Lue keskustelun säännöt.
Pakkopaluu Helsinkiin miehen työllisyyden takia - miten tästä pettymyksestä voi toipua?
24.05.2018 |
Olen todella romuna ja haluaisin mielipiteitä ihmisiltä, jotka ovat olleet samassa tilanteessa. Eli tilanteemme on se, että joudumme näillä näkymin luovuttamaan realiteettien edessä ja palaamaan 4 Itä-Suomessa vietetyn vuoden jälkeen Helsinkiin ensi syksynä. Syynä tähän on se, että mieheni ei ole onnistunut löytämään mielekästä työtä täällä eikä ole valmis irtisanoutumaan omasta vakituisesta työstään Helsingissä (on käynyt viimeiset 3 vuotta 4 päivää viikossa töissä Helsingissä). Myös talous alkaa olla pahasti kuralla tämän järjestelyn takia.
Minulla täällä on vakituinen työ ja lapsetkin ovat molemmat jo koulussa, joten heidän repiminen koulu- ja kaveriympyröistä tuntuu hirveältä.
Teidän, että jokainen perhe on erilainen ja ihmiset tekevät päätöksiään omien arvojensa pohjalta, mutta mitä teidän mielestä meidän tilanteessa pitäisi tehdä? Pitäisikö minun pakottaa mieheni luopumaan työstään, jotta saadaan asua täällä vai pitäisikö vastaavasti meidän muiden luopu Itä-Suomesta vain mieheni työn takia (minulle löytyy töitä molemmista)? Vai - tätäkin olen rehellisuuden nimissä miettinyt - pitäisikö minun sanoa miehelleni, että hän on vapaa valitsemaan asuinpaikkansa, mutta minä ja lapset pysymme täällä?
Kiitoksia mielipiteistä!
Kommentit (284)
Sitä se aktivointi teettää. Miehesi joutui siis töihin .. ;(
Onhan se kova paikka vaimollekin, kun mies joutuu raatamaan.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette voi jatkaa siis tuolla järjestelyllä? Tämä ei käynyt ilmi kirjoituksestasi. Ymmärrän toki kalleuden,, mutta tiedän myös muutamia tuolla tavalla eläviä perheitä eikä heillä tuo ole täysin mahdottomaksi osoittautunut, vaikka onkin jo vuosia jatkunut.
Kukaan ei pitemmän päälle jaksa kulkea viikkoja muualla töissä. Se syö miestä pikku hiljaa ja joskus hyvinkin nopeasti.
Aika monetkin tekevät näin. En ketjusta huomannut, mikä on ap:n miehen näkemys nykytilanteesta. Onko ongelma lähinnä ap:llä ja mies taas kohtuullisen tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen? Siis tyytyväisempi kuin siihen vaihtoehtoon, että hän jättäytyisi työttömäksi ja ap olisi perheen ainoa työssäkäyvä? Ratkeaisiko edes rahahuolet sillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää kommentointia näin muutaman sivun jälkeen. Eikö kukaan enää tiedä mitä parisuhteessa ja perheessä tiiminä eläminen tarkoittaa? Jos on sitoutunut toiseen, ei ole enää mitään "minä haluan, sinä haluat" -sontaa, vaan perheen päätökset tehdään yhdessä. Jos mies on jo uhrannut kolme vuotta elämästään asumalla viikot erossa perheestä, ehkä AP voi nyt antaa vähän periksi kun kerran töitä hänelle löytyy molemmilta paikkakunnilta. Lapset selviää muutosta, eivät ole ensimmäisiä ja sadat ja tuhannet muut lapset ovat sopeutuneet. Miehelle työ on tärkeää ja se on ihailtavaa että hän haluaa jatkaa, vaikka voisi irtisanoutua ja istua kotona kuten niin monet itäsuomalaiset miehet tekevät.
AP on selvästi laittanut Itä-Suomen miehen edelle ja päättänyt että asiat tehdään kuten hän haluaa tai tulee ero. Parisuhde on varmasti jo kärsinyt menneestä kolmesta vuodesta.
"Antaa vähän periksi" on aika vähättelevästi sanottu. Parisuhteeseen kuuluu se, että kumpikaan ei joudu tekemään liian suuria uhrauksia. Ja ap:lle tuo kuulostaisi olevan todella suuri uhraus... jollekin toiselle se olisi pieni. Mutta ap on nyt tässä se suhteen toinen osapuoli, ei me muut.
Mies on tehnyt väliaikaisen uhrauksena, nyt on vaimon vuoro. Työnhakua voi kyllä jatkaa vieläkin, mutta perhe voi asua Helsingissä yhdessä sen aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei voi jatkua kuten nyt, mies 4 pvää/vko töissä Helsingisssä? Minulla tuli myös mieleen, että onko jotain ongelmaa parisuhteessa kun ero on yhtenä vaihtoehtona?
Keskeisin syy tähän on raha. Toinen on se, että luonnollisesti minulle tämä on todella raskas järjestely, kun suurimman osan ajasta vastaan yksin lapsista. Ja varmaan aika monella tässä tilanteessa erokin käy mielessä, kun yhteistä aikaa on niin vähän. Että siinä mielessä en ymmärrä syyllistämistä.
-Alkuperäinen kirjoittaja
Varmaan hyvä vaihtoehto erota, niin sitten teillä on enemmän aikaa yhdessä ja mies vastaa enemmän lapsista ( Suomen toiselta puolelta käsin. Tilastollisesti isä on etävanhempi). Sorry, ei oo kiva vitsailla vakavalla asialla, mutta joskus boksin ulkopuolelta asiat näyttää vähän erilaiselta, ku sisäpuolelta katottuna☺.
Minkälaista perhe-elämää on se, kun toinen on käytännössä kaikki arjet poissa? Ei se hyvässä parisuhteessa voi olla kivaa sille, joka hoitaa kotia eikä sille, joka ei saa elää arkea perheensä kanssa.
Mielestäni on ihan selvää, että perheen etu on se, että perhe on yhdessä ja nyt ap on panemassa oman etunsa perheen edelle. Siitä kertovat nämä "onko ainoa vaihtoehto erota" -puheet. Toivottavasti ap ei ole mennyt kertomaan näitä ajatuksia miehellään. Siinä aika äkkiä voi miehellä herätä ajatus, että vaimo ei ole enää ihan täysillä heidän suhteessaan.
Eikä ap edes halua käsittää, että ei ole mitään yhtä Helsinkiä, jossa kaikkialla on yhtä kamalaa asua vaan isossa kaupungissa on hyvin erilaisia paikkoja, joissa on hyvin erilaista asua. Puhumattakaan, että niin kuin moni on todennyt, ap luultavasti päätyisi asumaan muualle Uudellamaalla. Miksi et ap viitsi edes selvittää, mitä erilaisia asuinpaikkoja on?
Totta kai teidän pitää asua paikassa, jossa molemmat työllistyvät. On myös teidän lastenne etu, että molemmilla vanhemmilla on työpaikka.
Muutat sinne kotiseuduillesi sitten kun työt on tehty ja olette eläkkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieshän haluaisi asua myös Itä-Suomessa, mutta työtilanne ei sitä salli.
Ap:n mukaan mies ei löydä _mielekästä_ työtä kotopuolesta. Hänen ei tarvitsisi jäädä työttömäksi, koska hänellä olisi jokin työpaikka kyllä tiedossa. Hän vain ei halua tehdä töitä kotikunnassa ja asua yhdessä perheensä kanssa. Minusta kuulostaa siltä, että hänellä on jo uusi naikkonen kierroksessa siellä Helsingin päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää kommentointia näin muutaman sivun jälkeen. Eikö kukaan enää tiedä mitä parisuhteessa ja perheessä tiiminä eläminen tarkoittaa? Jos on sitoutunut toiseen, ei ole enää mitään "minä haluan, sinä haluat" -sontaa, vaan perheen päätökset tehdään yhdessä. Jos mies on jo uhrannut kolme vuotta elämästään asumalla viikot erossa perheestä, ehkä AP voi nyt antaa vähän periksi kun kerran töitä hänelle löytyy molemmilta paikkakunnilta. Lapset selviää muutosta, eivät ole ensimmäisiä ja sadat ja tuhannet muut lapset ovat sopeutuneet. Miehelle työ on tärkeää ja se on ihailtavaa että hän haluaa jatkaa, vaikka voisi irtisanoutua ja istua kotona kuten niin monet itäsuomalaiset miehet tekevät.
AP on selvästi laittanut Itä-Suomen miehen edelle ja päättänyt että asiat tehdään kuten hän haluaa tai tulee ero. Parisuhde on varmasti jo kärsinyt menneestä kolmesta vuodesta.
"Antaa vähän periksi" on aika vähättelevästi sanottu. Parisuhteeseen kuuluu se, että kumpikaan ei joudu tekemään liian suuria uhrauksia. Ja ap:lle tuo kuulostaisi olevan todella suuri uhraus... jollekin toiselle se olisi pieni. Mutta ap on nyt tässä se suhteen toinen osapuoli, ei me muut.
Mies on tehnyt väliaikaisen uhrauksena, nyt on vaimon vuoro. Työnhakua voi kyllä jatkaa vieläkin, mutta perhe voi asua Helsingissä yhdessä sen aikaa.
Minkä uhrauksen mies on tehnyt? Hän on jatkanut omaa Helsinki-elämäänsä koko tämän ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kamala tilanne. Voimia mitä ikinä päätätte. Minä juttelisin miehen kanssa ja ehkä vähän muistuttaisin uhrauksista yhteisen hyvän vuoksi, toki en myös haluaisi, että mies olisi loppuelämänsä onneton, jos nyt on unelmatyössään.
Kirjoitat ihan kuin mies ei olisi jo nyt joutunut uhrautumaan, vaikka asuu viikot yksin erossa perheestään.
Vierailija kirjoitti:
Asun helvetisti mieluummin Helsingin kerrostalossa kuin jossain junttiperäkylässä omakotitalossa. Erittäin helppo valinta. Itse olen Helsinkiin muualta muuttanut, joten tiedän mistä puhun.
Mutta asiaan. Teidän olisi jo ajat sitten pitänyt muuttaa pk-seudulle. Tuskin miehen ala ja työllisyysmahdollisuudet ovat aivan yhtäkkiä tulleet yllätyksenä. Nyt on kurja, kun lapset pitäisi repiä sijoiltaan. Itse olisin muuton kannalla, jos lapsilla ei ole mitään sellaisia ongelmia, joita uusi ympäristö voisi provosoida. Helsinkiin muutto voi olla jopa parasta, mitä heille on koskaan tapahtunut.
Taas ihminen, jolle Helsinkiin pääsy oli suuri juttu ja ajattelee, että se olisi samanlainen taivas muillekin, jos he vain ymmärtäisivät oman parhaansa. Hei, ap on asunut siellä, tietää mitä se on eikä halua enää takaisin. Outoa toki, että jollain on niin erilaiset mieltymykset kuin sinulla, eikö olekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen muuttanut kerran puolison työn perässä ja kadun sitä edelleen.
En suosittele.
Vierailija kirjoitti:
Minkälaista perhe-elämää on se, kun toinen on käytännössä kaikki arjet poissa? Ei se hyvässä parisuhteessa voi olla kivaa sille, joka hoitaa kotia eikä sille, joka ei saa elää arkea perheensä kanssa.
Mielestäni on ihan selvää, että perheen etu on se, että perhe on yhdessä ja nyt ap on panemassa oman etunsa perheen edelle. Siitä kertovat nämä "onko ainoa vaihtoehto erota" -puheet. Toivottavasti ap ei ole mennyt kertomaan näitä ajatuksia miehellään. Siinä aika äkkiä voi miehellä herätä ajatus, että vaimo ei ole enää ihan täysillä heidän suhteessaan.
Eikä ap edes halua käsittää, että ei ole mitään yhtä Helsinkiä, jossa kaikkialla on yhtä kamalaa asua vaan isossa kaupungissa on hyvin erilaisia paikkoja, joissa on hyvin erilaista asua. Puhumattakaan, että niin kuin moni on todennyt, ap luultavasti päätyisi asumaan muualle Uudellamaalla. Miksi et ap viitsi edes selvittää, mitä erilaisia asuinpaikkoja on?
Totta kai teidän pitää asua paikassa, jossa molemmat työllistyvät. On myös teidän lastenne etu, että molemmilla vanhemmilla on työpaikka.
Muutat sinne kotiseuduillesi sitten kun työt on tehty ja olette eläkkeellä.
Jälleen kerran: ap on ehkä paluumuuttamassa Helsinkiin. Eiköhän tiedä, mitä eroa on Töölöllä ja Tuomarinkylällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monessa ketjussa työtöntä on patisteltu muuttamaan työn perässä vaikka se tietäisi eroa perheestä tai nyt työssäkäyvän puolison työttömyyttä uudella paikkakunnalla. Näin on ollut ainakin Uudenkaupungin autotehtaan työpaikkoja käsittelevissä ketjuissa. Niissä ei ole ollut mitään ongelmaa, vaikka perhe jäisi 800 kilometrin päähän. Suomessa pitkittäisliikenne toimii joten kuten, esimerkiksi Helsingistä Joensuuhun, mutta poikittaisliikenne ei toimi ollenkaan.
Minusta ap:n tapauksessa mies voi valita, onko hänelle mieluisampi työpaikka tärkeämpi kuin asuminen perheen kanssa ja toinen työ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää kommentointia näin muutaman sivun jälkeen. Eikö kukaan enää tiedä mitä parisuhteessa ja perheessä tiiminä eläminen tarkoittaa? Jos on sitoutunut toiseen, ei ole enää mitään "minä haluan, sinä haluat" -sontaa, vaan perheen päätökset tehdään yhdessä. Jos mies on jo uhrannut kolme vuotta elämästään asumalla viikot erossa perheestä, ehkä AP voi nyt antaa vähän periksi kun kerran töitä hänelle löytyy molemmilta paikkakunnilta. Lapset selviää muutosta, eivät ole ensimmäisiä ja sadat ja tuhannet muut lapset ovat sopeutuneet. Miehelle työ on tärkeää ja se on ihailtavaa että hän haluaa jatkaa, vaikka voisi irtisanoutua ja istua kotona kuten niin monet itäsuomalaiset miehet tekevät.
AP on selvästi laittanut Itä-Suomen miehen edelle ja päättänyt että asiat tehdään kuten hän haluaa tai tulee ero. Parisuhde on varmasti jo kärsinyt menneestä kolmesta vuodesta.
"Antaa vähän periksi" on aika vähättelevästi sanottu. Parisuhteeseen kuuluu se, että kumpikaan ei joudu tekemään liian suuria uhrauksia. Ja ap:lle tuo kuulostaisi olevan todella suuri uhraus... jollekin toiselle se olisi pieni. Mutta ap on nyt tässä se suhteen toinen osapuoli, ei me muut.
Mies on tehnyt väliaikaisen uhrauksena, nyt on vaimon vuoro. Työnhakua voi kyllä jatkaa vieläkin, mutta perhe voi asua Helsingissä yhdessä sen aikaa.
Minkä uhrauksen mies on tehnyt? Hän on jatkanut omaa Helsinki-elämäänsä koko tämän ajan.
Tuo kommentti toivottavasti kuvastaa lähinnä omaa katkeruuttasi. Kaikki miehet tuskin haluavat olla erossa omista perheistään. Tiedän miehiä jotka katuvat sellaista päätöstä syvästi, ja lasten äidin pitäisi mielestäni tehdä kaikkensa että lapset saisivat olla isänsä kanssa, kunhan isä ei heitä vahingoita tai mitään. Erossa olemisesta kärsii myös lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää kommentointia näin muutaman sivun jälkeen. Eikö kukaan enää tiedä mitä parisuhteessa ja perheessä tiiminä eläminen tarkoittaa? Jos on sitoutunut toiseen, ei ole enää mitään "minä haluan, sinä haluat" -sontaa, vaan perheen päätökset tehdään yhdessä. Jos mies on jo uhrannut kolme vuotta elämästään asumalla viikot erossa perheestä, ehkä AP voi nyt antaa vähän periksi kun kerran töitä hänelle löytyy molemmilta paikkakunnilta. Lapset selviää muutosta, eivät ole ensimmäisiä ja sadat ja tuhannet muut lapset ovat sopeutuneet. Miehelle työ on tärkeää ja se on ihailtavaa että hän haluaa jatkaa, vaikka voisi irtisanoutua ja istua kotona kuten niin monet itäsuomalaiset miehet tekevät.
AP on selvästi laittanut Itä-Suomen miehen edelle ja päättänyt että asiat tehdään kuten hän haluaa tai tulee ero. Parisuhde on varmasti jo kärsinyt menneestä kolmesta vuodesta.
"Antaa vähän periksi" on aika vähättelevästi sanottu. Parisuhteeseen kuuluu se, että kumpikaan ei joudu tekemään liian suuria uhrauksia. Ja ap:lle tuo kuulostaisi olevan todella suuri uhraus... jollekin toiselle se olisi pieni. Mutta ap on nyt tässä se suhteen toinen osapuoli, ei me muut.
Mies on tehnyt väliaikaisen uhrauksena, nyt on vaimon vuoro. Työnhakua voi kyllä jatkaa vieläkin, mutta perhe voi asua Helsingissä yhdessä sen aikaa.
Minkä uhrauksen mies on tehnyt? Hän on jatkanut omaa Helsinki-elämäänsä koko tämän ajan.
Tuo kommentti toivottavasti kuvastaa lähinnä omaa katkeruuttasi. Kaikki miehet tuskin haluavat olla erossa omista perheistään. Tiedän miehiä jotka katuvat sellaista päätöstä syvästi, ja lasten äidin pitäisi mielestäni tehdä kaikkensa että lapset saisivat olla isänsä kanssa, kunhan isä ei heitä vahingoita tai mitään. Erossa olemisesta kärsii myös lapsi.
Niin. Mies voisi nyt siis vaihtaa työpaikkaa sinne kotikuntaansa, jotta voisi olla perheensä kanssa. Häntä vain ei näytä kiinnostavan. Mieluummin hän elelee puolet viikosta poikamiehen elämää isolla kirkolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää kommentointia näin muutaman sivun jälkeen. Eikö kukaan enää tiedä mitä parisuhteessa ja perheessä tiiminä eläminen tarkoittaa? Jos on sitoutunut toiseen, ei ole enää mitään "minä haluan, sinä haluat" -sontaa, vaan perheen päätökset tehdään yhdessä. Jos mies on jo uhrannut kolme vuotta elämästään asumalla viikot erossa perheestä, ehkä AP voi nyt antaa vähän periksi kun kerran töitä hänelle löytyy molemmilta paikkakunnilta. Lapset selviää muutosta, eivät ole ensimmäisiä ja sadat ja tuhannet muut lapset ovat sopeutuneet. Miehelle työ on tärkeää ja se on ihailtavaa että hän haluaa jatkaa, vaikka voisi irtisanoutua ja istua kotona kuten niin monet itäsuomalaiset miehet tekevät.
AP on selvästi laittanut Itä-Suomen miehen edelle ja päättänyt että asiat tehdään kuten hän haluaa tai tulee ero. Parisuhde on varmasti jo kärsinyt menneestä kolmesta vuodesta.
"Antaa vähän periksi" on aika vähättelevästi sanottu. Parisuhteeseen kuuluu se, että kumpikaan ei joudu tekemään liian suuria uhrauksia. Ja ap:lle tuo kuulostaisi olevan todella suuri uhraus... jollekin toiselle se olisi pieni. Mutta ap on nyt tässä se suhteen toinen osapuoli, ei me muut.
Mies on tehnyt väliaikaisen uhrauksena, nyt on vaimon vuoro. Työnhakua voi kyllä jatkaa vieläkin, mutta perhe voi asua Helsingissä yhdessä sen aikaa.
Minkä uhrauksen mies on tehnyt? Hän on jatkanut omaa Helsinki-elämäänsä koko tämän ajan.
Tuo kommentti toivottavasti kuvastaa lähinnä omaa katkeruuttasi. Kaikki miehet tuskin haluavat olla erossa omista perheistään. Tiedän miehiä jotka katuvat sellaista päätöstä syvästi, ja lasten äidin pitäisi mielestäni tehdä kaikkensa että lapset saisivat olla isänsä kanssa, kunhan isä ei heitä vahingoita tai mitään. Erossa olemisesta kärsii myös lapsi.
Mies itse on valinnut olla olemtatta lähellä lapsiaan, asettanut MIELEKKÄÄN työn sen edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kriisitilanteissakin omakotitaloasujat pärjäävät paremmin. Useimmissa omakotitaloissa on uuni ja takka.
Nyt tämä on ajankohtaista, kun Ruotsissakin jaetaan lehdyköitä.
Paitsi että kriisitilanteessa ei kannata asua itärajan tuntumassa.
Eikä Helsingissä, joka on rajakaupunki ja pääkaupunki. Ja vuorenvarmasti vihollisen massiivisten sotilaallisten operaatioiden kohde ja tavoite.
Vai ei töitä mukamas löydy. Yksi kymmenestä tismalleen nykyistä työtä vastaava paikka auki Pohjois-Karjalassa.
https://paikat.te-palvelut.fi/tpt/9591565?searchPhrase=opettaja&locatio…
Matemaattisten aineiden opettaja on käsittääkseni Suomessa yliopistotutkinnon suorittanut LM? Sillä pohjalla voi kyllä harkita hakea muunkinlaisia akateemisia töitä, varsinkin jos esimerkiksi ohjelmointi luonnistuu (kuten usein luonnistuu).
Eiköhän kyse liene vain asenteesta ja haluttomuudesta muuttaa muijan perässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää kommentointia näin muutaman sivun jälkeen. Eikö kukaan enää tiedä mitä parisuhteessa ja perheessä tiiminä eläminen tarkoittaa? Jos on sitoutunut toiseen, ei ole enää mitään "minä haluan, sinä haluat" -sontaa, vaan perheen päätökset tehdään yhdessä. Jos mies on jo uhrannut kolme vuotta elämästään asumalla viikot erossa perheestä, ehkä AP voi nyt antaa vähän periksi kun kerran töitä hänelle löytyy molemmilta paikkakunnilta. Lapset selviää muutosta, eivät ole ensimmäisiä ja sadat ja tuhannet muut lapset ovat sopeutuneet. Miehelle työ on tärkeää ja se on ihailtavaa että hän haluaa jatkaa, vaikka voisi irtisanoutua ja istua kotona kuten niin monet itäsuomalaiset miehet tekevät.
AP on selvästi laittanut Itä-Suomen miehen edelle ja päättänyt että asiat tehdään kuten hän haluaa tai tulee ero. Parisuhde on varmasti jo kärsinyt menneestä kolmesta vuodesta.
"Antaa vähän periksi" on aika vähättelevästi sanottu. Parisuhteeseen kuuluu se, että kumpikaan ei joudu tekemään liian suuria uhrauksia. Ja ap:lle tuo kuulostaisi olevan todella suuri uhraus... jollekin toiselle se olisi pieni. Mutta ap on nyt tässä se suhteen toinen osapuoli, ei me muut.
Mies on tehnyt väliaikaisen uhrauksena, nyt on vaimon vuoro. Työnhakua voi kyllä jatkaa vieläkin, mutta perhe voi asua Helsingissä yhdessä sen aikaa.
Minkä uhrauksen mies on tehnyt? Hän on jatkanut omaa Helsinki-elämäänsä koko tämän ajan.
Tuo kommentti toivottavasti kuvastaa lähinnä omaa katkeruuttasi. Kaikki miehet tuskin haluavat olla erossa omista perheistään. Tiedän miehiä jotka katuvat sellaista päätöstä syvästi, ja lasten äidin pitäisi mielestäni tehdä kaikkensa että lapset saisivat olla isänsä kanssa, kunhan isä ei heitä vahingoita tai mitään. Erossa olemisesta kärsii myös lapsi.
Mies itse on valinnut olla olemtatta lähellä lapsiaan, asettanut MIELEKKÄÄN työn sen edelle.
Ja vaimo on asettanut kotiseudun parisuhteensa ja perheensä hyvinvoinnin edelle, jopa niin että on valmis rikkomaan perheen sen takia.
Aikuisten parisuhteessa ei lasketa sitä kuka tekee mitä vaan keksitään ratkaisu joka on paras kaikille tai ainakin vähiten huono.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on ollut Brysselissä töissä yli kymmenen vuotta. Tulee viikonlopuksi kotiin Helsinkiin. En halunnut jättää hyvää työpaikkaani, eikä lapset koulujaan ja kavereitaan. Hyvin on sujunut, koska olemme molemmat tyytyväisiä elämäämme.
Tuhoaa todella paljon maapalloa.
Kiva varmasti asua Espoossa meren rannalla. Siihen ei vaan keskituloisella perheellä ole varaa. Pitää olla se ministerin palkka, että siltä taloja ostelee.