Lue keskustelun säännöt.
Vaimon outo käyttäytyminen
Huolestunut mies
10.05.2018 |
Vaimoni on viimeisen puolen vuoden aikana käyttäytynyt oudosti. Hän on paljon omissa mietteissään, kuuntelee musiikkia luureista "haaveileva" ilme kasvoillaan. Välillä naurahtelee. Hänellä on lisäksi alkanut olla paljon omia menoja, risteilyitä, illanviettoja tyttöporukassa jne. Tuo on toki normaalia, mutta nyt viime viikkoina olen miettinyt onko tässä jotain taustalla.
Hän kertoi työpaikallaan käyvästä miehestä (asiakas, ei työkaveri) , joka tuijottelee estottomasti vaimoani. En halua kertoa tarkemmin mutta paikka on sellainen, jossa ei kuuluisi flirttailla. Vaimoni kertoikin tuon jatkuneen jo noin vuoden. Olin aika tyrmistynyt, koska jos se on ollut oikeasti yksipuolista kuten sanoo, mutta epäilen että jotain peliä vaimonikin puolelta on täytynyt olla. Tuskin mies kuitenkaan mikään sekopää on.
Me olemme 3 lapsen perhe, ollaan nelikymppisiä ja nuo menot sekä tämä oma aika (haaveilu ja kotitöistä luistaminen) ovat alkaneet jo vaikuttaa siihen että lastenhoito jää yksin minulle, eikä hän jaksa/halua monesti tehdä enää mitään seuraavana päivänä.
En tiedä mitä minä voin tehdä. Pitääkö mun käydä näyttäytymässä tuolle äijälle ja kehottaa lopettamaan tuo ääliömäinen tuijottelu? Pahinta on se kun se EI tunnu vaimoani haittaavan. Lisäksi hänen kaveripiirissä on enimmäkseen eronneita yh-äitejä ja jotenkin pelkään että he yrittävät saada vaimoani siihen joukkoon. Vaimoni on nimittäin välillä puhunut eroaikeistaan...
Olenko minä nyt vain vainoharhainen vai en? Koska jotain semmoista tässä on josta mulle ei kerrota. Ollaan oltu 17 vuotta yhdessä, tämä on ensimmäinen kerta kun olen huolissani suhteestamme.
Kommentit (343)
Vastaus 184: Niin ihan selvästi joku lievä irtiotto minusta on hänellä meneillään. Tosiaan itseäni ihmetyttää tuo hellyyden näyttämisen poisjääminen. Yhdessä vaiheessa Vaimo halusi että suudeltais ainakin kerran päivässä. Nyt kun oon ilmaissut että halataan ja suudellaan edes seksia ennen tai jälkeen, niin hän sanoo ettei ennen kuin olen valkaissut hampaani. Tuo loukkasi minua vaikka oletin että oli vain vitsi.
En usko että hän vielä olisi pettänyt. Mutta se voi olla pian täyttä totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin lainaamassa kirjastosta parisuhdekirjoja. En kyllä usko, että niistä on hirveesti apua suhteeseemme. Vaimoni ei ole lukutyyppiä. Ja jos se tuijottelija on saanut jo jonkun jutun heräämään hänessä, ei mun pyristelyt taida enää auttaa. Koska tietty kunnioitus on jo menetetty. Hän ehkä kunnioittaa mua lasten huolehtivan isänä, mutta ei puolisona, saati rakastajana.
Ja eräässä sivulauseessa hän sanoi, että onko suhteessa tulevaisuutta jos vain toinen sitä haluaa. Se ehkä jotenkin lipsahti häneltä.
Onko etäisyyden ottaminen siis aina merkki eron mahdollisuudesta vai vaan hengähdystauko tms?
Onks kellään enempää neuvoja tilanteeseen..? Kukaan miehistä ollut samanlaisessa tilanteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt tulee ehkä kliseisin vastaus ikinä, mutta ehkä sun pitäis kertoa vaimolle näistä tuntemuksista ja kysyä suoraan, mitä hän suhteeltanne haluaa? Kuulostaa siltä, ettet sinäkään halua jäädä tuollaiseen epätietoisuuteen roikkumaan pitkäksi aikaa.
Voihan olla, että vaimosi tarvitsee jonkinlaisen "shokkiherätyksen" siihen, mitä hänellä on vaarassa kaatua ihastuksen tms. vuoksi. Useinhan joidenkin asian tärkeyden huomaa vasta sitten, kun ne on menettänyt.
Bullanautti: Niin, oon kyllä yrittänyt kysyä mutta suoraa vastausta en ole saanut. Kuitenkin on selvää, että jotain siellä mielessä myllertää koska ei sanonut suoraan haluavansa erota, ei myöskään jatkaa mun kanssa hamaan tulevaisuuteen asti.
Hänen siskollaan on sellanen vuoroviikko lastenhoitojärjestely ex-miehensä kanssa, ja jotenkin ajattelen että ehkä haluais sitä, eli siis kuitenkin ero minusta, mutta niin että lapsille se olis mahdollisimman helppo.
Hän jotenkin kaipaa uutta, onko se uus mies tai monta uutta miestä vai vaan yksinoloa, sitä en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taikapeili-jos sulla on toinen Ja ilmeisesti vaimollasi on... shit happens
Huolestunut mies kirjoitti:
Vastaus 180: Siis tottakai meillä on hyviäkin hetkiä, välillä taas riitoja. Enimmäkseen kuitenkin tasaista arkea, mikä on lapsille turvallista, mutta parisuhteelle tietysti vähän puuduttavaa. Näin on varmasti monissa perheissä.
Seksiä kyllä on, viimeksi tänä aamuna, ennenkuin lapset olivat heränneet. Seksi on jotenkin rutinoitunutta, ehkä vähän kylmää, nimenomaa naisen puolelta. Ei suudelmia, ei halauksia. Ehkä mä laukean aika nopeasti, mutta mikäs teet. Olen toki antanut suuseksiä välillä ennen yhdyntää. Itse laitan kyllä käden hänen ympärilleen seksin jälkeen mutta haluaisin joskus itsekin "käpertyä" ja saada hellyyttä.
Olen ihmetellyt mistä moinen johtuu, mutta en jaksa jauhaa samaa. Joskus tekee hyvää kun ei jatkuvasti kysele ja lässytä, sen kun vaan antaa mennä.
Mä ajattelin pohtia tätä teidän seksielämää.
Tarkoitatko, että vaimosi ei saa koskaan orgasmia?
Koska jos tulet tosi nopeasti, hän ei ehdi saada. Jos annat suuseksiä vain joskus ja vain vähän aikaa, hän ei saa silloinkaan.
En ihmettele jos vaimosi on kyllästynyt seksiin josta hän ei saa mitään ja joka tähtää vain sinun laukeamiseen. Olen pahoillani että sanon näin tylysti mutta tämä voi olla nyt totuus.
Jos näin on. Voisit sanoa vaimolle että nyt kahteen viikkoon sinä et tähtää omaan tulemiseen ollenkaan, haluat vain pitää häntä hyvänä. Hänelle ei mitään painetta myöskään saada orgasmia, mutta sinä opettelisit häntä kuin uutta ihmistä, että mistä hän tykkää ja kiihottuu ja nauttii. Leluista? Kuvista, filmeistä? Tuhmista puheista tai vaatteista? Rajuista otteista?
Tiedätkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus 193: Oon kysynyt suoraan mitä haluaa sängyssä. Vastaus oli pitkäkestoista panemista. Siihen en pysty, laukean parissa minuutissa. Ei vaimoni mitään hipelöintiä halua, vaan ihan kunnon menoa. Annan kyllä sitten pitkäänkin suuseksiä. Hän on kyllä silloin saanut orkun. Hän ei koskaan enää ota suihin. Eikä halaa eikä suutele, ei edes katso silmiin.
Huolestunut mies kirjoitti:
Vastaus 193: Oon kysynyt suoraan mitä haluaa sängyssä. Vastaus oli pitkäkestoista panemista. Siihen en pysty, laukean parissa minuutissa. Ei vaimoni mitään hipelöintiä halua, vaan ihan kunnon menoa. Annan kyllä sitten pitkäänkin suuseksiä. Hän on kyllä silloin saanut orkun. Hän ei koskaan enää ota suihin. Eikä halaa eikä suutele, ei edes katso silmiin.
Oon pahoillani, jos hän ei enää suutele eikä halaa niin huono juttu. Ottaa etäisyyttä, harkitsee eroa, ei tunne enää halua ja kiintymystä sinua kohtaan. Näin mä tän tulkitsisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Shiiit... Näitä samanlaisia naisia on ollut lähipiirissä ainakin neljä itseni lisäksi. Kaikki on kunnossa, mutta nainen saa jonkinlaisen lähestyvän keski-iän kriisin - 'tässäkö tämä oli?', 'rakkaus on kuollut', 'olemme kasvaneet erilleen' jne. jne. Naiset sekoittavat rakastumisen (tunne, kestää max 2 vuotta) ja rakastamisen (asenne, päätös, voi kestää koko loppuelämän) keskenään. Kaikki lähipiirin erot ja omakin ovat tapahtuneet naisen aloitteesta. Meitä asiansa, taloutensa ja kuntonsa hoitavia ei-alkoholisteja, ei-väkivaltaisia miehiä pistetään kierrätykseen ihan joukoittain. Valitettavasti usein ei ole mitään tehtävissä. Monille naisille ei riitä sitten mikään. Ero haetaan, lapset vuoroviikkosysteemiin ja sitten ihmetellään, ettei elämä muuttunutkaan paremmaksi...
Näin naisena pistää joskus melkein vihaksi, miten vähän jotkut näköjään arvostavat ns. kunnollista miestä.
Mulle sellainen olisi ollut kullanarvoinen.
Päädyin sitten yhteen miehen kanssa, joka vaikutti okevan kunnollinen, asiansa hoitava jne. Liian myöhään (lapsia jo saatu) paljastui, että kaikki on ollut ihan kulissia. Mies oli ihan täys huijari (hyvä sellainen, onnistui vedättämään vuosikaudet) ja oli isot summat velkaa sinne tänne, ja kun kerroin epäikyksistäni hän piti heti minua vainoharhaisena ja tyhmänä.
Noh, tottahan ne kaikki lopulta oli ja paljon enemmänkin. Omakin talouteni kärsi rajusti.
Ero tosiaan tuli ja uutta vakavaa suhdetta en varmaan koskaan uskalla aloittaa kun on lapsetkin. Erosta on jo useita vuosia aikaa, ja olen kyllä usein kaivannut tasavertaista kumppania rinnalleni. Vaan näillä mennään mitä annettu on, lapset kyllä ovat ihania ja rakkaita. Hulluja ne naiset, jotka lähtevät hyvän miehen luota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huolestunut mies kirjoitti:
Jännä vaan sekin, että moni työkaveri pitää mua aika miehekkään, sekä miehet että naiset, mutta kotona ei sit yhtään.
Nostan 130kg penkistä, olen hyväkuntoinen ja kestävä, teen työni kunnolla, on ollut pitkään sama työpaikka, eli en ole tuuliviiri. Työtä teen paljon siksi , että lapsille ei joutuisi ostamaan esim halvimpia tarjoustalovaatteita ja voisi käydä välillä vaikka huvipuistossa. Osaan kieliä, pärjään kaikenlaisten ihmisten kanssa. Olen ennakkoluuloton, tehnyt sellaista työtäkin aiemmin jota moni tavallinen suomalaismies ei koskaan kykenisi tekemään. Silti näillä ei ole mitään arvoa kodissamme. Olen sietämätön vätys, joka kyllä kelpaa tiskaajana ja laskujenmaksajana.
Mun sympatiat on kyllä sun puolella.
Vaimosi ei vaan tajua eikä osaa arvostaa. Hänellä ei taida olla hajuakaan, millaista olisi kasvattaa ja kustantaa lapset yksin.
Itsellä ollut usein niin, että olen tehnyt vain lapsille hyvää, laadukasta ruokaa ja syön itse puuroa. Siten lapset pääsevät joskus just myös huvipuistoon, sirkukseen tms. Lapset menee kaiken edelle, etteivät kärsisi enempää isänsä toilailuista. Mut se vaatii sen, etten hanki itselleni mitään mitä ei ole aivan pakko.
Yritin taas äsken keskustella, saada edes pientä kontaktia. Ihan kevyesti siis. Sanoin vaan että yritetään olla ystävällisiä toisillemme. Mut ei, sanoi olevansa väsynyt eikä jaksa keskustella. En alkanut painostaa, mutta on ihan päivänselvää että ei halua kohdata mitään syvällisempää keskustelua.
Tänäänkään ei olla keskenämme montaa sanaa vaihdettu. Ei mitään päivän kuulumisia tms. normaalin parin jutustelua. Vaimo vaan istuskeli sohvalla omissa mietteissään haroen hiuksiaan... Ehkä varmaan vähän ihmettelee miks haluan viettää nyt aikaa niin paljon hänen seurassaan, kun välillä olen lukenut paljon kirjoja omissa oloissani.
Mä oon pari kertaa sanonut että pidetään tästä kiinni ja yritetään että tää toimisi, mutta asenne sieltä puolelta on tosi välinpitämätön. Tulee taas uneton yö, ei edes jalkapallo kiinnosta.
Pian tää kommentointi taas sulkeutuu, ja alan selata noita muiden kirjoittamia vastaavia tilanteita. Eikö olis paljon helpompaa kun vaan menis tohon seinän taakse, laittaisin valot päälle ja toteaisi, että nyt tämä asia on keskusteltava, mutta niin se ei meillä mene. Hän pyytäisi sammuttamaan valot ja sanoisi että puhutaan myöhemmin, ei nyt. Vaikka tietää hyvin mun unettomista öistä. Eihän ketään voi väkisin pakottaa toisesta pitämään, mutta saisi sitten selvyyden asiaan.
Toivon, että tää ei oo mitään sellaista valtapeliä kuka perheessä määrää. Sellaisissa en ole hyvä.
Varaa teille pariterapeutin aika. Ei sitä kunnan perhetyöntekijöitä, ihan oikea kallis terapeutti. Sanot vaimolle että nyt on semmoinen varattuna, että nyt mennään.
Siellä on pakko puhua edes jotain, edes tiuskimalla. Vieraalle ihmiselle ei kehtaa olla niin v***mainen kuin puolisolle, eikä se ymmärräkään niitä sisäpiirin vakiopuheenvuoroja, se pyytää ihan oikeaa selitystä mitä ajattelee.
Jos vaimo sanoo ettei siitä ole mitään hyötyä mennä, sano että ihan sama, sä haluat kokeilla senkin kortin. Ja kyllä vaimo nyt sen verran on velkaa vaikka ero sitten tulisikin.
Ja ainakin kuulet hänen sanovan mikä ottaa päähän, ettei tarvitse arvailla.
Ehkä nyt on sinun aika vaan vähän "vetäytyä"?
Vaimosi nyt kyllä tietää, että haluat keskustella (hän ei jostain syystä). Ala touhuta omia juttujasi, mistä nautit. Yksin tai kavereiden kanssa. Älä kysele vaimolta "lupaa", eihän hänkään kysy sinulta tällä hetkellä eikä arvosta mitään mielipiteitäsi.
Anteeksi nyt vain mutta vaimosi vaikuttaa lapselliselta, ja sinä vaikutat mieheltä joka tekee kaikkensa ettei vaimo pahoita mieltään vaikka hän kuinka pahottaisi sinun. Anna vaimon olla siellä pikku haavemaailmassaan ja tee muita asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Hiillostaminen ajaa vaimon vaan kauemmas sinusta.
Ethän sä ole missään vaiheessa pettänyt sitä? Kuulostaa että hänellä on aika paljon kaunaa jostain.
En jaksanut lukea koko ketjua läpi vaan pohjaan vastaukseni aloitukseesi:
Tulee väistämättä mieleen, että vaimosi haluaa nyt jollain tapaa ottaa pesäeroa suhteeseenne. Onko taustalla ihastuminen toiseen mieheen vai jokin muu kriisi, sitä en tiedä, mutta jonkilaisesta henkisestä irtaantumisesta on kyse.
En kuitenkaan usko, että kyseessä on välttämättä mitään suurempi kriisi. Ehkä vaimosi vain kaipaisi vaihtelua kaiken arjen keskelle? Kenties voisit yllättää hänet jollain romanttisella eleellä? Mikäli siis haluat tehdä konkreettisesti asialle jotain. Vastuu omasta henkisestä hyvinvoinnista on kuitenkin viime kädessä vaimollasi.
Vaikka oma elämä olisi hyvääkin, siihen saattaa kyllästyä helposti, mikäli kaikki päivät ovat aina samanlaisia. Kyse voi siis olla vaimosi omasta henkilökohtaisesta tylsistymisestä kuin mielenkiinnon vähenemisestä sinua kohtaan.