Keskiluokka hurahti luksuselämyksiin

Sananl. 23:4 Älä rehki rikastuaksesi, älä tuhlaa ajatuksiasi siihen. 5 Kun kiinnität katseesi rikkauteen, se on jo poissa: se on saanut siivet ja lentänyt taivaalle kuin kotka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.

Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.

Jos haluaa olla 40-vuotiaana taloudellisesti vapaa, se tarkoittaa melkoisia uhrauksia ikävuosilla 20-40 eli juuri sen parhaimman ajan kun on nuori ja terve. Käytännössä elettävä makaronilla ilman autoa, lapsia ja matkoja että saat kaiken ylimääräisen säästöön. Mahdollista toki juu, mutta ainakaan itse en olisi valmis uhraamaan nuoruutta pelkkään säästämiseen. Tiedän että jotkut on.

Enkä tarkoita että olisin hullu tuhlari, päinvastoin. Tulen toimeen tosi pienelläkin rahalla tarvittaessa. Mutta välillä on ihana lähteä vaikka reissuun ja viime vuonna ostin, 37-vuotiaana, elämäni ensimmäisen auton. Olisi sen säästetyn kymppitonnin voinut laittaa vaikka sijoituksiinkin mutta tämä vapaus on niin ihanaa ettei kaduta. Itse en säästä sitä varten että voisin sitten eläkeiässä olla rikkaampi vaan siksi että säästöjen avulla voin välillä toteuttaa sellaisia haaveita, jotka ilman systemaattista säästämistä olisi mahdoton toteuttaa.

Muistaakseni siitä on laskelmiakin, että jos sijoittaa 200e/kk ikävuosina 20-40v + pääoman tuotot, nelikymppisenä on pörssin keskituotolla laskettuna taloudellisesti riippumaton. Ei tuo pitäisi olla normaalipalkkaiselle sellainen uhraus, että pitää elää makaronilla eikä voisi ikinä tuhlailla. Pientuloisella toki vaikeaa.

Joo ja lotossakin voittaa joku joka viikko. Nyt vittu vähän valoja päälle, 200e kuussa 20 vuodessa riippumattomaksi? Vai ootko sä jossain pankissa duunissa myymässä tuulareille instrumentteja?

No korkoa korolle laskurista vaan laskemaan. Pörssin keskituotto noin 10%+osingot noin 5%. Ajaksi 20v ja kk-sijoitus esim 200. Lienee loppusumma jossain 300-500t välissä, millä jo peruselämää voi elää riippumattomasti, etenkin jos laskee työkkärin rahan mukaan. Jos ajaksi laittaa 30v ollaan varmaankin lähellä miljoonaa, jonka tuotoilla elää jo leveämminkin.

(En ole tuo sama siis, mutta joskus näitä laskeskellut ja miettinyt että olisi kannattanut nuorena aloittaa)

Joo, niinkuin mä sanoin, lotossakin voittaa joku joka viikko. Fantasiassa on kiva elää kun tuottoprosentit voi kuvitella miksi haluaa.

Ja mitäs riippumattomuutta työkkärin massien nostelu on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän päivän rikkautta on velaton (tai lähes) asunto, auto ja kohtuulliset sijoitukset. Mukava työ, josta nauttii. Matkustelu jne on kaikkien ulottuvilla, vaurastuminen ei.

Asunnon arvo voi yhdessä vaiheessa olla korkealla ja yhdessä vaiheessa romahtaa. Omistusadunt on myös turha este ja hidaste jos joutuu muuttamaan työnperässä. Nykyään baaditaan paljon joustavuutta.

Auton arvo laske sitä mukaan kuin mitä sille kertyy ikää ja ajokilometrejä, myöskään vanhaa autoa ei haluta ostaa kalliimmalla kuin uutta ellei se ole jo joku harvinainen museoauto. Lisäksi auto on ympäristöriski, tavallisella pensasyöpöllä on isompi hiilijalanjälki kuin sähkä- tai polttokennoautolla.

Osakkeisiin sijoittaminen on varsinaista uhkapelia. Koskaan ei pysty tietämään mitä seuraavaksi tapahtuu ja muutenkin osakemarkkinoista on tullut yhä hektisempää. Nykyään osakkeiden arvo romahtaa helposti vaikka siitä että ihmisten tunteet ailahtelee vihan ja empatian välillä.

Tämä. Siksi päivitettyä tietotaitoa kovempaa valuuttaa ei ole.

PS. Autoa on turha edes mainita. Sen hinta romahtaa sille sekunnilla kun sen ajaa liikkeestä ulos.

Riippuu tosiaan ihan siitä millaisia yhteiskunnallisia muutoksia on luvassa. Kehityksen suunta ei ole aina pelkästään eteenpäin. Jos tietojärjestelmät romahtavat täysin ja niiden käytöstä luovutaan, niin koodareiden tarve romahtaa heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän päivän rikkautta on velaton (tai lähes) asunto, auto ja kohtuulliset sijoitukset. Mukava työ, josta nauttii. Matkustelu jne on kaikkien ulottuvilla, vaurastuminen ei.

Asunnon arvo voi yhdessä vaiheessa olla korkealla ja yhdessä vaiheessa romahtaa. Omistusadunt on myös turha este ja hidaste jos joutuu muuttamaan työnperässä. Nykyään baaditaan paljon joustavuutta.

Auton arvo laske sitä mukaan kuin mitä sille kertyy ikää ja ajokilometrejä, myöskään vanhaa autoa ei haluta ostaa kalliimmalla kuin uutta ellei se ole jo joku harvinainen museoauto. Lisäksi auto on ympäristöriski, tavallisella pensasyöpöllä on isompi hiilijalanjälki kuin sähkä- tai polttokennoautolla.

Osakkeisiin sijoittaminen on varsinaista uhkapelia. Koskaan ei pysty tietämään mitä seuraavaksi tapahtuu ja muutenkin osakemarkkinoista on tullut yhä hektisempää. Nykyään osakkeiden arvo romahtaa helposti vaikka siitä että ihmisten tunteet ailahtelee vihan ja empatian välillä.

Tämä. Siksi päivitettyä tietotaitoa kovempaa valuuttaa ei ole.

PS. Autoa on turha edes mainita. Sen hinta romahtaa sille sekunnilla kun sen ajaa liikkeestä ulos.

Riippuu tosiaan ihan siitä millaisia yhteiskunnallisia muutoksia on luvassa. Kehityksen suunta ei ole aina pelkästään eteenpäin. Jos tietojärjestelmät romahtavat täysin ja niiden käytöstä luovutaan, niin koodareiden tarve romahtaa heti.

En ihan heti usko tietojärjestelmistä luopumiseen seuratessani kehitystä - ehkä viimeisenä. Tämä ajatuksena siis meidän elinaikanamme - tulevaisuus sen jälkeen ei kuulu meille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän päivän rikkautta on velaton (tai lähes) asunto, auto ja kohtuulliset sijoitukset. Mukava työ, josta nauttii. Matkustelu jne on kaikkien ulottuvilla, vaurastuminen ei.

Asunnon arvo voi yhdessä vaiheessa olla korkealla ja yhdessä vaiheessa romahtaa. Omistusadunt on myös turha este ja hidaste jos joutuu muuttamaan työnperässä. Nykyään baaditaan paljon joustavuutta.

Auton arvo laske sitä mukaan kuin mitä sille kertyy ikää ja ajokilometrejä, myöskään vanhaa autoa ei haluta ostaa kalliimmalla kuin uutta ellei se ole jo joku harvinainen museoauto. Lisäksi auto on ympäristöriski, tavallisella pensasyöpöllä on isompi hiilijalanjälki kuin sähkä- tai polttokennoautolla.

Osakkeisiin sijoittaminen on varsinaista uhkapelia. Koskaan ei pysty tietämään mitä seuraavaksi tapahtuu ja muutenkin osakemarkkinoista on tullut yhä hektisempää. Nykyään osakkeiden arvo romahtaa helposti vaikka siitä että ihmisten tunteet ailahtelee vihan ja empatian välillä.

Tämä. Siksi päivitettyä tietotaitoa kovempaa valuuttaa ei ole.

PS. Autoa on turha edes mainita. Sen hinta romahtaa sille sekunnilla kun sen ajaa liikkeestä ulos.

Riippuu tosiaan ihan siitä millaisia yhteiskunnallisia muutoksia on luvassa. Kehityksen suunta ei ole aina pelkästään eteenpäin. Jos tietojärjestelmät romahtavat täysin ja niiden käytöstä luovutaan, niin koodareiden tarve romahtaa heti.

En ihan heti usko tietojärjestelmistä luopumiseen seuratessani kehitystä - ehkä viimeisenä. Tämä ajatuksena siis meidän elinaikanamme - tulevaisuus sen jälkeen ei kuulu meille.

Kukaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo. Jotain muutoksia on varmasti luvassa, mutta kukaan ei tiedä mitä. Siksi on järkevää varautua sekä siihen ajatukseen, että meno jatkuu ennallaan ja siihen, että isoja muutoksia voi olla luvassa. Olisi tärkeää hoitaa elämänsä siihen malliin, että kummassakin tilanteessa voisi ainakin periaatteessa selvitä jotenkin. Todennäköisesti isoa katastrofia ei tule, mutta ennallaankaan kaikki ei välttämättä jatku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.

Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.

Jos haluaa olla 40-vuotiaana taloudellisesti vapaa, se tarkoittaa melkoisia uhrauksia ikävuosilla 20-40 eli juuri sen parhaimman ajan kun on nuori ja terve. Käytännössä elettävä makaronilla ilman autoa, lapsia ja matkoja että saat kaiken ylimääräisen säästöön. Mahdollista toki juu, mutta ainakaan itse en olisi valmis uhraamaan nuoruutta pelkkään säästämiseen. Tiedän että jotkut on.

Enkä tarkoita että olisin hullu tuhlari, päinvastoin. Tulen toimeen tosi pienelläkin rahalla tarvittaessa. Mutta välillä on ihana lähteä vaikka reissuun ja viime vuonna ostin, 37-vuotiaana, elämäni ensimmäisen auton. Olisi sen säästetyn kymppitonnin voinut laittaa vaikka sijoituksiinkin mutta tämä vapaus on niin ihanaa ettei kaduta. Itse en säästä sitä varten että voisin sitten eläkeiässä olla rikkaampi vaan siksi että säästöjen avulla voin välillä toteuttaa sellaisia haaveita, jotka ilman systemaattista säästämistä olisi mahdoton toteuttaa.

Muistaakseni siitä on laskelmiakin, että jos sijoittaa 200e/kk ikävuosina 20-40v + pääoman tuotot, nelikymppisenä on pörssin keskituotolla laskettuna taloudellisesti riippumaton. Ei tuo pitäisi olla normaalipalkkaiselle sellainen uhraus, että pitää elää makaronilla eikä voisi ikinä tuhlailla. Pientuloisella toki vaikeaa.

Joo ja lotossakin voittaa joku joka viikko. Nyt vittu vähän valoja päälle, 200e kuussa 20 vuodessa riippumattomaksi? Vai ootko sä jossain pankissa duunissa myymässä tuulareille instrumentteja?

No korkoa korolle laskurista vaan laskemaan. Pörssin keskituotto noin 10%+osingot noin 5%. Ajaksi 20v ja kk-sijoitus esim 200. Lienee loppusumma jossain 300-500t välissä, millä jo peruselämää voi elää riippumattomasti, etenkin jos laskee työkkärin rahan mukaan. Jos ajaksi laittaa 30v ollaan varmaankin lähellä miljoonaa, jonka tuotoilla elää jo leveämminkin.

(En ole tuo sama siis, mutta joskus näitä laskeskellut ja miettinyt että olisi kannattanut nuorena aloittaa)

200 e kk 20 vuotta 10 % vuosituotolla tekee n. 150 000 euroa, ei silloin voi mitenkään sanoa olevansa taloudellisesti riippumaton. Osingot nettona tuosta summasta tekee n 5000 e vuodessa, joten kyllä säästämistä on jatkettava edelleen ja paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.

Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.

Jos haluaa olla 40-vuotiaana taloudellisesti vapaa, se tarkoittaa melkoisia uhrauksia ikävuosilla 20-40 eli juuri sen parhaimman ajan kun on nuori ja terve. Käytännössä elettävä makaronilla ilman autoa, lapsia ja matkoja että saat kaiken ylimääräisen säästöön. Mahdollista toki juu, mutta ainakaan itse en olisi valmis uhraamaan nuoruutta pelkkään säästämiseen. Tiedän että jotkut on.

Enkä tarkoita että olisin hullu tuhlari, päinvastoin. Tulen toimeen tosi pienelläkin rahalla tarvittaessa. Mutta välillä on ihana lähteä vaikka reissuun ja viime vuonna ostin, 37-vuotiaana, elämäni ensimmäisen auton. Olisi sen säästetyn kymppitonnin voinut laittaa vaikka sijoituksiinkin mutta tämä vapaus on niin ihanaa ettei kaduta. Itse en säästä sitä varten että voisin sitten eläkeiässä olla rikkaampi vaan siksi että säästöjen avulla voin välillä toteuttaa sellaisia haaveita, jotka ilman systemaattista säästämistä olisi mahdoton toteuttaa.

Muistaakseni siitä on laskelmiakin, että jos sijoittaa 200e/kk ikävuosina 20-40v + pääoman tuotot, nelikymppisenä on pörssin keskituotolla laskettuna taloudellisesti riippumaton. Ei tuo pitäisi olla normaalipalkkaiselle sellainen uhraus, että pitää elää makaronilla eikä voisi ikinä tuhlailla. Pientuloisella toki vaikeaa.

Joo ja lotossakin voittaa joku joka viikko. Nyt vittu vähän valoja päälle, 200e kuussa 20 vuodessa riippumattomaksi? Vai ootko sä jossain pankissa duunissa myymässä tuulareille instrumentteja?

No korkoa korolle laskurista vaan laskemaan. Pörssin keskituotto noin 10%+osingot noin 5%. Ajaksi 20v ja kk-sijoitus esim 200. Lienee loppusumma jossain 300-500t välissä, millä jo peruselämää voi elää riippumattomasti, etenkin jos laskee työkkärin rahan mukaan. Jos ajaksi laittaa 30v ollaan varmaankin lähellä miljoonaa, jonka tuotoilla elää jo leveämminkin.

(En ole tuo sama siis, mutta joskus näitä laskeskellut ja miettinyt että olisi kannattanut nuorena aloittaa)

Karkeasti näin, riippuu toki minkä olettaa tuottoprosentiksi. Ihan viittätoista ei kyllä saa, kun verojen vaikutus huomioidaan. Mutta miljonääriksi 50v mennessä on täysin mahdollista ihan keskituloiselle ilman kituuttamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.

Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.

Jos haluaa olla 40-vuotiaana taloudellisesti vapaa, se tarkoittaa melkoisia uhrauksia ikävuosilla 20-40 eli juuri sen parhaimman ajan kun on nuori ja terve. Käytännössä elettävä makaronilla ilman autoa, lapsia ja matkoja että saat kaiken ylimääräisen säästöön. Mahdollista toki juu, mutta ainakaan itse en olisi valmis uhraamaan nuoruutta pelkkään säästämiseen. Tiedän että jotkut on.

Enkä tarkoita että olisin hullu tuhlari, päinvastoin. Tulen toimeen tosi pienelläkin rahalla tarvittaessa. Mutta välillä on ihana lähteä vaikka reissuun ja viime vuonna ostin, 37-vuotiaana, elämäni ensimmäisen auton. Olisi sen säästetyn kymppitonnin voinut laittaa vaikka sijoituksiinkin mutta tämä vapaus on niin ihanaa ettei kaduta. Itse en säästä sitä varten että voisin sitten eläkeiässä olla rikkaampi vaan siksi että säästöjen avulla voin välillä toteuttaa sellaisia haaveita, jotka ilman systemaattista säästämistä olisi mahdoton toteuttaa.

Muistaakseni siitä on laskelmiakin, että jos sijoittaa 200e/kk ikävuosina 20-40v + pääoman tuotot, nelikymppisenä on pörssin keskituotolla laskettuna taloudellisesti riippumaton. Ei tuo pitäisi olla normaalipalkkaiselle sellainen uhraus, että pitää elää makaronilla eikä voisi ikinä tuhlailla. Pientuloisella toki vaikeaa.

Joo ja lotossakin voittaa joku joka viikko. Nyt vittu vähän valoja päälle, 200e kuussa 20 vuodessa riippumattomaksi? Vai ootko sä jossain pankissa duunissa myymässä tuulareille instrumentteja?

No korkoa korolle laskurista vaan laskemaan. Pörssin keskituotto noin 10%+osingot noin 5%. Ajaksi 20v ja kk-sijoitus esim 200. Lienee loppusumma jossain 300-500t välissä, millä jo peruselämää voi elää riippumattomasti, etenkin jos laskee työkkärin rahan mukaan. Jos ajaksi laittaa 30v ollaan varmaankin lähellä miljoonaa, jonka tuotoilla elää jo leveämminkin.

(En ole tuo sama siis, mutta joskus näitä laskeskellut ja miettinyt että olisi kannattanut nuorena aloittaa)

200 e kk 20 vuotta 10 % vuosituotolla tekee n. 150 000 euroa, ei silloin voi mitenkään sanoa olevansa taloudellisesti riippumaton. Osingot nettona tuosta summasta tekee n 5000 e vuodessa, joten kyllä säästämistä on jatkettava edelleen ja paljon.

Joo, ei ihan tuolla laskemalla pääse riippumattomaksi, mutta toisaalta aika monella tulot kuitenkin nousevat ja kk-summaa voi nostaa matkan varrella. En sanoisi mahdottomaksi tavoitteeksi. Ja ne osingotkin tietysti sijoitetaan koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.

Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.

Jos haluaa olla 40-vuotiaana taloudellisesti vapaa, se tarkoittaa melkoisia uhrauksia ikävuosilla 20-40 eli juuri sen parhaimman ajan kun on nuori ja terve. Käytännössä elettävä makaronilla ilman autoa, lapsia ja matkoja että saat kaiken ylimääräisen säästöön. Mahdollista toki juu, mutta ainakaan itse en olisi valmis uhraamaan nuoruutta pelkkään säästämiseen. Tiedän että jotkut on.

Enkä tarkoita että olisin hullu tuhlari, päinvastoin. Tulen toimeen tosi pienelläkin rahalla tarvittaessa. Mutta välillä on ihana lähteä vaikka reissuun ja viime vuonna ostin, 37-vuotiaana, elämäni ensimmäisen auton. Olisi sen säästetyn kymppitonnin voinut laittaa vaikka sijoituksiinkin mutta tämä vapaus on niin ihanaa ettei kaduta. Itse en säästä sitä varten että voisin sitten eläkeiässä olla rikkaampi vaan siksi että säästöjen avulla voin välillä toteuttaa sellaisia haaveita, jotka ilman systemaattista säästämistä olisi mahdoton toteuttaa.

Muistaakseni siitä on laskelmiakin, että jos sijoittaa 200e/kk ikävuosina 20-40v + pääoman tuotot, nelikymppisenä on pörssin keskituotolla laskettuna taloudellisesti riippumaton. Ei tuo pitäisi olla normaalipalkkaiselle sellainen uhraus, että pitää elää makaronilla eikä voisi ikinä tuhlailla. Pientuloisella toki vaikeaa.

Joo ja lotossakin voittaa joku joka viikko. Nyt vittu vähän valoja päälle, 200e kuussa 20 vuodessa riippumattomaksi? Vai ootko sä jossain pankissa duunissa myymässä tuulareille instrumentteja?

No korkoa korolle laskurista vaan laskemaan. Pörssin keskituotto noin 10%+osingot noin 5%. Ajaksi 20v ja kk-sijoitus esim 200. Lienee loppusumma jossain 300-500t välissä, millä jo peruselämää voi elää riippumattomasti, etenkin jos laskee työkkärin rahan mukaan. Jos ajaksi laittaa 30v ollaan varmaankin lähellä miljoonaa, jonka tuotoilla elää jo leveämminkin.

(En ole tuo sama siis, mutta joskus näitä laskeskellut ja miettinyt että olisi kannattanut nuorena aloittaa)

Itse olen säästänyt 200€/kk 18 vuoden ajan rahastoihin, nyt siellä on 86.000€. Mies on laittanut saman verran osakkeisiin, hänen salkkunsa arvo on 79.000€. Osinkoja, joita tulee nykyisin n.1000€ vuodessa verojen jälkeen, hän ei ole sijoittanut takaisin.

Ostettiin 15 vuotta sitten yksiö sijoitusasunnoksi. Sen ostohinta oli  85.000, omaa rahaa laitettiin 10.000. Kuukausittain on käytetty sama 200 lainan lyhennykseen vuokratulon lisäksi(nyt velka on maksettu pois). Asunnon arvo on n. 150.000. Eli asunnon ostolla on tienattu 140.000€, joka on lähes tuplat rahasto- ja osakesäästöihin verrattuna.

Mutta kaikkineen perheemme on sijoittanut tänä aikana 600€/kk ja omaisuus kasvanut 10.000 eurosta yli 300.000 euroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.

Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.

Jos haluaa olla 40-vuotiaana taloudellisesti vapaa, se tarkoittaa melkoisia uhrauksia ikävuosilla 20-40 eli juuri sen parhaimman ajan kun on nuori ja terve. Käytännössä elettävä makaronilla ilman autoa, lapsia ja matkoja että saat kaiken ylimääräisen säästöön. Mahdollista toki juu, mutta ainakaan itse en olisi valmis uhraamaan nuoruutta pelkkään säästämiseen. Tiedän että jotkut on.

Enkä tarkoita että olisin hullu tuhlari, päinvastoin. Tulen toimeen tosi pienelläkin rahalla tarvittaessa. Mutta välillä on ihana lähteä vaikka reissuun ja viime vuonna ostin, 37-vuotiaana, elämäni ensimmäisen auton. Olisi sen säästetyn kymppitonnin voinut laittaa vaikka sijoituksiinkin mutta tämä vapaus on niin ihanaa ettei kaduta. Itse en säästä sitä varten että voisin sitten eläkeiässä olla rikkaampi vaan siksi että säästöjen avulla voin välillä toteuttaa sellaisia haaveita, jotka ilman systemaattista säästämistä olisi mahdoton toteuttaa.

Muistaakseni siitä on laskelmiakin, että jos sijoittaa 200e/kk ikävuosina 20-40v + pääoman tuotot, nelikymppisenä on pörssin keskituotolla laskettuna taloudellisesti riippumaton. Ei tuo pitäisi olla normaalipalkkaiselle sellainen uhraus, että pitää elää makaronilla eikä voisi ikinä tuhlailla. Pientuloisella toki vaikeaa.

Joo ja lotossakin voittaa joku joka viikko. Nyt vittu vähän valoja päälle, 200e kuussa 20 vuodessa riippumattomaksi? Vai ootko sä jossain pankissa duunissa myymässä tuulareille instrumentteja?

No korkoa korolle laskurista vaan laskemaan. Pörssin keskituotto noin 10%+osingot noin 5%. Ajaksi 20v ja kk-sijoitus esim 200. Lienee loppusumma jossain 300-500t välissä, millä jo peruselämää voi elää riippumattomasti, etenkin jos laskee työkkärin rahan mukaan. Jos ajaksi laittaa 30v ollaan varmaankin lähellä miljoonaa, jonka tuotoilla elää jo leveämminkin.

(En ole tuo sama siis, mutta joskus näitä laskeskellut ja miettinyt että olisi kannattanut nuorena aloittaa)

Joo, niinkuin mä sanoin, lotossakin voittaa joku joka viikko. Fantasiassa on kiva elää kun tuottoprosentit voi kuvitella miksi haluaa.

Ja mitäs riippumattomuutta työkkärin massien nostelu on?

Työkkärin massien nosto on siinä mielessä riippumattomuutta, ettei tarvitse käydä töissä. Minkä kukin riippumattomuuden määritelmäksi laskee. 

Itse pärjäisin noin 1000e/netto/kk heti kun asuntolaina on hoidettu eli vuoden päästä. Olen 43v ja tuon verran saan osinkoja suurinpiirtein nyt. Suunnitelmissa kyllä jatkaa vielä muutama vuosi töissä, jotta pääsee vähän tukevammalle pohjalle. Työkkärin raha toki kiva lisäbonus.

Vierailija kirjoitti:

Se vaan, että varmaan sosiaaliturvajärjestelmä romuttuu seuraavien vuosikymmenten aikana, ja ihminen on enemmän vastuussa itse elatuksestaan. Jos koko elämänsä ajan käyttää rahat luksusteluun, niin ei välttämättä ole varaa elää vanhuksena edes siedettävää elämää. Milleniaalit ovat kermapeppusukupolvi, joka ei varmasti tyydy vanhanakaan mihinkään ihan perushöttöön.

Siinä on näillä vierailla ihmettelemistä sitten, kun eivät muutenkaan tee yhtään mitään ja sit joutuis ite elättää ittensä. Tosin tämähän ei tule koskemaan heitä milläänlailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.

Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.

Jos haluaa olla 40-vuotiaana taloudellisesti vapaa, se tarkoittaa melkoisia uhrauksia ikävuosilla 20-40 eli juuri sen parhaimman ajan kun on nuori ja terve. Käytännössä elettävä makaronilla ilman autoa, lapsia ja matkoja että saat kaiken ylimääräisen säästöön. Mahdollista toki juu, mutta ainakaan itse en olisi valmis uhraamaan nuoruutta pelkkään säästämiseen. Tiedän että jotkut on.

Enkä tarkoita että olisin hullu tuhlari, päinvastoin. Tulen toimeen tosi pienelläkin rahalla tarvittaessa. Mutta välillä on ihana lähteä vaikka reissuun ja viime vuonna ostin, 37-vuotiaana, elämäni ensimmäisen auton. Olisi sen säästetyn kymppitonnin voinut laittaa vaikka sijoituksiinkin mutta tämä vapaus on niin ihanaa ettei kaduta. Itse en säästä sitä varten että voisin sitten eläkeiässä olla rikkaampi vaan siksi että säästöjen avulla voin välillä toteuttaa sellaisia haaveita, jotka ilman systemaattista säästämistä olisi mahdoton toteuttaa.

Muistaakseni siitä on laskelmiakin, että jos sijoittaa 200e/kk ikävuosina 20-40v + pääoman tuotot, nelikymppisenä on pörssin keskituotolla laskettuna taloudellisesti riippumaton. Ei tuo pitäisi olla normaalipalkkaiselle sellainen uhraus, että pitää elää makaronilla eikä voisi ikinä tuhlailla. Pientuloisella toki vaikeaa.

Joo ja lotossakin voittaa joku joka viikko. Nyt vittu vähän valoja päälle, 200e kuussa 20 vuodessa riippumattomaksi? Vai ootko sä jossain pankissa duunissa myymässä tuulareille instrumentteja?

No korkoa korolle laskurista vaan laskemaan. Pörssin keskituotto noin 10%+osingot noin 5%. Ajaksi 20v ja kk-sijoitus esim 200. Lienee loppusumma jossain 300-500t välissä, millä jo peruselämää voi elää riippumattomasti, etenkin jos laskee työkkärin rahan mukaan. Jos ajaksi laittaa 30v ollaan varmaankin lähellä miljoonaa, jonka tuotoilla elää jo leveämminkin.

(En ole tuo sama siis, mutta joskus näitä laskeskellut ja miettinyt että olisi kannattanut nuorena aloittaa)

Joo, niinkuin mä sanoin, lotossakin voittaa joku joka viikko. Fantasiassa on kiva elää kun tuottoprosentit voi kuvitella miksi haluaa.

Ja mitäs riippumattomuutta työkkärin massien nostelu on?

Työkkärin massien nosto on siinä mielessä riippumattomuutta, ettei tarvitse käydä töissä. Minkä kukin riippumattomuuden määritelmäksi laskee. 

Itse pärjäisin noin 1000e/netto/kk heti kun asuntolaina on hoidettu eli vuoden päästä. Olen 43v ja tuon verran saan osinkoja suurinpiirtein nyt. Suunnitelmissa kyllä jatkaa vielä muutama vuosi töissä, jotta pääsee vähän tukevammalle pohjalle. Työkkärin raha toki kiva lisäbonus.

Työkkärin raha vaan ei ole stabiili. Aktiivimallin mukaan epäilen ettei sillä muutaman vuoden sisään juuri roikuta. Eikö olisi käyevämpi hankkia suoraan työkyvyttömyyseläke? Se on pysyvä ja päälle saa vielä jaksaessaan tienata!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.

Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.

Jos haluaa olla 40-vuotiaana taloudellisesti vapaa, se tarkoittaa melkoisia uhrauksia ikävuosilla 20-40 eli juuri sen parhaimman ajan kun on nuori ja terve. Käytännössä elettävä makaronilla ilman autoa, lapsia ja matkoja että saat kaiken ylimääräisen säästöön. Mahdollista toki juu, mutta ainakaan itse en olisi valmis uhraamaan nuoruutta pelkkään säästämiseen. Tiedän että jotkut on.

Enkä tarkoita että olisin hullu tuhlari, päinvastoin. Tulen toimeen tosi pienelläkin rahalla tarvittaessa. Mutta välillä on ihana lähteä vaikka reissuun ja viime vuonna ostin, 37-vuotiaana, elämäni ensimmäisen auton. Olisi sen säästetyn kymppitonnin voinut laittaa vaikka sijoituksiinkin mutta tämä vapaus on niin ihanaa ettei kaduta. Itse en säästä sitä varten että voisin sitten eläkeiässä olla rikkaampi vaan siksi että säästöjen avulla voin välillä toteuttaa sellaisia haaveita, jotka ilman systemaattista säästämistä olisi mahdoton toteuttaa.

Periaatteessa ymmärrän tuon ajatuksen pyrkiä taloudelliseen riippumattomuutteen olemalla nuoruusvuosina äärimmäisen säästäväinen. Itse pelkään kuitenkin sitä, että tapahtuu jotain ja heitän veivini tai sairastun ennen kuin tuo riippumattomuus olisi saavutettu. Tällöin elämä jäisi vain pelkäksi penninvenyttämiseksi ja sitä riskiä en ole valmis ottamaan. Yritän olla rahankäytössäni järkevä, mutta silti muistaa myös nauttia elämästä.

Se oli vielä jokin aikaa sitten ihan normaalia, että nuorina säästettiin ja maksettiin velat nopeasti pois. Mielestäni on outoa, että nykyään tällaista ei enää arvosteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.

Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.

Niin - missä kohtaa mielipiteemme eroavat? Siellä seisoo selkeästi että jokaiselle luksus on eri asia! Minä olen elänyt juuri kertomallasi tavalla, ja nyt nelikymppisenä harvalseltaan töissä!

Niin, mietin vaan tuota jämähtämistä. Että onko se, ettei kulje luksushotelleissa ja nauttii perheestä taloudellisessa mielessä ihan suhteellisen vaatimattomasti jämähtänyttä.

Ei minusta todellakaan. Minun luksukseni on ajoittain ollut todella askeettista. Jämähtäminen on sitä, että ei katsele ympärilleen ja valitse itselleen sopivia vaihtoehtoja. Minulle Prisma-arki olisi sitä - valinta muiden mukaan, jollekin toiselle muuta.

Ja sitten on meitäkin, jotka tykkäävät siitä prismaperhe-elämästä. Joille omakotitalo ja sen piha, turvallinen ja mukava insinöörimies ja lapset ovat rakkaita. Jotka tykkäävät tehdä kotina asioita ja osallistua lasten harrastuksiin. Nämä ah niin ”tylsät” asiat ovat aidosti se mistä pidän eniten.

On hyvin kiinnostavaa, mitä sitten tapahtuu kun satelliitit menevät rikki tuolla avaruudessa, kun pörssit sekoavat, kun turistielämykset loppuvat. Kannattaisi ehkä samalla energialla alkaa omistaa viljelymaata kuin laskee netissä tuottoja. Ja tutkia vähän maailman tilaa luonnontieteiden näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.

Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.

Jos haluaa olla 40-vuotiaana taloudellisesti vapaa, se tarkoittaa melkoisia uhrauksia ikävuosilla 20-40 eli juuri sen parhaimman ajan kun on nuori ja terve. Käytännössä elettävä makaronilla ilman autoa, lapsia ja matkoja että saat kaiken ylimääräisen säästöön. Mahdollista toki juu, mutta ainakaan itse en olisi valmis uhraamaan nuoruutta pelkkään säästämiseen. Tiedän että jotkut on.

Enkä tarkoita että olisin hullu tuhlari, päinvastoin. Tulen toimeen tosi pienelläkin rahalla tarvittaessa. Mutta välillä on ihana lähteä vaikka reissuun ja viime vuonna ostin, 37-vuotiaana, elämäni ensimmäisen auton. Olisi sen säästetyn kymppitonnin voinut laittaa vaikka sijoituksiinkin mutta tämä vapaus on niin ihanaa ettei kaduta. Itse en säästä sitä varten että voisin sitten eläkeiässä olla rikkaampi vaan siksi että säästöjen avulla voin välillä toteuttaa sellaisia haaveita, jotka ilman systemaattista säästämistä olisi mahdoton toteuttaa.

Periaatteessa ymmärrän tuon ajatuksen pyrkiä taloudelliseen riippumattomuutteen olemalla nuoruusvuosina äärimmäisen säästäväinen. Itse pelkään kuitenkin sitä, että tapahtuu jotain ja heitän veivini tai sairastun ennen kuin tuo riippumattomuus olisi saavutettu. Tällöin elämä jäisi vain pelkäksi penninvenyttämiseksi ja sitä riskiä en ole valmis ottamaan. Yritän olla rahankäytössäni järkevä, mutta silti muistaa myös nauttia elämästä.

Se oli vielä jokin aikaa sitten ihan normaalia, että nuorina säästettiin ja maksettiin velat nopeasti pois. Mielestäni on outoa, että nykyään tällaista ei enää arvosteta.

Kyllä, sellaisena aikana kun vakituisen työpaikan sai lähes suoraan koulun penkiltä. Nykyään työelämä jatkuu monilla epävarmana vuosi toisen jälkeen. Ei silloin voi elää pelkästään kaukaista tulevaisuutta ajatellen mikäli haluaa säilyttää mielenterveytensä kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

On hyvin kiinnostavaa, mitä sitten tapahtuu kun satelliitit menevät rikki tuolla avaruudessa, kun pörssit sekoavat, kun turistielämykset loppuvat. Kannattaisi ehkä samalla energialla alkaa omistaa viljelymaata kuin laskee netissä tuottoja. Ja tutkia vähän maailman tilaa luonnontieteiden näkökulmasta.

Me kuollaan kaikki - ihan jokainen. En ole ikinä tajunnut tuota selvitymispaniikkia - se on yksinkertaisesti turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvin kiinnostavaa, mitä sitten tapahtuu kun satelliitit menevät rikki tuolla avaruudessa, kun pörssit sekoavat, kun turistielämykset loppuvat. Kannattaisi ehkä samalla energialla alkaa omistaa viljelymaata kuin laskee netissä tuottoja. Ja tutkia vähän maailman tilaa luonnontieteiden näkökulmasta.

Me kuollaan kaikki - ihan jokainen. En ole ikinä tajunnut tuota selvitymispaniikkia - se on yksinkertaisesti turhaa.

Pessimisti ei pety. :0

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.

Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.

Jos haluaa olla 40-vuotiaana taloudellisesti vapaa, se tarkoittaa melkoisia uhrauksia ikävuosilla 20-40 eli juuri sen parhaimman ajan kun on nuori ja terve. Käytännössä elettävä makaronilla ilman autoa, lapsia ja matkoja että saat kaiken ylimääräisen säästöön. Mahdollista toki juu, mutta ainakaan itse en olisi valmis uhraamaan nuoruutta pelkkään säästämiseen. Tiedän että jotkut on.

Enkä tarkoita että olisin hullu tuhlari, päinvastoin. Tulen toimeen tosi pienelläkin rahalla tarvittaessa. Mutta välillä on ihana lähteä vaikka reissuun ja viime vuonna ostin, 37-vuotiaana, elämäni ensimmäisen auton. Olisi sen säästetyn kymppitonnin voinut laittaa vaikka sijoituksiinkin mutta tämä vapaus on niin ihanaa ettei kaduta. Itse en säästä sitä varten että voisin sitten eläkeiässä olla rikkaampi vaan siksi että säästöjen avulla voin välillä toteuttaa sellaisia haaveita, jotka ilman systemaattista säästämistä olisi mahdoton toteuttaa.

Periaatteessa ymmärrän tuon ajatuksen pyrkiä taloudelliseen riippumattomuutteen olemalla nuoruusvuosina äärimmäisen säästäväinen. Itse pelkään kuitenkin sitä, että tapahtuu jotain ja heitän veivini tai sairastun ennen kuin tuo riippumattomuus olisi saavutettu. Tällöin elämä jäisi vain pelkäksi penninvenyttämiseksi ja sitä riskiä en ole valmis ottamaan. Yritän olla rahankäytössäni järkevä, mutta silti muistaa myös nauttia elämästä.

Se oli vielä jokin aikaa sitten ihan normaalia, että nuorina säästettiin ja maksettiin velat nopeasti pois. Mielestäni on outoa, että nykyään tällaista ei enää arvosteta.

Kyllä, sellaisena aikana kun vakituisen työpaikan sai lähes suoraan koulun penkiltä. Nykyään työelämä jatkuu monilla epävarmana vuosi toisen jälkeen. Ei silloin voi elää pelkästään kaukaista tulevaisuutta ajatellen mikäli haluaa säilyttää mielenterveytensä kunnossa.

Ja siksi ei niin moni pätkätyöläinen on jatkuvasti rahaton, koska töissäollessa pitää leikkiä luksuselämää ja työttömällä pätkällä itkeä, että ei ole euroakaan. Jostain syystä ei kelpaa sellainen elämä, jossa koko ajan on rahaa maltillisesti käytettävissä. Moni 30v tuhlaa tilipäivänä ison osan rahoistaan, maksaa sitten luottokorttilaskut ja vuokran ja itkee, että tili tuli eilen, vain 200 e käyttörahaa kuukaudeksi, miksi saan niin pientä palkkaa...

Tässä on paljon positiivista. Kulutetaan elämyksiin, ei materiaan. Jos kulutetaan kotimaisiin elämyksiin, samalla tuetaan kotimaista yrittäjyyttä ja siten työllisyyttä. Ylipäätänsä olisi hyvä kuluttaa palveluihin. Kuitenkin monella on hirveät ennakkoluulot siihen, kun elämää helpotetaan ulkoistamalla vaikka nyt siivous ja ruokailu. Helpottaa ihan hemmetisti sitä lapsiperhearkeakin!