Lue keskustelun säännöt.
Onko lihavuus yleensä ihmisen oma syy?
08.05.2018 |
Mitä mieltä? kun sanoin tuon yleensä niin rajaan sillä pois mahdolliset sairaudet jotka aiheuttaa painon kertymistä.
Mutta näin muuten. Ja mitä mieltä fat shaming "liikkeestä"
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuudesta on paha muitakaan syyttää.
Lihavuus on, ikävä kyllä, laiskuutta.
Totta joo toinen puoli. Olen lihava ja ihan itsestä lihominen johtui, mutta se että pysyn lihavana (en siis liho lisää enkä myöskään laihdu) ei taas ihan kokonaan olekaan omaa syytä tai ei ainakaan johdu laiskuudesta. Nyt alan kyllä ymmärtää kuinka miksi jotkut pysyvät vuodesta toiseen hoikkina ja/tai normaalipainoisina, koska painon vakaana pitäminen on tosi helppoa toisin kuin laihtuminen.
160/83
Kun puhun laiskuudesta, en puhu fyysisestä laiskuudesta. Ihminen voi laihduttaa itsensä sohvalla maaten, pitää vain ymmärtää syödä oikein. Puhun siis henkisestä laiskuudesta, siitä ettei ihminen perehdy oikeaan ruokavalioon.
Usein ihmiset valitsevat painonpudotukseen jonkun "kaalisoppadieetin" ja laihdutettuaan sillä muutamia kiloja (lähinnä nestettä), palataan vanhaan ruokavalioon. Laihdutusruokavalio on tärkeä, mutta pitää ymmärtää että laihduttamisen lisäksi pitäisi myös huolehtia lihasmassasta (se ei saisi ainakaan vähetä laihduttamisen johdosta).
Viralliset ravitsemussuosituksetkaan eivät toimi ihmiselle jonka pitäisi laihtua, vaan ne toimivat normaalipainoisille ihmisille.
Voisitko hieman avata tätä väitettä?
Virallisissa ravitsemussuosituksissa eri makroravinteiden keskinäiset prosentuaaliset osuudet kokonaisenergian saannissa eivät toimi painonpudotuksessa optimaalisesti.
Kun miehelle riittää normaalioloissa proteiinia 1g/painokilo, niin painonpudotusvaiheessa sen on parempi olla vähintään puolitoista-, jopa kaksinkertainen.
Kun proteiinigramma antaa energiaa 4kcal, niin on selvää että proteiinista saatava lisäenergia tulee karsia jostakin pois. Vaihtoehtoina on rasvat (9kcal/g) tai hiilihydraatit (4kcal/g).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuudesta on paha muitakaan syyttää.
Lihavuus on, ikävä kyllä, laiskuutta.
Totta joo toinen puoli. Olen lihava ja ihan itsestä lihominen johtui, mutta se että pysyn lihavana (en siis liho lisää enkä myöskään laihdu) ei taas ihan kokonaan olekaan omaa syytä tai ei ainakaan johdu laiskuudesta. Nyt alan kyllä ymmärtää kuinka miksi jotkut pysyvät vuodesta toiseen hoikkina ja/tai normaalipainoisina, koska painon vakaana pitäminen on tosi helppoa toisin kuin laihtuminen.
160/83
Kun puhun laiskuudesta, en puhu fyysisestä laiskuudesta. Ihminen voi laihduttaa itsensä sohvalla maaten, pitää vain ymmärtää syödä oikein. Puhun siis henkisestä laiskuudesta, siitä ettei ihminen perehdy oikeaan ruokavalioon.
Usein ihmiset valitsevat painonpudotukseen jonkun "kaalisoppadieetin" ja laihdutettuaan sillä muutamia kiloja (lähinnä nestettä), palataan vanhaan ruokavalioon. Laihdutusruokavalio on tärkeä, mutta pitää ymmärtää että laihduttamisen lisäksi pitäisi myös huolehtia lihasmassasta (se ei saisi ainakaan vähetä laihduttamisen johdosta).
Viralliset ravitsemussuosituksetkaan eivät toimi ihmiselle jonka pitäisi laihtua, vaan ne toimivat normaalipainoisille ihmisille.
Voisitko hieman avata tätä väitettä?
av-palstan neuvoja laihdutuksesta ei todellakaan kannata kuunnella.
On. Siis yleensä, sitähän tässä kysyttiin. Ei aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon ollut aina lihava ja aikuisiällä se on oma syy, mutta opitut tavat vaikuttaa. Äitini lohtusöi (isäni kuoltua yllättäen) raskauden ajan niin, että hyvä jos sängystä pääsi ylös loppuraskaudessa. Äiti aina huolehti, että ruokaa on riittävästi ja ylikin. Myös oli ylivarovainen mun liikkumisen suhteen ettei vaan käynyt mitään loukkaantumisia. Mä oon muuten pienikokoinen, mutta ylipainoa on ollut aina johtuen siitä, että oon aina oppinut syömään liikaa. Lapsuudessa vielä lähes kaikki piti olla light versiota, koska olin ylipainoinen, mutta paino ei tippunut. Lapsuudesta lähtien tää elämä painon kanssa ollut yhtä jojoilua. Sitten kun alan liikkumaan niin vedän itteni loppuun muutamassa viikossa ja sitten innostus lopahtaa. Rakastan ruoanlaittoa ja syömistä. En niinkään tykkää syödä karkkia, sipsiä, limuja yms. Mutta ruoka itsessään on herkkua. Syön 4-5krt päivässä. Pitäisi vaan osata pienentää annoskoko siihen mitä 150cm pituiselle ihmiselle tarkoitettu.
Moni ihminen lihottaa itsensä juomalla. Limonadit, mehut, maito...noissa on järjettömästi energiaa mutta ne eivät poista näläntunnetta.
Jos teet itse ruokasi, sulla on loistava mahdollisuus kontrolloida rasvankäyttöäsi. Seuraat vain tarkasti ettet tunge patoihisi liikaa rasvaa missään muodossa, ja ymmärrät että pihvinpaisto ei kaipaa nyrkillistä voita.
Tervetuloa laatimaan mulle uus ruokavalio. Maitoa en ole juonnut aikuisiällä muuten kuin kahvin kanssa ja sekin nykyää kauramaitoa. Mehuja juon pari kertaa viikossa ja limua vielä harvemmin. Alkoholia juon myös harvoin. Rypsiöljyä paistamiseen. Kerroin jo, että ongelma on yksinkertaisesti se, että SYÖN liikaa. Ja ymmärtäen vielä sen, että oon pienikokoinen muuten, mutta painoa on. Jos vaikka syön leivän niin varmasti syön vielä toisenkin. Jos syön ensin esim. 5lihapullaa niin santsaan vielä 2-3 lihapullaa lisää. Tai vaikka kasvissosekeitto ilman kermaa niin pakko sitäkin saada lisää. Tommonen ei nyt varmaan haittaisi, jos olisi 180cm pitkä, mutta lyhyenä ihmisenä mä en saisi santsata yhtään. Mä vaan tykkään syömisestä eikä ylensyöminen saa mulle huonoa oloa aikaan.
Kuulostat siltä tyypiltä jota BBCn ohjelma The Right Diet For You kutsui nimellä Feasters. He siis syövät kerralla liikaa koska kylläisyyshormonia ei erity tarpeeksi ja annoskoot kasvavat suuriksi, koska syöminen on kivaa.
Heille suositeltiin matalan GIn ruokavaliota, sekä erittäin hitaasti syömistä, istuen pöydässä ja ateriaan tietoisesti keskittyen. Tämä todistettiin myös verikokein, että kun söivät suositellulla tavalla, kylläisyyshormonia ehti erittyä ja he söivät lopulta vähemmän kuin aikaisemmin. Muuten santsasivat buffetissa järjettömiä määriä tai hotkaisivat kolme juustohampurilaista ilman ongelmia.
Voithan kokeilla tuntuuko yhtään erilaiselta syödä kokonaan matalan GIn annos, yksi lautasellinen hitaasti pureskellen ja aterimet välillä pöytään laskien? Santsaatko silti?
Ei tietenkään ole. Nykyisin voi saada syytteen toisen tekemästä itsemurhasta joten lihavuuskin on muiden syytä, siis kiusaajien jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuudesta on paha muitakaan syyttää.
Lihavuus on, ikävä kyllä, laiskuutta.
Totta joo toinen puoli. Olen lihava ja ihan itsestä lihominen johtui, mutta se että pysyn lihavana (en siis liho lisää enkä myöskään laihdu) ei taas ihan kokonaan olekaan omaa syytä tai ei ainakaan johdu laiskuudesta. Nyt alan kyllä ymmärtää kuinka miksi jotkut pysyvät vuodesta toiseen hoikkina ja/tai normaalipainoisina, koska painon vakaana pitäminen on tosi helppoa toisin kuin laihtuminen.
160/83
Kun puhun laiskuudesta, en puhu fyysisestä laiskuudesta. Ihminen voi laihduttaa itsensä sohvalla maaten, pitää vain ymmärtää syödä oikein. Puhun siis henkisestä laiskuudesta, siitä ettei ihminen perehdy oikeaan ruokavalioon.
Usein ihmiset valitsevat painonpudotukseen jonkun "kaalisoppadieetin" ja laihdutettuaan sillä muutamia kiloja (lähinnä nestettä), palataan vanhaan ruokavalioon. Laihdutusruokavalio on tärkeä, mutta pitää ymmärtää että laihduttamisen lisäksi pitäisi myös huolehtia lihasmassasta (se ei saisi ainakaan vähetä laihduttamisen johdosta).
Viralliset ravitsemussuosituksetkaan eivät toimi ihmiselle jonka pitäisi laihtua, vaan ne toimivat normaalipainoisille ihmisille.
Voisitko hieman avata tätä väitettä?
av-palstan neuvoja laihdutuksesta ei todellakaan kannata kuunnella.
Samaa mieltä nettipalstojen neuvoista. Neuvoja voi kuitenkin tarkastaa omista lähteistä, joskus nimittäin voi yllättyä. Näin kävi mullekin kun rupesin selvittämään sitä millätavoin tulee syödä kun laihduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuudesta on paha muitakaan syyttää.
Lihavuus on, ikävä kyllä, laiskuutta.
Totta joo toinen puoli. Olen lihava ja ihan itsestä lihominen johtui, mutta se että pysyn lihavana (en siis liho lisää enkä myöskään laihdu) ei taas ihan kokonaan olekaan omaa syytä tai ei ainakaan johdu laiskuudesta. Nyt alan kyllä ymmärtää kuinka miksi jotkut pysyvät vuodesta toiseen hoikkina ja/tai normaalipainoisina, koska painon vakaana pitäminen on tosi helppoa toisin kuin laihtuminen.
160/83
Kun puhun laiskuudesta, en puhu fyysisestä laiskuudesta. Ihminen voi laihduttaa itsensä sohvalla maaten, pitää vain ymmärtää syödä oikein. Puhun siis henkisestä laiskuudesta, siitä ettei ihminen perehdy oikeaan ruokavalioon.
Usein ihmiset valitsevat painonpudotukseen jonkun "kaalisoppadieetin" ja laihdutettuaan sillä muutamia kiloja (lähinnä nestettä), palataan vanhaan ruokavalioon. Laihdutusruokavalio on tärkeä, mutta pitää ymmärtää että laihduttamisen lisäksi pitäisi myös huolehtia lihasmassasta (se ei saisi ainakaan vähetä laihduttamisen johdosta).
Viralliset ravitsemussuosituksetkaan eivät toimi ihmiselle jonka pitäisi laihtua, vaan ne toimivat normaalipainoisille ihmisille.
Voisitko hieman avata tätä väitettä?
Virallisissa ravitsemussuosituksissa eri makroravinteiden keskinäiset prosentuaaliset osuudet kokonaisenergian saannissa eivät toimi painonpudotuksessa optimaalisesti.
Kun miehelle riittää normaalioloissa proteiinia 1g/painokilo, niin painonpudotusvaiheessa sen on parempi olla vähintään puolitoista-, jopa kaksinkertainen.
Kun proteiinigramma antaa energiaa 4kcal, niin on selvää että proteiinista saatava lisäenergia tulee karsia jostakin pois. Vaihtoehtoina on rasvat (9kcal/g) tai hiilihydraatit (4kcal/g).
Tähän haluan kyllä sanoa, että mitä mutkikkaammaksi laihdutus tehdään, sen luotaantyöntävämmältä se pahimmillaan tuntuu. Kun oikeasti kyse on aika yksinkertaisista asioista: ei tarvitse olla prikulleen tiettyä treeniohjelmaa, ei tarvitse syödä prikulleen tiettyjä ruokia, eikä prikulleen optimaalisessa suhteessa. Ja kun puhutaan kymmenistä kiloista ylipainoa, on paljon tärkeämpää saada se suuri kokonaisuus kuntoon - johon virallisterveelliset ruokavaliosuositukset ovat loistava pohja joustavuudessaan - ja vasta sitten on mielekkäämpää hienosäätää riittävää proteiininsaantia suhteessa rasvan ja hiilihydraattien saantiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuudesta on paha muitakaan syyttää.
Lihavuus on, ikävä kyllä, laiskuutta.
Totta joo toinen puoli. Olen lihava ja ihan itsestä lihominen johtui, mutta se että pysyn lihavana (en siis liho lisää enkä myöskään laihdu) ei taas ihan kokonaan olekaan omaa syytä tai ei ainakaan johdu laiskuudesta. Nyt alan kyllä ymmärtää kuinka miksi jotkut pysyvät vuodesta toiseen hoikkina ja/tai normaalipainoisina, koska painon vakaana pitäminen on tosi helppoa toisin kuin laihtuminen.
160/83
Kun puhun laiskuudesta, en puhu fyysisestä laiskuudesta. Ihminen voi laihduttaa itsensä sohvalla maaten, pitää vain ymmärtää syödä oikein. Puhun siis henkisestä laiskuudesta, siitä ettei ihminen perehdy oikeaan ruokavalioon.
Usein ihmiset valitsevat painonpudotukseen jonkun "kaalisoppadieetin" ja laihdutettuaan sillä muutamia kiloja (lähinnä nestettä), palataan vanhaan ruokavalioon. Laihdutusruokavalio on tärkeä, mutta pitää ymmärtää että laihduttamisen lisäksi pitäisi myös huolehtia lihasmassasta (se ei saisi ainakaan vähetä laihduttamisen johdosta).
Viralliset ravitsemussuosituksetkaan eivät toimi ihmiselle jonka pitäisi laihtua, vaan ne toimivat normaalipainoisille ihmisille.
Voisitko hieman avata tätä väitettä?
Virallisissa ravitsemussuosituksissa eri makroravinteiden keskinäiset prosentuaaliset osuudet kokonaisenergian saannissa eivät toimi painonpudotuksessa optimaalisesti.
Kun miehelle riittää normaalioloissa proteiinia 1g/painokilo, niin painonpudotusvaiheessa sen on parempi olla vähintään puolitoista-, jopa kaksinkertainen.
Kun proteiinigramma antaa energiaa 4kcal, niin on selvää että proteiinista saatava lisäenergia tulee karsia jostakin pois. Vaihtoehtoina on rasvat (9kcal/g) tai hiilihydraatit (4kcal/g).
Tähän haluan kyllä sanoa, että mitä mutkikkaammaksi laihdutus tehdään, sen luotaantyöntävämmältä se pahimmillaan tuntuu. Kun oikeasti kyse on aika yksinkertaisista asioista: ei tarvitse olla prikulleen tiettyä treeniohjelmaa, ei tarvitse syödä prikulleen tiettyjä ruokia, eikä prikulleen optimaalisessa suhteessa. Ja kun puhutaan kymmenistä kiloista ylipainoa, on paljon tärkeämpää saada se suuri kokonaisuus kuntoon - johon virallisterveelliset ruokavaliosuositukset ovat loistava pohja joustavuudessaan - ja vasta sitten on mielekkäämpää hienosäätää riittävää proteiininsaantia suhteessa rasvan ja hiilihydraattien saantiin.
Ei se proteiinien saannin lisääminen sentään kvanttifysiikkaa ole, ja nykyisin on ihan virallinenkin suositus lisätä proteiinin osuutta laihdutusruokavalioon.
Viralliset ravitsemussuositukset ovat kyllä sellaisenaankin hyvä pohja vaikka laihduttamiseen, oikeasti 100 prosenttia ylipainoisista syö siihen nähden väärin ja ravitsemussuosituksiin siirtyminen korjaisi tilannetta oikeaan suuntaan.
Pidemmän päälle kestävä painonhallinta vaatii ymmärryksen siitä kuinka ihmisen tulisi syödä, ja makroravinteiden edes pintapuolinen tuntemus edesauttaa asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuudesta on paha muitakaan syyttää.
Lihavuus on, ikävä kyllä, laiskuutta.
Totta joo toinen puoli. Olen lihava ja ihan itsestä lihominen johtui, mutta se että pysyn lihavana (en siis liho lisää enkä myöskään laihdu) ei taas ihan kokonaan olekaan omaa syytä tai ei ainakaan johdu laiskuudesta. Nyt alan kyllä ymmärtää kuinka miksi jotkut pysyvät vuodesta toiseen hoikkina ja/tai normaalipainoisina, koska painon vakaana pitäminen on tosi helppoa toisin kuin laihtuminen.
160/83
Kun puhun laiskuudesta, en puhu fyysisestä laiskuudesta. Ihminen voi laihduttaa itsensä sohvalla maaten, pitää vain ymmärtää syödä oikein. Puhun siis henkisestä laiskuudesta, siitä ettei ihminen perehdy oikeaan ruokavalioon.
Usein ihmiset valitsevat painonpudotukseen jonkun "kaalisoppadieetin" ja laihdutettuaan sillä muutamia kiloja (lähinnä nestettä), palataan vanhaan ruokavalioon. Laihdutusruokavalio on tärkeä, mutta pitää ymmärtää että laihduttamisen lisäksi pitäisi myös huolehtia lihasmassasta (se ei saisi ainakaan vähetä laihduttamisen johdosta).
Viralliset ravitsemussuosituksetkaan eivät toimi ihmiselle jonka pitäisi laihtua, vaan ne toimivat normaalipainoisille ihmisille.
Voisitko hieman avata tätä väitettä?
Virallisissa ravitsemussuosituksissa eri makroravinteiden keskinäiset prosentuaaliset osuudet kokonaisenergian saannissa eivät toimi painonpudotuksessa optimaalisesti.
Kun miehelle riittää normaalioloissa proteiinia 1g/painokilo, niin painonpudotusvaiheessa sen on parempi olla vähintään puolitoista-, jopa kaksinkertainen.
Kun proteiinigramma antaa energiaa 4kcal, niin on selvää että proteiinista saatava lisäenergia tulee karsia jostakin pois. Vaihtoehtoina on rasvat (9kcal/g) tai hiilihydraatit (4kcal/g).
Tähän haluan kyllä sanoa, että mitä mutkikkaammaksi laihdutus tehdään, sen luotaantyöntävämmältä se pahimmillaan tuntuu. Kun oikeasti kyse on aika yksinkertaisista asioista: ei tarvitse olla prikulleen tiettyä treeniohjelmaa, ei tarvitse syödä prikulleen tiettyjä ruokia, eikä prikulleen optimaalisessa suhteessa. Ja kun puhutaan kymmenistä kiloista ylipainoa, on paljon tärkeämpää saada se suuri kokonaisuus kuntoon - johon virallisterveelliset ruokavaliosuositukset ovat loistava pohja joustavuudessaan - ja vasta sitten on mielekkäämpää hienosäätää riittävää proteiininsaantia suhteessa rasvan ja hiilihydraattien saantiin.
Ei se proteiinien saannin lisääminen sentään kvanttifysiikkaa ole, ja nykyisin on ihan virallinenkin suositus lisätä proteiinin osuutta laihdutusruokavalioon.
Viralliset ravitsemussuositukset ovat kyllä sellaisenaankin hyvä pohja vaikka laihduttamiseen, oikeasti 100 prosenttia ylipainoisista syö siihen nähden väärin ja ravitsemussuosituksiin siirtyminen korjaisi tilannetta oikeaan suuntaan.
Pidemmän päälle kestävä painonhallinta vaatii ymmärryksen siitä kuinka ihmisen tulisi syödä, ja makroravinteiden edes pintapuolinen tuntemus edesauttaa asiaa.
En ole eri mieltä kanssasi.
Olen vain hieman ihmeissäni tästä ihan alkuperäisestä väitteestä, miksei virallisterveellinen ruokavalio sopisi laihduttajalle, kun se oikeasti pitää sisällään aika kattavan paketin terveellisestä, monipuolisesta ja tasapainoisesta ruokavaliosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuudesta on paha muitakaan syyttää.
Lihavuus on, ikävä kyllä, laiskuutta.
Totta joo toinen puoli. Olen lihava ja ihan itsestä lihominen johtui, mutta se että pysyn lihavana (en siis liho lisää enkä myöskään laihdu) ei taas ihan kokonaan olekaan omaa syytä tai ei ainakaan johdu laiskuudesta. Nyt alan kyllä ymmärtää kuinka miksi jotkut pysyvät vuodesta toiseen hoikkina ja/tai normaalipainoisina, koska painon vakaana pitäminen on tosi helppoa toisin kuin laihtuminen.
160/83
Kun puhun laiskuudesta, en puhu fyysisestä laiskuudesta. Ihminen voi laihduttaa itsensä sohvalla maaten, pitää vain ymmärtää syödä oikein. Puhun siis henkisestä laiskuudesta, siitä ettei ihminen perehdy oikeaan ruokavalioon.
Usein ihmiset valitsevat painonpudotukseen jonkun "kaalisoppadieetin" ja laihdutettuaan sillä muutamia kiloja (lähinnä nestettä), palataan vanhaan ruokavalioon. Laihdutusruokavalio on tärkeä, mutta pitää ymmärtää että laihduttamisen lisäksi pitäisi myös huolehtia lihasmassasta (se ei saisi ainakaan vähetä laihduttamisen johdosta).
Viralliset ravitsemussuosituksetkaan eivät toimi ihmiselle jonka pitäisi laihtua, vaan ne toimivat normaalipainoisille ihmisille.
Voisitko hieman avata tätä väitettä?
Virallisissa ravitsemussuosituksissa eri makroravinteiden keskinäiset prosentuaaliset osuudet kokonaisenergian saannissa eivät toimi painonpudotuksessa optimaalisesti.
Kun miehelle riittää normaalioloissa proteiinia 1g/painokilo, niin painonpudotusvaiheessa sen on parempi olla vähintään puolitoista-, jopa kaksinkertainen.
Kun proteiinigramma antaa energiaa 4kcal, niin on selvää että proteiinista saatava lisäenergia tulee karsia jostakin pois. Vaihtoehtoina on rasvat (9kcal/g) tai hiilihydraatit (4kcal/g).
Tähän haluan kyllä sanoa, että mitä mutkikkaammaksi laihdutus tehdään, sen luotaantyöntävämmältä se pahimmillaan tuntuu. Kun oikeasti kyse on aika yksinkertaisista asioista: ei tarvitse olla prikulleen tiettyä treeniohjelmaa, ei tarvitse syödä prikulleen tiettyjä ruokia, eikä prikulleen optimaalisessa suhteessa. Ja kun puhutaan kymmenistä kiloista ylipainoa, on paljon tärkeämpää saada se suuri kokonaisuus kuntoon - johon virallisterveelliset ruokavaliosuositukset ovat loistava pohja joustavuudessaan - ja vasta sitten on mielekkäämpää hienosäätää riittävää proteiininsaantia suhteessa rasvan ja hiilihydraattien saantiin.
Ei se proteiinien saannin lisääminen sentään kvanttifysiikkaa ole, ja nykyisin on ihan virallinenkin suositus lisätä proteiinin osuutta laihdutusruokavalioon.
Viralliset ravitsemussuositukset ovat kyllä sellaisenaankin hyvä pohja vaikka laihduttamiseen, oikeasti 100 prosenttia ylipainoisista syö siihen nähden väärin ja ravitsemussuosituksiin siirtyminen korjaisi tilannetta oikeaan suuntaan.
Pidemmän päälle kestävä painonhallinta vaatii ymmärryksen siitä kuinka ihmisen tulisi syödä, ja makroravinteiden edes pintapuolinen tuntemus edesauttaa asiaa.
En ole eri mieltä kanssasi.
Olen vain hieman ihmeissäni tästä ihan alkuperäisestä väitteestä, miksei virallisterveellinen ruokavalio sopisi laihduttajalle, kun se oikeasti pitää sisällään aika kattavan paketin terveellisestä, monipuolisesta ja tasapainoisesta ruokavaliosta.
Kyllä minä sen perustelinkin juuri tuolla proteiinien suuremmalla tarpeella, mutta se tuntuu olevan kiellettyä sanomasta keskustelupalstoilla vaikka siitä toisaalta on asiantuntijoiden piirissä aika laaja yksimielisyys.
On esimerkiksi ihmisiä joilla voi olla unettomuuden ja korkean stressihormonipitoisuuden johdosta kortisoliarvot sitä luokkaa ettei pelkällä virallisterveellisellä ruokavaliolla päästä edes laihtumisen alkuun, heille optimaalinen ruokavalio on kaiken A ja O.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuudesta on paha muitakaan syyttää.
Lihavuus on, ikävä kyllä, laiskuutta.
Totta joo toinen puoli. Olen lihava ja ihan itsestä lihominen johtui, mutta se että pysyn lihavana (en siis liho lisää enkä myöskään laihdu) ei taas ihan kokonaan olekaan omaa syytä tai ei ainakaan johdu laiskuudesta. Nyt alan kyllä ymmärtää kuinka miksi jotkut pysyvät vuodesta toiseen hoikkina ja/tai normaalipainoisina, koska painon vakaana pitäminen on tosi helppoa toisin kuin laihtuminen.
160/83
Kun puhun laiskuudesta, en puhu fyysisestä laiskuudesta. Ihminen voi laihduttaa itsensä sohvalla maaten, pitää vain ymmärtää syödä oikein. Puhun siis henkisestä laiskuudesta, siitä ettei ihminen perehdy oikeaan ruokavalioon.
Usein ihmiset valitsevat painonpudotukseen jonkun "kaalisoppadieetin" ja laihdutettuaan sillä muutamia kiloja (lähinnä nestettä), palataan vanhaan ruokavalioon. Laihdutusruokavalio on tärkeä, mutta pitää ymmärtää että laihduttamisen lisäksi pitäisi myös huolehtia lihasmassasta (se ei saisi ainakaan vähetä laihduttamisen johdosta).
Viralliset ravitsemussuosituksetkaan eivät toimi ihmiselle jonka pitäisi laihtua, vaan ne toimivat normaalipainoisille ihmisille.
Voisitko hieman avata tätä väitettä?
Virallisissa ravitsemussuosituksissa eri makroravinteiden keskinäiset prosentuaaliset osuudet kokonaisenergian saannissa eivät toimi painonpudotuksessa optimaalisesti.
Kun miehelle riittää normaalioloissa proteiinia 1g/painokilo, niin painonpudotusvaiheessa sen on parempi olla vähintään puolitoista-, jopa kaksinkertainen.
Kun proteiinigramma antaa energiaa 4kcal, niin on selvää että proteiinista saatava lisäenergia tulee karsia jostakin pois. Vaihtoehtoina on rasvat (9kcal/g) tai hiilihydraatit (4kcal/g).
Tähän haluan kyllä sanoa, että mitä mutkikkaammaksi laihdutus tehdään, sen luotaantyöntävämmältä se pahimmillaan tuntuu. Kun oikeasti kyse on aika yksinkertaisista asioista: ei tarvitse olla prikulleen tiettyä treeniohjelmaa, ei tarvitse syödä prikulleen tiettyjä ruokia, eikä prikulleen optimaalisessa suhteessa. Ja kun puhutaan kymmenistä kiloista ylipainoa, on paljon tärkeämpää saada se suuri kokonaisuus kuntoon - johon virallisterveelliset ruokavaliosuositukset ovat loistava pohja joustavuudessaan - ja vasta sitten on mielekkäämpää hienosäätää riittävää proteiininsaantia suhteessa rasvan ja hiilihydraattien saantiin.
Ei se proteiinien saannin lisääminen sentään kvanttifysiikkaa ole, ja nykyisin on ihan virallinenkin suositus lisätä proteiinin osuutta laihdutusruokavalioon.
Viralliset ravitsemussuositukset ovat kyllä sellaisenaankin hyvä pohja vaikka laihduttamiseen, oikeasti 100 prosenttia ylipainoisista syö siihen nähden väärin ja ravitsemussuosituksiin siirtyminen korjaisi tilannetta oikeaan suuntaan.
Pidemmän päälle kestävä painonhallinta vaatii ymmärryksen siitä kuinka ihmisen tulisi syödä, ja makroravinteiden edes pintapuolinen tuntemus edesauttaa asiaa.
En ole eri mieltä kanssasi.
Olen vain hieman ihmeissäni tästä ihan alkuperäisestä väitteestä, miksei virallisterveellinen ruokavalio sopisi laihduttajalle, kun se oikeasti pitää sisällään aika kattavan paketin terveellisestä, monipuolisesta ja tasapainoisesta ruokavaliosta.Kyllä minä sen perustelinkin juuri tuolla proteiinien suuremmalla tarpeella, mutta se tuntuu olevan kiellettyä sanomasta keskustelupalstoilla vaikka siitä toisaalta on asiantuntijoiden piirissä aika laaja yksimielisyys.
On esimerkiksi ihmisiä joilla voi olla unettomuuden ja korkean stressihormonipitoisuuden johdosta kortisoliarvot sitä luokkaa ettei pelkällä virallisterveellisellä ruokavaliolla päästä edes laihtumisen alkuun, heille optimaalinen ruokavalio on kaiken A ja O.
Sinälläänhän virallisterveellistä ruokavaliota ei ole suunniteltukaan palvelemaan ihan täysin yksilöllisiä tarpeita, vaan se on suunnattu yleisesti koko väestölle. Näin ollen siis varmasti jokainen joutuu fiilaamaan ruokavaliosuosituksia omien tarpeidensa mukaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50/50
Tiettyyn pisteeseen asti voit vaikuttaa itse, mutta jos painat pitkiä työvuoroja jokapäivä 13 tuntia niin etsää salille enään kykene vaan aivot sammuu heti kun saa tilaisuuden, jos oot perinyt varallisuutta niin tottakai on helpompaa pitää kropastansa huolta kun ei tarvii miettiä mihin on tänään varaa syödä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuudesta on paha muitakaan syyttää.
Lihavuus on, ikävä kyllä, laiskuutta.
Totta joo toinen puoli. Olen lihava ja ihan itsestä lihominen johtui, mutta se että pysyn lihavana (en siis liho lisää enkä myöskään laihdu) ei taas ihan kokonaan olekaan omaa syytä tai ei ainakaan johdu laiskuudesta. Nyt alan kyllä ymmärtää kuinka miksi jotkut pysyvät vuodesta toiseen hoikkina ja/tai normaalipainoisina, koska painon vakaana pitäminen on tosi helppoa toisin kuin laihtuminen.
160/83
Kun puhun laiskuudesta, en puhu fyysisestä laiskuudesta. Ihminen voi laihduttaa itsensä sohvalla maaten, pitää vain ymmärtää syödä oikein. Puhun siis henkisestä laiskuudesta, siitä ettei ihminen perehdy oikeaan ruokavalioon.
Usein ihmiset valitsevat painonpudotukseen jonkun "kaalisoppadieetin" ja laihdutettuaan sillä muutamia kiloja (lähinnä nestettä), palataan vanhaan ruokavalioon. Laihdutusruokavalio on tärkeä, mutta pitää ymmärtää että laihduttamisen lisäksi pitäisi myös huolehtia lihasmassasta (se ei saisi ainakaan vähetä laihduttamisen johdosta).
Viralliset ravitsemussuosituksetkaan eivät toimi ihmiselle jonka pitäisi laihtua, vaan ne toimivat normaalipainoisille ihmisille.
Voisitko hieman avata tätä väitettä?
Virallisissa ravitsemussuosituksissa eri makroravinteiden keskinäiset prosentuaaliset osuudet kokonaisenergian saannissa eivät toimi painonpudotuksessa optimaalisesti.
Kun miehelle riittää normaalioloissa proteiinia 1g/painokilo, niin painonpudotusvaiheessa sen on parempi olla vähintään puolitoista-, jopa kaksinkertainen.
Kun proteiinigramma antaa energiaa 4kcal, niin on selvää että proteiinista saatava lisäenergia tulee karsia jostakin pois. Vaihtoehtoina on rasvat (9kcal/g) tai hiilihydraatit (4kcal/g).
Tähän haluan kyllä sanoa, että mitä mutkikkaammaksi laihdutus tehdään, sen luotaantyöntävämmältä se pahimmillaan tuntuu. Kun oikeasti kyse on aika yksinkertaisista asioista: ei tarvitse olla prikulleen tiettyä treeniohjelmaa, ei tarvitse syödä prikulleen tiettyjä ruokia, eikä prikulleen optimaalisessa suhteessa. Ja kun puhutaan kymmenistä kiloista ylipainoa, on paljon tärkeämpää saada se suuri kokonaisuus kuntoon - johon virallisterveelliset ruokavaliosuositukset ovat loistava pohja joustavuudessaan - ja vasta sitten on mielekkäämpää hienosäätää riittävää proteiininsaantia suhteessa rasvan ja hiilihydraattien saantiin.
Ei se proteiinien saannin lisääminen sentään kvanttifysiikkaa ole, ja nykyisin on ihan virallinenkin suositus lisätä proteiinin osuutta laihdutusruokavalioon.
Viralliset ravitsemussuositukset ovat kyllä sellaisenaankin hyvä pohja vaikka laihduttamiseen, oikeasti 100 prosenttia ylipainoisista syö siihen nähden väärin ja ravitsemussuosituksiin siirtyminen korjaisi tilannetta oikeaan suuntaan.
Pidemmän päälle kestävä painonhallinta vaatii ymmärryksen siitä kuinka ihmisen tulisi syödä, ja makroravinteiden edes pintapuolinen tuntemus edesauttaa asiaa.
En ole eri mieltä kanssasi.
Olen vain hieman ihmeissäni tästä ihan alkuperäisestä väitteestä, miksei virallisterveellinen ruokavalio sopisi laihduttajalle, kun se oikeasti pitää sisällään aika kattavan paketin terveellisestä, monipuolisesta ja tasapainoisesta ruokavaliosta.Kyllä minä sen perustelinkin juuri tuolla proteiinien suuremmalla tarpeella, mutta se tuntuu olevan kiellettyä sanomasta keskustelupalstoilla vaikka siitä toisaalta on asiantuntijoiden piirissä aika laaja yksimielisyys.
On esimerkiksi ihmisiä joilla voi olla unettomuuden ja korkean stressihormonipitoisuuden johdosta kortisoliarvot sitä luokkaa ettei pelkällä virallisterveellisellä ruokavaliolla päästä edes laihtumisen alkuun, heille optimaalinen ruokavalio on kaiken A ja O.
Sinälläänhän virallisterveellistä ruokavaliota ei ole suunniteltukaan palvelemaan ihan täysin yksilöllisiä tarpeita, vaan se on suunnattu yleisesti koko väestölle. Näin ollen siis varmasti jokainen joutuu fiilaamaan ruokavaliosuosituksia omien tarpeidensa mukaiseksi.
Kyllä niissä löytyy sen verran liukumaa, että voidaan katsoa sen soveltuvan kaikille joilla ei ole ruokarajoituksia tai sairauksia.
Ylipaino muodostaa myös poikkeuksen, sillä siihen liittyy useimmiten metabolinen oireyhtymä, eli voidaan sanoa että elimistö on sairaana. Tuo metabolinen oireyhtymä ja sen aiheuttamat matala-asteiset tulehdukset voivat tehdä laihtumisesta haastavan mikäli ruokavalioon ei paneuduta riitttävän tarkasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
m85 kirjoitti:
50/50
Tiettyyn pisteeseen asti voit vaikuttaa itse, mutta jos painat pitkiä työvuoroja jokapäivä 13 tuntia niin etsää salille enään kykene vaan aivot sammuu heti kun saa tilaisuuden, jos oot perinyt varallisuutta niin tottakai on helpompaa pitää kropastansa huolta kun ei tarvii miettiä mihin on tänään varaa syödä
Tuo varallisuustason vaikutus siihen miten terveellisesti ihmiset syövät, näkyy kaikissa tutkimuksissa joissa asiaa on tutkittu.
Asialle pitäisi kyllä yrittää tehdä jotakin, mutta lainsäädäntöteitse ei liene keinoja.
Jos ei ole kortisonilääkitystä niin kyllä. Eipä sitä ruokaa kukaan muu suuhun lappaa kuin lihava itse.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä se on kyllä usein jo vanhempien syytä. kotoa ne syömätavat opitaan.
Jos omat vanhemmat on lapsena tukistaneet ja lyöneet niin se on pätevä syy siirtää perinne eteenpäin seuraavalle sukupolvelle?
Kyllä jokainen tekee itse omat valintansa elämässä ja kantaa niistä vastuun.
Terveellisesti syöminen on oikeasti helppoa, ei tarvitse ollenkaan miettiä niin monimutkaisia ilmaisuja kuin makroravinteet. Miettii vain jokaisen ruuan kohdalla, saanko tästä ruoka-aineesta varmasti niitä aineita, mitä kehoni tarvitsee: kuitua, proteiinia, vitamiineja ja hivenaineita, hitaita hiilareita, hyviä rasvoja. Jos vastaus on moninkertainen ei kuten esim. sipsien kohdalla, kyseistä ruokaa ei kannata syödä ollenkaan. Energiamääriä ei myöskään kamalasti tarvitse miettiä, koska oikeat ruoka-aineet täyttävät vatsan ja pitävät kylläisenä, eikä yksinkertaisesti tee mieli syödä liikaa. Kaurapuuroa, mustikoita ja raejuustoa ei vain tule mätettyä ämpäritolkulla, vaan sen verran, että nälkä lähtee. Ja kun on nälkä, se kaurapuurokin maistuu hyvältä. Näin se vaan menee.
Uskon, että ylipaino on yleensä omaa syytä, mutta minulle on tullut mielikuva, että usein taustalla on ahdistusta, masennusta, traumoja tai muita mielenterveysongelmia eikä kyse ole laiskuudesta.
Fat shaming on täysin tuomittavaa, kuten kaikki muukin kiusaaminen ja syrjintä.
Mä olen tätä ennenkin sanonut. Kukaan ei syö itselleen usean kymmenen kilon ylipainoa vain siksi, että tykkää herkutella. Mä olen vakuuttunut, että kaikilla todella ylipainoisilla on joko fyysinen tai psyykkinen vika, joka tämän aiheuttaa.
Katsokaa vaikka ohjelmia, jossa todella lihavia ihmisiä laihdutetaan liikunnan ja rääkkäyksen avulla. Kaikilla tuppaa olemaan joku paha trauma menneisyydessään, jonka aiheuttamaa tuskaa on yritetty lieventää syömisellä.
Mun mielestä se on kyllä usein jo vanhempien syytä. kotoa ne syömätavat opitaan.