Onko normaalia, jos 3-kymppisenä ärsyttää se, että nuoruus on ohi?

Ilsaaa kirjoitti:

Mulla ei oo suoranaista ikäkriisiä, mutta huomaan tarttuvani nuoruuteen kaksin käsin. Täytin viime vuonna 30, menin naimisiin 24-vuotiaana, eka lapsi syntyi 25-vuotiaana ja toka lapsi 28-vuotiaana. Ikävuodet 20-30 ovat siis menneet tiiviisti opiskellessa, pitkässä parisuhteessa, töissäkäydessä ja lapsia tehdessä/hoitaessa. Ja teini-iässä olin kiltti seurakuntanuori, joten todella rauhalliset ja varhaiskypsät nuoruusvuodet mulla takana.

Oon nyt viimeisten kuukausien aikana käynyt yökerhoissa ystävien kanssa samaan tahtiin kuin parikymppisenä, tullut pilkun jälkeen kotiin ja herännyt parin tunnin päästä lasten kanssa. Tiedän, että suurin osa lapsellisista ystävistäni ei ymmärrä ollenkaan tätä, mutta itselleni on ollut tärkeää olla nuori ja "hölmö", tuhlata vapauttani oikein olan takaa. Suunnittelen uusia harrastuksia ja työkuvioita, koen eläväni ihanaa elämänvaihetta. Lapset ovat sen ikäisiä, että jatkuvasti ei tarvitse olla symbioosissa, mutta on he haluavat vielä leikkiä ja puuhata paljon yhdessä. Ja jaksan halutessani tanssia aamuviiteen, pää on täynnä uusia ideoita ja elämändraivia.

Tarinan opetus oli ehkä se, että vaikka oma nuoruuteni jäi perinteisessä mielessä elämättä, koskaan ei ole myöhäistä hankkia niitä kokemuksia tai elää sitä elämää, joka kulloinkin tuntuu omalta. Ja jos joku miettii, mitä puolisoni tuumii, kun 30-kymppinen perheenäiti liehuu yökerhoissa aamuun asti, hän on aidosti iloinen puolestani ja nauttii, kun olen täynnä intoa ja tarmoa elämää kohtaan. Hän eli paljon vauhdikkaamman nuoruuden kuin minä, reilasi, reissasi, biletti, haali kokemuksia ja elämyksiä. Niinpä mies jää suosiolla kotiin lasten kanssa, kun häntä itseä ei meneminen enää kiinnosta.

Eli: ikä on vaan numeroita, älkää takertuko yhteiskunnan odotuksiin. Menin naimisiin ja sain lapset "liian nuorena", sillä se tuntui silloin oikealta ja tuntuu edelleen. Nyt voin mennä ja tehdä niitä asioita, jotka tässä hetkessä tuntuvat kivoilta, jälleen välittämättä siitä, mitä kolmekymppisten "kuuluu" tehdä.

Oikeastaan en nuorena kaivannut bilettämistä enkä kaipaa sitä nytkään. Sen sijaan olisin kaivannut sellaista tietynlaista huoletonta suruttomuutta, sellaista tunnetta, että elämä kyllä kantaa ja mm. vanhempiin voi tukeutua. Sen sijaan nuoruus kului terapiassa erilaisia asioita työstämässä ja tämä sama psyykkinen työ jatkuy yhä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole lapsia eikä asuntolainaa, käyn baareissa kerran viikkoon ja seurustelen 20-vuotiaan naisen kanssa. Miksi kokisin, etten olisi nuori? Ei ole elämästä tarvitse väkisin tehdä tylsää ja vaikeaa.

Miten olet onnistunut saamaan 20 vuotiaan tyttöystävän?

Harrastuskuvioissa tavattiin. Tyttöystävässäni on ihanaa elämäniloa ja avoimuutta, joka valitettavasti monelta kolmikymppiseltä naiselta on karissut pois. Kateellisuus, katkeruus ja jämähtäminen on ehdoton ei minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole lapsia eikä asuntolainaa, käyn baareissa kerran viikkoon ja seurustelen 20-vuotiaan naisen kanssa. Miksi kokisin, etten olisi nuori? Ei ole elämästä tarvitse väkisin tehdä tylsää ja vaikeaa.

Miten olet onnistunut saamaan 20 vuotiaan tyttöystävän?

Harrastuskuvioissa tavattiin. Tyttöystävässäni on ihanaa elämäniloa ja avoimuutta, joka valitettavasti monelta kolmikymppiseltä naiselta on karissut pois. Kateellisuus, katkeruus ja jämähtäminen on ehdoton ei minulle.

2-kymppinen tyttöystävä ei varmaan olekaan jämähtänyt. Sen sijaan tuollainen pakkomielteisesti ajatukseen nuoruudesta jämähtänyt setämies on monelle naiselle tuttu. Nuori tyttöystävä ei tee sinusta nuorta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50- vuotiaana alkaa miettiä kuolemaa. 49-vuotiaaksi vielä menettelee.

Minulla on kuollut useita läheisiä. Siksi olen kärsinyt kuolemanpelosta nuoresta lähtien.

Minulta on kuolut paljon läheisiä ja siksi pidän kuolemaa luonnollisena. Kaikki kuolevat. Niin minäkin

Minulla on läheisiä kuollut nuorena vaikeiden sairauksien ja itsemurhien kautta. Ne eivät ole tuntuneet kovin luonnollisilta tavoilta lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva kolmekymppinen muistaa sitä tosi asiaa että se oikea nöyryys on vasta edessä.

Korjattu.

Mitä tarkoitat tällä?

Ilsaaa kirjoitti:

Mulla ei oo suoranaista ikäkriisiä, mutta huomaan tarttuvani nuoruuteen kaksin käsin. Täytin viime vuonna 30, menin naimisiin 24-vuotiaana, eka lapsi syntyi 25-vuotiaana ja toka lapsi 28-vuotiaana. Ikävuodet 20-30 ovat siis menneet tiiviisti opiskellessa, pitkässä parisuhteessa, töissäkäydessä ja lapsia tehdessä/hoitaessa. Ja teini-iässä olin kiltti seurakuntanuori, joten todella rauhalliset ja varhaiskypsät nuoruusvuodet mulla takana.

Oon nyt viimeisten kuukausien aikana käynyt yökerhoissa ystävien kanssa samaan tahtiin kuin parikymppisenä, tullut pilkun jälkeen kotiin ja herännyt parin tunnin päästä lasten kanssa. Tiedän, että suurin osa lapsellisista ystävistäni ei ymmärrä ollenkaan tätä, mutta itselleni on ollut tärkeää olla nuori ja "hölmö", tuhlata vapauttani oikein olan takaa. Suunnittelen uusia harrastuksia ja työkuvioita, koen eläväni ihanaa elämänvaihetta. Lapset ovat sen ikäisiä, että jatkuvasti ei tarvitse olla symbioosissa, mutta on he haluavat vielä leikkiä ja puuhata paljon yhdessä. Ja jaksan halutessani tanssia aamuviiteen, pää on täynnä uusia ideoita ja elämändraivia.

Tarinan opetus oli ehkä se, että vaikka oma nuoruuteni jäi perinteisessä mielessä elämättä, koskaan ei ole myöhäistä hankkia niitä kokemuksia tai elää sitä elämää, joka kulloinkin tuntuu omalta. Ja jos joku miettii, mitä puolisoni tuumii, kun 30-kymppinen perheenäiti liehuu yökerhoissa aamuun asti, hän on aidosti iloinen puolestani ja nauttii, kun olen täynnä intoa ja tarmoa elämää kohtaan. Hän eli paljon vauhdikkaamman nuoruuden kuin minä, reilasi, reissasi, biletti, haali kokemuksia ja elämyksiä. Niinpä mies jää suosiolla kotiin lasten kanssa, kun häntä itseä ei meneminen enää kiinnosta.

Eli: ikä on vaan numeroita, älkää takertuko yhteiskunnan odotuksiin. Menin naimisiin ja sain lapset "liian nuorena", sillä se tuntui silloin oikealta ja tuntuu edelleen. Nyt voin mennä ja tehdä niitä asioita, jotka tässä hetkessä tuntuvat kivoilta, jälleen välittämättä siitä, mitä kolmekymppisten "kuuluu" tehdä.

Luulisin, ettei kovin moni mies katsoisi hyvällä, kun vaimo yhtäkkiä saisi hirveän bilevaiheen päälle ja tulisi yökerhoista pilkun jälkeen. Sen ymmärtää, että joskus käy viihteellä, mutta tuollainen totaalinen muutos on kyllä creepyä, kuten täällä on tapana ilmaista.

On se normaalia. Mä oon 33 ja kyllä välillä jotain lasten riitelyä kuunnellessa tai kaivaessa perunamaata ajattelen, että tätäkö se nyt sitten on. Vakityö, asuntolaina, 2 lasta, kasvimaa ja tila-auto, nuoruus katosi silmänräpäyksessä johonkin yliopiston kirjastoon ja bileisiin Teekkaritalolle.

Elin matkustus baila baila 20-30. Nyt kolmenkympin maagisella puolella hetken aikaa rauhotuttuani aion elää samanlaisen vuosikymmenen, tosin en ehkä bailaa niin tiiviisti. En koe että nuoruus on mennyt. Olen kypsempi nuori aikuinen.... ehkä neljäkymppisenä aikuinen. lapset, omakotitalo yms, en vois kuvitellakaan. Noh, tosin olen taiteilija tyyppi, lieneekö oma elämöntapa sitten hiukan boheemi. Ikä on numeroita, hetki ja kokemus tärkee ja vapautuminen sisäisesti sekä yhteiskunnan ikeestä oravanpyöräst. elämä on vapaa, ole sinäkin.

Mitä nuoruutta? On erilaisia nuoruuksia ja nuoruus sisältää erilaisia asioita. Ei kai se väärin ole kaivata mitään, mutta ehkä voisi miettiä, että mitä sieltä nuoruudesta kaipaa ja selvittää, että voisiko sen asian säilyttää vielä tulevaisuudessakin? Eihän mikään pakota ihmistä olemaan tietyssä iässä tietynlainen, etenkään kun 30-vuotias ei yleensä ole mikään raihnainen raahustaja, jonka pitää jättää asiat tekemättä kun ei vaan pysty enää. Mun nuoruus ei ollut kovin hyvä, en myöskään tuntenut itseäni (enkä tunne kunnolla vieläkään) enkä edes tiennyt mitä haluan, ja vasta nyt kolmeakymppiä lähestyessäni tässä jutussa alkaa olla jotain järkeä. En missään tapauksessa haluaisi palata taaksepäin. Sori jos oli kliseinen vastaus, en lukenut ketjua.

Vierailija kirjoitti:

Elin matkustus baila baila 20-30. Nyt kolmenkympin maagisella puolella hetken aikaa rauhotuttuani aion elää samanlaisen vuosikymmenen, tosin en ehkä bailaa niin tiiviisti. En koe että nuoruus on mennyt. Olen kypsempi nuori aikuinen.... ehkä neljäkymppisenä aikuinen. lapset, omakotitalo yms, en vois kuvitellakaan. Noh, tosin olen taiteilija tyyppi, lieneekö oma elämöntapa sitten hiukan boheemi. Ikä on numeroita, hetki ja kokemus tärkee ja vapautuminen sisäisesti sekä yhteiskunnan ikeestä oravanpyöräst. elämä on vapaa, ole sinäkin.

Tätä kuvausta itsestään taiteilijatyyppini käytetään usein silloin, jos elämän pääsisältönä on hillua jossain kännissä. Melko loukkaavaa sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka ihan oikeasti tekevät taidetta. Se nimittäin vaatii huomattavaa kurinalaisuutta.

Oot naurettava. Etsi elämä, äläkä vollota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten pussikaljoittelu on vastuutonta missään iässä?

On aika urpon oloista dokata itsensä sammuksiin asti, oli missä iässä vain.

Et oo vissiin koskaan ollut pussikaljalla?

Vierailija kirjoitti:

Mitä nuoruutta? On erilaisia nuoruuksia ja nuoruus sisältää erilaisia asioita. Ei kai se väärin ole kaivata mitään, mutta ehkä voisi miettiä, että mitä sieltä nuoruudesta kaipaa ja selvittää, että voisiko sen asian säilyttää vielä tulevaisuudessakin? Eihän mikään pakota ihmistä olemaan tietyssä iässä tietynlainen, etenkään kun 30-vuotias ei yleensä ole mikään raihnainen raahustaja, jonka pitää jättää asiat tekemättä kun ei vaan pysty enää. Mun nuoruus ei ollut kovin hyvä, en myöskään tuntenut itseäni (enkä tunne kunnolla vieläkään) enkä edes tiennyt mitä haluan, ja vasta nyt kolmeakymppiä lähestyessäni tässä jutussa alkaa olla jotain järkeä. En missään tapauksessa haluaisi palata taaksepäin. Sori jos oli kliseinen vastaus, en lukenut ketjua.

Ehkä itse kaipasin sitä, että nuoruudesta olisi voinut jättää joitain asioita pois. En ehkä sinällään nuoruutta sellaisena kuin se oli, vaan sellaisena, millainen olisin sen halunnut olevan. Monta vuotta ajattelin ehtiväni saada pääni parempaan järjestykseen ennen kuin nuoruus päättyisi, mutta niin ei käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten pussikaljoittelu on vastuutonta missään iässä?

On aika urpon oloista dokata itsensä sammuksiin asti, oli missä iässä vain.

Et oo vissiin koskaan ollut pussikaljalla?

Olen ollut. Mitä siitä?

Vierailija kirjoitti:

Oot naurettava. Etsi elämä, äläkä vollota.

Samat sanat sinulle, urpo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten pussikaljoittelu on vastuutonta missään iässä?

On aika urpon oloista dokata itsensä sammuksiin asti, oli missä iässä vain.

Et oo vissiin koskaan ollut pussikaljalla?

Olen ollut. Mitä siitä?

Miksi sitten ajattelet pussikaljoittelun tarkoittavan "sammuksiin asti dokaamista"? Vai ajatteletko jotain 16-vuotiaiden vappua?

Lähinnä on sellainen tunne, että asioita on ainoastaan pudonnut pois ja tämän ikäisen kuuluisi enää möllöttää kotisohvalla. Ei ole yhtä vilkasta sosiaalista elämää kuin parikymppisenä eikä mitään ole tullut tilalle. Silloinkin olin kotona miesystävän kanssa tai yhdellä lasillisella kaverin kanssa, mutta oli muutakin sisältöä elämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

32v täällä. Kyllä on nuo ajatukset pyörineet mielessä, vaikka olen kokenut paljon enemmän kuin useimmat suomalaiset.

- koko yliopistoaika aasiassa ja sitten töissä siellä vuosia

- asunut 3 eri maassa

- tälläkin hetkellä asun ulkomailla ja ehkä muutan takaisin suomeen piakkoin

- matkustanut monta kertaa joka vuosi, käynyt n. 25 eri maassa

Ja silti nyt tuntuu että olisikohan pitänyt kokea enemmän parikymppisenä... niin se vaan on että ruoho tuntuu aina vihreämmältä jne. Tuntuu että parhaat vuodet olivat jo. Välillä olen jopa fantasioinut jos saisi aloittaa uudelleen vaikka 15-vuotiaasta...

Toisin sanoen: olet saanut liikaa.

Ei noin voi sanoa! Ihan normaali ajatus pohtia sitä, että mitä muuta elämä olisi voinut olla.

Pohtimiset sikseen, diivailija: Oot saanut liikaa ja helpon elämän. Pappa betalar eller joku muu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elin matkustus baila baila 20-30. Nyt kolmenkympin maagisella puolella hetken aikaa rauhotuttuani aion elää samanlaisen vuosikymmenen, tosin en ehkä bailaa niin tiiviisti. En koe että nuoruus on mennyt. Olen kypsempi nuori aikuinen.... ehkä neljäkymppisenä aikuinen. lapset, omakotitalo yms, en vois kuvitellakaan. Noh, tosin olen taiteilija tyyppi, lieneekö oma elämöntapa sitten hiukan boheemi. Ikä on numeroita, hetki ja kokemus tärkee ja vapautuminen sisäisesti sekä yhteiskunnan ikeestä oravanpyöräst. elämä on vapaa, ole sinäkin.

Tätä kuvausta itsestään taiteilijatyyppini käytetään usein silloin, jos elämän pääsisältönä on hillua jossain kännissä. Melko loukkaavaa sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka ihan oikeasti tekevät taidetta. Se nimittäin vaatii huomattavaa kurinalaisuutta.

Tööt tööt tööt syntax error tööt tööt syntax error. Ootko syntyperäinen suomen puhuja? Siansaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

32v täällä. Kyllä on nuo ajatukset pyörineet mielessä, vaikka olen kokenut paljon enemmän kuin useimmat suomalaiset.

- koko yliopistoaika aasiassa ja sitten töissä siellä vuosia

- asunut 3 eri maassa

- tälläkin hetkellä asun ulkomailla ja ehkä muutan takaisin suomeen piakkoin

- matkustanut monta kertaa joka vuosi, käynyt n. 25 eri maassa

Ja silti nyt tuntuu että olisikohan pitänyt kokea enemmän parikymppisenä... niin se vaan on että ruoho tuntuu aina vihreämmältä jne. Tuntuu että parhaat vuodet olivat jo. Välillä olen jopa fantasioinut jos saisi aloittaa uudelleen vaikka 15-vuotiaasta...

Toisin sanoen: olet saanut liikaa.

Ei noin voi sanoa! Ihan normaali ajatus pohtia sitä, että mitä muuta elämä olisi voinut olla.

Pohtimiset sikseen, diivailija: Oot saanut liikaa ja helpon elämän. Pappa betalar eller joku muu.

En ole. Minulla on masennus ja ahdistuneisuushäiriö.