Lue keskustelun säännöt.
Onko lihavuus yleensä ihmisen oma syy?
08.05.2018 |
Mitä mieltä? kun sanoin tuon yleensä niin rajaan sillä pois mahdolliset sairaudet jotka aiheuttaa painon kertymistä.
Mutta näin muuten. Ja mitä mieltä fat shaming "liikkeestä"
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Telkkarin Hengenvaarallisesti lihava ohjelmassa melkein kaikki kertovat seksuaalista hyväksikäytöstä lapsuudessaan. Uskon, että jos suomalaisten sairaalloisesti lihavien taustoja aletaan selvittää, niin joku syy liialliseen syömiseen löytyy.
Kaikilla siinä sarjassa on henkinen syy siihen syömiseen ollut alunperin ja toki kroppa alkaa sitä vaatiakin sitten kun siihen ruokaan tulee addikti, mutta aivoissahan se "vika" on, mutta ei älyssä.
Ihminen on sellainen eläin että yrittää henkistä pahaa oloa aina lääkitä itse jollain, ja siitä tulee sitten aivojen toiminnan takia addikti. Toisille se lääkitys on ruoka, joillekin alkoholi, huumeet, irtosuhteet, shoppailu, juoksu ja muu kuntoilu, pelaaminen, lääkkeiden väärinkäyttö... mitä nyt ikinä keksiikin joka vie ajatukset pois siitä ahdistuksesta joka on tullut jopa jo lapsuudessa, hylkääminen, läheisen menetys, kiusaaminen, väkivalta, hyväksikäyttö jne.
Lihavuuteen liittyy myös paljon yksilöllisiä asioita joita nyt vasta aletaan saada selville, esim. suoliston bakteerikanta. Jotkut ihmiset ei liho yhtä herkästi kuin toiset ja ne toiset myös laihtuu nopeammin kuin lihavuuteen syystä tai toisesta taipuvaiset.
Ei lihavat ole niin tyhmiä etteivät tietäisi että jos syö paljon kaloreita eikä liiku niin lihoo. Jos sellaista väittää on itse todella tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma tarinani on sellainen kuin monella valitettavasti. Kiloja hiipi iän myötä huomaamattomasti. Opiskeluaika lihotti 10 kg, kun piti bilettää ja syötyäkin tuli mitä sattuu. Sitten tuli perheellistyminen, auton hankinta, liikkuminen väheni - taas joitain kiloja lisää. 2 lasta, joista molemmista jäi 10 kg lisäpainoa. Niin sitä huomasi entinen 50-kiloinen olevansa 80-kiloinen tukeva täti.
Jotenkin oikeasti vasta siinä vaiheessa heräsin ylipainooni. Aina ennen olin ajatellut että ne kilot jotenkin menee itsestään pois, opintokilot kun lopettaa biletyksen, raskauskilot kun imettää ja uni paranee vauvan kasvaessa ja alkaessa nukkua yöt jne. Kun heräsin kiloihin tein klassisen virheen. Sen sijaan että olisin järkevästi alkanut keventää ruokavaliota, minä ilmoittauduin Cambridge-painonhallintaryhmään jossa syötiin kuukausia pelkkää pussiruokaa, 600 kcal per päivä.
Paino lähti. Kamalilla oireilla ja heikotuksilla, mutta 25 kiloa lähti 6 kuukaudessa. Valitettavasti sain sivuviakutuksena joitain ikäviä juttuja, joista pahin syömishäiriö (BED, ahmimishäiriö). Ja kun lihoin ahmimisen alettua pikavauhtia takaisin, rasvaprosenttini nousi tolkuttomaksi verrattuna entiseen, kun olin ilmeisesti laihduutksella kuihduttanut lihaksia paljon, ja uudelleenlihoessa ne "korvaantuivat" rasvalla. Siiinä olin sitten, 85-kiloinen nainen jonka rasva-% yli 50. Kun on paljon rasvaa ja vähän lihaksia, kulutus on valitettavasti melko onnettoman pieni, jolloin laihdutus on vaikeaa. Vieläkin saan syödä vain noin 1600 kcal että pysyn nykyisessä painossa edes, siis merkittävässä ylipainossa. Enkä uskalla enää laihduttaa, koska aina se johtaa ahmimishäiriön kostoiskuun.
Paskempi homma, noita tarinoita kuulee toisinaan. Ihmiset haksahtavat noihin pikadieetteihin ymmärtämättä että ovat vain rakentamassa isompaa ongelmaa.
Sinä tarvitset kyllä painonpudotusruokavalion, mutta lisäksi paljon aikaa, sitoutuneisuutta ja liikuntaa (lihasmassan takia).
Laihduttajan paras ystävä on proteiini, se on kaikista makroravinteista kehonkoostumuksen kannalta parasta. Rasvaakin tarvitset kohtuudella (rasva pitää myös näläntunteen loitolla), ja niistä painonhallinnan kannalta parasta ovat kertatyydyttymättömät rasvat. Hiilihydraatit olisi parasta ottaa kasviksista ja nopeat hiilarit ehdottomasti välteltäviä.
Oletan ettet ole himourheilija, joten kävely on erittäin hyvä keino laittaa laihtumisprosessi käyntiin. Itse kävelin aikoinaan joka päivä 5 km kunnes jaksoin siirtyä juoksuun.
Kävelen kyllä pakostakin noin 1,5 tuntia päivässä, kun kaksi isoa koiraa omistan :) Muuta liikuntaa ei tosiaan tule harrastettua, ei oikein jaksa/ehdi kun on vaativa työ, lapset, koirat.
Olen käynyt tunnetulla ravitsemusterapeutilla vuoden verran ja nyt on päästy siihen, ettei ahmimiskohtauksia enää ole ilmennyt kuin joku satunnainen jos on poikkeuksellisen stressaavaa töissä. Mutta siihen on päästy vain sillä, että minulta on kielletty kaikenlainen laihduttamisen ajatteleminenkin toistaiseksi niin että "kehon pitkäaikainen nälkä" rauhoittuu. Vähitellen vaan terveellistämistä ruokavalioon, miettimättä vielä kaloreita. Ja olen kyllä aika onnellinen siitäkin etten enää sentään liho jatkuvasti. Sen Cambridgen jälkeen kun aloin ahmia lihoin niin nopeasti, että sain kroppaan pahemmat raskausarvet kuin raskauksista koskaan :-o
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon ollut aina lihava ja aikuisiällä se on oma syy, mutta opitut tavat vaikuttaa. Äitini lohtusöi (isäni kuoltua yllättäen) raskauden ajan niin, että hyvä jos sängystä pääsi ylös loppuraskaudessa. Äiti aina huolehti, että ruokaa on riittävästi ja ylikin. Myös oli ylivarovainen mun liikkumisen suhteen ettei vaan käynyt mitään loukkaantumisia. Mä oon muuten pienikokoinen, mutta ylipainoa on ollut aina johtuen siitä, että oon aina oppinut syömään liikaa. Lapsuudessa vielä lähes kaikki piti olla light versiota, koska olin ylipainoinen, mutta paino ei tippunut. Lapsuudesta lähtien tää elämä painon kanssa ollut yhtä jojoilua. Sitten kun alan liikkumaan niin vedän itteni loppuun muutamassa viikossa ja sitten innostus lopahtaa. Rakastan ruoanlaittoa ja syömistä. En niinkään tykkää syödä karkkia, sipsiä, limuja yms. Mutta ruoka itsessään on herkkua. Syön 4-5krt päivässä. Pitäisi vaan osata pienentää annoskoko siihen mitä 150cm pituiselle ihmiselle tarkoitettu.
Moni ihminen lihottaa itsensä juomalla. Limonadit, mehut, maito...noissa on järjettömästi energiaa mutta ne eivät poista näläntunnetta.
Jos teet itse ruokasi, sulla on loistava mahdollisuus kontrolloida rasvankäyttöäsi. Seuraat vain tarkasti ettet tunge patoihisi liikaa rasvaa missään muodossa, ja ymmärrät että pihvinpaisto ei kaipaa nyrkillistä voita.
Tervetuloa laatimaan mulle uus ruokavalio. Maitoa en ole juonnut aikuisiällä muuten kuin kahvin kanssa ja sekin nykyää kauramaitoa. Mehuja juon pari kertaa viikossa ja limua vielä harvemmin. Alkoholia juon myös harvoin. Rypsiöljyä paistamiseen. Kerroin jo, että ongelma on yksinkertaisesti se, että SYÖN liikaa. Ja ymmärtäen vielä sen, että oon pienikokoinen muuten, mutta painoa on. Jos vaikka syön leivän niin varmasti syön vielä toisenkin. Jos syön ensin esim. 5lihapullaa niin santsaan vielä 2-3 lihapullaa lisää. Tai vaikka kasvissosekeitto ilman kermaa niin pakko sitäkin saada lisää. Tommonen ei nyt varmaan haittaisi, jos olisi 180cm pitkä, mutta lyhyenä ihmisenä mä en saisi santsata yhtään. Mä vaan tykkään syömisestä eikä ylensyöminen saa mulle huonoa oloa aikaan.
Heitin vain kokeeksi lihottavat juomat, sillä ne ovat ylipainoisille yllättävän usein sellainen energialisä mitä he eivät tajua.
Teet itse ruokasi, ja se on hyvä asia sillä silloin yleensä rasvaakaan ei tule laitettua liikaa. Sinä syöt selkeästi liikaa, mutta oletko varma ettet syö liikaa hiilihydraatteja? Pääruoka jossa on hiilihydraattipitoinen lisäke, ei vaadi enää voileipiä.
Jos haluat laihduttaa, niin lisää proteiinin osuutta kokonaisenergiansaannissa ja vähennä hiilihydraatin osuutta. Näläntunteen pitäisi helpottaa ja ahmiminen vähenee.
Painonhallinnan kannalta tärkeimmät rasvat ovat tutkimusten mukaan kertatyydyttymättömät rasvat (esim. oliiviöljy, avokado).
Mulla on pariikin otteeseen ollut personal trainer ja oon yrittänyt sillä ohjeistuksella laihduttaa ja muuttaa ruokavalioo, mutta oon hyvin nopeasti tylsistynyt siihen. Tänäpäivänä pelkästää etoo, jos mietin rahkaa ja raejuustoa, koska tuntui että niitä oli vedettävä aamuin illoin. Tykkään laittaa monipuolisesti ruokaa. Kaikenlaista. Kasviksia syödään myös. Tiedän, että nautin liikaa hiilihydraatteja, mutta rakastan leipää, pastaa yms. Mun täytyisi päästä eroon tuosta santsaamisesta. Se on ongelma. Itsekuria pitäisi saada kasvatettua.
Oli syy lihavuuteen mikä hyvänsä, ja siihen ettei saa laihdutettua. Niin eniten mua näissä keskusteluissa aina häiritsee se, että kaikkien lihavien oletetaan lihovan koko ajan lisää.
Suurin osa lihavista varmasti ennemminkin on laihtumassa kuin lihomassa, tai pysyy samassa painossa, vain osa on matkalla lihavuuteen. Myös hoikissa on niitä jotka ovat aloittaneet lihomisen, se ei vaan vielä näy.
Minä olen ollut 15 vuotta 130 kiloinen, eli en syö kaksinkäsin koko ajan ruokaa, koska en liho, mutta en myöskään syö vähemmän kaloreita kuin kulutan, joten en myöskään laihdu. Tiedostan sen että syön täysin vääriä ruokia, kuten suklaata, mutta elämäni on vaan sellaista että tarvitsen mielihyvää tuovaa ruokaa palkinnoksi aina siitä että olen jaksanut taas yhden päivän iltaan asti. En käytä mitään muita päihteitä, kahvia tai muutakaan joka voisi olla sellainen nautinto joka korvaisi suklaan. Stressi ja ahdistus on koko ajan läsnä, kipuja on jokaisena päivänä vaikka mitään sairautta ei ole löydetty ja olen ollut uupunut jo 10 vuotta ja se tuntuu vaan pahenevan. Minulle nälän tunteella ei ole mitään väliä, enkä ole nälkäisenä kiukkuinen kuten moni hoikka on. Minulle ruoka on vain nautintoaine, ei polttoaine tai mikään muukaan sellainen. Jos ei ole mitään hyvää syötävää, niin en syö mitään.
Peruskulutukseni on 2000 kaloria ja päivän kulutus n. 2500 kaloria, eli en vedä mitään 4000 kaloria päivässä, kuten joku tuossa kertoi lihavan ystävänsä syövän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma tarinani on sellainen kuin monella valitettavasti. Kiloja hiipi iän myötä huomaamattomasti. Opiskeluaika lihotti 10 kg, kun piti bilettää ja syötyäkin tuli mitä sattuu. Sitten tuli perheellistyminen, auton hankinta, liikkuminen väheni - taas joitain kiloja lisää. 2 lasta, joista molemmista jäi 10 kg lisäpainoa. Niin sitä huomasi entinen 50-kiloinen olevansa 80-kiloinen tukeva täti.
Jotenkin oikeasti vasta siinä vaiheessa heräsin ylipainooni. Aina ennen olin ajatellut että ne kilot jotenkin menee itsestään pois, opintokilot kun lopettaa biletyksen, raskauskilot kun imettää ja uni paranee vauvan kasvaessa ja alkaessa nukkua yöt jne. Kun heräsin kiloihin tein klassisen virheen. Sen sijaan että olisin järkevästi alkanut keventää ruokavaliota, minä ilmoittauduin Cambridge-painonhallintaryhmään jossa syötiin kuukausia pelkkää pussiruokaa, 600 kcal per päivä.
Paino lähti. Kamalilla oireilla ja heikotuksilla, mutta 25 kiloa lähti 6 kuukaudessa. Valitettavasti sain sivuviakutuksena joitain ikäviä juttuja, joista pahin syömishäiriö (BED, ahmimishäiriö). Ja kun lihoin ahmimisen alettua pikavauhtia takaisin, rasvaprosenttini nousi tolkuttomaksi verrattuna entiseen, kun olin ilmeisesti laihduutksella kuihduttanut lihaksia paljon, ja uudelleenlihoessa ne "korvaantuivat" rasvalla. Siiinä olin sitten, 85-kiloinen nainen jonka rasva-% yli 50. Kun on paljon rasvaa ja vähän lihaksia, kulutus on valitettavasti melko onnettoman pieni, jolloin laihdutus on vaikeaa. Vieläkin saan syödä vain noin 1600 kcal että pysyn nykyisessä painossa edes, siis merkittävässä ylipainossa. Enkä uskalla enää laihduttaa, koska aina se johtaa ahmimishäiriön kostoiskuun.
Paskempi homma, noita tarinoita kuulee toisinaan. Ihmiset haksahtavat noihin pikadieetteihin ymmärtämättä että ovat vain rakentamassa isompaa ongelmaa.
Sinä tarvitset kyllä painonpudotusruokavalion, mutta lisäksi paljon aikaa, sitoutuneisuutta ja liikuntaa (lihasmassan takia).
Laihduttajan paras ystävä on proteiini, se on kaikista makroravinteista kehonkoostumuksen kannalta parasta. Rasvaakin tarvitset kohtuudella (rasva pitää myös näläntunteen loitolla), ja niistä painonhallinnan kannalta parasta ovat kertatyydyttymättömät rasvat. Hiilihydraatit olisi parasta ottaa kasviksista ja nopeat hiilarit ehdottomasti välteltäviä.
Oletan ettet ole himourheilija, joten kävely on erittäin hyvä keino laittaa laihtumisprosessi käyntiin. Itse kävelin aikoinaan joka päivä 5 km kunnes jaksoin siirtyä juoksuun.
Kävelen kyllä pakostakin noin 1,5 tuntia päivässä, kun kaksi isoa koiraa omistan :) Muuta liikuntaa ei tosiaan tule harrastettua, ei oikein jaksa/ehdi kun on vaativa työ, lapset, koirat.
Olen käynyt tunnetulla ravitsemusterapeutilla vuoden verran ja nyt on päästy siihen, ettei ahmimiskohtauksia enää ole ilmennyt kuin joku satunnainen jos on poikkeuksellisen stressaavaa töissä. Mutta siihen on päästy vain sillä, että minulta on kielletty kaikenlainen laihduttamisen ajatteleminenkin toistaiseksi niin että "kehon pitkäaikainen nälkä" rauhoittuu. Vähitellen vaan terveellistämistä ruokavalioon, miettimättä vielä kaloreita. Ja olen kyllä aika onnellinen siitäkin etten enää sentään liho jatkuvasti. Sen Cambridgen jälkeen kun aloin ahmia lihoin niin nopeasti, että sain kroppaan pahemmat raskausarvet kuin raskauksista koskaan :-o
Oliko ravitsemusterapeutin kanssa puhetta makroravinteista?
Laihtuminen on siitä merkillinen laji, ettei se vaadi muuta kuin sitä että tyydytät nälkäsi ruuilla joissa makroravinteet edesauttavat tavoitettasi.
Ylipainoinen lisää proteiinin prosentuaalista osuutta ruokavaliossa ja vähentää vastaavasti rasvoja jos niitä on tullut nautittua liikaa. Hiilihydraattejakin kannattaa vähentää jos niitä on mennyt liikaa, tai hylkää korkean glykeemisen indeksin hiilihydraatit ja siirtyy ns. hitaisiin hiilareihin. Laihduttaminen ei perustu nälkään, vaan siihen että osataan syödä niitä makroravinteita jotka edesauttavat pitämään hyvin nälkää ja pitävät sitäkautta syömishimon kurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kahdesti laihtunut suuren määrän ja nyt pysynyt laihana monta vuotta.Tottumukset muuttuvat hitaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon ollut aina lihava ja aikuisiällä se on oma syy, mutta opitut tavat vaikuttaa. Äitini lohtusöi (isäni kuoltua yllättäen) raskauden ajan niin, että hyvä jos sängystä pääsi ylös loppuraskaudessa. Äiti aina huolehti, että ruokaa on riittävästi ja ylikin. Myös oli ylivarovainen mun liikkumisen suhteen ettei vaan käynyt mitään loukkaantumisia. Mä oon muuten pienikokoinen, mutta ylipainoa on ollut aina johtuen siitä, että oon aina oppinut syömään liikaa. Lapsuudessa vielä lähes kaikki piti olla light versiota, koska olin ylipainoinen, mutta paino ei tippunut. Lapsuudesta lähtien tää elämä painon kanssa ollut yhtä jojoilua. Sitten kun alan liikkumaan niin vedän itteni loppuun muutamassa viikossa ja sitten innostus lopahtaa. Rakastan ruoanlaittoa ja syömistä. En niinkään tykkää syödä karkkia, sipsiä, limuja yms. Mutta ruoka itsessään on herkkua. Syön 4-5krt päivässä. Pitäisi vaan osata pienentää annoskoko siihen mitä 150cm pituiselle ihmiselle tarkoitettu.
Moni ihminen lihottaa itsensä juomalla. Limonadit, mehut, maito...noissa on järjettömästi energiaa mutta ne eivät poista näläntunnetta.
Jos teet itse ruokasi, sulla on loistava mahdollisuus kontrolloida rasvankäyttöäsi. Seuraat vain tarkasti ettet tunge patoihisi liikaa rasvaa missään muodossa, ja ymmärrät että pihvinpaisto ei kaipaa nyrkillistä voita.
Tervetuloa laatimaan mulle uus ruokavalio. Maitoa en ole juonnut aikuisiällä muuten kuin kahvin kanssa ja sekin nykyää kauramaitoa. Mehuja juon pari kertaa viikossa ja limua vielä harvemmin. Alkoholia juon myös harvoin. Rypsiöljyä paistamiseen. Kerroin jo, että ongelma on yksinkertaisesti se, että SYÖN liikaa. Ja ymmärtäen vielä sen, että oon pienikokoinen muuten, mutta painoa on. Jos vaikka syön leivän niin varmasti syön vielä toisenkin. Jos syön ensin esim. 5lihapullaa niin santsaan vielä 2-3 lihapullaa lisää. Tai vaikka kasvissosekeitto ilman kermaa niin pakko sitäkin saada lisää. Tommonen ei nyt varmaan haittaisi, jos olisi 180cm pitkä, mutta lyhyenä ihmisenä mä en saisi santsata yhtään. Mä vaan tykkään syömisestä eikä ylensyöminen saa mulle huonoa oloa aikaan.
Heitin vain kokeeksi lihottavat juomat, sillä ne ovat ylipainoisille yllättävän usein sellainen energialisä mitä he eivät tajua.
Teet itse ruokasi, ja se on hyvä asia sillä silloin yleensä rasvaakaan ei tule laitettua liikaa. Sinä syöt selkeästi liikaa, mutta oletko varma ettet syö liikaa hiilihydraatteja? Pääruoka jossa on hiilihydraattipitoinen lisäke, ei vaadi enää voileipiä.
Jos haluat laihduttaa, niin lisää proteiinin osuutta kokonaisenergiansaannissa ja vähennä hiilihydraatin osuutta. Näläntunteen pitäisi helpottaa ja ahmiminen vähenee.
Painonhallinnan kannalta tärkeimmät rasvat ovat tutkimusten mukaan kertatyydyttymättömät rasvat (esim. oliiviöljy, avokado).
Mulla on pariikin otteeseen ollut personal trainer ja oon yrittänyt sillä ohjeistuksella laihduttaa ja muuttaa ruokavalioo, mutta oon hyvin nopeasti tylsistynyt siihen. Tänäpäivänä pelkästää etoo, jos mietin rahkaa ja raejuustoa, koska tuntui että niitä oli vedettävä aamuin illoin. Tykkään laittaa monipuolisesti ruokaa. Kaikenlaista. Kasviksia syödään myös. Tiedän, että nautin liikaa hiilihydraatteja, mutta rakastan leipää, pastaa yms. Mun täytyisi päästä eroon tuosta santsaamisesta. Se on ongelma. Itsekuria pitäisi saada kasvatettua.
Ainiin ja tietysti nämä pastat, riisit yms. On joko täysjyvää/tummaa ns. Parempaa. Ja leipäkin on tummaa. Mä vaan oon ylensyöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon ollut aina lihava ja aikuisiällä se on oma syy, mutta opitut tavat vaikuttaa. Äitini lohtusöi (isäni kuoltua yllättäen) raskauden ajan niin, että hyvä jos sängystä pääsi ylös loppuraskaudessa. Äiti aina huolehti, että ruokaa on riittävästi ja ylikin. Myös oli ylivarovainen mun liikkumisen suhteen ettei vaan käynyt mitään loukkaantumisia. Mä oon muuten pienikokoinen, mutta ylipainoa on ollut aina johtuen siitä, että oon aina oppinut syömään liikaa. Lapsuudessa vielä lähes kaikki piti olla light versiota, koska olin ylipainoinen, mutta paino ei tippunut. Lapsuudesta lähtien tää elämä painon kanssa ollut yhtä jojoilua. Sitten kun alan liikkumaan niin vedän itteni loppuun muutamassa viikossa ja sitten innostus lopahtaa. Rakastan ruoanlaittoa ja syömistä. En niinkään tykkää syödä karkkia, sipsiä, limuja yms. Mutta ruoka itsessään on herkkua. Syön 4-5krt päivässä. Pitäisi vaan osata pienentää annoskoko siihen mitä 150cm pituiselle ihmiselle tarkoitettu.
Moni ihminen lihottaa itsensä juomalla. Limonadit, mehut, maito...noissa on järjettömästi energiaa mutta ne eivät poista näläntunnetta.
Jos teet itse ruokasi, sulla on loistava mahdollisuus kontrolloida rasvankäyttöäsi. Seuraat vain tarkasti ettet tunge patoihisi liikaa rasvaa missään muodossa, ja ymmärrät että pihvinpaisto ei kaipaa nyrkillistä voita.
Tervetuloa laatimaan mulle uus ruokavalio. Maitoa en ole juonnut aikuisiällä muuten kuin kahvin kanssa ja sekin nykyää kauramaitoa. Mehuja juon pari kertaa viikossa ja limua vielä harvemmin. Alkoholia juon myös harvoin. Rypsiöljyä paistamiseen. Kerroin jo, että ongelma on yksinkertaisesti se, että SYÖN liikaa. Ja ymmärtäen vielä sen, että oon pienikokoinen muuten, mutta painoa on. Jos vaikka syön leivän niin varmasti syön vielä toisenkin. Jos syön ensin esim. 5lihapullaa niin santsaan vielä 2-3 lihapullaa lisää. Tai vaikka kasvissosekeitto ilman kermaa niin pakko sitäkin saada lisää. Tommonen ei nyt varmaan haittaisi, jos olisi 180cm pitkä, mutta lyhyenä ihmisenä mä en saisi santsata yhtään. Mä vaan tykkään syömisestä eikä ylensyöminen saa mulle huonoa oloa aikaan.
Heitin vain kokeeksi lihottavat juomat, sillä ne ovat ylipainoisille yllättävän usein sellainen energialisä mitä he eivät tajua.
Teet itse ruokasi, ja se on hyvä asia sillä silloin yleensä rasvaakaan ei tule laitettua liikaa. Sinä syöt selkeästi liikaa, mutta oletko varma ettet syö liikaa hiilihydraatteja? Pääruoka jossa on hiilihydraattipitoinen lisäke, ei vaadi enää voileipiä.
Jos haluat laihduttaa, niin lisää proteiinin osuutta kokonaisenergiansaannissa ja vähennä hiilihydraatin osuutta. Näläntunteen pitäisi helpottaa ja ahmiminen vähenee.
Painonhallinnan kannalta tärkeimmät rasvat ovat tutkimusten mukaan kertatyydyttymättömät rasvat (esim. oliiviöljy, avokado).
Mulla on pariikin otteeseen ollut personal trainer ja oon yrittänyt sillä ohjeistuksella laihduttaa ja muuttaa ruokavalioo, mutta oon hyvin nopeasti tylsistynyt siihen. Tänäpäivänä pelkästää etoo, jos mietin rahkaa ja raejuustoa, koska tuntui että niitä oli vedettävä aamuin illoin. Tykkään laittaa monipuolisesti ruokaa. Kaikenlaista. Kasviksia syödään myös. Tiedän, että nautin liikaa hiilihydraatteja, mutta rakastan leipää, pastaa yms. Mun täytyisi päästä eroon tuosta santsaamisesta. Se on ongelma. Itsekuria pitäisi saada kasvatettua.
Ylensyönti johtuu näläntunteesta, näin se oli ainakin minulla.
Minä söin yksinkertaisesti liian vähän proteiineja, ja vastaavasti liikaa hiilihydraatteja. Kun lisäsin proteiinin osuutta, hiilihydraatit vähenivät ja verensokeriarvojen heilahtelu loppui joka vähensi myös syömishimoani.
Kaikki vhh-dieetit perustuvat siihen, että rasva ja proteiinit pitävät kylläisyyden tunteen pidempään kuin hiilihydraatit. Käytännössä noissa dieeteissä teho ei perustu mihinkään "rasvan rasvaa polttavaan vaikutukseen" (kuten valheellisesti väitetään), vaan siihen että elimistö vetelee miinuskaloreilla vaikka masussa on kylläinen olo.
Vhh-ruokavalio on tehokas laihdutuskeino, mutta siihen liittyy liian suuret riskit jotta siihen kannattaisi lähteä ellei ole 100 prosenttisen varma siitä mitä tekee. Jos haluaa pienentää kehon rasvaprosenttia, on terveellisintä olla tunkematta sitä samaan aikaan elimistöön.
Vierailija kirjoitti:
Oli syy lihavuuteen mikä hyvänsä, ja siihen ettei saa laihdutettua. Niin eniten mua näissä keskusteluissa aina häiritsee se, että kaikkien lihavien oletetaan lihovan koko ajan lisää.
Suurin osa lihavista varmasti ennemminkin on laihtumassa kuin lihomassa, tai pysyy samassa painossa, vain osa on matkalla lihavuuteen. Myös hoikissa on niitä jotka ovat aloittaneet lihomisen, se ei vaan vielä näy.
Minä olen ollut 15 vuotta 130 kiloinen, eli en syö kaksinkäsin koko ajan ruokaa, koska en liho, mutta en myöskään syö vähemmän kaloreita kuin kulutan, joten en myöskään laihdu. Tiedostan sen että syön täysin vääriä ruokia, kuten suklaata, mutta elämäni on vaan sellaista että tarvitsen mielihyvää tuovaa ruokaa palkinnoksi aina siitä että olen jaksanut taas yhden päivän iltaan asti. En käytä mitään muita päihteitä, kahvia tai muutakaan joka voisi olla sellainen nautinto joka korvaisi suklaan. Stressi ja ahdistus on koko ajan läsnä, kipuja on jokaisena päivänä vaikka mitään sairautta ei ole löydetty ja olen ollut uupunut jo 10 vuotta ja se tuntuu vaan pahenevan. Minulle nälän tunteella ei ole mitään väliä, enkä ole nälkäisenä kiukkuinen kuten moni hoikka on. Minulle ruoka on vain nautintoaine, ei polttoaine tai mikään muukaan sellainen. Jos ei ole mitään hyvää syötävää, niin en syö mitään.
Peruskulutukseni on 2000 kaloria ja päivän kulutus n. 2500 kaloria, eli en vedä mitään 4000 kaloria päivässä, kuten joku tuossa kertoi lihavan ystävänsä syövän.
Niin ja mainitsen myös sen, että minä en ole koskaan pystynyt syömään isoja määriä ruokaa, en voi sietää ähkyä oloa. Jos syö mahan täyteen se on täynnä sitten 4-6h jos ähkyyn syön niin siinä tunteessa pitää kärvistellä 8 tuntiakin ennenkuin alkaa tuntua normaalilta. Minulla on IBS ja paha oksentamiskammo. En ahnehdi yleensä ruokaa, koska tiedän että maksan siitä kalliisti jälkikäteen. En myöskään voi syödä kaikkia ruoka-aineita, esim. makrarooni/pasta on aika varma homma että muutaman tunnin päästä istun kovassa kipukohtauksessa pöntöllä ripuloimassa. Sama juttu tulee jos syö liian rasvaista ja maustettua ruokaa tai liikaa kasviksia tai hedelmiä, tai vaikka tuoretta leipää.
Hoikat ihmiset syö paljon isompia annoksia kuin minä, varmasti kuluttavatkin paljon enemmän kuin minä, mutta yleensä ihmettelevät sitä kun vaikka ravintolassa jätän syömättä ruokaa ja valitan että maha on liian täynnä. Ei se että olen iso ulkoisesti tarkoita automaattisesti että mun maha vetää kilotolkulla tavaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma tarinani on sellainen kuin monella valitettavasti. Kiloja hiipi iän myötä huomaamattomasti. Opiskeluaika lihotti 10 kg, kun piti bilettää ja syötyäkin tuli mitä sattuu. Sitten tuli perheellistyminen, auton hankinta, liikkuminen väheni - taas joitain kiloja lisää. 2 lasta, joista molemmista jäi 10 kg lisäpainoa. Niin sitä huomasi entinen 50-kiloinen olevansa 80-kiloinen tukeva täti.
Jotenkin oikeasti vasta siinä vaiheessa heräsin ylipainooni. Aina ennen olin ajatellut että ne kilot jotenkin menee itsestään pois, opintokilot kun lopettaa biletyksen, raskauskilot kun imettää ja uni paranee vauvan kasvaessa ja alkaessa nukkua yöt jne. Kun heräsin kiloihin tein klassisen virheen. Sen sijaan että olisin järkevästi alkanut keventää ruokavaliota, minä ilmoittauduin Cambridge-painonhallintaryhmään jossa syötiin kuukausia pelkkää pussiruokaa, 600 kcal per päivä.
Paino lähti. Kamalilla oireilla ja heikotuksilla, mutta 25 kiloa lähti 6 kuukaudessa. Valitettavasti sain sivuviakutuksena joitain ikäviä juttuja, joista pahin syömishäiriö (BED, ahmimishäiriö). Ja kun lihoin ahmimisen alettua pikavauhtia takaisin, rasvaprosenttini nousi tolkuttomaksi verrattuna entiseen, kun olin ilmeisesti laihduutksella kuihduttanut lihaksia paljon, ja uudelleenlihoessa ne "korvaantuivat" rasvalla. Siiinä olin sitten, 85-kiloinen nainen jonka rasva-% yli 50. Kun on paljon rasvaa ja vähän lihaksia, kulutus on valitettavasti melko onnettoman pieni, jolloin laihdutus on vaikeaa. Vieläkin saan syödä vain noin 1600 kcal että pysyn nykyisessä painossa edes, siis merkittävässä ylipainossa. Enkä uskalla enää laihduttaa, koska aina se johtaa ahmimishäiriön kostoiskuun.
Paskempi homma, noita tarinoita kuulee toisinaan. Ihmiset haksahtavat noihin pikadieetteihin ymmärtämättä että ovat vain rakentamassa isompaa ongelmaa.
Sinä tarvitset kyllä painonpudotusruokavalion, mutta lisäksi paljon aikaa, sitoutuneisuutta ja liikuntaa (lihasmassan takia).
Laihduttajan paras ystävä on proteiini, se on kaikista makroravinteista kehonkoostumuksen kannalta parasta. Rasvaakin tarvitset kohtuudella (rasva pitää myös näläntunteen loitolla), ja niistä painonhallinnan kannalta parasta ovat kertatyydyttymättömät rasvat. Hiilihydraatit olisi parasta ottaa kasviksista ja nopeat hiilarit ehdottomasti välteltäviä.
Oletan ettet ole himourheilija, joten kävely on erittäin hyvä keino laittaa laihtumisprosessi käyntiin. Itse kävelin aikoinaan joka päivä 5 km kunnes jaksoin siirtyä juoksuun.
Kävelen kyllä pakostakin noin 1,5 tuntia päivässä, kun kaksi isoa koiraa omistan :) Muuta liikuntaa ei tosiaan tule harrastettua, ei oikein jaksa/ehdi kun on vaativa työ, lapset, koirat.
Olen käynyt tunnetulla ravitsemusterapeutilla vuoden verran ja nyt on päästy siihen, ettei ahmimiskohtauksia enää ole ilmennyt kuin joku satunnainen jos on poikkeuksellisen stressaavaa töissä. Mutta siihen on päästy vain sillä, että minulta on kielletty kaikenlainen laihduttamisen ajatteleminenkin toistaiseksi niin että "kehon pitkäaikainen nälkä" rauhoittuu. Vähitellen vaan terveellistämistä ruokavalioon, miettimättä vielä kaloreita. Ja olen kyllä aika onnellinen siitäkin etten enää sentään liho jatkuvasti. Sen Cambridgen jälkeen kun aloin ahmia lihoin niin nopeasti, että sain kroppaan pahemmat raskausarvet kuin raskauksista koskaan :-o
Oliko ravitsemusterapeutin kanssa puhetta makroravinteista?
Laihtuminen on siitä merkillinen laji, ettei se vaadi muuta kuin sitä että tyydytät nälkäsi ruuilla joissa makroravinteet edesauttavat tavoitettasi.
Ylipainoinen lisää proteiinin prosentuaalista osuutta ruokavaliossa ja vähentää vastaavasti rasvoja jos niitä on tullut nautittua liikaa. Hiilihydraattejakin kannattaa vähentää jos niitä on mennyt liikaa, tai hylkää korkean glykeemisen indeksin hiilihydraatit ja siirtyy ns. hitaisiin hiilareihin. Laihduttaminen ei perustu nälkään, vaan siihen että osataan syödä niitä makroravinteita jotka edesauttavat pitämään hyvin nälkää ja pitävät sitäkautta syömishimon kurissa.
Kaikistä tärkein tekijä jokatapauksessa on syötyjen kaloreiden määrä. Jos haluaa laihtua pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa.
Pelkkien makroravinteiden osuuksia muuttamalla ei paino lähde putoamaan jos ei samalla syödyn energian määrä vähene. Poikkeuksena tähän ketoosi jos syö pelkkää rasvaa ja proteiinia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma tarinani on sellainen kuin monella valitettavasti. Kiloja hiipi iän myötä huomaamattomasti. Opiskeluaika lihotti 10 kg, kun piti bilettää ja syötyäkin tuli mitä sattuu. Sitten tuli perheellistyminen, auton hankinta, liikkuminen väheni - taas joitain kiloja lisää. 2 lasta, joista molemmista jäi 10 kg lisäpainoa. Niin sitä huomasi entinen 50-kiloinen olevansa 80-kiloinen tukeva täti.
Jotenkin oikeasti vasta siinä vaiheessa heräsin ylipainooni. Aina ennen olin ajatellut että ne kilot jotenkin menee itsestään pois, opintokilot kun lopettaa biletyksen, raskauskilot kun imettää ja uni paranee vauvan kasvaessa ja alkaessa nukkua yöt jne. Kun heräsin kiloihin tein klassisen virheen. Sen sijaan että olisin järkevästi alkanut keventää ruokavaliota, minä ilmoittauduin Cambridge-painonhallintaryhmään jossa syötiin kuukausia pelkkää pussiruokaa, 600 kcal per päivä.
Paino lähti. Kamalilla oireilla ja heikotuksilla, mutta 25 kiloa lähti 6 kuukaudessa. Valitettavasti sain sivuviakutuksena joitain ikäviä juttuja, joista pahin syömishäiriö (BED, ahmimishäiriö). Ja kun lihoin ahmimisen alettua pikavauhtia takaisin, rasvaprosenttini nousi tolkuttomaksi verrattuna entiseen, kun olin ilmeisesti laihduutksella kuihduttanut lihaksia paljon, ja uudelleenlihoessa ne "korvaantuivat" rasvalla. Siiinä olin sitten, 85-kiloinen nainen jonka rasva-% yli 50. Kun on paljon rasvaa ja vähän lihaksia, kulutus on valitettavasti melko onnettoman pieni, jolloin laihdutus on vaikeaa. Vieläkin saan syödä vain noin 1600 kcal että pysyn nykyisessä painossa edes, siis merkittävässä ylipainossa. Enkä uskalla enää laihduttaa, koska aina se johtaa ahmimishäiriön kostoiskuun.
Paskempi homma, noita tarinoita kuulee toisinaan. Ihmiset haksahtavat noihin pikadieetteihin ymmärtämättä että ovat vain rakentamassa isompaa ongelmaa.
Sinä tarvitset kyllä painonpudotusruokavalion, mutta lisäksi paljon aikaa, sitoutuneisuutta ja liikuntaa (lihasmassan takia).
Laihduttajan paras ystävä on proteiini, se on kaikista makroravinteista kehonkoostumuksen kannalta parasta. Rasvaakin tarvitset kohtuudella (rasva pitää myös näläntunteen loitolla), ja niistä painonhallinnan kannalta parasta ovat kertatyydyttymättömät rasvat. Hiilihydraatit olisi parasta ottaa kasviksista ja nopeat hiilarit ehdottomasti välteltäviä.
Oletan ettet ole himourheilija, joten kävely on erittäin hyvä keino laittaa laihtumisprosessi käyntiin. Itse kävelin aikoinaan joka päivä 5 km kunnes jaksoin siirtyä juoksuun.
Kävelen kyllä pakostakin noin 1,5 tuntia päivässä, kun kaksi isoa koiraa omistan :) Muuta liikuntaa ei tosiaan tule harrastettua, ei oikein jaksa/ehdi kun on vaativa työ, lapset, koirat.
Olen käynyt tunnetulla ravitsemusterapeutilla vuoden verran ja nyt on päästy siihen, ettei ahmimiskohtauksia enää ole ilmennyt kuin joku satunnainen jos on poikkeuksellisen stressaavaa töissä. Mutta siihen on päästy vain sillä, että minulta on kielletty kaikenlainen laihduttamisen ajatteleminenkin toistaiseksi niin että "kehon pitkäaikainen nälkä" rauhoittuu. Vähitellen vaan terveellistämistä ruokavalioon, miettimättä vielä kaloreita. Ja olen kyllä aika onnellinen siitäkin etten enää sentään liho jatkuvasti. Sen Cambridgen jälkeen kun aloin ahmia lihoin niin nopeasti, että sain kroppaan pahemmat raskausarvet kuin raskauksista koskaan :-o
Oliko ravitsemusterapeutin kanssa puhetta makroravinteista?
Laihtuminen on siitä merkillinen laji, ettei se vaadi muuta kuin sitä että tyydytät nälkäsi ruuilla joissa makroravinteet edesauttavat tavoitettasi.
Ylipainoinen lisää proteiinin prosentuaalista osuutta ruokavaliossa ja vähentää vastaavasti rasvoja jos niitä on tullut nautittua liikaa. Hiilihydraattejakin kannattaa vähentää jos niitä on mennyt liikaa, tai hylkää korkean glykeemisen indeksin hiilihydraatit ja siirtyy ns. hitaisiin hiilareihin. Laihduttaminen ei perustu nälkään, vaan siihen että osataan syödä niitä makroravinteita jotka edesauttavat pitämään hyvin nälkää ja pitävät sitäkautta syömishimon kurissa.
Kaikistä tärkein tekijä jokatapauksessa on syötyjen kaloreiden määrä. Jos haluaa laihtua pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa.
Pelkkien makroravinteiden osuuksia muuttamalla ei paino lähde putoamaan jos ei samalla syödyn energian määrä vähene. Poikkeuksena tähän ketoosi jos syö pelkkää rasvaa ja proteiinia.
Olet täysin oikeassa tuossa, mutta makroravinteiden osuuksien muuttamisen idea onkin siinä, että rasvat ja proteiinit pitävät paremmin nälkää kuin hiilihydraatit.
Edes ketoosi ei muodosta poikkeusta sääntöön, se ei kiihdytä energian palamisnopeutta. Ketoosissa elimistö polttaa sen omia rasvoja, mutta siksi koska elimistö vetelee miinuskaloreilla.
Rasva ja proteiinit pitävät paremmin kylläisenä kuin hiilihydraatit, ja ihminen kokee elimistön kylläiseksi vaikka se on oikeasti miinuskaloreilla.
Itse lievästi alipainoisen minun olisi helppo sanoa että kyllä on oma syy, mitäs lapatte sitä ruokaa naamariin.
Mutta koen olevani etuoikeuttu sillä vanhempani liikkuivat ja kannustivat minuakin liikkumaan eri tavoin pienestä pitäen. Karkkipäivä oli kerran viikossa, limua saunapäivänä yms. Uskon että sain kotona terveellisen elämän mallin ja sen mukaan olen itse elänyt. Tykkään liikunnasta ja terveellisestä ruoasta, herkutellakin osaan.
Jos olisin kotona saanut aivan toisenlaisen elämänmallin niin voisin helposti kuvitella itseni ylipainoiseksi. Suuri vastuu on vanhemmilla, vanhoja lapsena opittuja tapoja on aika vaikea vaihtaa. Loppupeleissä tietenkin jokainen aikuinen ihminen itse päättää mitä suuhunsa laittaa tai kuluttaako salikorttiaan muuhunkin kuin lompakon täytteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kotona pakotetaan syömään liikaa pienestä pitäen, niin se on jotain mihin ihminen tottuu.
Kun sitä on tottunut tekemään aikuiseksi saakka, on vaikea yht'äkkiä päättää ryhtyä crossfit-malliksi.
Eli periaatteessa on joo, mutta käytännössä asia ei ole ihan yksiselitteinen.
Minut pakotettiin lapsena syömään lautanen tyhjäksi, ja olen siitä pitäen inhonnut liiasta syömisestä tulevaa ähkyä oloa. Minulle pakottaminen opetti kohtuutta. Normaalipainoinen olen, bmi 22-23.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma tarinani on sellainen kuin monella valitettavasti. Kiloja hiipi iän myötä huomaamattomasti. Opiskeluaika lihotti 10 kg, kun piti bilettää ja syötyäkin tuli mitä sattuu. Sitten tuli perheellistyminen, auton hankinta, liikkuminen väheni - taas joitain kiloja lisää. 2 lasta, joista molemmista jäi 10 kg lisäpainoa. Niin sitä huomasi entinen 50-kiloinen olevansa 80-kiloinen tukeva täti.
Jotenkin oikeasti vasta siinä vaiheessa heräsin ylipainooni. Aina ennen olin ajatellut että ne kilot jotenkin menee itsestään pois, opintokilot kun lopettaa biletyksen, raskauskilot kun imettää ja uni paranee vauvan kasvaessa ja alkaessa nukkua yöt jne. Kun heräsin kiloihin tein klassisen virheen. Sen sijaan että olisin järkevästi alkanut keventää ruokavaliota, minä ilmoittauduin Cambridge-painonhallintaryhmään jossa syötiin kuukausia pelkkää pussiruokaa, 600 kcal per päivä.
Paino lähti. Kamalilla oireilla ja heikotuksilla, mutta 25 kiloa lähti 6 kuukaudessa. Valitettavasti sain sivuviakutuksena joitain ikäviä juttuja, joista pahin syömishäiriö (BED, ahmimishäiriö). Ja kun lihoin ahmimisen alettua pikavauhtia takaisin, rasvaprosenttini nousi tolkuttomaksi verrattuna entiseen, kun olin ilmeisesti laihduutksella kuihduttanut lihaksia paljon, ja uudelleenlihoessa ne "korvaantuivat" rasvalla. Siiinä olin sitten, 85-kiloinen nainen jonka rasva-% yli 50. Kun on paljon rasvaa ja vähän lihaksia, kulutus on valitettavasti melko onnettoman pieni, jolloin laihdutus on vaikeaa. Vieläkin saan syödä vain noin 1600 kcal että pysyn nykyisessä painossa edes, siis merkittävässä ylipainossa. Enkä uskalla enää laihduttaa, koska aina se johtaa ahmimishäiriön kostoiskuun.
Paskempi homma, noita tarinoita kuulee toisinaan. Ihmiset haksahtavat noihin pikadieetteihin ymmärtämättä että ovat vain rakentamassa isompaa ongelmaa.
Sinä tarvitset kyllä painonpudotusruokavalion, mutta lisäksi paljon aikaa, sitoutuneisuutta ja liikuntaa (lihasmassan takia).
Laihduttajan paras ystävä on proteiini, se on kaikista makroravinteista kehonkoostumuksen kannalta parasta. Rasvaakin tarvitset kohtuudella (rasva pitää myös näläntunteen loitolla), ja niistä painonhallinnan kannalta parasta ovat kertatyydyttymättömät rasvat. Hiilihydraatit olisi parasta ottaa kasviksista ja nopeat hiilarit ehdottomasti välteltäviä.
Oletan ettet ole himourheilija, joten kävely on erittäin hyvä keino laittaa laihtumisprosessi käyntiin. Itse kävelin aikoinaan joka päivä 5 km kunnes jaksoin siirtyä juoksuun.
Kävelen kyllä pakostakin noin 1,5 tuntia päivässä, kun kaksi isoa koiraa omistan :) Muuta liikuntaa ei tosiaan tule harrastettua, ei oikein jaksa/ehdi kun on vaativa työ, lapset, koirat.
Olen käynyt tunnetulla ravitsemusterapeutilla vuoden verran ja nyt on päästy siihen, ettei ahmimiskohtauksia enää ole ilmennyt kuin joku satunnainen jos on poikkeuksellisen stressaavaa töissä. Mutta siihen on päästy vain sillä, että minulta on kielletty kaikenlainen laihduttamisen ajatteleminenkin toistaiseksi niin että "kehon pitkäaikainen nälkä" rauhoittuu. Vähitellen vaan terveellistämistä ruokavalioon, miettimättä vielä kaloreita. Ja olen kyllä aika onnellinen siitäkin etten enää sentään liho jatkuvasti. Sen Cambridgen jälkeen kun aloin ahmia lihoin niin nopeasti, että sain kroppaan pahemmat raskausarvet kuin raskauksista koskaan :-o
Oliko ravitsemusterapeutin kanssa puhetta makroravinteista?
Laihtuminen on siitä merkillinen laji, ettei se vaadi muuta kuin sitä että tyydytät nälkäsi ruuilla joissa makroravinteet edesauttavat tavoitettasi.
Ylipainoinen lisää proteiinin prosentuaalista osuutta ruokavaliossa ja vähentää vastaavasti rasvoja jos niitä on tullut nautittua liikaa. Hiilihydraattejakin kannattaa vähentää jos niitä on mennyt liikaa, tai hylkää korkean glykeemisen indeksin hiilihydraatit ja siirtyy ns. hitaisiin hiilareihin. Laihduttaminen ei perustu nälkään, vaan siihen että osataan syödä niitä makroravinteita jotka edesauttavat pitämään hyvin nälkää ja pitävät sitäkautta syömishimon kurissa.
Kaikistä tärkein tekijä jokatapauksessa on syötyjen kaloreiden määrä. Jos haluaa laihtua pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa.
Pelkkien makroravinteiden osuuksia muuttamalla ei paino lähde putoamaan jos ei samalla syödyn energian määrä vähene. Poikkeuksena tähän ketoosi jos syö pelkkää rasvaa ja proteiinia.
Olet täysin oikeassa tuossa, mutta makroravinteiden osuuksien muuttamisen idea onkin siinä, että rasvat ja proteiinit pitävät paremmin nälkää kuin hiilihydraatit.
Edes ketoosi ei muodosta poikkeusta sääntöön, se ei kiihdytä energian palamisnopeutta. Ketoosissa elimistö polttaa sen omia rasvoja, mutta siksi koska elimistö vetelee miinuskaloreilla.
Rasva ja proteiinit pitävät paremmin kylläisenä kuin hiilihydraatit, ja ihminen kokee elimistön kylläiseksi vaikka se on oikeasti miinuskaloreilla.
Lisään edelliseen vielä sen, että proteiinit (aminohapot) ovat lihaksiston rakennusaineita, ja painonpudotuksessa kaikkein tärkein makroravinne ettei lihakset sula samassa rytäkässä.
Vierailija kirjoitti:
Itse lievästi alipainoisen minun olisi helppo sanoa että kyllä on oma syy, mitäs lapatte sitä ruokaa naamariin.
Mutta koen olevani etuoikeuttu sillä vanhempani liikkuivat ja kannustivat minuakin liikkumaan eri tavoin pienestä pitäen. Karkkipäivä oli kerran viikossa, limua saunapäivänä yms. Uskon että sain kotona terveellisen elämän mallin ja sen mukaan olen itse elänyt. Tykkään liikunnasta ja terveellisestä ruoasta, herkutellakin osaan.
Jos olisin kotona saanut aivan toisenlaisen elämänmallin niin voisin helposti kuvitella itseni ylipainoiseksi. Suuri vastuu on vanhemmilla, vanhoja lapsena opittuja tapoja on aika vaikea vaihtaa. Loppupeleissä tietenkin jokainen aikuinen ihminen itse päättää mitä suuhunsa laittaa tai kuluttaako salikorttiaan muuhunkin kuin lompakon täytteeksi.
Millä sinä lääkitsen henkistä pahaa oloa? Ruualla, alkoholilla, tupakalla, liikunnalla, ostamalla, seksillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuudesta on paha muitakaan syyttää.
Lihavuus on, ikävä kyllä, laiskuutta.
Totta joo toinen puoli. Olen lihava ja ihan itsestä lihominen johtui, mutta se että pysyn lihavana (en siis liho lisää enkä myöskään laihdu) ei taas ihan kokonaan olekaan omaa syytä tai ei ainakaan johdu laiskuudesta. Nyt alan kyllä ymmärtää kuinka miksi jotkut pysyvät vuodesta toiseen hoikkina ja/tai normaalipainoisina, koska painon vakaana pitäminen on tosi helppoa toisin kuin laihtuminen.
160/83
Kun puhun laiskuudesta, en puhu fyysisestä laiskuudesta. Ihminen voi laihduttaa itsensä sohvalla maaten, pitää vain ymmärtää syödä oikein. Puhun siis henkisestä laiskuudesta, siitä ettei ihminen perehdy oikeaan ruokavalioon.
Usein ihmiset valitsevat painonpudotukseen jonkun "kaalisoppadieetin" ja laihdutettuaan sillä muutamia kiloja (lähinnä nestettä), palataan vanhaan ruokavalioon. Laihdutusruokavalio on tärkeä, mutta pitää ymmärtää että laihduttamisen lisäksi pitäisi myös huolehtia lihasmassasta (se ei saisi ainakaan vähetä laihduttamisen johdosta).
Viralliset ravitsemussuosituksetkaan eivät toimi ihmiselle jonka pitäisi laihtua, vaan ne toimivat normaalipainoisille ihmisille.
Voisitko hieman avata tätä väitettä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kotona pakotetaan syömään liikaa pienestä pitäen, niin se on jotain mihin ihminen tottuu.
Kun sitä on tottunut tekemään aikuiseksi saakka, on vaikea yht'äkkiä päättää ryhtyä crossfit-malliksi.
Eli periaatteessa on joo, mutta käytännössä asia ei ole ihan yksiselitteinen.
Minut pakotettiin lapsena syömään lautanen tyhjäksi, ja olen siitä pitäen inhonnut liiasta syömisestä tulevaa ähkyä oloa. Minulle pakottaminen opetti kohtuutta. Normaalipainoinen olen, bmi 22-23.
Bmi poistuu taatusti jossakin vaiheessa käytöstä siksi ettei se huomioi sitä tosiasiaa, että pituuden kasvaessa ihmisen suhteellisen painon tuleekin nousta.
Pidemmällä ihmisellä pitää olla suhteessa enemmän painoa koska hänellä lihasten osuus on suurempi kuin lyhyellä pätkällä.
Ylipaino kertyy siitä mitä menee suusta alas. Jos kukaan ei pakkosyötä rasvaa suppilolla, on ylipaino täysin oma syy. On vastuunoton paikka, ihan samalla lailla kuin alkoholistilla tai narkkarilla kontrolloida itse sitä mitä kehoonsa tunkee.
En ole yksinkertainen, halusin vain huomauttaa kuinka hölmö ajatusvirhe sulla on.