Keskiluokka hurahti luksuselämyksiin

Eihän tuossa ole mitään uutta. Noin tavat ovat aina levinneet ja siirtyneet.

Elämyksiin tuhlailu on toki ekosysteemin kannalta parempi kuin materiaan, samasta ilmiöstä on kyse kuitenkin. Kieltämättä tämä trendi hieman huolettaa, millainen tulevaisuus näillä elämästä vain nauttivilla nuorilla lopulta onkaan. Kestääkö pää, jos ei pystykään ylläpitämään elintasoa. Tuleeko vippikierre jne.

Minusta on ihan hassua että joku hotelliyöpyminen ( oli se kuinka ihmeellinen hotelli hyvänsä) olisi jotenkin luksusta. Enemmän elämystä ainakin minulle on osata tehdä itse asioita: laittaa hyvää ruokaa erinomaisista raaka-aineista, osata tehdä itse vaatteita, luoda hieno puutarha. Kaikki tämä vaatii paljon työtä ja uusien asioiden tietämistä ja taitamista, mutta ainakin mun mielestä juuri se tekee elämästä mielekästä ja tarkoituksellista tavaroiden tai palvelujen ostamisen sijaan. Jos yöpymisestä haluaa jonkun elämyksen, niin minusta isompi juttu olisi nukkua luonnossa jossain siistissä paikassa, ja vaikka laittaa ruokaa itse kerätyistä ja kalastetuista aineksista. Mutta toki meillä jokaisella on oikeus saada nautintoa juuri siitä mikä itselle tuntuu parhaimmalta. Jotenkin vaan sellainen kultainen vessanpytty -syndrooma tuntuu itsestä kovin kummalliselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ja en. Itse olen 35+ ja aina pitänyt hyveenä sitä, että osan palkasta saa säästöön ja sijoituksiin. Se tuo turvaa ja myös lisää kassavirtaa. Materiaan kulutan hyvin vähän, elämyksiin kohtuudella.

Ymmärrän tuon ajatuksen kyllä siis, mutta en oikein sitä, että ihminen joka pystyisi säästämään edes jotain, ei sitä tee. On se sitten asuntoon, osakkeisiin, tai mihin ikinä. Se luo kuitenkin sitä turvaa, yhteiskunnan tukiverkosta on mahdoton mitään varmaan tulevaisuudessa ennustaa.

Itse 3-kymppisenä epäilen sitä, että nykyisen kaltainen eläkejärjestelmä varmaan ajetaan alas tulevaisuudessa. Samoin luulen, että omien lasten opiskelu on tulevaisuudessa nykyistä kalliimpaa. Toivottavasti tulot joskus paranevat, ettemme tuolloin perheenä ole aivan tyhjän päällä. Ja nämä ovat vasemmiston kannattajan ajatuksia.

Näin tulee käymään, koko yhteiskunnan rakenne muuttuu. Siksi(kään) en ole aivan varma vanhoihin kaavoihin jämähtämisen hyödyllisyydestä. Ehkä olemme lopulta kaikki tyhjän päällä.

Voi olla. En silti pitäisi ihan typeränä ajatusta yrittää varautua tähän taloudellisesti jollain tavoin. Venäläiste emigranttien selviämistä ulkomailla vallankumouksen jälkeen helpotti silti se, että mukaan oli otettu suvun perintöaarteita. Tiukan paikan tullen niistä sai ainakin jotakin, vaikka muu omaisuus olikin vallankumouksen myötä mennyt.

siis ei nyt millään pahalla mutta musta tuntuu että venäläisten aatelissukujen perintökalleudet oli ehkä VÄHÄN eri tasolla kuin edes ylempiluokkaisten suomalaisten.

Väitätkö minun muka turhaan haalineen itselleni kokoelman Fabergen munia?

:'D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä kirjoitti:

Mitä minä sillä asunnolla teen, kun joudun kuitenkin vaihtamaan työn perässä paikkakuntaa ehkä jopa läpi elämän? Lapsia ei ole eikä tule, eläkkeelle pääsykin alkaa vähitellen näyttää epätodennäköiseltä, eikä niissä käärinliinoissa edelleenkään ole taskuja.

Jos nyt johonkin voisi säästää, niin sveitsiläisen eutanasiaklinikan kuluihin, että pääsee siististi pois, kun se aika tulee.

Itsemurhan tehneen omaisen kotoa löytäneeni arvostaisin todella sitä, että Suomessa lähdön voisi hoitaa tällä tavoin. Ei ole ollut yhteiskunnalle halpaa tämä minun psyykeni hoito tapahtuneen jälkeen. Klinikan pyörittäminen maksaisi aivan pennosia sen rinnalla, mitä nykyään itsemurhan tehneen ihmisen traumatisoituneiden omaisten hoitaminen maksaa.

Miksi itsemurhan tehneen omaisia pitäisi jotenkin hoitaa? Minulta on kuollut veli, sisaren poika ja anoppi oman käden kautta mutta pärjäilen silti omin avuin. Eivätkä nuo olleet edes elämäni pahimpia kolhuja.

jännää kuinka kaikki oli sukua sulle. syy + seuraus...?

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan hassua että joku hotelliyöpyminen ( oli se kuinka ihmeellinen hotelli hyvänsä) olisi jotenkin luksusta. Enemmän elämystä ainakin minulle on osata tehdä itse asioita: laittaa hyvää ruokaa erinomaisista raaka-aineista, osata tehdä itse vaatteita, luoda hieno puutarha. Kaikki tämä vaatii paljon työtä ja uusien asioiden tietämistä ja taitamista, mutta ainakin mun mielestä juuri se tekee elämästä mielekästä ja tarkoituksellista tavaroiden tai palvelujen ostamisen sijaan. Jos yöpymisestä haluaa jonkun elämyksen, niin minusta isompi juttu olisi nukkua luonnossa jossain siistissä paikassa, ja vaikka laittaa ruokaa itse kerätyistä ja kalastetuista aineksista. Mutta toki meillä jokaisella on oikeus saada nautintoa juuri siitä mikä itselle tuntuu parhaimmalta. Jotenkin vaan sellainen kultainen vessanpytty -syndrooma tuntuu itsestä kovin kummalliselta.

Juuri näin. Se että kehittyy itselle mieluisassa harrastuksessa, juurikin puutarhanhoito, kun oppii jonkun uuden taidon, kun huomaa olevansa aika hyvä työssään, kun uudella kielellä saa hoidettua jonkin asian jne. Näistä saa oikeasti mielekkäitä ja syviä onnen elämyksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä kirjoitti:

Mitä minä sillä asunnolla teen, kun joudun kuitenkin vaihtamaan työn perässä paikkakuntaa ehkä jopa läpi elämän? Lapsia ei ole eikä tule, eläkkeelle pääsykin alkaa vähitellen näyttää epätodennäköiseltä, eikä niissä käärinliinoissa edelleenkään ole taskuja.

Jos nyt johonkin voisi säästää, niin sveitsiläisen eutanasiaklinikan kuluihin, että pääsee siististi pois, kun se aika tulee.

Itsemurhan tehneen omaisen kotoa löytäneeni arvostaisin todella sitä, että Suomessa lähdön voisi hoitaa tällä tavoin. Ei ole ollut yhteiskunnalle halpaa tämä minun psyykeni hoito tapahtuneen jälkeen. Klinikan pyörittäminen maksaisi aivan pennosia sen rinnalla, mitä nykyään itsemurhan tehneen ihmisen traumatisoituneiden omaisten hoitaminen maksaa.

Miksi itsemurhan tehneen omaisia pitäisi jotenkin hoitaa? Minulta on kuollut veli, sisaren poika ja anoppi oman käden kautta mutta pärjäilen silti omin avuin. Eivätkä nuo olleet edes elämäni pahimpia kolhuja.

jännää kuinka kaikki oli sukua sulle. syy + seuraus...?

AV-palstalla ei ihmeemmin anopin seuraa kaivata. Siksi tuo ei maansurua aiheuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.

Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.

Jos haluaa olla 40-vuotiaana taloudellisesti vapaa, se tarkoittaa melkoisia uhrauksia ikävuosilla 20-40 eli juuri sen parhaimman ajan kun on nuori ja terve. Käytännössä elettävä makaronilla ilman autoa, lapsia ja matkoja että saat kaiken ylimääräisen säästöön. Mahdollista toki juu, mutta ainakaan itse en olisi valmis uhraamaan nuoruutta pelkkään säästämiseen. Tiedän että jotkut on.

Enkä tarkoita että olisin hullu tuhlari, päinvastoin. Tulen toimeen tosi pienelläkin rahalla tarvittaessa. Mutta välillä on ihana lähteä vaikka reissuun ja viime vuonna ostin, 37-vuotiaana, elämäni ensimmäisen auton. Olisi sen säästetyn kymppitonnin voinut laittaa vaikka sijoituksiinkin mutta tämä vapaus on niin ihanaa ettei kaduta. Itse en säästä sitä varten että voisin sitten eläkeiässä olla rikkaampi vaan siksi että säästöjen avulla voin välillä toteuttaa sellaisia haaveita, jotka ilman systemaattista säästämistä olisi mahdoton toteuttaa.

Periaatteessa ymmärrän tuon ajatuksen pyrkiä taloudelliseen riippumattomuutteen olemalla nuoruusvuosina äärimmäisen säästäväinen. Itse pelkään kuitenkin sitä, että tapahtuu jotain ja heitän veivini tai sairastun ennen kuin tuo riippumattomuus olisi saavutettu. Tällöin elämä jäisi vain pelkäksi penninvenyttämiseksi ja sitä riskiä en ole valmis ottamaan. Yritän olla rahankäytössäni järkevä, mutta silti muistaa myös nauttia elämästä.

Järkevästi ajateltu, koska tilastoidusti joka toinen saa syövän. Säälin syvästi ahneena raataneita, jotka ensimmäisenä eläkevuotena kuolevat sydäriin. Totaalisen turha elämä.

Riippuu siitä kuinka merkityksellinen työ on. Minä tekisin mieluummin työtäni, kuin lähtisin millekkään elämysmatkalle.

Mitä oikein teet työksesi?

Mielenkiintoinen juttu. Kulttuurinen, taloudellinen ja sosiaalinenkin eliitti karsii materiasta ja panostaa elämyksiin, koska se on uusi trendi ja zeitgeist jo ympäristönkin kannalta. Keskiluokka seuraa perässä ymmärtämättä välttämättä tätä eettistä ja ekologista aspektia - pitää vaan saada niitä nättejä Instagram-kuvia ja päästä sosiaaliluokassa ylöspäin, edes ulkoisesti. Pahimmillaan tämä johtaa siihen, että maksetaan liian kallista vuokraa ja loppuraha ja laina menee näihin elämyksiin.

Toisaalta se on myös valinta, uuden sukupolven fiksuimmat ovat tajunneet, että finanssikriisien, ekokatastrofien ja homeasuntojen maailmassa ei mammonaan tai edes siihen asuntoon sijoittaminen välttämättä tuo minkäänlaista turvaa. Etenkin kun uusien ajattelijoiden silmissä koko finanssimaailma on melko ummehtunut: sijoittamalla tai rahoja pankissa makuuttamalla oikeasti rahoitat myös mitä todennäköisimmin jonkun veroparatiisipohatan 60-metristä jahtia tai pahimmillaan ase- tai ihmiskauppaa.

Asuntojen hinnat käyttäytyvät arvaamattomasti, koskaan ei tiedä, mikä lähiö menee Helsingissä muodista, mistä talosta löytyy hometta tai mikä kaupunki Kehä III ulkopuolella alkaa kuihtua tehtaan/korkeakoulun lakkauttamisen myötä. Maailmantaloutta ei myöskään ole rakennettu kestämään ja odottelemme uutta, entistä suurempaa romahdusta, koska maapallon resurssit ovat yksinkertaisesti loppumassa.

Kaikkein vähiten voi luottaa toimeentuloon tai työhön. Tai sanotaanko, että ainakaan minä en luota Suomen sosiaaliturvaan tai työllistymisen varmuuteen. Moni on kuitenkin ymmärtänyt, että nykymaailmassa rahaa voi tahkota nopeastikin ja ns. "tyhjästä" ilman koulutusta tai alkupääomaa sosiaalista mediaa tai tietotekniikkaa käyttämällä. Uskonkin yrittäjyyden, silpputyön ja freelanceroinnin olevan nykyihmisen turvapeitto. Sosiaaliturvan varassa on kusessa ja työllistyminen perinteisesti pitkäkestoiseen palkkatyöhön on vaikeaa, mutta jokainen voi luoda oman työnsä ja elantonsa ja tehdä samaan aikaan pätkä- tai osa-aikatyötä, freelancerointia ja yrittää, usein etänä tietokoneen kautta. Nykymaailmassa pärjää dynaaminen ihminen, jolla on tavallaan varaa menettää kaikki ja koota elämä ja omaisuus hetkessä tyhjästä, tai lähteä sapattivuodeksi Filippiineille, tai jättää päivätyö kirjoitusprojektin takia, ja siksi sitä velkataakkaa ei ehkä haluta hamstrata. Etenkin kun koskaan ei tiedä, milloin sairastuu syöpään tai seuraava ydinsota puhkeaa, noin kärjistetysti.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen juttu. Kulttuurinen, taloudellinen ja sosiaalinenkin eliitti karsii materiasta ja panostaa elämyksiin, koska se on uusi trendi ja zeitgeist jo ympäristönkin kannalta. Keskiluokka seuraa perässä ymmärtämättä välttämättä tätä eettistä ja ekologista aspektia - pitää vaan saada niitä nättejä Instagram-kuvia ja päästä sosiaaliluokassa ylöspäin, edes ulkoisesti. Pahimmillaan tämä johtaa siihen, että maksetaan liian kallista vuokraa ja loppuraha ja laina menee näihin elämyksiin.

Toisaalta se on myös valinta, uuden sukupolven fiksuimmat ovat tajunneet, että finanssikriisien, ekokatastrofien ja homeasuntojen maailmassa ei mammonaan tai edes siihen asuntoon sijoittaminen välttämättä tuo minkäänlaista turvaa. Etenkin kun uusien ajattelijoiden silmissä koko finanssimaailma on melko ummehtunut: sijoittamalla tai rahoja pankissa makuuttamalla oikeasti rahoitat myös mitä todennäköisimmin jonkun veroparatiisipohatan 60-metristä jahtia tai pahimmillaan ase- tai ihmiskauppaa.

Asuntojen hinnat käyttäytyvät arvaamattomasti, koskaan ei tiedä, mikä lähiö menee Helsingissä muodista, mistä talosta löytyy hometta tai mikä kaupunki Kehä III ulkopuolella alkaa kuihtua tehtaan/korkeakoulun lakkauttamisen myötä. Maailmantaloutta ei myöskään ole rakennettu kestämään ja odottelemme uutta, entistä suurempaa romahdusta, koska maapallon resurssit ovat yksinkertaisesti loppumassa.

Kaikkein vähiten voi luottaa toimeentuloon tai työhön. Tai sanotaanko, että ainakaan minä en luota Suomen sosiaaliturvaan tai työllistymisen varmuuteen. Moni on kuitenkin ymmärtänyt, että nykymaailmassa rahaa voi tahkota nopeastikin ja ns. "tyhjästä" ilman koulutusta tai alkupääomaa sosiaalista mediaa tai tietotekniikkaa käyttämällä. Uskonkin yrittäjyyden, silpputyön ja freelanceroinnin olevan nykyihmisen turvapeitto. Sosiaaliturvan varassa on kusessa ja työllistyminen perinteisesti pitkäkestoiseen palkkatyöhön on vaikeaa, mutta jokainen voi luoda oman työnsä ja elantonsa ja tehdä samaan aikaan pätkä- tai osa-aikatyötä, freelancerointia ja yrittää, usein etänä tietokoneen kautta. Nykymaailmassa pärjää dynaaminen ihminen, jolla on tavallaan varaa menettää kaikki ja koota elämä ja omaisuus hetkessä tyhjästä, tai lähteä sapattivuodeksi Filippiineille, tai jättää päivätyö kirjoitusprojektin takia, ja siksi sitä velkataakkaa ei ehkä haluta hamstrata. Etenkin kun koskaan ei tiedä, milloin sairastuu syöpään tai seuraava ydinsota puhkeaa, noin kärjistetysti.

Ajattelen osittain samoin. Ehkä siksi minulla onkin todettu masennus ja ahdistuneisuushäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Se vaan, että varmaan sosiaaliturvajärjestelmä romuttuu seuraavien vuosikymmenten aikana, ja ihminen on enemmän vastuussa itse elatuksestaan. Jos koko elämänsä ajan käyttää rahat luksusteluun, niin ei välttämättä ole varaa elää vanhuksena edes siedettävää elämää. Milleniaalit ovat kermapeppusukupolvi, joka ei varmasti tyydy vanhanakaan mihinkään ihan perushöttöön.

Kyllähän kermapersein sukupolvi on ne, jotka ovat nyt tai kohta eläkkeellä. Eläneet ihmiskunnan parhaimpaan ja vauraimpaan aikaan, aikaan jolloin töihin pääsi vain kävelemällä, ei tarvinnut mitään koulutuksia ja silti palkalla kustansi helposti omakotitalot, lomamökit ja on ollut etuoikeus elää koko elämänsä vauraudessa, niin ettei koskaan ole puuttunut mitään.

Milleniaalit sen sijaan ovat kasvaneet lama-aikana, aikana jolloin palkat ovat huomattavasti matalampia, työsuhteet määräaikaisia ja työttömyys on suurta, ja kasvaa kasvamistaan. Tämä sukupolvi ei todellakaan ole mikään luksusukupolvi. Enemmänkin niukkuudessa elänyt.

Isot ikäluokathan on käyttäneet aivan järjettömän osan maapallon resursseista muutaman vuosikymmenen aikana. Ihmiskunnan etuoikeutetuin sukupolvi, joka tuhosi planeetan.

Olisi ihan mielenkiintoista tarkastella, paljonko nuo "elämysmatkat" oikeasti tuhoavat sademetsiä verrattuna keskimääräisen vähän matkustelevan ihmisen ja normaalisti kuluttavan elämään. Ihmiset ovat myös aika valikoivasti ekologisia. Elämyksellisyys ei luonnonvarojen tai edes kansantalouden kannalta ole myöskään niin tuottoisaa, jos rahat valuvat ulkomaille.

Jotenkin mä en näe tätäkään elämäntyyliä kovin kestävänä. Enemmän tunnen kuitenkin tuollaista elämäntapaa ihannoivia nuoria aikuisia kuin vaikka niitä, jotka haluavat tyytyä sellaiseen keskiluokkaiseen elmään, jota ihannoitiin vielä 90-luvulla.

Yhteiskunnassa on aina niitä, joilla menee huonommin ja niitä, joilla menee paremmin. Elintason kohoamisen myötä vain nousukkuuden muodot ovat muuttumassa. Keskeistähän sille on aina ollut kulutusorientoituneisuus sitten muodossa, missä hyvänsä. Tuhlailu ja kerskailuhan ei koskaan ole ollut vanhan rahan silmissä ns. hyve. Kulttuuri, kirjallisuus,  taide ja perinteet sen sijaan ovat pitäneet pintsansa vuosisadasta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö tämä paikkansa vai onko enemmän tutkijan oma näkemys? Ketä nämä millenniaalit ovat?

”Useimmilla nykymillenniaaleilla ei ole kokemusta, että jokin puute olisi jäänyt risomaan”, Wilska selittää.

Kun aiemmin moni köyhä vanhempi toivoi, että lapsi kouluttautuu, ostaa asunnon ja kerää vaurauden tunnusmerkit, nyt nuo vaatimukset ovat hieman hellittäneet.

”Nuoret hieman arrogantistikin kritisoivat vanhempia tavaran haalimisesta. Heillä on tietty luottamus siihen, että elämä lutviutuu, vaikka ei koko ajan kerätä sitä pesämunaa ja aleta elää vasta kun on asunto maksettu.”

Uutinen on täyttä paskaa ja unohtaa täysin toisen puolen eli ison joukon ihmisiä jotka ovat syrjäytymisvaarassa tai heikossa sosiaalisessa loukussa jopa useiden sukupolvien ajan. Tämä joukko ei luksusta havittele vaan yrittää päästä edes jotenkin pinnalle. Mutta eihän kukaan risririitoja huomaa ja nielee yleistykset kyseenalaistamatta

Vierailija kirjoitti:

Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana.

Millaista elämää elää se taloudellisesta vapaa ihminen, joka saa noiden kahdenkymmenen vuoden aikana säästöön esim. kympin kuussa?

Niin, ja ennen kuin luulet, että puhun itsestäni, niin olet väärässä. Kysyn ihan yleisellä tasolla, sillä tuollaisiakin ihmisiä on.

Vierailija kirjoitti:

Etenkin kun uusien ajattelijoiden silmissä koko finanssimaailma on melko ummehtunut: sijoittamalla tai rahoja pankissa makuuttamalla oikeasti rahoitat myös mitä todennäköisimmin jonkun veroparatiisipohatan 60-metristä jahtia tai pahimmillaan ase- tai ihmiskauppaa.

Minä olen sijoittanut eurooppalaisiin ja jenkkiläisiin asefirmoihin jo vuosia. Hyvän tuoton niistä saa, suosittelen.

Ja  sokerina pohjalla: olen sijoittanut myös ydinaseisiin....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä kirjoitti:

Mitä minä sillä asunnolla teen, kun joudun kuitenkin vaihtamaan työn perässä paikkakuntaa ehkä jopa läpi elämän? Lapsia ei ole eikä tule, eläkkeelle pääsykin alkaa vähitellen näyttää epätodennäköiseltä, eikä niissä käärinliinoissa edelleenkään ole taskuja.

Jos nyt johonkin voisi säästää, niin sveitsiläisen eutanasiaklinikan kuluihin, että pääsee siististi pois, kun se aika tulee.

Itsemurhan tehneen omaisen kotoa löytäneeni arvostaisin todella sitä, että Suomessa lähdön voisi hoitaa tällä tavoin. Ei ole ollut yhteiskunnalle halpaa tämä minun psyykeni hoito tapahtuneen jälkeen. Klinikan pyörittäminen maksaisi aivan pennosia sen rinnalla, mitä nykyään itsemurhan tehneen ihmisen traumatisoituneiden omaisten hoitaminen maksaa.

Miksi itsemurhan tehneen omaisia pitäisi jotenkin hoitaa? Minulta on kuollut veli, sisaren poika ja anoppi oman käden kautta mutta pärjäilen silti omin avuin. Eivätkä nuo olleet edes elämäni pahimpia kolhuja.

jännää kuinka kaikki oli sukua sulle. syy + seuraus...?

Korrelaation perusteella ei voida sanoa vielä mitään kausaalisuhteista. Jäätelönsyönti.

Itseä mietityttää näissä säästäjissä aina se, että sitten kun lopulta olet "taloudellisesti riippumaton", niin malttaako niitä säästöjä edes käyttää elämästä nauttimiseen?

Jos on koko elämän vaan tottunut säästämään, niin siitä voi olla vaikea päästä pois vaikka varaa olisikin.

Up!