Miksi niin moni käyttäytyy todella huonosti ja suorastaan mielisairaasti omaa puolisoa kohtaan vaikka muuten olisi järkevä ja mukava ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Kumppani on läheisin ja luotetuin ihminen, jonka seurassa ihminen on myös henkisesti paljaimmillaan. Silloin joutuu vastatuksin kaikkien epävarmuuksiensa ja mörköjensä kanssa. Tietysti kumppaniin toivottavasti myös luottaa niin syvästi, että oikeat tunteensa uskaltaa näyttää pelkäämättä, että toinen lähtee pois. Mutta ei toisesta saisi tehdä kaiken pahan kaatopaikkaa.

Minusta siinä vaiheessa jos huomaa purkavansa omia ahdistuksiaan kumppaniinsa, tulisi hakeutua terapiaan ja purkaa siellä. Olen itsekin tehnyt niin ja tosiaan onnistunut lopettamaan kokonaan paskani kaatamisen toisen niskaan. Valitettavasti toisin päin ei vielä toteudu. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppani on läheisin ja luotetuin ihminen, jonka seurassa ihminen on myös henkisesti paljaimmillaan. Silloin joutuu vastatuksin kaikkien epävarmuuksiensa ja mörköjensä kanssa. Tietysti kumppaniin toivottavasti myös luottaa niin syvästi, että oikeat tunteensa uskaltaa näyttää pelkäämättä, että toinen lähtee pois. Mutta ei toisesta saisi tehdä kaiken pahan kaatopaikkaa.

Minusta siinä vaiheessa jos huomaa purkavansa omia ahdistuksiaan kumppaniinsa, tulisi hakeutua terapiaan ja purkaa siellä. Olen itsekin tehnyt niin ja tosiaan onnistunut lopettamaan kokonaan paskani kaatamisen toisen niskaan. Valitettavasti toisin päin ei vielä toteudu. Ap

Ei se halua nussia sua enää ikinä, turhaan sä siinä "käyttäydyt". Seksi on kato tunneasia, ei mikään sun pskamainen valinta. Tai hyvä käytös.

Vierailija kirjoitti:

Kumppani on läheisin ja luotetuin ihminen, jonka seurassa ihminen on myös henkisesti paljaimmillaan. Silloin joutuu vastatuksin kaikkien epävarmuuksiensa ja mörköjensä kanssa. Tietysti kumppaniin toivottavasti myös luottaa niin syvästi, että oikeat tunteensa uskaltaa näyttää pelkäämättä, että toinen lähtee pois. Mutta ei toisesta saisi tehdä kaiken pahan kaatopaikkaa.

Minulla ei ole ollut tuollaisia suhteita, että luottamus olisi kannattanut, onko muka jollain? On myös estetty sanomasta negatiivisia mielipiteitä, kun ei ole haluttu muutosta. Se muutos on sitten lopullinen ennen pitkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä oikeasti pitäisi ymmärtääkö miten osoittaa ymmärtävänsä? Hyvä kohtelu on paljon tärkeämpää kuin joku epämääräinen ”ymmärtäminen”. Jos toisesta tuntuu ettei toinen ymmärrä, niin ongelma on sen kenen ongelma on ja vaatii toiselta mahdottomia. Ap

Ei ole, ymmärtäminen on paljon tärkeämpää, kuin joku "hyvä kohtelu". Tulee mieleeni vaikkapa jokin työmaa, jossa toinen karjaisee, että Anna vasara! Jos tiedät, että hänellä jäi juuri sormi erittäin kivuliaasti lautojen väliin, et pahastu karjunnasta, koska ymmärrät, miten paljon se sattuu.

Sinä siinä et välitä ymmärrätkö vai et, vaan sulle pitää silloinkin sanoa nätisti, että 💐💐antaisitko vasaran 💐💐

Tai jos ollaan tuhannen väsyneinä, ja toinen tiuskaisee jotain, niin kun ymmärrät, miksi hän on väsynyt, niin sekään ei loukkaa. Jos et näe, mitä hänellä on meneillään, alat taas vaatia, että sulle on puhuttava kauniisti ja aiheutat vihaa väsyneessä.

Väsymys ei todellakaan oikeuta kohtelemaan puolisoa paskasti. Samalla laillako oikeuttaa sitten kiukuttelun kaupan kassalle tai työpaikalla? Paskaa kohtelua ei tarvitse ymmärtää. Yleisellä ja tärkeällä tasolla taas toisen ymmärtämisen kapasiteetti paljastuu suhteessa hyvin pian, eli missä ääriin ollaan samalla aaltopituudella. Ja jos ei, mitä järkeä on alkaa suhteeseen. Ap

Kaupan kassalla, tai työpaikalla ei ole mitään roolia ymmärtää mun olotiloja i mitenkään. Mun kumppanilla on. Samoin itse koen kumppaniini päin. Mutta selvännäkijä en ole. Niistä pitää puhua ja kertoa.

Millaista ymmärrystä odotat? Sitä että saat sättiä kumppaniasi ties mistä koska olet väsynyt? Entä jos kimppanillakin on stressiä samaan aikaan? Ap

Sitä, että toinen tuntee minut ja käsittää, että nyt ei tarkoiteta pahalla. Siihen ei vaikuta se, millaista stressiä hänellä on.

Vaikutat aika patologisen itsekeskeiseltä. Todellakin oma stressitaso vaikuttaa siihen, missä määrin kykenee ymmärtämään toisen käyttäytymistä. Ainakin itse ajattelen eroa paljon enemmän silloin kun olen stressaantuneempi. Ap

Sinähän. Suoraan myönnät, että sinua kiinnostaa vain oma stressitasosi. Jos toisen tuntee hyvin, en stressaantuneenakaan kuvittele, ettei hän rakastaisi minua, vaikka hänelläkin olisi raskasta, ja puhuisi miten sattuu.

Entä mikä eniten kiinnostaa sitä osapuolta, joka purkaa stressiään toiseen käyttäytymällä vihamielisesti? Olen miettinyt tätä todella paljon ja tullut siihen tulokseen, että mikäli minua kohtaan käyttäydytään vihamielisesti mistä tahansa syystä, ei sillä ole mitään arvoa minulle jos toinen silti rakastaa jossakin taustalla eikä ilmaise sitä millään tavalla, eli rakastavalla kohtelulla. Ap

Häntä saattaa kiinnostaa eniten kivuliaista lapsuudenkokemuksistaan eroon tai yli pääseminen. Jos ei sinun kanssasi, niin jonkun toisen, terapeutin, yksin tai minkä kanssa se sitten ikinä onkaan mahdollista.

Näin varmasti onkin ja se on toisen hyvä tietää, etten jää enää vuosiksi odottamaan ja ottamaan vastaan paskaa kohtelua. Nyt kun itse olen oivaltanut tärkeimmän asian parisuhteessa ja se on toisen hyvä ja arvostava kohtelu aina ja joka tilanteessa, täysin riippumatta siitä, miten toinen kohtelee. Ap

Aika hassua ettet piittaa tukea kumppaniasi prosessissa. Mitä oikein alunperin edes halusit suhteelta? Ihan vain käytännön asioita sitten vissiin.

Mistä päättelet etten piittaa tukea? Olen tukenut jo vuosia ja edelleen tuen. Halusin suhteelta alunperin säännöllistä seksiä. En saa sitä, siis lainkaan nyt. Käytännön asia sekin tosiaan. Ja tuen kyllä edelleen, mutta en tosiaan sillä asenteella että loppuikäni vain ymmärrän saamatta itselleni mitään. Ap

No niin. Tämän takia tilanne on sitten tuollainen. Arvasin. Mä meen suhteeseen ollakseni sille toiselle paras mahdollinen kumppani.

Kaadatko ahdistustasi toisen niskaan tiuskimalla yms..? Paskapuhetta että kukaan menisi suhteeseen ollakseen toiselle paras mahdollinen kumppani ja se mitä itse saa ei muka lainkaan kiinnosta. Oksettaa ihmisten valheellisuus ja tekopyhyys ja heikko itsetuntemus. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppani on läheisin ja luotetuin ihminen, jonka seurassa ihminen on myös henkisesti paljaimmillaan. Silloin joutuu vastatuksin kaikkien epävarmuuksiensa ja mörköjensä kanssa. Tietysti kumppaniin toivottavasti myös luottaa niin syvästi, että oikeat tunteensa uskaltaa näyttää pelkäämättä, että toinen lähtee pois. Mutta ei toisesta saisi tehdä kaiken pahan kaatopaikkaa.

Minusta siinä vaiheessa jos huomaa purkavansa omia ahdistuksiaan kumppaniinsa, tulisi hakeutua terapiaan ja purkaa siellä. Olen itsekin tehnyt niin ja tosiaan onnistunut lopettamaan kokonaan paskani kaatamisen toisen niskaan. Valitettavasti toisin päin ei vielä toteudu. Ap

Ei se halua nussia sua enää ikinä, turhaan sä siinä "käyttäydyt". Seksi on kato tunneasia, ei mikään sun pskamainen valinta. Tai hyvä käytös.

Katsotaan sanoi lääkäri. Tunneasia on ja satumme olemaan aika ailahtelevaisia tunneasioissa. Itse olen valinnut hyvän käytöksen nyt ja aina puolisoa kohtaan ja jos joskus kumppani vaihtuu, sama linja pitää. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kumppani on läheisin ja luotetuin ihminen, jonka seurassa ihminen on myös henkisesti paljaimmillaan. Silloin joutuu vastatuksin kaikkien epävarmuuksiensa ja mörköjensä kanssa. Tietysti kumppaniin toivottavasti myös luottaa niin syvästi, että oikeat tunteensa uskaltaa näyttää pelkäämättä, että toinen lähtee pois. Mutta ei toisesta saisi tehdä kaiken pahan kaatopaikkaa.

Toisaalta sen läheisyyden ja paljauden vuoksi kumppani voi edesottamuksillaan triggeröidä ne möröt pintaan ja silloin on tosi vaikea hillitä itseään.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin nuorempana suhderaivotar. Sitten sain miehen, joka ei hyväksynyt ollenkaan huonoa käytöstä minulta, koska oli joutunut kuuntelemaan omien vanhempiensa riitelyä lapsuudessaan. Nyt kaikki ihmettelevät miten meillä voi mennä niin hyvin ja miten me voimme olla niin onnellisen näköisiä.

Mä olen normaalielämässä tasapainoinen ja mukava ihminen, mutta parisuhde sekoittaa joka kerta pääni ja nostaa kaikki epävarmuuteni pintaan suorastaan psykoottisella tavalla. En tahtoisi enää alkaa suhteeseen, koska tiedän, mitä tulee tapahtumaan, enkä haluaisi altistaa ketään niille hirveyksille. Työstän ongelmiani terapiassa, mutta koen silti ainoaksi toivokseni löytää kumppani, joka osaisi käsitellä reaktioitani oikealla jämäkkyydellä alistumatta niille tai pelkäämättä niitä. Viestisi antaa toivoa, että se on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppani on läheisin ja luotetuin ihminen, jonka seurassa ihminen on myös henkisesti paljaimmillaan. Silloin joutuu vastatuksin kaikkien epävarmuuksiensa ja mörköjensä kanssa. Tietysti kumppaniin toivottavasti myös luottaa niin syvästi, että oikeat tunteensa uskaltaa näyttää pelkäämättä, että toinen lähtee pois. Mutta ei toisesta saisi tehdä kaiken pahan kaatopaikkaa.

Toisaalta sen läheisyyden ja paljauden vuoksi kumppani voi edesottamuksillaan triggeröidä ne möröt pintaan ja silloin on tosi vaikea hillitä itseään.

Niinhän se juuri menee. Minulle se on nykyään helppoa koska päätin että itselleni kaikista tärkeintä on hallita oma käyttäytymiseni ja oman pahan olon purkaminen puolisoon on yksinkertaisesti väärin. Enkä voi edellyttää toiselta sitä, jos itse en pysty siihen. Ap

On tutkimuksia, että lapsuuden kiintymyssuhdeongelmista kärsivä nainen tasapainoittuu turvallisen kiintymyssuhteen omaavan miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

On tutkimuksia, että lapsuuden kiintymyssuhdeongelmista kärsivä nainen tasapainoittuu turvallisen kiintymyssuhteen omaavan miehen kanssa.

Varmasti juu. Meillä miehellä on pahempi kiintymyssuhdeongelma, joka paljastui vasta vuosien päästä suhteen kuluessa kun lasten myötä koki että pysyn suhteessa vaikka alkaisikin purkaa ahdistustaan minuun. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppani on läheisin ja luotetuin ihminen, jonka seurassa ihminen on myös henkisesti paljaimmillaan. Silloin joutuu vastatuksin kaikkien epävarmuuksiensa ja mörköjensä kanssa. Tietysti kumppaniin toivottavasti myös luottaa niin syvästi, että oikeat tunteensa uskaltaa näyttää pelkäämättä, että toinen lähtee pois. Mutta ei toisesta saisi tehdä kaiken pahan kaatopaikkaa.

Toisaalta sen läheisyyden ja paljauden vuoksi kumppani voi edesottamuksillaan triggeröidä ne möröt pintaan ja silloin on tosi vaikea hillitä itseään.

Niinhän se juuri menee. Minulle se on nykyään helppoa koska päätin että itselleni kaikista tärkeintä on hallita oma käyttäytymiseni ja oman pahan olon purkaminen puolisoon on yksinkertaisesti väärin. Enkä voi edellyttää toiselta sitä, jos itse en pysty siihen. Ap

Tyhmää kuvitella, että voisit edellyttää sitä toiselta, vaikka pystyt siihen itse. Sinun pitää auttaa toista siinä, jos pystyt siihen itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä oikeasti pitäisi ymmärtääkö miten osoittaa ymmärtävänsä? Hyvä kohtelu on paljon tärkeämpää kuin joku epämääräinen ”ymmärtäminen”. Jos toisesta tuntuu ettei toinen ymmärrä, niin ongelma on sen kenen ongelma on ja vaatii toiselta mahdottomia. Ap

Ei ole, ymmärtäminen on paljon tärkeämpää, kuin joku "hyvä kohtelu". Tulee mieleeni vaikkapa jokin työmaa, jossa toinen karjaisee, että Anna vasara! Jos tiedät, että hänellä jäi juuri sormi erittäin kivuliaasti lautojen väliin, et pahastu karjunnasta, koska ymmärrät, miten paljon se sattuu.

Sinä siinä et välitä ymmärrätkö vai et, vaan sulle pitää silloinkin sanoa nätisti, että 💐💐antaisitko vasaran 💐💐

Tai jos ollaan tuhannen väsyneinä, ja toinen tiuskaisee jotain, niin kun ymmärrät, miksi hän on väsynyt, niin sekään ei loukkaa. Jos et näe, mitä hänellä on meneillään, alat taas vaatia, että sulle on puhuttava kauniisti ja aiheutat vihaa väsyneessä.

Eihän tässä ollut kyse mistään hetkellisestä tilanteesta, vaan tavastä käyttäytyä ja asenteesta. Voi olla "tilanne päällä" mutta jos koko elämä on "tilannetta" joka päivä jostain, niin se on silloin jo elämäntapa. 

Vierailija kirjoitti:

On tutkimuksia, että lapsuuden kiintymyssuhdeongelmista kärsivä nainen tasapainoittuu turvallisen kiintymyssuhteen omaavan miehen kanssa.

Ihmisellähän on alitajuinen pyrkimys työstää omia traumojaan ajautumalla yhteen ihmisten kanssa,joiden kanssa traumaa voi elää uudelleen. Esim.hallitsevasta ja kontrolloivasta vanhemmasta kärsinyt ajautuu yhteen ihmisen kanssa,joka muistuttaa vanhempaa ja tuntuu näin tutulta. Parhaassa tapauksessa ihminen voi turvallisessa ympäristössä oppia toimimaan toisin ja päästä irti traumasta,mutta usein se vaatii monta ihmissuhdetta ensin. Lopulta kun ihminen tajuaa toistuvan kaavan,hän yleensä eroaa tuosta kumppanista koska kumppani tosiaan muistuttaa tätä kaltoinkohtelijaa menneisyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä oikeasti pitäisi ymmärtääkö miten osoittaa ymmärtävänsä? Hyvä kohtelu on paljon tärkeämpää kuin joku epämääräinen ”ymmärtäminen”. Jos toisesta tuntuu ettei toinen ymmärrä, niin ongelma on sen kenen ongelma on ja vaatii toiselta mahdottomia. Ap

Ei ole, ymmärtäminen on paljon tärkeämpää, kuin joku "hyvä kohtelu". Tulee mieleeni vaikkapa jokin työmaa, jossa toinen karjaisee, että Anna vasara! Jos tiedät, että hänellä jäi juuri sormi erittäin kivuliaasti lautojen väliin, et pahastu karjunnasta, koska ymmärrät, miten paljon se sattuu.

Sinä siinä et välitä ymmärrätkö vai et, vaan sulle pitää silloinkin sanoa nätisti, että 💐💐antaisitko vasaran 💐💐

Tai jos ollaan tuhannen väsyneinä, ja toinen tiuskaisee jotain, niin kun ymmärrät, miksi hän on väsynyt, niin sekään ei loukkaa. Jos et näe, mitä hänellä on meneillään, alat taas vaatia, että sulle on puhuttava kauniisti ja aiheutat vihaa väsyneessä.

Väsymys ei todellakaan oikeuta kohtelemaan puolisoa paskasti. Samalla laillako oikeuttaa sitten kiukuttelun kaupan kassalle tai työpaikalla? Paskaa kohtelua ei tarvitse ymmärtää. Yleisellä ja tärkeällä tasolla taas toisen ymmärtämisen kapasiteetti paljastuu suhteessa hyvin pian, eli missä ääriin ollaan samalla aaltopituudella. Ja jos ei, mitä järkeä on alkaa suhteeseen. Ap

Kaupan kassalla, tai työpaikalla ei ole mitään roolia ymmärtää mun olotiloja i mitenkään. Mun kumppanilla on. Samoin itse koen kumppaniini päin. Mutta selvännäkijä en ole. Niistä pitää puhua ja kertoa.

Millaista ymmärrystä odotat? Sitä että saat sättiä kumppaniasi ties mistä koska olet väsynyt? Entä jos kimppanillakin on stressiä samaan aikaan? Ap

Sitä, että toinen tuntee minut ja käsittää, että nyt ei tarkoiteta pahalla. Siihen ei vaikuta se, millaista stressiä hänellä on.

Vaikutat aika patologisen itsekeskeiseltä. Todellakin oma stressitaso vaikuttaa siihen, missä määrin kykenee ymmärtämään toisen käyttäytymistä. Ainakin itse ajattelen eroa paljon enemmän silloin kun olen stressaantuneempi. Ap

Sinähän. Suoraan myönnät, että sinua kiinnostaa vain oma stressitasosi. Jos toisen tuntee hyvin, en stressaantuneenakaan kuvittele, ettei hän rakastaisi minua, vaikka hänelläkin olisi raskasta, ja puhuisi miten sattuu.

Entä mikä eniten kiinnostaa sitä osapuolta, joka purkaa stressiään toiseen käyttäytymällä vihamielisesti? Olen miettinyt tätä todella paljon ja tullut siihen tulokseen, että mikäli minua kohtaan käyttäydytään vihamielisesti mistä tahansa syystä, ei sillä ole mitään arvoa minulle jos toinen silti rakastaa jossakin taustalla eikä ilmaise sitä millään tavalla, eli rakastavalla kohtelulla. Ap

Häntä saattaa kiinnostaa eniten kivuliaista lapsuudenkokemuksistaan eroon tai yli pääseminen. Jos ei sinun kanssasi, niin jonkun toisen, terapeutin, yksin tai minkä kanssa se sitten ikinä onkaan mahdollista.

Näin varmasti onkin ja se on toisen hyvä tietää, etten jää enää vuosiksi odottamaan ja ottamaan vastaan paskaa kohtelua. Nyt kun itse olen oivaltanut tärkeimmän asian parisuhteessa ja se on toisen hyvä ja arvostava kohtelu aina ja joka tilanteessa, täysin riippumatta siitä, miten toinen kohtelee. Ap

Aika hassua ettet piittaa tukea kumppaniasi prosessissa. Mitä oikein alunperin edes halusit suhteelta? Ihan vain käytännön asioita sitten vissiin.

Mistä päättelet etten piittaa tukea? Olen tukenut jo vuosia ja edelleen tuen. Halusin suhteelta alunperin säännöllistä seksiä. En saa sitä, siis lainkaan nyt. Käytännön asia sekin tosiaan. Ja tuen kyllä edelleen, mutta en tosiaan sillä asenteella että loppuikäni vain ymmärrän saamatta itselleni mitään. Ap

No niin. Tämän takia tilanne on sitten tuollainen. Arvasin. Mä meen suhteeseen ollakseni sille toiselle paras mahdollinen kumppani.

Kaadatko ahdistustasi toisen niskaan tiuskimalla yms..? Paskapuhetta että kukaan menisi suhteeseen ollakseen toiselle paras mahdollinen kumppani ja se mitä itse saa ei muka lainkaan kiinnosta. Oksettaa ihmisten valheellisuus ja tekopyhyys ja heikko itsetuntemus. Ap

Kyllä minä ainakin menin. Se ei tarkoita, että kykenisin siihen aina onnistuneesti, mutta se on tahtoni kuitenkin. Ja pyrkimys. Ei saada itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä oikeasti pitäisi ymmärtääkö miten osoittaa ymmärtävänsä? Hyvä kohtelu on paljon tärkeämpää kuin joku epämääräinen ”ymmärtäminen”. Jos toisesta tuntuu ettei toinen ymmärrä, niin ongelma on sen kenen ongelma on ja vaatii toiselta mahdottomia. Ap

Ei ole, ymmärtäminen on paljon tärkeämpää, kuin joku "hyvä kohtelu". Tulee mieleeni vaikkapa jokin työmaa, jossa toinen karjaisee, että Anna vasara! Jos tiedät, että hänellä jäi juuri sormi erittäin kivuliaasti lautojen väliin, et pahastu karjunnasta, koska ymmärrät, miten paljon se sattuu.

Sinä siinä et välitä ymmärrätkö vai et, vaan sulle pitää silloinkin sanoa nätisti, että 💐💐antaisitko vasaran 💐💐

Tai jos ollaan tuhannen väsyneinä, ja toinen tiuskaisee jotain, niin kun ymmärrät, miksi hän on väsynyt, niin sekään ei loukkaa. Jos et näe, mitä hänellä on meneillään, alat taas vaatia, että sulle on puhuttava kauniisti ja aiheutat vihaa väsyneessä.

Väsymys ei todellakaan oikeuta kohtelemaan puolisoa paskasti. Samalla laillako oikeuttaa sitten kiukuttelun kaupan kassalle tai työpaikalla? Paskaa kohtelua ei tarvitse ymmärtää. Yleisellä ja tärkeällä tasolla taas toisen ymmärtämisen kapasiteetti paljastuu suhteessa hyvin pian, eli missä ääriin ollaan samalla aaltopituudella. Ja jos ei, mitä järkeä on alkaa suhteeseen. Ap

Kaupan kassalla, tai työpaikalla ei ole mitään roolia ymmärtää mun olotiloja i mitenkään. Mun kumppanilla on. Samoin itse koen kumppaniini päin. Mutta selvännäkijä en ole. Niistä pitää puhua ja kertoa.

Millaista ymmärrystä odotat? Sitä että saat sättiä kumppaniasi ties mistä koska olet väsynyt? Entä jos kimppanillakin on stressiä samaan aikaan? Ap

Sitä, että toinen tuntee minut ja käsittää, että nyt ei tarkoiteta pahalla. Siihen ei vaikuta se, millaista stressiä hänellä on.

Vaikutat aika patologisen itsekeskeiseltä. Todellakin oma stressitaso vaikuttaa siihen, missä määrin kykenee ymmärtämään toisen käyttäytymistä. Ainakin itse ajattelen eroa paljon enemmän silloin kun olen stressaantuneempi. Ap

Sinähän. Suoraan myönnät, että sinua kiinnostaa vain oma stressitasosi. Jos toisen tuntee hyvin, en stressaantuneenakaan kuvittele, ettei hän rakastaisi minua, vaikka hänelläkin olisi raskasta, ja puhuisi miten sattuu.

Entä mikä eniten kiinnostaa sitä osapuolta, joka purkaa stressiään toiseen käyttäytymällä vihamielisesti? Olen miettinyt tätä todella paljon ja tullut siihen tulokseen, että mikäli minua kohtaan käyttäydytään vihamielisesti mistä tahansa syystä, ei sillä ole mitään arvoa minulle jos toinen silti rakastaa jossakin taustalla eikä ilmaise sitä millään tavalla, eli rakastavalla kohtelulla. Ap

Häntä saattaa kiinnostaa eniten kivuliaista lapsuudenkokemuksistaan eroon tai yli pääseminen. Jos ei sinun kanssasi, niin jonkun toisen, terapeutin, yksin tai minkä kanssa se sitten ikinä onkaan mahdollista.

Näin varmasti onkin ja se on toisen hyvä tietää, etten jää enää vuosiksi odottamaan ja ottamaan vastaan paskaa kohtelua. Nyt kun itse olen oivaltanut tärkeimmän asian parisuhteessa ja se on toisen hyvä ja arvostava kohtelu aina ja joka tilanteessa, täysin riippumatta siitä, miten toinen kohtelee. Ap

Aika hassua ettet piittaa tukea kumppaniasi prosessissa. Mitä oikein alunperin edes halusit suhteelta? Ihan vain käytännön asioita sitten vissiin.

Mistä päättelet etten piittaa tukea? Olen tukenut jo vuosia ja edelleen tuen. Halusin suhteelta alunperin säännöllistä seksiä. En saa sitä, siis lainkaan nyt. Käytännön asia sekin tosiaan. Ja tuen kyllä edelleen, mutta en tosiaan sillä asenteella että loppuikäni vain ymmärrän saamatta itselleni mitään. Ap

No niin. Tämän takia tilanne on sitten tuollainen. Arvasin. Mä meen suhteeseen ollakseni sille toiselle paras mahdollinen kumppani.

Kaadatko ahdistustasi toisen niskaan tiuskimalla yms..? Paskapuhetta että kukaan menisi suhteeseen ollakseen toiselle paras mahdollinen kumppani ja se mitä itse saa ei muka lainkaan kiinnosta. Oksettaa ihmisten valheellisuus ja tekopyhyys ja heikko itsetuntemus. Ap

Kyllä minä ainakin menin. Se ei tarkoita, että kykenisin siihen aina onnistuneesti, mutta se on tahtoni kuitenkin. Ja pyrkimys. Ei saada itselleni.

Pysyisitkö suhteessa jos saisit vain paskaa niskaan? Ap

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sanonut vaimolleni että, ei ole toista ihmistä joka olisi minua niin paljon kiusannut, kuin kuin hän tekee. Aika mieletöntä että puoliso on pahin kiusaaja.

Hyvä ihminen lopeta jo tuo itsesi kiusaaminen ja ota ero. Sinunkaan elämäsi ei kuulu olla kärsimistä vaikka joskus väärän ihmisen kanssa menitkin naimisiin. Hyvä elämä ei ole kärsimistä. Ei sinunkaan.

Eron ottaisi ihimine jonka elämä perustuu toiseen ihimiseen, jonka oma elämä ei ole kokoanainen ja ehyt. Elikkä hankala tyyppi ottaisi eron, tyyppi joka on riippuvainen toisesta ihmisestä.

Vai oikein hankala tyyppi 😀

Jos oot noin itsenäinen ja riippumaton, niin miksi valitset jakaa elämäsi kiusaavan henkilön kanssa? Eikö ole tarjolla parempaa?

Meillä on hyvää seksiä. Hyvä seksi merkitsee minulle aika paljon. Lisäksi olen ottanut tavakseni yrittää nus*ia  vaimosta ymmärrystä esiin. Ihan kivaa puuhaa.

Seksi ja sen aikaansaama oksitosiiniryöppy on suhteen liima ja erottaa parisuhteen kämppissuhteesta. Että ihan oikein! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä oikeasti pitäisi ymmärtääkö miten osoittaa ymmärtävänsä? Hyvä kohtelu on paljon tärkeämpää kuin joku epämääräinen ”ymmärtäminen”. Jos toisesta tuntuu ettei toinen ymmärrä, niin ongelma on sen kenen ongelma on ja vaatii toiselta mahdottomia. Ap

Ei ole, ymmärtäminen on paljon tärkeämpää, kuin joku "hyvä kohtelu". Tulee mieleeni vaikkapa jokin työmaa, jossa toinen karjaisee, että Anna vasara! Jos tiedät, että hänellä jäi juuri sormi erittäin kivuliaasti lautojen väliin, et pahastu karjunnasta, koska ymmärrät, miten paljon se sattuu.

Sinä siinä et välitä ymmärrätkö vai et, vaan sulle pitää silloinkin sanoa nätisti, että 💐💐antaisitko vasaran 💐💐

Tai jos ollaan tuhannen väsyneinä, ja toinen tiuskaisee jotain, niin kun ymmärrät, miksi hän on väsynyt, niin sekään ei loukkaa. Jos et näe, mitä hänellä on meneillään, alat taas vaatia, että sulle on puhuttava kauniisti ja aiheutat vihaa väsyneessä.

Väsymys ei todellakaan oikeuta kohtelemaan puolisoa paskasti. Samalla laillako oikeuttaa sitten kiukuttelun kaupan kassalle tai työpaikalla? Paskaa kohtelua ei tarvitse ymmärtää. Yleisellä ja tärkeällä tasolla taas toisen ymmärtämisen kapasiteetti paljastuu suhteessa hyvin pian, eli missä ääriin ollaan samalla aaltopituudella. Ja jos ei, mitä järkeä on alkaa suhteeseen. Ap

Kaupan kassalla, tai työpaikalla ei ole mitään roolia ymmärtää mun olotiloja i mitenkään. Mun kumppanilla on. Samoin itse koen kumppaniini päin. Mutta selvännäkijä en ole. Niistä pitää puhua ja kertoa.

Millaista ymmärrystä odotat? Sitä että saat sättiä kumppaniasi ties mistä koska olet väsynyt? Entä jos kimppanillakin on stressiä samaan aikaan? Ap

Sitä, että toinen tuntee minut ja käsittää, että nyt ei tarkoiteta pahalla. Siihen ei vaikuta se, millaista stressiä hänellä on.

Vaikutat aika patologisen itsekeskeiseltä. Todellakin oma stressitaso vaikuttaa siihen, missä määrin kykenee ymmärtämään toisen käyttäytymistä. Ainakin itse ajattelen eroa paljon enemmän silloin kun olen stressaantuneempi. Ap

Sinähän. Suoraan myönnät, että sinua kiinnostaa vain oma stressitasosi. Jos toisen tuntee hyvin, en stressaantuneenakaan kuvittele, ettei hän rakastaisi minua, vaikka hänelläkin olisi raskasta, ja puhuisi miten sattuu.

Entä mikä eniten kiinnostaa sitä osapuolta, joka purkaa stressiään toiseen käyttäytymällä vihamielisesti? Olen miettinyt tätä todella paljon ja tullut siihen tulokseen, että mikäli minua kohtaan käyttäydytään vihamielisesti mistä tahansa syystä, ei sillä ole mitään arvoa minulle jos toinen silti rakastaa jossakin taustalla eikä ilmaise sitä millään tavalla, eli rakastavalla kohtelulla. Ap

Häntä saattaa kiinnostaa eniten kivuliaista lapsuudenkokemuksistaan eroon tai yli pääseminen. Jos ei sinun kanssasi, niin jonkun toisen, terapeutin, yksin tai minkä kanssa se sitten ikinä onkaan mahdollista.

Näin varmasti onkin ja se on toisen hyvä tietää, etten jää enää vuosiksi odottamaan ja ottamaan vastaan paskaa kohtelua. Nyt kun itse olen oivaltanut tärkeimmän asian parisuhteessa ja se on toisen hyvä ja arvostava kohtelu aina ja joka tilanteessa, täysin riippumatta siitä, miten toinen kohtelee. Ap

Aika hassua ettet piittaa tukea kumppaniasi prosessissa. Mitä oikein alunperin edes halusit suhteelta? Ihan vain käytännön asioita sitten vissiin.

Mistä päättelet etten piittaa tukea? Olen tukenut jo vuosia ja edelleen tuen. Halusin suhteelta alunperin säännöllistä seksiä. En saa sitä, siis lainkaan nyt. Käytännön asia sekin tosiaan. Ja tuen kyllä edelleen, mutta en tosiaan sillä asenteella että loppuikäni vain ymmärrän saamatta itselleni mitään. Ap

No niin. Tämän takia tilanne on sitten tuollainen. Arvasin. Mä meen suhteeseen ollakseni sille toiselle paras mahdollinen kumppani.

Kaadatko ahdistustasi toisen niskaan tiuskimalla yms..? Paskapuhetta että kukaan menisi suhteeseen ollakseen toiselle paras mahdollinen kumppani ja se mitä itse saa ei muka lainkaan kiinnosta. Oksettaa ihmisten valheellisuus ja tekopyhyys ja heikko itsetuntemus. Ap

Kyllä minä ainakin menin. Se ei tarkoita, että kykenisin siihen aina onnistuneesti, mutta se on tahtoni kuitenkin. Ja pyrkimys. Ei saada itselleni.

Pysyisitkö suhteessa jos saisit vain paskaa niskaan? Ap

Siis jos sinä tarjoat apuasi ja kunppani ei ole yhteistyöhaluinen (vaikka homma ottaisikin välillä takapakkia), lähde. Mutta jos apu kelpaa, yritä jaksaa se kivinen polku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä oikeasti pitäisi ymmärtääkö miten osoittaa ymmärtävänsä? Hyvä kohtelu on paljon tärkeämpää kuin joku epämääräinen ”ymmärtäminen”. Jos toisesta tuntuu ettei toinen ymmärrä, niin ongelma on sen kenen ongelma on ja vaatii toiselta mahdottomia. Ap

Ei ole, ymmärtäminen on paljon tärkeämpää, kuin joku "hyvä kohtelu". Tulee mieleeni vaikkapa jokin työmaa, jossa toinen karjaisee, että Anna vasara! Jos tiedät, että hänellä jäi juuri sormi erittäin kivuliaasti lautojen väliin, et pahastu karjunnasta, koska ymmärrät, miten paljon se sattuu.

Sinä siinä et välitä ymmärrätkö vai et, vaan sulle pitää silloinkin sanoa nätisti, että 💐💐antaisitko vasaran 💐💐

Tai jos ollaan tuhannen väsyneinä, ja toinen tiuskaisee jotain, niin kun ymmärrät, miksi hän on väsynyt, niin sekään ei loukkaa. Jos et näe, mitä hänellä on meneillään, alat taas vaatia, että sulle on puhuttava kauniisti ja aiheutat vihaa väsyneessä.

Väsymys ei todellakaan oikeuta kohtelemaan puolisoa paskasti. Samalla laillako oikeuttaa sitten kiukuttelun kaupan kassalle tai työpaikalla? Paskaa kohtelua ei tarvitse ymmärtää. Yleisellä ja tärkeällä tasolla taas toisen ymmärtämisen kapasiteetti paljastuu suhteessa hyvin pian, eli missä ääriin ollaan samalla aaltopituudella. Ja jos ei, mitä järkeä on alkaa suhteeseen. Ap

Kaupan kassalla, tai työpaikalla ei ole mitään roolia ymmärtää mun olotiloja i mitenkään. Mun kumppanilla on. Samoin itse koen kumppaniini päin. Mutta selvännäkijä en ole. Niistä pitää puhua ja kertoa.

Millaista ymmärrystä odotat? Sitä että saat sättiä kumppaniasi ties mistä koska olet väsynyt? Entä jos kimppanillakin on stressiä samaan aikaan? Ap

Sitä, että toinen tuntee minut ja käsittää, että nyt ei tarkoiteta pahalla. Siihen ei vaikuta se, millaista stressiä hänellä on.

Vaikutat aika patologisen itsekeskeiseltä. Todellakin oma stressitaso vaikuttaa siihen, missä määrin kykenee ymmärtämään toisen käyttäytymistä. Ainakin itse ajattelen eroa paljon enemmän silloin kun olen stressaantuneempi. Ap

Sinähän. Suoraan myönnät, että sinua kiinnostaa vain oma stressitasosi. Jos toisen tuntee hyvin, en stressaantuneenakaan kuvittele, ettei hän rakastaisi minua, vaikka hänelläkin olisi raskasta, ja puhuisi miten sattuu.

Entä mikä eniten kiinnostaa sitä osapuolta, joka purkaa stressiään toiseen käyttäytymällä vihamielisesti? Olen miettinyt tätä todella paljon ja tullut siihen tulokseen, että mikäli minua kohtaan käyttäydytään vihamielisesti mistä tahansa syystä, ei sillä ole mitään arvoa minulle jos toinen silti rakastaa jossakin taustalla eikä ilmaise sitä millään tavalla, eli rakastavalla kohtelulla. Ap

Häntä saattaa kiinnostaa eniten kivuliaista lapsuudenkokemuksistaan eroon tai yli pääseminen. Jos ei sinun kanssasi, niin jonkun toisen, terapeutin, yksin tai minkä kanssa se sitten ikinä onkaan mahdollista.

Näin varmasti onkin ja se on toisen hyvä tietää, etten jää enää vuosiksi odottamaan ja ottamaan vastaan paskaa kohtelua. Nyt kun itse olen oivaltanut tärkeimmän asian parisuhteessa ja se on toisen hyvä ja arvostava kohtelu aina ja joka tilanteessa, täysin riippumatta siitä, miten toinen kohtelee. Ap

Aika hassua ettet piittaa tukea kumppaniasi prosessissa. Mitä oikein alunperin edes halusit suhteelta? Ihan vain käytännön asioita sitten vissiin.

Mistä päättelet etten piittaa tukea? Olen tukenut jo vuosia ja edelleen tuen. Halusin suhteelta alunperin säännöllistä seksiä. En saa sitä, siis lainkaan nyt. Käytännön asia sekin tosiaan. Ja tuen kyllä edelleen, mutta en tosiaan sillä asenteella että loppuikäni vain ymmärrän saamatta itselleni mitään. Ap

No niin. Tämän takia tilanne on sitten tuollainen. Arvasin. Mä meen suhteeseen ollakseni sille toiselle paras mahdollinen kumppani.

Kaadatko ahdistustasi toisen niskaan tiuskimalla yms..? Paskapuhetta että kukaan menisi suhteeseen ollakseen toiselle paras mahdollinen kumppani ja se mitä itse saa ei muka lainkaan kiinnosta. Oksettaa ihmisten valheellisuus ja tekopyhyys ja heikko itsetuntemus. Ap

Kyllä minä ainakin menin. Se ei tarkoita, että kykenisin siihen aina onnistuneesti, mutta se on tahtoni kuitenkin. Ja pyrkimys. Ei saada itselleni.

tuohan on se ideaali malli, jota olen itsekin noudattanut. Mutta minun ämpärini on täyttynyt. Olen mahdollistanut vapaamatkustajan, joka pitää minua nykyään itsestäänselvyytenä. Erkaneminen on taputtelua vaille valmis.

Kyllä on tervettä pitää huoli myös omista tarpeistaan.

Ei Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä oikeasti pitäisi ymmärtääkö miten osoittaa ymmärtävänsä? Hyvä kohtelu on paljon tärkeämpää kuin joku epämääräinen ”ymmärtäminen”. Jos toisesta tuntuu ettei toinen ymmärrä, niin ongelma on sen kenen ongelma on ja vaatii toiselta mahdottomia. Ap

Ei ole, ymmärtäminen on paljon tärkeämpää, kuin joku "hyvä kohtelu". Tulee mieleeni vaikkapa jokin työmaa, jossa toinen karjaisee, että Anna vasara! Jos tiedät, että hänellä jäi juuri sormi erittäin kivuliaasti lautojen väliin, et pahastu karjunnasta, koska ymmärrät, miten paljon se sattuu.

Sinä siinä et välitä ymmärrätkö vai et, vaan sulle pitää silloinkin sanoa nätisti, että 💐💐antaisitko vasaran 💐💐

Tai jos ollaan tuhannen väsyneinä, ja toinen tiuskaisee jotain, niin kun ymmärrät, miksi hän on väsynyt, niin sekään ei loukkaa. Jos et näe, mitä hänellä on meneillään, alat taas vaatia, että sulle on puhuttava kauniisti ja aiheutat vihaa väsyneessä.

Väsymys ei todellakaan oikeuta kohtelemaan puolisoa paskasti. Samalla laillako oikeuttaa sitten kiukuttelun kaupan kassalle tai työpaikalla? Paskaa kohtelua ei tarvitse ymmärtää. Yleisellä ja tärkeällä tasolla taas toisen ymmärtämisen kapasiteetti paljastuu suhteessa hyvin pian, eli missä ääriin ollaan samalla aaltopituudella. Ja jos ei, mitä järkeä on alkaa suhteeseen. Ap

Oikeuttaako tai onko ok koskaan,missään tilanteessa tiuskia,suuttua tai huutaa kumppanille? Tämäkin voi olla iso ongelma,jos kaksi erilaista päätyy yhteen. Meillä mies on sitä mieltä,että AINA tulee puhua kauniisti ja hillitä tunteensa. Minun mielestäni taas siihen on hyvä pyrkiä,mutta on ok ja ymmärrettävää että esim.väsyneenä saattaa joskus tiuskaista kumppanille eikä kumppanin tulisi heti loukkaantua siitä.

Itse ajattelen nykyään että ei ole Ok. Mieheni mielestä on Ok ja pyytää ymmärrystä reaktioilleen, joista en tiennyt mitään ennen kuin olimme menneet naimisiin ja olin myöntynyt lastentekoon. En enää loukkaannu koska tiedän meihen tempperamentin mutta jos reaktiot menevät ihan yli, sanon etten halua tällaista elämää. Itseni hillitsen nykyäään täydellisesti. Ap

Sä uskot nyt ihan liikaa itseesi. Et sä ole täydellinen. Älä ylennä itseäsi ja tee toisesta syntipukkia, se on sun vika ja kato peiliin nyt. Ihminen kasvaa kypsyy, kasvaminen ja kypsyminen muuttavat ja muutokset tulevat usein kivuliaina sekä muuttujalle että kumppanille. Jos olette kasvamassa eri suuntiin, niin mikäs siinä mutta se ei tee kummastakaan syyllistä eikä syytöntä. Ehkä voisitte kasvaa myös yhdessä, jos asenteenne olisi yhteen hiileen puhaltaminen. Onko teillä sitä hiiltä?