Vaimon outo käyttäytyminen

Usein ihmisten aloitukset eivät tunnu näin koskettavilta kuin tämä. Jotenkin tämä kolahti koska minä ajattelen miehestäni aika samoin kuin sinä vaimostasi ja joudun jatkuvasti tekemään noita samoja juttuja kuin sinä esim. pyytämään läheisyyttä, pyytämään että istuisi viereeni sohvalle. Joten tiedän kuinka se sattuu ja ero tuntuisi ihan kamalalta, eikä sitä haluaisi missään nimessä. Silti tosi vaikeaa välillä jos toinen ei suostu keskustelemaan suhteen ongelmista ja yritä selvittää niitä. Haluavatko jotkut vain että se toinen on olemassa siinä jossain, samassa asunnossa? Ehkä seksiä silloin tällöin? Mikä suhde se lopulta on? Miksei sitä voisi yhdessä yrittää parantaa? Nojoo, en tiedä. Toivottavasti asianne selviää. Toivon että tulet kertomaan kuulumisia. Niin ja ymmärrän myös tuon ettei pysty edes flirttailla muille, ei sellainen kiinnosta minuakaan. Vähän kadehdin miestäni joka selkeästi on kepeämpi vuorovaikutuksessaan naisiin, eikä ota elämää kovinkaan vakavasti, miksi en itse pysty tai halua samaa? Miksi kaipaan kehujakin vain mieheltäni, kenenkään toisen kehulla ei ole samaa painoarvoa.

Anteeksi jos jauhoin nyt liikaa itsessäni sinun aloituksessasi. Halusin vaan kertoa että jollain tavoin tunnen tuskasi.

T. 262

262: Ei haittaa vaikka kerroit omasta suhteestasi. Haluankin kuulla miten muilla käynyt vastaavissa tilanteissa. Kun olen tässä nyt viimeisen kuukauden kuluessa analysoinut tätä kokonaistilannetta ja lukenut ihmisten kommentteja, niin lopputulos on varmaankin se, että vaimoni on saanut odottamatonta huomiota ja siksi hieman etääntynyt minusta. Mitään pettämistä ei ole tapahtunut. Tuo hellyyden väheneminen liittyy tuohon huomioon ja se palaa ehkä jossain vaiheessa.

Mä oon itse välillä paljon töissä, kuntosalilla, katson jalkapalloa tv:stä, luen kirjoja eli myös minä saatan vaikuttaa etäiseltä, vaikka nuo ovat ihan tavallisia asioita miehen elämässä. Enkä tarkoita sillä mitään kuin omaa aikaa.

Luin yhden vaikuttavan kirjan, Jarkko Steniuksen "Nyrkkisankari", jossa hän kertoo omasta urastaan thainyrkkeilijänä ja perustan sille nuoruudestaan. En itse harrasta vastaavia lajeja, mutta opetus oli se, että hän laittoi kaiken tuohon lajiin, hylkäsi ihmissuhteet jne. Yhtäkkiä ura loppuu ja mitä jää jäljelle: loputon tyhjyys ja lähes rampa kroppa. Tajusin, etten halua minäkään, että minä jään yksin, syystä että olen vain antanut asioiden edetä tähän. Tajusin, että on pakko tehdä asioita suhteen hyvinvoinnin eteen, itsestään se ei ainakaan parane. Olen nyt huomioinut vaimoani paremmin ja ainakin itse yritän, että suhde jatkuisi ja perhe pysyy kasassa, samassa osoitteessa.

Huolestunut mies kirjoitti:

262: Ei haittaa vaikka kerroit omasta suhteestasi. Haluankin kuulla miten muilla käynyt vastaavissa tilanteissa. Kun olen tässä nyt viimeisen kuukauden kuluessa analysoinut tätä kokonaistilannetta ja lukenut ihmisten kommentteja, niin lopputulos on varmaankin se, että vaimoni on saanut odottamatonta huomiota ja siksi hieman etääntynyt minusta. Mitään pettämistä ei ole tapahtunut. Tuo hellyyden väheneminen liittyy tuohon huomioon ja se palaa ehkä jossain vaiheessa.

Mä oon itse välillä paljon töissä, kuntosalilla, katson jalkapalloa tv:stä, luen kirjoja eli myös minä saatan vaikuttaa etäiseltä, vaikka nuo ovat ihan tavallisia asioita miehen elämässä. Enkä tarkoita sillä mitään kuin omaa aikaa.

Luin yhden vaikuttavan kirjan, Jarkko Steniuksen "Nyrkkisankari", jossa hän kertoo omasta urastaan thainyrkkeilijänä ja perustan sille nuoruudestaan. En itse harrasta vastaavia lajeja, mutta opetus oli se, että hän laittoi kaiken tuohon lajiin, hylkäsi ihmissuhteet jne. Yhtäkkiä ura loppuu ja mitä jää jäljelle: loputon tyhjyys ja lähes rampa kroppa. Tajusin, etten halua minäkään, että minä jään yksin, syystä että olen vain antanut asioiden edetä tähän. Tajusin, että on pakko tehdä asioita suhteen hyvinvoinnin eteen, itsestään se ei ainakaan parane. Olen nyt huomioinut vaimoani paremmin ja ainakin itse yritän, että suhde jatkuisi ja perhe pysyy kasassa, samassa osoitteessa.

Voi ei, olet vieläkin liian lepsu. Eihän sinun tarvitse tsempata, vaan vaimosi. Hänhän tuota kuviota on alkanut särkeä ilman minkäänlaista keskustelua ennen tai jälkeen.

Ei, ei ei. Pahennat vain tilannetta kun yrität miellyttää häntä lisää. Hänellä vain vahvistuu se ajatus, että sinä olet itsestäänselvyys ja hän voi rauhassa jatkaa fantasiaansa toisen miehen suhteen. Toinen mies on jännittävä sinuun verrattuna, hän on oikeastaan tavoittamaton kun taas sinä olet varma nakki.

267: En itse koe olevani liian lepsu. Olen kyllä tehnyt selväksi että asia vaivaa minua, enkä saa välillä nukuttuakaan. Nyt viime päivinä on ollut vähän parempi fiilis, kunnes tuli toi eilisaamuinen juttu...

Aina mä oon tosi kiltti ollut, suuttuneenakin vain hetken ja sit leppynyt.

Katotaan nyt miten tää viikonloppu menee. Ainaki joutuu oleen erossa salaisesta ihastuksestaan.

Mietin vaan että voiko tuossa olla muuta vai onko mahdotonta? Koska aika kuinka kauan he voivat silmäillä toisiaan, on ihan lyhyt, noin 4-5 Min päivässä. Ei kai se nyt herranjumala voi aiheuttaa tällaista reaktiota.. ?

Vaimo haluaisi lähteä käymään tänään iltapäivällä terassilla. Olenko ääliö jos annan luvan kaiken tämän jälkeen vai annanko mennä ja olen vain coolisti?

Ööh. Vähän vaikea sanoa tuohon mitään. Pystytkö kieltääkään? Saisitteko lapsia hoitoon että pääsisit mukaan?

T. 262

Huolestunut mies kirjoitti:

Vaimo haluaisi lähteä käymään tänään iltapäivällä terassilla. Olenko ääliö jos annan luvan kaiken tämän jälkeen vai annanko mennä ja olen vain coolisti?

Kysyisin suoraan, että kenen kanssa ja milloin aikoo tulla takaisin. Aikuista ihmistä ei voi estää, mutta paheksuntansa ja omat johtopäätökset voi toki vetää.

Minusta miehenä on outoa, että jos teillä on aviokriisi niin vaimo haluaa lähteä terassille vapaa-aikana. Se on huono merkki. Toisaalta voihan hän haluta puida asiaa ystäviensä kanssa, mutta en tiedä onko se yhtään parempi asia tänä päivänä kun naisille toitotetaan kaiken maailman carpediemmejä.

Kaverinsa kanssa oli menossa, mutta peruuntui jo.

Tilannepäivitys:

Lauantaina tuli taas tunteet pintaan. Terassi peruuntui, mutta tuli muuta menoa hänelle. Sanoin, että oltais voitu tehdä jotain, kun oli paljon tapahtumaa Helsingissä. Hän joutui mennä siivoamaan vanhan isänsä asuntoa. Kyllästyin siihen kun jouduin kuskiksi. Sitten tuli sanottua taas tuosta, että olenko pelkkä kuski. Ja työpaikalla vaan flirttaillaan. Tein ainaki selväksi että asia vaivaa mua edelleen.

Vaimoni pysyi rauhallisena, itse kiihdyin ja sit olin loppumatkan hiljaa. Loppuiltana ei puhuttu asiasta, vein lapset ulos ja saunaan.

Sunnuntaina Vaimo halusi käyttää lahjakortin. Ja siitä yllätyin. Se oli positiivinen juttu. Mutta emme keskustelleet asiasta uudelleen, sillä hän vain sanoi ettei ole mitään juttua. En jaksaisi koko ajan puhua asiasta, mutta en vaan pääse siitä yli. Vaimokin on välillä mukava ja läsnä, mutta silti välillä vaipuu noihin haaveajatuksiin... Yritän olla noteeraamatta ja olen tekevinäni arjen askareita.

Sieltä liikkeestä hän hankki hienot liivit ja mittautti itsensä. Koko olikin F-kuppi. Olen aivan hulluna noihin, mutta tuo flirttijuttu vaivaa. En tiedä voiko asialle tehdä mitään, selvempää tietoa ei heru. Pitäisikö lopettaa stressaaminen ja vaan luottaa ja uskoa?

Eilen illalla sängyssä vaimo pyysi silittelemään selästä, tein sitä hetken, sit pyysin että voitaisko halata. Vaimo vaan tuhahti ettei nyt halaa. Nousin siitä sit ylös vähin äänin ja menin sohvalle katsomaan tv:tä. Ei siinä taaskaan puhuttu muuta. Nukuin sit sohvalla yön.

Tänään äsken vaimo tuli kotiin, oli taas kovasti omissa ajatuksissaan. Hymyili itsekseen, ei minulle. Hän söi mun tekemän ruoan ja meni makuuhuoneeseen. Hän otti itsestään puhelimella kuvan ja katseli miltä näyttää.

Alkaa pikkuhiljaa ärsyttää tää touhu. Mikään ei muutu, sama meno jatkuu vaikka olen tehnyt selväksi että olen huomannut tämän oudon poikkeavan käyttäytymisen. Ja olen useasti sanonut etten pidä tästä.

Mitä mä teen? En tiedä, en todellakaan tiedä...

On toinen mies mielessä. Olin täysin samanlainen kun mulla oli.

Naisilla on oikeus omiin tunteisiin ja rakastajiin, se rentouttaa ja auttaa jaksamaan. Arjessa.

Nyt sinusta sitten tuli aisuri, halusitpa tai et!

Hän itse kiistää, ettei ole mitään mielessä mutta kyllä mä vaistoan, että jotain outoa tässä on.

Mulla on pian synttärit ja olen varannut hotellihuoneen toisesta kaupungista. Hän ei ole vielä varma, lähteekö mukaan. Ongelma tässä on tuo lastenhoito. Olen hankkinut hoitajan, ja sehän pitää perua jos vaimoni ei lähde mukaan. Mitä mun kannataisi tehdä? Perua hoitaja ja lähteä yksin vai yrittää taivutella hänet mukaan? Tuntuu typerältä anoa, jos toista ei kiinnosta/ toinen ei arvosta pätkääkään.

Lähdenkö yksin viettämään synttäreitäni vai otanko mukaan? En vaan haluis pilata niitä riitelemällä.

Heh, aivan selvät merkit, nainen on rakastunut!! Minäkin olen, tosin olen vapaa nainen, ja aina hymyilen itsekseni kun ajattelen miestä keneen olen aivan koukussa ja kiimassa :) Elämä hymyilee kun on rakastunut. Mitä sitä täällä netissä kyselelet ja ihmettelet, selvä juttuhan tuo on! 

Miks sitten kiistää kovasti kun olen asiasta kysynyt? Hän ei ole kyllä kertaakaan mennyt itse paniikkiin, vaan on ollut hyvin levollinen ja rauhallinen vastatessaan ettei ole mitään. Jotenkin vaan en usko.

Voiko nainen haluaa silti seksiä vaikka olis toinen mies mielessä? Ei kyllä tosin anna mitään hellyyden merkkejä, ei suutele eikä halaa. Pamputtaminen kyllä kelpaa.

Turhauttaa kun ei saa tietoa. En halua elää pelkkien epäilysten kanssa, koska se rasittaa vaikken näytä sitä ulospäin.

Kuinka voi joku ventovieras saada vaimoni ajatukset noin pois tolaltaan? Mitä mä voin enää tehdä!?

Todella loukkaavaa ettei vaimosi vielä tiedä haluaako tulla mukaan vaikka on sinun synttärit ja sinulla on hoitajakin katsottuna.

T. 262