Onko normaalia, jos 3-kymppisenä ärsyttää se, että nuoruus on ohi?

Vierailija kirjoitti:

Elin kolmekymppisenä pikkulapsiperheen arkea ja hyvin usein mietin, tätäkö mun koko loppuelämäni tulee olemaan: työssäkäyntiä, kaupassakäyntiä, ruuanlaittoa, siivousta, lastenhoitoa jne. Sitten tuli se syksyinen alkuilta (olin 37 v), kun istuin yksin olohuoneessa lasten huidellessa kavereineen ulkona. Tuli jossain määrin tarpeeton olo. Vuoden päästä olinkin jo opiskelemassa uudelle alalle ja alle 10 vuoden päästä olin  yrittäjä. Olin yrittäjäperheessä kasvaneena aina vannonut, että musta ei ikinä tule yrittäjää. Vaan toisin kävi. Nyt tuosta syksyisestä illasta tulee kuluneeksi jo 20 vuotta. Lapset aikuisia ja maailmalla, yritys pyörii hyvin, taloudellinen tilanteeni parempi kuin koskaan aikaisemmin. En kaipaa nuoruuttani takaisin vaan nautin juuri tästä elämänvaiheesta. 

Toinen yrittäjä täällä

Ensin hiljaista 5v..sit ihanaa elämää 10v..sit hiljenee..hiljenee..

ALA SÄÄSTÄMÄÄN NYT!!!!!!!

Kylläpäs ketju hiljeni...?

Ei harmita,. En oikeastaan koskaan elänyt kunnollista nuoruutta, koska olin niin masentunut. Oikeastaan tällä hetkellä elämä vain paranee kokoajan, kun sen verran pohjalla tullut käytyä. En ole myöskään katkera siitä etten tehnyt nuorempana mitään kovin ihmeellistä. Monella muulla on silti ollut paljon pahempi kohtalo. Kliseisesti ajateltuna kaikkihan tässä vanhenee väistämättä, sen voi joko hyväksyä tai olla hyväksymättä. Siihen olen tyytyväinen, että olen fyysisesti hyvässä kunnossa ja elämäntavat ovat olleet sen verran terveelliset, että ulkoisesti olen hyvin säilynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ikääntyminen iskee naiseen erityisesti neljänkympin jälkeen? Olen nyt 36 v, mitä kauheaa tapahtuu neljän vuoden päästä?

Tätä minäkin ihmettelin iässäsi, mutta en ihmettele enää. Olen vain järkyttynyt kuinka "yhdessä yössä" se rupsahtaminen voikaan tapahtua. Peilistä katsoo nykyisin ihan vieras ihminen.

N41

Eiks oo mahtavaa

Eka menee naama..kohta oot myös vyötäröläski:)

No niinpä. Ja joku vielä kehtaa hehkuttaa tässäkin ketjussa kuinka ihana ja upea ikä tämä on. V*tut on, naama roikkuu ja koko kroppa roikkuu.

Ehkä jos onnellisuus on aiemmin perustunut omalle ulkonäölle ja sille kuinka timmi on. Eikö olisi jo korkea aika keksiä muuta sisältöä elämään?

28 iski itsellekin 30-kriisi. Mutta sen jälkeen huomasi ettei se nuoruus vielä 30 pääty.

42- vuotias kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä tavallista? Onko ikäkriisi 3-kymppisillä yleinen juttu?

Nelikymppisenä huomaat, että kolmikymppisenä olit vielä nuori. Itse olen 42 vuotias, pidän itseäni vielä melko nuorena.

42-vuotiaana oon samaa mieltä tuosta, että myöhemmin tajuaa, että kolmekymppinen on sikanuori. Mutta 42-vuotias taas on vanha, siitä ei pääse mielestäni yli eikä ympäri. Varhaiskeski-ikä alkaa 35-vuotiaana, joten 42-vuotias on jo hyvinkin keski-ikäinen. 

Oon kakskymppinen ja jo mullakin ärsyttää ku nuoruus on ohi. Jippii.

Olen jo 60 ja on siis jotain perspektiiviä tähänkin.  Ennen oli sellainen sanonta, että 17-vuotiaana on neito kaunehin (tai se taisi olla joku laulu), mutta olen ihan eri mieltä.  17-vuotias tyttö on vielä raakileen näköinen.  Nainen on kauneimmillaan n. 27-vuotiaana.  Tää on mun näkemys.  Silloin on vielä kaikki nuoren naisen kauniit piirteet, mutta ei enää sitä kakaramaista epävarmuutta ja lapsellista pyöreyttä.  Kolmekymppisestä noin 45-vuotiaaksi asti sitä pysyy koko lailla saman näköisenä, jos nyt ei hirveästi liho tai laihdu tai sairastu pahasti tms.  Ja täytyy sitä itseään hoitaakin.  Sitä oppii laittautumaankin paremmin, kuin ihan nuorena, jolloin esim. hiuksistaan kuvitteli, että ne on hyvät ja sopivat, kunhan ne on vaan pitkät.

Ei kolmekymppisellä tarvitsisi olla mitään ikäkriisiä, mutta väistämättähän sitä tuntee sillä lailla joka kerta, kun alkunumero vaihtuu.  Eli onhan se ihan normaalia, että ajattelee iän kertymistä aina siinä kymmenluvun vaihtuessa.  28-vuotiaanakin voi vielä pitää illuusiota parikymppisyydestään, mutta 30 täytettyään ei voi. 

Kolmekymppisenä on siis edelleen todella, todella nuori, mutta voi olla tyytyväinen siitä, että se kaikkein typerin nuoruus on ohi.  Enää ei ole kiinnostusta ihan kaikkeen tyhmään, mihin ennen oli kauhea hinku, kun kuvitteli, että aina on jotain hienoa meneillään jossain, mihin ei itse pääse, ja kauhea hippala päällä.  Eikä ole niin ujo ja epävarma enää ja osaa tehdä järkijuttujakin.  Ja silti on vielä ihan nuori, jopa papereita voidaan kysellä.  Multa kysyttiin papereita ravintolassa vielä 33-vuotiaana.

Ja ihminen palaa nuoruutensa päiviin. Jeesus kuoli about 33 v. Kun me kuolemme kuitenkin täältä kerran ja jos uskomme Jeesukseen - pääsemme taivaaseen jossa olemme aina 33-vuotiaita.

Vierailija kirjoitti:

Ja ihminen palaa nuoruutensa päiviin. Jeesus kuoli about 33 v. Kun me kuolemme kuitenkin täältä kerran ja jos uskomme Jeesukseen - pääsemme taivaaseen jossa olemme aina 33-vuotiaita.

Olet rasittava. Jeesus-juttusi eivät kiinnosta.

Kiva ketju, sai vähän vertaistukea. Täällä myös yksi vuosikertaa 88, jolla pyöreät paukkuvat tänä vuonna. Samankaltaista pohdintaa kuin monella muullakin, harmittaa, että "parhaat nuoruusvuodet" tuhlaantuivat masennuksen kanssa painiessa ja lähinnä hengissä pysyessä. Toki töissä kävin ja "opiskelin" koko ajan, jotenkin ei moraali antanut periksi hellittää ja jäädä vaikka sairaslomalle, sen syyn paljastamisesta puhumattakaan.

Nyt on sitten takana kesken jääneet opinnot, joten kolmikymppisenä koulutus on ylioppilas. Jihuu 🙄 Onneksi ensimmäinen korkeakoulututkinto on nyt kovaa vauhtia valmistumassa, kun mielenterveys on parempi.

Itselle on tullut ehkä eniten yllätyksenä ja jotenkin puun takaa lasten tekemisen ja saamisen/saamattomuuden pohdinta. Ystävien lapset ovat rakkaita, ja olen itsekin tajunnut ehdottomasti haluavani lapsia. En vain tiedä, rakastanko nykyistä miestäni tarpeeksi, että nyt olisi se oikea parisuhde perheen perustamista ajatellen. Ja teepä tässä päätöksiä, kun molemmat vaihtoehdot pelottavat... Aika kuluu, ja se ei tilannetta ainakaan lasten saamisen näkökulmasta helpota.