Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin moni käyttäytyy todella huonosti ja suorastaan mielisairaasti omaa puolisoa kohtaan vaikka muuten olisi järkevä ja mukava ihminen?
27.05.2018 |
Olen itsekin syyllistynyt siihen suhteen alkuvuosina nuorena ja kokemattomana kun en luottanut siihen että mies pysyy kanssani ja minulla oli ahdistavia mustavalkoisia ajatuksia seksistä ja oma itsetuntoni oli huono.
Nyt kun suhde on monesta syystä ( tärkeimpänä varmasti se miten paskasti kumpikin on kohdellut toista vaikka fyysistä väkivaltaa ei juuri ole ollut eikä pettämisiä) mennyt vuosien aikana todella huonoon kuntoon, tajusin että ihan kaikesta tärkeintä suhteessa on se, miten käyttäytyy puolisoa kohtaan. Puolison ei koskaan pitäisi joutua olemaan toisen lapsuustraumojen kaatopaikka.
Miksi silti moni käyttäytyy kaikista huonoiten juuri puolisoa kohtaan? Jos ero ei ole tavoite, kannattaa lopettaa heti ja muistaa että kaikista maailman ihmisistä oma puoliso on se, jota pitäisi kohdella kaikista parhaiten, aina ja joka tilanteessa.
Kommentit (237)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikeasti pitäisi ymmärtääkö miten osoittaa ymmärtävänsä? Hyvä kohtelu on paljon tärkeämpää kuin joku epämääräinen ”ymmärtäminen”. Jos toisesta tuntuu ettei toinen ymmärrä, niin ongelma on sen kenen ongelma on ja vaatii toiselta mahdottomia. Ap
Juuri näin. Tämä on aivan totta.
Ei todellakaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut vaimolleni että, ei ole toista ihmistä joka olisi minua niin paljon kiusannut, kuin kuin hän tekee. Aika mieletöntä että puoliso on pahin kiusaaja.
Hyvä ihminen lopeta jo tuo itsesi kiusaaminen ja ota ero. Sinunkaan elämäsi ei kuulu olla kärsimistä vaikka joskus väärän ihmisen kanssa menitkin naimisiin. Hyvä elämä ei ole kärsimistä. Ei sinunkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin nuorempana suhderaivotar. Sitten sain miehen, joka ei hyväksynyt ollenkaan huonoa käytöstä minulta, koska oli joutunut kuuntelemaan omien vanhempiensa riitelyä lapsuudessaan. Nyt kaikki ihmettelevät miten meillä voi mennä niin hyvin ja miten me voimme olla niin onnellisen näköisiä.
Tämä. Monesti katsonut vierestä miten törkeän huonosti,lapsellisesti ja rumasti kaveri käyttäytyy kumppaniaan kohtaan. Vikaa on tietysti myös kumppanissa,joka ANTAA kohdella itseään noin. Miettinyt vaan,että ei tulisi kuuloonkaan omassa suhteessani ja enpä haluaisi kyllä kaverini kanssa seurustella. Huhhuh.
Just näin. Itse tein heti suhteen alussa selväksi että en hyväksy huonoa käytöstä minua kohtaan. Ensimmäisinä vuosina piti asiasta muutaman kerran muistuttaa, mutta ei enää. Kun katsoo minkälaista kohtelua jotkut sietää niin en kyllä ymmärrä. Vaikka on lapset, talot ja muut niin menisi minulla kupit jakoon.
Sama pätee myös toisinpäin. En itsekkään pura vitutusta vaimoon.On ihan hyvä vetää rajoja, mutta tämä kuulostaa jo epäinhimilliseltä. Kukaan ihminen ei ole täydellinen. Todennäköisesti sinäkin kiinnität huomiota vain tiettyyn käytöksen muotoon, jota juuri Sinä Et Siedä! Mutta sulta jää huomaamatta jotain muuta, mikä voi olla aivan yhtä rumaa käytöstä ja aiheuttaa jollain muulla vastaavan reaktion. Jos näin ei ole, niin todella haluaisin tavata elämäni ensimmäisen kerran sinut, täydellisen ihmisen.
Totta, olet oikeassa. Ei kannata vertailla muihin. Jokaisen pitää itse päättää minlälaista kohtelua hyväksyy kumppaniltaan minkälaista ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut vaimolleni että, ei ole toista ihmistä joka olisi minua niin paljon kiusannut, kuin kuin hän tekee. Aika mieletöntä että puoliso on pahin kiusaaja.
Miksi sitten jäkität suhteessa? Tuskin osaat ymmärtää vaimoasi, ongelmat siinä kohtaa johtuvat siitä.
En ole sillälailla henkisesti riippuvainen vaimostani. Lisäksi en ole pitkävihainen, vaan aloitan jokaisen (99%) päivän hyvällä mielellä lasi puoleksi täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut vaimolleni että, ei ole toista ihmistä joka olisi minua niin paljon kiusannut, kuin kuin hän tekee. Aika mieletöntä että puoliso on pahin kiusaaja.
Hyvä ihminen lopeta jo tuo itsesi kiusaaminen ja ota ero. Sinunkaan elämäsi ei kuulu olla kärsimistä vaikka joskus väärän ihmisen kanssa menitkin naimisiin. Hyvä elämä ei ole kärsimistä. Ei sinunkaan.
Voi lässynlää, hänen elämänsä jatkaa olemista kärsimistä, vikka eroaisikin. Jos ei jatkuisi, niin johan tuo olisi sen tajunnut ja eronnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan taustalla olla jotain asioita(joiden vuoksi olisi tosin kannattanut erota heti mutta onkin jääty yhteen). Ihmiset muuttuu niistä. Toki onhan niitä luonteeltaan kamalia ihmisiä roppakaupalla. Meillä esim toinen petti ja olimme hetken yhdessä vielä sen jälkeen. Musta tuli todella inhottava vaikka ennen puolisoni ja perhe oli mulle tärkeimmät. Sittemmin toki erottu. Heti olisi pitänyt. En tiedä onko se pettäminenkään mikään syy liiskata toinen henkisesti romuksi. Ja onhan niitä asioita paljon muitakin joilla osapuolet "oikeuttavat" käytöksensä toista kohtaan. Olen kans nähnyt näitä pariskuntia ja miettinyt onko ne oikeasti kamalia toista kohtaan vai onko siellä taustalla jotain eikä ymmärretä lähteä eri teille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut vaimolleni että, ei ole toista ihmistä joka olisi minua niin paljon kiusannut, kuin kuin hän tekee. Aika mieletöntä että puoliso on pahin kiusaaja.
Miksi sitten jäkität suhteessa? Tuskin osaat ymmärtää vaimoasi, ongelmat siinä kohtaa johtuvat siitä.
En ole sillälailla henkisesti riippuvainen vaimostani. Lisäksi en ole pitkävihainen, vaan aloitan jokaisen (99%) päivän hyvällä mielellä lasi puoleksi täynnä.
Tuo se varmaan sinussa vaimoasi vituttaakin. Et ole hyvä, etkä välitä mistään. Yöh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ainakin on tiettyä taakkaa mukana entisestä elämästä ja se näkyy. Luulin asiat käsitelleeni ja pääsääntöisesti olenkin. Mutta sitten joku tietty tilanne voikin yhtäkkiä laukaista ne kaikki epävarmuudet, vaikka järki sanoo muuta. Se on oikeasti vaikeaa, kun haluaa reagoida rationaalisesti, mutta itku ja raivo vaan tunkee pintaan eikä siitä meinaa oikein päästä ylikään. En minä ilkeä tai kohtuuton ole, sillä lailla osaan hillitä käytöstäni, mutta saattaa mennä monta päivää ennenkuin taas pystyy olemaan normaalikaan.
Mitä nämä niin tärkeät asiat ovat, että niiden takia tarvitsee itkeä, potkia ja raivota ja joka vaatii päiviä sinulta palautumiseen normaaliksi? Jos kyseessä on jotkut oikeasti vakavat asiat, niin eikö ero olisi silloin jo oikea vaihtoehto? Ja jos taas pikkujuttuja tai et edes muista niitä kunnolla, niin kannattaako niistä järjestää kohtausta?
Millainen kumppani haluaa tulla jätetyksi siksi? Ja eiköhän se ole sen kumppanin vastuulla haluaako erota.
Haluaa tai ei halua tulla jätetyksi, mutta jos elämä ja parisuhde on yhtä riitaa ja kärsimystä, toisen kohtelemista törkeästi, niin silloin ero on ainoa järkevä asia. Tuollaiseen suhteeseen ei olisi edes alkujaan pitänyt mennä, mutta jos se virheen nyt on tehnyt, niin silloin pitäisi olla selkärankaa ja vastuuta sekä herätä todellisuuten ja erota. Varsinkin sen kärsivän osapuolen. Tiedän ettei se ole helppoa, mutta onko jossain painajaisessa eläminenkään nyt ihan ruusuista?
Hyvät parisuhteet ovat hyviä. Niissä puolisoiden ei tarvitse kärsiä eikä haukkua toista. Niissä ei edes mietitä eroa, koska heillä on yhdessä hyvä olla.
Minä en usko, että on olemassa yhtään pidempää parisuhdetta, jossa ei ero edes kävisi houkuttelevana ajatuksena mielessä eikä olisi ajoittaista kärsimystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikeasti pitäisi ymmärtääkö miten osoittaa ymmärtävänsä? Hyvä kohtelu on paljon tärkeämpää kuin joku epämääräinen ”ymmärtäminen”. Jos toisesta tuntuu ettei toinen ymmärrä, niin ongelma on sen kenen ongelma on ja vaatii toiselta mahdottomia. Ap
Ei ole, ymmärtäminen on paljon tärkeämpää, kuin joku "hyvä kohtelu". Tulee mieleeni vaikkapa jokin työmaa, jossa toinen karjaisee, että Anna vasara! Jos tiedät, että hänellä jäi juuri sormi erittäin kivuliaasti lautojen väliin, et pahastu karjunnasta, koska ymmärrät, miten paljon se sattuu.
Sinä siinä et välitä ymmärrätkö vai et, vaan sulle pitää silloinkin sanoa nätisti, että 💐💐antaisitko vasaran 💐💐
Tai jos ollaan tuhannen väsyneinä, ja toinen tiuskaisee jotain, niin kun ymmärrät, miksi hän on väsynyt, niin sekään ei loukkaa. Jos et näe, mitä hänellä on meneillään, alat taas vaatia, että sulle on puhuttava kauniisti ja aiheutat vihaa väsyneessä.
Väsymys ei todellakaan oikeuta kohtelemaan puolisoa paskasti. Samalla laillako oikeuttaa sitten kiukuttelun kaupan kassalle tai työpaikalla? Paskaa kohtelua ei tarvitse ymmärtää. Yleisellä ja tärkeällä tasolla taas toisen ymmärtämisen kapasiteetti paljastuu suhteessa hyvin pian, eli missä ääriin ollaan samalla aaltopituudella. Ja jos ei, mitä järkeä on alkaa suhteeseen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut vaimolleni että, ei ole toista ihmistä joka olisi minua niin paljon kiusannut, kuin kuin hän tekee. Aika mieletöntä että puoliso on pahin kiusaaja.
Hyvä ihminen lopeta jo tuo itsesi kiusaaminen ja ota ero. Sinunkaan elämäsi ei kuulu olla kärsimistä vaikka joskus väärän ihmisen kanssa menitkin naimisiin. Hyvä elämä ei ole kärsimistä. Ei sinunkaan.
Eron ottaisi ihimine jonka elämä perustuu toiseen ihimiseen, jonka oma elämä ei ole kokoanainen ja ehyt. Elikkä hankala tyyppi ottaisi eron, tyyppi joka on riippuvainen toisesta ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut vaimolleni että, ei ole toista ihmistä joka olisi minua niin paljon kiusannut, kuin kuin hän tekee. Aika mieletöntä että puoliso on pahin kiusaaja.
Miksi sitten jäkität suhteessa? Tuskin osaat ymmärtää vaimoasi, ongelmat siinä kohtaa johtuvat siitä.
En ole sillälailla henkisesti riippuvainen vaimostani. Lisäksi en ole pitkävihainen, vaan aloitan jokaisen (99%) päivän hyvällä mielellä lasi puoleksi täynnä.
Tämäkin vastaus osoittaa itsekeskeisyyttäsi, tympeyttäsi ja kenties egoistisuuttasi. Ei sanaaakaan siitä, että koittaisit ymmärtää vaimoasi. Hän on sinun uhrisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut vaimolleni että, ei ole toista ihmistä joka olisi minua niin paljon kiusannut, kuin kuin hän tekee. Aika mieletöntä että puoliso on pahin kiusaaja.
Hyvä ihminen lopeta jo tuo itsesi kiusaaminen ja ota ero. Sinunkaan elämäsi ei kuulu olla kärsimistä vaikka joskus väärän ihmisen kanssa menitkin naimisiin. Hyvä elämä ei ole kärsimistä. Ei sinunkaan.
Eron ottaisi ihimine jonka elämä perustuu toiseen ihimiseen, jonka oma elämä ei ole kokoanainen ja ehyt. Elikkä hankala tyyppi ottaisi eron, tyyppi joka on riippuvainen toisesta ihmisestä.
Apua tää kuulostaa NIIN mun mieheltä. No, mä läksin 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ainakin on tiettyä taakkaa mukana entisestä elämästä ja se näkyy. Luulin asiat käsitelleeni ja pääsääntöisesti olenkin. Mutta sitten joku tietty tilanne voikin yhtäkkiä laukaista ne kaikki epävarmuudet, vaikka järki sanoo muuta. Se on oikeasti vaikeaa, kun haluaa reagoida rationaalisesti, mutta itku ja raivo vaan tunkee pintaan eikä siitä meinaa oikein päästä ylikään. En minä ilkeä tai kohtuuton ole, sillä lailla osaan hillitä käytöstäni, mutta saattaa mennä monta päivää ennenkuin taas pystyy olemaan normaalikaan.
Mitä nämä niin tärkeät asiat ovat, että niiden takia tarvitsee itkeä, potkia ja raivota ja joka vaatii päiviä sinulta palautumiseen normaaliksi? Jos kyseessä on jotkut oikeasti vakavat asiat, niin eikö ero olisi silloin jo oikea vaihtoehto? Ja jos taas pikkujuttuja tai et edes muista niitä kunnolla, niin kannattaako niistä järjestää kohtausta?
Millainen kumppani haluaa tulla jätetyksi siksi? Ja eiköhän se ole sen kumppanin vastuulla haluaako erota.
Haluaa tai ei halua tulla jätetyksi, mutta jos elämä ja parisuhde on yhtä riitaa ja kärsimystä, toisen kohtelemista törkeästi, niin silloin ero on ainoa järkevä asia. Tuollaiseen suhteeseen ei olisi edes alkujaan pitänyt mennä, mutta jos se virheen nyt on tehnyt, niin silloin pitäisi olla selkärankaa ja vastuuta sekä herätä todellisuuten ja erota. Varsinkin sen kärsivän osapuolen. Tiedän ettei se ole helppoa, mutta onko jossain painajaisessa eläminenkään nyt ihan ruusuista?
Hyvät parisuhteet ovat hyviä. Niissä puolisoiden ei tarvitse kärsiä eikä haukkua toista. Niissä ei edes mietitä eroa, koska heillä on yhdessä hyvä olla.Niin, se kärsivä osapuoli voi erota, ei se, joka odottaa, että toinen alkaisi ymmärtää. Kunnes lopulta hoksaa, että ei se kykene, vaikka moni peittelee sitäkin pitkään, ja on ymmärtävinään.
Kumpi tässä siis on uhri? Kärsivä vai ymmärrystä odottava?
Jos suhteessa on huono olla, niin sen joka kokee tätä tunnetta kannattaisi miettiä haluanko oikeasti tuhlata lyhyen elämäni tällaiseen? Oli sitten tekijä tai kohde.Mitä sillä on väliä, kumpi tässä on uhri? Mä eroan ainakin silloin, kun MUSTA tuntuu siltä, en silloin, kuin "toinen ehkä kärsii, kun ei saa suutaan auki" mun käytöksestä.
Tietenkin sinä eroat, kun sinä haluat. Jostain syystä monesta uhrista ei ole eroamaan vaikka pitäisi. Tätä yritän sanoa kaikille, jos elämäsi on tuskaa, tee sille jotain. Älä odota toista. Eroa ja hanki itsellesi parempi elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikeasti pitäisi ymmärtääkö miten osoittaa ymmärtävänsä? Hyvä kohtelu on paljon tärkeämpää kuin joku epämääräinen ”ymmärtäminen”. Jos toisesta tuntuu ettei toinen ymmärrä, niin ongelma on sen kenen ongelma on ja vaatii toiselta mahdottomia. Ap
Ei ole, ymmärtäminen on paljon tärkeämpää, kuin joku "hyvä kohtelu". Tulee mieleeni vaikkapa jokin työmaa, jossa toinen karjaisee, että Anna vasara! Jos tiedät, että hänellä jäi juuri sormi erittäin kivuliaasti lautojen väliin, et pahastu karjunnasta, koska ymmärrät, miten paljon se sattuu.
Sinä siinä et välitä ymmärrätkö vai et, vaan sulle pitää silloinkin sanoa nätisti, että 💐💐antaisitko vasaran 💐💐
Tai jos ollaan tuhannen väsyneinä, ja toinen tiuskaisee jotain, niin kun ymmärrät, miksi hän on väsynyt, niin sekään ei loukkaa. Jos et näe, mitä hänellä on meneillään, alat taas vaatia, että sulle on puhuttava kauniisti ja aiheutat vihaa väsyneessä.Väsymys ei todellakaan oikeuta kohtelemaan puolisoa paskasti. Samalla laillako oikeuttaa sitten kiukuttelun kaupan kassalle tai työpaikalla? Paskaa kohtelua ei tarvitse ymmärtää. Yleisellä ja tärkeällä tasolla taas toisen ymmärtämisen kapasiteetti paljastuu suhteessa hyvin pian, eli missä ääriin ollaan samalla aaltopituudella. Ja jos ei, mitä järkeä on alkaa suhteeseen. Ap
Minä en arvostaisi kumppania, jolle mun väsymys ois ongelma, eikä ymmärtäisi sitä ja siitä nousevaa käytöstä. Mulle sellainen, joka ei tämmöisiä tajua, ois nihilisti-natsi, enkä vois sellaista ihmisitä ikinä rakastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikeasti pitäisi ymmärtääkö miten osoittaa ymmärtävänsä? Hyvä kohtelu on paljon tärkeämpää kuin joku epämääräinen ”ymmärtäminen”. Jos toisesta tuntuu ettei toinen ymmärrä, niin ongelma on sen kenen ongelma on ja vaatii toiselta mahdottomia. Ap
Ei ole, ymmärtäminen on paljon tärkeämpää, kuin joku "hyvä kohtelu". Tulee mieleeni vaikkapa jokin työmaa, jossa toinen karjaisee, että Anna vasara! Jos tiedät, että hänellä jäi juuri sormi erittäin kivuliaasti lautojen väliin, et pahastu karjunnasta, koska ymmärrät, miten paljon se sattuu.
Sinä siinä et välitä ymmärrätkö vai et, vaan sulle pitää silloinkin sanoa nätisti, että 💐💐antaisitko vasaran 💐💐
Tai jos ollaan tuhannen väsyneinä, ja toinen tiuskaisee jotain, niin kun ymmärrät, miksi hän on väsynyt, niin sekään ei loukkaa. Jos et näe, mitä hänellä on meneillään, alat taas vaatia, että sulle on puhuttava kauniisti ja aiheutat vihaa väsyneessä.Väsymys ei todellakaan oikeuta kohtelemaan puolisoa paskasti. Samalla laillako oikeuttaa sitten kiukuttelun kaupan kassalle tai työpaikalla? Paskaa kohtelua ei tarvitse ymmärtää. Yleisellä ja tärkeällä tasolla taas toisen ymmärtämisen kapasiteetti paljastuu suhteessa hyvin pian, eli missä ääriin ollaan samalla aaltopituudella. Ja jos ei, mitä järkeä on alkaa suhteeseen. Ap
Kaupan kassalla, tai työpaikalla ei ole mitään roolia ymmärtää mun olotiloja i mitenkään. Mun kumppanilla on. Samoin itse koen kumppaniini päin. Mutta selvännäkijä en ole. Niistä pitää puhua ja kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikeasti pitäisi ymmärtääkö miten osoittaa ymmärtävänsä? Hyvä kohtelu on paljon tärkeämpää kuin joku epämääräinen ”ymmärtäminen”. Jos toisesta tuntuu ettei toinen ymmärrä, niin ongelma on sen kenen ongelma on ja vaatii toiselta mahdottomia. Ap
Ei ole, ymmärtäminen on paljon tärkeämpää, kuin joku "hyvä kohtelu". Tulee mieleeni vaikkapa jokin työmaa, jossa toinen karjaisee, että Anna vasara! Jos tiedät, että hänellä jäi juuri sormi erittäin kivuliaasti lautojen väliin, et pahastu karjunnasta, koska ymmärrät, miten paljon se sattuu.
Sinä siinä et välitä ymmärrätkö vai et, vaan sulle pitää silloinkin sanoa nätisti, että 💐💐antaisitko vasaran 💐💐
Tai jos ollaan tuhannen väsyneinä, ja toinen tiuskaisee jotain, niin kun ymmärrät, miksi hän on väsynyt, niin sekään ei loukkaa. Jos et näe, mitä hänellä on meneillään, alat taas vaatia, että sulle on puhuttava kauniisti ja aiheutat vihaa väsyneessä.Väsymys ei todellakaan oikeuta kohtelemaan puolisoa paskasti. Samalla laillako oikeuttaa sitten kiukuttelun kaupan kassalle tai työpaikalla? Paskaa kohtelua ei tarvitse ymmärtää. Yleisellä ja tärkeällä tasolla taas toisen ymmärtämisen kapasiteetti paljastuu suhteessa hyvin pian, eli missä ääriin ollaan samalla aaltopituudella. Ja jos ei, mitä järkeä on alkaa suhteeseen. Ap
Minä en arvostaisi kumppania, jolle mun väsymys ois ongelma, eikä ymmärtäisi sitä ja siitä nousevaa käytöstä. Mulle sellainen, joka ei tämmöisiä tajua, ois nihilisti-natsi, enkä vois sellaista ihmisitä ikinä rakastaa.
Vaikutat aika negatiiviselta persoonalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut vaimolleni että, ei ole toista ihmistä joka olisi minua niin paljon kiusannut, kuin kuin hän tekee. Aika mieletöntä että puoliso on pahin kiusaaja.
Hyvä ihminen lopeta jo tuo itsesi kiusaaminen ja ota ero. Sinunkaan elämäsi ei kuulu olla kärsimistä vaikka joskus väärän ihmisen kanssa menitkin naimisiin. Hyvä elämä ei ole kärsimistä. Ei sinunkaan.
Eron ottaisi ihimine jonka elämä perustuu toiseen ihimiseen, jonka oma elämä ei ole kokoanainen ja ehyt. Elikkä hankala tyyppi ottaisi eron, tyyppi joka on riippuvainen toisesta ihmisestä.
Apua tää kuulostaa NIIN mun mieheltä. No, mä läksin 👍
Taidat katua lähtöäsi kun viihdyt tämmöisessä ketjussa? Sinua taitaa harmittaa kun mies on kokonainen ja ehyt. Et pysty pompottamaan häntä. Häntä voi toki kiusata mutta mies karistaa kiusaamisen kuin vesi hanhen selästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ainakin on tiettyä taakkaa mukana entisestä elämästä ja se näkyy. Luulin asiat käsitelleeni ja pääsääntöisesti olenkin. Mutta sitten joku tietty tilanne voikin yhtäkkiä laukaista ne kaikki epävarmuudet, vaikka järki sanoo muuta. Se on oikeasti vaikeaa, kun haluaa reagoida rationaalisesti, mutta itku ja raivo vaan tunkee pintaan eikä siitä meinaa oikein päästä ylikään. En minä ilkeä tai kohtuuton ole, sillä lailla osaan hillitä käytöstäni, mutta saattaa mennä monta päivää ennenkuin taas pystyy olemaan normaalikaan.
Mitä nämä niin tärkeät asiat ovat, että niiden takia tarvitsee itkeä, potkia ja raivota ja joka vaatii päiviä sinulta palautumiseen normaaliksi? Jos kyseessä on jotkut oikeasti vakavat asiat, niin eikö ero olisi silloin jo oikea vaihtoehto? Ja jos taas pikkujuttuja tai et edes muista niitä kunnolla, niin kannattaako niistä järjestää kohtausta?
No noin ajattelee itsekin, kun järki lopulta voittaa. Enkä minä koskaan miestä sillä tavalla loukkaa, että alkaisin hänelle raivota tms. Vaan vetäydyn, mutta tiedän kyllä ettei sekään täysin reilua ole.
Asiat ovat tavallaan pieniä, mutta ne kietoutuvat isommaksi vyyhdiksi, kun jotain toisen tekemää peilaa esim aikaisempiin suhteisiin, vanhempisuhteisiin jne. Se lapsi, jota ei kuunneltu tai se kumppani, jonka mielipiteen sai sivuuttaa ja nauraa päälle tunkee jostain vaan esiin. Vaikka tilanne on ihan eri.
En minä ylpeä tästä ole ja työstän näitä kyllä. Mutta toisaalta, mieheni tietää kyllä mistä on kyse ja hän pystyisi halutessaan olemaan tökkimättä näihin arkoihin kohtiin ilman, että se olisi mitään kohtuutonta varomista hänen puoleltaan. Eli kyllä se monessa kohtaa on sitten hieman kahden kauppaa kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut vaimolleni että, ei ole toista ihmistä joka olisi minua niin paljon kiusannut, kuin kuin hän tekee. Aika mieletöntä että puoliso on pahin kiusaaja.
Hyvä ihminen lopeta jo tuo itsesi kiusaaminen ja ota ero. Sinunkaan elämäsi ei kuulu olla kärsimistä vaikka joskus väärän ihmisen kanssa menitkin naimisiin. Hyvä elämä ei ole kärsimistä. Ei sinunkaan.
Eron ottaisi ihimine jonka elämä perustuu toiseen ihimiseen, jonka oma elämä ei ole kokoanainen ja ehyt. Elikkä hankala tyyppi ottaisi eron, tyyppi joka on riippuvainen toisesta ihmisestä.
Vai oikein hankala tyyppi 😀
Jos oot noin itsenäinen ja riippumaton, niin miksi valitset jakaa elämäsi kiusaavan henkilön kanssa? Eikö ole tarjolla parempaa?
No osaa lapsista on kohdeltu.