Lue keskustelun säännöt.
Onko lihavuus yleensä ihmisen oma syy?
08.05.2018 |
Mitä mieltä? kun sanoin tuon yleensä niin rajaan sillä pois mahdolliset sairaudet jotka aiheuttaa painon kertymistä.
Mutta näin muuten. Ja mitä mieltä fat shaming "liikkeestä"
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon ollut aina lihava ja aikuisiällä se on oma syy, mutta opitut tavat vaikuttaa. Äitini lohtusöi (isäni kuoltua yllättäen) raskauden ajan niin, että hyvä jos sängystä pääsi ylös loppuraskaudessa. Äiti aina huolehti, että ruokaa on riittävästi ja ylikin. Myös oli ylivarovainen mun liikkumisen suhteen ettei vaan käynyt mitään loukkaantumisia. Mä oon muuten pienikokoinen, mutta ylipainoa on ollut aina johtuen siitä, että oon aina oppinut syömään liikaa. Lapsuudessa vielä lähes kaikki piti olla light versiota, koska olin ylipainoinen, mutta paino ei tippunut. Lapsuudesta lähtien tää elämä painon kanssa ollut yhtä jojoilua. Sitten kun alan liikkumaan niin vedän itteni loppuun muutamassa viikossa ja sitten innostus lopahtaa. Rakastan ruoanlaittoa ja syömistä. En niinkään tykkää syödä karkkia, sipsiä, limuja yms. Mutta ruoka itsessään on herkkua. Syön 4-5krt päivässä. Pitäisi vaan osata pienentää annoskoko siihen mitä 150cm pituiselle ihmiselle tarkoitettu.
Moni ihminen lihottaa itsensä juomalla. Limonadit, mehut, maito...noissa on järjettömästi energiaa mutta ne eivät poista näläntunnetta.
Jos teet itse ruokasi, sulla on loistava mahdollisuus kontrolloida rasvankäyttöäsi. Seuraat vain tarkasti ettet tunge patoihisi liikaa rasvaa missään muodossa, ja ymmärrät että pihvinpaisto ei kaipaa nyrkillistä voita.
Tervetuloa laatimaan mulle uus ruokavalio. Maitoa en ole juonnut aikuisiällä muuten kuin kahvin kanssa ja sekin nykyää kauramaitoa. Mehuja juon pari kertaa viikossa ja limua vielä harvemmin. Alkoholia juon myös harvoin. Rypsiöljyä paistamiseen. Kerroin jo, että ongelma on yksinkertaisesti se, että SYÖN liikaa. Ja ymmärtäen vielä sen, että oon pienikokoinen muuten, mutta painoa on. Jos vaikka syön leivän niin varmasti syön vielä toisenkin. Jos syön ensin esim. 5lihapullaa niin santsaan vielä 2-3 lihapullaa lisää. Tai vaikka kasvissosekeitto ilman kermaa niin pakko sitäkin saada lisää. Tommonen ei nyt varmaan haittaisi, jos olisi 180cm pitkä, mutta lyhyenä ihmisenä mä en saisi santsata yhtään. Mä vaan tykkään syömisestä eikä ylensyöminen saa mulle huonoa oloa aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en näin keskituloisena edes ymmärrä, miten jollain voi olla varaa syödä koko ajan liikaa. Mulla ei ainakaan ole varaa ostaa mitään herkkuja koko ajan. Hyvä että päivän perusaterioihin riittää rahat.
Ikävä kyllä, painonhallinnan kannalta tärkein makroravinne on proteiinit jotka ovat myös aterian kallein osa. Miehen tulisi syödä n. 1g proteiinia/painokilo, naiselle se lie n. 0,8g/painokilo. Moni tulee täyttäneeksi lautasen joko rasvoilla tai valveutuneemmat hiilihydraateilla. Ilman riittävää proteiininsaantia painonhallinta ei oikein onnistu.
Jos ihminen on korkeahiilihydraattisella ruokavaliolla, niin silloin on pakko liikkua paljon muuten paino lähtee jyrkkään nousuun.
Höpötti pöpötti. Olen korkeahiilarisella ja vähärasvaisella ruoalla enkä harrasta juurikaan liikuntaa. Ikinä en ole ollut lähelläkään lihavaa.
Onko sulla jotain todisteita väitteesi tueksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kysymys. Yleinen mielipide ainakin täällä lienee, että on. Itse ikäni lihavana koen, että ei ole. On ollut halu olla normaalipainoinen ja koko elämä yritystä siihen laihduttamalla ja elämäntaparemontella ja liikunnan lisäämisellä ja milloin milläkin - en vaan ole koskaan onnistunut laihtumaan paria kiloa enempää, ja ne parikin ovat tulleet aina takaisin. Onko0 sitten lihavuus oma syyni. Jaa'ah. Pakko kai sen on olla oma syyni, kenenpä muunkaan. Sanottakoon, että lihoin nuorena alle kaksikymppiseä syömishäiriöiden ja kilpparin vajaatoiminnan edistämänä reippaasti, sen jälkeen olen pysynyt samanpainoisena 30 v.
Valitettavan usein lihavuus selittyy väärillä ruokailutottumuksilla ja tyypillisesti liikalihavat eivät vain tiedä miten tulisi syödä.
Jos olen vaikka joskus puhunut jollekin ylipainoiselle tutulleni piilorasvoista, proteiineista tai hiilihydraateista, niin olen saanut vastaani kysyvän katseen ja kommentin "miten nää nyt liittyy tähän mun ylipainoon".
On rumaa sanoa että ylipainoon liittyy henkistä laiskuutta, mutta kyllä se sitä lienee oikeasti.
Höpölöpö. Ravintotietoa maailmassa riittää. Lihavuus on OIRE monimutkaisesta psykologisesta tilasta.
En ihmettele sitä että ylipainosta on tullut kansallissairaus jos ihmiset pitävät sitä psykologisena tilana.
Lihavuuteen johtavat syyt ovat ahneus ja laiskuus. Se on täysin oma vika samoin kuin tupakointi ja alkoholismi. Siksi lihavuudesta, tupakoinnnista ja alkoholimista johtuvien sairauksien hoitoa ei tulisi kustantaa verovaroin.
Sanoisin omalla kohdallani ettei tällä hetkellä.
Oon itse ollu 1v ikäsestä ylipainonen, painoin 7v n.70kg, oliko oma vika? En usko.
Nyt yritän kovasti päästä kiloista eroon ja oppia pois vanhoista kasvatuksellisista tavoista.
T: vasta täysikäistynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en näin keskituloisena edes ymmärrä, miten jollain voi olla varaa syödä koko ajan liikaa. Mulla ei ainakaan ole varaa ostaa mitään herkkuja koko ajan. Hyvä että päivän perusaterioihin riittää rahat.
Ikävä kyllä, painonhallinnan kannalta tärkein makroravinne on proteiinit jotka ovat myös aterian kallein osa. Miehen tulisi syödä n. 1g proteiinia/painokilo, naiselle se lie n. 0,8g/painokilo. Moni tulee täyttäneeksi lautasen joko rasvoilla tai valveutuneemmat hiilihydraateilla. Ilman riittävää proteiininsaantia painonhallinta ei oikein onnistu.
Jos ihminen on korkeahiilihydraattisella ruokavaliolla, niin silloin on pakko liikkua paljon muuten paino lähtee jyrkkään nousuun.
Höpötti pöpötti. Olen korkeahiilarisella ja vähärasvaisella ruoalla enkä harrasta juurikaan liikuntaa. Ikinä en ole ollut lähelläkään lihavaa.
Onko sulla jotain todisteita väitteesi tueksi?
Se perustuu siihen, että hiilarit pitävät kaikista huonoiten kylläisyyden tunteen. Hiilariruokavaliossa tulee luontaisesti ahdettua kitusiin eniten kaloreita.
Lihavuuteen voi vaikuttaa moni asia, josta ei ole itse edes tietoinen. Muistaakseni jopa äidin raskaudenaikainen lihavuus ja raskausdiabetes voi näkyä lapsen lihavuutena myöhemmin. Suuri syntymäpaino ennustaa lihavuutta aikuisena jne. Lisäksi rottatesteissä on havaittu, että jokaisella ruokavaliolla voi lihoa, oli se miten terveellinen hyvänsä. Monesti jopa kaksosista toinen on lihava, vaikka oletettavasti syövät samaa ruokaa kotona. Ei mielestäni mitenkään yksinkertaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en näin keskituloisena edes ymmärrä, miten jollain voi olla varaa syödä koko ajan liikaa. Mulla ei ainakaan ole varaa ostaa mitään herkkuja koko ajan. Hyvä että päivän perusaterioihin riittää rahat.
Ikävä kyllä, painonhallinnan kannalta tärkein makroravinne on proteiinit jotka ovat myös aterian kallein osa. Miehen tulisi syödä n. 1g proteiinia/painokilo, naiselle se lie n. 0,8g/painokilo. Moni tulee täyttäneeksi lautasen joko rasvoilla tai valveutuneemmat hiilihydraateilla. Ilman riittävää proteiininsaantia painonhallinta ei oikein onnistu.
Jos ihminen on korkeahiilihydraattisella ruokavaliolla, niin silloin on pakko liikkua paljon muuten paino lähtee jyrkkään nousuun.
Höpötti pöpötti. Olen korkeahiilarisella ja vähärasvaisella ruoalla enkä harrasta juurikaan liikuntaa. Ikinä en ole ollut lähelläkään lihavaa.
Onko sulla jotain todisteita väitteesi tueksi?
Se perustuu siihen, että hiilarit pitävät kaikista huonoiten kylläisyyden tunteen. Hiilariruokavaliossa tulee luontaisesti ahdettua kitusiin eniten kaloreita.
Lisäksi siinä on se ongelma, että monella haima ei kestä jatkuvaa korkeaa hiilarikuormaa. Tuloksena on insuliiniresistenssi ja ylipaino-ongelmat (ja lopulta 2-tyypin diabetes) Nämähän tulee yleensä esille vasta vuosien jälkeen, joten kovin nuorena ei vielä kannata juhlia.
Minä ainakin olen ihan omasta syystäni lihonut 10 kg talven aikana. Olin käsi murtuneena sairauslomalla useamman kuukauden ja söin sinä aikana mitä sattuu. Koko ajan. Pullaa, karkkia lähinnä. Viikonloppuisin pullon viiniä sekä pe että la.
Nyt painan 70 kg, mikään kesävaate ei mahdu päälle ja inhottaa katsoa peiliin. Olen jo töissä, mutta tuo sairaalloinen syöminen jäi päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon ollut aina lihava ja aikuisiällä se on oma syy, mutta opitut tavat vaikuttaa. Äitini lohtusöi (isäni kuoltua yllättäen) raskauden ajan niin, että hyvä jos sängystä pääsi ylös loppuraskaudessa. Äiti aina huolehti, että ruokaa on riittävästi ja ylikin. Myös oli ylivarovainen mun liikkumisen suhteen ettei vaan käynyt mitään loukkaantumisia. Mä oon muuten pienikokoinen, mutta ylipainoa on ollut aina johtuen siitä, että oon aina oppinut syömään liikaa. Lapsuudessa vielä lähes kaikki piti olla light versiota, koska olin ylipainoinen, mutta paino ei tippunut. Lapsuudesta lähtien tää elämä painon kanssa ollut yhtä jojoilua. Sitten kun alan liikkumaan niin vedän itteni loppuun muutamassa viikossa ja sitten innostus lopahtaa. Rakastan ruoanlaittoa ja syömistä. En niinkään tykkää syödä karkkia, sipsiä, limuja yms. Mutta ruoka itsessään on herkkua. Syön 4-5krt päivässä. Pitäisi vaan osata pienentää annoskoko siihen mitä 150cm pituiselle ihmiselle tarkoitettu.
Moni ihminen lihottaa itsensä juomalla. Limonadit, mehut, maito...noissa on järjettömästi energiaa mutta ne eivät poista näläntunnetta.
Jos teet itse ruokasi, sulla on loistava mahdollisuus kontrolloida rasvankäyttöäsi. Seuraat vain tarkasti ettet tunge patoihisi liikaa rasvaa missään muodossa, ja ymmärrät että pihvinpaisto ei kaipaa nyrkillistä voita.
Tervetuloa laatimaan mulle uus ruokavalio. Maitoa en ole juonnut aikuisiällä muuten kuin kahvin kanssa ja sekin nykyää kauramaitoa. Mehuja juon pari kertaa viikossa ja limua vielä harvemmin. Alkoholia juon myös harvoin. Rypsiöljyä paistamiseen. Kerroin jo, että ongelma on yksinkertaisesti se, että SYÖN liikaa. Ja ymmärtäen vielä sen, että oon pienikokoinen muuten, mutta painoa on. Jos vaikka syön leivän niin varmasti syön vielä toisenkin. Jos syön ensin esim. 5lihapullaa niin santsaan vielä 2-3 lihapullaa lisää. Tai vaikka kasvissosekeitto ilman kermaa niin pakko sitäkin saada lisää. Tommonen ei nyt varmaan haittaisi, jos olisi 180cm pitkä, mutta lyhyenä ihmisenä mä en saisi santsata yhtään. Mä vaan tykkään syömisestä eikä ylensyöminen saa mulle huonoa oloa aikaan.
Heitin vain kokeeksi lihottavat juomat, sillä ne ovat ylipainoisille yllättävän usein sellainen energialisä mitä he eivät tajua.
Teet itse ruokasi, ja se on hyvä asia sillä silloin yleensä rasvaakaan ei tule laitettua liikaa. Sinä syöt selkeästi liikaa, mutta oletko varma ettet syö liikaa hiilihydraatteja? Pääruoka jossa on hiilihydraattipitoinen lisäke, ei vaadi enää voileipiä.
Jos haluat laihduttaa, niin lisää proteiinin osuutta kokonaisenergiansaannissa ja vähennä hiilihydraatin osuutta. Näläntunteen pitäisi helpottaa ja ahmiminen vähenee.
Painonhallinnan kannalta tärkeimmät rasvat ovat tutkimusten mukaan kertatyydyttymättömät rasvat (esim. oliiviöljy, avokado).
On se ainakin minulla. Syö ja juo liikaa, lihoo. Syö ja juo vähemmän, laihtuu.
Muutamalla harvalla on sitten vaikka kilpirauhanen sekaisin tai on elinsiirto tai syöpä tai muuta. Heitäkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen pulskistunut 10 kg opiskelun aikana, ja nyt paino on pysynyt samana vuoden. Ennen olin 170/55, ja tuo paino pysyi ihan ilman, että tarvitsi katsoa liikkumisiaan tai syömisiään yhtään. En syönyt juuri yhtään hiilareita, koska leipä, peruna, pizza ym oli mielestäni pahaa.
Ylppäreihin lukiessa kuitenkin tuli mukaan karkit, sipsit, pullamössöruoat ja suklaa, ja ahmin edelleen sokeria tentteihin lukiessa. Yo-koesalissa ainoa evääni oli suklaalevy. Sokeri auttaa muuten oikeasti. T. kuuden ällän ylioppilas. :D
Syytän lihomisesta ihan itseäni, ja vaikka taidan vielä normaalipainon rajoissa olla, niin ulkonäöllisesti kyllä ylimääräistä rasvaa on, ja vyötäröni esim on 80cm. Varmasti esim 80-luvun mittapuilla olisin ollut jo "lihava". Mutta jos pitää valita, alanko nyt fitnessrääkille opintojen ohessa vai stressaanko mahdollisimman vähän syömisistä (opiskelijalla stressiä kyllä on muutenkin varsinkin kovalla alalla), niin valitsen sen, että valmistun hyvin arvosanoin ja laihdutan sitten muutaman kilon pois. tällaiseksi en missään nimessä halua jäädä, mutta toisaalta eipä kulu rahaa vaatteisiin, kun ei koe itseään viehättäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kysymys. Yleinen mielipide ainakin täällä lienee, että on. Itse ikäni lihavana koen, että ei ole. On ollut halu olla normaalipainoinen ja koko elämä yritystä siihen laihduttamalla ja elämäntaparemontella ja liikunnan lisäämisellä ja milloin milläkin - en vaan ole koskaan onnistunut laihtumaan paria kiloa enempää, ja ne parikin ovat tulleet aina takaisin. Onko0 sitten lihavuus oma syyni. Jaa'ah. Pakko kai sen on olla oma syyni, kenenpä muunkaan. Sanottakoon, että lihoin nuorena alle kaksikymppiseä syömishäiriöiden ja kilpparin vajaatoiminnan edistämänä reippaasti, sen jälkeen olen pysynyt samanpainoisena 30 v.
Valitettavan usein lihavuus selittyy väärillä ruokailutottumuksilla ja tyypillisesti liikalihavat eivät vain tiedä miten tulisi syödä.
Jos olen vaikka joskus puhunut jollekin ylipainoiselle tutulleni piilorasvoista, proteiineista tai hiilihydraateista, niin olen saanut vastaani kysyvän katseen ja kommentin "miten nää nyt liittyy tähän mun ylipainoon".
On rumaa sanoa että ylipainoon liittyy henkistä laiskuutta, mutta kyllä se sitä lienee oikeasti.
Höpölöpö. Ravintotietoa maailmassa riittää. Lihavuus on OIRE monimutkaisesta psykologisesta tilasta.
Lihominen johtuu puhtaasti liiasta energiansaannista. Kyse on fysiikasta, ei psykologiasta.
Taidat olla vähän yksinkertainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joskus vaan kannattaa ottaa vähän vastuuta elämästään. pitkässä juoksussa siitä tulee siten paljon helpompaa!
eli on oma syysi. tajua se, hyväksy se ja ymmärrä, että sä olet myös ainoa, joka voi korjata tilanteesi.
Oma tarinani on sellainen kuin monella valitettavasti. Kiloja hiipi iän myötä huomaamattomasti. Opiskeluaika lihotti 10 kg, kun piti bilettää ja syötyäkin tuli mitä sattuu. Sitten tuli perheellistyminen, auton hankinta, liikkuminen väheni - taas joitain kiloja lisää. 2 lasta, joista molemmista jäi 10 kg lisäpainoa. Niin sitä huomasi entinen 50-kiloinen olevansa 80-kiloinen tukeva täti.
Jotenkin oikeasti vasta siinä vaiheessa heräsin ylipainooni. Aina ennen olin ajatellut että ne kilot jotenkin menee itsestään pois, opintokilot kun lopettaa biletyksen, raskauskilot kun imettää ja uni paranee vauvan kasvaessa ja alkaessa nukkua yöt jne. Kun heräsin kiloihin tein klassisen virheen. Sen sijaan että olisin järkevästi alkanut keventää ruokavaliota, minä ilmoittauduin Cambridge-painonhallintaryhmään jossa syötiin kuukausia pelkkää pussiruokaa, 600 kcal per päivä.
Paino lähti. Kamalilla oireilla ja heikotuksilla, mutta 25 kiloa lähti 6 kuukaudessa. Valitettavasti sain sivuviakutuksena joitain ikäviä juttuja, joista pahin syömishäiriö (BED, ahmimishäiriö). Ja kun lihoin ahmimisen alettua pikavauhtia takaisin, rasvaprosenttini nousi tolkuttomaksi verrattuna entiseen, kun olin ilmeisesti laihduutksella kuihduttanut lihaksia paljon, ja uudelleenlihoessa ne "korvaantuivat" rasvalla. Siiinä olin sitten, 85-kiloinen nainen jonka rasva-% yli 50. Kun on paljon rasvaa ja vähän lihaksia, kulutus on valitettavasti melko onnettoman pieni, jolloin laihdutus on vaikeaa. Vieläkin saan syödä vain noin 1600 kcal että pysyn nykyisessä painossa edes, siis merkittävässä ylipainossa. Enkä uskalla enää laihduttaa, koska aina se johtaa ahmimishäiriön kostoiskuun.
Lievä lihavuus on oma syy, mutta todella merkittävä ylipaino jo kertoo ongelmista, esim omasta ajatusmaailmasta, suhteesta ruokaan ja liikuntaan. Jos on terve suhde omaan itseensä, ruokaan ja liikuntaan niin kyllä silloin pitäisi tajuta myös että miksi lihavuus on terveydelle vaarallista. Pääasia kuitenkin olisi osata vain syödä terveellisesti ja liikkua. Joillakin paino vain ei tipu vaikka mitä tekisi joten on myös perimästä kiinni. Sinänsä et voi tietää onko se lihava henkilö terve vai ei, hän voi syödä terveellisemmin ja liikkua enemmän kuten esim. joku (läski)laiha henkilö jolloin voisi sanoa ettei se laiha ole terveempi. Ulkonäköä on paha mennä moittimaan koska toisen taustaa ei tiedä.
Itse olen lievästi ylipainoinen ja vasta nyt yli 20v olen tajunnut miksi pitää pitää tasapainoisesta ruokavaliosta ja liikunnasta kiinni. Itselleni terveys on pääasia, ei ulkonäkö. Ja tosiaan paljon parempi olla minulla onkin nykyään!
Vierailija kirjoitti:
Oma tarinani on sellainen kuin monella valitettavasti. Kiloja hiipi iän myötä huomaamattomasti. Opiskeluaika lihotti 10 kg, kun piti bilettää ja syötyäkin tuli mitä sattuu. Sitten tuli perheellistyminen, auton hankinta, liikkuminen väheni - taas joitain kiloja lisää. 2 lasta, joista molemmista jäi 10 kg lisäpainoa. Niin sitä huomasi entinen 50-kiloinen olevansa 80-kiloinen tukeva täti.
Jotenkin oikeasti vasta siinä vaiheessa heräsin ylipainooni. Aina ennen olin ajatellut että ne kilot jotenkin menee itsestään pois, opintokilot kun lopettaa biletyksen, raskauskilot kun imettää ja uni paranee vauvan kasvaessa ja alkaessa nukkua yöt jne. Kun heräsin kiloihin tein klassisen virheen. Sen sijaan että olisin järkevästi alkanut keventää ruokavaliota, minä ilmoittauduin Cambridge-painonhallintaryhmään jossa syötiin kuukausia pelkkää pussiruokaa, 600 kcal per päivä.
Paino lähti. Kamalilla oireilla ja heikotuksilla, mutta 25 kiloa lähti 6 kuukaudessa. Valitettavasti sain sivuviakutuksena joitain ikäviä juttuja, joista pahin syömishäiriö (BED, ahmimishäiriö). Ja kun lihoin ahmimisen alettua pikavauhtia takaisin, rasvaprosenttini nousi tolkuttomaksi verrattuna entiseen, kun olin ilmeisesti laihduutksella kuihduttanut lihaksia paljon, ja uudelleenlihoessa ne "korvaantuivat" rasvalla. Siiinä olin sitten, 85-kiloinen nainen jonka rasva-% yli 50. Kun on paljon rasvaa ja vähän lihaksia, kulutus on valitettavasti melko onnettoman pieni, jolloin laihdutus on vaikeaa. Vieläkin saan syödä vain noin 1600 kcal että pysyn nykyisessä painossa edes, siis merkittävässä ylipainossa. Enkä uskalla enää laihduttaa, koska aina se johtaa ahmimishäiriön kostoiskuun.
Tätä oli surullista lukea. Ootko kuinka liikunnallinen?kannattaa alkaa treenaamaan oikein kunnolla ja katsoa mitä seuraa
Vierailija kirjoitti:
Oma tarinani on sellainen kuin monella valitettavasti. Kiloja hiipi iän myötä huomaamattomasti. Opiskeluaika lihotti 10 kg, kun piti bilettää ja syötyäkin tuli mitä sattuu. Sitten tuli perheellistyminen, auton hankinta, liikkuminen väheni - taas joitain kiloja lisää. 2 lasta, joista molemmista jäi 10 kg lisäpainoa. Niin sitä huomasi entinen 50-kiloinen olevansa 80-kiloinen tukeva täti.
Jotenkin oikeasti vasta siinä vaiheessa heräsin ylipainooni. Aina ennen olin ajatellut että ne kilot jotenkin menee itsestään pois, opintokilot kun lopettaa biletyksen, raskauskilot kun imettää ja uni paranee vauvan kasvaessa ja alkaessa nukkua yöt jne. Kun heräsin kiloihin tein klassisen virheen. Sen sijaan että olisin järkevästi alkanut keventää ruokavaliota, minä ilmoittauduin Cambridge-painonhallintaryhmään jossa syötiin kuukausia pelkkää pussiruokaa, 600 kcal per päivä.
Paino lähti. Kamalilla oireilla ja heikotuksilla, mutta 25 kiloa lähti 6 kuukaudessa. Valitettavasti sain sivuviakutuksena joitain ikäviä juttuja, joista pahin syömishäiriö (BED, ahmimishäiriö). Ja kun lihoin ahmimisen alettua pikavauhtia takaisin, rasvaprosenttini nousi tolkuttomaksi verrattuna entiseen, kun olin ilmeisesti laihduutksella kuihduttanut lihaksia paljon, ja uudelleenlihoessa ne "korvaantuivat" rasvalla. Siiinä olin sitten, 85-kiloinen nainen jonka rasva-% yli 50. Kun on paljon rasvaa ja vähän lihaksia, kulutus on valitettavasti melko onnettoman pieni, jolloin laihdutus on vaikeaa. Vieläkin saan syödä vain noin 1600 kcal että pysyn nykyisessä painossa edes, siis merkittävässä ylipainossa. Enkä uskalla enää laihduttaa, koska aina se johtaa ahmimishäiriön kostoiskuun.
Paskempi homma, noita tarinoita kuulee toisinaan. Ihmiset haksahtavat noihin pikadieetteihin ymmärtämättä että ovat vain rakentamassa isompaa ongelmaa.
Sinä tarvitset kyllä painonpudotusruokavalion, mutta lisäksi paljon aikaa, sitoutuneisuutta ja liikuntaa (lihasmassan takia).
Laihduttajan paras ystävä on proteiini, se on kaikista makroravinteista kehonkoostumuksen kannalta parasta. Rasvaakin tarvitset kohtuudella (rasva pitää myös näläntunteen loitolla), ja niistä painonhallinnan kannalta parasta ovat kertatyydyttymättömät rasvat. Hiilihydraatit olisi parasta ottaa kasviksista ja nopeat hiilarit ehdottomasti välteltäviä.
Oletan ettet ole himourheilija, joten kävely on erittäin hyvä keino laittaa laihtumisprosessi käyntiin. Itse kävelin aikoinaan joka päivä 5 km kunnes jaksoin siirtyä juoksuun.
Syy on mukavuudenhalu ja laiskuus.
Näin keväällä näkee monen rehkivän pihatöissä, kääntävän maata ym. Mutta he kaikki ovat normaalipainoisia.
Lihavia ei kiinnosta pihatyöt? Vai pysyvätkö he lihavina minimaalisten ponnisteluiden takia?
Sanoisin että on ja ei. Lihominen (pl. sairaudet) johtuu yleensä laiskuudesta ja mukavuudenhalusta, mutta lihava ei välttämättä ole laiska ja ainakaan lihava ei ole mukavuudenhaluinen. Elämä lihavana kun ei ole kovinkaan mukavaa verrattuna elämään normaalipainoisena.