Lue keskustelun säännöt.
Mieheni kuoli ja..(perinnönjaosta tietäviä)
08.05.2018 |
Aviomieheni kuoli 4 kk sitten. Hän omistaa asunnon jossa asuu hänen tyttärensä. Miten saan oman osuuteni tuosta? (meillä ei muuta omaisuutta, myös avioehtoa ei ole) Tytär sanoo ettei suostu myymään asuntoa. Meillä puheyhteys poikki hänen kanssaan
Kommentit (259)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä itsekästä ja ahnetta porukkaa! No, ei pitäisi yllättää...
Lämpimät onnittelut siitä, että olet onnistunut menestymään elämässäsi niin hyvin, että voisit huoletta antaa pois lain mukaan sinulle kuuluvat 150 000 euroa. Meillä kaikilla ei ole samanlainen rahatilanne.
Mutta kun ne eivät minusta kuuluisi minulle. Minusta ne ovat lähtökohtaisesti perillisten. Ja kyllä, olen hommannut itse omaisuutta ihan omin pikkukätösin enemmän kuin tuon 150 000 euroa.
Jos mies olisi sikarikas, voisin ottaa jonkun siivun tyyliin minulle 150 000 euroa (esim. miehen kanssa hankittu kesäpaikka) ja lapset jakavat 850 000 euroa keskenään.
Olen lisäksi elänyt tuon todeksi jättämättä tappelematta rahasta, jonka arvoisin olevan 50 000 - 300 000 euroa. Se tulee minulle vielä joskus tai sitten ei, jos joku nainen (tai erityisesti isäni) kokee sen kuuluvan itselleen pikemmin kuin minulle.
Kuten todettu, onnittelut. Minulle tuo 150 000 euroa tarkoittaisi sitä, että jatkaisin elämääni asuntovelattomana. Sinä voit olla rahojen kuulumisesta mitä mieltä tahansa, mutta tässä ap:n tapauksessa puolet asunnosta on miehen kuoleman jälkeen hänen omaisuuttaan, ei perintöä, vaan omaisuutta. Ap ei ole viemässä tyttäreltä pois mitään tälle kuuluvaa.
Edelleen olen sitä mieltä, että on. Omaisuus ennen avioliittoa kuuluisi tyttärelle ja sen jälkeen hankittu yhteinen omaisuus voitaisiin jakaa.
Ap ei ole kertonut, että onko asunnosta maksettu lainaa heidän avioliittonsa aikana vai onko se ollut velaton ennen liittoa. Jos ei ole ollut, mies on kerryttänyt omaisuuttaan liiton aikana ja sillon osuus kuuluu aplle jo ihan moraalisestikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä itsekästä ja ahnetta porukkaa! No, ei pitäisi yllättää...
Lämpimät onnittelut siitä, että olet onnistunut menestymään elämässäsi niin hyvin, että voisit huoletta antaa pois lain mukaan sinulle kuuluvat 150 000 euroa. Meillä kaikilla ei ole samanlainen rahatilanne.
Minä en pystyisi moraalisesti ottamaan puolia tuosta asunnosta, koska mies on sen yksin maksanut ennen avioliittoa. Kyllä se sille tyttärelle kuuluisi. Minä jäisin odottamaan vanhempieni perintöä ja asuisin edelleen heidän omistamassaan asunnossa ilmaiseksi. Siinä on jo tosi paljon taloudellista tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä itsekästä ja ahnetta porukkaa! No, ei pitäisi yllättää...
Lämpimät onnittelut siitä, että olet onnistunut menestymään elämässäsi niin hyvin, että voisit huoletta antaa pois lain mukaan sinulle kuuluvat 150 000 euroa. Meillä kaikilla ei ole samanlainen rahatilanne.
Mutta kun ne eivät minusta kuuluisi minulle. Minusta ne ovat lähtökohtaisesti perillisten. Ja kyllä, olen hommannut itse omaisuutta ihan omin pikkukätösin enemmän kuin tuon 150 000 euroa.
Jos mies olisi sikarikas, voisin ottaa jonkun siivun tyyliin minulle 150 000 euroa (esim. miehen kanssa hankittu kesäpaikka) ja lapset jakavat 850 000 euroa keskenään.
Olen lisäksi elänyt tuon todeksi jättämättä tappelematta rahasta, jonka arvoisin olevan 50 000 - 300 000 euroa. Se tulee minulle vielä joskus tai sitten ei, jos joku nainen (tai erityisesti isäni) kokee sen kuuluvan itselleen pikemmin kuin minulle.
Kuten todettu, onnittelut. Minulle tuo 150 000 euroa tarkoittaisi sitä, että jatkaisin elämääni asuntovelattomana. Sinä voit olla rahojen kuulumisesta mitä mieltä tahansa, mutta tässä ap:n tapauksessa puolet asunnosta on miehen kuoleman jälkeen hänen omaisuuttaan, ei perintöä, vaan omaisuutta. Ap ei ole viemässä tyttäreltä pois mitään tälle kuuluvaa.
Edelleen olen sitä mieltä, että on. Omaisuus ennen avioliittoa kuuluisi tyttärelle ja sen jälkeen hankittu yhteinen omaisuus voitaisiin jakaa.
Ap ei ole kertonut, että onko asunnosta maksettu lainaa heidän avioliittonsa aikana vai onko se ollut velaton ennen liittoa. Jos ei ole ollut, mies on kerryttänyt omaisuuttaan liiton aikana ja sillon osuus kuuluu aplle jo ihan moraalisestikin.
Minusta se kuuluisi moraalisesti ap:n vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä itsekästä ja ahnetta porukkaa! No, ei pitäisi yllättää...
Lämpimät onnittelut siitä, että olet onnistunut menestymään elämässäsi niin hyvin, että voisit huoletta antaa pois lain mukaan sinulle kuuluvat 150 000 euroa. Meillä kaikilla ei ole samanlainen rahatilanne.
Minä en pystyisi moraalisesti ottamaan puolia tuosta asunnosta, koska mies on sen yksin maksanut ennen avioliittoa. Kyllä se sille tyttärelle kuuluisi. Minä jäisin odottamaan vanhempieni perintöä ja asuisin edelleen heidän omistamassaan asunnossa ilmaiseksi. Siinä on jo tosi paljon taloudellista tukea.
Ap ei ole kertonut että kuka ja milloin se kämppä on ostettu ja maksettu.
Tässä lienee ehkä niin, että aloittajan mies on ostanut asunnon nimiinsä, koska tyttärellä on ulosottovelkaa.
Tytär ei periaatteessa voisi omistaa mitään, koska ulosotto vie esimerkiksi sen asunnon.
Mutta jos ei avioehto, niin leski omistaa nyt puolet, ymmärtääkseni.
Miten nyt, kun isä kuoli ja tyttärellä on puolet asunnosta, joutuuko kuitenkin myymään osuutensa, kuinka ulosotto suhtautuu?
Tyttärellähän on nyt realisoitavaa omaisuutta?
Tämä kannattaa ottaa huomioon asunnosta neuvoteltava.
Tarkoitan siis, että onko tyttären tavallaan pakko luopua osuudestaan?
Jos ulosotto huomaa tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä itsekästä ja ahnetta porukkaa! No, ei pitäisi yllättää...
Lämpimät onnittelut siitä, että olet onnistunut menestymään elämässäsi niin hyvin, että voisit huoletta antaa pois lain mukaan sinulle kuuluvat 150 000 euroa. Meillä kaikilla ei ole samanlainen rahatilanne.
Minä en pystyisi moraalisesti ottamaan puolia tuosta asunnosta, koska mies on sen yksin maksanut ennen avioliittoa. Kyllä se sille tyttärelle kuuluisi. Minä jäisin odottamaan vanhempieni perintöä ja asuisin edelleen heidän omistamassaan asunnossa ilmaiseksi. Siinä on jo tosi paljon taloudellista tukea.
Ap ei ole kertonut että kuka ja milloin se kämppä on ostettu ja maksettu.
Sillä tässä ei ole perinnönjaon kannalta merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tajusinko oikein. Ap ja miehensä ovat asuneet ap.n vanhempien asunnossa ja miehen yksiössä hänen tyttönsä. Nyt mies kuollut ja tyttö ei suostu maksamaan ap.lle kuuluvaa summaa, mikä on jaettu tasinkona?
Mies on selkeästi pystynyt kartuttamaan omaisuuttaan asumalla ilmaiseksi ap.n vanhempien asunnossa, joten senkin mukaan osa miehen omaisuudesta kuuluu ap.lle.
Ei kai miehen omaisuus sitä mitenkään karttunut jos hänen lapsensa asui asunnossa ilmaiseksi eikä hän siitä vuokratuloja saanut
Mies on pystynyt maksamaan yksiönsä pois asumalla ilmaiseksi ap.n vanhempien asunnossa. Se on omaisuuden kartuttamista
Onhan myös ap asunut ilmaiseksi ja on voinut kartuttaa omaisuutta. Ihan sama asia.
AP:n omaisuudesta meni 40 000 euroa yhteisenä kotina käytetyn talon remonttiin.
Ja se vasta tyhmää oli. Ap:n ois kannattanut sijoittaa koko summa osakkeisiin eikä remontoida JONKUN TOISEN ( eli vanhempiensa omistamaa) asuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aviomieheni kuoli 4 kk sitten. Hän omistaa asunnon jossa asuu hänen tyttärensä. Miten saan oman osuuteni tuosta? (meillä ei muuta omaisuutta, myös avioehtoa ei ole) Tytär sanoo ettei suostu myymään asuntoa. Meillä puheyhteys poikki hänen kanssaan
No eipä ihme. syomen perintökaaren mukaan puolisot eivät peri toisiaan jos vainajalla on lapsia. Lapset perivät kaiken.
Vain jos ko. asunto olisi ollut avioparin yhteinen koti, leski saisi hallintaoikeuden. Eikä edes sitä, jos leski on eri sukuhaaraa.
Perunkirjoitus on tehtävä 3 kk:ssa kuolemasta. Se on kuolinpesän tilinpäätös, jonka tekevät pesän osakkaat.
Perinnönjako on eri asia; se voidaan tehdä milloin halutaan, mutta ellei lesken hyväksi ollut testamenttia, leski jää nuolemaan näppejään.
Vierailija kirjoitti:
Monikohan teistä mammoista tajusi vasta nyt, että kun tiedän vanhempanne ovat eronneet ja menneet uudelleen naimisiin, tarkoittaakin sitä, että ette pääsekkään käsiksi kuolleiden vanhempienne omaisuuteen kokonaisuudessaan, vaan heidän leski saa puolet heidän yhteisestä omaisuudesta.
Hiljaa hiipuu perintönne ulottumattomiin, kun vanhempanne menivät uudelleen naimisiin
Miten niin? Oletko kuullut avioehdosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä lienee ehkä niin, että aloittajan mies on ostanut asunnon nimiinsä, koska tyttärellä on ulosottovelkaa.
Tytär ei periaatteessa voisi omistaa mitään, koska ulosotto vie esimerkiksi sen asunnon.Mutta jos ei avioehto, niin leski omistaa nyt puolet, ymmärtääkseni.
Miten nyt, kun isä kuoli ja tyttärellä on puolet asunnosta, joutuuko kuitenkin myymään osuutensa, kuinka ulosotto suhtautuu?
Tyttärellähän on nyt realisoitavaa omaisuutta?
Tämä kannattaa ottaa huomioon asunnosta neuvoteltava.Tarkoitan siis, että onko tyttären tavallaan pakko luopua osuudestaan?
Jos ulosotto huomaa tilanteen.
A) Puolisot eivät peri toisiaan, ellei testamentilla toisin määrätä.
B) Tyttären asiat eivät aloittajalle kuulu.
C) Perukirja menee tiedoksi verottajalle, joka määrää perintöveron.
D) Ulosottoviranimainen saa tiedon perinnöstä ja toimii.
https://www.laki24.fi/perinnon-jakaminen-lesken-lasten/
Vierailija kirjoitti:
No niin. Osingolle heti vaan. Oletko maksanut penniäkään kyseisestä asunnosta? Tuskin. Mutta tärkeää saada nyt oma viipale?
Mutta tosiaan, sinulla on siihen oikeus lain mukaan. Vaadit vaan sitten perinnönjaon eli pesänjakajamääräystä.
Minkähän lain? Puolisot eivät peri toisiaan, eikä asunto ollut edes parin yhteinen koti, joten hallintaoikeuskaan ei leskelle kuulu. Perintökaari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö leski saa jäädä asumaan asuntoon? Tytär vaan jää odottelemaan, että haluat myydä tai kuolet. Ei sillä tyttärellä mitään rahoja tarvitse olla ostaakseen sinua ulos. Sinä voit puolestasi antaa sen 150k ja Olla näkemättä häntä enää ikinä.
Ap ei asu siinä asunnossa. Eikö täällä kukaan osaa lukea.
Vierailija kirjoitti:
Ei taida tyttärellä olla vaihtoehtoja kuin myydä asunto jos vaadit osaasi. Jossei löydy säästöjä joista maksaa sinulle osuutesi rahana
Mikä osuus? Ei leski peri. Jos leski haluaa lakineuvoja oäteviltä, hän soittaa laki24-palveluun.
Sieltä kerrotaan, ettei leskellä ole oikeutta asuntoon, ettei hän ole ventovierasta paremmassa roolissa perinnönjaossa, ellei hänen hyväkseen ollut tehty testamenttia.
Joten se tyttären vainoaminen pitää nyt lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Eräs keskeisimmistä perintökaaren turvaamista oikeuksista on lesken oikeus asuntoon ja asuntoirtaimistoon. Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä leski saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison omaan varallisuuteen."
Siis jos ei leski itse omista kodikseen sopivaa asuntoa niin eiks tämä tarkoita sitä, että saa heittää tyttären kuuseen siitä kämpästä ja itse muuttaa sinne ?
Vierailija kirjoitti:
jos et ole laittanut penniäkään tuohon asuntoon niin moraalisesti oikein on olla vaatimatta "osuuttaan".
Tyhmää on vaatia muutenkaan, sillä puolisot eivät peri toisiaan ollenkaan.
Niukasti käyty kouluja ilmeisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä itsekästä ja ahnetta porukkaa! No, ei pitäisi yllättää...
Lämpimät onnittelut siitä, että olet onnistunut menestymään elämässäsi niin hyvin, että voisit huoletta antaa pois lain mukaan sinulle kuuluvat 150 000 euroa. Meillä kaikilla ei ole samanlainen rahatilanne.
Minä en pystyisi moraalisesti ottamaan puolia tuosta asunnosta, koska mies on sen yksin maksanut ennen avioliittoa. Kyllä se sille tyttärelle kuuluisi. Minä jäisin odottamaan vanhempieni perintöä ja asuisin edelleen heidän omistamassaan asunnossa ilmaiseksi. Siinä on jo tosi paljon taloudellista tukea.
Ap ei ole kertonut että kuka ja milloin se kämppä on ostettu ja maksettu.
Sillä tässä ei ole perinnönjaon kannalta merkitystä.
Niin ei lain mukaisen jaon. Mutta kun tässä on menty jo moraaliselle tasolle. Joka kyllä on ihan turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä itsekästä ja ahnetta porukkaa! No, ei pitäisi yllättää...
Lämpimät onnittelut siitä, että olet onnistunut menestymään elämässäsi niin hyvin, että voisit huoletta antaa pois lain mukaan sinulle kuuluvat 150 000 euroa. Meillä kaikilla ei ole samanlainen rahatilanne.
Mutta kun ne eivät minusta kuuluisi minulle. Minusta ne ovat lähtökohtaisesti perillisten. Ja kyllä, olen hommannut itse omaisuutta ihan omin pikkukätösin enemmän kuin tuon 150 000 euroa.
Jos mies olisi sikarikas, voisin ottaa jonkun siivun tyyliin minulle 150 000 euroa (esim. miehen kanssa hankittu kesäpaikka) ja lapset jakavat 850 000 euroa keskenään.
Olen lisäksi elänyt tuon todeksi jättämättä tappelematta rahasta, jonka arvoisin olevan 50 000 - 300 000 euroa. Se tulee minulle vielä joskus tai sitten ei, jos joku nainen (tai erityisesti isäni) kokee sen kuuluvan itselleen pikemmin kuin minulle.
Kuten todettu, onnittelut. Minulle tuo 150 000 euroa tarkoittaisi sitä, että jatkaisin elämääni asuntovelattomana. Sinä voit olla rahojen kuulumisesta mitä mieltä tahansa, mutta tässä ap:n tapauksessa puolet asunnosta on miehen kuoleman jälkeen hänen omaisuuttaan, ei perintöä, vaan omaisuutta. Ap ei ole viemässä tyttäreltä pois mitään tälle kuuluvaa.
Edelleen olen sitä mieltä, että on. Omaisuus ennen avioliittoa kuuluisi tyttärelle ja sen jälkeen hankittu yhteinen omaisuus voitaisiin jakaa.
Ap ei ole kertonut, että onko asunnosta maksettu lainaa heidän avioliittonsa aikana vai onko se ollut velaton ennen liittoa. Jos ei ole ollut, mies on kerryttänyt omaisuuttaan liiton aikana ja sillon osuus kuuluu aplle jo ihan moraalisestikin.
Ap on kertonut, että miehellä oli velaton asunto, kun he tapasivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taida tyttärellä olla vaihtoehtoja kuin myydä asunto jos vaadit osaasi. Jossei löydy säästöjä joista maksaa sinulle osuutesi rahana
Mikä osuus? Ei leski peri. Jos leski haluaa lakineuvoja oäteviltä, hän soittaa laki24-palveluun.
Sieltä kerrotaan, ettei leskellä ole oikeutta asuntoon, ettei hän ole ventovierasta paremmassa roolissa perinnönjaossa, ellei hänen hyväkseen ollut tehty testamenttia.Joten se tyttären vainoaminen pitää nyt lopettaa.
Se nyt on ihan selvää kaikille, että ap ei ole perinyt yhtään mitään. Mutta tasinkoonsa hänellä on oikeus. Että sikäli tytön ”vainoaminen” ei ole nyt yhtään turhaa. Sillä tytöllä ei ole rahaa eikä mitään muutakaan jolla tasingon aplle voisi suorittaa, joten se kämppä on nyt vaan saatava myyntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos et ole laittanut penniäkään tuohon asuntoon niin moraalisesti oikein on olla vaatimatta "osuuttaan".
Tyhmää on vaatia muutenkaan, sillä puolisot eivät peri toisiaan ollenkaan.
Niukasti käyty kouluja ilmeisesti?
No mitäs me nyt tämän tasingon kanssa tehdään? Se pitäisi jotenkin suorittaa. Eikä ole edes sitä mummonmökkiä Himangalta annettavaksi.
No minä varmaankin ymmärsin väärin. Tulkitsin apn kertomukset niin, että pesä on jo jaettu, eli ap ja tytär omistavat asunnon nyt puoleksi. Ja ongelma on se, että kuinka asunto nyt saadaan realisoitua rahaksi aplle kun tytär ei suostu muuttoon eikä myyntiin, eikä varoja ole kellään maksaa omaa osuutta toiselle.