Mieheni kuoli ja..(perinnönjaosta tietäviä)

Vierailija kirjoitti:

Hoida juristin kanssa asian pikaisesti kuntoon, ennen kuin tuo epäsosiaalinen aines polttaa talon tai tekee jotain muuta älytöntä, etkä saa rahojasi ikinä.

Minkä ihmeen talon? Asuntohan on kaksio hyvällä paikalla Helsingissä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monikohan teistä mammoista tajusi vasta nyt, että kun tiedän vanhempanne ovat eronneet ja menneet uudelleen naimisiin, tarkoittaakin sitä, että ette pääsekkään käsiksi kuolleiden vanhempienne omaisuuteen kokonaisuudessaan, vaan heidän leski saa puolet heidän yhteisestä omaisuudesta.

Hiljaa hiipuu perintönne ulottumattomiin, kun vanhempanne menivät uudelleen naimisiin

Ei haittaa yhtään että vanhempani ovat menneet uusiin naimisiin. Toivon vain että he ovat onnellisia. En ole kiinnostunut perinnöstä.

Vanhempien rahat on heidän. En minä niitä ajattele omina

Ainakin minun vanhemmillani osa on isovanhempien rahaa, josta uskoisin isovanhempien ajatelleen lastenlastensa perivän sen eikä joku random puoliso, joka on elämässä hetken ja jota he eivät edes tunteneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miehesi omisti asunnon yksin niin sinä et peri siitä mitään ilman keskinäistä testamenttia. Vain miehesi lapsi perii.

Jos se asunto on parin ainoa omaisuus, niin kyllä vaan aplle kuuluu avio-oikeuden nojalla siitä osa. Todnäk puolet, jos mitään muuta ei ole. Vaikka mies onkin sen omistanut yksin, siitä muodostuu tasinko aplle.

Mutta ei se vaimo siltikään mitään PERI. On eri asia saada tasinkoa, kuin periä. Vaikuttaa esimerkiksi siihen, pitääkö maksaa veroja vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi AP:ta haukutaan täällä haaskaksi ym. Kun hänellä kerta on oikeus siihen 150 tuhanteen, niin sitten on. Kukaan teistä ei antaisi 150t jollekin edellisessä suhteessa syntyneelle tyttärelle. Itseäni harmittaisi tuossa tilanteessa, että tytär on edes olemassa, muutenhan sitä perisi kaiken... Sorry.

AP:n mies on sitä paitsi kartuttanut omaisuutta asumalla AP:n vanhempien asunnossa, joten siinäkin mielessä AP ansaitsee puolet miehen omaisuudesta. Ja kyseessä on avioliitto ilman avioetoa, joten on ollut tarkoituskin, että AP saa puolet. Olette tekopyhiä, jos väitätte muuta. 

AP, pidä kiinni oikeuksistasi. Siinä ei ole mitään väärää. Olisi järjetöntä olla vaatimatta sitä, mitä sinulle kuuluu. 150t on paljon rahaa, ja ne ovat sinun. 

Minä antaisin. En voisi katsoa itseäni peilistä, jos nyysisin jälkeläisten perintöä. Jos menisin miesystäväni kanssa naimisiin, ehdottomasti hoidetaan raha-asiat niin etteivät hänen perillisensä kärsi olemassaolostani. Minulla on tienaamani rahat ja omat perintöni. Heille kuuluu heidän vanhempiensa perinnöt.

Entä jos miesystäväsi ei haluaisi että hänen lapsensa saavat koko perinnön? Miesystävä voi tietää että lapset haaskaavat perinnön taivaantuuliin silmänräpäyksessä. Tai tässä tapauksessa - perintö menee ulosottoon.

Vierailija kirjoitti:

Tyttö muuttaa asunnon omistusoikeudeksi 50-50. Siinäpähän äitipuoli yrittää myydä omaa osuuttaan, kun uusi omistaja saa kämpässä asuvan teinin kaupan päälle.

Siis kenen kanssa 50/50? Miten ihmeessä sellainen onnistuisi? Tyttö omistaa sen asunnon nyt, se on hänen perintönsä. Mutta lesken pitää saada osuutensa ja jollain tytön se hänelle on hankittava, aivan sama mitä mieltä tästä olet. Lain mukaan mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi AP:ta haukutaan täällä haaskaksi ym. Kun hänellä kerta on oikeus siihen 150 tuhanteen, niin sitten on. Kukaan teistä ei antaisi 150t jollekin edellisessä suhteessa syntyneelle tyttärelle. Itseäni harmittaisi tuossa tilanteessa, että tytär on edes olemassa, muutenhan sitä perisi kaiken... Sorry.

AP:n mies on sitä paitsi kartuttanut omaisuutta asumalla AP:n vanhempien asunnossa, joten siinäkin mielessä AP ansaitsee puolet miehen omaisuudesta. Ja kyseessä on avioliitto ilman avioetoa, joten on ollut tarkoituskin, että AP saa puolet. Olette tekopyhiä, jos väitätte muuta. 

AP, pidä kiinni oikeuksistasi. Siinä ei ole mitään väärää. Olisi järjetöntä olla vaatimatta sitä, mitä sinulle kuuluu. 150t on paljon rahaa, ja ne ovat sinun. 

Minä antaisin. En voisi katsoa itseäni peilistä, jos nyysisin jälkeläisten perintöä. Jos menisin miesystäväni kanssa naimisiin, ehdottomasti hoidetaan raha-asiat niin etteivät hänen perillisensä kärsi olemassaolostani. Minulla on tienaamani rahat ja omat perintöni. Heille kuuluu heidän vanhempiensa perinnöt.

Entä jos miesystäväsi ei haluaisi että hänen lapsensa saavat koko perinnön? Miesystävä voi tietää että lapset haaskaavat perinnön taivaantuuliin silmänräpäyksessä. Tai tässä tapauksessa - perintö menee ulosottoon.

Ainakin tuossakin tapauksessa lapsi saisi ainutkertaisen mahdollisuuden aloittaa alusta. Eikä mies ollut testamentannut mitäön eli kuulostaa pikemmin passiiviselta tavalta antaa asioiden mennä kuin aktiiviselta valinnalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miehesi omisti asunnon yksin niin sinä et peri siitä mitään ilman keskinäistä testamenttia. Vain miehesi lapsi perii.

Jos se asunto on parin ainoa omaisuus, niin kyllä vaan aplle kuuluu avio-oikeuden nojalla siitä osa. Todnäk puolet, jos mitään muuta ei ole. Vaikka mies onkin sen omistanut yksin, siitä muodostuu tasinko aplle.

Mutta ei se vaimo siltikään mitään PERI. On eri asia saada tasinkoa, kuin periä. Vaikuttaa esimerkiksi siihen, pitääkö maksaa veroja vai ei.

Ei peri ei. Puolet asunnosta on nyt apn omaa omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi AP:ta haukutaan täällä haaskaksi ym. Kun hänellä kerta on oikeus siihen 150 tuhanteen, niin sitten on. Kukaan teistä ei antaisi 150t jollekin edellisessä suhteessa syntyneelle tyttärelle. Itseäni harmittaisi tuossa tilanteessa, että tytär on edes olemassa, muutenhan sitä perisi kaiken... Sorry.

AP:n mies on sitä paitsi kartuttanut omaisuutta asumalla AP:n vanhempien asunnossa, joten siinäkin mielessä AP ansaitsee puolet miehen omaisuudesta. Ja kyseessä on avioliitto ilman avioetoa, joten on ollut tarkoituskin, että AP saa puolet. Olette tekopyhiä, jos väitätte muuta. 

AP, pidä kiinni oikeuksistasi. Siinä ei ole mitään väärää. Olisi järjetöntä olla vaatimatta sitä, mitä sinulle kuuluu. 150t on paljon rahaa, ja ne ovat sinun. 

Minä antaisin. En voisi katsoa itseäni peilistä, jos nyysisin jälkeläisten perintöä. Jos menisin miesystäväni kanssa naimisiin, ehdottomasti hoidetaan raha-asiat niin etteivät hänen perillisensä kärsi olemassaolostani. Minulla on tienaamani rahat ja omat perintöni. Heille kuuluu heidän vanhempiensa perinnöt.

Entä jos miesystäväsi ei haluaisi että hänen lapsensa saavat koko perinnön? Miesystävä voi tietää että lapset haaskaavat perinnön taivaantuuliin silmänräpäyksessä. Tai tässä tapauksessa - perintö menee ulosottoon.

Tällaisesta tilanteesta pariskunta varmasti pystyisi keskustelemaan etukäteen. Testamentin voi tehdä kenelle tahansa ja lapsilla on silti oikeus vaatia lakiosaansa.

Gonamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttö muuttaa asunnon omistusoikeudeksi 50-50. Siinäpähän äitipuoli yrittää myydä omaa osuuttaan, kun uusi omistaja saa kämpässä asuvan teinin kaupan päälle.

Voi pyhä yksinkertaisuus näitä juttuja.

Ainoa, jonka asumisoikeus pätee kuolintapauksessa on leski. Muut maksavat kiltisti tasingon, tai kämppä myydään.

Tietysti asumaan jäävä voi myös alkaa maksaa vuokraa muille osakkaille näiden osuuksista, mutta se on jo toinen juttu ja ap:n tapauksessa tuskin järkevä ratkaisu.

Niin miten niin? Äitipuoli vaatii puolta asunnosta ja saa puolet asunnosta.

Omistusoikeus voi olla ihan hyvin 50/50 ja äitipuoli voi yrittää myydä omaa osuuttaan ihan vapaasti.

Saa vielä maksaa puolet vastikkeesta yms. kustannuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette kaikki asuneet ilmaiseksi eikä kellään mitään säästöjä. Ap:n mies sentään maksanut asunnon ennen avioliittoa. Tuolla perusteella antaisin asunnon kokonaan tyttärelle. Ap kuitenkin perii vanhempiensa talon

Olen omalle miehelleni neuvonut tekemään testamentin asunnostaan siskonsa lapselle. En halua osuutta asunnosta, jonka mies on yksin maksanut ennen avioliittomme.

Onko mies maksanut asunnosta vai saanut sen esim. perintönä omilta vanhemmiltaan? Jos kyseessä on perintö tyttären isovanhemmilta, niin ymmärrän hyvin häntä. Moraalisesti uudella vaimolla ei pitäisi olla silloin siihen osaa eikä arpaa vaikka laki sanoo toisin.

Jos tää asunto on tullut miehelke perintönä, pitää tarkastella myös hänen vanhempiensa mahdollista testamenttia. Onko siinä suljettu perillisten aviopuolisot perinnön ulkopuolelle...

Kuulostas todella erikoiselta että ensin mies on pystynyt maksamaan 300.000 e arvoisen asunnon velattomaksi asuessaan siinä lisäksi itse, eli maksaen asumiskulut lisäksi, mutta muutettuaan asumaan ilmaiseksi ap:n vanhempien asuntoon ei ole enää saanut käytännössä mitään säästöön vaan on kuollut lähes pennittömänä. Siinä mielessä perintö kuulostais loogiselta.

Ja kumma kun ap ei ole saanut mitään säästöön vaikka on asunut ilmaiseksi vanhempiensa asunnossa. 

Ilmaiseksi? Missä niin on sanottu? Monesti asunnoista on kuluja, esimerkiksi vastike, vaikka lainaa tai vuokraa ei maksaisikaan. Jos on pienet tulot, aivan hyvin säästöön voi jäädä vain pieniä summia.

Vierailija kirjoitti:

Tyttö muuttaa asunnon omistusoikeudeksi 50-50. Siinäpähän äitipuoli yrittää myydä omaa osuuttaan, kun uusi omistaja saa kämpässä asuvan teinin kaupan päälle.

Oletko koskaan kuullut termiä yhteisomistajuuden purkaminen? Se tarkoittaa sitä, että käräjäoikeus määrää tämän 50-50 omistetun asunnon myytäväksi ja rahat jaettavaksi. Eikä sen uuden omistajan tarvi, yllätys yllätys, katella teiniä päivääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miehesi omisti asunnon yksin niin sinä et peri siitä mitään ilman keskinäistä testamenttia. Vain miehesi lapsi perii.

Jos se asunto on parin ainoa omaisuus, niin kyllä vaan aplle kuuluu avio-oikeuden nojalla siitä osa. Todnäk puolet, jos mitään muuta ei ole. Vaikka mies onkin sen omistanut yksin, siitä muodostuu tasinko aplle.

Mutta ei se vaimo siltikään mitään PERI. On eri asia saada tasinkoa, kuin periä. Vaikuttaa esimerkiksi siihen, pitääkö maksaa veroja vai ei.

Ei peri ei. Puolet asunnosta on nyt apn omaa omaisuutta.

Ei, vaan tasinkoa vastaava määrä omaisuutta. Asunto on tyttären, mutta tytär on velkaa ap:lle tasingon verran ja on hänen oma asiansa, miten tuon velan maksaa. Eli myykö kämpän vai ottaako esim. lainaa.

Vierailija kirjoitti:

Gonamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttö muuttaa asunnon omistusoikeudeksi 50-50. Siinäpähän äitipuoli yrittää myydä omaa osuuttaan, kun uusi omistaja saa kämpässä asuvan teinin kaupan päälle.

Voi pyhä yksinkertaisuus näitä juttuja.

Ainoa, jonka asumisoikeus pätee kuolintapauksessa on leski. Muut maksavat kiltisti tasingon, tai kämppä myydään.

Tietysti asumaan jäävä voi myös alkaa maksaa vuokraa muille osakkaille näiden osuuksista, mutta se on jo toinen juttu ja ap:n tapauksessa tuskin järkevä ratkaisu.

Niin miten niin? Äitipuoli vaatii puolta asunnosta ja saa puolet asunnosta.

Omistusoikeus voi olla ihan hyvin 50/50 ja äitipuoli voi yrittää myydä omaa osuuttaan ihan vapaasti.

Saa vielä maksaa puolet vastikkeesta yms. kustannuksista.

Totta, tyttö voi antaa äitipuolelle tasinkona puolet asunnosta. Hänhän sen tasingon päättää. Mutta on kuvitelmaa, että sillä saa estettyä asunnon myynnin. Ei voi, sillä äitipuoli voi hakea käräjäoikeudelta yhteisomistajuuden purkua. Jonka jälkeen asunto myydään, oli tyttö siitä sitten mitä mieltä tahansa. Ja rahat jaetaan omistussuhteen mukaan.

Asunto tullaan myymään, sitä voi pitkittää ja hommaan voi tuhlata rahaa jos haluaa tehdä ap:lle kiusaa. Onko se oikeesti kannattavaa, no, mun mielestä ei, mutta mun mielipidehän se vaan on.

Mia ap:n vanhemmat asuvat? Hyvässä lykyssä perii heiltä kaksi asuntoa ja lisäksi saa puolet miehen yksin maksamasta asunnosta. Hyvin on hoitanut asiansa.

Leski ei peri mitään. Jos teillä on hallintaoikeus -testamentti ja asunto on yhteinen niin hallitset sitä niin kauan kuin elät. Joudut tietenkin kysymään tyttäreltä jos haluat myydä asunnon. Perinnön osituksessa tytär siirretään omistajaksi jolloin omistusoikeus on 50/50 teidän kesken. Mutta pähkinänkuoressa: kaikki perintö plus perintöverot menevät rintaperilliselle eli tyttärelle.

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä itsekästä ja ahnetta porukkaa! No, ei pitäisi yllättää...

Lämpimät onnittelut siitä, että olet onnistunut menestymään elämässäsi niin hyvin, että voisit huoletta antaa pois lain mukaan sinulle kuuluvat 150 000 euroa. Meillä kaikilla ei ole samanlainen rahatilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä itsekästä ja ahnetta porukkaa! No, ei pitäisi yllättää...

Lämpimät onnittelut siitä, että olet onnistunut menestymään elämässäsi niin hyvin, että voisit huoletta antaa pois lain mukaan sinulle kuuluvat 150 000 euroa. Meillä kaikilla ei ole samanlainen rahatilanne.

Mutta kun ne eivät minusta kuuluisi minulle. Minusta ne ovat lähtökohtaisesti perillisten. Ja kyllä, olen hommannut itse omaisuutta ihan omin pikkukätösin enemmän kuin tuon 150 000 euroa. 

Jos mies olisi sikarikas, voisin ottaa jonkun siivun tyyliin minulle 150 000 euroa (esim. miehen kanssa hankittu kesäpaikka) ja lapset jakavat 850 000 euroa keskenään. 

Olen lisäksi elänyt tuon todeksi jättämättä tappelematta rahasta, jonka arvoisin olevan 50 000 - 300 000 euroa. Se tulee minulle vielä joskus tai sitten ei, jos joku nainen (tai erityisesti isäni) kokee sen kuuluvan itselleen pikemmin kuin minulle.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä itsekästä ja ahnetta porukkaa! No, ei pitäisi yllättää...

Lämpimät onnittelut siitä, että olet onnistunut menestymään elämässäsi niin hyvin, että voisit huoletta antaa pois lain mukaan sinulle kuuluvat 150 000 euroa. Meillä kaikilla ei ole samanlainen rahatilanne.

Mutta kun ne eivät minusta kuuluisi minulle. Minusta ne ovat lähtökohtaisesti perillisten. Ja kyllä, olen hommannut itse omaisuutta ihan omin pikkukätösin enemmän kuin tuon 150 000 euroa. 

Jos mies olisi sikarikas, voisin ottaa jonkun siivun tyyliin minulle 150 000 euroa (esim. miehen kanssa hankittu kesäpaikka) ja lapset jakavat 850 000 euroa keskenään. 

Olen lisäksi elänyt tuon todeksi jättämättä tappelematta rahasta, jonka arvoisin olevan 50 000 - 300 000 euroa. Se tulee minulle vielä joskus tai sitten ei, jos joku nainen (tai erityisesti isäni) kokee sen kuuluvan itselleen pikemmin kuin minulle.  

Kuten todettu, onnittelut. Minulle tuo 150 000 euroa tarkoittaisi sitä, että jatkaisin elämääni asuntovelattomana. Sinä voit olla rahojen kuulumisesta mitä mieltä tahansa, mutta tässä ap:n tapauksessa puolet asunnosta on miehen kuoleman jälkeen hänen omaisuuttaan, ei perintöä, vaan omaisuutta. Ap ei ole viemässä tyttäreltä pois mitään tälle kuuluvaa.

Vierailija kirjoitti:

Leski ei peri mitään. Jos teillä on hallintaoikeus -testamentti ja asunto on yhteinen niin hallitset sitä niin kauan kuin elät. Joudut tietenkin kysymään tyttäreltä jos haluat myydä asunnon. Perinnön osituksessa tytär siirretään omistajaksi jolloin omistusoikeus on 50/50 teidän kesken. Mutta pähkinänkuoressa: kaikki perintö plus perintöverot menevät rintaperilliselle eli tyttärelle.

Olisko yhtään mitään jos lukis vaikka sen aloituksen? Ja jos ihan hurjaksi heittäydytään, niin vaikka ekan sivunkin, niin tietäisi mistä ketjussa on puhe?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä itsekästä ja ahnetta porukkaa! No, ei pitäisi yllättää...

Lämpimät onnittelut siitä, että olet onnistunut menestymään elämässäsi niin hyvin, että voisit huoletta antaa pois lain mukaan sinulle kuuluvat 150 000 euroa. Meillä kaikilla ei ole samanlainen rahatilanne.

Mutta kun ne eivät minusta kuuluisi minulle. Minusta ne ovat lähtökohtaisesti perillisten. Ja kyllä, olen hommannut itse omaisuutta ihan omin pikkukätösin enemmän kuin tuon 150 000 euroa. 

Jos mies olisi sikarikas, voisin ottaa jonkun siivun tyyliin minulle 150 000 euroa (esim. miehen kanssa hankittu kesäpaikka) ja lapset jakavat 850 000 euroa keskenään. 

Olen lisäksi elänyt tuon todeksi jättämättä tappelematta rahasta, jonka arvoisin olevan 50 000 - 300 000 euroa. Se tulee minulle vielä joskus tai sitten ei, jos joku nainen (tai erityisesti isäni) kokee sen kuuluvan itselleen pikemmin kuin minulle.  

Kuten todettu, onnittelut. Minulle tuo 150 000 euroa tarkoittaisi sitä, että jatkaisin elämääni asuntovelattomana. Sinä voit olla rahojen kuulumisesta mitä mieltä tahansa, mutta tässä ap:n tapauksessa puolet asunnosta on miehen kuoleman jälkeen hänen omaisuuttaan, ei perintöä, vaan omaisuutta. Ap ei ole viemässä tyttäreltä pois mitään tälle kuuluvaa.

Edelleen olen sitä mieltä, että on. Omaisuus ennen avioliittoa kuuluisi tyttärelle ja sen jälkeen hankittu yhteinen omaisuus voitaisiin jakaa.