Lue keskustelun säännöt.
Olen niin rikki. Pettäminen.
15.05.2018 |
Te jotka olette siinä vaiheessa, että voitte vielä harkita mitä teette, harkitkaa. En olisi voinut kuvitella tätä tuskan määrää, kun puoliso onkin rakastunut toiseen. On monta lasta, yhteisiä vuosia kymmeniä. On ollut myös vaikeuksia ja ongelmia, mutta on ollut myös paljon onnea. Puoliso ei nyt halua muistaa onnellisia hetkiä enää lainkaan. Olen kokenut elämässäni rankkoja asioita, joutunut elämään ne läpi, mutta nyt en enää tiedä pystynkö tähän, jaksanko, kaikki on rikki.
Kommentit (188)
Ymmärräthän, ap, että miehesi pettäminen ei ole sinun syysi, vaan sinun miehesi tapa käsitellä omia, päänsisäisiä ongelmiaan. Salamarakastuminen antaa varmasti illuusion siitä, että tämä uusi ja ihana elämä pyyhkäisee pois kaiken vanhan ongelmineen ja huolineen, mutta tosiasiassa hän tulee kohtaamaan samat ongelmat ennemmin tai myöhemmin. Mikään ei ratkea käsittelemättä, eikä kenenkään toisen ihmisen vastuulla yksin voi olla oman sisäisen mielenmyllerryksen sammuttaminen. Ei sinun, eikä myöskään tämän uuden rakkauden.
En anna sinulle neuvoa, erotako vai ei. Neuvon sinua kuitenkin asettumaan myös itsesi puolelle: et sinä, lapsesi, eikä kukaan ole ansainnut sitä, että mies jättää lennosta kaiken entisen uuden huuman perässä. Aikuiset eivät kerta kaikkiaan toimi niin, ettekä te koskaan alttarilla (?) luvanneet rakastaa toisianne niin kauan kuin huvittaa, vaan lupasitte tahtovanne rakastaa toisianne niin myötä- kuin vastamäessä. Joskus se tahto on aivan varmasti koetuksella, ja joskus suhteen korjaamiseen tarvitsee roppakaupalla ulkopuolista apua. Muista kuitenkin, että sinä yksin et pysty korjaamaan kaikkea, vaan miehesi on kerta kaikkiaan otettava aikuisen ihmisen vastuu ja tultava vastaan, eikä vain seistä ovenraossa tuumailemassa, haluaisiko hän sinut, uuden huumansa, vai kenties molemmat. Et varmastikaan pysty päättämään miehesi puolesta, mutta sen voit päättää, kuinka kauan jaksat pitää ovea raolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ihanasta vastauksesta, tuosta tahtomisesta jne. Niin itsekin olen ajatellut, ehkä nyt juuri omalla kohdalla, että tuollainen lupaus on annettu. Mutta. Enhän minä voi enkä halua ketään tosiaan väkisin pitää. Mies koittaa nyt kuulemma ajatella järjellä ja odottaa sen auttavan paluussa entiseen (?!). Sekin kuulostaa minusta kamalalta. Hän tarkoittaa sillä kai meidän välejämme hyvinä aikoina. Tiedän, ettei paluuta entiseen ole, enkä edes haluaisi. Mutta haluaisin toki sen entisen yhteyden takaisin. En tiedä onnistuuko se enää, se on raskasta. Ja vihan ja katkeruuden kanssa en halua elää, sen olen tajunnut aiemmin jo toisissa yhteyksissä.
Kyllä nainen on nuorempi, ei ihan 10 vuotta mutta lähellä sitä.
Kiva jos saat tästä huvia elämääsi, jotain hyötyä edes kaikesta kurjuudesta.
Miksi pitää tehdä lapsia, kun avioliitot aina kuitenkin päättyy eroon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää tehdä lapsia, kun avioliitot aina kuitenkin päättyy eroon?
Aina??
Vierailija kirjoitti:
Itse olin kaksi vuotta sitten tuossa tilanteessa, meillä vaan erona se, että mies ei kiinni jäätyään suostunut edes keskustelemaan siitä, että yrittäisi kanssani. Minussa oli yhtäkkiä niin paljon ärsyttäviä piirteitä, enkä ollut koskaan ymmärtänyt miestäni, kuten tämä uusi nainen. Mies lähti ja on sillä tiellä edelleen. Onnellisena, sitä en tiedä, mutta uusi nainen varmisti läänityksensä tulemalla pikavauhtia raskaaksi, joten yhdessä edelleen ovat. Itse toivuin pikkuhiljaa, terapian, eroryhmän ja lopulta myös uuden suhteen avulla. Eniten erossa loppujen lopuksi sattui perheen hajoaminen. Parisuhteita tulee ja menee, mutta ydinperheitä on vain se yksi. No eipä saanut uusi rouvakaan ydinperhettä, vaan uusilperheen bonuslapsineen kaikkineen.
AP:lle sanoisin, että hae apua. Terapiaa, eroryhmää tai molempia. Toivut kyllä, vaikka nyt ei siltä tunnu. Älä jätä lapsiasi, vaikka nyt et heitä jaksaisi. He tulevat vielä olemaan elämäsi ilo ja onni, vaikka nyt ei siltä tunnu. He ovat ainutkertaisia, ei miehesi. Itse olin itsemurhan partaalla, mutta jotenkin jaksoin eteenpäin. Onneksi, sillä nyt on kaikki taas hyvin.
Hei, sama juttu täällä! 12 vuotta yhdessä ja sivusuhteen mukana meni mies, kohta uusi lapsi jne. Onnea meillä riitti viimeiseen asti, mutta uusi on aina uusi... Sitähän se mieskin sanoi, että meidän suhteessa ei ole mitään vikaa. Oma päähän siinä meni, ja sydän ja mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voih, halauksia paljon. Elän itse hieman samassa tilanteessa ja voi tätä ahdistuksen määrää. Rakastan miestäni ja perhettäni ylikaiken, pelottaa vaan kaikki vaihtoehdot.
Voimia meille ja uskoa siihen, että asiat järjestyy
Kuinka yleistä tämä sitten oikein on? Niin moni on minulle vastannut, että on kokenut samaa. Tai että on kuin suoraan oppikirjasta. Tosi surullista, ja paljon voimia ja halauksia teille kohtalotoverit. On hyvä kuulla kokemuksia teiltä, jotka olette jo päässeet elämässä eteenpäin. Juuri nyt tietysti haluaisi kuulla sellaisia tarinoita, joissa onni voitiin yhdessä vielä löytää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka yleistä tämä sitten oikein on? Niin moni on minulle vastannut, että on kokenut samaa. Tai että on kuin suoraan oppikirjasta. Tosi surullista, ja paljon voimia ja halauksia teille kohtalotoverit. On hyvä kuulla kokemuksia teiltä, jotka olette jo päässeet elämässä eteenpäin. Juuri nyt tietysti haluaisi kuulla sellaisia tarinoita, joissa onni voitiin yhdessä vielä löytää...
Anteeksi?!? Siis kuinka naiivi voi viiskymppinen(?) nainen olla? Näköjään todella todella hölmö, mitä parisuhteiden realiteetteihin tulee, no siinäpähän nyt opit sitten miten maailma pyörii. Käy katsomassa vaikka 24:n treffien miehesi ikäisten miesten ilmoituksia. Lue vaikka 20 profiilia ja laske kuinka moni kertoo ihan itse olevansa varattu, päättele siitä jotain, niin maailmasi avartuu kummasti.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka yleistä tämä sitten oikein on? Niin moni on minulle vastannut, että on kokenut samaa.
Sex at work kirjassa: tutkimuksen mukaan Englannissa puolet on joskus ihastunut työtoveriin ja 40%:lla heistä ollut suhde.
Haavio-Mannilan ja Kontulan tutkimuksessa Suomessa myös joka toinen haastateltava ollut rakastunut työyhteyksistä tuttuun ihmiseen. Puolessa tapauksista varattuna tai varattuun.
Varovaisimpienkin yleistysten mukaan joka kolmas mies pettää, ja 2000-luvulla naisten uskottomuus on lisääntynyt merkittävästi.
Kirjasta "Syrjähypyn houkutus", kirj. Kaisa Stranden.
Lukekaa yhdessä kumppanin kanssa näitä tuloksia, arvioita, keskustelkaa! Ei tämä näin saa olla ja jatkua, että yhtä onnensa löytänyttä kohti on enemmän kuin yksi onneton ja särkynyt sydän, kokonainen perhe rauniona. Puhutaan ennen kuin toimitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hillary Clintonin "Tahtonainen" kirjassa petetyksi tulemisen tuskasta ja ylipääsemisestä.
Kiitos paljon tilastoista ja kirjavinkeistä, tykkään lukea ja hakea tietoa. (vai lisääkö se tuskaa...) Joo, toi on ihan totta, että olen naiivi ja sinisilmäinen, toisaalta voisin sitä jossain suhteessa pitää myös positiivisena asiana. Elämä nyt sitten varmaan opettaa oikein kovalla kädellä. Viiteenkymppiin on vielä enemmään matkaa kuin neljäänkymppiin. Ja joo myös siihen, että meitä ihmisiä on erilaisia, onneksi.
Tänään olen tuntenut sekä surua että kiukkua, vihaisuuttakin. Se on minulle hirveän vaikeaa tuoda esiin. yritän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ööö...et kai odota että mies muuttaa mielensä ja haluaa jäädä.
Älä nyt tossukaksi ala, sehän petti sua!
Joo, naiivin tossukan rakkaus, kaiken se kestää, kaiken se kärsii, vai? Mulla on tässä nämä lapset kuvioissa myös, haluaisin uskoa, että raunioille vois rakentaa uutta. Mutta se kai on siis tyhmää.
Älä nyt ainakaan sitä usko, että olisivat vain jutelleet syvällisiä ja ehkä halanneet tms. Yksikään aikuinen ei himoissaan jätä seksiä johonkin tulevaan, ei jos seksi on ylipäätään ko ihmisille mitenkään olennaista.
Olisiko minulle itselleni parempi olla kaivamatta niitä yksityiskohtia? Meillä on ollut aktiivinen seksielämä (useampi kerta viikossa) koko tämän ajan.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, olen todella pahoillani puolestasi. Tuo on yksi pahimmista painajaisistani. Voimia! Pyydä sukulaisilta tai ystäviltä apua ja tukea rohkeasti. Ja muista, että syy ei ole sinun. Päätös pettää on ollut yksinomaan puolisosi.
Niin. Kuinka montako kertaa se pitää todeta että hyvään suhteeseen kolmas ei pääse väliin.
Jotta ap, jos oikein rehellinen olet, niin oliko suhde kunnossa?
Sun mielestä mitä ilmeisemmin mutta mies ei ole ollut samaa mieltä selkeästikään.
Itse asiassa jo luet taaksepäin, olen kertonut, että ongelmia oli. Myös sellaisia isoja, joihin olen itse syypää. Mutta, pitäisi avioliitossa silti kyetä ottamaan ne ongelmat esille puolison kanssa niin, että varmasti tulevat ymmärretyiksi, ennemmin kuin lähteä niitä vieraan kanssa purkamaan. Ymmärrätkö, että tämä nimenomainen asia satutaa oikein todella, todella paljon? Tai että mies nyt ei muista kuin ongelmia ja huonoja hetkiä (hakee oikeutusta teolleen?), vaikka meillä on ollut paljon hyvää. Ymmärrätkö, että se satuttaa myös?
Onhan näitä erilaisia hokemia, ihmiselle ei anneta isompaa taakkaa kuin jaksaa kantaa, hyvään suhteeseen ei mahdu kolmatta jne., mutta tiedätkös, niistä ei tällaisessa tilanteessa saa varsinaisesti mitään lohtua. Juu, asiat eivät todellakaan olleet parhaalla mahdollisella tolalla, mutta kumppanina ja vaimona olisin halunnut itse olla niitä ratkomassa, eikä niin, että joku vähän niinkuin tekee sen minun puolestani, minun selkäni takana. Ja oma lehmä ojassa, siinä yksi sanonta lisää. Nimittäin, ei ihan viatonta ole tämän kolmannen osapuolen kuunteleminen ja auttaminen ollut.
Oliko se taas kerran nuorempi akka?