Lue keskustelun säännöt.
Lapsuudenperhe läsnä aikuisen elämässä - miksi se ei sovi länsimaissa?
Miksi sitä pidetään epänormaalina? Miksei vanhemmat, sisarukset ja sisarusten lapset saa olla läsnä jokapäiväisessä elämässä?
Kommentit (198)
Tyttären pereheen kanssa lomaillaan etelässä joka talvi. Mukavaa olisi jos he ymmärteisivät että se on myös meidän vanhempien loma. Olemme heille lapsenvahtina joka ilta, kun lähtevät viettämään iltaa. Asiasta on yritetty keskustella, jotta olisi vuoroillat. Aina liikkuessamme maksamme autonvuokrat, ruuat, juomat ja pääsyliput yms. On yritetty jakaa laskua jolloin syntyy riita ettei lähetä sit lomalle. Loma on ainut aika, kun tapaamme lapsenlapsia. Jos lomat lopetetaan emme näe heitä lainkaan. Tuntuu vedätykseltä ja kiristykseltä. Nauttisihan lapsista jos he sallisivat heidän esim. joskus tulevan meille kylään. Koskaan ei pidetä synttäreitä tai muutoin tavattaisiin. Aina on kyseessä avuntarve, niin remonttia kuin rahallisen avunkin tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyttären pereheen kanssa lomaillaan etelässä joka talvi. Mukavaa olisi jos he ymmärteisivät että se on myös meidän vanhempien loma. Olemme heille lapsenvahtina joka ilta, kun lähtevät viettämään iltaa. Asiasta on yritetty keskustella, jotta olisi vuoroillat. Aina liikkuessamme maksamme autonvuokrat, ruuat, juomat ja pääsyliput yms. On yritetty jakaa laskua jolloin syntyy riita ettei lähetä sit lomalle. Loma on ainut aika, kun tapaamme lapsenlapsia. Jos lomat lopetetaan emme näe heitä lainkaan. Tuntuu vedätykseltä ja kiristykseltä. Nauttisihan lapsista jos he sallisivat heidän esim. joskus tulevan meille kylään. Koskaan ei pidetä synttäreitä tai muutoin tavattaisiin. Aina on kyseessä avuntarve, niin remonttia kuin rahallisen avunkin tarvetta.
Kiva kun ketjuun tulee isovanhemmankin näkemys siitä miten helposti yhteiselo lipsahtaa sitten hyväksikäytöksi, eikä olekaan sitä auvoa miltä yhteiset etelänlomat vaikuttavat ulkopuolisen silmiin olevan. Aika järkyttävää että näette lapsia vain matkoilla! Oma anoppini on niin tomera, että lasten ollessa pienempiä vaati sunnuntailounaan hänen luonaan, sittemmin säännöllisesti lapsia yökylään joka toinen viikonloppu. Itsestäni tämä saa meidänkin perheen elämän pyörimään liikaa appivanhempien ehdoilla ja ympärillä ja on jatkuva riidan ja pahanmielen aihe niin miehen kanssa kuin anopinkin kanssa ( piilotellummin). Että jos löydätte näissä suhteissa tasapainon, johon oikeasti kaikki ovat tyytyväisiä, niin onnekaita olette!
Itse liikuin aikanaan paljon äitini kanssa, kaupoissa ja museoissa, mutta miestäni se ei häirinnyt koska hänellä oli omat harrastukset ja kiva olla joskus yksin kotona. Nyt äiti on ollut kuollut jo pitkään. Siinä olen kyllä samaa mieltä, että ystävyyssuhteet kertovat sinusta ihmisenä paljon positiivisempaa kuin suvun kanssa hengailu : sussa täytyy olla hienoja piirteitä kun joku vapaaehtoisesti jaksaa ylläpitää suhdetta.
Kyllä me ainakin aikuisten lastemme ja heidän puolisoidensa kanssa lomaillaan, matkustetaan, käydään ostoksilla. Tyttärien kanssa kävin just kampaajalla ja shoppailemassa. Autellaan puolin ja toisin muutoissa ja huushollihommissa, hoidetaan lemmikkejä toisten ollessa poissa jne. Päivittäin vaihdellaan viestejä ja soitellaan.
Vierailija kirjoitti:
Tyttären pereheen kanssa lomaillaan etelässä joka talvi. Mukavaa olisi jos he ymmärteisivät että se on myös meidän vanhempien loma. Olemme heille lapsenvahtina joka ilta, kun lähtevät viettämään iltaa. Asiasta on yritetty keskustella, jotta olisi vuoroillat. Aina liikkuessamme maksamme autonvuokrat, ruuat, juomat ja pääsyliput yms. On yritetty jakaa laskua jolloin syntyy riita ettei lähetä sit lomalle. Loma on ainut aika, kun tapaamme lapsenlapsia. Jos lomat lopetetaan emme näe heitä lainkaan. Tuntuu vedätykseltä ja kiristykseltä. Nauttisihan lapsista jos he sallisivat heidän esim. joskus tulevan meille kylään. Koskaan ei pidetä synttäreitä tai muutoin tavattaisiin. Aina on kyseessä avuntarve, niin remonttia kuin rahallisen avunkin tarvetta.
Ainoa kerta kun näet lapsenlapsia mutta lapsenvahtina olo on rasite?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitan, että käytäisiin yhdessä kaupassa, harrastuksissa, matkoilla jne. Eikä vain ydinperheen kesken. Ap
Miksi kaupassa pitää käydä koko suvun voimin? Ei kyllä ole järkeä raahata esim pikkulapsia marketteihin. Mieluummin vanhemmat tekevät ostoksensa yksinään tai kahdestaan ja vaikka se ” suku” vahtii lapset kotona.
Meillä käy 3 sukupolvea (välillä jopa 4) lauantaisin yhdessä kaupassa ja sen jälkeen kahvilla. Anoppi on juuttunut himaan eikä pysty yksin käymään kaupassa joten haemme hänet mukaan, teini puolestaan toimii shoppailuassistenttina ettei kaupassa tuhraannu koko päivää. Ihan arkea meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tiivis yhteydenpito onnistuu ja on hyvä asia jos toisten rajoja kunnioitetaan ja välit ovat hyvät. Harvoin näin kuitenkaan on. Monessa perheessä sukulaisuus oikeuttaa vittuilemaan ja käyttäytymään huonosti ja epäkunnioittavasti.
Vierailija kirjoitti:
Tyttären pereheen kanssa lomaillaan etelässä joka talvi. Mukavaa olisi jos he ymmärteisivät että se on myös meidän vanhempien loma. Olemme heille lapsenvahtina joka ilta, kun lähtevät viettämään iltaa. Asiasta on yritetty keskustella, jotta olisi vuoroillat. Aina liikkuessamme maksamme autonvuokrat, ruuat, juomat ja pääsyliput yms. On yritetty jakaa laskua jolloin syntyy riita ettei lähetä sit lomalle. Loma on ainut aika, kun tapaamme lapsenlapsia. Jos lomat lopetetaan emme näe heitä lainkaan. Tuntuu vedätykseltä ja kiristykseltä. Nauttisihan lapsista jos he sallisivat heidän esim. joskus tulevan meille kylään. Koskaan ei pidetä synttäreitä tai muutoin tavattaisiin. Aina on kyseessä avuntarve, niin remonttia kuin rahallisen avunkin tarvetta.
Tuollainen käytös tyttären taholta on julmaa hyväksikäyttöä.
Puhaltakaa poikki oitis ja kun seuraavan kerran tytär haikailee "lapsenvahtia" lomamatkalle älkää lähtekö. Ottakaa tyystin oma llma toisaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttären pereheen kanssa lomaillaan etelässä joka talvi. Mukavaa olisi jos he ymmärteisivät että se on myös meidän vanhempien loma. Olemme heille lapsenvahtina joka ilta, kun lähtevät viettämään iltaa. Asiasta on yritetty keskustella, jotta olisi vuoroillat. Aina liikkuessamme maksamme autonvuokrat, ruuat, juomat ja pääsyliput yms. On yritetty jakaa laskua jolloin syntyy riita ettei lähetä sit lomalle. Loma on ainut aika, kun tapaamme lapsenlapsia. Jos lomat lopetetaan emme näe heitä lainkaan. Tuntuu vedätykseltä ja kiristykseltä. Nauttisihan lapsista jos he sallisivat heidän esim. joskus tulevan meille kylään. Koskaan ei pidetä synttäreitä tai muutoin tavattaisiin. Aina on kyseessä avuntarve, niin remonttia kuin rahallisen avunkin tarvetta.
Tuollainen käytös tyttären taholta on julmaa hyväksikäyttöä.
Puhaltakaa poikki oitis ja kun seuraavan kerran tytär haikailee "lapsenvahtia" lomamatkalle älkää lähtekö. Ottakaa tyystin oma llma toisaalle.
Tuossa on vain toisen puolen näkemys asiasta. Väritetty sellainen.
Meillä varmaan laverreltaisiin jotain hyvin samantapaista. Eikä se ole totta.
Kokemukseni mukaan tuollaista valittavat ihmiset ovat niitä anoppeja ja äitejä, jotka tunkevat aikuisten lastensa elämään todella paljon liikaa. Esimerkiksi exäni äiti, joka soitti pojalleen joka päivä, monta kertaa päivässä. En nyt liioittele yhtään. Siis joka ikinen päivä, vähintään kaksi kertaa päivässä, yleensä enemmän. Sellainen EI ole normaalia kanssakäymistä missään ihmissuhteessa, kaikista vähiten äidin ja aikuisen lapsen.
Yleensäkin tällä sukupolvella näyttää olevan pahoja vaikeuksia rajojen asettamisessa. Joko niitä ei ole ollenkaan, tai sitten ne ovat ihan liian tiukat. Nykyisen mieheni vanhemmat eivät käytännössä ole missään tekemisissä lastensa kanssa "etteivät olisi vaivaksi". Sekin on epänormaalia.
Ne aikuiset lapset, joiden elämästä vanhemmat pysyttelevät poissa tai johon he väkisin liikaa tunkevat, eivät yleensä voi paljonkaan asioihin vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niin ole tarkoitettu. Ei ole luonnollista. Jos haluaa mennä yhdessä matkoille jne niin sitten menee mutta ei mitään luonnotonta mallia tuommoiseen.
Et siis halua olla lastesi kanssa tekemisissä kun nämä aikuistuu?
Minusta asia liittyy siihen että Suomessa on melko jäykkä käsitys siitä millainen on Aikuinen Ihminen.
Ai tässä on vain kaksi vaihtoehtoa? Joko ei olla ikinä missään tekemisissä tai sitten ollaan päivittäin monta kertaa yhteydessä ja harrastetaan ja ruokaillaan ja lomaillaan ja matkustellaan yhdessä? Jälkimmäinen on sen verran ahdistavaa, että valitsisin noista kahdesta vaihtoehdosta ensimmäisen. Onneksi kuitenkin normaaleilla ihmisillä on välimuotojakin.
Vierailija kirjoitti:
Tyttären pereheen kanssa lomaillaan etelässä joka talvi. Mukavaa olisi jos he ymmärteisivät että se on myös meidän vanhempien loma. Olemme heille lapsenvahtina joka ilta, kun lähtevät viettämään iltaa. Asiasta on yritetty keskustella, jotta olisi vuoroillat. Aina liikkuessamme maksamme autonvuokrat, ruuat, juomat ja pääsyliput yms. On yritetty jakaa laskua jolloin syntyy riita ettei lähetä sit lomalle. Loma on ainut aika, kun tapaamme lapsenlapsia. Jos lomat lopetetaan emme näe heitä lainkaan. Tuntuu vedätykseltä ja kiristykseltä. Nauttisihan lapsista jos he sallisivat heidän esim. joskus tulevan meille kylään. Koskaan ei pidetä synttäreitä tai muutoin tavattaisiin. Aina on kyseessä avuntarve, niin remonttia kuin rahallisen avunkin tarvetta.
Sanokaa ensi kerralla, että olette jo ehtineet varata itsellenne matkan muualle. Voititte kahden hengen lomamatkan jäätelöauton arpajaisissa tms. Ja pyytäkää samalla lapsenlapset viikonlopuksi kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vanhemmilleni pullo tuli aina lapsia ennen. En jaksa nyt aikuisena enää välittää siitä, mitä he vapaalla touhuavat. En pidä yhteyttä. Viettäkööt vanhuutensa sen rakkaimman asiansa kanssa.
Suomessa yhteiskunta maksaa esim. lapsiperheen asumisen ja ihan kaiken parhaimmillaan. Ei tarvita sukua, kun vieraat ihmiset pakotetaan maksamaan se perheen huolehtimisen osuus, mikä vallitsee muualla maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko se systeemi, josta käytämme nimitystä "länsimaat", perustuu siihen että ihminen on yksilö, ei sukunsa jäsen. Yksilö jolla on oikeus äänestää vaaleissa, eikä niin että suvun päämies kertoo mitä mieltä suku on. Yksilö jolla on oikeus valita puolisonsa eikä niin että suku valitsee. Yksilö, jolla on oikeus valita jokin muu ammatti kuin isällä oli. Yksilö, joka voi muuttaa työmahdollisuuksien perässä, sen sijaan että jäisi viljelemään sukutilaa tai pitämään huolta vanhoista sukulaisistaan, tai puolison sukulaisista.
Se niinkuin kuuluu määritelmällisesti länsimaisuuteen, että suvulla on kohtalaisen vähäinen merkitys. Vertaa johonkin Somaliaan, jossa sukujen muodostamat klaanit tappelevat keskenään. Älytön ajatus, että Suomessa Virtaset ja Korhoset rupeaisivat keskenään katkeraan vihanpitoon.
Ja ennen muuta länsimainen talousjärjestelmä edellyttää sitä että ihminen voi vaihtaa ammattia ja muuttaa työn perässä. Teollistuminen ei perustunut ainoastaan teknisiin keksintöihin, vaan myös siihen, että ihmiset ryhtyivät irtoamaan juuriltaan, katkomaan perinteisiä sukusiteitä, ja muuttivat kaupunkiin tehtaan työläisiksi. Samalla alkoi murtua se perinteinen näkemys että sukulaisista on huolehdittava, ja huolehtiminen jätettiin verovaroin kustannettavaksi viranomaistoiminnaksi - ajatus, joka ei-länsimaalaista kauhistuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse alan kansainvälisessä yrityksessä töissä, matkustelen jonkin verran ja olen välillä asunut vuosia ulkomailla töissä. En tee siitä kuitenkaan numeroa, se on vain työtä ja välttämätön paha työhöni kuuluvana asiana.
Sama tilanne, koska mullehan tämä on arkipäivää. Osalle sukulaisista ulkomailla asuminen sen sijaan on ihmeellistä, he tekevät tästä numeron. Tästä tuli uutta ja pysyvämpää materiaalia, jonka avulla maalailla uhkakuvia, ja jolla määrittää ihminen (negatiivisesti ylpeäksi tietenkin). Aiemmin on ollut muita aiheita kuten koulutus ja "hyvät edut" töissä (eli normaalit vakipaikan edut), ja pääkaupunkiseudulla asuminen.
Itse elävät lasten kasvettua Uutta Nuoruutta bilepostauksineen. Ilman sekoilua ja juoruamista elämä on tylsää. Lemmikkejä otetaan ja kun niihin kyllästytään, joutuvat pois.
Jos olisin heidän kanssaan tekemisissä, istuisin toteuttamassa jotain roolia jonka ovat mulle valinneet. Ei mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttären pereheen kanssa lomaillaan etelässä joka talvi. Mukavaa olisi jos he ymmärteisivät että se on myös meidän vanhempien loma. Olemme heille lapsenvahtina joka ilta, kun lähtevät viettämään iltaa. Asiasta on yritetty keskustella, jotta olisi vuoroillat. Aina liikkuessamme maksamme autonvuokrat, ruuat, juomat ja pääsyliput yms. On yritetty jakaa laskua jolloin syntyy riita ettei lähetä sit lomalle. Loma on ainut aika, kun tapaamme lapsenlapsia. Jos lomat lopetetaan emme näe heitä lainkaan. Tuntuu vedätykseltä ja kiristykseltä. Nauttisihan lapsista jos he sallisivat heidän esim. joskus tulevan meille kylään. Koskaan ei pidetä synttäreitä tai muutoin tavattaisiin. Aina on kyseessä avuntarve, niin remonttia kuin rahallisen avunkin tarvetta.
Tuollainen käytös tyttären taholta on julmaa hyväksikäyttöä.
Puhaltakaa poikki oitis ja kun seuraavan kerran tytär haikailee "lapsenvahtia" lomamatkalle älkää lähtekö. Ottakaa tyystin oma llma toisaalle.Tuossa on vain toisen puolen näkemys asiasta. Väritetty sellainen.
Meillä varmaan laverreltaisiin jotain hyvin samantapaista. Eikä se ole totta.
Se älähtää, johon kalikka kalahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äidille täytyy jatkuvasti muistutella rajoista. Äitini jotenkin luulee, että koska olen sinkku ja yksinhuoltaja, niin tarvitsen seuraa ja puuttumista jotenkin enemmän. Hän esimerkiksi tulee lapsen oikeana syntymäpäivänä kutsumatta kylään, ja kun huomautan että olisi voinut odottaa kahvikutsua tiettynä päivänä niin sanoo, että kyllä se on ihan normaalia, että sinä oikeana syntymäpäivänä kyläillään. On on, jos on sovittu... Minusta taas on inhottavaa, että äitini istuu alas ja alkaa tunnelmoimaan, että tällä kellonlyömällä siitä onkin tasan 10 vuotta, kun Siiri tuli maailmaan. Sellaiset hetket on minun ja perheeni omia, ei meidän ja mummon.
Kuulostaapa tutulta. Meillä on taas mummo loukkaantunut, kun ollaan jouduttu vetämään rajoja siitä, että mikä kuuluu hänelle ja mikä ei. Välillä nuo synttärijärjestelytkin on menneet ihan farssiksi. Yhtenä vuonna riehui kakun kanssa.. kun kuulemma häne pitäisi saada leipoa se kakku. Sitten kun en antanut periksi, ei suvainnut tulla koko synttäreille, mutta ilmestyi omalle audienssille oman kakun kanssa. Nyt on vaihteeksi taas vetänyt herneet nenään näistä rajoista ja järjesti lapselle luonaan ”oikeat synttärit”. Koska olen ollut tiukkana siitä, että lapsia koskevat isot päätökset on vanhempien ja lasten asia, ei hänen. Niiiiin kypsä tähän temppuilemiseen.
No höh. "Lapsia koskevat isot päätökset", hehheh. Olisiko nyt ollut niin kamalaa, vaikka niitä kakkuja olisi ollut kaksikin kappaletta. Pikkujutuista saadaan aikaseksi tyhmiä riitoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äidille täytyy jatkuvasti muistutella rajoista. Äitini jotenkin luulee, että koska olen sinkku ja yksinhuoltaja, niin tarvitsen seuraa ja puuttumista jotenkin enemmän. Hän esimerkiksi tulee lapsen oikeana syntymäpäivänä kutsumatta kylään, ja kun huomautan että olisi voinut odottaa kahvikutsua tiettynä päivänä niin sanoo, että kyllä se on ihan normaalia, että sinä oikeana syntymäpäivänä kyläillään. On on, jos on sovittu... Minusta taas on inhottavaa, että äitini istuu alas ja alkaa tunnelmoimaan, että tällä kellonlyömällä siitä onkin tasan 10 vuotta, kun Siiri tuli maailmaan. Sellaiset hetket on minun ja perheeni omia, ei meidän ja mummon.
Kuulostaapa tutulta. Meillä on taas mummo loukkaantunut, kun ollaan jouduttu vetämään rajoja siitä, että mikä kuuluu hänelle ja mikä ei. Välillä nuo synttärijärjestelytkin on menneet ihan farssiksi. Yhtenä vuonna riehui kakun kanssa.. kun kuulemma häne pitäisi saada leipoa se kakku. Sitten kun en antanut periksi, ei suvainnut tulla koko synttäreille, mutta ilmestyi omalle audienssille oman kakun kanssa. Nyt on vaihteeksi taas vetänyt herneet nenään näistä rajoista ja järjesti lapselle luonaan ”oikeat synttärit”. Koska olen ollut tiukkana siitä, että lapsia koskevat isot päätökset on vanhempien ja lasten asia, ei hänen. Niiiiin kypsä tähän temppuilemiseen.
No höh. "Lapsia koskevat isot päätökset", hehheh. Olisiko nyt ollut niin kamalaa, vaikka niitä kakkuja olisi ollut kaksikin kappaletta. Pikkujutuista saadaan aikaseksi tyhmiä riitoja.
Taidat olla itse rajaton ihminen? Et ymmärrä, että toisia oikeasti haittaa se, että olet "hyvää hyvyyttäsi" päsmäröimässä joka paikassa ja puuttumassa toisten asioihin? Todennäköisesti et ole sukulaistesi keskuudessa kovin pidetty ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äidille täytyy jatkuvasti muistutella rajoista. Äitini jotenkin luulee, että koska olen sinkku ja yksinhuoltaja, niin tarvitsen seuraa ja puuttumista jotenkin enemmän. Hän esimerkiksi tulee lapsen oikeana syntymäpäivänä kutsumatta kylään, ja kun huomautan että olisi voinut odottaa kahvikutsua tiettynä päivänä niin sanoo, että kyllä se on ihan normaalia, että sinä oikeana syntymäpäivänä kyläillään. On on, jos on sovittu... Minusta taas on inhottavaa, että äitini istuu alas ja alkaa tunnelmoimaan, että tällä kellonlyömällä siitä onkin tasan 10 vuotta, kun Siiri tuli maailmaan. Sellaiset hetket on minun ja perheeni omia, ei meidän ja mummon.
Kuulostaapa tutulta. Meillä on taas mummo loukkaantunut, kun ollaan jouduttu vetämään rajoja siitä, että mikä kuuluu hänelle ja mikä ei. Välillä nuo synttärijärjestelytkin on menneet ihan farssiksi. Yhtenä vuonna riehui kakun kanssa.. kun kuulemma häne pitäisi saada leipoa se kakku. Sitten kun en antanut periksi, ei suvainnut tulla koko synttäreille, mutta ilmestyi omalle audienssille oman kakun kanssa. Nyt on vaihteeksi taas vetänyt herneet nenään näistä rajoista ja järjesti lapselle luonaan ”oikeat synttärit”. Koska olen ollut tiukkana siitä, että lapsia koskevat isot päätökset on vanhempien ja lasten asia, ei hänen. Niiiiin kypsä tähän temppuilemiseen.
No höh. "Lapsia koskevat isot päätökset", hehheh. Olisiko nyt ollut niin kamalaa, vaikka niitä kakkuja olisi ollut kaksikin kappaletta. Pikkujutuista saadaan aikaseksi tyhmiä riitoja.
Taidat olla itse rajaton ihminen? Et ymmärrä, että toisia oikeasti haittaa se, että olet "hyvää hyvyyttäsi" päsmäröimässä joka paikassa ja puuttumassa toisten asioihin? Todennäköisesti et ole sukulaistesi keskuudessa kovin pidetty ihminen.
Olenpas, juuri siksi, koska en ole pikkuasioista mäkättävä tärkeilijä.
Itse alan kansainvälisessä yrityksessä töissä, matkustelen jonkin verran ja olen välillä asunut vuosia ulkomailla töissä. En tee siitä kuitenkaan numeroa, se on vain työtä ja välttämätön paha työhöni kuuluvana asiana.
En tule enää sisaruksieni kanssa toimeen juurikaan. En toki ole aina itsekään puhdas pulmunen, mutta pärjään monien ihmisten kanssa erittäin hyvin. Varsinaiset ystävyyssuhteet tosin on hiipuneet hiukan liikkuvan työni takia. Kotona haluaa olla vain kotona perheen kanssa.
Mitäpä ajattelet sisaruksistani?:
Yksi on ent. juoppo, nykyinen mielenterv. ongelmainen uskovainen. Laiska kuin juuttisäkki ja eras kunnan suurimpia juorukelloja.
Seuraava on hyvin ahdasmielinen uskovainen myös, jolle kaikki uusi, erilainen (ei razistisessa mielessä) ja kummallinen on kauhistus ja perinteisten tapojen noudattamattomuus on kauheaa. Kaikki menee kaavan mukaan ja pitää mennä.
Seuraava on ihan ok ja asunut muualla kuin kotikunnassa. Sen sijaan puoliso on syntymähullu-riidanhaastaja, jonka elämäntehtävä on sekaantua ja tönkiä muiden elämää ja saada riitoja aikaan säännöllisesti jonkun kanssa. Joku asia on saatava vuoden tai kuukauden teemaksi ja siitä rätkyttää riitaan asti jonkun kanssa. Adrenaliinia on saatava vereen.
Näidenkö kanssa pitäisi olla kovasti tekemisissä??