Onko normaalia, jos 3-kymppisenä ärsyttää se, että nuoruus on ohi?

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole lapsia eikä asuntolainaa, käyn baareissa kerran viikkoon ja seurustelen 20-vuotiaan naisen kanssa. Miksi kokisin, etten olisi nuori? Ei ole elämästä tarvitse väkisin tehdä tylsää ja vaikeaa.

Koska et ole enää nuori, senkin yli 3-kymppinen kääkkä!

Vierailija kirjoitti:

Oletko sinkku?

Onko sinulla lemmikkejä?

Mihin tämä muka liittyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole; olis pitänyt ärsyttää 18-vuotiaana. Sillon alkaa aikuisuus ja nuoruus on auttamattomasti ohitse; on otettava vastuu itsestä ja tulevaisuudestaan.

Kolmekymppisenä voisi ärsyttää alkava keski-ikä.

Mua ärsytti 18-vuotiaana se ettei mulla koskaan ollut nuoruutta. Se vaihe jäi väliin kun piti ottaa vastuuta jo nuorena. Oon nyt kohta kolmekymppinen ja vieläkin on sellainen vajaa ja keskeneräinen olo, aivan kuin jotain tärkeää olisi jäänyt välistä ja piuttumaan elämästä. Sanokaa että olen väärässä, että sitä nuoruutta ei oikeasti tarvii mihinkään.

Ihan vastaava olo minullakin. 😥

Vierailija kirjoitti:

Totta. 30 on se vaihe, milloin viimeistään on aloitettava suhtautua vakavasti elämään.

Miksi?

Missä niin sanotaan..?

Kyllä minä kriiseilen jo valmiiksi kun täytän syksyllä 30. Tyytyväinen olen elämääni vaikkei olla vielä miehen kanssa naimisissa, ei ole lapsia enkä ole vakiduunissa. Yksi suurin syy kriisille on se että en ole vieläkään päättänyt haluanko lapsia, mutta tässä ei ole enää kauaa päättää. Vielä 28-vuotiaana olin että tässähän on vielä 2 vuotta aikaa päättää ennenkuin olen 30 ja kappas nyt se aika on käsillä.

Mitään nuoruuden sekoiluja en enää kaipaa, elin onneksi opiskeluajan täysillä, lähes koko ajan sinkkuna jolloin olin vapaa matkustelemaan ihan minne halusin, kävin vuoden vaihdossa Etelä-Amerikassa jne. Minulle sopii ihan hyvin että nykyisin tyttöjen ilta tarkoittaa 3 lasia viiniä ja kotiin.

Vierailija kirjoitti:

32v täällä. Kyllä on nuo ajatukset pyörineet mielessä, vaikka olen kokenut paljon enemmän kuin useimmat suomalaiset.

- koko yliopistoaika aasiassa ja sitten töissä siellä vuosia

- asunut 3 eri maassa

- tälläkin hetkellä asun ulkomailla ja ehkä muutan takaisin suomeen piakkoin

- matkustanut monta kertaa joka vuosi, käynyt n. 25 eri maassa

Ja silti nyt tuntuu että olisikohan pitänyt kokea enemmän parikymppisenä... niin se vaan on että ruoho tuntuu aina vihreämmältä jne. Tuntuu että parhaat vuodet olivat jo. Välillä olen jopa fantasioinut jos saisi aloittaa uudelleen vaikka 15-vuotiaasta...

Miksi haluaisit aloittaa alusta vaikka 15-v? Mitä tekisit toisin?

Outoa. Itse olen elänyt rankan lapsuuden. Päädyin avoliittoon 18 v. Erosin kun olin 22. Samalla valmistuin sairaanhoitajaksi. Elin nuoruusvuosia ja tein paljon asioita ennenkuin tapasin mieheni 28 v. Nyt ollaan oltu naimisissa 20 v ja meillä on kaksi pian aikuista lasta. 30 kriisi oli kai mennä naimisiin ja muuttaa ulkomaille?

Ikinä en ome halunnut olla nuorempi kuin olen. 15 v. Ei koskaan. Elin kuten elin. Aduin ja matnustelin. Siellä omin aina oma itseni. Sitä ei voi paeta. Ekämä ei ole kummempaa missään. Tykkään toki matkustella.

Täytän 50 ihan pian eikä ole mitään nuoruuden kaipuuta

En haluaisi tehdä kaikkea uudelleen. Elämä on antanut enemmän kuin luulin. Hyvä petve. Hyvä työ. Opiskelu ulkomailla. Asumista eri paikoissa. Kissat. Koira. Lapset. Hyvä talo Suomessa. Hyvä terveys.

Tätä en toennyt kun olin 30 ja silti en olisi halunnut olla 15!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole; olis pitänyt ärsyttää 18-vuotiaana. Sillon alkaa aikuisuus ja nuoruus on auttamattomasti ohitse; on otettava vastuu itsestä ja tulevaisuudestaan.

3-kymppisenä voisi ärsyttää alkava keski-ikä.

Ehkä se on näin siinä tapauksessa, että elää jossakin kehitysmaassa eikä kuulu maan yläluokkaan. Länsimaissa nuoruus kuitenkin jatkuu melko pitkään.

Täysin käsittämätön kommentti, mutta ehkä se 18 ei ole vielä lasissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole; olis pitänyt ärsyttää 18-vuotiaana. Sillon alkaa aikuisuus ja nuoruus on auttamattomasti ohitse; on otettava vastuu itsestä ja tulevaisuudestaan.

3-kymppisenä voisi ärsyttää alkava keski-ikä.

Ehkä se on näin siinä tapauksessa, että elää jossakin kehitysmaassa eikä kuulu maan yläluokkaan. Länsimaissa nuoruus kuitenkin jatkuu melko pitkään.

Täysin käsittämätön kommentti, mutta ehkä se 18 ei ole vielä lasissa.

Nuoruuteen kuuluu tietynlainen vakiintumattomuus ja itsensä etsiminen. Harva Suomessa on 18-vuotiaana esimerkiksi vakitöissä ja kasvattamassa omia lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta. 30 on se vaihe, milloin viimeistään on aloitettava suhtautua vakavasti elämään.

Miksi?

Missä niin sanotaan..?

Ihan kehityspsykologiaa. Aikuisuus eli oppii ottamaan vastuun itsestään. Perheen perustaminen ym ei tarkoita lapsia välttämättä. Mutta oppii ottamaan vastuun myös muista

Näin se vaan on

Ja kaipuu teini-ikään tarkoittaa että jotain on mennyt pieleen kehitysvaiheessa

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä kriiseilen jo valmiiksi kun täytän syksyllä 30. Tyytyväinen olen elämääni vaikkei olla vielä miehen kanssa naimisissa, ei ole lapsia enkä ole vakiduunissa. Yksi suurin syy kriisille on se että en ole vieläkään päättänyt haluanko lapsia, mutta tässä ei ole enää kauaa päättää. Vielä 28-vuotiaana olin että tässähän on vielä 2 vuotta aikaa päättää ennenkuin olen 30 ja kappas nyt se aika on käsillä.

Mitään nuoruuden sekoiluja en enää kaipaa, elin onneksi opiskeluajan täysillä, lähes koko ajan sinkkuna jolloin olin vapaa matkustelemaan ihan minne halusin, kävin vuoden vaihdossa Etelä-Amerikassa jne. Minulle sopii ihan hyvin että nykyisin tyttöjen ilta tarkoittaa 3 lasia viiniä ja kotiin.

Eli olet ihan ikäsi tasolla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole; olis pitänyt ärsyttää 18-vuotiaana. Sillon alkaa aikuisuus ja nuoruus on auttamattomasti ohitse; on otettava vastuu itsestä ja tulevaisuudestaan.

3-kymppisenä voisi ärsyttää alkava keski-ikä.

Ehkä se on näin siinä tapauksessa, että elää jossakin kehitysmaassa eikä kuulu maan yläluokkaan. Länsimaissa nuoruus kuitenkin jatkuu melko pitkään.

Täysin käsittämätön kommentti, mutta ehkä se 18 ei ole vielä lasissa.

Nuoruuteen kuuluu tietynlainen vakiintumattomuus ja itsensä etsiminen. Harva Suomessa on 18-vuotiaana esimerkiksi vakitöissä ja kasvattamassa omia lapsiaan.

Muutin kotoa 16 v.

Opintolainan ja töiden avulla kävin lukion ja ammattikoulun

Asuin yksin.myös pyhät ja lomat

Mielestäni olin aikuinen?

Mitä mieltä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole; olis pitänyt ärsyttää 18-vuotiaana. Sillon alkaa aikuisuus ja nuoruus on auttamattomasti ohitse; on otettava vastuu itsestä ja tulevaisuudestaan.

3-kymppisenä voisi ärsyttää alkava keski-ikä.

Ehkä se on näin siinä tapauksessa, että elää jossakin kehitysmaassa eikä kuulu maan yläluokkaan. Länsimaissa nuoruus kuitenkin jatkuu melko pitkään.

Täysin käsittämätön kommentti, mutta ehkä se 18 ei ole vielä lasissa.

Nuoruuteen kuuluu tietynlainen vakiintumattomuus ja itsensä etsiminen. Harva Suomessa on 18-vuotiaana esimerkiksi vakitöissä ja kasvattamassa omia lapsiaan.

Muutin kotoa 16 v.

Opintolainan ja töiden avulla kävin lukion ja ammattikoulun

Asuin yksin.myös pyhät ja lomat

Mielestäni olin aikuinen?

Mitä mieltä

lapset jäi tekemättä..mutta avioiduin ja olen töissä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole; olis pitänyt ärsyttää 18-vuotiaana. Sillon alkaa aikuisuus ja nuoruus on auttamattomasti ohitse; on otettava vastuu itsestä ja tulevaisuudestaan.

3-kymppisenä voisi ärsyttää alkava keski-ikä.

Ehkä se on näin siinä tapauksessa, että elää jossakin kehitysmaassa eikä kuulu maan yläluokkaan. Länsimaissa nuoruus kuitenkin jatkuu melko pitkään.

Täysin käsittämätön kommentti, mutta ehkä se 18 ei ole vielä lasissa.

Nuoruuteen kuuluu tietynlainen vakiintumattomuus ja itsensä etsiminen. Harva Suomessa on 18-vuotiaana esimerkiksi vakitöissä ja kasvattamassa omia lapsiaan.

Muutin kotoa 16 v.

Opintolainan ja töiden avulla kävin lukion ja ammattikoulun

Asuin yksin.myös pyhät ja lomat

Mielestäni olin aikuinen?

Mitä mieltä

Haikailetko nuoruutesi perään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole; olis pitänyt ärsyttää 18-vuotiaana. Sillon alkaa aikuisuus ja nuoruus on auttamattomasti ohitse; on otettava vastuu itsestä ja tulevaisuudestaan.

3-kymppisenä voisi ärsyttää alkava keski-ikä.

Ehkä se on näin siinä tapauksessa, että elää jossakin kehitysmaassa eikä kuulu maan yläluokkaan. Länsimaissa nuoruus kuitenkin jatkuu melko pitkään.

Täysin käsittämätön kommentti, mutta ehkä se 18 ei ole vielä lasissa.

Nuoruuteen kuuluu tietynlainen vakiintumattomuus ja itsensä etsiminen. Harva Suomessa on 18-vuotiaana esimerkiksi vakitöissä ja kasvattamassa omia lapsiaan.

Muutin kotoa 16 v.

Opintolainan ja töiden avulla kävin lukion ja ammattikoulun

Asuin yksin.myös pyhät ja lomat

Mielestäni olin aikuinen?

Mitä mieltä

miksi et narkkaa tai ole alkoholisti tai syrjäytynyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole; olis pitänyt ärsyttää 18-vuotiaana. Sillon alkaa aikuisuus ja nuoruus on auttamattomasti ohitse; on otettava vastuu itsestä ja tulevaisuudestaan.

3-kymppisenä voisi ärsyttää alkava keski-ikä.

Ehkä se on näin siinä tapauksessa, että elää jossakin kehitysmaassa eikä kuulu maan yläluokkaan. Länsimaissa nuoruus kuitenkin jatkuu melko pitkään.

Täysin käsittämätön kommentti, mutta ehkä se 18 ei ole vielä lasissa.

Nuoruuteen kuuluu tietynlainen vakiintumattomuus ja itsensä etsiminen. Harva Suomessa on 18-vuotiaana esimerkiksi vakitöissä ja kasvattamassa omia lapsiaan.

Ihminen etsii itseään siihen saakka, kunnes multa arkun kanteen kopsahtaa. Ihmisestä ei ehyttä/aikuista tule ikinä. 18-vuotias on täysi-ikäinen ja moni ymmärtää sen mukanaan tuomat velvoitteet; omaan asuntoon muuttamisen, oman elämän aloittamisen. Ihminen voi olla nuori aikuinen, mutta ei "nuori" sanan varsinaisessa merkityksessä: olla osa, joka kuuluu nuorisoon. Ei. Aikuisuus alkaa -  on siihen valmis tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Harva kolmekymppinen muistaa sitä tosi asiaa että se oikea nöyryys on vasta edessä.

Korjattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole; olis pitänyt ärsyttää 18-vuotiaana. Sillon alkaa aikuisuus ja nuoruus on auttamattomasti ohitse; on otettava vastuu itsestä ja tulevaisuudestaan.

3-kymppisenä voisi ärsyttää alkava keski-ikä.

Ehkä se on näin siinä tapauksessa, että elää jossakin kehitysmaassa eikä kuulu maan yläluokkaan. Länsimaissa nuoruus kuitenkin jatkuu melko pitkään.

Täysin käsittämätön kommentti, mutta ehkä se 18 ei ole vielä lasissa.

Nuoruuteen kuuluu tietynlainen vakiintumattomuus ja itsensä etsiminen. Harva Suomessa on 18-vuotiaana esimerkiksi vakitöissä ja kasvattamassa omia lapsiaan.

Muutin kotoa 16 v.

Opintolainan ja töiden avulla kävin lukion ja ammattikoulun

Asuin yksin.myös pyhät ja lomat

Mielestäni olin aikuinen?

Mitä mieltä

lapset jäi tekemättä..mutta avioiduin ja olen töissä..

Avioiduit 16-vuotiaana? Se on kieltämättä Suomessa poikkeuksellista.

Minulla oli lapsuus ja nuoruus sekä aikuisvuodet 20-28 erittäin vaativia ja raskaita. En tiedä, miten selvisin täysissä järjissäni ikävuodet 9-19.

Nyt ollessani 35 minusta tuntuu, että olen vasta päässyt aidosti elämään omaa elämääni! Joka vuosi elämä tuntuu vain paranevan, mitä vanhemmaksi tulen. Huomaan tekeväni asioita, joista olen vain puhunut - tuntuu, että NYT on aika ryhtyä sanoista tekoihin. Olen saanut itseni takaisin.

Ystävälläni on taas ollut turvattu mukava lapsuus ja huoleton nuoruus. Kolmenkympin kriisi iski häneen tosissaan ja tuntui, että aika loppuu kesken. Että se viattomuus ja huolettomuus, joka oli lapsena ja nuorena, häviää väkisinkin. 

Ehkäpä elämämme lähtökohdat ja menneisyys vaikuttavat siihen, iskeekö kriisi vai ei, ja millaisena se iskee.

Täällä yksi ikääntymistä sureva yksinäinen kolmekymppinen. Ei tässä muuten mitään, mutta nyt on surullista havahtua katoavaan nuoruuteen, kun se nuoruus ei koskaan oikein alkanutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli lapsuus ja nuoruus sekä aikuisvuodet 20-28 erittäin vaativia ja raskaita. En tiedä, miten selvisin täysissä järjissäni ikävuodet 9-19.

Nyt ollessani 35 minusta tuntuu, että olen vasta päässyt aidosti elämään omaa elämääni! Joka vuosi elämä tuntuu vain paranevan, mitä vanhemmaksi tulen. Huomaan tekeväni asioita, joista olen vain puhunut - tuntuu, että NYT on aika ryhtyä sanoista tekoihin. Olen saanut itseni takaisin.

Ystävälläni on taas ollut turvattu mukava lapsuus ja huoleton nuoruus. Kolmenkympin kriisi iski häneen tosissaan ja tuntui, että aika loppuu kesken. Että se viattomuus ja huolettomuus, joka oli lapsena ja nuorena, häviää väkisinkin. 

Ehkäpä elämämme lähtökohdat ja menneisyys vaikuttavat siihen, iskeekö kriisi vai ei, ja millaisena se iskee.

Minulla oli paska lapsuus 0-18 v, ja kaikki mahdolliset ikäkriisit olleet.. nyt olen 34 v ja haluaisin olla pieni vauva josta äiti huolehtii. Vissiin koska sellaista ei ole ollut.