Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin moni käyttäytyy todella huonosti ja suorastaan mielisairaasti omaa puolisoa kohtaan vaikka muuten olisi järkevä ja mukava ihminen?
27.05.2018 |
Olen itsekin syyllistynyt siihen suhteen alkuvuosina nuorena ja kokemattomana kun en luottanut siihen että mies pysyy kanssani ja minulla oli ahdistavia mustavalkoisia ajatuksia seksistä ja oma itsetuntoni oli huono.
Nyt kun suhde on monesta syystä ( tärkeimpänä varmasti se miten paskasti kumpikin on kohdellut toista vaikka fyysistä väkivaltaa ei juuri ole ollut eikä pettämisiä) mennyt vuosien aikana todella huonoon kuntoon, tajusin että ihan kaikesta tärkeintä suhteessa on se, miten käyttäytyy puolisoa kohtaan. Puolison ei koskaan pitäisi joutua olemaan toisen lapsuustraumojen kaatopaikka.
Miksi silti moni käyttäytyy kaikista huonoiten juuri puolisoa kohtaan? Jos ero ei ole tavoite, kannattaa lopettaa heti ja muistaa että kaikista maailman ihmisistä oma puoliso on se, jota pitäisi kohdella kaikista parhaiten, aina ja joka tilanteessa.
Kommentit (237)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tilanteita, jossa kokee, ettei oma puoliso huomioi mun tunteitani. Se oikeuttaa antamaan takaisin, jos asiasta sanoo, eikä toista sitten edes oikein kiinnosta yrittää ymmärtää. Tai kuvittelee, että ymmärrys on jokin nyökkäys, tai että asian voi tehdä kuten poikamiesboksissa: nostetaan maton reunaa ja lakaistaan koko roska sinne.
Ei oikeuta. Jos joku varastaa sinulta, ei se anna sinulle oikeutta satuttaa häntä.
Oikeuttaahan. Mitäs väärää siinä olisi?
Huhhuh. Onnea parisuhteeseesi. Taidat olla äitihullu?
Vastaa, äläkä venkoile! Mitä väärää siinä olisi?
Ei pahuus oikeuta pahuuteen, pahuus on aina väärin, huolimatta mitä sitä ennen on tapahtunut.
Ei ole, todellakaan.
Juu no selitä tuota kostoasi oikeuden edessä niin katsotaan mitä sanovat.. Tai kumppanille jota petit kostoksi kun hän sanoin sinulle pahasti. Varmasti ymmärtää että teit vain mitä sinun kuului tehdä.
😂😂😂 Mitenkähän pahoillaan OIKEUS olisi mun tästä käytöksestä? :
"On tilanteita, jossa kokee, ettei oma puoliso huomioi mun tunteitani. Se oikeuttaa antamaan takaisin, jos asiasta sanoo, eikä toista sitten edes oikein kiinnosta yrittää ymmärtää. Tai kuvittelee, että ymmärrys on jokin nyökkäys, tai että asian voi tehdä kuten poikamiesboksissa: nostetaan maton reunaa ja lakaistaan koko roska sinne"
Paljonko tulisi kakkua? 😂😂
Siis tämä on se teksti, johon nämä lainaukset pohjautuvat :)
Puhuin yleisesti, ettei pahuus oikeuta ikinä pahaan. Ymmärtäisit sen ellet olisi niin tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikeasti pitäisi ymmärtääkö miten osoittaa ymmärtävänsä? Hyvä kohtelu on paljon tärkeämpää kuin joku epämääräinen ”ymmärtäminen”. Jos toisesta tuntuu ettei toinen ymmärrä, niin ongelma on sen kenen ongelma on ja vaatii toiselta mahdottomia. Ap
Ei ole, ymmärtäminen on paljon tärkeämpää, kuin joku "hyvä kohtelu". Tulee mieleeni vaikkapa jokin työmaa, jossa toinen karjaisee, että Anna vasara! Jos tiedät, että hänellä jäi juuri sormi erittäin kivuliaasti lautojen väliin, et pahastu karjunnasta, koska ymmärrät, miten paljon se sattuu.
Sinä siinä et välitä ymmärrätkö vai et, vaan sulle pitää silloinkin sanoa nätisti, että 💐💐antaisitko vasaran 💐💐
Tai jos ollaan tuhannen väsyneinä, ja toinen tiuskaisee jotain, niin kun ymmärrät, miksi hän on väsynyt, niin sekään ei loukkaa. Jos et näe, mitä hänellä on meneillään, alat taas vaatia, että sulle on puhuttava kauniisti ja aiheutat vihaa väsyneessä.Väsymys ei todellakaan oikeuta kohtelemaan puolisoa paskasti. Samalla laillako oikeuttaa sitten kiukuttelun kaupan kassalle tai työpaikalla? Paskaa kohtelua ei tarvitse ymmärtää. Yleisellä ja tärkeällä tasolla taas toisen ymmärtämisen kapasiteetti paljastuu suhteessa hyvin pian, eli missä ääriin ollaan samalla aaltopituudella. Ja jos ei, mitä järkeä on alkaa suhteeseen. Ap
Kaupan kassalla, tai työpaikalla ei ole mitään roolia ymmärtää mun olotiloja i mitenkään. Mun kumppanilla on. Samoin itse koen kumppaniini päin. Mutta selvännäkijä en ole. Niistä pitää puhua ja kertoa.
Millaista ymmärrystä odotat? Sitä että saat sättiä kumppaniasi ties mistä koska olet väsynyt? Entä jos kimppanillakin on stressiä samaan aikaan? Ap
Sitä, että toinen tuntee minut ja käsittää, että nyt ei tarkoiteta pahalla. Siihen ei vaikuta se, millaista stressiä hänellä on.
Vaikutat aika patologisen itsekeskeiseltä. Todellakin oma stressitaso vaikuttaa siihen, missä määrin kykenee ymmärtämään toisen käyttäytymistä. Ainakin itse ajattelen eroa paljon enemmän silloin kun olen stressaantuneempi. Ap
Sinähän. Suoraan myönnät, että sinua kiinnostaa vain oma stressitasosi. Jos toisen tuntee hyvin, en stressaantuneenakaan kuvittele, ettei hän rakastaisi minua, vaikka hänelläkin olisi raskasta, ja puhuisi miten sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikeasti pitäisi ymmärtääkö miten osoittaa ymmärtävänsä? Hyvä kohtelu on paljon tärkeämpää kuin joku epämääräinen ”ymmärtäminen”. Jos toisesta tuntuu ettei toinen ymmärrä, niin ongelma on sen kenen ongelma on ja vaatii toiselta mahdottomia. Ap
Ei ole, ymmärtäminen on paljon tärkeämpää, kuin joku "hyvä kohtelu". Tulee mieleeni vaikkapa jokin työmaa, jossa toinen karjaisee, että Anna vasara! Jos tiedät, että hänellä jäi juuri sormi erittäin kivuliaasti lautojen väliin, et pahastu karjunnasta, koska ymmärrät, miten paljon se sattuu.
Sinä siinä et välitä ymmärrätkö vai et, vaan sulle pitää silloinkin sanoa nätisti, että 💐💐antaisitko vasaran 💐💐
Tai jos ollaan tuhannen väsyneinä, ja toinen tiuskaisee jotain, niin kun ymmärrät, miksi hän on väsynyt, niin sekään ei loukkaa. Jos et näe, mitä hänellä on meneillään, alat taas vaatia, että sulle on puhuttava kauniisti ja aiheutat vihaa väsyneessä.Väsymys ei todellakaan oikeuta kohtelemaan puolisoa paskasti. Samalla laillako oikeuttaa sitten kiukuttelun kaupan kassalle tai työpaikalla? Paskaa kohtelua ei tarvitse ymmärtää. Yleisellä ja tärkeällä tasolla taas toisen ymmärtämisen kapasiteetti paljastuu suhteessa hyvin pian, eli missä ääriin ollaan samalla aaltopituudella. Ja jos ei, mitä järkeä on alkaa suhteeseen. Ap
Minä en arvostaisi kumppania, jolle mun väsymys ois ongelma, eikä ymmärtäisi sitä ja siitä nousevaa käytöstä. Mulle sellainen, joka ei tämmöisiä tajua, ois nihilisti-natsi, enkä vois sellaista ihmisitä ikinä rakastaa.
Vaikutat aika negatiiviselta persoonalta.
Päin vastoin. Haluan itsekin tuntea kumppanini niin hyvin, ettei hänen kokemansa pskat tunteet tarkoita itselleni, että hän vihaa minua.
Vaikka ei vihaisi mutta käyttäytyy vihamielisesti, mitä arvoa sillä on? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tilanteita, jossa kokee, ettei oma puoliso huomioi mun tunteitani. Se oikeuttaa antamaan takaisin, jos asiasta sanoo, eikä toista sitten edes oikein kiinnosta yrittää ymmärtää. Tai kuvittelee, että ymmärrys on jokin nyökkäys, tai että asian voi tehdä kuten poikamiesboksissa: nostetaan maton reunaa ja lakaistaan koko roska sinne.
Ei oikeuta. Jos joku varastaa sinulta, ei se anna sinulle oikeutta satuttaa häntä.
Oikeuttaahan. Mitäs väärää siinä olisi?
Huhhuh. Onnea parisuhteeseesi. Taidat olla äitihullu?
Vastaa, äläkä venkoile! Mitä väärää siinä olisi?
Ei pahuus oikeuta pahuuteen, pahuus on aina väärin, huolimatta mitä sitä ennen on tapahtunut.
Ei ole, todellakaan.
Juu no selitä tuota kostoasi oikeuden edessä niin katsotaan mitä sanovat.. Tai kumppanille jota petit kostoksi kun hän sanoin sinulle pahasti. Varmasti ymmärtää että teit vain mitä sinun kuului tehdä.
😂😂😂 Mitenkähän pahoillaan OIKEUS olisi mun tästä käytöksestä? :
"On tilanteita, jossa kokee, ettei oma puoliso huomioi mun tunteitani. Se oikeuttaa antamaan takaisin, jos asiasta sanoo, eikä toista sitten edes oikein kiinnosta yrittää ymmärtää. Tai kuvittelee, että ymmärrys on jokin nyökkäys, tai että asian voi tehdä kuten poikamiesboksissa: nostetaan maton reunaa ja lakaistaan koko roska sinne"
Paljonko tulisi kakkua? 😂😂
Siis tämä on se teksti, johon nämä lainaukset pohjautuvat :)Puhuin yleisesti, ettei pahuus oikeuta ikinä pahaan. Ymmärtäisit sen ellet olisi niin tyhmä.
Miksi sen sanomiseen tarvitsi lainata kommenttiani?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikeasti pitäisi ymmärtääkö miten osoittaa ymmärtävänsä? Hyvä kohtelu on paljon tärkeämpää kuin joku epämääräinen ”ymmärtäminen”. Jos toisesta tuntuu ettei toinen ymmärrä, niin ongelma on sen kenen ongelma on ja vaatii toiselta mahdottomia. Ap
Ei ole, ymmärtäminen on paljon tärkeämpää, kuin joku "hyvä kohtelu". Tulee mieleeni vaikkapa jokin työmaa, jossa toinen karjaisee, että Anna vasara! Jos tiedät, että hänellä jäi juuri sormi erittäin kivuliaasti lautojen väliin, et pahastu karjunnasta, koska ymmärrät, miten paljon se sattuu.
Sinä siinä et välitä ymmärrätkö vai et, vaan sulle pitää silloinkin sanoa nätisti, että 💐💐antaisitko vasaran 💐💐
Tai jos ollaan tuhannen väsyneinä, ja toinen tiuskaisee jotain, niin kun ymmärrät, miksi hän on väsynyt, niin sekään ei loukkaa. Jos et näe, mitä hänellä on meneillään, alat taas vaatia, että sulle on puhuttava kauniisti ja aiheutat vihaa väsyneessä.Väsymys ei todellakaan oikeuta kohtelemaan puolisoa paskasti. Samalla laillako oikeuttaa sitten kiukuttelun kaupan kassalle tai työpaikalla? Paskaa kohtelua ei tarvitse ymmärtää. Yleisellä ja tärkeällä tasolla taas toisen ymmärtämisen kapasiteetti paljastuu suhteessa hyvin pian, eli missä ääriin ollaan samalla aaltopituudella. Ja jos ei, mitä järkeä on alkaa suhteeseen. Ap
Minä en arvostaisi kumppania, jolle mun väsymys ois ongelma, eikä ymmärtäisi sitä ja siitä nousevaa käytöstä. Mulle sellainen, joka ei tämmöisiä tajua, ois nihilisti-natsi, enkä vois sellaista ihmisitä ikinä rakastaa.
Vaikutat aika negatiiviselta persoonalta.
Päin vastoin. Haluan itsekin tuntea kumppanini niin hyvin, ettei hänen kokemansa pskat tunteet tarkoita itselleni, että hän vihaa minua.
Vaikka ei vihaisi mutta käyttäytyy vihamielisesti, mitä arvoa sillä on? Ap
No ne ovat hänen tunteitaan. Kumppanina kunnioitan niitä. En ota itseeni. Siihen siis pitäisi pyrkiä, että ymmärrän, että ne ovat toisen tunteista syntyviä reaktioita, eivät minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikeasti pitäisi ymmärtääkö miten osoittaa ymmärtävänsä? Hyvä kohtelu on paljon tärkeämpää kuin joku epämääräinen ”ymmärtäminen”. Jos toisesta tuntuu ettei toinen ymmärrä, niin ongelma on sen kenen ongelma on ja vaatii toiselta mahdottomia. Ap
Ei ole, ymmärtäminen on paljon tärkeämpää, kuin joku "hyvä kohtelu". Tulee mieleeni vaikkapa jokin työmaa, jossa toinen karjaisee, että Anna vasara! Jos tiedät, että hänellä jäi juuri sormi erittäin kivuliaasti lautojen väliin, et pahastu karjunnasta, koska ymmärrät, miten paljon se sattuu.
Sinä siinä et välitä ymmärrätkö vai et, vaan sulle pitää silloinkin sanoa nätisti, että 💐💐antaisitko vasaran 💐💐
Tai jos ollaan tuhannen väsyneinä, ja toinen tiuskaisee jotain, niin kun ymmärrät, miksi hän on väsynyt, niin sekään ei loukkaa. Jos et näe, mitä hänellä on meneillään, alat taas vaatia, että sulle on puhuttava kauniisti ja aiheutat vihaa väsyneessä.Väsymys ei todellakaan oikeuta kohtelemaan puolisoa paskasti. Samalla laillako oikeuttaa sitten kiukuttelun kaupan kassalle tai työpaikalla? Paskaa kohtelua ei tarvitse ymmärtää. Yleisellä ja tärkeällä tasolla taas toisen ymmärtämisen kapasiteetti paljastuu suhteessa hyvin pian, eli missä ääriin ollaan samalla aaltopituudella. Ja jos ei, mitä järkeä on alkaa suhteeseen. Ap
Kaupan kassalla, tai työpaikalla ei ole mitään roolia ymmärtää mun olotiloja i mitenkään. Mun kumppanilla on. Samoin itse koen kumppaniini päin. Mutta selvännäkijä en ole. Niistä pitää puhua ja kertoa.
Millaista ymmärrystä odotat? Sitä että saat sättiä kumppaniasi ties mistä koska olet väsynyt? Entä jos kimppanillakin on stressiä samaan aikaan? Ap
Sitä, että toinen tuntee minut ja käsittää, että nyt ei tarkoiteta pahalla. Siihen ei vaikuta se, millaista stressiä hänellä on.
Vaikutat aika patologisen itsekeskeiseltä. Todellakin oma stressitaso vaikuttaa siihen, missä määrin kykenee ymmärtämään toisen käyttäytymistä. Ainakin itse ajattelen eroa paljon enemmän silloin kun olen stressaantuneempi. Ap
Sinähän. Suoraan myönnät, että sinua kiinnostaa vain oma stressitasosi. Jos toisen tuntee hyvin, en stressaantuneenakaan kuvittele, ettei hän rakastaisi minua, vaikka hänelläkin olisi raskasta, ja puhuisi miten sattuu.
Entä mikä eniten kiinnostaa sitä osapuolta, joka purkaa stressiään toiseen käyttäytymällä vihamielisesti? Olen miettinyt tätä todella paljon ja tullut siihen tulokseen, että mikäli minua kohtaan käyttäydytään vihamielisesti mistä tahansa syystä, ei sillä ole mitään arvoa minulle jos toinen silti rakastaa jossakin taustalla eikä ilmaise sitä millään tavalla, eli rakastavalla kohtelulla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikeasti pitäisi ymmärtääkö miten osoittaa ymmärtävänsä? Hyvä kohtelu on paljon tärkeämpää kuin joku epämääräinen ”ymmärtäminen”. Jos toisesta tuntuu ettei toinen ymmärrä, niin ongelma on sen kenen ongelma on ja vaatii toiselta mahdottomia. Ap
Ei ole, ymmärtäminen on paljon tärkeämpää, kuin joku "hyvä kohtelu". Tulee mieleeni vaikkapa jokin työmaa, jossa toinen karjaisee, että Anna vasara! Jos tiedät, että hänellä jäi juuri sormi erittäin kivuliaasti lautojen väliin, et pahastu karjunnasta, koska ymmärrät, miten paljon se sattuu.
Sinä siinä et välitä ymmärrätkö vai et, vaan sulle pitää silloinkin sanoa nätisti, että 💐💐antaisitko vasaran 💐💐
Tai jos ollaan tuhannen väsyneinä, ja toinen tiuskaisee jotain, niin kun ymmärrät, miksi hän on väsynyt, niin sekään ei loukkaa. Jos et näe, mitä hänellä on meneillään, alat taas vaatia, että sulle on puhuttava kauniisti ja aiheutat vihaa väsyneessä.Väsymys ei todellakaan oikeuta kohtelemaan puolisoa paskasti. Samalla laillako oikeuttaa sitten kiukuttelun kaupan kassalle tai työpaikalla? Paskaa kohtelua ei tarvitse ymmärtää. Yleisellä ja tärkeällä tasolla taas toisen ymmärtämisen kapasiteetti paljastuu suhteessa hyvin pian, eli missä ääriin ollaan samalla aaltopituudella. Ja jos ei, mitä järkeä on alkaa suhteeseen. Ap
Kaupan kassalla, tai työpaikalla ei ole mitään roolia ymmärtää mun olotiloja i mitenkään. Mun kumppanilla on. Samoin itse koen kumppaniini päin. Mutta selvännäkijä en ole. Niistä pitää puhua ja kertoa.
Millaista ymmärrystä odotat? Sitä että saat sättiä kumppaniasi ties mistä koska olet väsynyt? Entä jos kimppanillakin on stressiä samaan aikaan? Ap
Sitä, että toinen tuntee minut ja käsittää, että nyt ei tarkoiteta pahalla. Siihen ei vaikuta se, millaista stressiä hänellä on.
Vaikutat aika patologisen itsekeskeiseltä. Todellakin oma stressitaso vaikuttaa siihen, missä määrin kykenee ymmärtämään toisen käyttäytymistä. Ainakin itse ajattelen eroa paljon enemmän silloin kun olen stressaantuneempi. Ap
Sinähän. Suoraan myönnät, että sinua kiinnostaa vain oma stressitasosi. Jos toisen tuntee hyvin, en stressaantuneenakaan kuvittele, ettei hän rakastaisi minua, vaikka hänelläkin olisi raskasta, ja puhuisi miten sattuu.
Entä mikä eniten kiinnostaa sitä osapuolta, joka purkaa stressiään toiseen käyttäytymällä vihamielisesti? Olen miettinyt tätä todella paljon ja tullut siihen tulokseen, että mikäli minua kohtaan käyttäydytään vihamielisesti mistä tahansa syystä, ei sillä ole mitään arvoa minulle jos toinen silti rakastaa jossakin taustalla eikä ilmaise sitä millään tavalla, eli rakastavalla kohtelulla. Ap
Niin no sinä voit olla sitä mieltä ja kokea asian ja tilanteen siten. Jos luottamus puuttuu tai on heikkoa, niin silloinhan se tuntuukin sille tai on niin. Jos luottamus puuttuu aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikeasti pitäisi ymmärtääkö miten osoittaa ymmärtävänsä? Hyvä kohtelu on paljon tärkeämpää kuin joku epämääräinen ”ymmärtäminen”. Jos toisesta tuntuu ettei toinen ymmärrä, niin ongelma on sen kenen ongelma on ja vaatii toiselta mahdottomia. Ap
Ei ole, ymmärtäminen on paljon tärkeämpää, kuin joku "hyvä kohtelu". Tulee mieleeni vaikkapa jokin työmaa, jossa toinen karjaisee, että Anna vasara! Jos tiedät, että hänellä jäi juuri sormi erittäin kivuliaasti lautojen väliin, et pahastu karjunnasta, koska ymmärrät, miten paljon se sattuu.
Sinä siinä et välitä ymmärrätkö vai et, vaan sulle pitää silloinkin sanoa nätisti, että 💐💐antaisitko vasaran 💐💐
Tai jos ollaan tuhannen väsyneinä, ja toinen tiuskaisee jotain, niin kun ymmärrät, miksi hän on väsynyt, niin sekään ei loukkaa. Jos et näe, mitä hänellä on meneillään, alat taas vaatia, että sulle on puhuttava kauniisti ja aiheutat vihaa väsyneessä.Väsymys ei todellakaan oikeuta kohtelemaan puolisoa paskasti. Samalla laillako oikeuttaa sitten kiukuttelun kaupan kassalle tai työpaikalla? Paskaa kohtelua ei tarvitse ymmärtää. Yleisellä ja tärkeällä tasolla taas toisen ymmärtämisen kapasiteetti paljastuu suhteessa hyvin pian, eli missä ääriin ollaan samalla aaltopituudella. Ja jos ei, mitä järkeä on alkaa suhteeseen. Ap
Minä en arvostaisi kumppania, jolle mun väsymys ois ongelma, eikä ymmärtäisi sitä ja siitä nousevaa käytöstä. Mulle sellainen, joka ei tämmöisiä tajua, ois nihilisti-natsi, enkä vois sellaista ihmisitä ikinä rakastaa.
Vaikutat aika negatiiviselta persoonalta.
Päin vastoin. Haluan itsekin tuntea kumppanini niin hyvin, ettei hänen kokemansa pskat tunteet tarkoita itselleni, että hän vihaa minua.
Vaikka ei vihaisi mutta käyttäytyy vihamielisesti, mitä arvoa sillä on? Ap
No ne ovat hänen tunteitaan. Kumppanina kunnioitan niitä. En ota itseeni. Siihen siis pitäisi pyrkiä, että ymmärrän, että ne ovat toisen tunteista syntyviä reaktioita, eivät minusta.
Niin ovat, mutta kaataessaan oman paskan toisen päälle osoittaa, ettei arvosta, ei välitä toisen jaksamisesta ja pitää itsestäänselvyyyenä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikeasti pitäisi ymmärtääkö miten osoittaa ymmärtävänsä? Hyvä kohtelu on paljon tärkeämpää kuin joku epämääräinen ”ymmärtäminen”. Jos toisesta tuntuu ettei toinen ymmärrä, niin ongelma on sen kenen ongelma on ja vaatii toiselta mahdottomia. Ap
Ei ole, ymmärtäminen on paljon tärkeämpää, kuin joku "hyvä kohtelu". Tulee mieleeni vaikkapa jokin työmaa, jossa toinen karjaisee, että Anna vasara! Jos tiedät, että hänellä jäi juuri sormi erittäin kivuliaasti lautojen väliin, et pahastu karjunnasta, koska ymmärrät, miten paljon se sattuu.
Sinä siinä et välitä ymmärrätkö vai et, vaan sulle pitää silloinkin sanoa nätisti, että 💐💐antaisitko vasaran 💐💐
Tai jos ollaan tuhannen väsyneinä, ja toinen tiuskaisee jotain, niin kun ymmärrät, miksi hän on väsynyt, niin sekään ei loukkaa. Jos et näe, mitä hänellä on meneillään, alat taas vaatia, että sulle on puhuttava kauniisti ja aiheutat vihaa väsyneessä.Väsymys ei todellakaan oikeuta kohtelemaan puolisoa paskasti. Samalla laillako oikeuttaa sitten kiukuttelun kaupan kassalle tai työpaikalla? Paskaa kohtelua ei tarvitse ymmärtää. Yleisellä ja tärkeällä tasolla taas toisen ymmärtämisen kapasiteetti paljastuu suhteessa hyvin pian, eli missä ääriin ollaan samalla aaltopituudella. Ja jos ei, mitä järkeä on alkaa suhteeseen. Ap
Kaupan kassalla, tai työpaikalla ei ole mitään roolia ymmärtää mun olotiloja i mitenkään. Mun kumppanilla on. Samoin itse koen kumppaniini päin. Mutta selvännäkijä en ole. Niistä pitää puhua ja kertoa.
Millaista ymmärrystä odotat? Sitä että saat sättiä kumppaniasi ties mistä koska olet väsynyt? Entä jos kimppanillakin on stressiä samaan aikaan? Ap
Sitä, että toinen tuntee minut ja käsittää, että nyt ei tarkoiteta pahalla. Siihen ei vaikuta se, millaista stressiä hänellä on.
Vaikutat aika patologisen itsekeskeiseltä. Todellakin oma stressitaso vaikuttaa siihen, missä määrin kykenee ymmärtämään toisen käyttäytymistä. Ainakin itse ajattelen eroa paljon enemmän silloin kun olen stressaantuneempi. Ap
Sinähän. Suoraan myönnät, että sinua kiinnostaa vain oma stressitasosi. Jos toisen tuntee hyvin, en stressaantuneenakaan kuvittele, ettei hän rakastaisi minua, vaikka hänelläkin olisi raskasta, ja puhuisi miten sattuu.
Entä mikä eniten kiinnostaa sitä osapuolta, joka purkaa stressiään toiseen käyttäytymällä vihamielisesti? Olen miettinyt tätä todella paljon ja tullut siihen tulokseen, että mikäli minua kohtaan käyttäydytään vihamielisesti mistä tahansa syystä, ei sillä ole mitään arvoa minulle jos toinen silti rakastaa jossakin taustalla eikä ilmaise sitä millään tavalla, eli rakastavalla kohtelulla. Ap
Häntä saattaa kiinnostaa eniten kivuliaista lapsuudenkokemuksistaan eroon tai yli pääseminen. Jos ei sinun kanssasi, niin jonkun toisen, terapeutin, yksin tai minkä kanssa se sitten ikinä onkaan mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä tässä on kaksi dynamiikkaa: toinen on yksinkertaisesti se, että puolison kanssa vietetään eniten aikaa ja jaetaan eniten asioita ja vastuita. Näin ollen kenenkään muun kanssa ei ole niin suurta todennäköisyyttä saada arjessa harmistumisen ja epäreiluuden kokemuksia, ja toisaalta kukaan muu ei näe sinua huonolla tuulella / väsyneenä yhtä usein. Siksi on mielestäni inhimillistä, että puolisolle joskus tiuskahtaa, vaikka ystäville ei.
Mutta sitten jotkut tosiaan tuntuvat ajattelevan, että puolison tehtävä on olla heidän äitinsä (sukupuolesta riippumatta), joka silottelee heidän tiensä, ottaa vastaan heidän kiukuttelunsa ja auttaa heitä selviämään ikävistä tunteistaan. Tämä ei ole ok ja johtaa joko tosi vääristyneeseen dynamiikkaan tai eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikeasti pitäisi ymmärtääkö miten osoittaa ymmärtävänsä? Hyvä kohtelu on paljon tärkeämpää kuin joku epämääräinen ”ymmärtäminen”. Jos toisesta tuntuu ettei toinen ymmärrä, niin ongelma on sen kenen ongelma on ja vaatii toiselta mahdottomia. Ap
Ei ole, ymmärtäminen on paljon tärkeämpää, kuin joku "hyvä kohtelu". Tulee mieleeni vaikkapa jokin työmaa, jossa toinen karjaisee, että Anna vasara! Jos tiedät, että hänellä jäi juuri sormi erittäin kivuliaasti lautojen väliin, et pahastu karjunnasta, koska ymmärrät, miten paljon se sattuu.
Sinä siinä et välitä ymmärrätkö vai et, vaan sulle pitää silloinkin sanoa nätisti, että 💐💐antaisitko vasaran 💐💐
Tai jos ollaan tuhannen väsyneinä, ja toinen tiuskaisee jotain, niin kun ymmärrät, miksi hän on väsynyt, niin sekään ei loukkaa. Jos et näe, mitä hänellä on meneillään, alat taas vaatia, että sulle on puhuttava kauniisti ja aiheutat vihaa väsyneessä.Väsymys ei todellakaan oikeuta kohtelemaan puolisoa paskasti. Samalla laillako oikeuttaa sitten kiukuttelun kaupan kassalle tai työpaikalla? Paskaa kohtelua ei tarvitse ymmärtää. Yleisellä ja tärkeällä tasolla taas toisen ymmärtämisen kapasiteetti paljastuu suhteessa hyvin pian, eli missä ääriin ollaan samalla aaltopituudella. Ja jos ei, mitä järkeä on alkaa suhteeseen. Ap
Minä en arvostaisi kumppania, jolle mun väsymys ois ongelma, eikä ymmärtäisi sitä ja siitä nousevaa käytöstä. Mulle sellainen, joka ei tämmöisiä tajua, ois nihilisti-natsi, enkä vois sellaista ihmisitä ikinä rakastaa.
Vaikutat aika negatiiviselta persoonalta.
Päin vastoin. Haluan itsekin tuntea kumppanini niin hyvin, ettei hänen kokemansa pskat tunteet tarkoita itselleni, että hän vihaa minua.
Vaikka ei vihaisi mutta käyttäytyy vihamielisesti, mitä arvoa sillä on? Ap
No ne ovat hänen tunteitaan. Kumppanina kunnioitan niitä. En ota itseeni. Siihen siis pitäisi pyrkiä, että ymmärrän, että ne ovat toisen tunteista syntyviä reaktioita, eivät minusta.
Niin ovat, mutta kaataessaan oman paskan toisen päälle osoittaa, ettei arvosta, ei välitä toisen jaksamisesta ja pitää itsestäänselvyyyenä. Ap
Niin siis sinusta tuntuu siltä, ja sinä tulkitset niin. Se voi olla toki tottakin, joskin kai siellä melkein aina alla on vastakohtakin sille, mutta sille ei aina ole vain tilaa sen henkilön jutuissa. Mua ei haittaa, jos joku pitää itsestäänselvyytenä, minusta mua ei tartte silittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikeasti pitäisi ymmärtääkö miten osoittaa ymmärtävänsä? Hyvä kohtelu on paljon tärkeämpää kuin joku epämääräinen ”ymmärtäminen”. Jos toisesta tuntuu ettei toinen ymmärrä, niin ongelma on sen kenen ongelma on ja vaatii toiselta mahdottomia. Ap
Ei ole, ymmärtäminen on paljon tärkeämpää, kuin joku "hyvä kohtelu". Tulee mieleeni vaikkapa jokin työmaa, jossa toinen karjaisee, että Anna vasara! Jos tiedät, että hänellä jäi juuri sormi erittäin kivuliaasti lautojen väliin, et pahastu karjunnasta, koska ymmärrät, miten paljon se sattuu.
Sinä siinä et välitä ymmärrätkö vai et, vaan sulle pitää silloinkin sanoa nätisti, että 💐💐antaisitko vasaran 💐💐
Tai jos ollaan tuhannen väsyneinä, ja toinen tiuskaisee jotain, niin kun ymmärrät, miksi hän on väsynyt, niin sekään ei loukkaa. Jos et näe, mitä hänellä on meneillään, alat taas vaatia, että sulle on puhuttava kauniisti ja aiheutat vihaa väsyneessä.Väsymys ei todellakaan oikeuta kohtelemaan puolisoa paskasti. Samalla laillako oikeuttaa sitten kiukuttelun kaupan kassalle tai työpaikalla? Paskaa kohtelua ei tarvitse ymmärtää. Yleisellä ja tärkeällä tasolla taas toisen ymmärtämisen kapasiteetti paljastuu suhteessa hyvin pian, eli missä ääriin ollaan samalla aaltopituudella. Ja jos ei, mitä järkeä on alkaa suhteeseen. Ap
Kaupan kassalla, tai työpaikalla ei ole mitään roolia ymmärtää mun olotiloja i mitenkään. Mun kumppanilla on. Samoin itse koen kumppaniini päin. Mutta selvännäkijä en ole. Niistä pitää puhua ja kertoa.
Millaista ymmärrystä odotat? Sitä että saat sättiä kumppaniasi ties mistä koska olet väsynyt? Entä jos kimppanillakin on stressiä samaan aikaan? Ap
Sitä, että toinen tuntee minut ja käsittää, että nyt ei tarkoiteta pahalla. Siihen ei vaikuta se, millaista stressiä hänellä on.
Vaikutat aika patologisen itsekeskeiseltä. Todellakin oma stressitaso vaikuttaa siihen, missä määrin kykenee ymmärtämään toisen käyttäytymistä. Ainakin itse ajattelen eroa paljon enemmän silloin kun olen stressaantuneempi. Ap
Sinähän. Suoraan myönnät, että sinua kiinnostaa vain oma stressitasosi. Jos toisen tuntee hyvin, en stressaantuneenakaan kuvittele, ettei hän rakastaisi minua, vaikka hänelläkin olisi raskasta, ja puhuisi miten sattuu.
Entä mikä eniten kiinnostaa sitä osapuolta, joka purkaa stressiään toiseen käyttäytymällä vihamielisesti? Olen miettinyt tätä todella paljon ja tullut siihen tulokseen, että mikäli minua kohtaan käyttäydytään vihamielisesti mistä tahansa syystä, ei sillä ole mitään arvoa minulle jos toinen silti rakastaa jossakin taustalla eikä ilmaise sitä millään tavalla, eli rakastavalla kohtelulla. Ap
Häntä saattaa kiinnostaa eniten kivuliaista lapsuudenkokemuksistaan eroon tai yli pääseminen. Jos ei sinun kanssasi, niin jonkun toisen, terapeutin, yksin tai minkä kanssa se sitten ikinä onkaan mahdollista.
Näin varmasti onkin ja se on toisen hyvä tietää, etten jää enää vuosiksi odottamaan ja ottamaan vastaan paskaa kohtelua. Nyt kun itse olen oivaltanut tärkeimmän asian parisuhteessa ja se on toisen hyvä ja arvostava kohtelu aina ja joka tilanteessa, täysin riippumatta siitä, miten toinen kohtelee. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikeasti pitäisi ymmärtääkö miten osoittaa ymmärtävänsä? Hyvä kohtelu on paljon tärkeämpää kuin joku epämääräinen ”ymmärtäminen”. Jos toisesta tuntuu ettei toinen ymmärrä, niin ongelma on sen kenen ongelma on ja vaatii toiselta mahdottomia. Ap
Ei ole, ymmärtäminen on paljon tärkeämpää, kuin joku "hyvä kohtelu". Tulee mieleeni vaikkapa jokin työmaa, jossa toinen karjaisee, että Anna vasara! Jos tiedät, että hänellä jäi juuri sormi erittäin kivuliaasti lautojen väliin, et pahastu karjunnasta, koska ymmärrät, miten paljon se sattuu.
Sinä siinä et välitä ymmärrätkö vai et, vaan sulle pitää silloinkin sanoa nätisti, että 💐💐antaisitko vasaran 💐💐
Tai jos ollaan tuhannen väsyneinä, ja toinen tiuskaisee jotain, niin kun ymmärrät, miksi hän on väsynyt, niin sekään ei loukkaa. Jos et näe, mitä hänellä on meneillään, alat taas vaatia, että sulle on puhuttava kauniisti ja aiheutat vihaa väsyneessä.Väsymys ei todellakaan oikeuta kohtelemaan puolisoa paskasti. Samalla laillako oikeuttaa sitten kiukuttelun kaupan kassalle tai työpaikalla? Paskaa kohtelua ei tarvitse ymmärtää. Yleisellä ja tärkeällä tasolla taas toisen ymmärtämisen kapasiteetti paljastuu suhteessa hyvin pian, eli missä ääriin ollaan samalla aaltopituudella. Ja jos ei, mitä järkeä on alkaa suhteeseen. Ap
Kaupan kassalla, tai työpaikalla ei ole mitään roolia ymmärtää mun olotiloja i mitenkään. Mun kumppanilla on. Samoin itse koen kumppaniini päin. Mutta selvännäkijä en ole. Niistä pitää puhua ja kertoa.
Millaista ymmärrystä odotat? Sitä että saat sättiä kumppaniasi ties mistä koska olet väsynyt? Entä jos kimppanillakin on stressiä samaan aikaan? Ap
Sitä, että toinen tuntee minut ja käsittää, että nyt ei tarkoiteta pahalla. Siihen ei vaikuta se, millaista stressiä hänellä on.
Vaikutat aika patologisen itsekeskeiseltä. Todellakin oma stressitaso vaikuttaa siihen, missä määrin kykenee ymmärtämään toisen käyttäytymistä. Ainakin itse ajattelen eroa paljon enemmän silloin kun olen stressaantuneempi. Ap
Sinähän. Suoraan myönnät, että sinua kiinnostaa vain oma stressitasosi. Jos toisen tuntee hyvin, en stressaantuneenakaan kuvittele, ettei hän rakastaisi minua, vaikka hänelläkin olisi raskasta, ja puhuisi miten sattuu.
Entä mikä eniten kiinnostaa sitä osapuolta, joka purkaa stressiään toiseen käyttäytymällä vihamielisesti? Olen miettinyt tätä todella paljon ja tullut siihen tulokseen, että mikäli minua kohtaan käyttäydytään vihamielisesti mistä tahansa syystä, ei sillä ole mitään arvoa minulle jos toinen silti rakastaa jossakin taustalla eikä ilmaise sitä millään tavalla, eli rakastavalla kohtelulla. Ap
Häntä saattaa kiinnostaa eniten kivuliaista lapsuudenkokemuksistaan eroon tai yli pääseminen. Jos ei sinun kanssasi, niin jonkun toisen, terapeutin, yksin tai minkä kanssa se sitten ikinä onkaan mahdollista.
Näin varmasti onkin ja se on toisen hyvä tietää, etten jää enää vuosiksi odottamaan ja ottamaan vastaan paskaa kohtelua. Nyt kun itse olen oivaltanut tärkeimmän asian parisuhteessa ja se on toisen hyvä ja arvostava kohtelu aina ja joka tilanteessa, täysin riippumatta siitä, miten toinen kohtelee. Ap
Aika hassua ettet piittaa tukea kumppaniasi prosessissa. Mitä oikein alunperin edes halusit suhteelta? Ihan vain käytännön asioita sitten vissiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tilanteita, jossa kokee, ettei oma puoliso huomioi mun tunteitani. Se oikeuttaa antamaan takaisin, jos asiasta sanoo, eikä toista sitten edes oikein kiinnosta yrittää ymmärtää. Tai kuvittelee, että ymmärrys on jokin nyökkäys, tai että asian voi tehdä kuten poikamiesboksissa: nostetaan maton reunaa ja lakaistaan koko roska sinne.
Ei oikeuta. Jos joku varastaa sinulta, ei se anna sinulle oikeutta satuttaa häntä.
Oikeuttaahan. Mitäs väärää siinä olisi?
Huhhuh. Onnea parisuhteeseesi. Taidat olla äitihullu?
Vastaa, äläkä venkoile! Mitä väärää siinä olisi?
Ei pahuus oikeuta pahuuteen, pahuus on aina väärin, huolimatta mitä sitä ennen on tapahtunut.
Ei ole, todellakaan.
Juu no selitä tuota kostoasi oikeuden edessä niin katsotaan mitä sanovat.. Tai kumppanille jota petit kostoksi kun hän sanoin sinulle pahasti. Varmasti ymmärtää että teit vain mitä sinun kuului tehdä.
😂😂😂 Mitenkähän pahoillaan OIKEUS olisi mun tästä käytöksestä? :
"On tilanteita, jossa kokee, ettei oma puoliso huomioi mun tunteitani. Se oikeuttaa antamaan takaisin, jos asiasta sanoo, eikä toista sitten edes oikein kiinnosta yrittää ymmärtää. Tai kuvittelee, että ymmärrys on jokin nyökkäys, tai että asian voi tehdä kuten poikamiesboksissa: nostetaan maton reunaa ja lakaistaan koko roska sinne"
Paljonko tulisi kakkua? 😂😂
Siis tämä on se teksti, johon nämä lainaukset pohjautuvat :)Puhuin yleisesti, ettei pahuus oikeuta ikinä pahaan. Ymmärtäisit sen ellet olisi niin tyhmä.
Miksi sen sanomiseen tarvitsi lainata kommenttiani?
"oikeuttaa antamaan takaisin." ei oikeuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tilanteita, jossa kokee, ettei oma puoliso huomioi mun tunteitani. Se oikeuttaa antamaan takaisin, jos asiasta sanoo, eikä toista sitten edes oikein kiinnosta yrittää ymmärtää. Tai kuvittelee, että ymmärrys on jokin nyökkäys, tai että asian voi tehdä kuten poikamiesboksissa: nostetaan maton reunaa ja lakaistaan koko roska sinne.
Ei oikeuta. Jos joku varastaa sinulta, ei se anna sinulle oikeutta satuttaa häntä.
Oikeuttaahan. Mitäs väärää siinä olisi?
Huhhuh. Onnea parisuhteeseesi. Taidat olla äitihullu?
Vastaa, äläkä venkoile! Mitä väärää siinä olisi?
Ei pahuus oikeuta pahuuteen, pahuus on aina väärin, huolimatta mitä sitä ennen on tapahtunut.
Ei ole, todellakaan.
Juu no selitä tuota kostoasi oikeuden edessä niin katsotaan mitä sanovat.. Tai kumppanille jota petit kostoksi kun hän sanoin sinulle pahasti. Varmasti ymmärtää että teit vain mitä sinun kuului tehdä.
😂😂😂 Mitenkähän pahoillaan OIKEUS olisi mun tästä käytöksestä? :
"On tilanteita, jossa kokee, ettei oma puoliso huomioi mun tunteitani. Se oikeuttaa antamaan takaisin, jos asiasta sanoo, eikä toista sitten edes oikein kiinnosta yrittää ymmärtää. Tai kuvittelee, että ymmärrys on jokin nyökkäys, tai että asian voi tehdä kuten poikamiesboksissa: nostetaan maton reunaa ja lakaistaan koko roska sinne"
Paljonko tulisi kakkua? 😂😂
Siis tämä on se teksti, johon nämä lainaukset pohjautuvat :)Puhuin yleisesti, ettei pahuus oikeuta ikinä pahaan. Ymmärtäisit sen ellet olisi niin tyhmä.
Miksi sen sanomiseen tarvitsi lainata kommenttiani?
"oikeuttaa antamaan takaisin." ei oikeuta.
Kyllä oikeuttaa tilanteissa jossa joku kokee, ettei oma puoliso huomioi hänen tunteitaan. Se oikeuttaa antamaan takaisin, jos asiasta sanoo, eikä toista sitten edes oikein kiinnosta yrittää ymmärtää. Tai kuvittelee, että ymmärrys on jokin nyökkäys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikeasti pitäisi ymmärtääkö miten osoittaa ymmärtävänsä? Hyvä kohtelu on paljon tärkeämpää kuin joku epämääräinen ”ymmärtäminen”. Jos toisesta tuntuu ettei toinen ymmärrä, niin ongelma on sen kenen ongelma on ja vaatii toiselta mahdottomia. Ap
Ei ole, ymmärtäminen on paljon tärkeämpää, kuin joku "hyvä kohtelu". Tulee mieleeni vaikkapa jokin työmaa, jossa toinen karjaisee, että Anna vasara! Jos tiedät, että hänellä jäi juuri sormi erittäin kivuliaasti lautojen väliin, et pahastu karjunnasta, koska ymmärrät, miten paljon se sattuu.
Sinä siinä et välitä ymmärrätkö vai et, vaan sulle pitää silloinkin sanoa nätisti, että 💐💐antaisitko vasaran 💐💐
Tai jos ollaan tuhannen väsyneinä, ja toinen tiuskaisee jotain, niin kun ymmärrät, miksi hän on väsynyt, niin sekään ei loukkaa. Jos et näe, mitä hänellä on meneillään, alat taas vaatia, että sulle on puhuttava kauniisti ja aiheutat vihaa väsyneessä.Väsymys ei todellakaan oikeuta kohtelemaan puolisoa paskasti. Samalla laillako oikeuttaa sitten kiukuttelun kaupan kassalle tai työpaikalla? Paskaa kohtelua ei tarvitse ymmärtää. Yleisellä ja tärkeällä tasolla taas toisen ymmärtämisen kapasiteetti paljastuu suhteessa hyvin pian, eli missä ääriin ollaan samalla aaltopituudella. Ja jos ei, mitä järkeä on alkaa suhteeseen. Ap
Kaupan kassalla, tai työpaikalla ei ole mitään roolia ymmärtää mun olotiloja i mitenkään. Mun kumppanilla on. Samoin itse koen kumppaniini päin. Mutta selvännäkijä en ole. Niistä pitää puhua ja kertoa.
Millaista ymmärrystä odotat? Sitä että saat sättiä kumppaniasi ties mistä koska olet väsynyt? Entä jos kimppanillakin on stressiä samaan aikaan? Ap
Sitä, että toinen tuntee minut ja käsittää, että nyt ei tarkoiteta pahalla. Siihen ei vaikuta se, millaista stressiä hänellä on.
Vaikutat aika patologisen itsekeskeiseltä. Todellakin oma stressitaso vaikuttaa siihen, missä määrin kykenee ymmärtämään toisen käyttäytymistä. Ainakin itse ajattelen eroa paljon enemmän silloin kun olen stressaantuneempi. Ap
Sinähän. Suoraan myönnät, että sinua kiinnostaa vain oma stressitasosi. Jos toisen tuntee hyvin, en stressaantuneenakaan kuvittele, ettei hän rakastaisi minua, vaikka hänelläkin olisi raskasta, ja puhuisi miten sattuu.
Entä mikä eniten kiinnostaa sitä osapuolta, joka purkaa stressiään toiseen käyttäytymällä vihamielisesti? Olen miettinyt tätä todella paljon ja tullut siihen tulokseen, että mikäli minua kohtaan käyttäydytään vihamielisesti mistä tahansa syystä, ei sillä ole mitään arvoa minulle jos toinen silti rakastaa jossakin taustalla eikä ilmaise sitä millään tavalla, eli rakastavalla kohtelulla. Ap
Häntä saattaa kiinnostaa eniten kivuliaista lapsuudenkokemuksistaan eroon tai yli pääseminen. Jos ei sinun kanssasi, niin jonkun toisen, terapeutin, yksin tai minkä kanssa se sitten ikinä onkaan mahdollista.
Näin varmasti onkin ja se on toisen hyvä tietää, etten jää enää vuosiksi odottamaan ja ottamaan vastaan paskaa kohtelua. Nyt kun itse olen oivaltanut tärkeimmän asian parisuhteessa ja se on toisen hyvä ja arvostava kohtelu aina ja joka tilanteessa, täysin riippumatta siitä, miten toinen kohtelee. Ap
Aika hassua ettet piittaa tukea kumppaniasi prosessissa. Mitä oikein alunperin edes halusit suhteelta? Ihan vain käytännön asioita sitten vissiin.
Mistä päättelet etten piittaa tukea? Olen tukenut jo vuosia ja edelleen tuen. Halusin suhteelta alunperin säännöllistä seksiä. En saa sitä, siis lainkaan nyt. Käytännön asia sekin tosiaan. Ja tuen kyllä edelleen, mutta en tosiaan sillä asenteella että loppuikäni vain ymmärrän saamatta itselleni mitään. Ap
Kumppani on läheisin ja luotetuin ihminen, jonka seurassa ihminen on myös henkisesti paljaimmillaan. Silloin joutuu vastatuksin kaikkien epävarmuuksiensa ja mörköjensä kanssa. Tietysti kumppaniin toivottavasti myös luottaa niin syvästi, että oikeat tunteensa uskaltaa näyttää pelkäämättä, että toinen lähtee pois. Mutta ei toisesta saisi tehdä kaiken pahan kaatopaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikeasti pitäisi ymmärtääkö miten osoittaa ymmärtävänsä? Hyvä kohtelu on paljon tärkeämpää kuin joku epämääräinen ”ymmärtäminen”. Jos toisesta tuntuu ettei toinen ymmärrä, niin ongelma on sen kenen ongelma on ja vaatii toiselta mahdottomia. Ap
Ei ole, ymmärtäminen on paljon tärkeämpää, kuin joku "hyvä kohtelu". Tulee mieleeni vaikkapa jokin työmaa, jossa toinen karjaisee, että Anna vasara! Jos tiedät, että hänellä jäi juuri sormi erittäin kivuliaasti lautojen väliin, et pahastu karjunnasta, koska ymmärrät, miten paljon se sattuu.
Sinä siinä et välitä ymmärrätkö vai et, vaan sulle pitää silloinkin sanoa nätisti, että 💐💐antaisitko vasaran 💐💐
Tai jos ollaan tuhannen väsyneinä, ja toinen tiuskaisee jotain, niin kun ymmärrät, miksi hän on väsynyt, niin sekään ei loukkaa. Jos et näe, mitä hänellä on meneillään, alat taas vaatia, että sulle on puhuttava kauniisti ja aiheutat vihaa väsyneessä.Väsymys ei todellakaan oikeuta kohtelemaan puolisoa paskasti. Samalla laillako oikeuttaa sitten kiukuttelun kaupan kassalle tai työpaikalla? Paskaa kohtelua ei tarvitse ymmärtää. Yleisellä ja tärkeällä tasolla taas toisen ymmärtämisen kapasiteetti paljastuu suhteessa hyvin pian, eli missä ääriin ollaan samalla aaltopituudella. Ja jos ei, mitä järkeä on alkaa suhteeseen. Ap
Kaupan kassalla, tai työpaikalla ei ole mitään roolia ymmärtää mun olotiloja i mitenkään. Mun kumppanilla on. Samoin itse koen kumppaniini päin. Mutta selvännäkijä en ole. Niistä pitää puhua ja kertoa.
Millaista ymmärrystä odotat? Sitä että saat sättiä kumppaniasi ties mistä koska olet väsynyt? Entä jos kimppanillakin on stressiä samaan aikaan? Ap
Sitä, että toinen tuntee minut ja käsittää, että nyt ei tarkoiteta pahalla. Siihen ei vaikuta se, millaista stressiä hänellä on.
Vaikutat aika patologisen itsekeskeiseltä. Todellakin oma stressitaso vaikuttaa siihen, missä määrin kykenee ymmärtämään toisen käyttäytymistä. Ainakin itse ajattelen eroa paljon enemmän silloin kun olen stressaantuneempi. Ap
Sinähän. Suoraan myönnät, että sinua kiinnostaa vain oma stressitasosi. Jos toisen tuntee hyvin, en stressaantuneenakaan kuvittele, ettei hän rakastaisi minua, vaikka hänelläkin olisi raskasta, ja puhuisi miten sattuu.
Entä mikä eniten kiinnostaa sitä osapuolta, joka purkaa stressiään toiseen käyttäytymällä vihamielisesti? Olen miettinyt tätä todella paljon ja tullut siihen tulokseen, että mikäli minua kohtaan käyttäydytään vihamielisesti mistä tahansa syystä, ei sillä ole mitään arvoa minulle jos toinen silti rakastaa jossakin taustalla eikä ilmaise sitä millään tavalla, eli rakastavalla kohtelulla. Ap
Häntä saattaa kiinnostaa eniten kivuliaista lapsuudenkokemuksistaan eroon tai yli pääseminen. Jos ei sinun kanssasi, niin jonkun toisen, terapeutin, yksin tai minkä kanssa se sitten ikinä onkaan mahdollista.
Näin varmasti onkin ja se on toisen hyvä tietää, etten jää enää vuosiksi odottamaan ja ottamaan vastaan paskaa kohtelua. Nyt kun itse olen oivaltanut tärkeimmän asian parisuhteessa ja se on toisen hyvä ja arvostava kohtelu aina ja joka tilanteessa, täysin riippumatta siitä, miten toinen kohtelee. Ap
Aika hassua ettet piittaa tukea kumppaniasi prosessissa. Mitä oikein alunperin edes halusit suhteelta? Ihan vain käytännön asioita sitten vissiin.
Mistä päättelet etten piittaa tukea? Olen tukenut jo vuosia ja edelleen tuen. Halusin suhteelta alunperin säännöllistä seksiä. En saa sitä, siis lainkaan nyt. Käytännön asia sekin tosiaan. Ja tuen kyllä edelleen, mutta en tosiaan sillä asenteella että loppuikäni vain ymmärrän saamatta itselleni mitään. Ap
No niin. Tämän takia tilanne on sitten tuollainen. Arvasin. Mä meen suhteeseen ollakseni sille toiselle paras mahdollinen kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikeasti pitäisi ymmärtääkö miten osoittaa ymmärtävänsä? Hyvä kohtelu on paljon tärkeämpää kuin joku epämääräinen ”ymmärtäminen”. Jos toisesta tuntuu ettei toinen ymmärrä, niin ongelma on sen kenen ongelma on ja vaatii toiselta mahdottomia. Ap
Ei ole, ymmärtäminen on paljon tärkeämpää, kuin joku "hyvä kohtelu". Tulee mieleeni vaikkapa jokin työmaa, jossa toinen karjaisee, että Anna vasara! Jos tiedät, että hänellä jäi juuri sormi erittäin kivuliaasti lautojen väliin, et pahastu karjunnasta, koska ymmärrät, miten paljon se sattuu.
Sinä siinä et välitä ymmärrätkö vai et, vaan sulle pitää silloinkin sanoa nätisti, että 💐💐antaisitko vasaran 💐💐
Tai jos ollaan tuhannen väsyneinä, ja toinen tiuskaisee jotain, niin kun ymmärrät, miksi hän on väsynyt, niin sekään ei loukkaa. Jos et näe, mitä hänellä on meneillään, alat taas vaatia, että sulle on puhuttava kauniisti ja aiheutat vihaa väsyneessä.Väsymys ei todellakaan oikeuta kohtelemaan puolisoa paskasti. Samalla laillako oikeuttaa sitten kiukuttelun kaupan kassalle tai työpaikalla? Paskaa kohtelua ei tarvitse ymmärtää. Yleisellä ja tärkeällä tasolla taas toisen ymmärtämisen kapasiteetti paljastuu suhteessa hyvin pian, eli missä ääriin ollaan samalla aaltopituudella. Ja jos ei, mitä järkeä on alkaa suhteeseen. Ap
Kaupan kassalla, tai työpaikalla ei ole mitään roolia ymmärtää mun olotiloja i mitenkään. Mun kumppanilla on. Samoin itse koen kumppaniini päin. Mutta selvännäkijä en ole. Niistä pitää puhua ja kertoa.
Millaista ymmärrystä odotat? Sitä että saat sättiä kumppaniasi ties mistä koska olet väsynyt? Entä jos kimppanillakin on stressiä samaan aikaan? Ap
Sitä, että toinen tuntee minut ja käsittää, että nyt ei tarkoiteta pahalla. Siihen ei vaikuta se, millaista stressiä hänellä on.
Vaikutat aika patologisen itsekeskeiseltä. Todellakin oma stressitaso vaikuttaa siihen, missä määrin kykenee ymmärtämään toisen käyttäytymistä. Ainakin itse ajattelen eroa paljon enemmän silloin kun olen stressaantuneempi. Ap
Sinähän. Suoraan myönnät, että sinua kiinnostaa vain oma stressitasosi. Jos toisen tuntee hyvin, en stressaantuneenakaan kuvittele, ettei hän rakastaisi minua, vaikka hänelläkin olisi raskasta, ja puhuisi miten sattuu.
Entä mikä eniten kiinnostaa sitä osapuolta, joka purkaa stressiään toiseen käyttäytymällä vihamielisesti? Olen miettinyt tätä todella paljon ja tullut siihen tulokseen, että mikäli minua kohtaan käyttäydytään vihamielisesti mistä tahansa syystä, ei sillä ole mitään arvoa minulle jos toinen silti rakastaa jossakin taustalla eikä ilmaise sitä millään tavalla, eli rakastavalla kohtelulla. Ap
Häntä saattaa kiinnostaa eniten kivuliaista lapsuudenkokemuksistaan eroon tai yli pääseminen. Jos ei sinun kanssasi, niin jonkun toisen, terapeutin, yksin tai minkä kanssa se sitten ikinä onkaan mahdollista.
Näin varmasti onkin ja se on toisen hyvä tietää, etten jää enää vuosiksi odottamaan ja ottamaan vastaan paskaa kohtelua. Nyt kun itse olen oivaltanut tärkeimmän asian parisuhteessa ja se on toisen hyvä ja arvostava kohtelu aina ja joka tilanteessa, täysin riippumatta siitä, miten toinen kohtelee. Ap
Aika hassua ettet piittaa tukea kumppaniasi prosessissa. Mitä oikein alunperin edes halusit suhteelta? Ihan vain käytännön asioita sitten vissiin.
Mistä päättelet etten piittaa tukea? Olen tukenut jo vuosia ja edelleen tuen. Halusin suhteelta alunperin säännöllistä seksiä. En saa sitä, siis lainkaan nyt. Käytännön asia sekin tosiaan. Ja tuen kyllä edelleen, mutta en tosiaan sillä asenteella että loppuikäni vain ymmärrän saamatta itselleni mitään. Ap
Tällaiset käytännön asioita SAADAKSEEN suhteen aloittavat ihmiset ovat suuria pskoja.
Vaikutat aika patologisen itsekeskeiseltä. Todellakin oma stressitaso vaikuttaa siihen, missä määrin kykenee ymmärtämään toisen käyttäytymistä. Ainakin itse ajattelen eroa paljon enemmän silloin kun olen stressaantuneempi. Ap