Lue keskustelun säännöt.
Pakkopaluu Helsinkiin miehen työllisyyden takia - miten tästä pettymyksestä voi toipua?
24.05.2018 |
Olen todella romuna ja haluaisin mielipiteitä ihmisiltä, jotka ovat olleet samassa tilanteessa. Eli tilanteemme on se, että joudumme näillä näkymin luovuttamaan realiteettien edessä ja palaamaan 4 Itä-Suomessa vietetyn vuoden jälkeen Helsinkiin ensi syksynä. Syynä tähän on se, että mieheni ei ole onnistunut löytämään mielekästä työtä täällä eikä ole valmis irtisanoutumaan omasta vakituisesta työstään Helsingissä (on käynyt viimeiset 3 vuotta 4 päivää viikossa töissä Helsingissä). Myös talous alkaa olla pahasti kuralla tämän järjestelyn takia.
Minulla täällä on vakituinen työ ja lapsetkin ovat molemmat jo koulussa, joten heidän repiminen koulu- ja kaveriympyröistä tuntuu hirveältä.
Teidän, että jokainen perhe on erilainen ja ihmiset tekevät päätöksiään omien arvojensa pohjalta, mutta mitä teidän mielestä meidän tilanteessa pitäisi tehdä? Pitäisikö minun pakottaa mieheni luopumaan työstään, jotta saadaan asua täällä vai pitäisikö vastaavasti meidän muiden luopu Itä-Suomesta vain mieheni työn takia (minulle löytyy töitä molemmista)? Vai - tätäkin olen rehellisuuden nimissä miettinyt - pitäisikö minun sanoa miehelleni, että hän on vapaa valitsemaan asuinpaikkansa, mutta minä ja lapset pysymme täällä?
Kiitoksia mielipiteistä!
Kommentit (284)
En oikeastaan edes ymmärrä miksi tätä mietit, jos Helsingissä olisi molemmille töitä ja Itä-Suomessa vain sinulle. Olisi täysin eri asia, jos sinä taas et löytäisi Helsingistä töitä. Aivan kohtuutonta mielestäni vaatia miestä jäämään työttömäksi vain koska et halua muuttaa. Eihän teidän tarvitse edes muuttaa Helsinkiin. Voisitte muuttaa Porvooseen, Loviisaan, Keravalle, Hyvinkäälle, Vantaalle jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kakkaahan tuo on.
Helsinkiin muutto laskee elintasoa.
Joudutte asumaan ahtaasti ja teillä ei ole edes omaa pihaa.
Tarviiko ap:n perheen muuttaa välttämättä just Helsinkiin, vaikka miehen työt on Helsingissä? Onhan siinä lähellä muitakin, halvempia paikkoja asua, kuten Kerava, Sipoo, Kirkkonummi ja Lohja.
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan edes ymmärrä miksi tätä mietit, jos Helsingissä olisi molemmille töitä ja Itä-Suomessa vain sinulle. Olisi täysin eri asia, jos sinä taas et löytäisi Helsingistä töitä. Aivan kohtuutonta mielestäni vaatia miestä jäämään työttömäksi vain koska et halua muuttaa. Eihän teidän tarvitse edes muuttaa Helsinkiin. Voisitte muuttaa Porvooseen, Loviisaan, Keravalle, Hyvinkäälle, Vantaalle jne.
Hohhoijaa. Porvii, Loviisa, Kerava, Hyvinkaa, Vantaa, Espoo, Vihti, Heinola, Lahti.... eivät myöskään ole se paikkakunta, jolla ap asuu...
Vierailija kirjoitti:
Jos jommankumman on luovuttava työpaikastaan, niin miksi sen pitää olla ap:n, eli naisen? Miksi mies ei luopuisi työpaikastaan, kun kerran koko muu perhe haluaa asua muualla kuin helsingissä? Mieshän voi ihan itse ottaa sen eron ellei halua ajella ees taas, joko perheestään eron, tai työpaikastaan. Voihan hän myös etsiä töitä lähempää joensuuta, pakkoko sen työn on olla juuri helsingissä? Se tekee omat ratkaisunsa jota tilanne veetuttaa, ei niin että koko maailma pyörähtää kun yhdellä on paha mieli.
Siksi että ap:n omien sanojen mukaan hän löytäisi töitä Helsingistä, mies ei löytäisi Itä-Suomesta. Tämä ei ole sukupuolikysymys vaan kyse on siitä missä molemmilla on töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jommankumman on luovuttava työpaikastaan, niin miksi sen pitää olla ap:n, eli naisen? Miksi mies ei luopuisi työpaikastaan, kun kerran koko muu perhe haluaa asua muualla kuin helsingissä? Mieshän voi ihan itse ottaa sen eron ellei halua ajella ees taas, joko perheestään eron, tai työpaikastaan. Voihan hän myös etsiä töitä lähempää joensuuta, pakkoko sen työn on olla juuri helsingissä? Se tekee omat ratkaisunsa jota tilanne veetuttaa, ei niin että koko maailma pyörähtää kun yhdellä on paha mieli.
Siksi että ap:n omien sanojen mukaan hän löytäisi töitä Helsingistä, mies ei löytäisi Itä-Suomesta. Tämä ei ole sukupuolikysymys vaan kyse on siitä missä molemmilla on töitä.
Ja tuosta syystä tämä maa on nykyään niin hanurista. Työn takia pitäisi olla valmis asumaan missä vain ja muuttamaan milloin vain. Tämä maa ei ole enää minkään arvoinen. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsinki on useimmille ihmisille paras paikka asua tässä pas-kassa maassa. Ainoa paikka, jossa on vähän yritystä olla länsimainen, eurooppalainen kaupunki.
En muuttaisi koska en tekisi lapsilleni sitä. Me mietittiin tuota ja mies sanoi itsekkin ettei halua muuttaa. Sai sitten lopulta työtä omalta paikkakunnalta.
Jos ajattelet jopa eroa niin se kertoo sen että muuttaa ei kannata. Sitä omaa tunnetta kannattaa kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helsinki on useimmille ihmisille paras paikka asua tässä pas-kassa maassa. Ainoa paikka, jossa on vähän yritystä olla länsimainen, eurooppalainen kaupunki.
Länsimaisuus ja eurooppalaisuus vaan on niin tylsää. Ja jos sitä haluaisi, ei kannattaisi jäädä Suomeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihaa ei kukaan kaipaa. Ei se siitä ole kiinni.
Et tykkäisi siis keinutella omassa pihakeinussa ja grillata omalla patiolla tai ripustaa kesäisin riippukeinua koivujen väliin.
Kesällä on niin ihanaa syödä omalla terassilla ja myös juoda siellä aamukahvit linnunlaulua kuunnellen.
Mä teen ihan samoin, paitsi ratikkapysäkille on 300 metriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helsinki on useimmille ihmisille paras paikka asua tässä pas-kassa maassa. Ainoa paikka, jossa on vähän yritystä olla länsimainen, eurooppalainen kaupunki.
Moni ei tuota kaipaa tai edes halua. Mä rakastan Tamperetta ja sitä että saan asua niin että metsää ja järveä ympärillä. Sielu lepää luonnonkukkien keskellä ja tiiraillessa sorsia.
Olisin onneton Helsingissä ja siellä nuorena asunut ja tehnyt töitä.
Me olemme muuttaneet miehen työn vuoksi monta kertaa. Olemme asuneet neljässä eri maassa ja Suomessa perheenä kolmella eri paikkakunnalla. Koti on aina ollut siellä, missä olemme olleet ja aina on löytynyt enemmän hyviä kuin huonoja puolia. Nytkin esikoinen on tapaamassa kymmenen vuoden takaisia kavereitaan Australiassa.
Ja koko ajan on ollut se rakas mökki Itä-Suomessa lapsuuden maisemissa. Sinne on aina ollut mukava palata lomilla. Ja aina on ollut myös hyvä mieli lähteä kohti uusia haasteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurimmalle osalle ihmisistä työ on tärkeä osa elämää ja siitä tuleva taloudellinen tilanne. Perhe toki on myös erittäin tärkeä, mutta kyllä siinä rinnalla kulkee työ. Ellei sitten ole tottunut työttömyyteen, heikkoon elintasoon ja mahdollisesti lusmuiluun. Tekemättömyyteenkin tottuu ja voi olla onnellinen vähillä rahoillakin siihen, että saa olla päivät kotona eikä tarvitse heräillä aikaisin töihin. Itselle se ei olisi edes vaihtoehto ellei olisi hyvä taloudellinen tilanne. Työttömyyttä kuitenkaan harva valitsisi, jos olisi mahdollisuus mielekkääseen työhön josta vielä tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tulee asua sellaisessa paikassa tai sen lähistöllä, jossa molemmilla on töitä. Lapset kyllä sopeutuu ja saa kavereita. Mielestäni on todella pahasti ajateltu vaimolta, että miehen pitäisi asua Itä-Suomessa työttömänä, jos hänellä olisi pääkaupunkiseudulla hyvä työpaikka. Lisäksi vielä se, että perheen taloudellinen tilanne olisi silloin heikko. Eri asia, jos perheellä rahaa on huomattavasti käytettävissä ja miehellä ja muullakin perheellä on rahaa tehdä asioita ja harrastaa. Mielestäni tämä tulisi olla mahdollista lähinnä miehellä mikäli vaimo käy töissä ja asuu omilla juurillansa. Muussa tapauksessa mies sitten möllöttäisi päivät työttömänä tai hanttihommissa, jos niitä sattuisi saamaan. Tässä vielä kummallista on se, että jos nainen ei viihdy helsingissä niin miksi eivät muuta jonnekin maaseudulle vaikkapa 20-80 kilometrin päähän Helsingistä. Löytyy kyllä kyliä ja hiljaisia, rauhallisia pikkupaikkoja, jossa ei tiedä, että on edes lähellä Helsinkiä. Molemmilla olisi näppärä työmatka ja perhe saisi nauttia normaalia perhe-elämää molempien vanhempien kanssa (eikä vaan nainen ole lasten kanssa suurimman osan aikaa kuten nyt). Voisihan tulvaisuudessa muuttaa takaisin Itä-Suomeen, jos työasiat MOLEMMILLA siellä natsaisivat. Mieshän ei voi tehdä nyt kompromissiä, koska hänellä ei oleisi töitä ollenkaan. Hänen kompromissinsä olisi työttömyys ja taloudellinen tiukkuus. En ikinä itse suostuisi työttömäksi, jos ei olisi mahdollista saada uutta työpaikkaa.
Minusta jo, että nainen ajattelee näin tarkoittaa ettei hän rakasta ja arvosta miestä. Hyvä suhde on yhteen hiileen puhaltamista kaikissa tilanteissa. Tässä vaihtoehtona on ero. Itse olen nainen onnellisessa avioliitossa, jossa asuinpaikalla ei ole väliä, jos suhde on kunnossa ja on rakkautta ja ennen kaikkea toisen kunnioitusta.
Elämä nyt on muutakin kuin työtä ja joillekin juuret on tärkeät.
Jos juuret on tärkeämmät kuin oman perheen toimeentulo, ollaan kyllä mielenkiintoisessa tilanteessa. Sosiaaliturva on aivan liian löperö jos se mahdollistaa työttömyyden vain koska haluaa asua paikassa x. Tällaista ei toivon mukaan kukaan täyspäinen työssäkäyvä halua tukea tässä verotuksen luvatussa maassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me olemme muuttaneet miehen työn vuoksi monta kertaa. Olemme asuneet neljässä eri maassa ja Suomessa perheenä kolmella eri paikkakunnalla. Koti on aina ollut siellä, missä olemme olleet ja aina on löytynyt enemmän hyviä kuin huonoja puolia. Nytkin esikoinen on tapaamassa kymmenen vuoden takaisia kavereitaan Australiassa.
Ja koko ajan on ollut se rakas mökki Itä-Suomessa lapsuuden maisemissa. Sinne on aina ollut mukava palata lomilla. Ja aina on ollut myös hyvä mieli lähteä kohti uusia haasteita.
No sepäs mukavaa. Mutta miksi halusit tulla ketjuun kertomaan tuon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tulee asua sellaisessa paikassa tai sen lähistöllä, jossa molemmilla on töitä. Lapset kyllä sopeutuu ja saa kavereita. Mielestäni on todella pahasti ajateltu vaimolta, että miehen pitäisi asua Itä-Suomessa työttömänä, jos hänellä olisi pääkaupunkiseudulla hyvä työpaikka. Lisäksi vielä se, että perheen taloudellinen tilanne olisi silloin heikko. Eri asia, jos perheellä rahaa on huomattavasti käytettävissä ja miehellä ja muullakin perheellä on rahaa tehdä asioita ja harrastaa. Mielestäni tämä tulisi olla mahdollista lähinnä miehellä mikäli vaimo käy töissä ja asuu omilla juurillansa. Muussa tapauksessa mies sitten möllöttäisi päivät työttömänä tai hanttihommissa, jos niitä sattuisi saamaan. Tässä vielä kummallista on se, että jos nainen ei viihdy helsingissä niin miksi eivät muuta jonnekin maaseudulle vaikkapa 20-80 kilometrin päähän Helsingistä. Löytyy kyllä kyliä ja hiljaisia, rauhallisia pikkupaikkoja, jossa ei tiedä, että on edes lähellä Helsinkiä. Molemmilla olisi näppärä työmatka ja perhe saisi nauttia normaalia perhe-elämää molempien vanhempien kanssa (eikä vaan nainen ole lasten kanssa suurimman osan aikaa kuten nyt). Voisihan tulvaisuudessa muuttaa takaisin Itä-Suomeen, jos työasiat MOLEMMILLA siellä natsaisivat. Mieshän ei voi tehdä nyt kompromissiä, koska hänellä ei oleisi töitä ollenkaan. Hänen kompromissinsä olisi työttömyys ja taloudellinen tiukkuus. En ikinä itse suostuisi työttömäksi, jos ei olisi mahdollista saada uutta työpaikkaa.
Minusta jo, että nainen ajattelee näin tarkoittaa ettei hän rakasta ja arvosta miestä. Hyvä suhde on yhteen hiileen puhaltamista kaikissa tilanteissa. Tässä vaihtoehtona on ero. Itse olen nainen onnellisessa avioliitossa, jossa asuinpaikalla ei ole väliä, jos suhde on kunnossa ja on rakkautta ja ennen kaikkea toisen kunnioitusta.
Elämä nyt on muutakin kuin työtä ja joillekin juuret on tärkeät.
Jos juuret on tärkeämmät kuin oman perheen toimeentulo, ollaan kyllä mielenkiintoisessa tilanteessa. Sosiaaliturva on aivan liian löperö jos se mahdollistaa työttömyyden vain koska haluaa asua paikassa x. Tällaista ei toivon mukaan kukaan täyspäinen työssäkäyvä halua tukea tässä verotuksen luvatussa maassa.
No jos sosiaaliturva lakkaa, niin onhan niitä muitakin keinoja. Vaikka salakuljetus ja rikollisuus. Ei olisi mitään syytä olla lojaali valtiolle, jossa olisi pakko muuttaa työn perässä hevonp*rseeseen.
Itsellä on toistaiseksi kuitenkin ollut pätkätöitä ja vain muutamina kuukausina joutunut turvautumaan sosiaaliturvaan. Mutta poistakaa vaan sekin, jos se on teistä liian suuri hinta yhteiskuntarauhasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tulee asua sellaisessa paikassa tai sen lähistöllä, jossa molemmilla on töitä. Lapset kyllä sopeutuu ja saa kavereita. Mielestäni on todella pahasti ajateltu vaimolta, että miehen pitäisi asua Itä-Suomessa työttömänä, jos hänellä olisi pääkaupunkiseudulla hyvä työpaikka. Lisäksi vielä se, että perheen taloudellinen tilanne olisi silloin heikko. Eri asia, jos perheellä rahaa on huomattavasti käytettävissä ja miehellä ja muullakin perheellä on rahaa tehdä asioita ja harrastaa. Mielestäni tämä tulisi olla mahdollista lähinnä miehellä mikäli vaimo käy töissä ja asuu omilla juurillansa. Muussa tapauksessa mies sitten möllöttäisi päivät työttömänä tai hanttihommissa, jos niitä sattuisi saamaan. Tässä vielä kummallista on se, että jos nainen ei viihdy helsingissä niin miksi eivät muuta jonnekin maaseudulle vaikkapa 20-80 kilometrin päähän Helsingistä. Löytyy kyllä kyliä ja hiljaisia, rauhallisia pikkupaikkoja, jossa ei tiedä, että on edes lähellä Helsinkiä. Molemmilla olisi näppärä työmatka ja perhe saisi nauttia normaalia perhe-elämää molempien vanhempien kanssa (eikä vaan nainen ole lasten kanssa suurimman osan aikaa kuten nyt). Voisihan tulvaisuudessa muuttaa takaisin Itä-Suomeen, jos työasiat MOLEMMILLA siellä natsaisivat. Mieshän ei voi tehdä nyt kompromissiä, koska hänellä ei oleisi töitä ollenkaan. Hänen kompromissinsä olisi työttömyys ja taloudellinen tiukkuus. En ikinä itse suostuisi työttömäksi, jos ei olisi mahdollista saada uutta työpaikkaa.
Minusta jo, että nainen ajattelee näin tarkoittaa ettei hän rakasta ja arvosta miestä. Hyvä suhde on yhteen hiileen puhaltamista kaikissa tilanteissa. Tässä vaihtoehtona on ero. Itse olen nainen onnellisessa avioliitossa, jossa asuinpaikalla ei ole väliä, jos suhde on kunnossa ja on rakkautta ja ennen kaikkea toisen kunnioitusta.
Elämä nyt on muutakin kuin työtä ja joillekin juuret on tärkeät.
Jos juuret on tärkeämmät kuin oman perheen toimeentulo, ollaan kyllä mielenkiintoisessa tilanteessa. Sosiaaliturva on aivan liian löperö jos se mahdollistaa työttömyyden vain koska haluaa asua paikassa x. Tällaista ei toivon mukaan kukaan täyspäinen työssäkäyvä halua tukea tässä verotuksen luvatussa maassa.
No jos sosiaaliturva lakkaa, niin onhan niitä muitakin keinoja. Vaikka salakuljetus ja rikollisuus. Ei olisi mitään syytä olla lojaali valtiolle, jossa olisi pakko muuttaa työn perässä hevonp*rseeseen.
Itsellä on toistaiseksi kuitenkin ollut pätkätöitä ja vain muutamina kuukausina joutunut turvautumaan sosiaaliturvaan. Mutta poistakaa vaan sekin, jos se on teistä liian suuri hinta yhteiskuntarauhasta.
Tämä! Nykyään unohdetaan, että valtion pitäisi olla ihmistä varten eikä ihmisten valtiota (tai markkinoita) varten! Pilaa koko elämäsi asumalla jossain missä et halua asua, vain siten olet kunnon ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tulee asua sellaisessa paikassa tai sen lähistöllä, jossa molemmilla on töitä. Lapset kyllä sopeutuu ja saa kavereita. Mielestäni on todella pahasti ajateltu vaimolta, että miehen pitäisi asua Itä-Suomessa työttömänä, jos hänellä olisi pääkaupunkiseudulla hyvä työpaikka. Lisäksi vielä se, että perheen taloudellinen tilanne olisi silloin heikko. Eri asia, jos perheellä rahaa on huomattavasti käytettävissä ja miehellä ja muullakin perheellä on rahaa tehdä asioita ja harrastaa. Mielestäni tämä tulisi olla mahdollista lähinnä miehellä mikäli vaimo käy töissä ja asuu omilla juurillansa. Muussa tapauksessa mies sitten möllöttäisi päivät työttömänä tai hanttihommissa, jos niitä sattuisi saamaan. Tässä vielä kummallista on se, että jos nainen ei viihdy helsingissä niin miksi eivät muuta jonnekin maaseudulle vaikkapa 20-80 kilometrin päähän Helsingistä. Löytyy kyllä kyliä ja hiljaisia, rauhallisia pikkupaikkoja, jossa ei tiedä, että on edes lähellä Helsinkiä. Molemmilla olisi näppärä työmatka ja perhe saisi nauttia normaalia perhe-elämää molempien vanhempien kanssa (eikä vaan nainen ole lasten kanssa suurimman osan aikaa kuten nyt). Voisihan tulvaisuudessa muuttaa takaisin Itä-Suomeen, jos työasiat MOLEMMILLA siellä natsaisivat. Mieshän ei voi tehdä nyt kompromissiä, koska hänellä ei oleisi töitä ollenkaan. Hänen kompromissinsä olisi työttömyys ja taloudellinen tiukkuus. En ikinä itse suostuisi työttömäksi, jos ei olisi mahdollista saada uutta työpaikkaa.
Minusta jo, että nainen ajattelee näin tarkoittaa ettei hän rakasta ja arvosta miestä. Hyvä suhde on yhteen hiileen puhaltamista kaikissa tilanteissa. Tässä vaihtoehtona on ero. Itse olen nainen onnellisessa avioliitossa, jossa asuinpaikalla ei ole väliä, jos suhde on kunnossa ja on rakkautta ja ennen kaikkea toisen kunnioitusta.
Elämä nyt on muutakin kuin työtä ja joillekin juuret on tärkeät.
Jos juuret on tärkeämmät kuin oman perheen toimeentulo, ollaan kyllä mielenkiintoisessa tilanteessa. Sosiaaliturva on aivan liian löperö jos se mahdollistaa työttömyyden vain koska haluaa asua paikassa x. Tällaista ei toivon mukaan kukaan täyspäinen työssäkäyvä halua tukea tässä verotuksen luvatussa maassa.
Minä halua, että minun maksamillani verorahoilla ylläpidetään valtiota, jossa ihmisilla on tosiasiallinen mahdollisuus asua siellä, missä haluavat asua. Nykyinen valtio ei aivan sitä ole, joten en ole aivan tyytyväinen siihen, miten verorahojani käytetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tulee asua sellaisessa paikassa tai sen lähistöllä, jossa molemmilla on töitä. Lapset kyllä sopeutuu ja saa kavereita. Mielestäni on todella pahasti ajateltu vaimolta, että miehen pitäisi asua Itä-Suomessa työttömänä, jos hänellä olisi pääkaupunkiseudulla hyvä työpaikka. Lisäksi vielä se, että perheen taloudellinen tilanne olisi silloin heikko. Eri asia, jos perheellä rahaa on huomattavasti käytettävissä ja miehellä ja muullakin perheellä on rahaa tehdä asioita ja harrastaa. Mielestäni tämä tulisi olla mahdollista lähinnä miehellä mikäli vaimo käy töissä ja asuu omilla juurillansa. Muussa tapauksessa mies sitten möllöttäisi päivät työttömänä tai hanttihommissa, jos niitä sattuisi saamaan. Tässä vielä kummallista on se, että jos nainen ei viihdy helsingissä niin miksi eivät muuta jonnekin maaseudulle vaikkapa 20-80 kilometrin päähän Helsingistä. Löytyy kyllä kyliä ja hiljaisia, rauhallisia pikkupaikkoja, jossa ei tiedä, että on edes lähellä Helsinkiä. Molemmilla olisi näppärä työmatka ja perhe saisi nauttia normaalia perhe-elämää molempien vanhempien kanssa (eikä vaan nainen ole lasten kanssa suurimman osan aikaa kuten nyt). Voisihan tulvaisuudessa muuttaa takaisin Itä-Suomeen, jos työasiat MOLEMMILLA siellä natsaisivat. Mieshän ei voi tehdä nyt kompromissiä, koska hänellä ei oleisi töitä ollenkaan. Hänen kompromissinsä olisi työttömyys ja taloudellinen tiukkuus. En ikinä itse suostuisi työttömäksi, jos ei olisi mahdollista saada uutta työpaikkaa.
Minusta jo, että nainen ajattelee näin tarkoittaa ettei hän rakasta ja arvosta miestä. Hyvä suhde on yhteen hiileen puhaltamista kaikissa tilanteissa. Tässä vaihtoehtona on ero. Itse olen nainen onnellisessa avioliitossa, jossa asuinpaikalla ei ole väliä, jos suhde on kunnossa ja on rakkautta ja ennen kaikkea toisen kunnioitusta.
Elämä nyt on muutakin kuin työtä ja joillekin juuret on tärkeät.
Jos juuret on tärkeämmät kuin oman perheen toimeentulo, ollaan kyllä mielenkiintoisessa tilanteessa. Sosiaaliturva on aivan liian löperö jos se mahdollistaa työttömyyden vain koska haluaa asua paikassa x. Tällaista ei toivon mukaan kukaan täyspäinen työssäkäyvä halua tukea tässä verotuksen luvatussa maassa.
No jos sosiaaliturva lakkaa, niin onhan niitä muitakin keinoja. Vaikka salakuljetus ja rikollisuus. Ei olisi mitään syytä olla lojaali valtiolle, jossa olisi pakko muuttaa työn perässä hevonp*rseeseen.
Itsellä on toistaiseksi kuitenkin ollut pätkätöitä ja vain muutamina kuukausina joutunut turvautumaan sosiaaliturvaan. Mutta poistakaa vaan sekin, jos se on teistä liian suuri hinta yhteiskuntarauhasta.
Eli jos sinä et saa kivaa työtä sieltä mistä haluat eikä valtio suostu tässä tilanteessa elättämään sinua, on mielestäsi oikeus ja kohtuus alkaa rettelöimään?
Olisihan se kiva jos kaikki saisi asua missä haluaa ja tehdä mitä haluaa jos nyt viitsii mutta kerropa millä ihmeellä siihen revitään rahat. Ei ne edellisetkään sukupolvet saaneet valita kun pakon edessä maalta kaupunkiin muuttivat. Asuisin minäkin mieluusti Saimaan rannalla mökissä ja katselisin laineen liplatusta vaan kun töitä ei sillä suunnalla minulle ollut pitää kaupunkiin tyytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme muuttaneet miehen työn vuoksi monta kertaa. Olemme asuneet neljässä eri maassa ja Suomessa perheenä kolmella eri paikkakunnalla. Koti on aina ollut siellä, missä olemme olleet ja aina on löytynyt enemmän hyviä kuin huonoja puolia. Nytkin esikoinen on tapaamassa kymmenen vuoden takaisia kavereitaan Australiassa.
Ja koko ajan on ollut se rakas mökki Itä-Suomessa lapsuuden maisemissa. Sinne on aina ollut mukava palata lomilla. Ja aina on ollut myös hyvä mieli lähteä kohti uusia haasteita.
No sepäs mukavaa. Mutta miksi halusit tulla ketjuun kertomaan tuon?
Siksi, että meillä on hyviä kokemuksia. Vaikka olemme menneet miehen työn perässä ja minä ottanut suuremman vastuun perheestä, olen aina myös löytänyt koulutustani vastaavaa palkkatyötä. Voin rehellisesti sanoa, että kyllä kannatti sanoa -yes ja lähteä kohti uusia haasteita.
Tai pätkätyöt tai uudelleen kouluttautuminen alalle, jolla olis töitä nykyisellä paikkakunnalla (itse tein jälkimmäisen valinnan vastaavassa tilanteessa).