Olen niin rikki. Pettäminen.
Te jotka olette siinä vaiheessa, että voitte vielä harkita mitä teette, harkitkaa. En olisi voinut kuvitella tätä tuskan määrää, kun puoliso onkin rakastunut toiseen. On monta lasta, yhteisiä vuosia kymmeniä. On ollut myös vaikeuksia ja ongelmia, mutta on ollut myös paljon onnea. Puoliso ei nyt halua muistaa onnellisia hetkiä enää lainkaan. Olen kokenut elämässäni rankkoja asioita, joutunut elämään ne läpi, mutta nyt en enää tiedä pystynkö tähän, jaksanko, kaikki on rikki.
Kommentit (188)
Vierailija kirjoitti:
Millä hinnalla ihmisen on oikeus olla onnellinen? Kun ei se meidänkään elämä ole ollut huonoa elämää. Ja on monta lasta, joiden onnellisuus on taatusti vaakalaudalla kaiken rikkoutuessa. Miestä myös nyt häritsee samaan aikaan se, kuinka vahva olen kaikki nämä vuodet ollut, ja nyt kun en olekaan, on ahdistavaa se, että olen tarvitseva ja heikko. Mies pelkää, että vaadin jotakin, tai etten pysty elämään ilman häntä. Kaikenlaiselle seksuaalisuuden avartamiselle myös minä olen avoin, enemmän on tuntunut siltä, että hän ei ole kovin mielikuvituksekas. Itse näen yhteisellä pitkällä matkalla rakkaan ja tärkeän arvon, mutta hänelle se onkin nyt taakka ja yhtä suurta erhettä kaikki.
Kysy feministeiltä ja naisilta yleensäkin. Eroja hakee 80% naiset juuri tuon uuden kepeän elämänvaiheen toivossa ja kun se vain kuuluu asiaan.
Mä tiedätkö varmaan sanoisin miehelle, että se on sun nyt itse päätettävä haluatko heittää kaiken tämän mitä meillä on hukkaan, vai haluatko pitää sen mitä meillä on.
Sanoisin myös että en suostu poljettavaksi, koska minulla on ylpeyteni, ja tämä on loukannut minua niin syvästi ettei mitään järkeä. Että ole hyvä ja päätä.
Toi on paha tilanne, sä olet siinä niin kuin altavastaajana.
Mies ihastunut toiseen ja ei tiedä jäädäkö vai lähteä, sinä haluat jatkaa.
Mies voi syytellä, kyykyttää sua mielensä mukaan ja sinä ”matelet”, jotta mies jäisi.
Jos mies jää, joudut olemaan loppuelämäsi varpaillaan ja miellyttämään miestä.
Sinun täytyynyt ryhdistäytyä ja sanella omalta puoleltasi ehdot mitrn suostut jatkamaan.
Just tämä altavastaajana toimiminen on mulle itsellenkin vierasta, ja teen asioita tosiaan miestä miellyttääkseni. Toisaalta uskon siihen, että parisuhteeseen kuuluukin toisen hyväntahtoinen "palveleminen", vastavuoroisesti. Mutta nyt emme ole tasa-arvoisella viivalla.
Ei se mies sua arvosta jos et arvosta itseäsi.
Anna tietty päivä ja siihen mennessä on miehen tehtävä päätös.
Tosin varaudu myös siihen että päätöksensä peruu.
Haluatko todella olla suhteessa jossa miehesi ajattelee ja kaipaa toista?
Se, että on pitkään oltu yhdessä, ei tarkoita sitä että kaikkea kannataa sietää
Tiedän ja tiedostan ton paremmin kuin hyvin. Itsetuntoni ja omanarvontuntoni ovat iso ongelma minulle, ja se on yksi asia, johon minun on itseni kannalta saatava aikaan muutos. Jotain olen asian eteen tosissani jo alkanut tehdä (konkreettista), mutta näin maahan lyötynä on kyllä helpompi ajatella itsestään negatiivisia asioita kuin hyviä.
Ihastumista voi hallita, jos sitä ei ruoki.
Silti se voi olla niin voimakasta, että sen loppuminen kestää lähes kaksi vuotta.
Ja sen ajan sä seuraat sitä vierestä. Haluatko sitä? Pystytkö luottamaan mieheen enää tämän jälkeen?
Olen ollut itse vastaavassa tilanteessa ja toivoin silloin, että mies valitsee minut. Perheen takia, yhteisen menneisyyden. En enää ikinä tekisi sitä virhettä uudelleen. Lähtisin saman tien ja näyttäisin että arvo se on mullakin tässä elämässä.
Muutamia kuukausia asiaa pohtiessani tajusin myös, että en enää ikinä luottaisi mieheeni.
Joka kerta hänen mennessä harrastukseensa tai ollessa työssä, pelkäisin hänen olevan yhteydessä kyseiseen naiseen.
Silloin tajusin, että se ei ole elämää, jota haluan elää. Halusin terveen elämän. Pettämistä ei pysty korjaamaan tai jos edes lähelle haluaa päästä, siihen menee vuosia.
Miten miehesi jäi kiinni?
Oma vaistoni oli siitä jo kertonut, olin pari kertaa sanonut, että jos olisin epäilevämpi luone, ajattelin että sulla on suhde kun kännykkä kädessä koko ajan. Kerran sanoin, että toivon hänen kunnioittavan minua ja yhteistä historiaani niin paljon, että kertoo minulle jos jotain on meneillään. Lopullisen totuuden kuulin oikeastaan lapsen suusta, kun vähän kyselin, sain häneltä selville kenen kanssa iskä oikein viestittelee niin paljon. Kamalaa. Yhteinen harrastus, jossa myös lapsi mukana. Sitten aloin kysyä miehltä suoraan, kaameus tuli esille vähitellen yhden yön aikana. Mies oli kuulemma vain odottanut, että se menee ohi enkä minä saisi tietää. Ja sitten ne kliseet, ettei siinä näin pitänyt käydä/näin vain kävi.
Itseäni totta kai ahdistaa myös tuollainen tulevaisuudennäkymä, jossa asiat eivät oikeasti muutu, etene, tai että mies on aina vain kiinni siinä tunteessaan. Ja minä kyttään jokaista menoa ja jokaista viestiä. Kiitos ei.
Vierailija kirjoitti:
Millä hinnalla ihmisen on oikeus olla onnellinen? Kun ei se meidänkään elämä ole ollut huonoa elämää. Ja on monta lasta, joiden onnellisuus on taatusti vaakalaudalla kaiken rikkoutuessa. Miestä myös nyt häritsee samaan aikaan se, kuinka vahva olen kaikki nämä vuodet ollut, ja nyt kun en olekaan, on ahdistavaa se, että olen tarvitseva ja heikko. Mies pelkää, että vaadin jotakin, tai etten pysty elämään ilman häntä. Kaikenlaiselle seksuaalisuuden avartamiselle myös minä olen avoin, enemmän on tuntunut siltä, että hän ei ole kovin mielikuvituksekas. Itse näen yhteisellä pitkällä matkalla rakkaan ja tärkeän arvon, mutta hänelle se onkin nyt taakka ja yhtä suurta erhettä kaikki.
Olet läski rupsahtanut akka
Vierailija kirjoitti:
Ihastumista voi hallita, jos sitä ei ruoki.
Silti se voi olla niin voimakasta, että sen loppuminen kestää lähes kaksi vuotta.
Ja sen ajan sä seuraat sitä vierestä. Haluatko sitä? Pystytkö luottamaan mieheen enää tämän jälkeen?
Olen ollut itse vastaavassa tilanteessa ja toivoin silloin, että mies valitsee minut. Perheen takia, yhteisen menneisyyden. En enää ikinä tekisi sitä virhettä uudelleen. Lähtisin saman tien ja näyttäisin että arvo se on mullakin tässä elämässä.
Muutamia kuukausia asiaa pohtiessani tajusin myös, että en enää ikinä luottaisi mieheeni.
Joka kerta hänen mennessä harrastukseensa tai ollessa työssä, pelkäisin hänen olevan yhteydessä kyseiseen naiseen.
Silloin tajusin, että se ei ole elämää, jota haluan elää. Halusin terveen elämän. Pettämistä ei pysty korjaamaan tai jos edes lähelle haluaa päästä, siihen menee vuosia.Miten miehesi jäi kiinni?
Sama täällä, olisi pitänyt lähteä. Aikaa on mennyt, mutta ei tämä suhde ole enää se mitä haluan. Kaikkea ei voi korjata.
Onko miehesi katkaissut kontaktit nyt naiseen? Ja päättänyt olla sun kanssa?
Näin hän sanoo. Mutta harrastuksessa näkevät kyllä. Ja kuinka paljon sitten ajatuksissa on.
Ja juu, taatusti on virhe kun antaa itsensä lihoa.
Ja tuosta päättämisestä olla minun kanssani en omassa sydämessäni voi olla varma, jos toinen kuitenkin hallitsee ajatuksia ja tunteita.
Etkö sinä voi mennä sinne harrastukseen miehen puolesta?
Avioliittoa takana 15v ja mies pettänyt kaksi kertaa. Jäi kiinni kolme vuotta sitten. Halusin erota silloin, mies ei missään nimessä. Vannoi muuttuvansa. Hän on yrittänytkin panostaa suhteeseemme. Silti kadun etten lähtenyt silloin, kun kaikki paljastui. Hyviä päiviä on paljon, mutta viha ja katkeruus nostaa säännöllisesti päätään. Tunnen silloin niin suurta vihaa ja katkeruutta miestäni kohtaan, että se vie kaiken ilon ja energian elämästäni.
Vierailija kirjoitti:
Avioliittoa takana 15v ja mies pettänyt kaksi kertaa. Jäi kiinni kolme vuotta sitten. Halusin erota silloin, mies ei missään nimessä. Vannoi muuttuvansa. Hän on yrittänytkin panostaa suhteeseemme. Silti kadun etten lähtenyt silloin, kun kaikki paljastui. Hyviä päiviä on paljon, mutta viha ja katkeruus nostaa säännöllisesti päätään. Tunnen silloin niin suurta vihaa ja katkeruutta miestäni kohtaan, että se vie kaiken ilon ja energian elämästäni.
Juuri näin. Ihan oikeasti on olemassa uskollisia miehiä myös.
Minäkin annoin ekan kerran anteeksi miehelleni. Ei olisi kannattanut. Sama homma jatkui vaan.
Vasta erottuani olen tajunnut kuinka onnekas ja onnellinen olen kaiken tämän jälkeen. Sain onnellisen elämän päästessäni hänestä eroon.
Kuinka paljon miehelläsi ja tällä naisella on ikäeroa? Inhottaa tuo miesten ainainen nuoremman perässä juokseminen.
Ihastuminen on voimakas tunne, joka helposti sekoittaa pään ja saa tuhoja aikaa. Tällaiseen tilanteeseen olisi hyvä ihan varautua itse kunkin järkiperäisesti opiskelemalla asiaa, ettei anna tunteen tuulahduksen hajottaa sitä kaikkea hyvää, jota on siihen asti rakentanut. Moni silti päätyy tekemään tuhojaan ja ymmärtää seuraukset vasta vuosien päässä, kun asiota pääsee ikään kuin katsomaan laajemmassa perspektiivissä. Joskus huomaa jälkeen päin, että tulipas tehtyä tyhmästi, kun annoin yhden rakkauden tunteen tuhota kaiken. Silti jos alkujaan suhteeseen on menty epävarmoin ottein vääristä motiiveista, niin silloinhan suhden on aikapommi. En voi muuta kuin toivottaa voimia tilanteeseesi. Kannataa pitää ystävien kanssa paljon yhtä.