Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Keskiluokka hurahti luksuselämyksiin
19.05.2018 |
Luksushotellit ja -ravintolat sun muut elämykset ovat asioihin, joihin sosiaalista nousua tavoitteleva keskiluokka haluaa panostaa. Aikaisemmin vain rikkaille suunnatut asiat ovat nyt kaikkien ulottuvilla, kunhan vain käyttää rahansa kulutukseen. Sosiaaliturvajärjestelmä takaa perushyödykkeet, joten ihmiset voivat elää tässä hetkessä. Enää ei ole muotia esim. hankkia asuntoa, vaan rahat voi laittaa matkusteluun ja luksusteluun. Tulevaisuuden suunta vai aikamme trendi?
Kommentit (158)
Elämystenperässäjuoksevat herättävät ainoastaan hieman sääliä ja ihmetystä. Se on loputon tie, ja lopuksi mikään ei tunnu enää miltään. Tuntuu kuin näiden metsästys kertoo ainoastaan tyhjyyden tunteen peittelemisestä. Mikähän on se viimeinen elämysten elämys ?
Parhaat elämykset eivät maksa yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme mutinaa täällä. Se on kulutus, joka talouden rattaat pitää pyörimässä. Mammat jeesustelee "tuhlailevia millenniaaleja" vaikka heidän ansiostaan teillä lähitulevaisuuden eläkeläisilläkin on edes vähän voita leivän päälle. Ne on nimenomaan aarretta kasaavat pula-ajan lapset, jotka kuvittelee että talous vaan pyörii sillä tavalla että kaikki laittaa säästöön pahan päivän varalle ja että "yhteiskunta kuitenkin maksaa".
Rahaa tulee taikaseinästä printtaamalla, investoinnit tulevaisuuteen ja niillä saavutettava talouden ostovoima on se mikä ratkaisee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.
Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.
Jos haluaa olla 40-vuotiaana taloudellisesti vapaa, se tarkoittaa melkoisia uhrauksia ikävuosilla 20-40 eli juuri sen parhaimman ajan kun on nuori ja terve. Käytännössä elettävä makaronilla ilman autoa, lapsia ja matkoja että saat kaiken ylimääräisen säästöön. Mahdollista toki juu, mutta ainakaan itse en olisi valmis uhraamaan nuoruutta pelkkään säästämiseen. Tiedän että jotkut on.
Enkä tarkoita että olisin hullu tuhlari, päinvastoin. Tulen toimeen tosi pienelläkin rahalla tarvittaessa. Mutta välillä on ihana lähteä vaikka reissuun ja viime vuonna ostin, 37-vuotiaana, elämäni ensimmäisen auton. Olisi sen säästetyn kymppitonnin voinut laittaa vaikka sijoituksiinkin mutta tämä vapaus on niin ihanaa ettei kaduta. Itse en säästä sitä varten että voisin sitten eläkeiässä olla rikkaampi vaan siksi että säästöjen avulla voin välillä toteuttaa sellaisia haaveita, jotka ilman systemaattista säästämistä olisi mahdoton toteuttaa.
Muistaakseni siitä on laskelmiakin, että jos sijoittaa 200e/kk ikävuosina 20-40v + pääoman tuotot, nelikymppisenä on pörssin keskituotolla laskettuna taloudellisesti riippumaton. Ei tuo pitäisi olla normaalipalkkaiselle sellainen uhraus, että pitää elää makaronilla eikä voisi ikinä tuhlailla. Pientuloisella toki vaikeaa.
Mutta sitten ei ole samaan aikaan omistusasuntoa tai on tosi hyvätuloinen tai elänyt niukasti. En ole taloudellisesti riippumaton, mutta minulla on näin nelikymppisenä aina ollut kiva omistusasunto, joka on makuni mukaisesti sisustettu ja 25-vuotiaasta ollut aina max 4 vuotta vanha auto. Asunnon avulla on katastrofin varalle 200 000 euron omaisuus, jos vaikka joutuisi sairaseläkkeelle tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän rikkautta on velaton (tai lähes) asunto, auto ja kohtuulliset sijoitukset. Mukava työ, josta nauttii. Matkustelu jne on kaikkien ulottuvilla, vaurastuminen ei.
Asunnon arvo voi yhdessä vaiheessa olla korkealla ja yhdessä vaiheessa romahtaa. Omistusadunt on myös turha este ja hidaste jos joutuu muuttamaan työnperässä. Nykyään baaditaan paljon joustavuutta.
Auton arvo laske sitä mukaan kuin mitä sille kertyy ikää ja ajokilometrejä, myöskään vanhaa autoa ei haluta ostaa kalliimmalla kuin uutta ellei se ole jo joku harvinainen museoauto. Lisäksi auto on ympäristöriski, tavallisella pensasyöpöllä on isompi hiilijalanjälki kuin sähkä- tai polttokennoautolla.
Osakkeisiin sijoittaminen on varsinaista uhkapelia. Koskaan ei pysty tietämään mitä seuraavaksi tapahtuu ja muutenkin osakemarkkinoista on tullut yhä hektisempää. Nykyään osakkeiden arvo romahtaa helposti vaikka siitä että ihmisten tunteet ailahtelee vihan ja empatian välillä.
Niinno, asunnon arvo on se käyttöarvo. Että voi elää pienillä asumiskustannuksilla. Auton arvo on myös käyttöarvo. Ja toki jos ei autoa tarvitse, turhahan se on.
Osakkeita taas kannattaa miettiä vähän pitkäjänteisemmin. Joo, arvo voi pudota kymmeniä prosentteja vuodessa, mutta eihän niitä silloin myydä. Odottaa, että nousee. Ja aina nousee, jos ei konkurssia tule. Historiallisesti Helsingin pörssin keskituotto on noin 9-10% vuodessa ja siihen mahtuu aika monta romahdusta. Toki historia ei takaa mitään, mutta jos nykytalousjärjestelmä lakkaa olemasta tällaisena, meillä on aika paljon isompiakin murheita kuin se romahtiko pörssissä. Ei niitä rahoja pankkitililtäkään silloin ulos saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kuuntelin erään 15-vuotiaan tytön kommenttia, kun veli oli muuttamassa omilleen. Sanoin tytölle, että veljen pitäisi löytää osa-aikatyö opiskeluiden ohelle. Tyttö: miks? Sehän saa sossusta rahaa.
Opiskelija ei saa sossusta rahaa.
Minä sain opiskeluaikana harkinnanvaraista tietokoneeseen. Töitäkin toki hain, mutta koskaan ei kuulunut vastausta. Opiskelijana en kaiketi kevannut työnantajille ja muut vei työpaikat nenän edestä. Töihin ei enää nykyään tuosta vainmennä, niitä haetaa ja niistä kilpaillaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.
Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.
Jos haluaa olla 40-vuotiaana taloudellisesti vapaa, se tarkoittaa melkoisia uhrauksia ikävuosilla 20-40 eli juuri sen parhaimman ajan kun on nuori ja terve. Käytännössä elettävä makaronilla ilman autoa, lapsia ja matkoja että saat kaiken ylimääräisen säästöön. Mahdollista toki juu, mutta ainakaan itse en olisi valmis uhraamaan nuoruutta pelkkään säästämiseen. Tiedän että jotkut on.
Enkä tarkoita että olisin hullu tuhlari, päinvastoin. Tulen toimeen tosi pienelläkin rahalla tarvittaessa. Mutta välillä on ihana lähteä vaikka reissuun ja viime vuonna ostin, 37-vuotiaana, elämäni ensimmäisen auton. Olisi sen säästetyn kymppitonnin voinut laittaa vaikka sijoituksiinkin mutta tämä vapaus on niin ihanaa ettei kaduta. Itse en säästä sitä varten että voisin sitten eläkeiässä olla rikkaampi vaan siksi että säästöjen avulla voin välillä toteuttaa sellaisia haaveita, jotka ilman systemaattista säästämistä olisi mahdoton toteuttaa.
Muistaakseni siitä on laskelmiakin, että jos sijoittaa 200e/kk ikävuosina 20-40v + pääoman tuotot, nelikymppisenä on pörssin keskituotolla laskettuna taloudellisesti riippumaton. Ei tuo pitäisi olla normaalipalkkaiselle sellainen uhraus, että pitää elää makaronilla eikä voisi ikinä tuhlailla. Pientuloisella toki vaikeaa.
Joo ja lotossakin voittaa joku joka viikko. Nyt vittu vähän valoja päälle, 200e kuussa 20 vuodessa riippumattomaksi? Vai ootko sä jossain pankissa duunissa myymässä tuulareille instrumentteja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.
Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.
Jos haluaa olla 40-vuotiaana taloudellisesti vapaa, se tarkoittaa melkoisia uhrauksia ikävuosilla 20-40 eli juuri sen parhaimman ajan kun on nuori ja terve. Käytännössä elettävä makaronilla ilman autoa, lapsia ja matkoja että saat kaiken ylimääräisen säästöön. Mahdollista toki juu, mutta ainakaan itse en olisi valmis uhraamaan nuoruutta pelkkään säästämiseen. Tiedän että jotkut on.
Enkä tarkoita että olisin hullu tuhlari, päinvastoin. Tulen toimeen tosi pienelläkin rahalla tarvittaessa. Mutta välillä on ihana lähteä vaikka reissuun ja viime vuonna ostin, 37-vuotiaana, elämäni ensimmäisen auton. Olisi sen säästetyn kymppitonnin voinut laittaa vaikka sijoituksiinkin mutta tämä vapaus on niin ihanaa ettei kaduta. Itse en säästä sitä varten että voisin sitten eläkeiässä olla rikkaampi vaan siksi että säästöjen avulla voin välillä toteuttaa sellaisia haaveita, jotka ilman systemaattista säästämistä olisi mahdoton toteuttaa.
Periaatteessa ymmärrän tuon ajatuksen pyrkiä taloudelliseen riippumattomuutteen olemalla nuoruusvuosina äärimmäisen säästäväinen. Itse pelkään kuitenkin sitä, että tapahtuu jotain ja heitän veivini tai sairastun ennen kuin tuo riippumattomuus olisi saavutettu. Tällöin elämä jäisi vain pelkäksi penninvenyttämiseksi ja sitä riskiä en ole valmis ottamaan. Yritän olla rahankäytössäni järkevä, mutta silti muistaa myös nauttia elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän rikkautta on velaton (tai lähes) asunto, auto ja kohtuulliset sijoitukset. Mukava työ, josta nauttii. Matkustelu jne on kaikkien ulottuvilla, vaurastuminen ei.
Asunnon arvo voi yhdessä vaiheessa olla korkealla ja yhdessä vaiheessa romahtaa. Omistusadunt on myös turha este ja hidaste jos joutuu muuttamaan työnperässä. Nykyään baaditaan paljon joustavuutta.
Auton arvo laske sitä mukaan kuin mitä sille kertyy ikää ja ajokilometrejä, myöskään vanhaa autoa ei haluta ostaa kalliimmalla kuin uutta ellei se ole jo joku harvinainen museoauto. Lisäksi auto on ympäristöriski, tavallisella pensasyöpöllä on isompi hiilijalanjälki kuin sähkä- tai polttokennoautolla.
Osakkeisiin sijoittaminen on varsinaista uhkapelia. Koskaan ei pysty tietämään mitä seuraavaksi tapahtuu ja muutenkin osakemarkkinoista on tullut yhä hektisempää. Nykyään osakkeiden arvo romahtaa helposti vaikka siitä että ihmisten tunteet ailahtelee vihan ja empatian välillä.
Tämä. Siksi päivitettyä tietotaitoa kovempaa valuuttaa ei ole.
PS. Autoa on turha edes mainita. Sen hinta romahtaa sille sekunnilla kun sen ajaa liikkeestä ulos.
Ihanaa, siinä tapauksessa auto kannattaa aina koeajaa ennen ostoa 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kuuntelin erään 15-vuotiaan tytön kommenttia, kun veli oli muuttamassa omilleen. Sanoin tytölle, että veljen pitäisi löytää osa-aikatyö opiskeluiden ohelle. Tyttö: miks? Sehän saa sossusta rahaa.
Opiskelija ei saa sossusta rahaa.
Minä sain opiskeluaikana harkinnanvaraista tietokoneeseen. Töitäkin toki hain, mutta koskaan ei kuulunut vastausta. Opiskelijana en kaiketi kevannut työnantajille ja muut vei työpaikat nenän edestä. Töihin ei enää nykyään tuosta vainmennä, niitä haetaa ja niistä kilpaillaan
Oletus on tänäpäivänä, että on nostettu opintolaina. Siksi ei toimeentulotukea. Ja huomio: lainamäärät nousseet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän rikkautta on velaton (tai lähes) asunto, auto ja kohtuulliset sijoitukset. Mukava työ, josta nauttii. Matkustelu jne on kaikkien ulottuvilla, vaurastuminen ei.
Asunnon arvo voi yhdessä vaiheessa olla korkealla ja yhdessä vaiheessa romahtaa. Omistusadunt on myös turha este ja hidaste jos joutuu muuttamaan työnperässä. Nykyään baaditaan paljon joustavuutta.
Auton arvo laske sitä mukaan kuin mitä sille kertyy ikää ja ajokilometrejä, myöskään vanhaa autoa ei haluta ostaa kalliimmalla kuin uutta ellei se ole jo joku harvinainen museoauto. Lisäksi auto on ympäristöriski, tavallisella pensasyöpöllä on isompi hiilijalanjälki kuin sähkä- tai polttokennoautolla.
Osakkeisiin sijoittaminen on varsinaista uhkapelia. Koskaan ei pysty tietämään mitä seuraavaksi tapahtuu ja muutenkin osakemarkkinoista on tullut yhä hektisempää. Nykyään osakkeiden arvo romahtaa helposti vaikka siitä että ihmisten tunteet ailahtelee vihan ja empatian välillä.
Niinno, asunnon arvo on se käyttöarvo. Että voi elää pienillä asumiskustannuksilla. Auton arvo on myös käyttöarvo. Ja toki jos ei autoa tarvitse, turhahan se on.
Osakkeita taas kannattaa miettiä vähän pitkäjänteisemmin. Joo, arvo voi pudota kymmeniä prosentteja vuodessa, mutta eihän niitä silloin myydä. Odottaa, että nousee. Ja aina nousee, jos ei konkurssia tule. Historiallisesti Helsingin pörssin keskituotto on noin 9-10% vuodessa ja siihen mahtuu aika monta romahdusta. Toki historia ei takaa mitään, mutta jos nykytalousjärjestelmä lakkaa olemasta tällaisena, meillä on aika paljon isompiakin murheita kuin se romahtiko pörssissä. Ei niitä rahoja pankkitililtäkään silloin ulos saa.
Jollekin on luksuselämys asua joka päivä omassa kodissaan (missä siinä sivussa kerryttää taloudellista turvaa ja tulevaa helpotusta itselleen) ja liikkua joustavasti luotettavalla autolla ja lomailla silloin tällöin. Joku taas tinkii arjestaan ja luksustelee sitten lomat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kuuntelin erään 15-vuotiaan tytön kommenttia, kun veli oli muuttamassa omilleen. Sanoin tytölle, että veljen pitäisi löytää osa-aikatyö opiskeluiden ohelle. Tyttö: miks? Sehän saa sossusta rahaa.
Opiskelija ei saa sossusta rahaa.
Ei saakaan, mutta se ei ollutkaan se pointti tässä. Pointti oli nuoren asenne ”miks tehdä töitä kun sossu maksaa’.
Taas tätä propagandaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.
Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.
Jos haluaa olla 40-vuotiaana taloudellisesti vapaa, se tarkoittaa melkoisia uhrauksia ikävuosilla 20-40 eli juuri sen parhaimman ajan kun on nuori ja terve. Käytännössä elettävä makaronilla ilman autoa, lapsia ja matkoja että saat kaiken ylimääräisen säästöön. Mahdollista toki juu, mutta ainakaan itse en olisi valmis uhraamaan nuoruutta pelkkään säästämiseen. Tiedän että jotkut on.
Enkä tarkoita että olisin hullu tuhlari, päinvastoin. Tulen toimeen tosi pienelläkin rahalla tarvittaessa. Mutta välillä on ihana lähteä vaikka reissuun ja viime vuonna ostin, 37-vuotiaana, elämäni ensimmäisen auton. Olisi sen säästetyn kymppitonnin voinut laittaa vaikka sijoituksiinkin mutta tämä vapaus on niin ihanaa ettei kaduta. Itse en säästä sitä varten että voisin sitten eläkeiässä olla rikkaampi vaan siksi että säästöjen avulla voin välillä toteuttaa sellaisia haaveita, jotka ilman systemaattista säästämistä olisi mahdoton toteuttaa.
Periaatteessa ymmärrän tuon ajatuksen pyrkiä taloudelliseen riippumattomuutteen olemalla nuoruusvuosina äärimmäisen säästäväinen. Itse pelkään kuitenkin sitä, että tapahtuu jotain ja heitän veivini tai sairastun ennen kuin tuo riippumattomuus olisi saavutettu. Tällöin elämä jäisi vain pelkäksi penninvenyttämiseksi ja sitä riskiä en ole valmis ottamaan. Yritän olla rahankäytössäni järkevä, mutta silti muistaa myös nauttia elämästä.
Järkevästi ajateltu, koska tilastoidusti joka toinen saa syövän. Säälin syvästi ahneena raataneita, jotka ensimmäisenä eläkevuotena kuolevat sydäriin. Totaalisen turha elämä.
Vierailija kirjoitti:
Se vaan, että varmaan sosiaaliturvajärjestelmä romuttuu seuraavien vuosikymmenten aikana, ja ihminen on enemmän vastuussa itse elatuksestaan. Jos koko elämänsä ajan käyttää rahat luksusteluun, niin ei välttämättä ole varaa elää vanhuksena edes siedettävää elämää. Milleniaalit ovat kermapeppusukupolvi, joka ei varmasti tyydy vanhanakaan mihinkään ihan perushöttöön.
No sitten odottelevat perintöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.
Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.
Jos haluaa olla 40-vuotiaana taloudellisesti vapaa, se tarkoittaa melkoisia uhrauksia ikävuosilla 20-40 eli juuri sen parhaimman ajan kun on nuori ja terve. Käytännössä elettävä makaronilla ilman autoa, lapsia ja matkoja että saat kaiken ylimääräisen säästöön. Mahdollista toki juu, mutta ainakaan itse en olisi valmis uhraamaan nuoruutta pelkkään säästämiseen. Tiedän että jotkut on.
Enkä tarkoita että olisin hullu tuhlari, päinvastoin. Tulen toimeen tosi pienelläkin rahalla tarvittaessa. Mutta välillä on ihana lähteä vaikka reissuun ja viime vuonna ostin, 37-vuotiaana, elämäni ensimmäisen auton. Olisi sen säästetyn kymppitonnin voinut laittaa vaikka sijoituksiinkin mutta tämä vapaus on niin ihanaa ettei kaduta. Itse en säästä sitä varten että voisin sitten eläkeiässä olla rikkaampi vaan siksi että säästöjen avulla voin välillä toteuttaa sellaisia haaveita, jotka ilman systemaattista säästämistä olisi mahdoton toteuttaa.
Muistaakseni siitä on laskelmiakin, että jos sijoittaa 200e/kk ikävuosina 20-40v + pääoman tuotot, nelikymppisenä on pörssin keskituotolla laskettuna taloudellisesti riippumaton. Ei tuo pitäisi olla normaalipalkkaiselle sellainen uhraus, että pitää elää makaronilla eikä voisi ikinä tuhlailla. Pientuloisella toki vaikeaa.
Mutta sitten ei ole samaan aikaan omistusasuntoa tai on tosi hyvätuloinen tai elänyt niukasti. En ole taloudellisesti riippumaton, mutta minulla on näin nelikymppisenä aina ollut kiva omistusasunto, joka on makuni mukaisesti sisustettu ja 25-vuotiaasta ollut aina max 4 vuotta vanha auto. Asunnon avulla on katastrofin varalle 200 000 euron omaisuus, jos vaikka joutuisi sairaseläkkeelle tms.
Jaa, itsellä kk-tulot noin 4000, miehellä suunnilleen sama. Ei pääomia vanhemmilta tms.
Olen itse 39 ja mies 42. Meillä on velaton okt pk-seudulla, kolme lasta, autot kyllä joo vanhoja mutta velattomia. Sijoituksia pikkuista vaille miljoona yhteensä. Olen itse 15v saakka sijoittanut palkastani edes hieman. En mitään kiinteää summaa, mutta ehkä keskimäärin juuri sen vähän päälle 200e/kk. Viime vuosina toki enemmän kuin alussa, kun tulotkin on nousseet eikä lainaakaan ole enää tarvinnut muutamaan vuoteen maksaa.
Köyhästi ei ole tarvinnut elää, joskaan ei tuhlailukaan ole koskaan kuulunut tyyliimme. Koen kyllä, että olemme jos nyt ei rikkaita, niin varakkaita kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Elämystenperässäjuoksevat herättävät ainoastaan hieman sääliä ja ihmetystä. Se on loputon tie, ja lopuksi mikään ei tunnu enää miltään. Tuntuu kuin näiden metsästys kertoo ainoastaan tyhjyyden tunteen peittelemisestä. Mikähän on se viimeinen elämysten elämys ?
Parhaat elämykset eivät maksa yhtään mitään.
Just tämä. Paetaan sitä tyhjyyden tunnetta. Ei kestetä olla paikallaan ja haluta ymmärtää oman pienen elämän merkityksettömyyttä. Tehdään jotain, koska ympärillä vallitseva todellisuus koetaan vieraaksi ja tylsäksi. Tätä tunnetta juostaan pakoon säntäilemällä paikasta toiseen ja kuvittelemalla, että se tekee onnelliseksi. Vähäksi aikaa tekeekin varmaan, mutta elämyksistä elävä ihminen ei ole koskaan tyytyväinen vaan haluaa aina lisää. Aika useissa onnellisuustutkimuksissa onnellisuus on liitetty vahvasti tyytymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.
Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.
Jos haluaa olla 40-vuotiaana taloudellisesti vapaa, se tarkoittaa melkoisia uhrauksia ikävuosilla 20-40 eli juuri sen parhaimman ajan kun on nuori ja terve. Käytännössä elettävä makaronilla ilman autoa, lapsia ja matkoja että saat kaiken ylimääräisen säästöön. Mahdollista toki juu, mutta ainakaan itse en olisi valmis uhraamaan nuoruutta pelkkään säästämiseen. Tiedän että jotkut on.
Enkä tarkoita että olisin hullu tuhlari, päinvastoin. Tulen toimeen tosi pienelläkin rahalla tarvittaessa. Mutta välillä on ihana lähteä vaikka reissuun ja viime vuonna ostin, 37-vuotiaana, elämäni ensimmäisen auton. Olisi sen säästetyn kymppitonnin voinut laittaa vaikka sijoituksiinkin mutta tämä vapaus on niin ihanaa ettei kaduta. Itse en säästä sitä varten että voisin sitten eläkeiässä olla rikkaampi vaan siksi että säästöjen avulla voin välillä toteuttaa sellaisia haaveita, jotka ilman systemaattista säästämistä olisi mahdoton toteuttaa.
Muistaakseni siitä on laskelmiakin, että jos sijoittaa 200e/kk ikävuosina 20-40v + pääoman tuotot, nelikymppisenä on pörssin keskituotolla laskettuna taloudellisesti riippumaton. Ei tuo pitäisi olla normaalipalkkaiselle sellainen uhraus, että pitää elää makaronilla eikä voisi ikinä tuhlailla. Pientuloisella toki vaikeaa.
Mutta sitten ei ole samaan aikaan omistusasuntoa tai on tosi hyvätuloinen tai elänyt niukasti. En ole taloudellisesti riippumaton, mutta minulla on näin nelikymppisenä aina ollut kiva omistusasunto, joka on makuni mukaisesti sisustettu ja 25-vuotiaasta ollut aina max 4 vuotta vanha auto. Asunnon avulla on katastrofin varalle 200 000 euron omaisuus, jos vaikka joutuisi sairaseläkkeelle tms.
Jaa, itsellä kk-tulot noin 4000, miehellä suunnilleen sama. Ei pääomia vanhemmilta tms.
Olen itse 39 ja mies 42. Meillä on velaton okt pk-seudulla, kolme lasta, autot kyllä joo vanhoja mutta velattomia. Sijoituksia pikkuista vaille miljoona yhteensä. Olen itse 15v saakka sijoittanut palkastani edes hieman. En mitään kiinteää summaa, mutta ehkä keskimäärin juuri sen vähän päälle 200e/kk. Viime vuosina toki enemmän kuin alussa, kun tulotkin on nousseet eikä lainaakaan ole enää tarvinnut muutamaan vuoteen maksaa.
Köyhästi ei ole tarvinnut elää, joskaan ei tuhlailukaan ole koskaan kuulunut tyyliimme. Koen kyllä, että olemme jos nyt ei rikkaita, niin varakkaita kyllä.
Minulla ei olisi sinkkuna asuntovelallisena ollut mitään mahdollisuutta sijoittaa 200 e/kk ilman elämänlaadun oleellista laskemista. Asuntolainan lyhennys oli ainoa kivuton tapa säästää 25-35 -vuotiaana.
Mikä järki säästää, kun kuitenkin kuolee? :0 Eiks kantsi elää täysillä?
-Jannica
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.
Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.
Jos haluaa olla 40-vuotiaana taloudellisesti vapaa, se tarkoittaa melkoisia uhrauksia ikävuosilla 20-40 eli juuri sen parhaimman ajan kun on nuori ja terve. Käytännössä elettävä makaronilla ilman autoa, lapsia ja matkoja että saat kaiken ylimääräisen säästöön. Mahdollista toki juu, mutta ainakaan itse en olisi valmis uhraamaan nuoruutta pelkkään säästämiseen. Tiedän että jotkut on.
Enkä tarkoita että olisin hullu tuhlari, päinvastoin. Tulen toimeen tosi pienelläkin rahalla tarvittaessa. Mutta välillä on ihana lähteä vaikka reissuun ja viime vuonna ostin, 37-vuotiaana, elämäni ensimmäisen auton. Olisi sen säästetyn kymppitonnin voinut laittaa vaikka sijoituksiinkin mutta tämä vapaus on niin ihanaa ettei kaduta. Itse en säästä sitä varten että voisin sitten eläkeiässä olla rikkaampi vaan siksi että säästöjen avulla voin välillä toteuttaa sellaisia haaveita, jotka ilman systemaattista säästämistä olisi mahdoton toteuttaa.
Muistaakseni siitä on laskelmiakin, että jos sijoittaa 200e/kk ikävuosina 20-40v + pääoman tuotot, nelikymppisenä on pörssin keskituotolla laskettuna taloudellisesti riippumaton. Ei tuo pitäisi olla normaalipalkkaiselle sellainen uhraus, että pitää elää makaronilla eikä voisi ikinä tuhlailla. Pientuloisella toki vaikeaa.
Joo ja lotossakin voittaa joku joka viikko. Nyt vittu vähän valoja päälle, 200e kuussa 20 vuodessa riippumattomaksi? Vai ootko sä jossain pankissa duunissa myymässä tuulareille instrumentteja?
No korkoa korolle laskurista vaan laskemaan. Pörssin keskituotto noin 10%+osingot noin 5%. Ajaksi 20v ja kk-sijoitus esim 200. Lienee loppusumma jossain 300-500t välissä, millä jo peruselämää voi elää riippumattomasti, etenkin jos laskee työkkärin rahan mukaan. Jos ajaksi laittaa 30v ollaan varmaankin lähellä miljoonaa, jonka tuotoilla elää jo leveämminkin.
(En ole tuo sama siis, mutta joskus näitä laskeskellut ja miettinyt että olisi kannattanut nuorena aloittaa)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämystenperässäjuoksevat herättävät ainoastaan hieman sääliä ja ihmetystä. Se on loputon tie, ja lopuksi mikään ei tunnu enää miltään. Tuntuu kuin näiden metsästys kertoo ainoastaan tyhjyyden tunteen peittelemisestä. Mikähän on se viimeinen elämysten elämys ?
Parhaat elämykset eivät maksa yhtään mitään.
Just tämä. Paetaan sitä tyhjyyden tunnetta. Ei kestetä olla paikallaan ja haluta ymmärtää oman pienen elämän merkityksettömyyttä. Tehdään jotain, koska ympärillä vallitseva todellisuus koetaan vieraaksi ja tylsäksi. Tätä tunnetta juostaan pakoon säntäilemällä paikasta toiseen ja kuvittelemalla, että se tekee onnelliseksi. Vähäksi aikaa tekeekin varmaan, mutta elämyksistä elävä ihminen ei ole koskaan tyytyväinen vaan haluaa aina lisää. Aika useissa onnellisuustutkimuksissa onnellisuus on liitetty vahvasti tyytymiseen.
Mutta kaikki eivät todellakaan halua tyytyä - enkä ihmettele! Yktisin ei kukaan. Ja tähän on tyytyjien tyytyminen.
Alue: Aihe vapaa
Just luin tämän kevään ylioppilaasta joka oli lukioajan työssäkäynnillä tienannut vajaa 20 000 euroa. Käyttänee sen sijoittamiseen.