Mieheni kuoli ja..(perinnönjaosta tietäviä)

Suosittelen keräämään kaikki asiaan vaikuttavat paperit ja tilaamaan ajan oikeusavustajalta. Eiköhän siellä selviä, miten omaisuus jaetaan. Täältä sinä saat suunnilleen yhtä monta ohjetta kuin on kirjoittajiakin, ainut vaan, että ei taida olla asiaan perehtyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää keskustelu alkaa saada jo aika säälittäviä piirteitä ja mulla meni tunteisiin. Oma mieheni on kuollut. Meillä oli avioehto ja hänellä rintaperillisiä joten perintö meni heille. Avio-oikeuden nojalla en saanut mitään koska avioehto. Mutta testamentissaan hän jätti osan omaisuudestaan minulle. En koe sitä moraalisesti mitenkään vääräksi koska se oli hänen tahtonsa. Ja varmasti (vaikka sitä ei ääneen sanottukaan) jonkinlainen arvostuksen osoitus siitä että hoidin häntä vaikean sairautensa aikana. Koska me emme tiedä ap:n tilanteesta sen enempää, ihan turha lähteä ilkkumaan tai vinkumaan kuinka hän on ahne. Jumankauta, hän on saattanut olla miehensä rinnalla jopa kymmeniä vuosia, myötä- ja vastoinkäymisissä. Ja toisaalta, tytär on saattanut olla jossain ihan muualla.

Tuo kuulostaa moraalisesti oikealta, sen sijaan ap on ollut lyhyen liiton miehen kanssa ja saa suhteettoman suuren osuuden.

Se osuus on ollut miehen tahto, koska hän ei ole asioita muutoinkaan järjestänyt.

Jos minä nyt kuolen, ei tapahdu minun tahtoni vaan laiskuus siitä, etten ole saanut aikaiseksi testamenttia. Myös avioehtoja jätetään laatimatta, koska ne koetaan kiusallisiksi ja siinä samassa voi sitten tulla loukanneeksi jota kuta toista.

Toivottavasti ap:n mies teki tietoisesti valintansa ja kertoi sen eläessään myös tyttärelleen.

. Luulisi, että on, kun tyttö on jo ehtinyt ulosottoon saada noin suuret summat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perunkirjoitus pitäny olla jo,siinähän se selviää kuka mitäkin on saamassa.

Ei selviä. Perukirja on vainajan tilinpäätös verottajalle. Se on pakollinen oikeustoimi ja tehtävä kolmessa kuukaudessa kuolemasta.

Perinnönjako tehdään erikseen, jos perillisiä on useita. Jos perillisiä on yksi (tytär), jakoa ei tarvita kun kaikki menee tälle.

Perukirja toimitetaan verottajalle veron määräämistä varten. Ulosotto tekee omat ratkaisunsa.

Leski kysyköön asiaa lakimieheltä, joka kertoo tämän saman: ilman testamenttia leski ei peri mitään. Tiedoksi palstan mammoillekin.

No entäs se tasinko? Mihinkäs se nyt sitten tungetaan? Mopen persiiseen vai?

leski voi lahjoittaa osuutensa tytölle

Ap on jo laittanut 40 000 omia rahojaan tytön ilmaiseksi käyttömään asuntoon, ja kyllä tuokin on jo kasvanut korkoa. Ja mies on saanut asua ilmaiseksi. Tämän päälle ap:n pitäisi vielä lahjoittaa osuutensa tytölle? Miksi ihmeessä?

Vierailija kirjoitti:

Jo on jos jonkunlaista spekulaatiota ja taivastelua tässä ketjussa. Se on on ihan sama, miten kukanenkin itse tekisi tällaisessa tapauksessa, tai miten joku mummonmökki voi tulla asunnon sijaan. Tai onko miehen vanhempien testamentissa ollut määräyksiä avio-oikeudesta ynnä muuta.

Niillä ei ole nyt yhtään mitään väliä. Apn mies on kuollut, pesä on selvitetty ja jaettu. Pesänjakotilaisuudessa kaikki poikkeamat ja määräykset ja omistukset on jo pitänyt selvittää, joten niiden vatulointi on nyt turhaa. Kysymys on siitä, kuinka ap saa nyt oman omaisuutensa haltuunsa, siis sen asunnon puolikkaan. Tai vastaavasti siitä rahat.

Kukaan ei näy siihen osaavan vastata mitään.

Lue ensin ketju. Tähänkin on vastattu. Ja se vastaus on velkomuskanne käräjäoikeuteen.

Roskasakilla ongelmia riittää! Kaikki asuvat ilmaiseksi eikä SILTI mitään jää säästöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perunkirjoitus pitäny olla jo,siinähän se selviää kuka mitäkin on saamassa.

Ei selviä. Perukirja on vainajan tilinpäätös verottajalle. Se on pakollinen oikeustoimi ja tehtävä kolmessa kuukaudessa kuolemasta.

Perinnönjako tehdään erikseen, jos perillisiä on useita. Jos perillisiä on yksi (tytär), jakoa ei tarvita kun kaikki menee tälle.

Perukirja toimitetaan verottajalle veron määräämistä varten. Ulosotto tekee omat ratkaisunsa.

Leski kysyköön asiaa lakimieheltä, joka kertoo tämän saman: ilman testamenttia leski ei peri mitään. Tiedoksi palstan mammoillekin.

No entäs se tasinko? Mihinkäs se nyt sitten tungetaan? Mopen persiiseen vai?

leski voi lahjoittaa osuutensa tytölle

Ap on jo laittanut 40 000 omia rahojaan tytön ilmaiseksi käyttömään asuntoon, ja kyllä tuokin on jo kasvanut korkoa. Ja mies on saanut asua ilmaiseksi. Tämän päälle ap:n pitäisi vielä lahjoittaa osuutensa tytölle? Miksi ihmeessä?

Kyllä se oli eri asunto johon ap rahansa laittoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo on jos jonkunlaista spekulaatiota ja taivastelua tässä ketjussa. Se on on ihan sama, miten kukanenkin itse tekisi tällaisessa tapauksessa, tai miten joku mummonmökki voi tulla asunnon sijaan. Tai onko miehen vanhempien testamentissa ollut määräyksiä avio-oikeudesta ynnä muuta.

Niillä ei ole nyt yhtään mitään väliä. Apn mies on kuollut, pesä on selvitetty ja jaettu. Pesänjakotilaisuudessa kaikki poikkeamat ja määräykset ja omistukset on jo pitänyt selvittää, joten niiden vatulointi on nyt turhaa. Kysymys on siitä, kuinka ap saa nyt oman omaisuutensa haltuunsa, siis sen asunnon puolikkaan. Tai vastaavasti siitä rahat.

Kukaan ei näy siihen osaavan vastata mitään.

Lue ensin ketju. Tähänkin on vastattu. Ja se vastaus on velkomuskanne käräjäoikeuteen.

Lue sinäkin. Tämäkin käsiteltiin jo. 😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miehesi omisti asunnon yksin niin sinä et peri siitä mitään ilman keskinäistä testamenttia. Vain miehesi lapsi perii.

Jos se asunto on parin ainoa omaisuus, niin kyllä vaan aplle kuuluu avio-oikeuden nojalla siitä osa. Todnäk puolet, jos mitään muuta ei ole. Vaikka mies onkin sen omistanut yksin, siitä muodostuu tasinko aplle.

Mutta ei se vaimo siltikään mitään PERI. On eri asia saada tasinkoa, kuin periä. Vaikuttaa esimerkiksi siihen, pitääkö maksaa veroja vai ei.

Ei peri ei. Puolet asunnosta on nyt apn omaa omaisuutta.

Ei ole, Se asunto on kokonaan lapsen. puolisolla on ainoastaan oikeus TASINKOON. ja se tasingon voi antaa minä tahansa omaisuutena (jonka arvo on määritelty) pesästä tai rahana. Eli yksiselitteisesti Puolet asunnosta (tai mistään muustakaan omaisuudesta) ei ole puolison vaan perillisten, minkä omistusoikeuden luovuttaa tai antaako rahana on taas perillisen päätettävissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää keskustelu alkaa saada jo aika säälittäviä piirteitä ja mulla meni tunteisiin. Oma mieheni on kuollut. Meillä oli avioehto ja hänellä rintaperillisiä joten perintö meni heille. Avio-oikeuden nojalla en saanut mitään koska avioehto. Mutta testamentissaan hän jätti osan omaisuudestaan minulle. En koe sitä moraalisesti mitenkään vääräksi koska se oli hänen tahtonsa. Ja varmasti (vaikka sitä ei ääneen sanottukaan) jonkinlainen arvostuksen osoitus siitä että hoidin häntä vaikean sairautensa aikana. Koska me emme tiedä ap:n tilanteesta sen enempää, ihan turha lähteä ilkkumaan tai vinkumaan kuinka hän on ahne. Jumankauta, hän on saattanut olla miehensä rinnalla jopa kymmeniä vuosia, myötä- ja vastoinkäymisissä. Ja toisaalta, tytär on saattanut olla jossain ihan muualla.

Tuo kuulostaa moraalisesti oikealta, sen sijaan ap on ollut lyhyen liiton miehen kanssa ja saa suhteettoman suuren osuuden.

Se osuus on ollut miehen tahto, koska hän ei ole asioita muutoinkaan järjestänyt.

Jos minä nyt kuolen, ei tapahdu minun tahtoni vaan laiskuus siitä, etten ole saanut aikaiseksi testamenttia. Myös avioehtoja jätetään laatimatta, koska ne koetaan kiusallisiksi ja siinä samassa voi sitten tulla loukanneeksi jota kuta toista.

Toivottavasti ap:n mies teki tietoisesti valintansa ja kertoi sen eläessään myös tyttärelleen.

. Luulisi, että on, kun tyttö on jo ehtinyt ulosottoon saada noin suuret summat

Hyvä tahto ei riitä, asiat pitää panna paperille. Tekemättä jättäminen on helpointa itselle, mutta aiheuttaa riesaa läheisille.

Kyllä etenkin uusperheissä pitäisi asiat selvittää jo suhdetta virallistettaessa, ettei tule skismoja ja katkeruutta.

Vasta kun lesken osuus on laskettu ja mahdollinen tasinko maksettu, voidaan vapaasti jakaa perintö muiden

perillisten kesken.

Näin se menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tajusinko oikein. Ap ja miehensä ovat asuneet ap.n vanhempien asunnossa ja miehen yksiössä hänen tyttönsä. Nyt mies kuollut ja tyttö ei suostu maksamaan ap.lle kuuluvaa summaa, mikä on jaettu tasinkona?

Mies on selkeästi pystynyt kartuttamaan omaisuuttaan asumalla ilmaiseksi ap.n vanhempien asunnossa, joten senkin mukaan osa miehen omaisuudesta kuuluu ap.lle.

Ei kai miehen omaisuus sitä mitenkään karttunut jos hänen lapsensa asui asunnossa ilmaiseksi eikä hän siitä vuokratuloja saanut

Mies on pystynyt maksamaan yksiönsä pois asumalla ilmaiseksi ap.n vanhempien asunnossa. Se on omaisuuden kartuttamista

Onhan myös ap asunut ilmaiseksi ja on voinut kartuttaa omaisuutta. Ihan sama asia.

AP:n omaisuudesta meni 40 000 euroa yhteisenä kotina käytetyn talon remonttiin.

Ja se vasta tyhmää oli. Ap:n ois kannattanut sijoittaa koko  summa osakkeisiin eikä remontoida JONKUN TOISEN ( eli vanhempiensa omistamaa) asuntoa.

Sai hän siitä kotitalousvähennyksen ja kartutti omaa tulevaa perintöään.

Vierailija kirjoitti:

Jos aikuinen lapseni olisi hommannut kymmenien tuhansien ulosottovelat, haluaisin minäkin, että tasinko menisi puolisolleni, jotta elämäntyöstäni jäisi muutakin jäljelle, kuin lapsen velkojat ja ulosottomiehet

Silloin tekisit testamentin, jossa määräät näin. Jos kupsahtaa ilman testamenttia ja läheiset ovat kädettömiä, ahneita tuhlareita, tulee pahaa jälkeä. Lopulta juristit vievät kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monikohan teistä mammoista tajusi vasta nyt, että kun tiedän vanhempanne ovat eronneet ja menneet uudelleen naimisiin, tarkoittaakin sitä, että ette pääsekkään käsiksi kuolleiden vanhempienne omaisuuteen kokonaisuudessaan, vaan heidän leski saa puolet heidän yhteisestä omaisuudesta.

Hiljaa hiipuu perintönne ulottumattomiin, kun vanhempanne menivät uudelleen naimisiin

Ei haittaa yhtään että vanhempani ovat menneet uusiin naimisiin. Toivon vain että he ovat onnellisia. En ole kiinnostunut perinnöstä.

Vanhempien rahat on heidän. En minä niitä ajattele omina

Ainakin minun vanhemmillani osa on isovanhempien rahaa, josta uskoisin isovanhempien ajatelleen lastenlastensa perivän sen eikä joku random puoliso, joka on elämässä hetken ja jota he eivät edes tunteneet.

Jos isovanhemmat noin ajattelivat, heidän olisi pitänyt tehdä testamentti ja määrätä perintöosa avio-oikeuden ulkopuolelle. Silloin sitä ei ositeta perillisen puolisille tai leskelle.

Nämä "miettimiset" ovat turhaa haihattelua ilman mitään juridista merkitystä.

Suosittelen hoitamaan asiat elinaikana, ettei jälkeenjääville tule kina.

Vierailija kirjoitti:

Tyttö joutuu kuitenkin myymään asunnon ulosottovelkojensa vuoksi. On siis tuhlannut perintönsä etukäteen

Niin, mutta miten se meille tai aloittajalle kuuluu? Hakee käräjäoikeudessa omansa pois. 1) lasku tasingosta, 2) kanne käräjäoikeuteen, joka tuomitsee tytön maksamaan tasingon. 3) ulosotto saa (on jo saanut) tiedon perinnöstä ja pakkohuutokauppaa asunnon velkojen maksamiseksi. Aloittaja ja muut velkojat saavat etuoikeusjärjestyksessä mitä saavat.

Problem solved.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monikohan teistä mammoista tajusi vasta nyt, että kun tiedän vanhempanne ovat eronneet ja menneet uudelleen naimisiin, tarkoittaakin sitä, että ette pääsekkään käsiksi kuolleiden vanhempienne omaisuuteen kokonaisuudessaan, vaan heidän leski saa puolet heidän yhteisestä omaisuudesta.

Hiljaa hiipuu perintönne ulottumattomiin, kun vanhempanne menivät uudelleen naimisiin

Ei haittaa yhtään että vanhempani ovat menneet uusiin naimisiin. Toivon vain että he ovat onnellisia. En ole kiinnostunut perinnöstä.

Vanhempien rahat on heidän. En minä niitä ajattele omina

Ainakin minun vanhemmillani osa on isovanhempien rahaa, josta uskoisin isovanhempien ajatelleen lastenlastensa perivän sen eikä joku random puoliso, joka on elämässä hetken ja jota he eivät edes tunteneet.

Jos isovanhemmat noin ajattelivat, heidän olisi pitänyt tehdä testamentti ja määrätä perintöosa avio-oikeuden ulkopuolelle. Silloin sitä ei ositeta perillisen puolisille tai leskelle.

Nämä "miettimiset" ovat turhaa haihattelua ilman mitään juridista merkitystä.

Suosittelen hoitamaan asiat elinaikana, ettei jälkeenjääville tule kina.

Isovahnemmat eivät olisi osanneet ennakoida tällaista maailmaa.

Haet käräjäoikeudelta pesänjakajaa. Hän hoitaa jaon, tarvittaessa luvan käräjäoikeudelta asunnon myyntiin.

Älä yhtään huolehdi,kyllä ulosottomies tuon huolen hoitaa...

Minulla on ongelmana, kun mieheni ei suostu testamentin tekoon. Meillä on yksi yhteinen ja yksi minun. Haluisin rajata tulevat vävyt ja miniät pois, ettei heillä ole mitään oikeutta lasten osuuksiin. Mutta kun mies ei vaan suostu. Niinpä olen ajatellut hoitaa asian omalta osaltani. Olemme jo 62 ja 66, joten asialla alkaisi olla mielestäni kiire. Omaisuutta ei hirveästi olen, mutta vanhempani tekivät ennen kuolemaansa juuri sellaisen testamentin, ettei vävy ja miniä saa mitään. Miniää se tietysti harmittaa, miestäni ei.

Luin kerran parista, jolla oli ero kesken ja kun vaimon vanhemmat kuoli, mies oli vaatimassa osuuttaan perinnöstä. Ja se on ihan oikein lakikirjaimen mukaan, kun ei ollut edes avioehtoa eikä vanhemmilla testamenttia ja ero kesken. Kiusa se on pienikin kiusa.

Tuo on niin selvä asia että varsinaista pesänjakajaa tuskin tarvitaan koska on kaksi osakasta ja jako on puolet ja puolet ja pesä siten on selvä.  Eli oikeudesta pitää hakea yhteisomistusoikeuden purkua tuolle asunto-osakkeelle.  Sitten sen voi myydä ja jakaa rahat.  Lakimiestä tarvitaan ja siinäkin tapuksessa  menee rahaa  lakimiehille.  Eli näytästää siltä että tarvitset oikeusturvavakuutustasi.  Kipitä lakimiehen juttusille ja ota mukaan vakuutuspaperisi ja lakimies hoitaa loput.  Hän varmistaa vakuutusyhtiöltäsi että se maksaa kulut.

Emme elä ikuisesti kirjoitti:

Minulla on ongelmana, kun mieheni ei suostu testamentin tekoon. Meillä on yksi yhteinen ja yksi minun. Haluisin rajata tulevat vävyt ja miniät pois, ettei heillä ole mitään oikeutta lasten osuuksiin. Mutta kun mies ei vaan suostu. Niinpä olen ajatellut hoitaa asian omalta osaltani. Olemme jo 62 ja 66, joten asialla alkaisi olla mielestäni kiire. Omaisuutta ei hirveästi olen, mutta vanhempani tekivät ennen kuolemaansa juuri sellaisen testamentin, ettei vävy ja miniä saa mitään. Miniää se tietysti harmittaa, miestäni ei.

Luin kerran parista, jolla oli ero kesken ja kun vaimon vanhemmat kuoli, mies oli vaatimassa osuuttaan perinnöstä. Ja se on ihan oikein lakikirjaimen mukaan, kun ei ollut edes avioehtoa eikä vanhemmilla testamenttia ja ero kesken. Kiusa se on pienikin kiusa.

Teet sen omalta osaltasi ja samalla vaivalla miehelle valmiiksi vastaavat paperit, jos se on miehellä viitsimisestä kiinni. Tietty et voi pakottaa, jos ei periaatteessa halua tehdä. 

Ja onhan niitäkin, että vaikkei osuisi juuri erohetkeen niin erotessa toinen on jo perinyt ja toinen ei ja näin toisen perintö menee jakoon ja toisen ei. Ja voivathan ne perinnöt muutenkin olla tosi erisuuruisia puolisoiden välillä.