Lue keskustelun säännöt.
Vaimon outo käyttäytyminen
Huolestunut mies
10.05.2018 |
Vaimoni on viimeisen puolen vuoden aikana käyttäytynyt oudosti. Hän on paljon omissa mietteissään, kuuntelee musiikkia luureista "haaveileva" ilme kasvoillaan. Välillä naurahtelee. Hänellä on lisäksi alkanut olla paljon omia menoja, risteilyitä, illanviettoja tyttöporukassa jne. Tuo on toki normaalia, mutta nyt viime viikkoina olen miettinyt onko tässä jotain taustalla.
Hän kertoi työpaikallaan käyvästä miehestä (asiakas, ei työkaveri) , joka tuijottelee estottomasti vaimoani. En halua kertoa tarkemmin mutta paikka on sellainen, jossa ei kuuluisi flirttailla. Vaimoni kertoikin tuon jatkuneen jo noin vuoden. Olin aika tyrmistynyt, koska jos se on ollut oikeasti yksipuolista kuten sanoo, mutta epäilen että jotain peliä vaimonikin puolelta on täytynyt olla. Tuskin mies kuitenkaan mikään sekopää on.
Me olemme 3 lapsen perhe, ollaan nelikymppisiä ja nuo menot sekä tämä oma aika (haaveilu ja kotitöistä luistaminen) ovat alkaneet jo vaikuttaa siihen että lastenhoito jää yksin minulle, eikä hän jaksa/halua monesti tehdä enää mitään seuraavana päivänä.
En tiedä mitä minä voin tehdä. Pitääkö mun käydä näyttäytymässä tuolle äijälle ja kehottaa lopettamaan tuo ääliömäinen tuijottelu? Pahinta on se kun se EI tunnu vaimoani haittaavan. Lisäksi hänen kaveripiirissä on enimmäkseen eronneita yh-äitejä ja jotenkin pelkään että he yrittävät saada vaimoani siihen joukkoon. Vaimoni on nimittäin välillä puhunut eroaikeistaan...
Olenko minä nyt vain vainoharhainen vai en? Koska jotain semmoista tässä on josta mulle ei kerrota. Ollaan oltu 17 vuotta yhdessä, tämä on ensimmäinen kerta kun olen huolissani suhteestamme.
Kommentit (343)
En ole pettänyt, en edes antanut aihetta epäillä. Mulla ei ole edes yhdenkään naisen numeroa puhelimessani. Eikä hän sitä varmaan epäilekään, enemmän itsellään joku muutosprosessi käynnissä. Hän on pudottanut painoaan tässä kevään aikana noin 5 kg, olen ollut kannustava.
Hän on töissä alueella jossa asuu varakkaita ihmisiä. Me olemme varmaan tulojen perusteella alempaa keskiluokkaa, ehkä hän jotenkin kadehtii noita varakkaampia ihmisiä, vaikka ihan syyttä. Ja haaveilee pääsevänsä joskus samaan, ja nyt jostain syystä ajattelee ettei se minun kanssani onnistu. Siellä on myös paljon noita kulissiliittoja. En tiedä, toi on vaan oma teoriani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän itse soitti mulle yöllisen puhelun kylpylästä, oli siskonsa kanssa siellä. Sanoi, että me tarvitaan läheisyyttä. Tästä on aika tarkalleen puoli vuotta. Oon nyt sit yrittänyt sitä antaa ja karsia kaiken negatiivisuuden pois, ja tilanne meni parempaan suuntaan. Nyt viimeiset pari kk on ollut todella erikoista, reilusti takapakkia.
Mykkäkoulu jatkui taas edellisyön, ei mitään puhuttavaa ollut hänellä mulle. Ja mä en ole tehnyt mitään mistä voisi johtua.
Voi että mikä tilanne. :( Ahdistaa puolestasi, sinun huolesi on käsin kosketeltavaa. Mitään järkevää neuvoa ei ole tarjota, vain empatiaa ja viesti siitä, että täällä kuunnellaan (luetaan) ja ymmärretään. Toivon, että tilanne kääntyy pian parempaan ja saatte suhteenne kuntoon.
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/tietoa_parisu…
Tutustu ap tähän! Ja lisäksi väestöliitolla on ilmainen tunnekeskeiseen pariterapiaan pohjautuva nettikurssi jota voi tehdä kotona!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite tajusin mennä psykoterapeutille vasta kun mies jätti. Mieheni oli samanlainen että ei puhunut. Terapeutti sanoi että mieheni kuulostaa passiivis-agressiiviselta.
Ehkä vaimosikin on? Ikinä ei kertonut mikä tuntuu pahalta ja sit jätti. Kuitenkin täälläkin 10 yhteistä vuotta, että olisi luullut hänen voivan edes kirjoittamalla voivan kertoa mitä tarvitsee :,(
Huolestunut mies kirjoitti:
Pian tää kommentointi taas sulkeutuu, ja alan selata noita muiden kirjoittamia vastaavia tilanteita. Eikö olis paljon helpompaa kun vaan menis tohon seinän taakse, laittaisin valot päälle ja toteaisi, että nyt tämä asia on keskusteltava, mutta niin se ei meillä mene. Hän pyytäisi sammuttamaan valot ja sanoisi että puhutaan myöhemmin, ei nyt. Vaikka tietää hyvin mun unettomista öistä. Eihän ketään voi väkisin pakottaa toisesta pitämään, mutta saisi sitten selvyyden asiaan.
Toivon, että tää ei oo mitään sellaista valtapeliä kuka perheessä määrää. Sellaisissa en ole hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt ap viimeistään kannattaa katsoa peiliin että onko jotain mistä vaimo kantaa kaunaa. Voi olla vuosien takaa. Sun alkoholinkäyttö? Ei saanut vielä yhtä lasta? Olit vauva-aikaan koko ajan töissä?
Vanhoissa kaunoissa eläminen ei todellakaan ole tervettä, eikä niissä kahlaaminen johda minnekään. Jos sellaisia on, se on vaimon ongelma eikä miehen. Nyt pitäisi elää tätä päivää ja jos se ei enää yhdessä onnistu sitten eri teille vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin kyllä harkita tuota pariterapiaa. Yksin mun on turha jutella kun en saa selvää mitä vaimon pään sisällä tapahtuu, ei sitä kyllä saa terapeuttikaan yksin.
Toivoisin vaan, että tilanne ei olisikaan se mitä kuvittelen vaan astetta miedompaa, esim kevätväsymystä tai jotain sellaista. Tuo halaamattomuus ja suutelemattomuus ja tietynlainen sulkeutuneisuus pelottaa. Saa nähdä osuuko vaistoni edes sinnepäin vai olenko kuvitellut liikaa.
Me ollaan oltu ihan komea pari, minä 193cm, vaimo noin 180, molemmilla pitkät ja paksut tukat, molemmat kivannäköisiä siis sellasia helposti lähestyttäviä. Mun kaverikin sanoi että ollaan kyllä just sopivat toisillemme. En mä haluais tätä tähän jättää.
Huolestunut mies kirjoitti:
Voisin kyllä harkita tuota pariterapiaa. Yksin mun on turha jutella kun en saa selvää mitä vaimon pään sisällä tapahtuu, ei sitä kyllä saa terapeuttikaan yksin.
Toivoisin vaan, että tilanne ei olisikaan se mitä kuvittelen vaan astetta miedompaa, esim kevätväsymystä tai jotain sellaista. Tuo halaamattomuus ja suutelemattomuus ja tietynlainen sulkeutuneisuus pelottaa. Saa nähdä osuuko vaistoni edes sinnepäin vai olenko kuvitellut liikaa.
Me ollaan oltu ihan komea pari, minä 193cm, vaimo noin 180, molemmilla pitkät ja paksut tukat, molemmat kivannäköisiä siis sellasia helposti lähestyttäviä. Mun kaverikin sanoi että ollaan kyllä just sopivat toisillemme. En mä haluais tätä tähän jättää.
Hmm, jäin pohtimaan tuota viimeistä kappaletta.
Onkohan vaimosi oikeasti viettänyt onannäköistään elämää? Tarkoitan, että olisiko voinutkin käydä niin, että on tehnyt elämässään valintoja sen vuoksi, että niin kuuluu tehdä ja kuuluu olla tietynlainen?
Jos vaimollasi onkin jokin tällainen kriisi? Ettei oma elämä enää tunnukaan omalta?
Itse olen kasvanut perheessä, jossa yksi voimakas persoona lateli elämänarvot ja muut kriteerit, kuinka meidän perheessä eletään ja millaisia ollaan. Kasvoin omaksi itsekseni vasta yli 30-vuotiaana ja oli oikeasti tosi kova ja vaikea paikka, kun tajusi eläneensä jonkun toisen "käsikirjoittamaa" elämää. Nyt olen viimein sinut itseni kanssa, ja alan tuntea millainen persoona oikeasti olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan vielä, että jos jostain tuollaisesta on kyse niin terapia olisi silti hyvä ratkaisu.
Vaimosi voi olla todella vaikeiden kysymysten äärellä, joita voi olla vaikeaa ääneen tunnustaa.
Parasta mitä silloin voisi tehdä, on tukea, antaa ymmärtää ettei ainakaan ole tuomitsemassa toista.
Ensin tietysti vaimosi pitäisi pystyä puhumaan.
Edellisiin kommentteihin vastaan että enemmän minä oon tehnyt myönnytyksiä. Asutaan Helsingissä, minä oon muualta kotoisin, eikä ole sukulaisia täällä, eikä muita kuin työkavereita, eli ei ketään läheistä.
Vietetään siis huomattavasti enemmän aikaa hänen sukulaisten kanssa, ja aina välillä tuntuu kuin olisin pelkkä kuski. Hänen pillin mukaan mennään ja ollaan ennenkin menty. Ulkomaan reissut ennen lapsia oli ainoa, jossa minä pääsin ehdottamaan (en siis määräämään) esim. Retkikohteita, ravintoloita jne. Koska mulla on parempi kielitaito, englanti. ruotsi ja Espanja.
Eli enemmän minä olen joustanut kaiken suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miten tästä on tullut mulle näin iso ongelma. Oon tosi herkkä tämän asian suhteen. Aiemmin en ole edes ajatellut että hän oikeasti haluaisi erota. Nyt se on ihan mahdollinen vaihtoehto.
Okei.
Vaimosi ei taida osata arvostaa vaan pitää kaikkea itsestäänselvänä. Surullista.
Ei yh:n elämässä ole mitään kadehdittavaa silloin, jos kotona olisi oikeasti ihan hyvä mies olemassa. En ymmärrä.
Mä olen simpsakassa kunnossa ja tulen omillani toimeen. Miesseuraa kyllä riittäisi, mutta kilometrin päästä loistaa se mitä he minusta haluaisivat ja kuvittelevat minun olevan niin puutteessa, että se niin vaan käy.
Puutteessa kyllä olenkin mutta itsekunnioitukseni on tallella. Arki on kuitenkin aika yksinäistä, vaikka lapset siinä onkin. Olisi mukava jakaa asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin vaimo kyllä tietää, että kyllähän musta on paljonkin hyötyä kotona ja lapsille, eikä siksi kuitenkaan halua erota.
Tämän kesän loma viimeistään tulee näyttämään miten tässä käy.
Huolestunut mies kirjoitti:
En ole pettänyt, en edes antanut aihetta epäillä. Mulla ei ole edes yhdenkään naisen numeroa puhelimessani. Ei edes äidin tai siskon numeroa? Tässä vaiheessa en enää uskonut.
Eikä hän sitä varmaan epäilekään, enemmän itsellään joku muutosprosessi käynnissä. Hän on pudottanut painoaan tässä kevään aikana noin 5 kg, olen ollut kannustava.Hän on töissä alueella jossa asuu varakkaita ihmisiä. Me olemme varmaan tulojen perusteella alempaa keskiluokkaa, ehkä hän jotenkin kadehtii noita varakkaampia ihmisiä, vaikka ihan syyttä. Ja haaveilee pääsevänsä joskus samaan, ja nyt jostain syystä ajattelee ettei se minun kanssani onnistu. Siellä on myös paljon noita kulissiliittoja. En tiedä, toi on vaan oma teoriani.
En ymmärrä miks pitää päivittäin jauhaa siitä tuijottelijasta työkaverille puhelimessa. Taas käynnissä. Toisaalta mun ei pitäis miettiä päätäni puhki, mutta kun se vaan pyörii kokoajan mielessä.
En oo saanu vastausta miks se ei jo lopu. Jos kerran mitään ei ole tapahtunut niin miks siitä pitää jauhaa jatkuvasti.
Huolestunut mies kirjoitti:
En ymmärrä miks pitää päivittäin jauhaa siitä tuijottelijasta työkaverille puhelimessa. Taas käynnissä. Toisaalta mun ei pitäis miettiä päätäni puhki, mutta kun se vaan pyörii kokoajan mielessä.
En oo saanu vastausta miks se ei jo lopu. Jos kerran mitään ei ole tapahtunut niin miks siitä pitää jauhaa jatkuvasti.
Haluaa tehdä sinut mustasukkaiseksi?
Ehkä osittain sitä, mutta kyllä varmaan itse on ainaki vähän kiinnostunut siitä tyypistä. Ei kukaan jaksais noin pitkään ja intensiivisesti seurata sen toimintaa ja vielä jauhaa siitä työkaverin kanssa.
Mutta olen enemmän huolestunut kuin mustasukkainen.
Oon miettinyt, jos jossain vaiheessa näyttäis tän koko ketjun hänelle ja katsoi reaktioita kun lukee mun tekstiä ja muiden kommentteja... En sitten tiedä onko vikatikki..?
Nyt ap viimeistään kannattaa katsoa peiliin että onko jotain mistä vaimo kantaa kaunaa. Voi olla vuosien takaa. Sun alkoholinkäyttö? Ei saanut vielä yhtä lasta? Olit vauva-aikaan koko ajan töissä?