Pakkopaluu Helsinkiin miehen työllisyyden takia - miten tästä pettymyksestä voi toipua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä paras ratkaisu on avioero. Lapset muuttavat isän kanssa pääkaupunkiseudulle ja äiti käy viikonloppuisin lapsiaan katsomassa.

Itse en voi ymmärtää, miksi joku nainen vaatii miestään luopumaan täydellisestä työpaikasta. Jos mies suostuu, katkeroituu hän varmasti ja perhe-elämä on pilalla. Lasten kannalta muutto nyt olisi parasta; jonain päivänä he kuitenkin lähtevät ja ap jää yksin sinne "lieksaan".

 

Mutta se on ihan ok, että nainen katkeroituu muutettuaan paikkakunnalle, jossa ei halua asua? Vai eikö nainen saisi katkeroituakaan? :D

Tuntuu vain kummalliselta, että joku paikka olisi niin ihmeellinen, että ei voisi kokeilla asumista muualla, jossa molemmille olisi töitä. Pääseehän sieltä takaisin, jos on niin kamalaa.

Olin juuri tänään kylässä Espoon Laurinlahdessa Anne Bernerin taloa vastapäätä ja kävin kävelyllä ja uimassa viereiselä rannalla. Ihana paikka, voisin vaikka heti muuttaa sinne.

Olen pitänyt Espoota kalliina paikkana asua, mutta ehkä se olekaan. Miksi sitten jotkut asuvat huonoissa lähiöissä eikä kaikki Espoon Laurinlahdessa?

Vierailija kirjoitti:

Gonamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi kyse vaikka Tampereesta, täällä 99% vastaajista kannnustaisi aloittajaa muuttamaan. Mutta kun se on Helsinki...

Vaikea ymmärtää miksi Helsinkiä vihataan niin paljon.

Vihataan? Minä asuin aikoinani Tampereella ja oli täysin selvää, että sinne en jää. Jälleen kerran ne asumiskustannukset suhteessa siihen, mitä haluan. Helsinki on tuossa suhteessa vielä paljon pahempi.

Sitten on työmatkat. Nykyisin minulla 5 minuuttia ja vaimolla 20 minuuttia. Paradoksi on siinä, että kun asuimme Tampereella, vaimon työmatka nykyiseen Tampereella sijaitsevaan työpaikkaan olisi kestänyt pidempään kuin täältä nykyisestä asuinkunnasta. Ja auta armias, kun olisi siellä vienyt ja hakenut lapset päivähoitoon/päivähoidosta.

Isot kaupungit laskevat elintasoa niin monessa suhteessa, että ei kiitos. Vihan kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Aika moni kommentoija täälläkin (ja monessa muussa ketjussa) ilmaisevat vihaa Helsinkiä kohtaan. joku mm. kirjoitti, että mieluummin ampuisi itsensä, kuin asuisi Helsingissä. Täällä av:llä Helsinkiä yleisesti vihataan, vaikka juuri sinä et vihaisi. 

Ei tuo mitään Helsinki-vihaa ilmennä. Minä ja moni muu käy ihan mielelellään Helsingissä, mutta se on ihan eri asia kuin asua Helsingissä. Käyn mielelläni myös vaikka Utsjoella, mutta en minä siellä asuisi.

Helsingissä on juttuja, joita on kiva käydä katsomassa vaikka kerran vuodessa, Utsjoellakin on juttuja, joita voisi käydä katsomassa kerran vuodessa. Asuminen molemmissa noissa asettaa eteen suuria arjen haasteita, joskin keskenään aivan erilaisia. En kaipaa arkeen yhtään haasteita.

Haluan peruspalvelut suht lähelle ja kohtuulliset asumiskustannukset. Jos minun pitäisi viettää loput aktiivisesta työiästäni Helsingissä, se olisi henkisesti todella paha rasti. Tuskin se itsemurhaan johtaisi, mutta hirveää se olisi.

Eikä se johdu vihasta, vaan siitä, että tykkään elää väljästi ja suht edullisesti. Esimerkiksi tässä 200 neliön terasilla, uima-altaan äärellä on juuri nyt kiva kuunnella linnunlaulua ja juoda kylmä gt. Vastaavaan tarvittaisiin Helsingissä aika iso lottovoitto.

Yllättävän harva tarttuu siihen vaihtoehtoon, että mies etsisi työn, jota voi tehdä enimmäkseen etänä kotoa käsin ja vain silloin tällöin matkustaisi sinne Isoon Kaupunkiin.

Vierailija kirjoitti:

Olen todella romuna ja haluaisin mielipiteitä ihmisiltä, jotka ovat olleet samassa tilanteessa. Eli tilanteemme on se, että joudumme näillä näkymin luovuttamaan realiteettien edessä ja palaamaan 4 Itä-Suomessa vietetyn vuoden jälkeen Helsinkiin ensi syksynä. Syynä tähän on se, että mieheni ei ole onnistunut löytämään mielekästä työtä täällä eikä ole valmis irtisanoutumaan omasta vakituisesta työstään Helsingissä (on käynyt viimeiset 3 vuotta 4 päivää viikossa töissä Helsingissä). Myös talous alkaa olla pahasti kuralla tämän järjestelyn takia.

Minulla täällä on vakituinen työ ja lapsetkin ovat molemmat jo koulussa, joten heidän repiminen koulu- ja kaveriympyröistä tuntuu hirveältä.

Teidän, että jokainen perhe on erilainen ja ihmiset tekevät päätöksiään omien arvojensa pohjalta, mutta mitä teidän mielestä meidän tilanteessa pitäisi tehdä? Pitäisikö minun pakottaa mieheni luopumaan työstään, jotta saadaan asua täällä vai pitäisikö vastaavasti meidän muiden luopu Itä-Suomesta vain mieheni työn takia (minulle löytyy töitä molemmista)? Vai - tätäkin olen rehellisuuden nimissä miettinyt - pitäisikö minun sanoa miehelleni, että hän on vapaa valitsemaan asuinpaikkansa, mutta minä ja lapset pysymme täällä?

Kiitoksia mielipiteistä!

Miksi sinä saisit päättää yksin lasten kotipaikan? Kai isällä on Siihen yhtäläinen oikeus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen todella romuna ja haluaisin mielipiteitä ihmisiltä, jotka ovat olleet samassa tilanteessa. Eli tilanteemme on se, että joudumme näillä näkymin luovuttamaan realiteettien edessä ja palaamaan 4 Itä-Suomessa vietetyn vuoden jälkeen Helsinkiin ensi syksynä. Syynä tähän on se, että mieheni ei ole onnistunut löytämään mielekästä työtä täällä eikä ole valmis irtisanoutumaan omasta vakituisesta työstään Helsingissä (on käynyt viimeiset 3 vuotta 4 päivää viikossa töissä Helsingissä). Myös talous alkaa olla pahasti kuralla tämän järjestelyn takia.

Minulla täällä on vakituinen työ ja lapsetkin ovat molemmat jo koulussa, joten heidän repiminen koulu- ja kaveriympyröistä tuntuu hirveältä.

Teidän, että jokainen perhe on erilainen ja ihmiset tekevät päätöksiään omien arvojensa pohjalta, mutta mitä teidän mielestä meidän tilanteessa pitäisi tehdä? Pitäisikö minun pakottaa mieheni luopumaan työstään, jotta saadaan asua täällä vai pitäisikö vastaavasti meidän muiden luopu Itä-Suomesta vain mieheni työn takia (minulle löytyy töitä molemmista)? Vai - tätäkin olen rehellisuuden nimissä miettinyt - pitäisikö minun sanoa miehelleni, että hän on vapaa valitsemaan asuinpaikkansa, mutta minä ja lapset pysymme täällä?

Kiitoksia mielipiteistä!

Miksi sinä saisit päättää yksin lasten kotipaikan? Kai isällä on Siihen yhtäläinen oikeus?

Jos mies on tehnyt matkatöitä ja nainen kantanut silloin arjen vastuun, varmaan katsottaisiin että lapsen etu (riitatilanteessa) on olla naisen luona. Aikuisten oikeudet ei siinä niinkään paina.

Miehen ei pidä missään nimessä luopua hyvästä työstään. Lapsilta voitte kysyä kumman luona haluavat asua. 12-vuotias on jo kypsä itse päättämään.

Järkyttävää kommentointia näin muutaman sivun jälkeen. Eikö kukaan enää tiedä mitä parisuhteessa ja perheessä tiiminä eläminen tarkoittaa? Jos on sitoutunut toiseen, ei ole enää mitään "minä haluan, sinä haluat" -sontaa, vaan perheen päätökset tehdään yhdessä. Jos mies on jo uhrannut kolme vuotta elämästään asumalla viikot erossa perheestä, ehkä AP voi nyt antaa vähän periksi kun kerran töitä hänelle löytyy molemmilta paikkakunnilta. Lapset selviää muutosta, eivät ole ensimmäisiä ja sadat ja tuhannet muut lapset ovat sopeutuneet. Miehelle työ on tärkeää ja se on ihailtavaa että hän haluaa jatkaa, vaikka voisi irtisanoutua ja istua kotona kuten niin monet itäsuomalaiset miehet tekevät.

AP on selvästi laittanut Itä-Suomen miehen edelle ja päättänyt että asiat tehdään kuten hän haluaa tai tulee ero. Parisuhde on varmasti jo kärsinyt menneestä kolmesta vuodesta.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää kommentointia näin muutaman sivun jälkeen. Eikö kukaan enää tiedä mitä parisuhteessa ja perheessä tiiminä eläminen tarkoittaa? Jos on sitoutunut toiseen, ei ole enää mitään "minä haluan, sinä haluat" -sontaa, vaan perheen päätökset tehdään yhdessä. Jos mies on jo uhrannut kolme vuotta elämästään asumalla viikot erossa perheestä, ehkä AP voi nyt antaa vähän periksi kun kerran töitä hänelle löytyy molemmilta paikkakunnilta. Lapset selviää muutosta, eivät ole ensimmäisiä ja sadat ja tuhannet muut lapset ovat sopeutuneet. Miehelle työ on tärkeää ja se on ihailtavaa että hän haluaa jatkaa, vaikka voisi irtisanoutua ja istua kotona kuten niin monet itäsuomalaiset miehet tekevät.

AP on selvästi laittanut Itä-Suomen miehen edelle ja päättänyt että asiat tehdään kuten hän haluaa tai tulee ero. Parisuhde on varmasti jo kärsinyt menneestä kolmesta vuodesta.

"Antaa vähän periksi" on aika vähättelevästi sanottu. Parisuhteeseen kuuluu se, että  kumpikaan ei joudu tekemään liian suuria uhrauksia. Ja ap:lle tuo kuulostaisi olevan todella suuri uhraus... jollekin toiselle se olisi pieni. Mutta ap on nyt tässä se suhteen toinen osapuoli, ei me muut.

Vierailija kirjoitti:

Eikö mies voi vaikka perustaa omaa yritystä tai saada töitä lähempää kuin Helsingistä? Joensuusta on esim. Kuopioon vain kaksi tuntia.

Virkoja kärkkyvät eivät yleensä ole niitä jotka perustaa yrityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Jos jommankumman on luovuttava työpaikastaan, niin miksi sen pitää olla ap:n, eli naisen? Miksi mies ei luopuisi työpaikastaan, kun kerran koko muu perhe haluaa asua muualla kuin helsingissä? Mieshän voi ihan itse ottaa sen eron ellei halua ajella ees taas, joko perheestään eron, tai työpaikastaan. Voihan hän myös etsiä töitä lähempää joensuuta, pakkoko sen työn on olla juuri helsingissä? Se tekee omat ratkaisunsa jota tilanne veetuttaa, ei niin että koko maailma pyörähtää kun yhdellä on paha mieli.

Koska AP löytää omien sanojensa mukaan töitä Helsingistä, mutta mies ei ole kolmen vuoden aikana löytänyt. Tähän ei nyt sukupuoli liity mitenkään. Ovat perheenä muuttaneet luultavasti apn kotiseudulle ja uskoneet että miehelle löytyy töitä, nyt kolme vuotta myöhemmin ei ole käynyt niin.

Muuttaisin riemusta kiljuen Joensuusta Helsinkiin. Lapsillekin se on parempi vaihtoehto. Kohta he lähtevät opiskelemaankin ja Helsingissä on sata kertaa paremmat opiskelumahdollisuudet kuin Joensuussa.  Helsingissä työssä käyvinä voitte ihan hyvin asua muuallakin kuin Helsingissä, esim. Tuusulassa tai muissa lähikunnissa, jos suuri kaupunki ei houkuta. 

Itse muutin Savosta Helsinkiin, enkä ole katunut päivääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jommankumman on luovuttava työpaikastaan, niin miksi sen pitää olla ap:n, eli naisen? Miksi mies ei luopuisi työpaikastaan, kun kerran koko muu perhe haluaa asua muualla kuin helsingissä? Mieshän voi ihan itse ottaa sen eron ellei halua ajella ees taas, joko perheestään eron, tai työpaikastaan. Voihan hän myös etsiä töitä lähempää joensuuta, pakkoko sen työn on olla juuri helsingissä? Se tekee omat ratkaisunsa jota tilanne veetuttaa, ei niin että koko maailma pyörähtää kun yhdellä on paha mieli.

Koska AP löytää omien sanojensa mukaan töitä Helsingistä, mutta mies ei ole kolmen vuoden aikana löytänyt. Tähän ei nyt sukupuoli liity mitenkään. Ovat perheenä muuttaneet luultavasti apn kotiseudulle ja uskoneet että miehelle löytyy töitä, nyt kolme vuotta myöhemmin ei ole käynyt niin.

Tämä ei nyt ole ap:lle suunnattu, koska asian miettiminen on hänen tapauksessaan myöhäistä. Mutta se, missä haluaa tulevaisuudessa asua, on asia, joka kannattaa jo tapailu/seurusteluvaiheessa selvittää. Itse asuin 5-vuotta Helsingissä ja aika moni orastava parisuhde kariutui mulla siihen, että mies ei olisi halunnut/kyennyt tulevaisuudessa elämään pienellä paikkakunnalla Itä-Suomessa (minne itse aina tiesin joskus palaavani).  Joillan vaan se työllistyminen olisi ollut este ja toisilla selvä henkinen este (ei halua tai ei kykyä elää muualla kuin pk-seudulla).

Mieshän haluaisi asua myös Itä-Suomessa, mutta työtilanne ei sitä salli. Kyse ei ole mistään seurusteluvaiheen huonosta tutustumisesta vaan siitä, missä on työ. Helsinki ei ole mikään helvetti vaan erinomainen paikka kasvattaa lapset, viettää perhe-elämää ja tehdä töitä.

Suosittelen ap:lle, että näet tilanteen hyvät puolet: reissaaminen ja turha rahanmeno loppuu, pääsette elämään oikeaa perhe-elämää ja lapsille aukeaa hienot mahdollisuudet. 

Vierailija kirjoitti:

Mieshän haluaisi asua myös Itä-Suomessa, mutta työtilanne ei sitä salli. Kyse ei ole mistään seurusteluvaiheen huonosta tutustumisesta vaan siitä, missä on työ. Helsinki ei ole mikään helvetti vaan erinomainen paikka kasvattaa lapset, viettää perhe-elämää ja tehdä töitä.

Suosittelen ap:lle, että näet tilanteen hyvät puolet: reissaaminen ja turha rahanmeno loppuu, pääsette elämään oikeaa perhe-elämää ja lapsille aukeaa hienot mahdollisuudet. 

Kuule kun kaikki vaan ei koe Helsinkiä samoin kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen todella romuna ja haluaisin mielipiteitä ihmisiltä, jotka ovat olleet samassa tilanteessa. Eli tilanteemme on se, että joudumme näillä näkymin luovuttamaan realiteettien edessä ja palaamaan 4 Itä-Suomessa vietetyn vuoden jälkeen Helsinkiin ensi syksynä. Syynä tähän on se, että mieheni ei ole onnistunut löytämään mielekästä työtä täällä eikä ole valmis irtisanoutumaan omasta vakituisesta työstään Helsingissä (on käynyt viimeiset 3 vuotta 4 päivää viikossa töissä Helsingissä). Myös talous alkaa olla pahasti kuralla tämän järjestelyn takia.

Minulla täällä on vakituinen työ ja lapsetkin ovat molemmat jo koulussa, joten heidän repiminen koulu- ja kaveriympyröistä tuntuu hirveältä.

Teidän, että jokainen perhe on erilainen ja ihmiset tekevät päätöksiään omien arvojensa pohjalta, mutta mitä teidän mielestä meidän tilanteessa pitäisi tehdä? Pitäisikö minun pakottaa mieheni luopumaan työstään, jotta saadaan asua täällä vai pitäisikö vastaavasti meidän muiden luopu Itä-Suomesta vain mieheni työn takia (minulle löytyy töitä molemmista)? Vai - tätäkin olen rehellisuuden nimissä miettinyt - pitäisikö minun sanoa miehelleni, että hän on vapaa valitsemaan asuinpaikkansa, mutta minä ja lapset pysymme täällä?

Kiitoksia mielipiteistä!

Miksi sinä saisit päättää yksin lasten kotipaikan? Kai isällä on Siihen yhtäläinen oikeus?

 

Jos mies on tehnyt matkatöitä ja nainen kantanut silloin arjen vastuun, varmaan katsottaisiin että lapsen etu (riitatilanteessa) on olla naisen luona. Aikuisten oikeudet ei siinä niinkään paina.

Onpa reilua. Mies on uhrannut vapaa-aikansa perheen parissa ja suostunut muuttamaan naiselle mieluisalle paikkakunnalle, mikä on tarkoittanut että siihen asti kun löytää uuden työn, asuu suurimman osan viikosta erillään lapsista. Sitten ku naisen pitäisi uhrata jotain, mies saa palkinnoksi eron ja näkee lapsiaan luultavasti vielä harvemmin. Selvästi miehen olisi pitänyt sano että ei muuteta alusta alkaen. Sairasta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset saa hyppiä omassa pihassa omalla tramboliinilla ja leikkiä omalla hiekkalaatikolla. Kesällä omalle pihalle on kiva laittaa teltta pystyyn, jossa lapset saavat leikkiä ja nukkua öitä.

Talvella omiin puskiin ja puihin voi ripustaa kauniit valot ja koristaa pihan jäälyhdyillä ja roihuilla. Omaan lipputankoon saa vetää viirin ja lipun.

Asun Helsingissä Marjaniemessä ja minulla on kaikki yllämainitut meren rannassa.

Ilmastonmuutos nostaa merenpintaa ja talo jää veden alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieshän haluaisi asua myös Itä-Suomessa, mutta työtilanne ei sitä salli. Kyse ei ole mistään seurusteluvaiheen huonosta tutustumisesta vaan siitä, missä on työ. Helsinki ei ole mikään helvetti vaan erinomainen paikka kasvattaa lapset, viettää perhe-elämää ja tehdä töitä.

Suosittelen ap:lle, että näet tilanteen hyvät puolet: reissaaminen ja turha rahanmeno loppuu, pääsette elämään oikeaa perhe-elämää ja lapsille aukeaa hienot mahdollisuudet. 

 

Kuule kun kaikki vaan ei koe Helsinkiä samoin kuin sinä.

Voihan sitä toki jatkaa elämää haaskaten rahaa ja erillään arjet jos se on sitä laadukasta elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieshän haluaisi asua myös Itä-Suomessa, mutta työtilanne ei sitä salli. Kyse ei ole mistään seurusteluvaiheen huonosta tutustumisesta vaan siitä, missä on työ. Helsinki ei ole mikään helvetti vaan erinomainen paikka kasvattaa lapset, viettää perhe-elämää ja tehdä töitä.

Suosittelen ap:lle, että näet tilanteen hyvät puolet: reissaaminen ja turha rahanmeno loppuu, pääsette elämään oikeaa perhe-elämää ja lapsille aukeaa hienot mahdollisuudet. 

 

Kuule kun kaikki vaan ei koe Helsinkiä samoin kuin sinä.

Voihan sitä toki jatkaa elämää haaskaten rahaa ja erillään arjet jos se on sitä laadukasta elämää.

Tai elää jommassa kummassa paikassa arkea yhdessä niin, että toinen koko ajan tuntee luopuneensa liian paljosta. Joskus elämä on valintoja pas*kan, pask*emman ja pas*kimman välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei voi jatkua kuten nyt, mies 4 pvää/vko töissä Helsingisssä? Minulla tuli myös mieleen, että onko jotain ongelmaa parisuhteessa kun ero on yhtenä vaihtoehtona?

Keskeisin syy tähän on raha. Toinen on se, että luonnollisesti minulle tämä on todella raskas järjestely, kun suurimman osan ajasta vastaan yksin lapsista. Ja varmaan aika monella tässä tilanteessa erokin käy mielessä, kun yhteistä aikaa on niin vähän. Että siinä mielessä en ymmärrä syyllistämistä.

-Alkuperäinen kirjoittaja 

Jos mieheni pakottaisi minua muuttamaan jonnekin Itä-Suomeen jonkun oman haaveensa takia ja se tietäisi mi ulle pendelöintiä toiselle puolelle maata ja valittavaa puolisoa, kun en ole kotona hänen mielestään riittävästi, voisin helpostikin panna miehen kierrätykseen. Vaadit puolisoltasi kohtuuttomia. 

Arvostaako ap ehjää perhettä vai ei?

Ero ja jäätte takahikiälle yksin

Tai koko perhe Pk seudulle

Mitä ap todella arvostaa