Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Keskiluokka hurahti luksuselämyksiin
19.05.2018 |
Luksushotellit ja -ravintolat sun muut elämykset ovat asioihin, joihin sosiaalista nousua tavoitteleva keskiluokka haluaa panostaa. Aikaisemmin vain rikkaille suunnatut asiat ovat nyt kaikkien ulottuvilla, kunhan vain käyttää rahansa kulutukseen. Sosiaaliturvajärjestelmä takaa perushyödykkeet, joten ihmiset voivat elää tässä hetkessä. Enää ei ole muotia esim. hankkia asuntoa, vaan rahat voi laittaa matkusteluun ja luksusteluun. Tulevaisuuden suunta vai aikamme trendi?
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.
Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.
Jos haluaa olla 40-vuotiaana taloudellisesti vapaa, se tarkoittaa melkoisia uhrauksia ikävuosilla 20-40 eli juuri sen parhaimman ajan kun on nuori ja terve. Käytännössä elettävä makaronilla ilman autoa, lapsia ja matkoja että saat kaiken ylimääräisen säästöön. Mahdollista toki juu, mutta ainakaan itse en olisi valmis uhraamaan nuoruutta pelkkään säästämiseen. Tiedän että jotkut on.
Enkä tarkoita että olisin hullu tuhlari, päinvastoin. Tulen toimeen tosi pienelläkin rahalla tarvittaessa. Mutta välillä on ihana lähteä vaikka reissuun ja viime vuonna ostin, 37-vuotiaana, elämäni ensimmäisen auton. Olisi sen säästetyn kymppitonnin voinut laittaa vaikka sijoituksiinkin mutta tämä vapaus on niin ihanaa ettei kaduta. Itse en säästä sitä varten että voisin sitten eläkeiässä olla rikkaampi vaan siksi että säästöjen avulla voin välillä toteuttaa sellaisia haaveita, jotka ilman systemaattista säästämistä olisi mahdoton toteuttaa.
Periaatteessa ymmärrän tuon ajatuksen pyrkiä taloudelliseen riippumattomuutteen olemalla nuoruusvuosina äärimmäisen säästäväinen. Itse pelkään kuitenkin sitä, että tapahtuu jotain ja heitän veivini tai sairastun ennen kuin tuo riippumattomuus olisi saavutettu. Tällöin elämä jäisi vain pelkäksi penninvenyttämiseksi ja sitä riskiä en ole valmis ottamaan. Yritän olla rahankäytössäni järkevä, mutta silti muistaa myös nauttia elämästä.
Se oli vielä jokin aikaa sitten ihan normaalia, että nuorina säästettiin ja maksettiin velat nopeasti pois. Mielestäni on outoa, että nykyään tällaista ei enää arvosteta.
Kyllä, sellaisena aikana kun vakituisen työpaikan sai lähes suoraan koulun penkiltä. Nykyään työelämä jatkuu monilla epävarmana vuosi toisen jälkeen. Ei silloin voi elää pelkästään kaukaista tulevaisuutta ajatellen mikäli haluaa säilyttää mielenterveytensä kunnossa.
Ja siksi ei niin moni pätkätyöläinen on jatkuvasti rahaton, koska töissäollessa pitää leikkiä luksuselämää ja työttömällä pätkällä itkeä, että ei ole euroakaan. Jostain syystä ei kelpaa sellainen elämä, jossa koko ajan on rahaa maltillisesti käytettävissä. Moni 30v tuhlaa tilipäivänä ison osan rahoistaan, maksaa sitten luottokorttilaskut ja vuokran ja itkee, että tili tuli eilen, vain 200 e käyttörahaa kuukaudeksi, miksi saan niin pientä palkkaa...
On äärimmäisen helppoa huudella tuolla tavoin silloin, jos oma elämä on turvattua. Jatkuva epävarmuudessa eläminen vaikuttaa keneen hyvänsä.
Ihan sama miten paljon tätä alapeukutetaan. Kovalla stressillä on epäedullisia vaikutuksia. Se on tutkittu ja todistettu fakta.
Sitä alapeukutetaan, koska ei ole mitään turvattua elämää kuin äärimmäisen harvoilla. Keskituloinen vakityö voi päättyä seuraavissa yt:issä ja se on siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.
Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.
Jos haluaa olla 40-vuotiaana taloudellisesti vapaa, se tarkoittaa melkoisia uhrauksia ikävuosilla 20-40 eli juuri sen parhaimman ajan kun on nuori ja terve. Käytännössä elettävä makaronilla ilman autoa, lapsia ja matkoja että saat kaiken ylimääräisen säästöön. Mahdollista toki juu, mutta ainakaan itse en olisi valmis uhraamaan nuoruutta pelkkään säästämiseen. Tiedän että jotkut on.
Enkä tarkoita että olisin hullu tuhlari, päinvastoin. Tulen toimeen tosi pienelläkin rahalla tarvittaessa. Mutta välillä on ihana lähteä vaikka reissuun ja viime vuonna ostin, 37-vuotiaana, elämäni ensimmäisen auton. Olisi sen säästetyn kymppitonnin voinut laittaa vaikka sijoituksiinkin mutta tämä vapaus on niin ihanaa ettei kaduta. Itse en säästä sitä varten että voisin sitten eläkeiässä olla rikkaampi vaan siksi että säästöjen avulla voin välillä toteuttaa sellaisia haaveita, jotka ilman systemaattista säästämistä olisi mahdoton toteuttaa.
Periaatteessa ymmärrän tuon ajatuksen pyrkiä taloudelliseen riippumattomuutteen olemalla nuoruusvuosina äärimmäisen säästäväinen. Itse pelkään kuitenkin sitä, että tapahtuu jotain ja heitän veivini tai sairastun ennen kuin tuo riippumattomuus olisi saavutettu. Tällöin elämä jäisi vain pelkäksi penninvenyttämiseksi ja sitä riskiä en ole valmis ottamaan. Yritän olla rahankäytössäni järkevä, mutta silti muistaa myös nauttia elämästä.
Se oli vielä jokin aikaa sitten ihan normaalia, että nuorina säästettiin ja maksettiin velat nopeasti pois. Mielestäni on outoa, että nykyään tällaista ei enää arvosteta.
Kyllä, sellaisena aikana kun vakituisen työpaikan sai lähes suoraan koulun penkiltä. Nykyään työelämä jatkuu monilla epävarmana vuosi toisen jälkeen. Ei silloin voi elää pelkästään kaukaista tulevaisuutta ajatellen mikäli haluaa säilyttää mielenterveytensä kunnossa.
Tällainen aika on ollut Suomen historiassa viimeksi 80-luvulla. Silti sanoisin, että vielä 5-10 vuotta sitten oli ihanteena pyrkiä eroon veloista.
Työttömyys on ollut pitkään paljon korkeammalla tasolla kuin 1990-luvun laman aikaan.
Oikeastiko kirkkain silmin väität noin? Työttömyysaste oli laman aikaan pahimmillaan yli 20%. Nyt se lienee jossain 8-9% hujakoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.
Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.
Jos haluaa olla 40-vuotiaana taloudellisesti vapaa, se tarkoittaa melkoisia uhrauksia ikävuosilla 20-40 eli juuri sen parhaimman ajan kun on nuori ja terve. Käytännössä elettävä makaronilla ilman autoa, lapsia ja matkoja että saat kaiken ylimääräisen säästöön. Mahdollista toki juu, mutta ainakaan itse en olisi valmis uhraamaan nuoruutta pelkkään säästämiseen. Tiedän että jotkut on.
Enkä tarkoita että olisin hullu tuhlari, päinvastoin. Tulen toimeen tosi pienelläkin rahalla tarvittaessa. Mutta välillä on ihana lähteä vaikka reissuun ja viime vuonna ostin, 37-vuotiaana, elämäni ensimmäisen auton. Olisi sen säästetyn kymppitonnin voinut laittaa vaikka sijoituksiinkin mutta tämä vapaus on niin ihanaa ettei kaduta. Itse en säästä sitä varten että voisin sitten eläkeiässä olla rikkaampi vaan siksi että säästöjen avulla voin välillä toteuttaa sellaisia haaveita, jotka ilman systemaattista säästämistä olisi mahdoton toteuttaa.
Periaatteessa ymmärrän tuon ajatuksen pyrkiä taloudelliseen riippumattomuutteen olemalla nuoruusvuosina äärimmäisen säästäväinen. Itse pelkään kuitenkin sitä, että tapahtuu jotain ja heitän veivini tai sairastun ennen kuin tuo riippumattomuus olisi saavutettu. Tällöin elämä jäisi vain pelkäksi penninvenyttämiseksi ja sitä riskiä en ole valmis ottamaan. Yritän olla rahankäytössäni järkevä, mutta silti muistaa myös nauttia elämästä.
Se oli vielä jokin aikaa sitten ihan normaalia, että nuorina säästettiin ja maksettiin velat nopeasti pois. Mielestäni on outoa, että nykyään tällaista ei enää arvosteta.
Kyllä, sellaisena aikana kun vakituisen työpaikan sai lähes suoraan koulun penkiltä. Nykyään työelämä jatkuu monilla epävarmana vuosi toisen jälkeen. Ei silloin voi elää pelkästään kaukaista tulevaisuutta ajatellen mikäli haluaa säilyttää mielenterveytensä kunnossa.
Ja siksi ei niin moni pätkätyöläinen on jatkuvasti rahaton, koska töissäollessa pitää leikkiä luksuselämää ja työttömällä pätkällä itkeä, että ei ole euroakaan. Jostain syystä ei kelpaa sellainen elämä, jossa koko ajan on rahaa maltillisesti käytettävissä. Moni 30v tuhlaa tilipäivänä ison osan rahoistaan, maksaa sitten luottokorttilaskut ja vuokran ja itkee, että tili tuli eilen, vain 200 e käyttörahaa kuukaudeksi, miksi saan niin pientä palkkaa...
On äärimmäisen helppoa huudella tuolla tavoin silloin, jos oma elämä on turvattua. Jatkuva epävarmuudessa eläminen vaikuttaa keneen hyvänsä.
Ihan sama miten paljon tätä alapeukutetaan. Kovalla stressillä on epäedullisia vaikutuksia. Se on tutkittu ja todistettu fakta.
Sitä alapeukutetaan, koska ei ole mitään turvattua elämää kuin äärimmäisen harvoilla. Keskituloinen vakityö voi päättyä seuraavissa yt:issä ja se on siinä.
Pankissa ollaan tästä eri mieltä. Vakitöissä oleva saa ihan kohtelun mennessään kysymään lainaa kuin pätkätyöläinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.
Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.
Jos haluaa olla 40-vuotiaana taloudellisesti vapaa, se tarkoittaa melkoisia uhrauksia ikävuosilla 20-40 eli juuri sen parhaimman ajan kun on nuori ja terve. Käytännössä elettävä makaronilla ilman autoa, lapsia ja matkoja että saat kaiken ylimääräisen säästöön. Mahdollista toki juu, mutta ainakaan itse en olisi valmis uhraamaan nuoruutta pelkkään säästämiseen. Tiedän että jotkut on.
Enkä tarkoita että olisin hullu tuhlari, päinvastoin. Tulen toimeen tosi pienelläkin rahalla tarvittaessa. Mutta välillä on ihana lähteä vaikka reissuun ja viime vuonna ostin, 37-vuotiaana, elämäni ensimmäisen auton. Olisi sen säästetyn kymppitonnin voinut laittaa vaikka sijoituksiinkin mutta tämä vapaus on niin ihanaa ettei kaduta. Itse en säästä sitä varten että voisin sitten eläkeiässä olla rikkaampi vaan siksi että säästöjen avulla voin välillä toteuttaa sellaisia haaveita, jotka ilman systemaattista säästämistä olisi mahdoton toteuttaa.
Periaatteessa ymmärrän tuon ajatuksen pyrkiä taloudelliseen riippumattomuutteen olemalla nuoruusvuosina äärimmäisen säästäväinen. Itse pelkään kuitenkin sitä, että tapahtuu jotain ja heitän veivini tai sairastun ennen kuin tuo riippumattomuus olisi saavutettu. Tällöin elämä jäisi vain pelkäksi penninvenyttämiseksi ja sitä riskiä en ole valmis ottamaan. Yritän olla rahankäytössäni järkevä, mutta silti muistaa myös nauttia elämästä.
Se oli vielä jokin aikaa sitten ihan normaalia, että nuorina säästettiin ja maksettiin velat nopeasti pois. Mielestäni on outoa, että nykyään tällaista ei enää arvosteta.
Kyllä, sellaisena aikana kun vakituisen työpaikan sai lähes suoraan koulun penkiltä. Nykyään työelämä jatkuu monilla epävarmana vuosi toisen jälkeen. Ei silloin voi elää pelkästään kaukaista tulevaisuutta ajatellen mikäli haluaa säilyttää mielenterveytensä kunnossa.
Ja siksi ei niin moni pätkätyöläinen on jatkuvasti rahaton, koska töissäollessa pitää leikkiä luksuselämää ja työttömällä pätkällä itkeä, että ei ole euroakaan. Jostain syystä ei kelpaa sellainen elämä, jossa koko ajan on rahaa maltillisesti käytettävissä. Moni 30v tuhlaa tilipäivänä ison osan rahoistaan, maksaa sitten luottokorttilaskut ja vuokran ja itkee, että tili tuli eilen, vain 200 e käyttörahaa kuukaudeksi, miksi saan niin pientä palkkaa...
On äärimmäisen helppoa huudella tuolla tavoin silloin, jos oma elämä on turvattua. Jatkuva epävarmuudessa eläminen vaikuttaa keneen hyvänsä.
Ihan sama miten paljon tätä alapeukutetaan. Kovalla stressillä on epäedullisia vaikutuksia. Se on tutkittu ja todistettu fakta.
Sitä alapeukutetaan, koska ei ole mitään turvattua elämää kuin äärimmäisen harvoilla. Keskituloinen vakityö voi päättyä seuraavissa yt:issä ja se on siinä.
Pankissa ollaan tästä eri mieltä. Vakitöissä oleva saa ihan kohtelun mennessään kysymään lainaa kuin pätkätyöläinen.
No tottakai pankki joutuu miettimään todennäköisyyksiä. Mutta ihan yhtä hyvässä tai huonossa asemassa lainansa kanssa se vakkari on kuin pätkätyöläinenkin, kun yt:issä voitto napsahtaa kohdalle. Pätkätyöläinen saa sentään jatkaa määräaikaisensa loppuun.
Rahalla ilmenevään luksusteluun on varaa pienellä osaa kansasta. En pidä ylihintaisen ruuan syömistä ja nukkumista hotellissa luksusteluna vaan rahan haaskaamisena. Itse pitäydyn siinä artikkelin kohdassa, että elämys luonnossa ihan ilmaiseksi on arjen luksusta. Rauhoittuminen vaikkapa virtaavan kosken äärellä on kokemus, josta ammennan voimaa. Paljon rahaa vievä luksus ei ole mitään parempaa ja hienompaa eikä ylpeilemisen aihe. Jos elämyksiä janoaa esittääkseen ne muille kateutta herättääkseen, on se säälittävää. Monet nousukaat ovat lähtöisin vaatimattomista oloista ja kompensoivat alemmuudentuntoaan materialismilla. Usein nämä ovat vielä katellisia, jos joku muukin pääsee samaan kuin he.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kuuntelin erään 15-vuotiaan tytön kommenttia, kun veli oli muuttamassa omilleen. Sanoin tytölle, että veljen pitäisi löytää osa-aikatyö opiskeluiden ohelle. Tyttö: miks? Sehän saa sossusta rahaa.
Opiskelija ei saa sossusta rahaa.
Opintolaina lasketaan tuloksi, mutta siitä huolimatta voi syntyä vajetta sen verran, että on oikeus saada toimeentulotukea.
Esimerkki:
+ opintoraha 2 euroa
+ opintolaina 1 euro
- vuokra 4 euroa
- ruoka 1 euro
= 2 euron vaje, joten toimeentulotukea 2 euroa
Vierailija kirjoitti:
Rahalla ilmenevään luksusteluun on varaa pienellä osaa kansasta. En pidä ylihintaisen ruuan syömistä ja nukkumista hotellissa luksusteluna vaan rahan haaskaamisena. Itse pitäydyn siinä artikkelin kohdassa, että elämys luonnossa ihan ilmaiseksi on arjen luksusta. Rauhoittuminen vaikkapa virtaavan kosken äärellä on kokemus, josta ammennan voimaa. Paljon rahaa vievä luksus ei ole mitään parempaa ja hienompaa eikä ylpeilemisen aihe. Jos elämyksiä janoaa esittääkseen ne muille kateutta herättääkseen, on se säälittävää. Monet nousukaat ovat lähtöisin vaatimattomista oloista ja kompensoivat alemmuudentuntoaan materialismilla. Usein nämä ovat vielä katellisia, jos joku muukin pääsee samaan kuin he.
Auto helpottaa pääsemistä moneen paikkaan, myös sinne kosken rannalle. Ja sen saa hankittua rahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan enää mitään asuntolainoja ja kiinteistöveroja viitsi maksaa. Kivempaa nauttia matkailusta kuin elättää pankkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.
Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.
Jos haluaa olla 40-vuotiaana taloudellisesti vapaa, se tarkoittaa melkoisia uhrauksia ikävuosilla 20-40 eli juuri sen parhaimman ajan kun on nuori ja terve. Käytännössä elettävä makaronilla ilman autoa, lapsia ja matkoja että saat kaiken ylimääräisen säästöön. Mahdollista toki juu, mutta ainakaan itse en olisi valmis uhraamaan nuoruutta pelkkään säästämiseen. Tiedän että jotkut on.
Enkä tarkoita että olisin hullu tuhlari, päinvastoin. Tulen toimeen tosi pienelläkin rahalla tarvittaessa. Mutta välillä on ihana lähteä vaikka reissuun ja viime vuonna ostin, 37-vuotiaana, elämäni ensimmäisen auton. Olisi sen säästetyn kymppitonnin voinut laittaa vaikka sijoituksiinkin mutta tämä vapaus on niin ihanaa ettei kaduta. Itse en säästä sitä varten että voisin sitten eläkeiässä olla rikkaampi vaan siksi että säästöjen avulla voin välillä toteuttaa sellaisia haaveita, jotka ilman systemaattista säästämistä olisi mahdoton toteuttaa.
Periaatteessa ymmärrän tuon ajatuksen pyrkiä taloudelliseen riippumattomuutteen olemalla nuoruusvuosina äärimmäisen säästäväinen. Itse pelkään kuitenkin sitä, että tapahtuu jotain ja heitän veivini tai sairastun ennen kuin tuo riippumattomuus olisi saavutettu. Tällöin elämä jäisi vain pelkäksi penninvenyttämiseksi ja sitä riskiä en ole valmis ottamaan. Yritän olla rahankäytössäni järkevä, mutta silti muistaa myös nauttia elämästä.
Se oli vielä jokin aikaa sitten ihan normaalia, että nuorina säästettiin ja maksettiin velat nopeasti pois. Mielestäni on outoa, että nykyään tällaista ei enää arvosteta.
Kyllä, sellaisena aikana kun vakituisen työpaikan sai lähes suoraan koulun penkiltä. Nykyään työelämä jatkuu monilla epävarmana vuosi toisen jälkeen. Ei silloin voi elää pelkästään kaukaista tulevaisuutta ajatellen mikäli haluaa säilyttää mielenterveytensä kunnossa.
Ja siksi ei niin moni pätkätyöläinen on jatkuvasti rahaton, koska töissäollessa pitää leikkiä luksuselämää ja työttömällä pätkällä itkeä, että ei ole euroakaan. Jostain syystä ei kelpaa sellainen elämä, jossa koko ajan on rahaa maltillisesti käytettävissä. Moni 30v tuhlaa tilipäivänä ison osan rahoistaan, maksaa sitten luottokorttilaskut ja vuokran ja itkee, että tili tuli eilen, vain 200 e käyttörahaa kuukaudeksi, miksi saan niin pientä palkkaa...
On äärimmäisen helppoa huudella tuolla tavoin silloin, jos oma elämä on turvattua. Jatkuva epävarmuudessa eläminen vaikuttaa keneen hyvänsä.
Ihan sama miten paljon tätä alapeukutetaan. Kovalla stressillä on epäedullisia vaikutuksia. Se on tutkittu ja todistettu fakta.
Sitä alapeukutetaan, koska ei ole mitään turvattua elämää kuin äärimmäisen harvoilla. Keskituloinen vakityö voi päättyä seuraavissa yt:issä ja se on siinä.
Pankissa ollaan tästä eri mieltä. Vakitöissä oleva saa ihan kohtelun mennessään kysymään lainaa kuin pätkätyöläinen.
No tottakai pankki joutuu miettimään todennäköisyyksiä. Mutta ihan yhtä hyvässä tai huonossa asemassa lainansa kanssa se vakkari on kuin pätkätyöläinenkin, kun yt:issä voitto napsahtaa kohdalle. Pätkätyöläinen saa sentään jatkaa määräaikaisensa loppuun.
Eli et kiellä sitä, että on aivan eri asia taloudellisessa mielessä lyhentää oman asunnon lainaa vakitöissä ollessaan kuin olla vuosikausia vuokralla siksi, ettei pankki pätkätöiden takia myönnä asuntolainaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sitä arvojen muuttumista, mikä selittää tälläkin palstalla roihahtavan raivon ja agression useissa tavarapaljous-, konmaritus- ja minimalismiketjuissa. Se on niin loukkaavaa, ja vaikeaa hyväksyä, että muut eivät arvostakaan niitä kippoja ja kuppeja ja roinaa, mitä olet hoardannut nurkat täyteen.
Mitä kipoilla ja kupeilla on tekemistä luksusmatkailun tai toisaalta varallisuuden kartuttamusen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä kirjoitti:
Mitä minä sillä asunnolla teen, kun joudun kuitenkin vaihtamaan työn perässä paikkakuntaa ehkä jopa läpi elämän? Lapsia ei ole eikä tule, eläkkeelle pääsykin alkaa vähitellen näyttää epätodennäköiseltä, eikä niissä käärinliinoissa edelleenkään ole taskuja.
Jos nyt johonkin voisi säästää, niin sveitsiläisen eutanasiaklinikan kuluihin, että pääsee siististi pois, kun se aika tulee.
Itsemurhan tehneen omaisen kotoa löytäneeni arvostaisin todella sitä, että Suomessa lähdön voisi hoitaa tällä tavoin. Ei ole ollut yhteiskunnalle halpaa tämä minun psyykeni hoito tapahtuneen jälkeen. Klinikan pyörittäminen maksaisi aivan pennosia sen rinnalla, mitä nykyään itsemurhan tehneen ihmisen traumatisoituneiden omaisten hoitaminen maksaa.
Jos on kasvattanut itsemurhan tekevän lapsen tai ajanut puolisonsa itsemurhaan nalkutuksella, niin ihan turha ruinata ilmaista terapiaa. Ota vastuu teoistasi ja maksa itse terapiasi.
Mene kasvamaan ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.
Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.
Jos haluaa olla 40-vuotiaana taloudellisesti vapaa, se tarkoittaa melkoisia uhrauksia ikävuosilla 20-40 eli juuri sen parhaimman ajan kun on nuori ja terve. Käytännössä elettävä makaronilla ilman autoa, lapsia ja matkoja että saat kaiken ylimääräisen säästöön. Mahdollista toki juu, mutta ainakaan itse en olisi valmis uhraamaan nuoruutta pelkkään säästämiseen. Tiedän että jotkut on.
Enkä tarkoita että olisin hullu tuhlari, päinvastoin. Tulen toimeen tosi pienelläkin rahalla tarvittaessa. Mutta välillä on ihana lähteä vaikka reissuun ja viime vuonna ostin, 37-vuotiaana, elämäni ensimmäisen auton. Olisi sen säästetyn kymppitonnin voinut laittaa vaikka sijoituksiinkin mutta tämä vapaus on niin ihanaa ettei kaduta. Itse en säästä sitä varten että voisin sitten eläkeiässä olla rikkaampi vaan siksi että säästöjen avulla voin välillä toteuttaa sellaisia haaveita, jotka ilman systemaattista säästämistä olisi mahdoton toteuttaa.
Periaatteessa ymmärrän tuon ajatuksen pyrkiä taloudelliseen riippumattomuutteen olemalla nuoruusvuosina äärimmäisen säästäväinen. Itse pelkään kuitenkin sitä, että tapahtuu jotain ja heitän veivini tai sairastun ennen kuin tuo riippumattomuus olisi saavutettu. Tällöin elämä jäisi vain pelkäksi penninvenyttämiseksi ja sitä riskiä en ole valmis ottamaan. Yritän olla rahankäytössäni järkevä, mutta silti muistaa myös nauttia elämästä.
Se oli vielä jokin aikaa sitten ihan normaalia, että nuorina säästettiin ja maksettiin velat nopeasti pois. Mielestäni on outoa, että nykyään tällaista ei enää arvosteta.
Kyllä, sellaisena aikana kun vakituisen työpaikan sai lähes suoraan koulun penkiltä. Nykyään työelämä jatkuu monilla epävarmana vuosi toisen jälkeen. Ei silloin voi elää pelkästään kaukaista tulevaisuutta ajatellen mikäli haluaa säilyttää mielenterveytensä kunnossa.
Ja siksi ei niin moni pätkätyöläinen on jatkuvasti rahaton, koska töissäollessa pitää leikkiä luksuselämää ja työttömällä pätkällä itkeä, että ei ole euroakaan. Jostain syystä ei kelpaa sellainen elämä, jossa koko ajan on rahaa maltillisesti käytettävissä. Moni 30v tuhlaa tilipäivänä ison osan rahoistaan, maksaa sitten luottokorttilaskut ja vuokran ja itkee, että tili tuli eilen, vain 200 e käyttörahaa kuukaudeksi, miksi saan niin pientä palkkaa...
On äärimmäisen helppoa huudella tuolla tavoin silloin, jos oma elämä on turvattua. Jatkuva epävarmuudessa eläminen vaikuttaa keneen hyvänsä.
Ihan sama miten paljon tätä alapeukutetaan. Kovalla stressillä on epäedullisia vaikutuksia. Se on tutkittu ja todistettu fakta.
Sitä alapeukutetaan, koska ei ole mitään turvattua elämää kuin äärimmäisen harvoilla. Keskituloinen vakityö voi päättyä seuraavissa yt:issä ja se on siinä.
Pankissa ollaan tästä eri mieltä. Vakitöissä oleva saa ihan kohtelun mennessään kysymään lainaa kuin pätkätyöläinen.
No tottakai pankki joutuu miettimään todennäköisyyksiä. Mutta ihan yhtä hyvässä tai huonossa asemassa lainansa kanssa se vakkari on kuin pätkätyöläinenkin, kun yt:issä voitto napsahtaa kohdalle. Pätkätyöläinen saa sentään jatkaa määräaikaisensa loppuun.
Eli et kiellä sitä, että on aivan eri asia taloudellisessa mielessä lyhentää oman asunnon lainaa vakitöissä ollessaan kuin olla vuosikausia vuokralla siksi, ettei pankki pätkätöiden takia myönnä asuntolainaa?
Tietenkään en kiellä tuota. Halusin vain tuoda esiin sen, että ei se vakityö tarkoita sinänsä turvattua elämää. Ja toisaalta mitä epävarmempaa on, sitä tärkeämpää olisi pyrkiä minimoimaan sitä säästämällä, ei tuhlaamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sitä arvojen muuttumista, mikä selittää tälläkin palstalla roihahtavan raivon ja agression useissa tavarapaljous-, konmaritus- ja minimalismiketjuissa. Se on niin loukkaavaa, ja vaikeaa hyväksyä, että muut eivät arvostakaan niitä kippoja ja kuppeja ja roinaa, mitä olet hoardannut nurkat täyteen.
Mitä kipoilla ja kupeilla on tekemistä luksusmatkailun tai toisaalta varallisuuden kartuttamusen kanssa?
Sitä, että jollain rahalla nekin on hankittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä kirjoitti:
Mitä minä sillä asunnolla teen, kun joudun kuitenkin vaihtamaan työn perässä paikkakuntaa ehkä jopa läpi elämän? Lapsia ei ole eikä tule, eläkkeelle pääsykin alkaa vähitellen näyttää epätodennäköiseltä, eikä niissä käärinliinoissa edelleenkään ole taskuja.
Jos nyt johonkin voisi säästää, niin sveitsiläisen eutanasiaklinikan kuluihin, että pääsee siististi pois, kun se aika tulee.
Itsemurhan tehneen omaisen kotoa löytäneeni arvostaisin todella sitä, että Suomessa lähdön voisi hoitaa tällä tavoin. Ei ole ollut yhteiskunnalle halpaa tämä minun psyykeni hoito tapahtuneen jälkeen. Klinikan pyörittäminen maksaisi aivan pennosia sen rinnalla, mitä nykyään itsemurhan tehneen ihmisen traumatisoituneiden omaisten hoitaminen maksaa.
Jos on kasvattanut itsemurhan tekevän lapsen tai ajanut puolisonsa itsemurhaan nalkutuksella, niin ihan turha ruinata ilmaista terapiaa. Ota vastuu teoistasi ja maksa itse terapiasi.
Ei ollut silloin rahaa. Terapia maksetaan työkyvyn ylläpitämiseksi. Olen pystynyt sen ansiosta tekemään töitä traumasta huolimatta. Olisiko sinusta ollut parempi, että olisin terapiassa käymisen sijasta nostanut työttömyyskorvauksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sitä arvojen muuttumista, mikä selittää tälläkin palstalla roihahtavan raivon ja agression useissa tavarapaljous-, konmaritus- ja minimalismiketjuissa. Se on niin loukkaavaa, ja vaikeaa hyväksyä, että muut eivät arvostakaan niitä kippoja ja kuppeja ja roinaa, mitä olet hoardannut nurkat täyteen.
Mitä kipoilla ja kupeilla on tekemistä luksusmatkailun tai toisaalta varallisuuden kartuttamusen kanssa?
Sitä, että jollain rahalla nekin on hankittu.
Mutta se ei ole kumpaakaan noista, joista on puhuttu eli kolmas rahan käyttömuoto. Toisaalta, keskiluokkaisen on aika mahdoton hassata kaikkia rahojaan kippoihin.
Tässä toteutuu jälleen Georg Simmelin kiteytys muodin olemuksesta: muoti on kuollut syntyessään, nimenomaan massojen muoti. Keskiluokka on aina ollut se, joka imitoi muita, edelläkävijöitä. Nyt ei ole enää trendikästä syödä trendiravintolassa käsinkerättyjä etanan munia vaan itsetehtyä mustikkahuttua lähikallioilla! Keskiluokka- olette ikuisia tylsimyksiä.
Matkustelusta on tullut tavallisuutta ja luksuselämysten metsästyksestä. Muoti tulee kääntymään. Ruotsissa on jo lähtenyt muutos liikkeelle. Lentämättömyyden suosio kasvaa Ruotsissa. Samailmiö voi tulla meillä muotiin noin 5-8v viiveellä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä toteutuu jälleen Georg Simmelin kiteytys muodin olemuksesta: muoti on kuollut syntyessään, nimenomaan massojen muoti. Keskiluokka on aina ollut se, joka imitoi muita, edelläkävijöitä. Nyt ei ole enää trendikästä syödä trendiravintolassa käsinkerättyjä etanan munia vaan itsetehtyä mustikkahuttua lähikallioilla! Keskiluokka- olette ikuisia tylsimyksiä.
Entä sitten? Miksi välittäisin mielipiteestäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahalla ilmenevään luksusteluun on varaa pienellä osaa kansasta. En pidä ylihintaisen ruuan syömistä ja nukkumista hotellissa luksusteluna vaan rahan haaskaamisena. Itse pitäydyn siinä artikkelin kohdassa, että elämys luonnossa ihan ilmaiseksi on arjen luksusta. Rauhoittuminen vaikkapa virtaavan kosken äärellä on kokemus, josta ammennan voimaa. Paljon rahaa vievä luksus ei ole mitään parempaa ja hienompaa eikä ylpeilemisen aihe. Jos elämyksiä janoaa esittääkseen ne muille kateutta herättääkseen, on se säälittävää. Monet nousukaat ovat lähtöisin vaatimattomista oloista ja kompensoivat alemmuudentuntoaan materialismilla. Usein nämä ovat vielä katellisia, jos joku muukin pääsee samaan kuin he.
Auto helpottaa pääsemistä moneen paikkaan, myös sinne kosken rannalle. Ja sen saa hankittua rahalla.
Minulla on vanha auto,joka kuljettaa paikasta a paikkaan b. Ei ole tosiankaan luksusta.
Alue: Aihe vapaa
Niinkö :DDD
https://findikaattori.fi/fi/34
https://findikaattori.fi/fi/41
.