Lue keskustelun säännöt.
Pakkopaluu Helsinkiin miehen työllisyyden takia - miten tästä pettymyksestä voi toipua?
24.05.2018 |
Olen todella romuna ja haluaisin mielipiteitä ihmisiltä, jotka ovat olleet samassa tilanteessa. Eli tilanteemme on se, että joudumme näillä näkymin luovuttamaan realiteettien edessä ja palaamaan 4 Itä-Suomessa vietetyn vuoden jälkeen Helsinkiin ensi syksynä. Syynä tähän on se, että mieheni ei ole onnistunut löytämään mielekästä työtä täällä eikä ole valmis irtisanoutumaan omasta vakituisesta työstään Helsingissä (on käynyt viimeiset 3 vuotta 4 päivää viikossa töissä Helsingissä). Myös talous alkaa olla pahasti kuralla tämän järjestelyn takia.
Minulla täällä on vakituinen työ ja lapsetkin ovat molemmat jo koulussa, joten heidän repiminen koulu- ja kaveriympyröistä tuntuu hirveältä.
Teidän, että jokainen perhe on erilainen ja ihmiset tekevät päätöksiään omien arvojensa pohjalta, mutta mitä teidän mielestä meidän tilanteessa pitäisi tehdä? Pitäisikö minun pakottaa mieheni luopumaan työstään, jotta saadaan asua täällä vai pitäisikö vastaavasti meidän muiden luopu Itä-Suomesta vain mieheni työn takia (minulle löytyy töitä molemmista)? Vai - tätäkin olen rehellisuuden nimissä miettinyt - pitäisikö minun sanoa miehelleni, että hän on vapaa valitsemaan asuinpaikkansa, mutta minä ja lapset pysymme täällä?
Kiitoksia mielipiteistä!
Kommentit (284)
Ensin teette kustannuslaskelman. Tulot ja menot nyt, tulot ja menot, kun miehesi on ansiosidonnaisella (huomioikaa myös mahdollinen karenssi) sekä tulot ja menot, kun miehesi tippuu ansiosidonnaiselta peruspäivärahalta. Arvioikaa, onko elintasonne teille riittävä, mikäli mies ei käy enää töissä. Sen jälkeen mietitte, miten parisuhteenne paranee ja miten se huononee, jos mies ei käy töissä. Mitä vaatimuksia sinulla on silloin miehelle ja mitä vaatimuksia miehellä sinulle. Pystyttekö täyttämään nuo toistenne vaatimukset? Jos miehellesi työ on tärkeää muutenkin kuin palkan vuoksi, mitä ovat ne keinot, joilla hän työttömänä korvaa menettämänsä asiat? Onko olemassa riski, että jokin keinoista on ei-toivottava (esim alkoholinkäytön lisääntyminen)? Kun olette kartoittaneet kokonaistilanteen, mietitte, onko miehen työttömyys sittenkään parempi vaihtoehto kuin nykytilanne tai mahdollinen ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä paras ratkaisu on avioero. Lapset muuttavat isän kanssa pääkaupunkiseudulle ja äiti käy viikonloppuisin lapsiaan katsomassa.
Itse en voi ymmärtää, miksi joku nainen vaatii miestään luopumaan täydellisestä työpaikasta. Jos mies suostuu, katkeroituu hän varmasti ja perhe-elämä on pilalla. Lasten kannalta muutto nyt olisi parasta; jonain päivänä he kuitenkin lähtevät ja ap jää yksin sinne "lieksaan".
Ampuisin ennemmin itseni, kuin muuttaisin Helsinkiin. Jostain Vantaasta, Keravasta, Järvenpäästä tai Tuusulasta nyt puhumattakaan. Aivan hirveitä paikkoja asua ja elää.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä paras ratkaisu on avioero. Lapset muuttavat isän kanssa pääkaupunkiseudulle ja äiti käy viikonloppuisin lapsiaan katsomassa.
Itse en voi ymmärtää, miksi joku nainen vaatii miestään luopumaan täydellisestä työpaikasta. Jos mies suostuu, katkeroituu hän varmasti ja perhe-elämä on pilalla. Lasten kannalta muutto nyt olisi parasta; jonain päivänä he kuitenkin lähtevät ja ap jää yksin sinne "lieksaan".
Mutta se on ihan ok, että nainen katkeroituu muutettuaan paikkakunnalle, jossa ei halua asua? Vai eikö nainen saisi katkeroituakaan? :D
Vierailija kirjoitti:
Ampuisin ennemmin itseni, kuin muuttaisin Helsinkiin. Jostain Vantaasta, Keravasta, Järvenpäästä tai Tuusulasta nyt puhumattakaan. Aivan hirveitä paikkoja asua ja elää.
Aamen! Paitsi tilanteessa jossa on lapsia, itsemurha olisi jopa Helsinkiäkin suurempi paha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei voi jatkua kuten nyt, mies 4 pvää/vko töissä Helsingisssä? Minulla tuli myös mieleen, että onko jotain ongelmaa parisuhteessa kun ero on yhtenä vaihtoehtona?
Keskeisin syy tähän on raha. Toinen on se, että luonnollisesti minulle tämä on todella raskas järjestely, kun suurimman osan ajasta vastaan yksin lapsista. Ja varmaan aika monella tässä tilanteessa erokin käy mielessä, kun yhteistä aikaa on niin vähän. Että siinä mielessä en ymmärrä syyllistämistä.
-Alkuperäinen kirjoittaja
Jos rahasta on kyse, muutto Helsinkiin tuskin paljoakaan tilannetta muuttaa. Se elämän isoin investointi, eli asunto, maksaa Helsingissä vähintäin kolminkertaisesti sen, mitä Itä-Suomessa.
Tietysti, jos on valmis pudottamaan asumismukavuutta esim okt:sta kt-kolmioon, niin se tasaa eroa jonkin verran. Itä-Suomesta saa aika hyvän okt:n 150 tonnilla, Helsingissä siedettävän kt-kolmion saa 300 tonnilla.
Suosittelen siis vahvasti sitä, että mies etsii vaikka vähän nykyistä heikommin palkatun työn. Ero nimittäin tulee viimeistään siinä vaiheessa, kun käkkii velat niskassa parin teinin kanssa *tun kalliissa kopissa betonikassulla ja miettii, että siellä Itä-Suomessa olisi jo velaton okt.
Btw, kakkosasunto työn tähden on verovähennyskelpoinen. Kai olette sen kulut kirjanneet veroilmoitukseen?
Vierailija kirjoitti:
Ampuisin ennemmin itseni, kuin muuttaisin Helsinkiin. Jostain Vantaasta, Keravasta, Järvenpäästä tai Tuusulasta nyt puhumattakaan. Aivan hirveitä paikkoja asua ja elää.
Miten niin esim. Tuusula tai Järvenpää ovat hirveitä paikkoja elää? Siellä Tuusulanjärven rannalla asuivat mm. Sibelius, Aho ja Pekka Halonen.
Jos nuo ovat hirveitä paikkoja elää, niin kerro meille, mikä on se hyvä paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ampuisin ennemmin itseni, kuin muuttaisin Helsinkiin. Jostain Vantaasta, Keravasta, Järvenpäästä tai Tuusulasta nyt puhumattakaan. Aivan hirveitä paikkoja asua ja elää.
Miten niin esim. Tuusula tai Järvenpää ovat hirveitä paikkoja elää? Siellä Tuusulanjärven rannalla asuivat mm. Sibelius, Aho ja Pekka Halonen.
Jos nuo ovat hirveitä paikkoja elää, niin kerro meille, mikä on se hyvä paikka.
Mikä tahansa random-paikkakunta jossa asuu pelkän työn takia on hirveä paikka elää.
Miten rahatilanteesi paranee, jos eroatte? Entä miten rahatilanteenne paranee, jos mies on työtön? Ansiosidonnaistahan maksetaan nykyisin vain reilu vuosi. Susta ehkä tuntuu, ettei rahat nyt riitä, mutta riittäisivätkö ne yhtään sen paremmin, jos eroaisitte tai miehesi olisi työtön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä paras ratkaisu on avioero. Lapset muuttavat isän kanssa pääkaupunkiseudulle ja äiti käy viikonloppuisin lapsiaan katsomassa.
Itse en voi ymmärtää, miksi joku nainen vaatii miestään luopumaan täydellisestä työpaikasta. Jos mies suostuu, katkeroituu hän varmasti ja perhe-elämä on pilalla. Lasten kannalta muutto nyt olisi parasta; jonain päivänä he kuitenkin lähtevät ja ap jää yksin sinne "lieksaan".
Mutta se on ihan ok, että nainen katkeroituu muutettuaan paikkakunnalle, jossa ei halua asua? Vai eikö nainen saisi katkeroituakaan? :D
Tuntuu vain kummalliselta, että joku paikka olisi niin ihmeellinen, että ei voisi kokeilla asumista muualla, jossa molemmille olisi töitä. Pääseehän sieltä takaisin, jos on niin kamalaa.
Olin juuri tänään kylässä Espoon Laurinlahdessa Anne Bernerin taloa vastapäätä ja kävin kävelyllä ja uimassa viereiselä rannalla. Ihana paikka, voisin vaikka heti muuttaa sinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä paras ratkaisu on avioero. Lapset muuttavat isän kanssa pääkaupunkiseudulle ja äiti käy viikonloppuisin lapsiaan katsomassa.
Itse en voi ymmärtää, miksi joku nainen vaatii miestään luopumaan täydellisestä työpaikasta. Jos mies suostuu, katkeroituu hän varmasti ja perhe-elämä on pilalla. Lasten kannalta muutto nyt olisi parasta; jonain päivänä he kuitenkin lähtevät ja ap jää yksin sinne "lieksaan".
Mutta se on ihan ok, että nainen katkeroituu muutettuaan paikkakunnalle, jossa ei halua asua? Vai eikö nainen saisi katkeroituakaan? :D
Tuntuu vain kummalliselta, että joku paikka olisi niin ihmeellinen, että ei voisi kokeilla asumista muualla, jossa molemmille olisi töitä. Pääseehän sieltä takaisin, jos on niin kamalaa.
Olin juuri tänään kylässä Espoon Laurinlahdessa Anne Bernerin taloa vastapäätä ja kävin kävelyllä ja uimassa viereiselä rannalla. Ihana paikka, voisin vaikka heti muuttaa sinne.
Ap on kai jo kokeillut, kun pakkopaluusta kirjoittaa. Itse olen työn perässä muuttanut monesti ja sittemmin paluumuuttanut kotiseudulleni. Tosi monet paikat on kivoja, mutta mulla monet muutot ainakin (ehkä yhdistettynä keski-iänkriisiin) sai kaipaamaan tiettyä pysyvyyttä ja jatkuvuutta elämään. Sitä ei kiva uimaranta jossain anna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi kyse vaikka Tampereesta, täällä 99% vastaajista kannnustaisi aloittajaa muuttamaan. Mutta kun se on Helsinki...
Vaikea ymmärtää miksi Helsinkiä vihataan niin paljon.
Vihataan? Minä asuin aikoinani Tampereella ja oli täysin selvää, että sinne en jää. Jälleen kerran ne asumiskustannukset suhteessa siihen, mitä haluan. Helsinki on tuossa suhteessa vielä paljon pahempi.
Sitten on työmatkat. Nykyisin minulla 5 minuuttia ja vaimolla 20 minuuttia. Paradoksi on siinä, että kun asuimme Tampereella, vaimon työmatka nykyiseen Tampereella sijaitsevaan työpaikkaan olisi kestänyt pidempään kuin täältä nykyisestä asuinkunnasta. Ja auta armias, kun olisi siellä vienyt ja hakenut lapset päivähoitoon/päivähoidosta.
Isot kaupungit laskevat elintasoa niin monessa suhteessa, että ei kiitos. Vihan kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsinki on useimmille ihmisille paras paikka asua tässä pas-kassa maassa. Ainoa paikka, jossa on vähän yritystä olla länsimainen, eurooppalainen kaupunki.
Mihin perustat väitteesi, että se olisi useimmille paras paikka asua? Helsingissä asuu 12% suomalaisista. Hyvin monet käyvät Helsingissä töissä pakon edessä, mutta kulkevat töihin jopa satojen kilometrien päästä, koska eivät halua muuttaa sinne. Ylivoimaisesti useimmat EIVÄT pidä Helsinkiä parhaana paikkana asua.
Komppaan! Onko se, että "on yritystä olla länsimainen, eurooppalainen kaupunki", jotenkin onnellisuuden ja parhaan paikan mittari? Pöh, ei mulle ainakaan. Tykkään isoista kaupungeista ja olen asunutkin muutaman vuoden eräässä Euroopan pääkaupungissa, mutta minulle onnellisuus löytyi pienestä paikasta jossain pohjoisemmassa Suomessa.
Onko se niin hirvittävän vaikea ymmärtää, että jotkut kuitenkin rakastavat Helsinkiä kotinaan? Minäkin muutin maalta tänne, 2000 asukkaan pikkukylästä, ja olen tosi onnellinen ja ylpeä kauniista kodistani täällä pääkaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi kyse vaikka Tampereesta, täällä 99% vastaajista kannnustaisi aloittajaa muuttamaan. Mutta kun se on Helsinki...
Vaikea ymmärtää miksi Helsinkiä vihataan niin paljon.
Vihataan? Minä asuin aikoinani Tampereella ja oli täysin selvää, että sinne en jää. Jälleen kerran ne asumiskustannukset suhteessa siihen, mitä haluan. Helsinki on tuossa suhteessa vielä paljon pahempi.
Sitten on työmatkat. Nykyisin minulla 5 minuuttia ja vaimolla 20 minuuttia. Paradoksi on siinä, että kun asuimme Tampereella, vaimon työmatka nykyiseen Tampereella sijaitsevaan työpaikkaan olisi kestänyt pidempään kuin täältä nykyisestä asuinkunnasta. Ja auta armias, kun olisi siellä vienyt ja hakenut lapset päivähoitoon/päivähoidosta.
Isot kaupungit laskevat elintasoa niin monessa suhteessa, että ei kiitos. Vihan kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Aika moni kommentoija täälläkin (ja monessa muussa ketjussa) ilmaisevat vihaa Helsinkiä kohtaan. joku mm. kirjoitti, että mieluummin ampuisi itsensä, kuin asuisi Helsingissä. Täällä av:llä Helsinkiä yleisesti vihataan, vaikka juuri sinä et vihaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsinki on useimmille ihmisille paras paikka asua tässä pas-kassa maassa. Ainoa paikka, jossa on vähän yritystä olla länsimainen, eurooppalainen kaupunki.
Mihin perustat väitteesi, että se olisi useimmille paras paikka asua? Helsingissä asuu 12% suomalaisista. Hyvin monet käyvät Helsingissä töissä pakon edessä, mutta kulkevat töihin jopa satojen kilometrien päästä, koska eivät halua muuttaa sinne. Ylivoimaisesti useimmat EIVÄT pidä Helsinkiä parhaana paikkana asua.
Komppaan! Onko se, että "on yritystä olla länsimainen, eurooppalainen kaupunki", jotenkin onnellisuuden ja parhaan paikan mittari? Pöh, ei mulle ainakaan. Tykkään isoista kaupungeista ja olen asunutkin muutaman vuoden eräässä Euroopan pääkaupungissa, mutta minulle onnellisuus löytyi pienestä paikasta jossain pohjoisemmassa Suomessa.
Onko se niin hirvittävän vaikea ymmärtää, että jotkut kuitenkin rakastavat Helsinkiä kotinaan? Minäkin muutin maalta tänne, 2000 asukkaan pikkukylästä, ja olen tosi onnellinen ja ylpeä kauniista kodistani täällä pääkaupungissa.
Ei ole vaikea ymmärtää. Mutta onko vaikea ymmärtää, että se sama ei tee kaikki onnellisiksi ja ylpeiksi?
En muuttaisi edes kilon palasina. Itse olen tehnyt kovasti hommia, jotta olen saanut revittyy itseni pois "vanhoilta kulmilta" niin et on kaikki hyvin aivan ihanalla pikkupaikkakunnalla. On duuni, parempi elintaso, ihanammat ihmiset, luonto, tilaa... En koskaan luopuisi ja muuttaisi takaisin Helsinkiin.
Vierailija kirjoitti:
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi kyse vaikka Tampereesta, täällä 99% vastaajista kannnustaisi aloittajaa muuttamaan. Mutta kun se on Helsinki...
Vaikea ymmärtää miksi Helsinkiä vihataan niin paljon.
Vihataan? Minä asuin aikoinani Tampereella ja oli täysin selvää, että sinne en jää. Jälleen kerran ne asumiskustannukset suhteessa siihen, mitä haluan. Helsinki on tuossa suhteessa vielä paljon pahempi.
Sitten on työmatkat. Nykyisin minulla 5 minuuttia ja vaimolla 20 minuuttia. Paradoksi on siinä, että kun asuimme Tampereella, vaimon työmatka nykyiseen Tampereella sijaitsevaan työpaikkaan olisi kestänyt pidempään kuin täältä nykyisestä asuinkunnasta. Ja auta armias, kun olisi siellä vienyt ja hakenut lapset päivähoitoon/päivähoidosta.
Isot kaupungit laskevat elintasoa niin monessa suhteessa, että ei kiitos. Vihan kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Aika moni kommentoija täälläkin (ja monessa muussa ketjussa) ilmaisevat vihaa Helsinkiä kohtaan. joku mm. kirjoitti, että mieluummin ampuisi itsensä, kuin asuisi Helsingissä. Täällä av:llä Helsinkiä yleisesti vihataan, vaikka juuri sinä et vihaisi.
No aika moni on myös on kirjoittanut alentuvasti ja halventaen pikkupaikkakunnista, Itä-Suomesta, periferiasta jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ampuisin ennemmin itseni, kuin muuttaisin Helsinkiin. Jostain Vantaasta, Keravasta, Järvenpäästä tai Tuusulasta nyt puhumattakaan. Aivan hirveitä paikkoja asua ja elää.
Miten niin esim. Tuusula tai Järvenpää ovat hirveitä paikkoja elää? Siellä Tuusulanjärven rannalla asuivat mm. Sibelius, Aho ja Pekka Halonen.
Jos nuo ovat hirveitä paikkoja elää, niin kerro meille, mikä on se hyvä paikka.
Paljonko maksaa hyväkuntoinen muutaman vuoden vanha omakotitalo Tuusulanjärven rannalla? Rahalla saa vaikka miten upean talon Helsingin keskustan tuntumasta, mutta harvalla riittää rahat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsinki on useimmille ihmisille paras paikka asua tässä pas-kassa maassa. Ainoa paikka, jossa on vähän yritystä olla länsimainen, eurooppalainen kaupunki.
Mihin perustat väitteesi, että se olisi useimmille paras paikka asua? Helsingissä asuu 12% suomalaisista. Hyvin monet käyvät Helsingissä töissä pakon edessä, mutta kulkevat töihin jopa satojen kilometrien päästä, koska eivät halua muuttaa sinne. Ylivoimaisesti useimmat EIVÄT pidä Helsinkiä parhaana paikkana asua.
Komppaan! Onko se, että "on yritystä olla länsimainen, eurooppalainen kaupunki", jotenkin onnellisuuden ja parhaan paikan mittari? Pöh, ei mulle ainakaan. Tykkään isoista kaupungeista ja olen asunutkin muutaman vuoden eräässä Euroopan pääkaupungissa, mutta minulle onnellisuus löytyi pienestä paikasta jossain pohjoisemmassa Suomessa.
Onko se niin hirvittävän vaikea ymmärtää, että jotkut kuitenkin rakastavat Helsinkiä kotinaan? Minäkin muutin maalta tänne, 2000 asukkaan pikkukylästä, ja olen tosi onnellinen ja ylpeä kauniista kodistani täällä pääkaupungissa.
Tuolta pohjalta myös pitäisi ymmärtää kodin käsite... ja se, että jollekin muulle se rakas paikka on jossain muualla kuin Helsingissä eikä sieltä pois halua.
Jos mies on reissannut kolme vuotta Helsinkiin Itä-Suomesta niin en yhtään ihmettele, että haluaa lähemmäs työpaikkaa. Parisuhde on joustoa kummankin puolelta - myös sinun. Eri asia olisi tietysti, jos sinulla olisi työpaikka, jonka takia lähteminen muualle Suomeen olisi vaikeaa. Erolla uhkailu kuulostaa ikävältä, eikä se ole reilua, sillä minkä takia lapset jäisivät sinun kanssa asumaan eivätkä muuttaisi isän luokse. Tietysti tosi ikävä tilanne jos molemmat haluaisitte asua Itä-Suomessa.