Lue keskustelun säännöt.
Katselin innoissaan korista pelaavia keski-ikäisiä...
21.05.2018 |
Istuin tänään ulkomailla hotellin aamiaisella ja katselin koripalloa pelaavia miehiä ikkunasta. Sellaisia 38-45 ikäisiä, Hotellin vieressä oli ulkokenttä. Nämä valkoihoiset porukat tulivat pelaamaan kentälle heti aamu-ysiltä. Eivät selvästikään olleet mitään atleetteja vaan ihan jonkun firman porukkaa, jotkut vähän läskejä.
En pystynyt mitenkään käsittämään miten he kykenivät noin innoissaan juoksemaan pallon perässä. Minussa heräsi sellainen melankolia. Puuttuukohan minulta jokin geeni? Nuo kymmenet miehet vaikuttivat niin iloisilta räpeltäessään pallon kanssa. Itselleni ei tulisi eläissään mieleen mennä tuollaiseen mukaan vaikka yksin ja vaimon kanssa paljon urheilenkin.
Mikä jakaa ihmiset näin?
M38
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pallopeleissä saa pieniä onnistumisia enemmän kuin vaikka hölkätessä. Korin saaminen tuottaa paljon suurempaa mielihyvää kuin seksi tai viina.
Vierailija kirjoitti:
pallopeleissä saa pieniä onnistumisia enemmän kuin vaikka hölkätessä. Korin saaminen tuottaa paljon suurempaa mielihyvää kuin seksi tai viina.
Tuo on mielenkiintoista.
Ehkäpä se tarkoittaa, että jos ei lapsena saanut niitä onnistumisentunteita pallopeleistä tarpeeksi, tyydytystä ei aikuisena sitten tule. Saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa omalla kohdalla. Muistan kun pienenä pelasin korista ja olin monta vuotta nuorempi kuin muut porukan jäsenet, joten jäin aina jalkoihin ja ei tullut mitään.
Ainakin tuttavapiirissä nämä ovat heitä, jotka ovat nuoruudessaan pelanneet joukkuelajia, ja nyt ruuhkavuosien keskellä löytäneet joulkuepelaamisen ilon uudestaan.
Motivaatiota löytyy, esim.monet käyvät aamulla ennen töihin menoa aamujäillä.
Mutta mitäpä sitä murehtimaan jos ei itse innostu samasta kuim naapurin Mikko.