Vaimon outo käyttäytyminen

Huolestunut mies kirjoitti:

En ole pettänyt, en edes antanut aihetta epäillä. Mulla ei ole edes yhdenkään naisen numeroa puhelimessani. Eikä hän sitä varmaan epäilekään, enemmän itsellään joku muutosprosessi käynnissä. Hän on pudottanut painoaan tässä kevään aikana noin 5 kg, olen ollut kannustava.

Hän on töissä alueella jossa asuu varakkaita ihmisiä. Me olemme varmaan tulojen perusteella alempaa keskiluokkaa, ehkä hän jotenkin kadehtii noita varakkaampia ihmisiä, vaikka ihan syyttä. Ja haaveilee pääsevänsä joskus samaan, ja nyt jostain syystä ajattelee ettei se minun kanssani onnistu. Siellä on myös paljon noita kulissiliittoja. En tiedä, toi on vaan oma teoriani.

Olet ainakin kova olettamaan. Onko vaimosi sanonut, että kadehtii muita? Onko hän sanonut, että sinun kanssasi se ei onnistu? Mistä tiedät, että muilla on kulissiliittoja? Jos vain oletat, niin älä. Pysy faktoissa.

Moi taas, toissa aamuna oli taas kiihkeää seksiä. Silloin aina tuntuu hetkittäin paremmalta, tosin ne halaukset ja suudelmat jäi puuttumaan... Mutta suutelin sit noita toisia huulia...

Vaimoni on ollut aina hyvin seksuaalinen, itseäni enemmän. Yritän nyt ainakin sillä saralla antaa parastani, vauvavuosina se jäi vähemmälle.

Ehkä tässä ei ole muusta kyse, kuin siitä että se tuijottelija on saanut jotain heräämään vaimoni sisällä, mutta siihen se varmaan jää... Itseäni en vaan päästäisi vastaavassa tilanteessa noin pitkälle, että alkaisi olla kotonakin jo ajatuksissa. On mullekin flirttailu, mutta en oo siihen peliin lähtenyt. Ehkä joskus olis voinutkin, ei kai tää elämä niin haudanvakavaa ole.

En jaksa alkaa lukemaan vastauksia mutta tuli mieleen että onko vaimo epävarma identiteetistä? Kaverin mies oli poissaoleva vuosia, vetäytyi ja siihen ei saanut kontaktia, seksi loppui. Vaimo tuota ihmetteli ja epäili toista naista vaikka mies kielsi kokoajan. Järkytys oli kun selvisi että miehellä olikin toinen mies. 

Tänään taas kaikki muuten ok, mutta tuota edes pientä hellyyttä en saa osakseni. Sanoin vaimolleni, että yritetään joka päivä kehua toista, ja olla positiivisia. Sitten kehuin hänen naisellista vartaloa ja hän hymyili ja sanoi että se on kyllä huomattu työpaikallakin. En jaksanut sanoa mitään, mutta ärsyttihän se mua syvällä mielessäni. En saanut itse osakseni mitään kehua tai kommenttia. En tietenkään väkisin semmoista halua pyytää.

Kyllä se taitaa olla niin että vaimollani on jotain kiinnostusta tuohon tuijottelijamieheen, vaikka sillä on vielä enemmän kiinnostusta vaimoani kohtaan. Hän edelleen kiistää asian. Vaimo on aloittanut myös dieetin. Hän haluaa näyttää vielä paremmalta, -ei minua- vaan tätä toista varten.

Vastaus 227: ei naiset kiinnosta vaimoani. Se on kyllä poissa laskuista.

Asteikolla mietteliäs-huolestunut-pelokas-peli menetetty, olen tuossa huolestuneen tasolla, en ole vielä pelokas.

Vaikka nyt sanottiin, että ei kuuluisi kantaa kaunaa, niin kyllä mä luulen että vaimollesi on jotain jäänyt hampaankoloon 17 vuoden aikana. Lisäksi hänellä voi olla kriisi, että oliko kaikki tässä, onko hän vielä viehättävä. Voihan olla, että joku tuijottelu on saanut vain hänessä heräämään ajatuksen, että hänkin on vielä nainen.

Kahta ehdottaisin, teidän menoa parisuhdeterapeutille, ja että viettelet, treffailet ja riiaat häntä.

Sivuutit sujuvasti sen vanhan ryyppäilysi sillä, että et tee sitä enää. Vanhat loukkaukset ja epäluottamukset ei parane sillä, että ne lakaistaan maton alle. Sinun pitäisi siellä terapeutilla ottaa puheeksi tuollaiset asiat, ja aidosti pyytää anteeksi miten olet joskus käyttäytynyt. Ja että olet ottanut opiksi etkä halua olla sellainen enää. Kun otat vastuun omasta osastasi, hän voi puolestaan pyytää jotain omaa tekemistään anteeksi.

Kun hän pääsee sanomaan asiat jotka on painaneet vuosia, ne voivat alkaa parantua. Ei ne tietenkään kertapuhumalla mene, mutta että hänelle tulee olo että on tullut kuulluksi.

Se riiailu taas tähtää siihen että hän kokisi tulevansa nähdyksi, ja että on vielä haluttava nainen, vaikka on tullut ikää ja lapsia. Me naiset ollaan sillä lailla helposti epävarmoja.

Ei se nuoruuden kännäily ole tässä taustalla, sillä hänkin kännäili tuolloin ja oli lisäksi joskus aggressiivinen, mitä taas minä en koskaan ollut/ole.

Tuo, että vaimo kaipaisi huomiota on varmasti totta. Olen nyt sitä antanutkin, hän jopa ihmettelee mistä nyt tuulee. Kun oon yrittänyt asiasta keskustella hän ei halua paneutua aiheeseen.

Shokkihoito jota joku jo ehdotti on paras lähestymistapa. Mielestäni on aivan liian vaarallista odottaa, että ihastus menee itsestään ohi...koska sitähän voi se kolmas osapuoli aktiivisesti ruokkia sillä aikaa kun sinä kiltisti odotat ja annat tilaa. Jos et nosta kissaa pöydälle voi vaimosi elää väärässä itsevarmuuden tunteessa ja kuvitella sinun hyväksyvän nykyisen tilanteen jossa hän voi ilman seurauksia nauttia muiden miesten huomiosta ja samalla pitää sinut kotona tasapainottamassa perhe-elämää.

Itse olen eronnut mies ja meillä tilanne alkoi ja eteni aika pitkälle samalla tavalla. Eroon se päättyi vaikka yritin antaa vaimolle tilaa ja ymmärrystä. Jossain vaiheessa en sitten enää kestänyt ja sanoin ettei hän voi kohdella minua noin. Vähän aikaa vaimo nyrpisteli ja riitelyn ja vaimon omien menojen kanssa tuli sellainen suvantovaihe ja ajattelin, että voimme alkaa taas katsoa tulevaisuuteen taas yhdessä...mutta vaimo pudotti pommin ja sanoi päättäneensä erota. Olisi ilmeisesti sen suvantovaiheen aikana tehnyt erosuunnitelmat valmiiksi. Eronkin aikana olin aivan liian kiltti ja toivoin vaimon vielä pyörtävän päätöksensä...jä hänhän tietysti käytti sitä hyväkseen. Olisi pitänyt laittaa kova kovaa vastaan, että hän olisi heti ymmärtänyt mitä se ero tarkoittaa. Älä sinä mene tuohon ansaan.

Vastaus 233: Miten vaimosi alkoi käyttäytyä kun aloit epäillä? Ilmaisitko hänelle jotenkin että olet huomannut, ettei kaikki ole hyvin?

Itse olen ilmaissut mutta se ei ole johtanut oikein mihinkään. Sama itsekseen hymyily jatkuu ja se johtuu juuri tästä ulkopuolisesta ihastuksesta. Minua hän kohtelee asiallisen viileästi, ei tylysti mutta ilman hellyyttä, edes kaverillista hellyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka nyt sanottiin, että ei kuuluisi kantaa kaunaa, niin kyllä mä luulen että vaimollesi on jotain jäänyt hampaankoloon 17 vuoden aikana. Lisäksi hänellä voi olla kriisi, että oliko kaikki tässä, onko hän vielä viehättävä. Voihan olla, että joku tuijottelu on saanut vain hänessä heräämään ajatuksen, että hänkin on vielä nainen.

Kahta ehdottaisin, teidän menoa parisuhdeterapeutille, ja että viettelet, treffailet ja riiaat häntä.

Sivuutit sujuvasti sen vanhan ryyppäilysi sillä, että et tee sitä enää. Vanhat loukkaukset ja epäluottamukset ei parane sillä, että ne lakaistaan maton alle. Sinun pitäisi siellä terapeutilla ottaa puheeksi tuollaiset asiat, ja aidosti pyytää anteeksi miten olet joskus käyttäytynyt. Ja että olet ottanut opiksi etkä halua olla sellainen enää. Kun otat vastuun omasta osastasi, hän voi puolestaan pyytää jotain omaa tekemistään anteeksi.

Kun hän pääsee sanomaan asiat jotka on painaneet vuosia, ne voivat alkaa parantua. Ei ne tietenkään kertapuhumalla mene, mutta että hänelle tulee olo että on tullut kuulluksi.

Se riiailu taas tähtää siihen että hän kokisi tulevansa nähdyksi, ja että on vielä haluttava nainen, vaikka on tullut ikää ja lapsia. Me naiset ollaan sillä lailla helposti epävarmoja.

Huoh, lopeta nyt noista vanhoista jauhaminen, ne eivät ole oleellisia tässä asiassa ja vaimo ollut vähintään yhtä paha silloin aikoinaan. Täysin sivuasia koko keississä.

-eri

No huhhuh. Ompas ilkeitä kommentteja täällä ihmisillä.

Ap:lle neuvoiksi ehdottaisin pariterapiaa, eroa, tai sitä että mitä joku jo ehdottikin, että hankkiudut tilanteeseen, jossa kumpikaan ei voi paeta keskustelua. Näytä vaimollesi tämä ketju. Tai sitten vaan otat ja lähdet, joko yksin, tai otat lapset mukaan, etkä sano vaimolle sanaakaan. Tai aloitat saman "pelin" ja teet juuri samat asiat toisen naisen kanssa, kuin hän tekee. Katsokoon akka sitten peiliin ja miettiköön mitä tulikaan tehtyä. Hänellä on varmasti joku varhaiskeski-iän henkilökohtainen kriisi tai menovaihde päällä, jota ei helpota että sinä myönnyt joka asiaan ja vahdit aina auliisti lapsosia kotona. Pyydä joku sukulaisesi sieltä kauempaa "kylään" muutamaksi päiväksi ja jätä lapset hänen hoteisiin siksi aikaa kun vaimon kanssa keskustelette. Käsket vaikka hänen teljetä teidät lukittuun huoneeseen, eikä päästää teitä ulos ennenkuin olette puhuneet suunne puhtaiksi molemmat. Ole Mies, avaa suusi, jämäkästi, mutta älä huuda. Puhut hänelle kunnes hän alkaa millään tapaa kommentoida takaisin.

Vastaus 235 ja 236: Olen samaa mieltä ettei noista liian vanhoista asioista voi jauhaa, ei ne oikeuta mitenkään tähän tilanteeseen. On musta toki omat huonetta puolet, joita on jokaisessa. En halua nostaa itseäni pyhimykseksi. Olen välillä tuppisuu seurassa, pakenen omaan maailmaani (tv jalkapallo, kirjat, hesari) en ole siis kovin sosiaalinen perusluonteeltani. Mutta olen rehellinen ja oikeamielinen, tarkoitan että nyt kun olen tässä suhteessa ja vielä kun on nuo lapsetkin, niin ei ole minkäänlaista aikaa eikä edes mielenkiintoa pieneenkään flirttiin, peliin tms. keneenkään ulkopuoliseen. Oon yksinkertaisesti family man.

Olen nyt aika selvästi ilmaissut että en pidä siitä että aletaan leikkiä ja testata omaa viehätysvoimaa ulkopuolisen silmissä. Siis tottakai saa laittautua ja olla hyvännäköinen, mutta jos ainoa tarkoitus on herätellä MUIDEN mielenkiintoa, tai ylläpitää tuota jännitettä mikä siellä on olemassa, niin se huolestuttaa. Tämmöinenhän ei monen mielestä ole vielä pettämistä, mutta ei se ainakaan kivalta tunnu minusta.

Itse en vain kykene tekemään edes samaa.

Mikähän ihme meitä kaikkia vaivaa? Täällä on monia kilttejä perhekeskeisiä miehiä, jotka vaimot on jättäneet. Sit toisella palstalla voi lukea kuinka miehet on sikoja jne. Jotenkin ei osata olla mihinkään tyytyväisiä. Me asutaan yhdessä maailman parhaassa, tasa-arvoisimmassa maassa, mutta ihmiset ei osaa arvostaa sitä. On vapaus valita itse kumppaninsa, ei suvun miehet päätä toisen puolesta. Me kiltit miehet ajatellaan, että kaikki on hyvin kun on tasaista, riskitöntä arkea. Naiset haluavat jännitystä "pahasta pojasta", luullakseen, että kyllä se siitä rauhoittuu kun nyt kohtaa juuri oikean naisen.

Tää taitaa olla iänikuinen dilemma, joka vaan jatkuu ja jatkuu.

Jos et voi vastata flirttiin flirtillä niin sitten ehdotan tuota, että hankit teidät sellaiseen tilanteeseen, missä vaimosi on pakko avata suu. Oli se sitten terapia tai tuo kahdestaan lukkojen takana tms. Ei tuosta tilanteesta oikein pääse kuin puhumalla. Selvittäkää mitä vaimoltasi puuttuu, mitä hän kokee/kokisi saavansa tältä tuijottelijalta, jota sinulta ei saisi??

Tv. 236

Tätä taas liikkeellä, tätä silmäpeliä ja ihastumisia ja muuta pettämispaskaa. Tekeekö yksikään suomalainen nainen työpaikalla enää töitä? Ollaanko siellä vaan iskettävänä ja flirtillä? Wtf? Joka päivä joku tämänlainen avaus!

Oon yrittänyt tässä kotona saada keskustelua aikaan, mut hän vain välttelee sitä. Lisäks hän ei kyllä ikinä kehu tai kiitä mistään. Se alkaa näkyä jo lapsissakin, eli hekään eivät kunnioita mua, vaikka muuten tykkäävätkin. Asettamani säännöt eivät ole tärkeitä, vaimokin vähättelee niitä.

Vaimoni on laskenut jonkin ihmeellisen suojamuurin välillemme, aiemmin on kyllä ollut avoimempi. Mä kyllä vaistoan asioita, olen ollut niin pitkään hänen kanssaan että tiedän jo hieman mielenliikkeistä. Joku sanoi, että oletan asioita, no eikö se ole aika luontevaa kun faktoja ei ole selvillä, kyselyistä huolimatta.

Ei pelkkä tuijottaminen tollasta aiheuta, siinä on jotain muutakin. Todennäköisesti suhde, jollain tasolla.

Sano vaimolle että nyt pitää valita, otat riskin mutta muuten toi ei lopu.

Kertokaa mulle mitä se tarkoittaa, kun vaimoni on koko kahdestaanoloaikamme aina kuunnellut samaa (haikeaa, melodista) rockmusiikkia kuin mä, ja ollut seuranani keikoillakin. Nyt on kuitenkin alkanut kuunnella kepeää bilemusaa, jopa rappia. Tarkoittaako tuo jotain vai kuvittelenko liikaa...

Kaikki nää muutokset yhdessä, en vaan ymmärrä.

Vastaus 242: En vaan ymmärrä missä vaiheessa jotain olis tapahtunut kun ei oikein ole sellasta hetkeä milloin olis ollut mahdollista. Hän tulee yleensä aina suoraan kotiin töistä, eikä muulloinkaan ehdi. Omia menoja on välillä, mutta niissä tapaa kavereitaan/työkavereitaan/siskoaan/äitiään.

Voihan olla että työpaikalla tapahtuva tuijottelu/haaveilu riittää, tässä vaiheessa. Ehkä tarkoitus on edetä asiassa pikkuhiljaa. Hän vaihtaa ensi syksyllä siihen ryhmään jossa tuon tuijottelija lapset ovat. Oli kuulemma oma päätös, hetken mielenhäiriö. Olin siitäkin aika tyrmistynyt, mutten näyttänyt sitä hänelle. Olin vain coolisti.