Olen niin rikki. Pettäminen.

Et kai sä ap nyt kuvittele, että nuoripari puhuu sinun ja miehesi ongelmista, teidän parisuhteen tilasta nyt ja aiemmin? Näytät luulevan, mutta sen jälkeen kun ukkosi on todennut sinun olevan sitä ja tätä, niin miksi ihmeessä he käyttäisivät aikaa enää sen enempää sinun asioihisi? Miksi toinen nainen haluaisi ihastuneena puhua sinusta ja miehen ja sinun elämästä? Miksi mies haluaisi, eiköhän hänelläkin ole ihastuneena parempiakin puheenaiheita. Jessus.

Joo no en nyt kuvittele, että minä siellä olen keskustelujen aiheena alvariinsa keikkunut, mutta ongelmien jakamisella ja ymmärtämisellä se on käsittääkseni alkanut.

Ainahan se alkaa, mutta ei se kauaa kiinnosta, kuka tahansa käyttää aikansa tuossa tilanteessa ihan muuhun kuin vaimon miettimiseen🙄

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa jo luet taaksepäin, olen kertonut, että ongelmia oli. Myös sellaisia isoja, joihin olen itse syypää. Mutta, pitäisi avioliitossa silti kyetä ottamaan ne ongelmat esille puolison kanssa niin, että varmasti tulevat ymmärretyiksi, ennemmin kuin lähteä niitä vieraan kanssa purkamaan. Ymmärrätkö, että tämä nimenomainen asia satutaa oikein todella, todella paljon? Tai että mies nyt ei muista kuin ongelmia ja huonoja hetkiä (hakee oikeutusta teolleen?), vaikka meillä on ollut paljon hyvää. Ymmärrätkö, että se satuttaa myös?

Onhan näitä erilaisia hokemia, ihmiselle ei anneta isompaa taakkaa kuin jaksaa kantaa, hyvään suhteeseen ei mahdu kolmatta jne., mutta tiedätkös, niistä ei tällaisessa tilanteessa saa varsinaisesti mitään lohtua. Juu, asiat eivät todellakaan olleet parhaalla mahdollisella tolalla, mutta kumppanina ja vaimona olisin halunnut itse olla niitä ratkomassa, eikä niin, että joku vähän niinkuin tekee sen minun puolestani, minun selkäni takana. Ja oma lehmä ojassa, siinä yksi sanonta lisää. Nimittäin, ei ihan viatonta ole tämän kolmannen osapuolen kuunteleminen ja auttaminen ollut. 

Just tämmöistä spirittiä, ap, sinulla pitää olla. Sen sijaan, että mies olisi istunut alas kanssasi ratkomaan ongelmia, hän päätti olla käsittelemättä ongelmia sinun kanssasi, ja tukahdutti ongelmat vieraan syliin. Onko tämä sinun mielestäsi sinua rakastavan ja kunnioittavan puolison käytöstä? Tai vastuullisen aikuisen miehen käytöstä? Tai vastuullisen vanhemman? 

Näytät nyt itsekin ymmärtävän, että miehesi kohtelee sinua nyt aika ala-arvoisesti. Siispä sinulla ei ole mitään syytä seistä kiltisti ovenraossa odottamassa, haluaisiko mies tulla takaisin sinun syliisi, vai haluaisiko hän sittenkin lähteä uuden huuman perässä - tai kenties molempia. Muistathan, että miehesi ei tosiasiassa ole yksinään tässä tekemässä päätöstä teidän tulevaisuudesta, vaan se valta on myös sinulla. 

Vierailija kirjoitti:

Et kai sä ap nyt kuvittele, että nuoripari puhuu sinun ja miehesi ongelmista, teidän parisuhteen tilasta nyt ja aiemmin? Näytät luulevan, mutta sen jälkeen kun ukkosi on todennut sinun olevan sitä ja tätä, niin miksi ihmeessä he käyttäisivät aikaa enää sen enempää sinun asioihisi? Miksi toinen nainen haluaisi ihastuneena puhua sinusta ja miehen ja sinun elämästä? Miksi mies haluaisi, eiköhän hänelläkin ole ihastuneena parempiakin puheenaiheita. Jessus.

Itse asiassa ei ole kauhean tavaton kuvio: mies surkuttelee parisuhteensa tilaa, vaimonsa kamaluutta ja ymmärtämättömyyttä, ja uusi olkapää kiirehtii tukemaan ja ymmärtämään oikein olan takaa ja vakuuttamaan miehen siitä, että hän on aivan toisenlainen kuin tämä kurja vaimo. Ja jaksaapa odottaa sitkeästikin, vaikka mies ei tekisi elettäkään sen eteen, että oikeasti jättäisi vaimonsa. 

Ni siltä se tosiaan tuntuu, että aika tavallinen tarina. Ja tämä toinen aivan minun vastakohtani, kuinka ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Ni siltä se tosiaan tuntuu, että aika tavallinen tarina. Ja tämä toinen aivan minun vastakohtani, kuinka ihanaa.

Niinpä: hyvä illuusio. Mies näkee todennäköisesti naisen todella ruusunpunaisten lasien läpi, ja ehkäpä ajattelee ainakin alitajuntaisesti, että tämä nainen pelkällä ihanalla olemassaolollaan taikoo pois kaikki hänen ongelmansa. Sitten pam: todellisuus iskee, nainen ei onnistunutkaan korjaamaan miehen ongelmia, ja mies hyvin todennäköisesti alkaa haikailla menneeseen, tai toistaa kuvion.

Sinullahan, ap, ei ole mitään velvollisuutta jäädä seuraamaan tätä miehen henkisen kypsyyden rappiota ja/tai kehitystä. Kaiken kestävä rakkaus on ihana asia, mutta joskus kannattaa rakastaa itseäänkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kai sä ap nyt kuvittele, että nuoripari puhuu sinun ja miehesi ongelmista, teidän parisuhteen tilasta nyt ja aiemmin? Näytät luulevan, mutta sen jälkeen kun ukkosi on todennut sinun olevan sitä ja tätä, niin miksi ihmeessä he käyttäisivät aikaa enää sen enempää sinun asioihisi? Miksi toinen nainen haluaisi ihastuneena puhua sinusta ja miehen ja sinun elämästä? Miksi mies haluaisi, eiköhän hänelläkin ole ihastuneena parempiakin puheenaiheita. Jessus.

Itse asiassa ei ole kauhean tavaton kuvio: mies surkuttelee parisuhteensa tilaa, vaimonsa kamaluutta ja ymmärtämättömyyttä, ja uusi olkapää kiirehtii tukemaan ja ymmärtämään oikein olan takaa ja vakuuttamaan miehen siitä, että hän on aivan toisenlainen kuin tämä kurja vaimo. Ja jaksaapa odottaa sitkeästikin, vaikka mies ei tekisi elettäkään sen eteen, että oikeasti jättäisi vaimonsa. 

Niin ei olekaan, mutta päinvastoin kuin hyväuskoiset vaimot kuvittelee, ei tuota kurjuutta missään Teboililla kahvikupin äärellä pureta. Pointin luulisi vaimojenkin mielestä olevan lähinnä siinä, mitä MUUTA mies ja toinen nainen tekee, ei se mistä juttelevat.

Ap, olen pahoillani kaikesta mitä joudut käymään läpi. Toivottavasti jollakin olisi onnellisempi tarina kerrottavana vastaavasta tilanteesta..

Minkälaista teidän arki oli ennen tapahtunutta? Onko perusasiat kunnossa, onko teillä ollut yhteistä aikaa, yhteisiä puheenaiheita, yhteisiä harrastuksia? Onko suhteenne tasa-arvoinen työ vs vapaa-ajan osalta?

Pelkkä x määrä seksiin suostumista ei varmaan luo sisältöä parisuhteelle?

Asioista tulee helposti itsestäänselvyyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kai sä ap nyt kuvittele, että nuoripari puhuu sinun ja miehesi ongelmista, teidän parisuhteen tilasta nyt ja aiemmin? Näytät luulevan, mutta sen jälkeen kun ukkosi on todennut sinun olevan sitä ja tätä, niin miksi ihmeessä he käyttäisivät aikaa enää sen enempää sinun asioihisi? Miksi toinen nainen haluaisi ihastuneena puhua sinusta ja miehen ja sinun elämästä? Miksi mies haluaisi, eiköhän hänelläkin ole ihastuneena parempiakin puheenaiheita. Jessus.

Itse asiassa ei ole kauhean tavaton kuvio: mies surkuttelee parisuhteensa tilaa, vaimonsa kamaluutta ja ymmärtämättömyyttä, ja uusi olkapää kiirehtii tukemaan ja ymmärtämään oikein olan takaa ja vakuuttamaan miehen siitä, että hän on aivan toisenlainen kuin tämä kurja vaimo. Ja jaksaapa odottaa sitkeästikin, vaikka mies ei tekisi elettäkään sen eteen, että oikeasti jättäisi vaimonsa. 

Niin ei olekaan, mutta päinvastoin kuin hyväuskoiset vaimot kuvittelee, ei tuota kurjuutta missään Teboililla kahvikupin äärellä pureta. Pointin luulisi vaimojenkin mielestä olevan lähinnä siinä, mitä MUUTA mies ja toinen nainen tekee, ei se mistä juttelevat.

k

Niillä yksityiskohdilla ei muuten ole paskankaan väliä.

Toinen tarina:

Minä sanoin miehelle heti, että meidän osalta tämä on ohi. Onnea, sait perheen rikki. En vahingossakaan syyttänyt naista.

Mies itse havahtui huomaamaan, että tämän yhden naisen takia koko elämä hajoaa ympäriltä. Hetkessö se ei tapahtunut. Mutta viikkojen kuluessa mies alkoi puhua naisesta ihmisenä, joka melkein tuhosi hänen elämänsä.

Tärkeintä oli miehen päätös katkaista heti yhteydenpito. Myös se, että mies vastasi kaikkiin kysymyksiini.

Terapeuttien mukaan yksityiskohtien tietäminen parantaa toipumista uskottomuudessa. Mielikuvat eivät häiritse todellisuutta kun ei tarvitse täyttää kuvitellen aukkokohtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kai sä ap nyt kuvittele, että nuoripari puhuu sinun ja miehesi ongelmista, teidän parisuhteen tilasta nyt ja aiemmin? Näytät luulevan, mutta sen jälkeen kun ukkosi on todennut sinun olevan sitä ja tätä, niin miksi ihmeessä he käyttäisivät aikaa enää sen enempää sinun asioihisi? Miksi toinen nainen haluaisi ihastuneena puhua sinusta ja miehen ja sinun elämästä? Miksi mies haluaisi, eiköhän hänelläkin ole ihastuneena parempiakin puheenaiheita. Jessus.

Itse asiassa ei ole kauhean tavaton kuvio: mies surkuttelee parisuhteensa tilaa, vaimonsa kamaluutta ja ymmärtämättömyyttä, ja uusi olkapää kiirehtii tukemaan ja ymmärtämään oikein olan takaa ja vakuuttamaan miehen siitä, että hän on aivan toisenlainen kuin tämä kurja vaimo. Ja jaksaapa odottaa sitkeästikin, vaikka mies ei tekisi elettäkään sen eteen, että oikeasti jättäisi vaimonsa. 

Niin ei olekaan, mutta päinvastoin kuin hyväuskoiset vaimot kuvittelee, ei tuota kurjuutta missään Teboililla kahvikupin äärellä pureta. Pointin luulisi vaimojenkin mielestä olevan lähinnä siinä, mitä MUUTA mies ja toinen nainen tekee, ei se mistä juttelevat.

k

Niillä yksityiskohdilla ei muuten ole paskankaan väliä.

Minulle oli. Ja mies häpesi kuollakseen kun tenttasin joka jumalan pilkun. Eroavaisuuden. Asennon. Nautinnon asteen. Loppui samalla fantasia lyhyeen.

Taas tätä löpinää, miten mies kyllä tajuaa virheensä ja blaa blaa. Mitäpä jos ei tajuakaan, koska virhe on vain ja ainoastaan hänen ja ap:n suhteen olemassaolo?

Minä lähdin suhteestani, kun lapsemme oli 3-v. Ihastuin toiseen ja sillä selvä. Eikä ole silloin, eikä sen jälkeen enää ex kiinnostanut seksuaalisesti millään tavalla. Uuden ihastukseni kanssa en edes aloittanut suhdetta, mutta koskaan en ole katunut eroa. Meillä oli juuri sellainen ihan hyvä suhde, hyvä perhe-elämä mutta siinä kaikki.

Oletteko ennen ollut eron partaalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kai sä ap nyt kuvittele, että nuoripari puhuu sinun ja miehesi ongelmista, teidän parisuhteen tilasta nyt ja aiemmin? Näytät luulevan, mutta sen jälkeen kun ukkosi on todennut sinun olevan sitä ja tätä, niin miksi ihmeessä he käyttäisivät aikaa enää sen enempää sinun asioihisi? Miksi toinen nainen haluaisi ihastuneena puhua sinusta ja miehen ja sinun elämästä? Miksi mies haluaisi, eiköhän hänelläkin ole ihastuneena parempiakin puheenaiheita. Jessus.

Itse asiassa ei ole kauhean tavaton kuvio: mies surkuttelee parisuhteensa tilaa, vaimonsa kamaluutta ja ymmärtämättömyyttä, ja uusi olkapää kiirehtii tukemaan ja ymmärtämään oikein olan takaa ja vakuuttamaan miehen siitä, että hän on aivan toisenlainen kuin tämä kurja vaimo. Ja jaksaapa odottaa sitkeästikin, vaikka mies ei tekisi elettäkään sen eteen, että oikeasti jättäisi vaimonsa. 

Niin ja lohduttelu ja kuuntelusessioihin kuuluu myös lohdutusseksi. Omalla isälläni on tällainen "lohdutusvahinko". Kun piti purkaa oman avioliiton ongelmia työkaverin kanssa niin siitä syntyi avioliiton ulkopuolinen lapsi. Poika joka on nyt aikuinen eikä koskaan päässyt tutustumaan isäänsä. Tämä kyseinen lohduttelija otti minuun yhteyttä isäni kuoleman jälkeen ja kertoi kaiken, myös sen miksi ehkäisyä ei tullut käytetyksi "kun tilanteet vaan menivät tiettyyn suuntaan ja isäsi oli läheisyyden ja lohdutuksen tarpeessa, ei siinä sitten mitään ehkâisyä tullut käyttäneeksi niin spontaanissa tilanteessa" Olen tuolle naureskellut nyt jo vuosia. Mutta...Isäni ei kuitenkaan jättänyt perhettään tuon naisen takia vaan jatkoi kuin mitään ei olisi tapahtunut,  jälkikäteen kuolemansa takaa kuitenkin pilasi äitini loppuelämän:/

Kyllähän se pettävä osapuoli voi siinä paniikissa hetken aikaa rukoilla anteeksiantoa, mutta johtuu vain ja ainoastaan saavutettujen etujen (talous, lapset) menettämisen pelosta. Parisuhde on siinä kohtaa jo ohi, kun puoliso on rakastunut johonkin toiseen. Ei kannata kenestäkään väkisin kiinni pitää, emme me täällä omista ketään eikä parisuhde ole mikään vankila, josta ei saa poistua.

Vierailija kirjoitti:

Taas tätä löpinää, miten mies kyllä tajuaa virheensä ja blaa blaa. Mitäpä jos ei tajuakaan, koska virhe on vain ja ainoastaan hänen ja ap:n suhteen olemassaolo?

Minä lähdin suhteestani, kun lapsemme oli 3-v. Ihastuin toiseen ja sillä selvä. Eikä ole silloin, eikä sen jälkeen enää ex kiinnostanut seksuaalisesti millään tavalla. Uuden ihastukseni kanssa en edes aloittanut suhdetta, mutta koskaan en ole katunut eroa. Meillä oli juuri sellainen ihan hyvä suhde, hyvä perhe-elämä mutta siinä kaikki.

En kyseenalaista eroa, mutta kyseenalaistan tavan, millä lähteä suhteesta. Toisen kainalon kautta suhteesta lähteminen on vastuutonta, ja aivan erityisesti silloin, kun suhteessa on lapsia. Kun on lapsia tehnyt, silloin on osattava hoitaa asiat niin kuin aikuiset ja tiedostaen, että tässä ei horju vain kahden aikuisen ihmisen välinen suhde, vaan myös se elämä, missä lapsi on siihen asti kasvanut. 

Huomenta, tämä se kai minullakin nyt eniten laittaa vastaan. Näin ja tällä tavallako kaikke se, mitä me olemme olleet, yhdessä saavuttaneet, luoneet, heitetään roskikseen. Satuttaa ja loukkaa todella kovasti.

Olemme nuorempina joskus jopa eronneet hetkeksi tai ensimmäisten lasten ollessa pieniä sitä harkinneet. Mutta jokin on vetänyt takaisin yhteen.

Yksi suuri kompastuskivi on ollut juuri tuo, että meillä ei ole ollut aikaa hoitaa parisuhdetta. Mies tehnyt aina ja joka hetki töitä (yrittäjä) eikä tukiverkkomme ole ollut sellainen, joka olisi lapsia ottanut hoitoon.

Nimenomaan tämä suhde on edustanut miehelle sitä, että hän voisi sen avulla paeta ongelmia ja aloittaa helpomman elämän. Itse en kykene näkemään, miten ne ongelmat, joita hänellä on itsensä kanssa, voisivat sellaisesta taikaiskusta poistua, tai että uusperheen elämä olisi jotenkin erityisen helppoa. Minä olisin tietysti pois kuvioista juu.

Miehellä ei ole aikaa parisuhteelle mutta toiselle naiselle on. Mietipä sitä.

Juuri sitä olen kuule miettinyt kaiken muun joukossa iha tositosi paljon. Kaikkein kivointa juuri nyt olisi se, kun voisikin tämän mietinnän edes hetkeksi napsauttaa pois päältä. Niitä kännejäkin jopa kokeilin, ei erityistä apua.