Lue keskustelun säännöt.
Onko lihavuus yleensä ihmisen oma syy?
08.05.2018 |
Mitä mieltä? kun sanoin tuon yleensä niin rajaan sillä pois mahdolliset sairaudet jotka aiheuttaa painon kertymistä.
Mutta näin muuten. Ja mitä mieltä fat shaming "liikkeestä"
Kommentit (114)
Oon ollut aina lihava ja aikuisiällä se on oma syy, mutta opitut tavat vaikuttaa. Äitini lohtusöi (isäni kuoltua yllättäen) raskauden ajan niin, että hyvä jos sängystä pääsi ylös loppuraskaudessa. Äiti aina huolehti, että ruokaa on riittävästi ja ylikin. Myös oli ylivarovainen mun liikkumisen suhteen ettei vaan käynyt mitään loukkaantumisia. Mä oon muuten pienikokoinen, mutta ylipainoa on ollut aina johtuen siitä, että oon aina oppinut syömään liikaa. Lapsuudessa vielä lähes kaikki piti olla light versiota, koska olin ylipainoinen, mutta paino ei tippunut. Lapsuudesta lähtien tää elämä painon kanssa ollut yhtä jojoilua. Sitten kun alan liikkumaan niin vedän itteni loppuun muutamassa viikossa ja sitten innostus lopahtaa. Rakastan ruoanlaittoa ja syömistä. En niinkään tykkää syödä karkkia, sipsiä, limuja yms. Mutta ruoka itsessään on herkkua. Syön 4-5krt päivässä. Pitäisi vaan osata pienentää annoskoko siihen mitä 150cm pituiselle ihmiselle tarkoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kysymys. Yleinen mielipide ainakin täällä lienee, että on. Itse ikäni lihavana koen, että ei ole. On ollut halu olla normaalipainoinen ja koko elämä yritystä siihen laihduttamalla ja elämäntaparemontella ja liikunnan lisäämisellä ja milloin milläkin - en vaan ole koskaan onnistunut laihtumaan paria kiloa enempää, ja ne parikin ovat tulleet aina takaisin. Onko0 sitten lihavuus oma syyni. Jaa'ah. Pakko kai sen on olla oma syyni, kenenpä muunkaan. Sanottakoon, että lihoin nuorena alle kaksikymppiseä syömishäiriöiden ja kilpparin vajaatoiminnan edistämänä reippaasti, sen jälkeen olen pysynyt samanpainoisena 30 v.
Valitettavan usein lihavuus selittyy väärillä ruokailutottumuksilla ja tyypillisesti liikalihavat eivät vain tiedä miten tulisi syödä.
Jos olen vaikka joskus puhunut jollekin ylipainoiselle tutulleni piilorasvoista, proteiineista tai hiilihydraateista, niin olen saanut vastaani kysyvän katseen ja kommentin "miten nää nyt liittyy tähän mun ylipainoon".
On rumaa sanoa että ylipainoon liittyy henkistä laiskuutta, mutta kyllä se sitä lienee oikeasti.
Varmasti näin voi usein olla! Itselläni ei kuitenkaan ole kyse tiedon puutteesta eikä oman syömisen monitoroinnin vajavuudesta. Ruokapäiväkirjat, ruokien energiasisällöt, tasapainoinen makroravinnekoostumus - kaikki on tuttua kuin omat taskuni. Eli kohdallani ei ole kyse laiskuudesta eikä tyhmyydestä, siitä olen varma. Muiden puolesta en tietenkään voi puhua kun en heidän tilanteitaan niin hyvin tiedä.
Ihminen voi laihduttaa jopa sohvalla maaten, sillä laihduttamisessa on kyse siitä että syödään vähemmän kuin kulutetaan. Jossakin sinun laskelmasi pettävät.
Vierailija kirjoitti:
Oon ollut aina lihava ja aikuisiällä se on oma syy, mutta opitut tavat vaikuttaa. Äitini lohtusöi (isäni kuoltua yllättäen) raskauden ajan niin, että hyvä jos sängystä pääsi ylös loppuraskaudessa. Äiti aina huolehti, että ruokaa on riittävästi ja ylikin. Myös oli ylivarovainen mun liikkumisen suhteen ettei vaan käynyt mitään loukkaantumisia. Mä oon muuten pienikokoinen, mutta ylipainoa on ollut aina johtuen siitä, että oon aina oppinut syömään liikaa. Lapsuudessa vielä lähes kaikki piti olla light versiota, koska olin ylipainoinen, mutta paino ei tippunut. Lapsuudesta lähtien tää elämä painon kanssa ollut yhtä jojoilua. Sitten kun alan liikkumaan niin vedän itteni loppuun muutamassa viikossa ja sitten innostus lopahtaa. Rakastan ruoanlaittoa ja syömistä. En niinkään tykkää syödä karkkia, sipsiä, limuja yms. Mutta ruoka itsessään on herkkua. Syön 4-5krt päivässä. Pitäisi vaan osata pienentää annoskoko siihen mitä 150cm pituiselle ihmiselle tarkoitettu.
Tuo on pahinta, mitä voi lapselleen tehdä: syöttää / auttaa häntä syömään itsensä alle murrosikäisenä ylipainoiseksi. Murrosikään mennessä "saadut" rasvasolut, eivät enää kuole (kuin äärimmäisissä tapauksissa); ne voivat vain täyttyä (lihominen) tai tyhjentyä (laihtuminen).
Onhan se oma syy, mutta lihoin jo lapsena kun minua seksuaalisesta hyväksikäytettin ja vanhemmatkin olivat juoppoja ja väkivaltaisia. Lohduttauduin ja mua lohdutettiin ruualla.
Olen tehnyt ihan kaikkea laihtuakseni, kokeillut vähentää sitä ja tätä ja tota ja ollut pussikuurilla, muuttanut elintapoja, sairastanut bulimiaa ja ahmimishäiriötä. Tiedän mitä pitäisi tehdä, mutta en valitettavasti pysty. Tällä hetkellä ainut mitä yritän on, että en lihoaisi enää. Sekin on vaikeaa. Ehkä olen sitten laiska, mutta yritän ajatella olevani voittaja koska olen saanut ihanan miehen, lapset ja todella hyvän ja tasapainoisen elämän kaikesta kokemastani huolimatta.
Kukaan meistä ei ole täydellinen, mutta valitettavasti tätä luurankoa ei pysty pitämään kaapissa, vaikka kuinka haluaisi. Jokaisella kuitenkin on ne heikot kohtansa ja meidän vielä näkyy kaikille ulospäin.
Vierailija kirjoitti:
Oon ollut aina lihava ja aikuisiällä se on oma syy, mutta opitut tavat vaikuttaa. Äitini lohtusöi (isäni kuoltua yllättäen) raskauden ajan niin, että hyvä jos sängystä pääsi ylös loppuraskaudessa. Äiti aina huolehti, että ruokaa on riittävästi ja ylikin. Myös oli ylivarovainen mun liikkumisen suhteen ettei vaan käynyt mitään loukkaantumisia. Mä oon muuten pienikokoinen, mutta ylipainoa on ollut aina johtuen siitä, että oon aina oppinut syömään liikaa. Lapsuudessa vielä lähes kaikki piti olla light versiota, koska olin ylipainoinen, mutta paino ei tippunut. Lapsuudesta lähtien tää elämä painon kanssa ollut yhtä jojoilua. Sitten kun alan liikkumaan niin vedän itteni loppuun muutamassa viikossa ja sitten innostus lopahtaa. Rakastan ruoanlaittoa ja syömistä. En niinkään tykkää syödä karkkia, sipsiä, limuja yms. Mutta ruoka itsessään on herkkua. Syön 4-5krt päivässä. Pitäisi vaan osata pienentää annoskoko siihen mitä 150cm pituiselle ihmiselle tarkoitettu.
Moni ihminen lihottaa itsensä juomalla. Limonadit, mehut, maito...noissa on järjettömästi energiaa mutta ne eivät poista näläntunnetta.
Jos teet itse ruokasi, sulla on loistava mahdollisuus kontrolloida rasvankäyttöäsi. Seuraat vain tarkasti ettet tunge patoihisi liikaa rasvaa missään muodossa, ja ymmärrät että pihvinpaisto ei kaipaa nyrkillistä voita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi läheiseni sanoi että on luonnostaan lihava ja laskin hänen kalorinsa normi viikon ajalta niin päivässä tuli n. 4000 kaloria ja tämä ihminen ei harrasta liikuntaa. Kun puhuttiin tästä yhdessä niin hän oli kyllä shokissa. Pienet napostelut ja isot ateriakoot tuo paljon kaloreita messiin. Hänellä on tapana juoda paljon limsoja ja napostelee suklaapatukoita.
Tämän perusteella sanoisin että varmaan enemmistöllä se on sitä että syödään "väärin", mutta monella se syöminen voi olla kans sitä lohtusyömistä ja sitä on vaikeampi kytkeä pois.
ps. olen ravitsemukseen liittyvässä työssä, en mä muuten vain ala ihmisten kaloreita laskemaan :D
Tähän haluaisin muistuttaa etteivät kaikki lihavat syö tuollaisia määriä, tuo esimerkki-ihminen lihoaa kyllä edelleen. Lihava joka ei lihoa ei syö juurikaan enempää kuin muutkaan ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Lihavuudesta on paha muitakaan syyttää.
Lihavuus on, ikävä kyllä, laiskuutta.
Totta joo toinen puoli. Olen lihava ja ihan itsestä lihominen johtui, mutta se että pysyn lihavana (en siis liho lisää enkä myöskään laihdu) ei taas ihan kokonaan olekaan omaa syytä tai ei ainakaan johdu laiskuudesta. Nyt alan kyllä ymmärtää kuinka miksi jotkut pysyvät vuodesta toiseen hoikkina ja/tai normaalipainoisina, koska painon vakaana pitäminen on tosi helppoa toisin kuin laihtuminen.
160/83
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en näin keskituloisena edes ymmärrä, miten jollain voi olla varaa syödä koko ajan liikaa. Mulla ei ainakaan ole varaa ostaa mitään herkkuja koko ajan. Hyvä että päivän perusaterioihin riittää rahat.
Ikävä kyllä, painonhallinnan kannalta tärkein makroravinne on proteiinit jotka ovat myös aterian kallein osa. Miehen tulisi syödä n. 1g proteiinia/painokilo, naiselle se lie n. 0,8g/painokilo. Moni tulee täyttäneeksi lautasen joko rasvoilla tai valveutuneemmat hiilihydraateilla. Ilman riittävää proteiininsaantia painonhallinta ei oikein onnistu.
Jos ihminen on korkeahiilihydraattisella ruokavaliolla, niin silloin on pakko liikkua paljon muuten paino lähtee jyrkkään nousuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lihavuudesta on paha muitakaan syyttää.
Lihavuus on, ikävä kyllä, laiskuutta.
Enemmän ahkeruutta vaatii ruoan osto kaupasta, lappaaminen suuhun ja vessassa käynnit kuin niiden vähäisyys. Lihavana pysyminen vaatii ahkeruutta, laihaksi pääsee vaikka sohvalla maaten, kunhan syö vähemmän kuin kuluttaa.
Jos ei vähintään 90% tapauksista ole taustalla mielenterveydellinen syy, niin ihmettelen suuresti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse painan nykyään 45kg mutta ennen painoin 60kg,siihen olin lihonnut 45kilosta. Olin lihonut tuohon 60kiloon syömällä liikaa. Söin kolme lautasellista ruokaa lounaalla ja päivällisellä ja runsaasti aina leipää ja mehua tuli kiskottua.
Sain onneks laihdutettua takas alkuperäiseen painooni mutta omalla kohdalla se paino tuli mättämisestä. Lohtusöin. Olin nuori sairaslomalla sairauden takia ja ruoka oli ainoa ajankuluni ja seurani.
Lohtusyönti on yllättävän usein syy....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kysymys. Yleinen mielipide ainakin täällä lienee, että on. Itse ikäni lihavana koen, että ei ole. On ollut halu olla normaalipainoinen ja koko elämä yritystä siihen laihduttamalla ja elämäntaparemontella ja liikunnan lisäämisellä ja milloin milläkin - en vaan ole koskaan onnistunut laihtumaan paria kiloa enempää, ja ne parikin ovat tulleet aina takaisin. Onko0 sitten lihavuus oma syyni. Jaa'ah. Pakko kai sen on olla oma syyni, kenenpä muunkaan. Sanottakoon, että lihoin nuorena alle kaksikymppiseä syömishäiriöiden ja kilpparin vajaatoiminnan edistämänä reippaasti, sen jälkeen olen pysynyt samanpainoisena 30 v.
Valitettavan usein lihavuus selittyy väärillä ruokailutottumuksilla ja tyypillisesti liikalihavat eivät vain tiedä miten tulisi syödä.
Jos olen vaikka joskus puhunut jollekin ylipainoiselle tutulleni piilorasvoista, proteiineista tai hiilihydraateista, niin olen saanut vastaani kysyvän katseen ja kommentin "miten nää nyt liittyy tähän mun ylipainoon".
On rumaa sanoa että ylipainoon liittyy henkistä laiskuutta, mutta kyllä se sitä lienee oikeasti.
Höpölöpö. Ravintotietoa maailmassa riittää. Lihavuus on OIRE monimutkaisesta psykologisesta tilasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valtaosassa tapauksista lihominen on puhtaasti omaa syytä. Fat shaming ei ole mikään liike, se on vain yleinen mielipide koska lihavuus nyt vaan ei ole kaunista eikä terveellistä kenellekään. Ihmisen ei ole tarkoitus olla sellainen. Toki pitää olla käytöstapoja sen verran, ettei hauku ketään päin naamaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuudesta on paha muitakaan syyttää.
Lihavuus on, ikävä kyllä, laiskuutta.
Totta joo toinen puoli. Olen lihava ja ihan itsestä lihominen johtui, mutta se että pysyn lihavana (en siis liho lisää enkä myöskään laihdu) ei taas ihan kokonaan olekaan omaa syytä tai ei ainakaan johdu laiskuudesta. Nyt alan kyllä ymmärtää kuinka miksi jotkut pysyvät vuodesta toiseen hoikkina ja/tai normaalipainoisina, koska painon vakaana pitäminen on tosi helppoa toisin kuin laihtuminen.
160/83
Kun puhun laiskuudesta, en puhu fyysisestä laiskuudesta. Ihminen voi laihduttaa itsensä sohvalla maaten, pitää vain ymmärtää syödä oikein. Puhun siis henkisestä laiskuudesta, siitä ettei ihminen perehdy oikeaan ruokavalioon.
Usein ihmiset valitsevat painonpudotukseen jonkun "kaalisoppadieetin" ja laihdutettuaan sillä muutamia kiloja (lähinnä nestettä), palataan vanhaan ruokavalioon. Laihdutusruokavalio on tärkeä, mutta pitää ymmärtää että laihduttamisen lisäksi pitäisi myös huolehtia lihasmassasta (se ei saisi ainakaan vähetä laihduttamisen johdosta).
Viralliset ravitsemussuosituksetkaan eivät toimi ihmiselle jonka pitäisi laihtua, vaan ne toimivat normaalipainoisille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kysymys. Yleinen mielipide ainakin täällä lienee, että on. Itse ikäni lihavana koen, että ei ole. On ollut halu olla normaalipainoinen ja koko elämä yritystä siihen laihduttamalla ja elämäntaparemontella ja liikunnan lisäämisellä ja milloin milläkin - en vaan ole koskaan onnistunut laihtumaan paria kiloa enempää, ja ne parikin ovat tulleet aina takaisin. Onko0 sitten lihavuus oma syyni. Jaa'ah. Pakko kai sen on olla oma syyni, kenenpä muunkaan. Sanottakoon, että lihoin nuorena alle kaksikymppiseä syömishäiriöiden ja kilpparin vajaatoiminnan edistämänä reippaasti, sen jälkeen olen pysynyt samanpainoisena 30 v.
Valitettavan usein lihavuus selittyy väärillä ruokailutottumuksilla ja tyypillisesti liikalihavat eivät vain tiedä miten tulisi syödä.
Jos olen vaikka joskus puhunut jollekin ylipainoiselle tutulleni piilorasvoista, proteiineista tai hiilihydraateista, niin olen saanut vastaani kysyvän katseen ja kommentin "miten nää nyt liittyy tähän mun ylipainoon".
On rumaa sanoa että ylipainoon liittyy henkistä laiskuutta, mutta kyllä se sitä lienee oikeasti.
Höpölöpö. Ravintotietoa maailmassa riittää. Lihavuus on OIRE monimutkaisesta psykologisesta tilasta.
Lihominen johtuu puhtaasti liiasta energiansaannista. Kyse on fysiikasta, ei psykologiasta.
Useimmiten on. Tosin lähtökohdat ovat ihmisillä erilaiset. Eli huomattavasti helpommin kärsii ylipainosta ja huomattavasti hankalampi siitä on päästä ilman apuja ainakaan eroon, jos kotona on jo ollut ylipainoiset sohvaperunavanhemmat ja ruokavalio täysin pielessä, kuin jos on jo kotona oppinut terveellisen ravinnon salat ja liikunnallisen elämäntavan. Samoin myös henkisen puolen ongelmat voivat olla suureltakin osin itsestä riippumattomia (eli juurikin kotioloista, kouluajoilta, työpaikalta jne.), mutta voivat vaikuttaa paljonkin siihen, miten helppoa tai vaikeaa painonhallinta on. Valtaosa ylipainoisista (sairaudet poislukien) kuitenkin ihan itse syö enemmän kuin kuluttaa ja siinä mielessä on itse painostaan vastuussa.
Fat shaming, kuten mikä tahansa muukin shaming, on idioottimaista ja kertoo vain ja ainoastaan harrastajansa typeryydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en näin keskituloisena edes ymmärrä, miten jollain voi olla varaa syödä koko ajan liikaa. Mulla ei ainakaan ole varaa ostaa mitään herkkuja koko ajan. Hyvä että päivän perusaterioihin riittää rahat.
Ei se paljoa maksa kun korvaa päivällisen noin 1800:n kalorin sipsipussilla. Saattaa jopa tulla halvemmaksi kuin kotiruoka.
Okei, en ole ymmärtänyt, että joku tekee noin, korvaa koko aterian jollain sipseillä. Mulla ei lähde sipseillä edes nälkä, vaan tarvitsen kunnon ruokaa: kasviksia ja proteiinia. Sipsit ovat ylellisyystuote, jonka ostan joskus viikonloppuna saunan jälkeiseen naposteluun (yksi pussi neljän hengen perheelle). Jos on varaa.
No jos et ole laihtunut, niin et ole syönyt vähemmän, mitä kulutat. Piste.