Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Keskiluokka hurahti luksuselämyksiin
19.05.2018 |
Luksushotellit ja -ravintolat sun muut elämykset ovat asioihin, joihin sosiaalista nousua tavoitteleva keskiluokka haluaa panostaa. Aikaisemmin vain rikkaille suunnatut asiat ovat nyt kaikkien ulottuvilla, kunhan vain käyttää rahansa kulutukseen. Sosiaaliturvajärjestelmä takaa perushyödykkeet, joten ihmiset voivat elää tässä hetkessä. Enää ei ole muotia esim. hankkia asuntoa, vaan rahat voi laittaa matkusteluun ja luksusteluun. Tulevaisuuden suunta vai aikamme trendi?
Kommentit (158)
Tuossa on nyt kaksi asiaa. Ensinnäkin lopulta on kyse vain kulutusorientoituneiden ihmisten tarkastelusta ajan yli. Ekologiseksi touhuksi ei elämysten kuluttamista voi kyllä sanoa sen enempää kuin materian kuluttamistakaan. Ja toinen seikka joka on yhtä ajanhenkistä eli luksuksen määritelmä. Elämysten kuluttaja on vähintään yhtä sätkynukkemaisesti kahlittu elämysten luojiin kuin vanhan maailman ja rahan luksustuotemerkkeihin on oltu aiemmin.
Varmasti jokin on kyllä muuttunut mutta usein tahdon pohtia sitä mikä ei ole muuttunut. Ihminen ei kovin helposti muutu. Artikkelissahan mainittiinkin että kyse on pohjimmiltaan yhä statuksen hakemisesta.
Uutinen olisi jos hyvin toimeentuleva keskiluokka alkaisi hakea statusta ja eriytymistä ei-kulutusorientoituneesti. Tätä ei vielä ole tapahtunut eikä ehkä koskaan tule tapahtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvin kiinnostavaa, mitä sitten tapahtuu kun satelliitit menevät rikki tuolla avaruudessa, kun pörssit sekoavat, kun turistielämykset loppuvat. Kannattaisi ehkä samalla energialla alkaa omistaa viljelymaata kuin laskee netissä tuottoja. Ja tutkia vähän maailman tilaa luonnontieteiden näkökulmasta.
Me kuollaan kaikki - ihan jokainen. En ole ikinä tajunnut tuota selvitymispaniikkia - se on yksinkertaisesti turhaa.
Pessimisti ei pety. :0
Optimisti pettyy vain kerran, pessimisti kahdesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvin kiinnostavaa, mitä sitten tapahtuu kun satelliitit menevät rikki tuolla avaruudessa, kun pörssit sekoavat, kun turistielämykset loppuvat. Kannattaisi ehkä samalla energialla alkaa omistaa viljelymaata kuin laskee netissä tuottoja. Ja tutkia vähän maailman tilaa luonnontieteiden näkökulmasta.
Me kuollaan kaikki - ihan jokainen. En ole ikinä tajunnut tuota selvitymispaniikkia - se on yksinkertaisesti turhaa.
Pessimisti ei pety. :0
Realisti. Ikävä kertoa sinulle tämä fakta: me tosiaan kuollaan. Vaikka pompittaisiin päällämme. Ja luultavasti myös ekokatastrofi tulee vaikka sama toiminto tai miljoona muuta.
Tämä on sitä arvojen muuttumista, mikä selittää tälläkin palstalla roihahtavan raivon ja agression useissa tavarapaljous-, konmaritus- ja minimalismiketjuissa. Se on niin loukkaavaa, ja vaikeaa hyväksyä, että muut eivät arvostakaan niitä kippoja ja kuppeja ja roinaa, mitä olet hoardannut nurkat täyteen.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on nyt kaksi asiaa. Ensinnäkin lopulta on kyse vain kulutusorientoituneiden ihmisten tarkastelusta ajan yli. Ekologiseksi touhuksi ei elämysten kuluttamista voi kyllä sanoa sen enempää kuin materian kuluttamistakaan. Ja toinen seikka joka on yhtä ajanhenkistä eli luksuksen määritelmä. Elämysten kuluttaja on vähintään yhtä sätkynukkemaisesti kahlittu elämysten luojiin kuin vanhan maailman ja rahan luksustuotemerkkeihin on oltu aiemmin.
Varmasti jokin on kyllä muuttunut mutta usein tahdon pohtia sitä mikä ei ole muuttunut. Ihminen ei kovin helposti muutu. Artikkelissahan mainittiinkin että kyse on pohjimmiltaan yhä statuksen hakemisesta.
Uutinen olisi jos hyvin toimeentuleva keskiluokka alkaisi hakea statusta ja eriytymistä ei-kulutusorientoituneesti. Tätä ei vielä ole tapahtunut eikä ehkä koskaan tule tapahtumaan.
Kaikkein ekologisinta olisi se että ihmiset vain makaisivat paikallaan sängyssä kuluttamatta yhtään mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvin kiinnostavaa, mitä sitten tapahtuu kun satelliitit menevät rikki tuolla avaruudessa, kun pörssit sekoavat, kun turistielämykset loppuvat. Kannattaisi ehkä samalla energialla alkaa omistaa viljelymaata kuin laskee netissä tuottoja. Ja tutkia vähän maailman tilaa luonnontieteiden näkökulmasta.
Me kuollaan kaikki - ihan jokainen. En ole ikinä tajunnut tuota selvitymispaniikkia - se on yksinkertaisesti turhaa.
Pessimisti ei pety. :0
Realisti. Ikävä kertoa sinulle tämä fakta: me tosiaan kuollaan. Vaikka pompittaisiin päällämme. Ja luultavasti myös ekokatastrofi tulee vaikka sama toiminto tai miljoona muuta.
Hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemu raikkaihin aika! Hetken kestää elämää, sekin synkkää ja ikävää.
Mitä minä sillä asunnolla teen, kun joudun kuitenkin vaihtamaan työn perässä paikkakuntaa ehkä jopa läpi elämän? Lapsia ei ole eikä tule, eläkkeelle pääsykin alkaa vähitellen näyttää epätodennäköiseltä, eikä niissä käärinliinoissa edelleenkään ole taskuja.
Jos nyt johonkin voisi säästää, niin sveitsiläisen eutanasiaklinikan kuluihin, että pääsee siististi pois, kun se aika tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvokkainta on sijoittaa itseensä ja auttaa muita. Kartuttaa henkistä pääomaa elämällä ja kokemalla. Olla kiinnostonut ja opiskella. Ja käyttää tämä pääoma yhteisön hyödyksi ja hyvinvoinniksi työtä tekemällä. Pelkästään oman varallisuuden kasvattaminen on elämän päätavoitteena hyvin hauras ja tarkoitukseton päämäärä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on nyt kaksi asiaa. Ensinnäkin lopulta on kyse vain kulutusorientoituneiden ihmisten tarkastelusta ajan yli. Ekologiseksi touhuksi ei elämysten kuluttamista voi kyllä sanoa sen enempää kuin materian kuluttamistakaan. Ja toinen seikka joka on yhtä ajanhenkistä eli luksuksen määritelmä. Elämysten kuluttaja on vähintään yhtä sätkynukkemaisesti kahlittu elämysten luojiin kuin vanhan maailman ja rahan luksustuotemerkkeihin on oltu aiemmin.
Varmasti jokin on kyllä muuttunut mutta usein tahdon pohtia sitä mikä ei ole muuttunut. Ihminen ei kovin helposti muutu. Artikkelissahan mainittiinkin että kyse on pohjimmiltaan yhä statuksen hakemisesta.
Uutinen olisi jos hyvin toimeentuleva keskiluokka alkaisi hakea statusta ja eriytymistä ei-kulutusorientoituneesti. Tätä ei vielä ole tapahtunut eikä ehkä koskaan tule tapahtumaan.
Kaikkein ekologisinta olisi se että ihmiset vain makaisivat paikallaan sängyssä kuluttamatta yhtään mihinkään.
Niin olisi. Mutta silti jää vielä paljon vaihtoehtoja joilla erottautumista janoava hyvin toimeentuleva keskiluokka voisi sitä tehdä ei-kulutusorientoituneesti. Jos se haluaisi se voisi tutkia mitä vanhan ajan aatelisto harrasti. Esimerkiksi hyväntekeväisyyttä, vapaaehtoistyötä ja liikunnallisia ulkoilma-aktiviteetteja. En sano, että näin tulisi tehdä. Mutta jos ei tehdä niin HS:n uutinen oli vain kulutusorientoituneen länsimaisen ihmisen elon jatkumosta. On mielenkiinnoton pikkuseikka kohdistuuko kulutus paistinpannuun vai kasvispihviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.
Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.
Jos haluaa olla 40-vuotiaana taloudellisesti vapaa, se tarkoittaa melkoisia uhrauksia ikävuosilla 20-40 eli juuri sen parhaimman ajan kun on nuori ja terve. Käytännössä elettävä makaronilla ilman autoa, lapsia ja matkoja että saat kaiken ylimääräisen säästöön. Mahdollista toki juu, mutta ainakaan itse en olisi valmis uhraamaan nuoruutta pelkkään säästämiseen. Tiedän että jotkut on.
Enkä tarkoita että olisin hullu tuhlari, päinvastoin. Tulen toimeen tosi pienelläkin rahalla tarvittaessa. Mutta välillä on ihana lähteä vaikka reissuun ja viime vuonna ostin, 37-vuotiaana, elämäni ensimmäisen auton. Olisi sen säästetyn kymppitonnin voinut laittaa vaikka sijoituksiinkin mutta tämä vapaus on niin ihanaa ettei kaduta. Itse en säästä sitä varten että voisin sitten eläkeiässä olla rikkaampi vaan siksi että säästöjen avulla voin välillä toteuttaa sellaisia haaveita, jotka ilman systemaattista säästämistä olisi mahdoton toteuttaa.
Periaatteessa ymmärrän tuon ajatuksen pyrkiä taloudelliseen riippumattomuutteen olemalla nuoruusvuosina äärimmäisen säästäväinen. Itse pelkään kuitenkin sitä, että tapahtuu jotain ja heitän veivini tai sairastun ennen kuin tuo riippumattomuus olisi saavutettu. Tällöin elämä jäisi vain pelkäksi penninvenyttämiseksi ja sitä riskiä en ole valmis ottamaan. Yritän olla rahankäytössäni järkevä, mutta silti muistaa myös nauttia elämästä.
Se oli vielä jokin aikaa sitten ihan normaalia, että nuorina säästettiin ja maksettiin velat nopeasti pois. Mielestäni on outoa, että nykyään tällaista ei enää arvosteta.
Kyllä, sellaisena aikana kun vakituisen työpaikan sai lähes suoraan koulun penkiltä. Nykyään työelämä jatkuu monilla epävarmana vuosi toisen jälkeen. Ei silloin voi elää pelkästään kaukaista tulevaisuutta ajatellen mikäli haluaa säilyttää mielenterveytensä kunnossa.
Ja siksi ei niin moni pätkätyöläinen on jatkuvasti rahaton, koska töissäollessa pitää leikkiä luksuselämää ja työttömällä pätkällä itkeä, että ei ole euroakaan. Jostain syystä ei kelpaa sellainen elämä, jossa koko ajan on rahaa maltillisesti käytettävissä. Moni 30v tuhlaa tilipäivänä ison osan rahoistaan, maksaa sitten luottokorttilaskut ja vuokran ja itkee, että tili tuli eilen, vain 200 e käyttörahaa kuukaudeksi, miksi saan niin pientä palkkaa...
On äärimmäisen helppoa huudella tuolla tavoin silloin, jos oma elämä on turvattua. Jatkuva epävarmuudessa eläminen vaikuttaa keneen hyvänsä.
Niinpä kirjoitti:
Mitä minä sillä asunnolla teen, kun joudun kuitenkin vaihtamaan työn perässä paikkakuntaa ehkä jopa läpi elämän? Lapsia ei ole eikä tule, eläkkeelle pääsykin alkaa vähitellen näyttää epätodennäköiseltä, eikä niissä käärinliinoissa edelleenkään ole taskuja.
Jos nyt johonkin voisi säästää, niin sveitsiläisen eutanasiaklinikan kuluihin, että pääsee siististi pois, kun se aika tulee.
Itsemurhan tehneen omaisen kotoa löytäneeni arvostaisin todella sitä, että Suomessa lähdön voisi hoitaa tällä tavoin. Ei ole ollut yhteiskunnalle halpaa tämä minun psyykeni hoito tapahtuneen jälkeen. Klinikan pyörittäminen maksaisi aivan pennosia sen rinnalla, mitä nykyään itsemurhan tehneen ihmisen traumatisoituneiden omaisten hoitaminen maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä koen arvokkaana elämysten ohella vaurastua. Sijoitan kohtuudella, en elä askeettisesti, mutta varmaan monen mielestä elämäni on aika minimalistista kuitenkin. Luksushotelleista en saa oikein mitään irti, parhaat matkat ovat ihan muuta. Hyvä ruoka ehkä se isoin luksus, siivoojan palvelut, terveyteen panostaminen mm liikuntaharrastuksen kautta. Nautin myös siitä, että tajuan, että vain aika ja yhdessäolo lopulta tekevät onnelliseksi.
Vaurastuminen tasaisesti lisää käytössä olevaa aikaa, ja onpahan lapsillekin ehkä jotain mitä jättää. Sijoitan paitsi itselle, myös lapsille.
Minua hirvittää ajatus siitä, että kaikki menisi mikä tulee. Olen ollut työttömänä välillä, ja onhan se paljon huolettomampaa, kun on pääomaa turvana, mihin tukeutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.
Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.
Jos haluaa olla 40-vuotiaana taloudellisesti vapaa, se tarkoittaa melkoisia uhrauksia ikävuosilla 20-40 eli juuri sen parhaimman ajan kun on nuori ja terve. Käytännössä elettävä makaronilla ilman autoa, lapsia ja matkoja että saat kaiken ylimääräisen säästöön. Mahdollista toki juu, mutta ainakaan itse en olisi valmis uhraamaan nuoruutta pelkkään säästämiseen. Tiedän että jotkut on.
Enkä tarkoita että olisin hullu tuhlari, päinvastoin. Tulen toimeen tosi pienelläkin rahalla tarvittaessa. Mutta välillä on ihana lähteä vaikka reissuun ja viime vuonna ostin, 37-vuotiaana, elämäni ensimmäisen auton. Olisi sen säästetyn kymppitonnin voinut laittaa vaikka sijoituksiinkin mutta tämä vapaus on niin ihanaa ettei kaduta. Itse en säästä sitä varten että voisin sitten eläkeiässä olla rikkaampi vaan siksi että säästöjen avulla voin välillä toteuttaa sellaisia haaveita, jotka ilman systemaattista säästämistä olisi mahdoton toteuttaa.
Periaatteessa ymmärrän tuon ajatuksen pyrkiä taloudelliseen riippumattomuutteen olemalla nuoruusvuosina äärimmäisen säästäväinen. Itse pelkään kuitenkin sitä, että tapahtuu jotain ja heitän veivini tai sairastun ennen kuin tuo riippumattomuus olisi saavutettu. Tällöin elämä jäisi vain pelkäksi penninvenyttämiseksi ja sitä riskiä en ole valmis ottamaan. Yritän olla rahankäytössäni järkevä, mutta silti muistaa myös nauttia elämästä.
Se oli vielä jokin aikaa sitten ihan normaalia, että nuorina säästettiin ja maksettiin velat nopeasti pois. Mielestäni on outoa, että nykyään tällaista ei enää arvosteta.
Kyllä, sellaisena aikana kun vakituisen työpaikan sai lähes suoraan koulun penkiltä. Nykyään työelämä jatkuu monilla epävarmana vuosi toisen jälkeen. Ei silloin voi elää pelkästään kaukaista tulevaisuutta ajatellen mikäli haluaa säilyttää mielenterveytensä kunnossa.
Ja siksi ei niin moni pätkätyöläinen on jatkuvasti rahaton, koska töissäollessa pitää leikkiä luksuselämää ja työttömällä pätkällä itkeä, että ei ole euroakaan. Jostain syystä ei kelpaa sellainen elämä, jossa koko ajan on rahaa maltillisesti käytettävissä. Moni 30v tuhlaa tilipäivänä ison osan rahoistaan, maksaa sitten luottokorttilaskut ja vuokran ja itkee, että tili tuli eilen, vain 200 e käyttörahaa kuukaudeksi, miksi saan niin pientä palkkaa...
On äärimmäisen helppoa huudella tuolla tavoin silloin, jos oma elämä on turvattua. Jatkuva epävarmuudessa eläminen vaikuttaa keneen hyvänsä.
Kenen elämä on turvattua, ellei nyt ole isoja perintöjä taustalla? Ei se vakityö ole tänä päivänä juuri pätkää varmempaa.
Etenkin siksi on tärkeää pyrkiä minimoimaan sitä epävarmuutta säästämällä kohtuudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.
Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.
Jos haluaa olla 40-vuotiaana taloudellisesti vapaa, se tarkoittaa melkoisia uhrauksia ikävuosilla 20-40 eli juuri sen parhaimman ajan kun on nuori ja terve. Käytännössä elettävä makaronilla ilman autoa, lapsia ja matkoja että saat kaiken ylimääräisen säästöön. Mahdollista toki juu, mutta ainakaan itse en olisi valmis uhraamaan nuoruutta pelkkään säästämiseen. Tiedän että jotkut on.
Enkä tarkoita että olisin hullu tuhlari, päinvastoin. Tulen toimeen tosi pienelläkin rahalla tarvittaessa. Mutta välillä on ihana lähteä vaikka reissuun ja viime vuonna ostin, 37-vuotiaana, elämäni ensimmäisen auton. Olisi sen säästetyn kymppitonnin voinut laittaa vaikka sijoituksiinkin mutta tämä vapaus on niin ihanaa ettei kaduta. Itse en säästä sitä varten että voisin sitten eläkeiässä olla rikkaampi vaan siksi että säästöjen avulla voin välillä toteuttaa sellaisia haaveita, jotka ilman systemaattista säästämistä olisi mahdoton toteuttaa.
Periaatteessa ymmärrän tuon ajatuksen pyrkiä taloudelliseen riippumattomuutteen olemalla nuoruusvuosina äärimmäisen säästäväinen. Itse pelkään kuitenkin sitä, että tapahtuu jotain ja heitän veivini tai sairastun ennen kuin tuo riippumattomuus olisi saavutettu. Tällöin elämä jäisi vain pelkäksi penninvenyttämiseksi ja sitä riskiä en ole valmis ottamaan. Yritän olla rahankäytössäni järkevä, mutta silti muistaa myös nauttia elämästä.
Se oli vielä jokin aikaa sitten ihan normaalia, että nuorina säästettiin ja maksettiin velat nopeasti pois. Mielestäni on outoa, että nykyään tällaista ei enää arvosteta.
Kyllä, sellaisena aikana kun vakituisen työpaikan sai lähes suoraan koulun penkiltä. Nykyään työelämä jatkuu monilla epävarmana vuosi toisen jälkeen. Ei silloin voi elää pelkästään kaukaista tulevaisuutta ajatellen mikäli haluaa säilyttää mielenterveytensä kunnossa.
Tällainen aika on ollut Suomen historiassa viimeksi 80-luvulla. Silti sanoisin, että vielä 5-10 vuotta sitten oli ihanteena pyrkiä eroon veloista.
Suomessa ei edes ole keskiluokkaa siinä mielessä, mitä se mielletään muualla eu:ssa, sillä ovathan suomalaisten palkat paljon alhaisemmat. Minkäänlaista tervettä omanarvontuntoisuutta ei myöskään ole, vaan suomalainen keskiluokka on yhteiskunnallisesti täysin passiivinen manipuloitu ihmisryhmä, siihen tyytyvä, mitä valtio antaa. Tämän osoittaa jo surkeat äänestysprosentitkin, kuten se, että joka kerta äänestetään valtaan ne samat. Suomalainen keskiluokka ei osaa vaatia muutoksia, esim. sellaista, että virkamiehet vaihdettaisiin jokaisten vaalien jälkeen, juuri samalla tavalla, kuin tapahtuu normaaleissa länsimaisissa demokratioissa aina vaalien jälkeen. Suomi on tässä poikkeus. Jo tämä muutos vaikuttaisi kummasti Suomeen, kun virkamiesvalta poistuisi ja tilalle tulisi kansanedustajien valta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.
Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.
Jos haluaa olla 40-vuotiaana taloudellisesti vapaa, se tarkoittaa melkoisia uhrauksia ikävuosilla 20-40 eli juuri sen parhaimman ajan kun on nuori ja terve. Käytännössä elettävä makaronilla ilman autoa, lapsia ja matkoja että saat kaiken ylimääräisen säästöön. Mahdollista toki juu, mutta ainakaan itse en olisi valmis uhraamaan nuoruutta pelkkään säästämiseen. Tiedän että jotkut on.
Enkä tarkoita että olisin hullu tuhlari, päinvastoin. Tulen toimeen tosi pienelläkin rahalla tarvittaessa. Mutta välillä on ihana lähteä vaikka reissuun ja viime vuonna ostin, 37-vuotiaana, elämäni ensimmäisen auton. Olisi sen säästetyn kymppitonnin voinut laittaa vaikka sijoituksiinkin mutta tämä vapaus on niin ihanaa ettei kaduta. Itse en säästä sitä varten että voisin sitten eläkeiässä olla rikkaampi vaan siksi että säästöjen avulla voin välillä toteuttaa sellaisia haaveita, jotka ilman systemaattista säästämistä olisi mahdoton toteuttaa.
Periaatteessa ymmärrän tuon ajatuksen pyrkiä taloudelliseen riippumattomuutteen olemalla nuoruusvuosina äärimmäisen säästäväinen. Itse pelkään kuitenkin sitä, että tapahtuu jotain ja heitän veivini tai sairastun ennen kuin tuo riippumattomuus olisi saavutettu. Tällöin elämä jäisi vain pelkäksi penninvenyttämiseksi ja sitä riskiä en ole valmis ottamaan. Yritän olla rahankäytössäni järkevä, mutta silti muistaa myös nauttia elämästä.
Se oli vielä jokin aikaa sitten ihan normaalia, että nuorina säästettiin ja maksettiin velat nopeasti pois. Mielestäni on outoa, että nykyään tällaista ei enää arvosteta.
Kyllä, sellaisena aikana kun vakituisen työpaikan sai lähes suoraan koulun penkiltä. Nykyään työelämä jatkuu monilla epävarmana vuosi toisen jälkeen. Ei silloin voi elää pelkästään kaukaista tulevaisuutta ajatellen mikäli haluaa säilyttää mielenterveytensä kunnossa.
Tällainen aika on ollut Suomen historiassa viimeksi 80-luvulla. Silti sanoisin, että vielä 5-10 vuotta sitten oli ihanteena pyrkiä eroon veloista.
Mietin ihan samaa. Koko aikuisikäni (olen täyttänyt 18v vuonna 1998) ovat ensimmäiset työpaikat olleet kiven alla ja pätkätyöt ihan normaalia etenkin nuorilla. Ainoa mikä on olennaisesti muuttunut on, että kesätöihin nuoret pääsivät silloin paljon helpommin, mutta siitä nyt on enimmäkseen "kiittäminen" lainsäädäntöä.
IT-kuplan aikana oli lyhyt jakso, jolloin insinöörit ja vastaavat pääsivät helposti töihin, mutta se on kuitenkin aika marginaalinen porukka. Ei tämä pätkätyöilo ole mikään nykynuorten uniikki riesa, ainahan niin on ollut.
Silti vielä joku aika sitten tosiaankin mahdollisimman nopeasti pyrittiin kiinni ensiasuntoon ja lainaa lyhennettiin niin isoilla kk-erillä kuin ikinä pystyi.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei edes ole keskiluokkaa siinä mielessä, mitä se mielletään muualla eu:ssa, sillä ovathan suomalaisten palkat paljon alhaisemmat. Minkäänlaista tervettä omanarvontuntoisuutta ei myöskään ole, vaan suomalainen keskiluokka on yhteiskunnallisesti täysin passiivinen manipuloitu ihmisryhmä, siihen tyytyvä, mitä valtio antaa. Tämän osoittaa jo surkeat äänestysprosentitkin, kuten se, että joka kerta äänestetään valtaan ne samat. Suomalainen keskiluokka ei osaa vaatia muutoksia, esim. sellaista, että virkamiehet vaihdettaisiin jokaisten vaalien jälkeen, juuri samalla tavalla, kuin tapahtuu normaaleissa länsimaisissa demokratioissa aina vaalien jälkeen. Suomi on tässä poikkeus. Jo tämä muutos vaikuttaisi kummasti Suomeen, kun virkamiesvalta poistuisi ja tilalle tulisi kansanedustajien valta.
+korkea verotus. En yhtään ihmettele, että koulutettua työvoimaa virtaa enemmän pois Suomesta kuin Suomeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.
Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.
Jos haluaa olla 40-vuotiaana taloudellisesti vapaa, se tarkoittaa melkoisia uhrauksia ikävuosilla 20-40 eli juuri sen parhaimman ajan kun on nuori ja terve. Käytännössä elettävä makaronilla ilman autoa, lapsia ja matkoja että saat kaiken ylimääräisen säästöön. Mahdollista toki juu, mutta ainakaan itse en olisi valmis uhraamaan nuoruutta pelkkään säästämiseen. Tiedän että jotkut on.
Enkä tarkoita että olisin hullu tuhlari, päinvastoin. Tulen toimeen tosi pienelläkin rahalla tarvittaessa. Mutta välillä on ihana lähteä vaikka reissuun ja viime vuonna ostin, 37-vuotiaana, elämäni ensimmäisen auton. Olisi sen säästetyn kymppitonnin voinut laittaa vaikka sijoituksiinkin mutta tämä vapaus on niin ihanaa ettei kaduta. Itse en säästä sitä varten että voisin sitten eläkeiässä olla rikkaampi vaan siksi että säästöjen avulla voin välillä toteuttaa sellaisia haaveita, jotka ilman systemaattista säästämistä olisi mahdoton toteuttaa.
Periaatteessa ymmärrän tuon ajatuksen pyrkiä taloudelliseen riippumattomuutteen olemalla nuoruusvuosina äärimmäisen säästäväinen. Itse pelkään kuitenkin sitä, että tapahtuu jotain ja heitän veivini tai sairastun ennen kuin tuo riippumattomuus olisi saavutettu. Tällöin elämä jäisi vain pelkäksi penninvenyttämiseksi ja sitä riskiä en ole valmis ottamaan. Yritän olla rahankäytössäni järkevä, mutta silti muistaa myös nauttia elämästä.
Se oli vielä jokin aikaa sitten ihan normaalia, että nuorina säästettiin ja maksettiin velat nopeasti pois. Mielestäni on outoa, että nykyään tällaista ei enää arvosteta.
Kyllä, sellaisena aikana kun vakituisen työpaikan sai lähes suoraan koulun penkiltä. Nykyään työelämä jatkuu monilla epävarmana vuosi toisen jälkeen. Ei silloin voi elää pelkästään kaukaista tulevaisuutta ajatellen mikäli haluaa säilyttää mielenterveytensä kunnossa.
Tällainen aika on ollut Suomen historiassa viimeksi 80-luvulla. Silti sanoisin, että vielä 5-10 vuotta sitten oli ihanteena pyrkiä eroon veloista.
Työttömyys on ollut pitkään paljon korkeammalla tasolla kuin 1990-luvun laman aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.
Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.
Jos haluaa olla 40-vuotiaana taloudellisesti vapaa, se tarkoittaa melkoisia uhrauksia ikävuosilla 20-40 eli juuri sen parhaimman ajan kun on nuori ja terve. Käytännössä elettävä makaronilla ilman autoa, lapsia ja matkoja että saat kaiken ylimääräisen säästöön. Mahdollista toki juu, mutta ainakaan itse en olisi valmis uhraamaan nuoruutta pelkkään säästämiseen. Tiedän että jotkut on.
Enkä tarkoita että olisin hullu tuhlari, päinvastoin. Tulen toimeen tosi pienelläkin rahalla tarvittaessa. Mutta välillä on ihana lähteä vaikka reissuun ja viime vuonna ostin, 37-vuotiaana, elämäni ensimmäisen auton. Olisi sen säästetyn kymppitonnin voinut laittaa vaikka sijoituksiinkin mutta tämä vapaus on niin ihanaa ettei kaduta. Itse en säästä sitä varten että voisin sitten eläkeiässä olla rikkaampi vaan siksi että säästöjen avulla voin välillä toteuttaa sellaisia haaveita, jotka ilman systemaattista säästämistä olisi mahdoton toteuttaa.
Periaatteessa ymmärrän tuon ajatuksen pyrkiä taloudelliseen riippumattomuutteen olemalla nuoruusvuosina äärimmäisen säästäväinen. Itse pelkään kuitenkin sitä, että tapahtuu jotain ja heitän veivini tai sairastun ennen kuin tuo riippumattomuus olisi saavutettu. Tällöin elämä jäisi vain pelkäksi penninvenyttämiseksi ja sitä riskiä en ole valmis ottamaan. Yritän olla rahankäytössäni järkevä, mutta silti muistaa myös nauttia elämästä.
Se oli vielä jokin aikaa sitten ihan normaalia, että nuorina säästettiin ja maksettiin velat nopeasti pois. Mielestäni on outoa, että nykyään tällaista ei enää arvosteta.
Kyllä, sellaisena aikana kun vakituisen työpaikan sai lähes suoraan koulun penkiltä. Nykyään työelämä jatkuu monilla epävarmana vuosi toisen jälkeen. Ei silloin voi elää pelkästään kaukaista tulevaisuutta ajatellen mikäli haluaa säilyttää mielenterveytensä kunnossa.
Ja siksi ei niin moni pätkätyöläinen on jatkuvasti rahaton, koska töissäollessa pitää leikkiä luksuselämää ja työttömällä pätkällä itkeä, että ei ole euroakaan. Jostain syystä ei kelpaa sellainen elämä, jossa koko ajan on rahaa maltillisesti käytettävissä. Moni 30v tuhlaa tilipäivänä ison osan rahoistaan, maksaa sitten luottokorttilaskut ja vuokran ja itkee, että tili tuli eilen, vain 200 e käyttörahaa kuukaudeksi, miksi saan niin pientä palkkaa...
On äärimmäisen helppoa huudella tuolla tavoin silloin, jos oma elämä on turvattua. Jatkuva epävarmuudessa eläminen vaikuttaa keneen hyvänsä.
Ihan sama miten paljon tätä alapeukutetaan. Kovalla stressillä on epäedullisia vaikutuksia. Se on tutkittu ja todistettu fakta.
Alue: Aihe vapaa
Niin. Ehkä siinä säästäessä on tottunut vähälle. Oma arjen 'luksukseni' on se, että asuntolaina pois ottaen kulurakenteeni on 2000 e/kk ja asunnossa on varallisuutta pari sataa tuhatta sen varalle, että joku takaisku tulee. Toisaalta sitä ei tarvitsisi enää tässä vaiheessa realisoida, kun perin vähän aikaa sitten toisen asunnon.