Miksi niin moni käyttäytyy todella huonosti ja suorastaan mielisairaasti omaa puolisoa kohtaan vaikka muuten olisi järkevä ja mukava ihminen?
Olen itsekin syyllistynyt siihen suhteen alkuvuosina nuorena ja kokemattomana kun en luottanut siihen että mies pysyy kanssani ja minulla oli ahdistavia mustavalkoisia ajatuksia seksistä ja oma itsetuntoni oli huono.
Nyt kun suhde on monesta syystä ( tärkeimpänä varmasti se miten paskasti kumpikin on kohdellut toista vaikka fyysistä väkivaltaa ei juuri ole ollut eikä pettämisiä) mennyt vuosien aikana todella huonoon kuntoon, tajusin että ihan kaikesta tärkeintä suhteessa on se, miten käyttäytyy puolisoa kohtaan. Puolison ei koskaan pitäisi joutua olemaan toisen lapsuustraumojen kaatopaikka.
Miksi silti moni käyttäytyy kaikista huonoiten juuri puolisoa kohtaan? Jos ero ei ole tavoite, kannattaa lopettaa heti ja muistaa että kaikista maailman ihmisistä oma puoliso on se, jota pitäisi kohdella kaikista parhaiten, aina ja joka tilanteessa.
Kommentit (237)
On tilanteita, jossa kokee, ettei oma puoliso huomioi mun tunteitani. Se oikeuttaa antamaan takaisin, jos asiasta sanoo, eikä toista sitten edes oikein kiinnosta yrittää ymmärtää. Tai kuvittelee, että ymmärrys on jokin nyökkäys, tai että asian voi tehdä kuten poikamiesboksissa: nostetaan maton reunaa ja lakaistaan koko roska sinne.
No, sama pätee omiin lapsiin, mites moni vanhempi noudattaa sitä linjaa lapsiinsa? Ei kukaan, suunnilleen.
Mies pysyi ap kanssasi, koska tietää, ettet sä sais keitään muita. Ja ei sekään kelpais.
Kai se juontaa juuriaan siihen, että muiden kanssa ei ehkä aidosti olla "oma itsensä" aina. Puolison haluaa hyväksyvän itsensä juuri sellaisena kuin on. Ja ne lapsuudentraumatkin on osa sitä pakettia. Ja toisaalta puolison myös päästää niin lähelle, että tämä pääsee loukkaamaan ihan eri lailla kuin joku naapuri tai työkaveri.
Ei se huonoa käytöstä oikeuta tietenkään, mutta jos puuttuu keinot omia kipupisteitään työstää, niin minkäs teet.
Vierailija kirjoitti:
Mies pysyi ap kanssasi, koska tietää, ettet sä sais keitään muita. Ja ei sekään kelpais.
Mitä tämä tahtoo sanoa? Säälistä vai? Enpä usko. Mies on selvästi ”oikeuttanut” omaa paskaa kohteluaan minua kohtaan sillä, että minä olen ollut aiemmin paska. Nyt vain en enää yritä vastata samalla mitalla, koska en saa siitä mitään ja pyrin aivan joka tilanteessa käyttäytymään hyvin. Ei toisen paska käytös oikeuta omaa paskaa käytöstä millään tavalla ja jokainen on yksin vastuussa omasta käytöksestään joka hetki. Ap
Tosiaan puolisonsa kanssa on aidosti oma itsensä ja puolisolta oletetaan apua niihin omiin asioihin ja tunteisiin, jotka sitten vyörytetään puolison niskaan tyylillä "auta ja helpota, tee jotain, tää on meidän yhteinen juttu kun yhdessä ollaan".
Hankala juttu. Exää ymmärtäesstäni hajotin itseni.
Vierailija kirjoitti:
Kai se juontaa juuriaan siihen, että muiden kanssa ei ehkä aidosti olla "oma itsensä" aina. Puolison haluaa hyväksyvän itsensä juuri sellaisena kuin on. Ja ne lapsuudentraumatkin on osa sitä pakettia. Ja toisaalta puolison myös päästää niin lähelle, että tämä pääsee loukkaamaan ihan eri lailla kuin joku naapuri tai työkaveri.
Ei se huonoa käytöstä oikeuta tietenkään, mutta jos puuttuu keinot omia kipupisteitään työstää, niin minkäs teet.
Niinpä. Tekee sitten sen, ettei sitoudu ja tee puolison elämästä helvettiä. Tai eroaa, jos ei pysty lopettamaan puolison paskaa kohtelua. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies pysyi ap kanssasi, koska tietää, ettet sä sais keitään muita. Ja ei sekään kelpais.
Mitä tämä tahtoo sanoa? Säälistä vai? Enpä usko. Mies on selvästi ”oikeuttanut” omaa paskaa kohteluaan minua kohtaan sillä, että minä olen ollut aiemmin paska. Nyt vain en enää yritä vastata samalla mitalla, koska en saa siitä mitään ja pyrin aivan joka tilanteessa käyttäytymään hyvin. Ei toisen paska käytös oikeuta omaa paskaa käytöstä millään tavalla ja jokainen on yksin vastuussa omasta käytöksestään joka hetki. Ap
Tää on niin pskaa, kuten nro 5 sanoi, niin kaikilla ei vain ole kykyä eikä mahdollista työstää omia kipupisteitään tai siihen ei löydy edes oikeanlaista terapiaa. Turha syyllistää ketään, vastaat nyt vain omista tunteistasi ja hienoa, jos se ulottuu käytökseesi, mutta jos sovitat jotain pyhimyksen kruunua otsallesi, niin älä vaivaudu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se juontaa juuriaan siihen, että muiden kanssa ei ehkä aidosti olla "oma itsensä" aina. Puolison haluaa hyväksyvän itsensä juuri sellaisena kuin on. Ja ne lapsuudentraumatkin on osa sitä pakettia. Ja toisaalta puolison myös päästää niin lähelle, että tämä pääsee loukkaamaan ihan eri lailla kuin joku naapuri tai työkaveri.
Ei se huonoa käytöstä oikeuta tietenkään, mutta jos puuttuu keinot omia kipupisteitään työstää, niin minkäs teet.
Niinpä. Tekee sitten sen, ettei sitoudu ja tee puolison elämästä helvettiä. Tai eroaa, jos ei pysty lopettamaan puolison paskaa kohtelua. Ap
Miksi siiträt vastuun erosta sille huonosti kohtelevalle?
Vierailija kirjoitti:
Hankala juttu. Exää ymmärtäesstäni hajotin itseni.
Eihän tässä pskan käytöksen ymmärtämisestä ole puhe.
Minulla ainakin on tiettyä taakkaa mukana entisestä elämästä ja se näkyy. Luulin asiat käsitelleeni ja pääsääntöisesti olenkin. Mutta sitten joku tietty tilanne voikin yhtäkkiä laukaista ne kaikki epävarmuudet, vaikka järki sanoo muuta. Se on oikeasti vaikeaa, kun haluaa reagoida rationaalisesti, mutta itku ja raivo vaan tunkee pintaan eikä siitä meinaa oikein päästä ylikään. En minä ilkeä tai kohtuuton ole, sillä lailla osaan hillitä käytöstäni, mutta saattaa mennä monta päivää ennenkuin taas pystyy olemaan normaalikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se juontaa juuriaan siihen, että muiden kanssa ei ehkä aidosti olla "oma itsensä" aina. Puolison haluaa hyväksyvän itsensä juuri sellaisena kuin on. Ja ne lapsuudentraumatkin on osa sitä pakettia. Ja toisaalta puolison myös päästää niin lähelle, että tämä pääsee loukkaamaan ihan eri lailla kuin joku naapuri tai työkaveri.
Ei se huonoa käytöstä oikeuta tietenkään, mutta jos puuttuu keinot omia kipupisteitään työstää, niin minkäs teet.
Niinpä. Tekee sitten sen, ettei sitoudu ja tee puolison elämästä helvettiä. Tai eroaa, jos ei pysty lopettamaan puolison paskaa kohtelua. Ap
Miksi siiträt vastuun erosta sille huonosti kohtelevalle?
Molemmilla se vastuu tietysti on.
Mielenkiintoista mikä raju vastareaktio tuli aloitukseni. Taitaa olla melko yleistä puolison paska kohtelu siis. Ap
Vierailija kirjoitti:
On tilanteita, jossa kokee, ettei oma puoliso huomioi mun tunteitani. Se oikeuttaa antamaan takaisin, jos asiasta sanoo, eikä toista sitten edes oikein kiinnosta yrittää ymmärtää. Tai kuvittelee, että ymmärrys on jokin nyökkäys, tai että asian voi tehdä kuten poikamiesboksissa: nostetaan maton reunaa ja lakaistaan koko roska sinne.
Ei oikeuta. Jos joku varastaa sinulta, ei se anna sinulle oikeutta satuttaa häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tilanteita, jossa kokee, ettei oma puoliso huomioi mun tunteitani. Se oikeuttaa antamaan takaisin, jos asiasta sanoo, eikä toista sitten edes oikein kiinnosta yrittää ymmärtää. Tai kuvittelee, että ymmärrys on jokin nyökkäys, tai että asian voi tehdä kuten poikamiesboksissa: nostetaan maton reunaa ja lakaistaan koko roska sinne.
Ei oikeuta. Jos joku varastaa sinulta, ei se anna sinulle oikeutta satuttaa häntä.
Oikeuttaahan. Mitäs väärää siinä olisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tilanteita, jossa kokee, ettei oma puoliso huomioi mun tunteitani. Se oikeuttaa antamaan takaisin, jos asiasta sanoo, eikä toista sitten edes oikein kiinnosta yrittää ymmärtää. Tai kuvittelee, että ymmärrys on jokin nyökkäys, tai että asian voi tehdä kuten poikamiesboksissa: nostetaan maton reunaa ja lakaistaan koko roska sinne.
Ei oikeuta. Jos joku varastaa sinulta, ei se anna sinulle oikeutta satuttaa häntä.
Oikeuttaahan. Mitäs väärää siinä olisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tilanteita, jossa kokee, ettei oma puoliso huomioi mun tunteitani. Se oikeuttaa antamaan takaisin, jos asiasta sanoo, eikä toista sitten edes oikein kiinnosta yrittää ymmärtää. Tai kuvittelee, että ymmärrys on jokin nyökkäys, tai että asian voi tehdä kuten poikamiesboksissa: nostetaan maton reunaa ja lakaistaan koko roska sinne.
Ei oikeuta. Jos joku varastaa sinulta, ei se anna sinulle oikeutta satuttaa häntä.
Käännät toisen posken, vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tilanteita, jossa kokee, ettei oma puoliso huomioi mun tunteitani. Se oikeuttaa antamaan takaisin, jos asiasta sanoo, eikä toista sitten edes oikein kiinnosta yrittää ymmärtää. Tai kuvittelee, että ymmärrys on jokin nyökkäys, tai että asian voi tehdä kuten poikamiesboksissa: nostetaan maton reunaa ja lakaistaan koko roska sinne.
Ei oikeuta. Jos joku varastaa sinulta, ei se anna sinulle oikeutta satuttaa häntä.
Oikeuttaahan. Mitäs väärää siinä olisi?
Huhhuh. Onnea parisuhteeseesi. Taidat olla äitihullu?
Vierailija kirjoitti:
Mies pysyi ap kanssasi, koska tietää, ettet sä sais keitään muita. Ja ei sekään kelpais.
Väärin, ei tuo ole mikään syy. Se mies oli ap:n kanssa koska itse uskoi ettei löydä toista. Niin se menee. Ei kukaan säälistä kenenkään kanssa ole huonossa suhteessa, vaan ihan omaa epävarmuuttaan.
Olen miettinyt samaa kun seurasin vanhempieni suhdetta. Toiselle huudetaan ja haukutaan, tavarat vaan lenteli.. Jos näin tappelisi ystäviensä kanssa olisi jo suljetulla!