Lue keskustelun säännöt.
Mieheni kuoli ja..(perinnönjaosta tietäviä)
08.05.2018 |
Aviomieheni kuoli 4 kk sitten. Hän omistaa asunnon jossa asuu hänen tyttärensä. Miten saan oman osuuteni tuosta? (meillä ei muuta omaisuutta, myös avioehtoa ei ole) Tytär sanoo ettei suostu myymään asuntoa. Meillä puheyhteys poikki hänen kanssaan
Kommentit (259)
Vierailija kirjoitti:
50% menee aviopuolisolle, 50% lapsille.
Pällit, ellei ole testamenttia.
Siitäkin voi testamentata vain puolet.
Asumisoikeus on vain leskellä. Muuten asunto voidaan laittaa lihoiksi.
Sinkkumies
Sinä olet se pälli, joka on ihan pihalla koko tapauksesta ja silti on vaan pakko kommentoida jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ketjua lukiessa mun teke niin pahaa ihmisten tietämättömyys. Ei ihme että perintöriitoja tulee kun alkeellisetkin asiat on aivan hukassa. Tässä muutama fakta jotka kannattaa muistaa.
- Avioliiton jossa ei ole tehty avioehtoa, päättyessä puolison kuolemaan, leskellä on avio-oikeus yhteiseen omaisuuteen. Oli testamentteja, rintaperillisiä tai mitä vaan. Tämä on ihan tasan sama asia kuin avioerossa. Omaisuus laitetaan yhteen pottiin ja jaetaan puoliksi. Liiton päättyminen kuolemaan ei ole eri asia tässä suhteessa. Huom! Tässä voikin tulla yllättäviä tilanteita kun joku kuolee ja entinen puoliso tuleekin vaatimaan osaa kuolinpesästä sillä perusteella että omaisuutta ei ositettu avioeron yhteydessä. Hänellä on täysi laillinen oikeus siihen.
- Rintaperillisellä on aina oikeus lakiosaan. Koko omaisuutta hänelle ei tarvitse jättää.
- Leski ei peri mitään paitsi jos erityisesti testamentilla niin määrätään. Varsinkin lapsettoman avioparin kannattaa miettiä kenelle omaisuus menee. Keskinäisellä testamentilla omaisuus menee leskelle. Jos ei ole tehty keskinäistä testamenttia, omaisuus menee leskelle mutta leskenkin kuoltua omaisuus jaetaan kummankin perillisille. Tässä kannattaa olla tarkkana.
Mä ottaisin _kaikki_ rahat ja jos mulla olisi esim. vanha mummo niin auttaisin niin paljon kuin se tarvii rahaa. Näin sitä samaa rahaa ei kierrätetä ja maksella veroja samasta asiasta monta kertaa.
Tosin mummoni kuoli jo 80 luvulla.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vituttaisi minullakin, jos isän vaimo pääsisi isän omaisuuteen käsiksi. Minulle se kuuluu, kun olen hänen lapsensa. Pitääkin sanoa isälle, että hommaa avioehdon tms. Ehtii vielä
Jos vaimo ei suostu avioehtoon niin aina voi tehdä testamentin; sen voi tehdä itse ilman toisen suostumusta.
Äitipuoli ei varmaan avioehtoon suodtu. Pitääpä isälle sanoa testamentista. Sais sitten jäädä nuolemaan näppejään.
Entäpä jos isäsi yhteenottosi jälkeen tekeekin testamentin vaimolleen ja saat vain lakissansa? Jos oma lapseni alkaisi ehdottamaan moista, tekisin juuri noin, koska vaimoni on minulle tärkein ihminen maan päällä.
Mutta eikö se silti ole luonnollisinta, että raha siirtyy nuoremmalle polvelle, omalle jälkikasvulle joka rakentaa elämäänsä eikä mahdollisesti lapsettomalle vanhenevalle naiselle?
Ei rahalla ole mitään tekemistä luonnollisuuden kanssa. Ihan keinotekoinen juttu.
Ja nuorilla on toisaalta enemmän aikaa ja mahdollisuuksia hankkia rahaa itselleen, vanhenevalla ihmisellä ei niinkään.
Olen joutunut miettimään näitä asioita omassa elämässäni. Jättäisin vanhemman polven edustajalle vain sen, mitä hän loppuiästä selvitäkseen tarvitsee, jos lisäksi olisi myös omia jälkeläisiä. Omassa testamentissani suosin itseäni reippaasti nuorempia ja mietin myös sitä, mistä sukulinjoista raha on tullut ja kenelle se sitä ajatellen päätyy.
Samasta rahasta voi joutua maksamaan kaksi kertaa perintöveroa. Järkevääkö?
Sinkkumies
Kirjoitinko suosivani testamentissa nuorempaa vai vanhempaa sukupolvea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50% menee aviopuolisolle, 50% lapsille.
Pällit, ellei ole testamenttia.
Siitäkin voi testamentata vain puolet.
Asumisoikeus on vain leskellä. Muuten asunto voidaan laittaa lihoiksi.
Sinkkumies
Sinä olet se pälli, joka on ihan pihalla koko tapauksesta ja silti on vaan pakko kommentoida jotain.
Voi katkerana haukkua muita pälleiksi tai kumota asiat argumentein.
Taidat olla pälli-ihmisiä?
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vituttaisi minullakin, jos isän vaimo pääsisi isän omaisuuteen käsiksi. Minulle se kuuluu, kun olen hänen lapsensa. Pitääkin sanoa isälle, että hommaa avioehdon tms. Ehtii vielä
Jos vaimo ei suostu avioehtoon niin aina voi tehdä testamentin; sen voi tehdä itse ilman toisen suostumusta.
Äitipuoli ei varmaan avioehtoon suodtu. Pitääpä isälle sanoa testamentista. Sais sitten jäädä nuolemaan näppejään.
Entäpä jos isäsi yhteenottosi jälkeen tekeekin testamentin vaimolleen ja saat vain lakissansa? Jos oma lapseni alkaisi ehdottamaan moista, tekisin juuri noin, koska vaimoni on minulle tärkein ihminen maan päällä.
Mutta eikö se silti ole luonnollisinta, että raha siirtyy nuoremmalle polvelle, omalle jälkikasvulle joka rakentaa elämäänsä eikä mahdollisesti lapsettomalle vanhenevalle naiselle?
Ei rahalla ole mitään tekemistä luonnollisuuden kanssa. Ihan keinotekoinen juttu.
Ja nuorilla on toisaalta enemmän aikaa ja mahdollisuuksia hankkia rahaa itselleen, vanhenevalla ihmisellä ei niinkään.
Olen joutunut miettimään näitä asioita omassa elämässäni. Jättäisin vanhemman polven edustajalle vain sen, mitä hän loppuiästä selvitäkseen tarvitsee, jos lisäksi olisi myös omia jälkeläisiä. Omassa testamentissani suosin itseäni reippaasti nuorempia ja mietin myös sitä, mistä sukulinjoista raha on tullut ja kenelle se sitä ajatellen päätyy.
Samasta rahasta voi joutua maksamaan kaksi kertaa perintöveroa. Järkevääkö?
Sinkkumies
Kirjoitinko suosivani testamentissa nuorempaa vai vanhempaa sukupolvea?
Kirjoitinko sinun suosivan? Olinko samaa mieltä kanssasi?
Onko katkeruus ja viha sumentanut pääkoppasi? On.
Rakkaudella,
Sinkkumies
Tämän takia en enää mene uusiin naimisiin, enkä muuta yhteen muuta kuin ehkä asumisosoikeusasuntoon. Niin että kuollessa minulla ei ole kuin viimeisin eläke tilillä. Haluan että mitä omaisuutta minulle ehtii kertyä, menee kaikki lapselleni. Jos suinkin pystyn, lahjoitan ja kustannan hänen koulutusta ja asumista ennen sitä. Ja teen vielä testamentin joka sulkee hänen puolison pois, ettei varat lähde avioerossa vaan jää sukuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia en enää mene uusiin naimisiin, enkä muuta yhteen muuta kuin ehkä asumisosoikeusasuntoon. Niin että kuollessa minulla ei ole kuin viimeisin eläke tilillä. Haluan että mitä omaisuutta minulle ehtii kertyä, menee kaikki lapselleni. Jos suinkin pystyn, lahjoitan ja kustannan hänen koulutusta ja asumista ennen sitä. Ja teen vielä testamentin joka sulkee hänen puolison pois, ettei varat lähde avioerossa vaan jää sukuun.
Laitan sinut pakastimeen ja nostan eläkkeet. Koska mennään pakas.. eiku nai.. siis
Sinkkumies
Aikamoista vihaa, kun on kirjoittajan kanssa samaa mieltäkin, niin nimimerkki sumentaa joillakin aivot.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
50% menee aviopuolisolle, 50% lapsille.
Pällit, ellei ole testamenttia.
Siitäkin voi testamentata vain puolet.
Asumisoikeus on vain leskellä. Muuten asunto voidaan laittaa lihoiksi.
Sinkkumies
Sinkkumies kiteytti asian aivan oikein.
t. lakimiesopiskelija
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia en enää mene uusiin naimisiin, enkä muuta yhteen muuta kuin ehkä asumisosoikeusasuntoon. Niin että kuollessa minulla ei ole kuin viimeisin eläke tilillä. Haluan että mitä omaisuutta minulle ehtii kertyä, menee kaikki lapselleni. Jos suinkin pystyn, lahjoitan ja kustannan hänen koulutusta ja asumista ennen sitä. Ja teen vielä testamentin joka sulkee hänen puolison pois, ettei varat lähde avioerossa vaan jää sukuun.
Kyllähän tuon voi hoitaa avioehdollakin, jos jostain syystä löytyisi sellainen kumppani, että haluaisi virallistaa suhteen.
Minä ehdottaisin itse lapsia suojelevaa avioehtoa, mikäli menisin naimisiin henkilön kanssa, jolla on lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50% menee aviopuolisolle, 50% lapsille.
Pällit, ellei ole testamenttia.
Siitäkin voi testamentata vain puolet.
Asumisoikeus on vain leskellä. Muuten asunto voidaan laittaa lihoiksi.
Sinkkumies
Sinkkumies kiteytti asian aivan oikein.
t. lakimiesopiskelija
Ei liity tähän tapaukseen mitenkään, vaikka oikein onkin. Yhtä hyvin tähän voisi kirjoittaa lainhuudatuksista tai edunvalvonnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vituttaisi minullakin, jos isän vaimo pääsisi isän omaisuuteen käsiksi. Minulle se kuuluu, kun olen hänen lapsensa. Pitääkin sanoa isälle, että hommaa avioehdon tms. Ehtii vielä
Jos vaimo ei suostu avioehtoon niin aina voi tehdä testamentin; sen voi tehdä itse ilman toisen suostumusta.
Äitipuoli ei varmaan avioehtoon suodtu. Pitääpä isälle sanoa testamentista. Sais sitten jäädä nuolemaan näppejään.
Sillä testamentilla voi tuossa tilanteessa pyyhkiä persiinsä. Testamentata voi vain sen osan, joka jää tasingon ulkopuolelle. Toki jos haluaa testamentata kaikki sille aviopuolisolle, niin sit rintaperilliselle jää vain lakiosa, mikä pitää erikseen vaatia ja se on puolet perinnöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vituttaisi minullakin, jos isän vaimo pääsisi isän omaisuuteen käsiksi. Minulle se kuuluu, kun olen hänen lapsensa. Pitääkin sanoa isälle, että hommaa avioehdon tms. Ehtii vielä
Jos vaimo ei suostu avioehtoon niin aina voi tehdä testamentin; sen voi tehdä itse ilman toisen suostumusta.
Äitipuoli ei varmaan avioehtoon suodtu. Pitääpä isälle sanoa testamentista. Sais sitten jäädä nuolemaan näppejään.
Entäpä jos isäsi yhteenottosi jälkeen tekeekin testamentin vaimolleen ja saat vain lakissansa? Jos oma lapseni alkaisi ehdottamaan moista, tekisin juuri noin, koska vaimoni on minulle tärkein ihminen maan päällä.
Mutta eikö se silti ole luonnollisinta, että raha siirtyy nuoremmalle polvelle, omalle jälkikasvulle joka rakentaa elämäänsä eikä mahdollisesti lapsettomalle vanhenevalle naiselle?
Ei rahalla ole mitään tekemistä luonnollisuuden kanssa. Ihan keinotekoinen juttu.
Ja nuorilla on toisaalta enemmän aikaa ja mahdollisuuksia hankkia rahaa itselleen, vanhenevalla ihmisellä ei niinkään.
Olen joutunut miettimään näitä asioita omassa elämässäni. Jättäisin vanhemman polven edustajalle vain sen, mitä hän loppuiästä selvitäkseen tarvitsee, jos lisäksi olisi myös omia jälkeläisiä. Omassa testamentissani suosin itseäni reippaasti nuorempia ja mietin myös sitä, mistä sukulinjoista raha on tullut ja kenelle se sitä ajatellen päätyy.
Minä kyllä haluaisin, että puolisoni saisi elää myös rauhassa vanhuutensa. Onhan hän minun itseni valitsema minulle yksi tärkeimmistä ihmisistä.
Pitäisin lapsia ahneina, jos haluaisivat viedä kaiken ansaitsemani omaisuuden ja en saisi itse päättää siitä, saisiko puolisoni nauttia myös työmme tuloksista kuolemani jälkeen. Jokainen tienaa oman omaisuutensa. Myös lapset. Ja kyllä heillekin siivu jää minun ansaitsemastani rahasta. Lapsilla ei ole mitään sanomista, mihin heidän vanhempansa rahansa käyttävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vituttaisi minullakin, jos isän vaimo pääsisi isän omaisuuteen käsiksi. Minulle se kuuluu, kun olen hänen lapsensa. Pitääkin sanoa isälle, että hommaa avioehdon tms. Ehtii vielä
Jos vaimo ei suostu avioehtoon niin aina voi tehdä testamentin; sen voi tehdä itse ilman toisen suostumusta.
Äitipuoli ei varmaan avioehtoon suodtu. Pitääpä isälle sanoa testamentista. Sais sitten jäädä nuolemaan näppejään.
Entäpä jos isäsi yhteenottosi jälkeen tekeekin testamentin vaimolleen ja saat vain lakissansa? Jos oma lapseni alkaisi ehdottamaan moista, tekisin juuri noin, koska vaimoni on minulle tärkein ihminen maan päällä.
Mutta eikö se silti ole luonnollisinta, että raha siirtyy nuoremmalle polvelle, omalle jälkikasvulle joka rakentaa elämäänsä eikä mahdollisesti lapsettomalle vanhenevalle naiselle?
Ei rahalla ole mitään tekemistä luonnollisuuden kanssa. Ihan keinotekoinen juttu.
Ja nuorilla on toisaalta enemmän aikaa ja mahdollisuuksia hankkia rahaa itselleen, vanhenevalla ihmisellä ei niinkään.
Olen joutunut miettimään näitä asioita omassa elämässäni. Jättäisin vanhemman polven edustajalle vain sen, mitä hän loppuiästä selvitäkseen tarvitsee, jos lisäksi olisi myös omia jälkeläisiä. Omassa testamentissani suosin itseäni reippaasti nuorempia ja mietin myös sitä, mistä sukulinjoista raha on tullut ja kenelle se sitä ajatellen päätyy.
Minä kyllä haluaisin, että puolisoni saisi elää myös rauhassa vanhuutensa. Onhan hän minun itseni valitsema minulle yksi tärkeimmistä ihmisistä.
Pitäisin lapsia ahneina, jos haluaisivat viedä kaiken ansaitsemani omaisuuden ja en saisi itse päättää siitä, saisiko puolisoni nauttia myös työmme tuloksista kuolemani jälkeen. Jokainen tienaa oman omaisuutensa. Myös lapset. Ja kyllä heillekin siivu jää minun ansaitsemastani rahasta. Lapsilla ei ole mitään sanomista, mihin heidän vanhempansa rahansa käyttävät.
Ilmeisesti sinä et ole perinyt etkä peri. Tämän päivän nuorilla on vastassaan paljon vaikeampi maailma ansaita elantonsa kuin 60-20 vuotta sitten, eläkkeestä puhumattakaan.
Ei lapsilla silti tietenkään ole saneluoikeutta vanhempiensa rahoihin.
Vierailija kirjoitti:
Siis ositus ja perunkirjoitukset tehty, tasingon osuus 150 000€, nyt tytär yksinkertaisesti sanoo ettei muuta eikä maksa. Tässä kiteytettynä asia. Ei varmasti saa lainaa, velkaa hänellä on ulosotossa kymmeniä tuhansia, eikä aikomustakaan mennä töihin. Ap
Voit vaatia asunnon kuntotarkistusta ja alkaa vaatimaan vuokraa. Vie asia eteenpäin ja sassiin.
Tyttären kannattaisi suostua myyntiin ajoissa, koska siten hän saisi paremmat rahat ja velkansa kuitattua. Sen sijaan pakkohuutokaupan kautta saa tuskin omiaan pois vaan asunto myydään parhaalla mahdollisella halvalla hinnalla..
Olethan ap ymmärtänyt, että niin kauan kuin asunto on jakamattomassa kuolinpesässä tai jaettuna omistatte 50-50, sinä olet osaltasi vastuussa yhtiövastikkeista. Onhan ne maksettu nyt kuoleman jälkeen? Ellei ole niin pesänjakajan ja/tai ulosoton pakkomyyntiä hidastaa yhtiön haltuun ottama kämppä....
Samasta rahasta voi joutua maksamaan kaksi kertaa perintöveroa. Järkevääkö?
Sinkkumies