Terapia on turhaa

Vierailija kirjoitti:

Mulle on tullut reilun vuoden kestäneen terapian aikana selväksi, että...

1. terapia ei itsessään ole niin ihmeellistä kuin mitä oletetaan,

2. jos sinulla ei ole luontaista kykyä puida ongelmiasi ääneen ja hyötyä keskusteluista, terapia ei todellakaan ole helppo tai edes hyödyllinen hoitokeino,

3. terapiassa ei välttämättä edes kosketa kriiseihin tai pahimpiin muistoihin, vaan enemmänkin käydään läpi tätä päivää ja laveammin taas sitä, miten menneisyys vaikuttaa siihen.

Itselläni on pätevä terapeutti mutta täysin tyytyväinen en ole terapiaprosessiin (josta kaksi vuotta jäljellä). Koen aika usein olevani "pihalla" siitä, mitä terapeutti puhuu/ehdottaa, ja mielestäni keskitymme välillä aivan liikaa vääriin asioihin. Paha on kuitenkaan sanoa mitään, koska en tiedä kuuluuko tuo kaikki itse prosessiin ja mikä johtaa mihinkin jne.

Surullisinta on ollut sen tajuaminen, että tuskin paranen koskaan (traumatausta). Terapeutti kyllä uskoo siihen, minä en.

Meidän asiakkaiden pitää vaatia (tietenkin kauniisti), että meitä YMMÄRRETÄÄN. Aivan mahtavan arroganttia sanoa, että olisi jopa väärin, jos hoidossa keskityttäisiin potilaan yksilölliseen ymmärtämiseen. Totta kai se on resurssikysymys, mutta sanotaan se sitten rehellisesti siksi, eikä VÄITETÄ, että TERAPIA EI AUTA SIKSI, KUN POTILAS EI TEE TÖITÄ, tai ei ole hoitomyöntyväinen! Väärin! Terapiat eivät auta sen takia, että terapeutti ei ymmärrä potilasta, tämä on ainoa focus, mihin pitää keskittyä, kun hoitoja kehitetään, sen lisäksi, että ongelman ymmärrettyään terapeutti kykenee antamaan asiakkaalle APUA.

Tässä ei olla vielä kovin pitkällä, mutta se EI OLE POTILAAN SYY, joka ei "työskentele" !

"Sama se on psyyken ongelmissakin, pitäisi syödä lääkkeensä ja sietää sivuvaikutuksia ja ihmisjoukkojen välttelyn sijaan mennä sinne ruokakauppaan ja siedättää itseään ihmisseuralle."

"lääkäri suunnittelee sen lääkehoidon. Itse asiassa he ovat jopa tehneet sen saman asian kymmeniä ja satoja kertoja aiemminkin."

Kyllä lääkäri tietää. Kaiken. Röngtenkatseella näkee mikä aivokemioissa on vialla ja systemaattisesti niiden perusteella valitsee oikean rohdon, anteeksi arpoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeutin pitää ymmärtää asiakasta, se ei muuten tehoa. Eli kysymys ei ole siitä, että asiakkaan on tehtävä vain töitä, terapeutti ei paranna ketään. Bullshit. Ei tietenkään parannakaan, jos ei mitään ymmärrä mutta miksi kukaan maksaisi sellaisesta terapiasta? :D

Ja se työ, mitä terapiassa tehdään on se, että terapeutti työskentelee ymmärtääkseen asiakastaan, jotta voi sitten auttaa häntä. Asiakas ei tee sitä työtä, muuten ei tarttis mennä terapiaaan, obviously.

Eli, jos terapoit ihmisiä, eikä tuloksia näytä syntyvän, niin katso peiliin, rahastaja! Se olet SINÄ, joka olet syypää huonoihin tuloksiin! SINÄ et ymmärrä silloin asiakkaitasi. Vaihda alaa. Tai opettele ammattis paremmin, laajennu.

Me kaikki toki olemme uniikkeja lumihiutaleita, ainoita maailmassa. :) Mielenterveyden ongelmamme kuitenkin luokitellaan ICD-koodiston mukaisesti. Ihan karskisti meidät siis lokeroidaan ja saamme omat diagnoosimme. Sairauksille on myös määritelty kriteeristöjä, mitä tutkimuksia minkäkin potilaan kohdalla on tehtävä ja miten heitä täytyy hoitaa. Vaikkapa sitä sosiaalisten tilanteiden pelkoa tulee hoitaa tutkitusti tehokkailla konsteilla eli lääkehoidolla ja tietynlaisella terapialla. Nimenomaan sen terapeutin tulee vaan johdatella asiakasta kohti niitä ahdistavia tilanteita. Muunlainen hoito olisi jopa väärin, vaikka asiakas tästä kuinka kovasti mielensä pahoittaisikin.

Anteeksi vaan, mutta olet todella huono alallasi, jos olet terapeutti. Olet siis liukuhihnatyöntekijä, tai ellet itse ole, niin kuvittelet, että se on toimiva tapa hoitaa mielenterveyttä? Voi että mua raivostuttaa sinunkaltaisesi typerykset, joilla ei ole mitään vaatimuksia itseään kohtaan, siis et edes vaadi, että terapeutin pitää yksilöllisesti ymmärtää asiaksta!?! Tai ainakin sen terapian viitekehyksen oltava sitä, missä on kykyä siihen!?!???!!! Tietenkin sen on oltava niin. Jos se ei ole, se ei ole mikään selitys.

Sen on oltava niin, mikään muu kun ei auta.

Aivan sama kuin selittäisit, että on vain lonkka- ja polvileikkauksia, tuo olkapää on pakko hoidattaa jommassa kummassa niistä. Ei todellakaan ole OK. Sellainen mt-hoito on SURKEAA PASKAA. Eikä kaikkia pystytä juuri sen takia auttamaankaan! Tiedät sen itsekin, ja kehtaat kehua asiaintilaa. Häpeä.

Meillä kaikilla on oikeus tunteisiimme, ja on hyvä että osaat ilmaista niitä. :)

Sairauksia tulee kuitenkin hoitaa ihan "käsikirjan mukaisesti", ahdistukselle ja astmalle on kummallekin omat alatyyppinsä, ja hoito toki sen mukaan. Totta kai jokainen ihminen huomioidaan omana yksilönään, mutta kyllähän ihmisiä kaikkialla hoidetaan tietynlaisen hoitopolun tai sabloonan kautta. Olkapään hoito ei tietenkään voi noudattaa polven nivelrikon hoitopolkua, en ihan ymmärrä vertaustasi. Kaikki lääkärit ja muut terveydenhuoltoalan työntekijät tekevät sinun määritelmäsi mukaan liukuhihnatyötä, siihen on ihan velvoitekin. Kuten joku tähän ketjuun havaintonaan (minusta loistavana!) kirjoitti, ei se terapia nyt niin ihmeellistä ole. Ei siellä sen ihmeempiä taikakonsteja ole tarjolla kuin astmapolillakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä käyn psykoterapiassa vain siksi, koska pakko jossain käydä kuntoutustukea saadakseen, vaikka en ole terapiasta saanut mitään hyötyä. Toinen vuosi menossa. Parempi kuitenkin tämä kuin käydä jossain aivottomassa kuntouttavassa työtoiminnassa :(

Jos lopetan psykoterapian niin sitten pitäs käydä mt-toimistossa juttelemassa psyk.sairaanhoitajan kanssa ja se vasta vielä turhempaa onkin.. Joten valitsen sen pienemmän pahan..

Ihan paskaa kaikki :( Mikään ei tehoa, ei terapiat, ei lääkkeet. Masentaa ja ahdistaa vuodesta toiseen. 15vuotta olen kärsinyt keskivaikeasta - vaikeasta masennuksesta ja todella vaikea asteisesta sosiaalisten tilanteiden pelosta. 

Terapeutti on mukava mutta vaikuttaa jotenkin osaamattomalta.. Siis sanoo samoja itsestäänselviä asioita joka käynti kerralla, kuten esim "Niihin vaikeisiin tilanteisiin pitäisi vain pikkuhiljaa yrittää mennä", ihan kuin en jo itse valmiiksi tietäisi sitä.. En tarvitse maksullista terapeuttia sanomaan tuota samaa asiaa, jonka olen tiennyt 15vuotta.. 

Jos olet 15 vuotta kärsinyt samoista taudeista yhtään paranematta, etköhän ole jo niiden suhteen aika kroonikko? Siihen kun lisätään, ettei sinulla ole hoitomyöntyvyyttä, et halua lääkkeitä, käyt terapiassa vain pakosta, kyseenalaistat terapeuttisi ammattitaidon ja kerrot, että et ole edes harkinnut terapeutin neuvojen noudattamista, niin eihän tuo paranemisennuste ihan parhaalta mahdolliselta vaikuta. Oletko jutellut terapeuttisi kanssa mahdollisuudesta, että sinulle haettaisiin pysyvää eläkettä? Sinun ei tarvitsisi käydä turhiksi kokemissasi jutuissa ja turhan vähäiset terapiaresurssit voitaisiin kohdentaa niille, jotka todella haluavat voida paremmin.

Älä syyllistä aloittajaa. Vika ja syy ei ole hänessä. Ei kaikki terapia auta ketä tahansa. Se olisi parasta tuon terapiamaailman tunnustaa ekana, eikä hoidella kun ovat hyödyttömiä, vaan ohjata erilaiseen terapiaan.

Mitähän se erilainen terapia mahtaisi olla? Kyllä pelkoja hoidetaan aika yleistyneen käytännön mukaan. Siinä ensin kartoitetaan niitä pelottavia ja ahdistavia asioita ja tilanteita, ja sen jälkeen pisteytetään tämä asiat ahdistavuudessaan (esim. ykkösestä kymppiin missä kymmenen on ahdistavin mahdollinen tilanne). Sitten tehdään suunnitelma, missä aletaan tekemään vaikkapa niitä ykkösen verran ahdistavia asioita, sen jälkeen kun niistä on jo rutiinia aletaan kokeilemaan kakkosia jne.

Fobioiden hoito ei ole tainnut koskaan onnistua ilman niitä lukuisia altistuksia ja toistoja, toistoja, toistoja. Olen itsekin kärsinyt lentopelosta ja kaikkein eniten siihen auttoi viisikymmentä ensimmäistä lentoa. Ei siihen ihan hirveästi olisi auttanut käydä terapeutilla kuuntelemassa, että pitäisi pikkuhiljaa mennä niitä vaikeita tilanteita päin. Sen sijaan pitää mennä lentokentälle katselemaan niitä koneita ja siitä sitten uskaltautua lyhyimmälle mahdolliselle lennolle. 

Mistä minä sen tiedän, en ole alalla? Mutta siis itsellänikin on inho ja pelko seksiä kohtaan. Kuvitteletko sä, että siihen auttoi meneminen seksiterapeuteille, niille saattanan hulluille nymfoille tai nymfopositiivisille? Ei todellakaan auttanut, vaan ihan muut seikat.

Melkein kaikki ongelmani ovat olleet vain oire, eivät mikään syy.

No jos et aiheesta mitään tiedä, ei ehkä kannattaa rummuttaa vahvana mielipiteenä, että pitää saada toisenlaista terapiaa?

En valitettavasti ihan kamalasti ymmärtänyt omasta kertomuksestasi. Sen kuitenkin tiedän, että mielen ongelmia on erilaisia ja eritasoisia. On ihan erinomaisen hyvä havainto, että monesti oireet ovat oireita ja niille on jokin erillinen, taustalla vaikuttava syy. Montaa ongelmaa kannattaa purkaa molemmista päistä: sekä ihan siellä käytännön toiminnan tasolla että porautumalla siihen alkuperäiseen syyhyn. Ammattilaisilta saa neuvoja ja ohjausta siihen, minkä verran kummastakin päästä missäkin kohtaa kannattaa ongelmaa työstää. Työston joutuu tekemään itse. :)

Haloo, ei siihen terapeutin koulutusta vaadita tajutakseen, että jos 15 vuotta terapiaa ei ole auttanut, vika on siinä terapiassa. Ja en ole kukaan, joka on tässä ketjussa terapioistaan kertonut. Ja se terapeutti ei ole vain kuuntelija vaan se, mitä hän sanoo, on se asia, joka terapiassa parantaa. Eli terapeutti sen tekee, se, mitä asiakas tekee sen avun saatuaan on itsestäänselvää, koska sitähän niistä tultiin hakemaankin, että sitten siihen kykenee. Ei asiakkaalta sitä voida vaatia, että riitttää, kun terapiaan menee, että se auttaa, jos itse "tekee töitä". Se ei takaa mitään, jos terapia on väärä.

Katsos kun se on sinun elämäsi. Kukaan ei voi vaatia sinulta mitään, sinulla on oikeus olla tekemättä töitä ja olla juuri niin passiivinen kuin haluat. Tosin kuin lapsuudenkodissasi, passiivisuutesi ei kauheasti haittaa muita ihmisiä. Suoraan sanottuna sen lisäksi, että he eivät provosoidu käytöksestäsi he eivät edes juurikaan välitä siitä tai edes huomaa sitä.

Mutta sinun omalle elämällesi on ihan hirveän iso merkitys, oletko sinä passiivinen ja vetäytyvä, jätätkö elämäsi sen varaan että joku huolehtii sinusta vai vastaatko itse itsestäsi. Terveydenhuolto ei ole luvannut kenellekään meille yhtään mitään, ei sitä että psykoterapia parantaa kaikki ongelmamme tai että syöpähoidot nujertavat syöpämme. Molempien kohdalla kannattaa kyllä ihan tosissaan yrittää. Mutta jos ei halua, ei täysi-ikäisen ole pakko, saa pitää sairautensa. Monen kohdalla tuttu turvallinen sairaus tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin ottaa askelia kohti täysin tuntematonta, paranemista. Surullista se toki on.

Mikä ihmeen asenne tämä on? Jos kela maksaa ja suo hoidot, niin totta kai kela edellyttää, että hoitajan eli terapeutin on ymmärretäävä asiakasta, ei asiakas sinne mene ymmärtämään terapeuttia, jolle ei synny hölkäsen pöläystä tajua siitä, miksi asiakas voi huonosti. Totta kai terapeutin työtä on saada se selville, ja auttaa.

Totta kai terapeutin tulee yrittää ymmärtää asiakasta. Mutta miten tämä liittyy siihen, että asiakas on tai ei ole halukas tekemään työtä? Nehän ovat ihan eri asioita. Eikö pikemminkin ole asiakkaan ymmärtämistä, että ymmärtää missä määrin asiakas haluaa parantua ja on valmis työskentelemään sen kanssa. Hyvin suuri osa masentuneista nimenomaan ei halua parantua. Sekin on asia, josta on hyvä puhua ihan suoraan ja ääneen. Sen jälkeen voidaan mahdollisesti päästä jopa pohtimaan, miksi asiakas ei halua parantua tai noudattaa annettuja ohjeita.

Häh? Mitä sä oikein selität?

Jos joku uskoo, ETTÄ EI VOI PARANTUA, JA ALISTUU SIIHEN, SE ON TÄYSIN eri asia, kuin se, ettei masentunut haluaisi parantua! Olet loukkaava. Oletko todella alalla?

Eiväthän he voi parantua, kun surkeat terapeutit eivät ymmärrä heidän ongelmiaan. Koska nykypsykiatriassa on paljon mätää. Syy ei tietenkään ole yksittäisten lampai... siis terapeuttien.

Jos joku jauhaa vuodesta toiseen ” nauraa matkalla pankkiin ” -tyylisesti psykoterapiasta, ei ole kovin vaikeaa päätellä, mistä puutetta.

Hoitomotivaatio ja hoidon laatu ovat kaksi eri asiaa. Alkuun ei vaadita paljon, sitoutuminen käynteihin eka asia.

Kukaan ei tee 15 v saman tyypin kanssa töitä terapeuttina, se on hoitovirhe. Äitihullu on vailla äitiä, miksi hän ei ylipäätään soveltuva psykoterapiaan. Vastuunotto omasta voinnista on pääsykriteeri hoitoon. Ei sinne kenenkään vaippoja lähdetä vaihtamaan, sen hoitaa kroonikoilla muu hoitojärjestelmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeutin pitää ymmärtää asiakasta, se ei muuten tehoa. Eli kysymys ei ole siitä, että asiakkaan on tehtävä vain töitä, terapeutti ei paranna ketään. Bullshit. Ei tietenkään parannakaan, jos ei mitään ymmärrä mutta miksi kukaan maksaisi sellaisesta terapiasta? :D

Ja se työ, mitä terapiassa tehdään on se, että terapeutti työskentelee ymmärtääkseen asiakastaan, jotta voi sitten auttaa häntä. Asiakas ei tee sitä työtä, muuten ei tarttis mennä terapiaaan, obviously.

Eli, jos terapoit ihmisiä, eikä tuloksia näytä syntyvän, niin katso peiliin, rahastaja! Se olet SINÄ, joka olet syypää huonoihin tuloksiin! SINÄ et ymmärrä silloin asiakkaitasi. Vaihda alaa. Tai opettele ammattis paremmin, laajennu.

Me kaikki toki olemme uniikkeja lumihiutaleita, ainoita maailmassa. :) Mielenterveyden ongelmamme kuitenkin luokitellaan ICD-koodiston mukaisesti. Ihan karskisti meidät siis lokeroidaan ja saamme omat diagnoosimme. Sairauksille on myös määritelty kriteeristöjä, mitä tutkimuksia minkäkin potilaan kohdalla on tehtävä ja miten heitä täytyy hoitaa. Vaikkapa sitä sosiaalisten tilanteiden pelkoa tulee hoitaa tutkitusti tehokkailla konsteilla eli lääkehoidolla ja tietynlaisella terapialla. Nimenomaan sen terapeutin tulee vaan johdatella asiakasta kohti niitä ahdistavia tilanteita. Muunlainen hoito olisi jopa väärin, vaikka asiakas tästä kuinka kovasti mielensä pahoittaisikin.

Anteeksi vaan, mutta olet todella huono alallasi, jos olet terapeutti. Olet siis liukuhihnatyöntekijä, tai ellet itse ole, niin kuvittelet, että se on toimiva tapa hoitaa mielenterveyttä? Voi että mua raivostuttaa sinunkaltaisesi typerykset, joilla ei ole mitään vaatimuksia itseään kohtaan, siis et edes vaadi, että terapeutin pitää yksilöllisesti ymmärtää asiaksta!?! Tai ainakin sen terapian viitekehyksen oltava sitä, missä on kykyä siihen!?!???!!! Tietenkin sen on oltava niin. Jos se ei ole, se ei ole mikään selitys.

Sen on oltava niin, mikään muu kun ei auta.

Aivan sama kuin selittäisit, että on vain lonkka- ja polvileikkauksia, tuo olkapää on pakko hoidattaa jommassa kummassa niistä. Ei todellakaan ole OK. Sellainen mt-hoito on SURKEAA PASKAA. Eikä kaikkia pystytä juuri sen takia auttamaankaan! Tiedät sen itsekin, ja kehtaat kehua asiaintilaa. Häpeä.

Meillä kaikilla on oikeus tunteisiimme, ja on hyvä että osaat ilmaista niitä. :)

Sairauksia tulee kuitenkin hoitaa ihan "käsikirjan mukaisesti", ahdistukselle ja astmalle on kummallekin omat alatyyppinsä, ja hoito toki sen mukaan. Totta kai jokainen ihminen huomioidaan omana yksilönään, mutta kyllähän ihmisiä kaikkialla hoidetaan tietynlaisen hoitopolun tai sabloonan kautta. Olkapään hoito ei tietenkään voi noudattaa polven nivelrikon hoitopolkua, en ihan ymmärrä vertaustasi. Kaikki lääkärit ja muut terveydenhuoltoalan työntekijät tekevät sinun määritelmäsi mukaan liukuhihnatyötä, siihen on ihan velvoitekin. Kuten joku tähän ketjuun havaintonaan (minusta loistavana!) kirjoitti, ei se terapia nyt niin ihmeellistä ole. Ei siellä sen ihmeempiä taikakonsteja ole tarjolla kuin astmapolillakaan. 

Tämä on väärin. Se, että kannatat sitä osoittaa, ettet sovi alalle.

Siis lääketieteenkin puolella ollaan myöntämässä, ettei tuollainen hoito ole parasta mahdollista, siis astmassa, tai muussakaan.

Se on resurssikysymys, EI KYSYMYS SIITÄ, että näin saataisiin parasta mahdollista tehoavaa hoitoa. Mt-puolella uskon tämän näkyvän erityisen räikästi, ainakin omien kokemusteni omasta avunhaustani perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä käyn psykoterapiassa vain siksi, koska pakko jossain käydä kuntoutustukea saadakseen, vaikka en ole terapiasta saanut mitään hyötyä. Toinen vuosi menossa. Parempi kuitenkin tämä kuin käydä jossain aivottomassa kuntouttavassa työtoiminnassa :(

Jos lopetan psykoterapian niin sitten pitäs käydä mt-toimistossa juttelemassa psyk.sairaanhoitajan kanssa ja se vasta vielä turhempaa onkin.. Joten valitsen sen pienemmän pahan..

Ihan paskaa kaikki :( Mikään ei tehoa, ei terapiat, ei lääkkeet. Masentaa ja ahdistaa vuodesta toiseen. 15vuotta olen kärsinyt keskivaikeasta - vaikeasta masennuksesta ja todella vaikea asteisesta sosiaalisten tilanteiden pelosta. 

Terapeutti on mukava mutta vaikuttaa jotenkin osaamattomalta.. Siis sanoo samoja itsestäänselviä asioita joka käynti kerralla, kuten esim "Niihin vaikeisiin tilanteisiin pitäisi vain pikkuhiljaa yrittää mennä", ihan kuin en jo itse valmiiksi tietäisi sitä.. En tarvitse maksullista terapeuttia sanomaan tuota samaa asiaa, jonka olen tiennyt 15vuotta.. 

Jos olet 15 vuotta kärsinyt samoista taudeista yhtään paranematta, etköhän ole jo niiden suhteen aika kroonikko? Siihen kun lisätään, ettei sinulla ole hoitomyöntyvyyttä, et halua lääkkeitä, käyt terapiassa vain pakosta, kyseenalaistat terapeuttisi ammattitaidon ja kerrot, että et ole edes harkinnut terapeutin neuvojen noudattamista, niin eihän tuo paranemisennuste ihan parhaalta mahdolliselta vaikuta. Oletko jutellut terapeuttisi kanssa mahdollisuudesta, että sinulle haettaisiin pysyvää eläkettä? Sinun ei tarvitsisi käydä turhiksi kokemissasi jutuissa ja turhan vähäiset terapiaresurssit voitaisiin kohdentaa niille, jotka todella haluavat voida paremmin.

Älä syyllistä aloittajaa. Vika ja syy ei ole hänessä. Ei kaikki terapia auta ketä tahansa. Se olisi parasta tuon terapiamaailman tunnustaa ekana, eikä hoidella kun ovat hyödyttömiä, vaan ohjata erilaiseen terapiaan.

Mitähän se erilainen terapia mahtaisi olla? Kyllä pelkoja hoidetaan aika yleistyneen käytännön mukaan. Siinä ensin kartoitetaan niitä pelottavia ja ahdistavia asioita ja tilanteita, ja sen jälkeen pisteytetään tämä asiat ahdistavuudessaan (esim. ykkösestä kymppiin missä kymmenen on ahdistavin mahdollinen tilanne). Sitten tehdään suunnitelma, missä aletaan tekemään vaikkapa niitä ykkösen verran ahdistavia asioita, sen jälkeen kun niistä on jo rutiinia aletaan kokeilemaan kakkosia jne.

Fobioiden hoito ei ole tainnut koskaan onnistua ilman niitä lukuisia altistuksia ja toistoja, toistoja, toistoja. Olen itsekin kärsinyt lentopelosta ja kaikkein eniten siihen auttoi viisikymmentä ensimmäistä lentoa. Ei siihen ihan hirveästi olisi auttanut käydä terapeutilla kuuntelemassa, että pitäisi pikkuhiljaa mennä niitä vaikeita tilanteita päin. Sen sijaan pitää mennä lentokentälle katselemaan niitä koneita ja siitä sitten uskaltautua lyhyimmälle mahdolliselle lennolle. 

Mistä minä sen tiedän, en ole alalla? Mutta siis itsellänikin on inho ja pelko seksiä kohtaan. Kuvitteletko sä, että siihen auttoi meneminen seksiterapeuteille, niille saattanan hulluille nymfoille tai nymfopositiivisille? Ei todellakaan auttanut, vaan ihan muut seikat.

Melkein kaikki ongelmani ovat olleet vain oire, eivät mikään syy.

No jos et aiheesta mitään tiedä, ei ehkä kannattaa rummuttaa vahvana mielipiteenä, että pitää saada toisenlaista terapiaa?

En valitettavasti ihan kamalasti ymmärtänyt omasta kertomuksestasi. Sen kuitenkin tiedän, että mielen ongelmia on erilaisia ja eritasoisia. On ihan erinomaisen hyvä havainto, että monesti oireet ovat oireita ja niille on jokin erillinen, taustalla vaikuttava syy. Montaa ongelmaa kannattaa purkaa molemmista päistä: sekä ihan siellä käytännön toiminnan tasolla että porautumalla siihen alkuperäiseen syyhyn. Ammattilaisilta saa neuvoja ja ohjausta siihen, minkä verran kummastakin päästä missäkin kohtaa kannattaa ongelmaa työstää. Työston joutuu tekemään itse. :)

Haloo, ei siihen terapeutin koulutusta vaadita tajutakseen, että jos 15 vuotta terapiaa ei ole auttanut, vika on siinä terapiassa. Ja en ole kukaan, joka on tässä ketjussa terapioistaan kertonut. Ja se terapeutti ei ole vain kuuntelija vaan se, mitä hän sanoo, on se asia, joka terapiassa parantaa. Eli terapeutti sen tekee, se, mitä asiakas tekee sen avun saatuaan on itsestäänselvää, koska sitähän niistä tultiin hakemaankin, että sitten siihen kykenee. Ei asiakkaalta sitä voida vaatia, että riitttää, kun terapiaan menee, että se auttaa, jos itse "tekee töitä". Se ei takaa mitään, jos terapia on väärä.

Katsos kun se on sinun elämäsi. Kukaan ei voi vaatia sinulta mitään, sinulla on oikeus olla tekemättä töitä ja olla juuri niin passiivinen kuin haluat. Tosin kuin lapsuudenkodissasi, passiivisuutesi ei kauheasti haittaa muita ihmisiä. Suoraan sanottuna sen lisäksi, että he eivät provosoidu käytöksestäsi he eivät edes juurikaan välitä siitä tai edes huomaa sitä.

Mutta sinun omalle elämällesi on ihan hirveän iso merkitys, oletko sinä passiivinen ja vetäytyvä, jätätkö elämäsi sen varaan että joku huolehtii sinusta vai vastaatko itse itsestäsi. Terveydenhuolto ei ole luvannut kenellekään meille yhtään mitään, ei sitä että psykoterapia parantaa kaikki ongelmamme tai että syöpähoidot nujertavat syöpämme. Molempien kohdalla kannattaa kyllä ihan tosissaan yrittää. Mutta jos ei halua, ei täysi-ikäisen ole pakko, saa pitää sairautensa. Monen kohdalla tuttu turvallinen sairaus tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin ottaa askelia kohti täysin tuntematonta, paranemista. Surullista se toki on.

Mikä ihmeen asenne tämä on? Jos kela maksaa ja suo hoidot, niin totta kai kela edellyttää, että hoitajan eli terapeutin on ymmärretäävä asiakasta, ei asiakas sinne mene ymmärtämään terapeuttia, jolle ei synny hölkäsen pöläystä tajua siitä, miksi asiakas voi huonosti. Totta kai terapeutin työtä on saada se selville, ja auttaa.

Totta kai terapeutin tulee yrittää ymmärtää asiakasta. Mutta miten tämä liittyy siihen, että asiakas on tai ei ole halukas tekemään työtä? Nehän ovat ihan eri asioita. Eikö pikemminkin ole asiakkaan ymmärtämistä, että ymmärtää missä määrin asiakas haluaa parantua ja on valmis työskentelemään sen kanssa. Hyvin suuri osa masentuneista nimenomaan ei halua parantua. Sekin on asia, josta on hyvä puhua ihan suoraan ja ääneen. Sen jälkeen voidaan mahdollisesti päästä jopa pohtimaan, miksi asiakas ei halua parantua tai noudattaa annettuja ohjeita.

Häh? Mitä sä oikein selität?

Jos joku uskoo, ETTÄ EI VOI PARANTUA, JA ALISTUU SIIHEN, SE ON TÄYSIN eri asia, kuin se, ettei masentunut haluaisi parantua! Olet loukkaava. Oletko todella alalla?

Eiväthän he voi parantua, kun surkeat terapeutit eivät ymmärrä heidän ongelmiaan. Koska nykypsykiatriassa on paljon mätää. Syy ei tietenkään ole yksittäisten lampai... siis terapeuttien.

Mitä sinä räyhäät? On totta, että sairaus on myös suoja, siitä luopuminen ei aina onnistu. Sinua kun lukee, kuulut juuri siihen porukkaan, jota mätähoito ei lähetä terapiaan. Olet rakentanut kipeydestä selityksen ja maailmasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeutin pitää ymmärtää asiakasta, se ei muuten tehoa. Eli kysymys ei ole siitä, että asiakkaan on tehtävä vain töitä, terapeutti ei paranna ketään. Bullshit. Ei tietenkään parannakaan, jos ei mitään ymmärrä mutta miksi kukaan maksaisi sellaisesta terapiasta? :D

Ja se työ, mitä terapiassa tehdään on se, että terapeutti työskentelee ymmärtääkseen asiakastaan, jotta voi sitten auttaa häntä. Asiakas ei tee sitä työtä, muuten ei tarttis mennä terapiaaan, obviously.

Eli, jos terapoit ihmisiä, eikä tuloksia näytä syntyvän, niin katso peiliin, rahastaja! Se olet SINÄ, joka olet syypää huonoihin tuloksiin! SINÄ et ymmärrä silloin asiakkaitasi. Vaihda alaa. Tai opettele ammattis paremmin, laajennu.

Me kaikki toki olemme uniikkeja lumihiutaleita, ainoita maailmassa. :) Mielenterveyden ongelmamme kuitenkin luokitellaan ICD-koodiston mukaisesti. Ihan karskisti meidät siis lokeroidaan ja saamme omat diagnoosimme. Sairauksille on myös määritelty kriteeristöjä, mitä tutkimuksia minkäkin potilaan kohdalla on tehtävä ja miten heitä täytyy hoitaa. Vaikkapa sitä sosiaalisten tilanteiden pelkoa tulee hoitaa tutkitusti tehokkailla konsteilla eli lääkehoidolla ja tietynlaisella terapialla. Nimenomaan sen terapeutin tulee vaan johdatella asiakasta kohti niitä ahdistavia tilanteita. Muunlainen hoito olisi jopa väärin, vaikka asiakas tästä kuinka kovasti mielensä pahoittaisikin.

Anteeksi vaan, mutta olet todella huono alallasi, jos olet terapeutti. Olet siis liukuhihnatyöntekijä, tai ellet itse ole, niin kuvittelet, että se on toimiva tapa hoitaa mielenterveyttä? Voi että mua raivostuttaa sinunkaltaisesi typerykset, joilla ei ole mitään vaatimuksia itseään kohtaan, siis et edes vaadi, että terapeutin pitää yksilöllisesti ymmärtää asiaksta!?! Tai ainakin sen terapian viitekehyksen oltava sitä, missä on kykyä siihen!?!???!!! Tietenkin sen on oltava niin. Jos se ei ole, se ei ole mikään selitys.

Sen on oltava niin, mikään muu kun ei auta.

Aivan sama kuin selittäisit, että on vain lonkka- ja polvileikkauksia, tuo olkapää on pakko hoidattaa jommassa kummassa niistä. Ei todellakaan ole OK. Sellainen mt-hoito on SURKEAA PASKAA. Eikä kaikkia pystytä juuri sen takia auttamaankaan! Tiedät sen itsekin, ja kehtaat kehua asiaintilaa. Häpeä.

Meillä kaikilla on oikeus tunteisiimme, ja on hyvä että osaat ilmaista niitä. :)

Sairauksia tulee kuitenkin hoitaa ihan "käsikirjan mukaisesti", ahdistukselle ja astmalle on kummallekin omat alatyyppinsä, ja hoito toki sen mukaan. Totta kai jokainen ihminen huomioidaan omana yksilönään, mutta kyllähän ihmisiä kaikkialla hoidetaan tietynlaisen hoitopolun tai sabloonan kautta. Olkapään hoito ei tietenkään voi noudattaa polven nivelrikon hoitopolkua, en ihan ymmärrä vertaustasi. Kaikki lääkärit ja muut terveydenhuoltoalan työntekijät tekevät sinun määritelmäsi mukaan liukuhihnatyötä, siihen on ihan velvoitekin. Kuten joku tähän ketjuun havaintonaan (minusta loistavana!) kirjoitti, ei se terapia nyt niin ihmeellistä ole. Ei siellä sen ihmeempiä taikakonsteja ole tarjolla kuin astmapolillakaan. 

Tämä on väärin. Se, että kannatat sitä osoittaa, ettet sovi alalle.

Siis lääketieteenkin puolella ollaan myöntämässä, ettei tuollainen hoito ole parasta mahdollista, siis astmassa, tai muussakaan.

Se on resurssikysymys, EI KYSYMYS SIITÄ, että näin saataisiin parasta mahdollista tehoavaa hoitoa. Mt-puolella uskon tämän näkyvän erityisen räikästi, ainakin omien kokemusteni omasta avunhaustani perusteella.

Ja siis mulla on rahaa hakea hoitoa periaatteesta mistä haluan, mutta useimmilla niistä, joilla on mt-ongelmia, EI OLE. Sinä olet alistunut heidän kanssaan surkeisiin oloihin. Sääliksi käy. Et edes tajua, millaista on psykiatrinen, välittävä, yksilöllinen APU, tuo on turhaa! Yhtä hyvin ne potilaat tosiaan voivat tappaa itsensä, kuin kitua teidän "autettavina"! Siis ainakin jos mulla ei ois sitä mahista hakea hakea hakea apua, ja VAATIA, että mua ymmärretään, niin miksi eläisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä käyn psykoterapiassa vain siksi, koska pakko jossain käydä kuntoutustukea saadakseen, vaikka en ole terapiasta saanut mitään hyötyä. Toinen vuosi menossa. Parempi kuitenkin tämä kuin käydä jossain aivottomassa kuntouttavassa työtoiminnassa :(

Jos lopetan psykoterapian niin sitten pitäs käydä mt-toimistossa juttelemassa psyk.sairaanhoitajan kanssa ja se vasta vielä turhempaa onkin.. Joten valitsen sen pienemmän pahan..

Ihan paskaa kaikki :( Mikään ei tehoa, ei terapiat, ei lääkkeet. Masentaa ja ahdistaa vuodesta toiseen. 15vuotta olen kärsinyt keskivaikeasta - vaikeasta masennuksesta ja todella vaikea asteisesta sosiaalisten tilanteiden pelosta. 

Terapeutti on mukava mutta vaikuttaa jotenkin osaamattomalta.. Siis sanoo samoja itsestäänselviä asioita joka käynti kerralla, kuten esim "Niihin vaikeisiin tilanteisiin pitäisi vain pikkuhiljaa yrittää mennä", ihan kuin en jo itse valmiiksi tietäisi sitä.. En tarvitse maksullista terapeuttia sanomaan tuota samaa asiaa, jonka olen tiennyt 15vuotta.. 

Jos olet 15 vuotta kärsinyt samoista taudeista yhtään paranematta, etköhän ole jo niiden suhteen aika kroonikko? Siihen kun lisätään, ettei sinulla ole hoitomyöntyvyyttä, et halua lääkkeitä, käyt terapiassa vain pakosta, kyseenalaistat terapeuttisi ammattitaidon ja kerrot, että et ole edes harkinnut terapeutin neuvojen noudattamista, niin eihän tuo paranemisennuste ihan parhaalta mahdolliselta vaikuta. Oletko jutellut terapeuttisi kanssa mahdollisuudesta, että sinulle haettaisiin pysyvää eläkettä? Sinun ei tarvitsisi käydä turhiksi kokemissasi jutuissa ja turhan vähäiset terapiaresurssit voitaisiin kohdentaa niille, jotka todella haluavat voida paremmin.

Älä syyllistä aloittajaa. Vika ja syy ei ole hänessä. Ei kaikki terapia auta ketä tahansa. Se olisi parasta tuon terapiamaailman tunnustaa ekana, eikä hoidella kun ovat hyödyttömiä, vaan ohjata erilaiseen terapiaan.

Mitähän se erilainen terapia mahtaisi olla? Kyllä pelkoja hoidetaan aika yleistyneen käytännön mukaan. Siinä ensin kartoitetaan niitä pelottavia ja ahdistavia asioita ja tilanteita, ja sen jälkeen pisteytetään tämä asiat ahdistavuudessaan (esim. ykkösestä kymppiin missä kymmenen on ahdistavin mahdollinen tilanne). Sitten tehdään suunnitelma, missä aletaan tekemään vaikkapa niitä ykkösen verran ahdistavia asioita, sen jälkeen kun niistä on jo rutiinia aletaan kokeilemaan kakkosia jne.

Fobioiden hoito ei ole tainnut koskaan onnistua ilman niitä lukuisia altistuksia ja toistoja, toistoja, toistoja. Olen itsekin kärsinyt lentopelosta ja kaikkein eniten siihen auttoi viisikymmentä ensimmäistä lentoa. Ei siihen ihan hirveästi olisi auttanut käydä terapeutilla kuuntelemassa, että pitäisi pikkuhiljaa mennä niitä vaikeita tilanteita päin. Sen sijaan pitää mennä lentokentälle katselemaan niitä koneita ja siitä sitten uskaltautua lyhyimmälle mahdolliselle lennolle. 

Mistä minä sen tiedän, en ole alalla? Mutta siis itsellänikin on inho ja pelko seksiä kohtaan. Kuvitteletko sä, että siihen auttoi meneminen seksiterapeuteille, niille saattanan hulluille nymfoille tai nymfopositiivisille? Ei todellakaan auttanut, vaan ihan muut seikat.

Melkein kaikki ongelmani ovat olleet vain oire, eivät mikään syy.

No jos et aiheesta mitään tiedä, ei ehkä kannattaa rummuttaa vahvana mielipiteenä, että pitää saada toisenlaista terapiaa?

En valitettavasti ihan kamalasti ymmärtänyt omasta kertomuksestasi. Sen kuitenkin tiedän, että mielen ongelmia on erilaisia ja eritasoisia. On ihan erinomaisen hyvä havainto, että monesti oireet ovat oireita ja niille on jokin erillinen, taustalla vaikuttava syy. Montaa ongelmaa kannattaa purkaa molemmista päistä: sekä ihan siellä käytännön toiminnan tasolla että porautumalla siihen alkuperäiseen syyhyn. Ammattilaisilta saa neuvoja ja ohjausta siihen, minkä verran kummastakin päästä missäkin kohtaa kannattaa ongelmaa työstää. Työston joutuu tekemään itse. :)

Haloo, ei siihen terapeutin koulutusta vaadita tajutakseen, että jos 15 vuotta terapiaa ei ole auttanut, vika on siinä terapiassa. Ja en ole kukaan, joka on tässä ketjussa terapioistaan kertonut. Ja se terapeutti ei ole vain kuuntelija vaan se, mitä hän sanoo, on se asia, joka terapiassa parantaa. Eli terapeutti sen tekee, se, mitä asiakas tekee sen avun saatuaan on itsestäänselvää, koska sitähän niistä tultiin hakemaankin, että sitten siihen kykenee. Ei asiakkaalta sitä voida vaatia, että riitttää, kun terapiaan menee, että se auttaa, jos itse "tekee töitä". Se ei takaa mitään, jos terapia on väärä.

Katsos kun se on sinun elämäsi. Kukaan ei voi vaatia sinulta mitään, sinulla on oikeus olla tekemättä töitä ja olla juuri niin passiivinen kuin haluat. Tosin kuin lapsuudenkodissasi, passiivisuutesi ei kauheasti haittaa muita ihmisiä. Suoraan sanottuna sen lisäksi, että he eivät provosoidu käytöksestäsi he eivät edes juurikaan välitä siitä tai edes huomaa sitä.

Mutta sinun omalle elämällesi on ihan hirveän iso merkitys, oletko sinä passiivinen ja vetäytyvä, jätätkö elämäsi sen varaan että joku huolehtii sinusta vai vastaatko itse itsestäsi. Terveydenhuolto ei ole luvannut kenellekään meille yhtään mitään, ei sitä että psykoterapia parantaa kaikki ongelmamme tai että syöpähoidot nujertavat syöpämme. Molempien kohdalla kannattaa kyllä ihan tosissaan yrittää. Mutta jos ei halua, ei täysi-ikäisen ole pakko, saa pitää sairautensa. Monen kohdalla tuttu turvallinen sairaus tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin ottaa askelia kohti täysin tuntematonta, paranemista. Surullista se toki on.

Ja millälailla syöpäpotilaan pitää tehdä työtä, että hoito auttaa? Siis sen lisäksi, että toimii annettujen ohjeiden mukaan? Miksi terapiassa olisi toisin? Jos terapeutti EI YMMÄRRÄ asiakasta, niin tyhmempikin tajuaa, ettei sellainen edistä mitään. Sinäkin siis voit sen tajuta.

Eiköhän se annettujen ohjeiden mukaan toimiminen ole juuri sitä työn tekemistä. Syöpäpotilaan tulee mm. vältellä isoja ihmiskokoontumisia tyyliin jääkiekko-ottelut ja konsertit infektiovaaran vuoksi, ottaa lääkkeensä vaikka niillä on paljon ikäviä sivuvaikutuksia, juotava ne pahanmakuiset lisäravinnelitkunsa jne. 

Sama se on psyyken ongelmissakin, pitäisi syödä lääkkeensä ja sietää sivuvaikutuksia ja ihmisjoukkojen välttelyn sijaan mennä sinne ruokakauppaan ja siedättää itseään ihmisseuralle.

Miten menet sinne kauppaan siedättämään itseäsi, jos saatat saada paniikkikohtauksen jo pelkästään kaupan pihalla ollessasi, ilman että olet vielä edes jalallasikaan astunut kaupan sisälle? Tai saatat saada sen jo kotonasi, kun tiedät että pian pitäisi kokeilla lähteä kauppaan?

Ei se vain ole noin yksinkertaista että meneppäs ja siedätä itseäsi.

Voi v*ttu kun ärsyttää tälläset typerät neuvot.

No se siedätys tehdään pieni pala kerrallaan.

Ei rynnätä heti kauppaan.

Miks käyt noin huonossa terapiassa kun se ei auta?

Vaihda terapeuttia ja menetelmää.

Vierailija kirjoitti:

"Sama se on psyyken ongelmissakin, pitäisi syödä lääkkeensä ja sietää sivuvaikutuksia ja ihmisjoukkojen välttelyn sijaan mennä sinne ruokakauppaan ja siedättää itseään ihmisseuralle."

"lääkäri suunnittelee sen lääkehoidon. Itse asiassa he ovat jopa tehneet sen saman asian kymmeniä ja satoja kertoja aiemminkin."

Kyllä lääkäri tietää. Kaiken. Röngtenkatseella näkee mikä aivokemioissa on vialla ja systemaattisesti niiden perusteella valitsee oikean rohdon, anteeksi arpoo.

Äsken sanottiin, että kukaan ei tiedä mitään. Kun sen sanottiin olevan epätotta ja että aiheesta on jopa tehty hoitopolkuja, nyt ivallisesti sanotaan lääkäreiden tietävän kaiken. Näinhän ei tietysti ole, eikä kukaan ole sellaista väittänytkään. Pitkäaikaissairautta sairastavalle joudutaan usein alkuun kokeilemaan eri lääkityksiä ja vuosien varrella rukkaamaan niitä. Tämä siis riippumatta siitä sairastaako astmaa, verenpainetautia tai mielen sairautta. Siksihän alkuun otetaan kontrolliaikoja lääkärille, jotta voidaan arvioida lääkityksen tehoa, jatkossa sitten vuosittain.

Uusia ja parempia lääkkeitä on tullut jokaiseen sairauteen vuosien varrella, ja tulee jatkossakin. Arpomisestahan lääkkeiden käytössä ei ole kyse, kyllä suositellut hoidot melkeinpä kaikkiin ihmisten sairauksiin perustuvat nykyisin näyttöön eli aiheesta tehtyihin tutkimuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeutin pitää ymmärtää asiakasta, se ei muuten tehoa. Eli kysymys ei ole siitä, että asiakkaan on tehtävä vain töitä, terapeutti ei paranna ketään. Bullshit. Ei tietenkään parannakaan, jos ei mitään ymmärrä mutta miksi kukaan maksaisi sellaisesta terapiasta? :D

Ja se työ, mitä terapiassa tehdään on se, että terapeutti työskentelee ymmärtääkseen asiakastaan, jotta voi sitten auttaa häntä. Asiakas ei tee sitä työtä, muuten ei tarttis mennä terapiaaan, obviously.

Eli, jos terapoit ihmisiä, eikä tuloksia näytä syntyvän, niin katso peiliin, rahastaja! Se olet SINÄ, joka olet syypää huonoihin tuloksiin! SINÄ et ymmärrä silloin asiakkaitasi. Vaihda alaa. Tai opettele ammattis paremmin, laajennu.

Me kaikki toki olemme uniikkeja lumihiutaleita, ainoita maailmassa. :) Mielenterveyden ongelmamme kuitenkin luokitellaan ICD-koodiston mukaisesti. Ihan karskisti meidät siis lokeroidaan ja saamme omat diagnoosimme. Sairauksille on myös määritelty kriteeristöjä, mitä tutkimuksia minkäkin potilaan kohdalla on tehtävä ja miten heitä täytyy hoitaa. Vaikkapa sitä sosiaalisten tilanteiden pelkoa tulee hoitaa tutkitusti tehokkailla konsteilla eli lääkehoidolla ja tietynlaisella terapialla. Nimenomaan sen terapeutin tulee vaan johdatella asiakasta kohti niitä ahdistavia tilanteita. Muunlainen hoito olisi jopa väärin, vaikka asiakas tästä kuinka kovasti mielensä pahoittaisikin.

Anteeksi vaan, mutta olet todella huono alallasi, jos olet terapeutti. Olet siis liukuhihnatyöntekijä, tai ellet itse ole, niin kuvittelet, että se on toimiva tapa hoitaa mielenterveyttä? Voi että mua raivostuttaa sinunkaltaisesi typerykset, joilla ei ole mitään vaatimuksia itseään kohtaan, siis et edes vaadi, että terapeutin pitää yksilöllisesti ymmärtää asiaksta!?! Tai ainakin sen terapian viitekehyksen oltava sitä, missä on kykyä siihen!?!???!!! Tietenkin sen on oltava niin. Jos se ei ole, se ei ole mikään selitys.

Sen on oltava niin, mikään muu kun ei auta.

Aivan sama kuin selittäisit, että on vain lonkka- ja polvileikkauksia, tuo olkapää on pakko hoidattaa jommassa kummassa niistä. Ei todellakaan ole OK. Sellainen mt-hoito on SURKEAA PASKAA. Eikä kaikkia pystytä juuri sen takia auttamaankaan! Tiedät sen itsekin, ja kehtaat kehua asiaintilaa. Häpeä.

Meillä kaikilla on oikeus tunteisiimme, ja on hyvä että osaat ilmaista niitä. :)

Sairauksia tulee kuitenkin hoitaa ihan "käsikirjan mukaisesti", ahdistukselle ja astmalle on kummallekin omat alatyyppinsä, ja hoito toki sen mukaan. Totta kai jokainen ihminen huomioidaan omana yksilönään, mutta kyllähän ihmisiä kaikkialla hoidetaan tietynlaisen hoitopolun tai sabloonan kautta. Olkapään hoito ei tietenkään voi noudattaa polven nivelrikon hoitopolkua, en ihan ymmärrä vertaustasi. Kaikki lääkärit ja muut terveydenhuoltoalan työntekijät tekevät sinun määritelmäsi mukaan liukuhihnatyötä, siihen on ihan velvoitekin. Kuten joku tähän ketjuun havaintonaan (minusta loistavana!) kirjoitti, ei se terapia nyt niin ihmeellistä ole. Ei siellä sen ihmeempiä taikakonsteja ole tarjolla kuin astmapolillakaan. 

Tämä on väärin. Se, että kannatat sitä osoittaa, ettet sovi alalle.

Siis lääketieteenkin puolella ollaan myöntämässä, ettei tuollainen hoito ole parasta mahdollista, siis astmassa, tai muussakaan.

Se on resurssikysymys, EI KYSYMYS SIITÄ, että näin saataisiin parasta mahdollista tehoavaa hoitoa. Mt-puolella uskon tämän näkyvän erityisen räikästi, ainakin omien kokemusteni omasta avunhaustani perusteella.

No, onko sinulle sanottu, että alkoholiongelma on hoidon este? Se nimittäin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeutin pitää ymmärtää asiakasta, se ei muuten tehoa. Eli kysymys ei ole siitä, että asiakkaan on tehtävä vain töitä, terapeutti ei paranna ketään. Bullshit. Ei tietenkään parannakaan, jos ei mitään ymmärrä mutta miksi kukaan maksaisi sellaisesta terapiasta? :D

Ja se työ, mitä terapiassa tehdään on se, että terapeutti työskentelee ymmärtääkseen asiakastaan, jotta voi sitten auttaa häntä. Asiakas ei tee sitä työtä, muuten ei tarttis mennä teraphiaaan, obviously.

Eli, jos terapoit ihmisiä, eikä tuloksia näytä syntyvän, niin katso peiliin, rahastaja! Se olet SINÄ, joka olet syypää huonoihin tuloksiin! SINÄ et ymmärrä silloin asiakkaitasi. Vaihda alaa. Tai opettele ammattis paremmin, laajennu.

Me kaikki toki olemme uniikkeja lumihiutaleita, ainoita maailmassa. :) Mielenterveyden ongelmamme kuitenkin luokitellaan ICD-koodiston mukaisesti. Ihan karskisti meidät siis lokeroidaan ja saamme omat diagnoosimme. Sairauksille on myös määritelty kriteeristöjä, mitä tutkimuksia minkäkin potilaan kohdalla on tehtävä ja miten heitä täytyy hoitaa. Vaikkapa sitä sosiaalisten tilanteiden pelkoa tulee hoitaa tutkitusti tehokkailla konsteilla eli lääkehoidolla ja tietynlaisella terapialla. Nimenomaan sen terapeutin tulee vaan johdatella asiakasta kohti niitä ahdistavia tilanteita. Muunlainen hoito olisi jopa väärin, vaikka asiakas tästä kuinka kovasti mielensä pahoittaisikin.

Anteeksi vaan, mutta olet todella huono alallasi, jos olet terapeutti. Olet siis liukuhihnatyöntekijä, tai ellet itse ole, niin kuvittelet, että se on toimiva tapa hoitaa mielenterveyttä? Voi että mua raivostuttaa sinunkaltaisesi typerykset, joilla ei ole mitään vaatimuksia itseään kohtaan, siis et edes vaadi, että terapeutin pitää yksilöllisesti ymmärtää asiaksta!?! Tai ainakin sen terapian viitekehyksen oltava sitä, missä on kykyä siihen!?!???!!! Tietenkin sen on oltava niin. Jos se ei ole, se ei ole mikään selitys.

Sen on oltava niin, mikään muu kun ei auta.

Aivan sama kuin selittäisit, että on vain lonkka- ja polvileikkauksia, tuo olkapää on pakko hoidattaa jommassa kummassa niistä. Ei todellakaan ole OK. Sellainen mt-hoito on SURKEAA PASKAA. Eikä kaikkia pystytä juuri sen takia auttamaankaan! Tiedät sen itsekin, ja kehtaat kehua asiaintilaa. Häpeä.

Meillä kaikilla on oikeus tunteisiimme, ja on hyvä että osaat ilmaista niitä. :)

Sairauksia tulee kuitenkin hoitaa ihan "käsikirjan mukaisesti", ahdistukselle ja astmalle on kummallekin omat alatyyppinsä, ja hoito toki sen mukaan. Totta kai jokainen ihminen huomioidaan omana yksilönään, mutta kyllähän ihmisiä kaikkialla hoidetaan tietynlaisen hoitopolun tai sabloonan kautta. Olkapään hoito ei tietenkään voi noudattaa polven nivelrikon hoitopolkua, en ihan ymmärrä vertaustasi. Kaikki lääkärit ja muut terveydenhuoltoalan työntekijät tekevät sinun määritelmäsi mukaan liukuhihnatyötä, siihen on ihan velvoitekin. Kuten joku tähän ketjuun havaintonaan (minusta loistavana!) kirjoitti, ei se terapia nyt niin ihmeellistä ole. Ei siellä sen ihmeempiä taikakonsteja ole tarjolla kuin astmapolillakaan. 

Tuo koskee kognitiivista psykoterapiaa. Psykodynaamisessa noin ei ole eikä tehdä harjotteita. Hoito on oikeasti yksilöllistä. Kaikki työtavat eivät sovi kaikille. Esim altistaminen ei kaikilla toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä käyn psykoterapiassa vain siksi, koska pakko jossain käydä kuntoutustukea saadakseen, vaikka en ole terapiasta saanut mitään hyötyä. Toinen vuosi menossa. Parempi kuitenkin tämä kuin käydä jossain aivottomassa kuntouttavassa työtoiminnassa :(

Jos lopetan psykoterapian niin sitten pitäs käydä mt-toimistossa juttelemassa psyk.sairaanhoitajan kanssa ja se vasta vielä turhempaa onkin.. Joten valitsen sen pienemmän pahan..

Ihan paskaa kaikki :( Mikään ei tehoa, ei terapiat, ei lääkkeet. Masentaa ja ahdistaa vuodesta toiseen. 15vuotta olen kärsinyt keskivaikeasta - vaikeasta masennuksesta ja todella vaikea asteisesta sosiaalisten tilanteiden pelosta. 

Terapeutti on mukava mutta vaikuttaa jotenkin osaamattomalta.. Siis sanoo samoja itsestäänselviä asioita joka käynti kerralla, kuten esim "Niihin vaikeisiin tilanteisiin pitäisi vain pikkuhiljaa yrittää mennä", ihan kuin en jo itse valmiiksi tietäisi sitä.. En tarvitse maksullista terapeuttia sanomaan tuota samaa asiaa, jonka olen tiennyt 15vuotta.. 

Jos olet 15 vuotta kärsinyt samoista taudeista yhtään paranematta, etköhän ole jo niiden suhteen aika kroonikko? Siihen kun lisätään, ettei sinulla ole hoitomyöntyvyyttä, et halua lääkkeitä, käyt terapiassa vain pakosta, kyseenalaistat terapeuttisi ammattitaidon ja kerrot, että et ole edes harkinnut terapeutin neuvojen noudattamista, niin eihän tuo paranemisennuste ihan parhaalta mahdolliselta vaikuta. Oletko jutellut terapeuttisi kanssa mahdollisuudesta, että sinulle haettaisiin pysyvää eläkettä? Sinun ei tarvitsisi käydä turhiksi kokemissasi jutuissa ja turhan vähäiset terapiaresurssit voitaisiin kohdentaa niille, jotka todella haluavat voida paremmin.

Älä syyllistä aloittajaa. Vika ja syy ei ole hänessä. Ei kaikki terapia auta ketä tahansa. Se olisi parasta tuon terapiamaailman tunnustaa ekana, eikä hoidella kun ovat hyödyttömiä, vaan ohjata erilaiseen terapiaan.

Mitähän se erilainen terapia mahtaisi olla? Kyllä pelkoja hoidetaan aika yleistyneen käytännön mukaan. Siinä ensin kartoitetaan niitä pelottavia ja ahdistavia asioita ja tilanteita, ja sen jälkeen pisteytetään tämä asiat ahdistavuudessaan (esim. ykkösestä kymppiin missä kymmenen on ahdistavin mahdollinen tilanne). Sitten tehdään suunnitelma, missä aletaan tekemään vaikkapa niitä ykkösen verran ahdistavia asioita, sen jälkeen kun niistä on jo rutiinia aletaan kokeilemaan kakkosia jne.

Fobioiden hoito ei ole tainnut koskaan onnistua ilman niitä lukuisia altistuksia ja toistoja, toistoja, toistoja. Olen itsekin kärsinyt lentopelosta ja kaikkein eniten siihen auttoi viisikymmentä ensimmäistä lentoa. Ei siihen ihan hirveästi olisi auttanut käydä terapeutilla kuuntelemassa, että pitäisi pikkuhiljaa mennä niitä vaikeita tilanteita päin. Sen sijaan pitää mennä lentokentälle katselemaan niitä koneita ja siitä sitten uskaltautua lyhyimmälle mahdolliselle lennolle. 

Mistä minä sen tiedän, en ole alalla? Mutta siis itsellänikin on inho ja pelko seksiä kohtaan. Kuvitteletko sä, että siihen auttoi meneminen seksiterapeuteille, niille saattanan hulluille nymfoille tai nymfopositiivisille? Ei todellakaan auttanut, vaan ihan muut seikat.

Melkein kaikki ongelmani ovat olleet vain oire, eivät mikään syy.

No jos et aiheesta mitään tiedä, ei ehkä kannattaa rummuttaa vahvana mielipiteenä, että pitää saada toisenlaista terapiaa?

En valitettavasti ihan kamalasti ymmärtänyt omasta kertomuksestasi. Sen kuitenkin tiedän, että mielen ongelmia on erilaisia ja eritasoisia. On ihan erinomaisen hyvä havainto, että monesti oireet ovat oireita ja niille on jokin erillinen, taustalla vaikuttava syy. Montaa ongelmaa kannattaa purkaa molemmista päistä: sekä ihan siellä käytännön toiminnan tasolla että porautumalla siihen alkuperäiseen syyhyn. Ammattilaisilta saa neuvoja ja ohjausta siihen, minkä verran kummastakin päästä missäkin kohtaa kannattaa ongelmaa työstää. Työston joutuu tekemään itse. :)

Haloo, ei siihen terapeutin koulutusta vaadita tajutakseen, että jos 15 vuotta terapiaa ei ole auttanut, vika on siinä terapiassa. Ja en ole kukaan, joka on tässä ketjussa terapioistaan kertonut. Ja se terapeutti ei ole vain kuuntelija vaan se, mitä hän sanoo, on se asia, joka terapiassa parantaa. Eli terapeutti sen tekee, se, mitä asiakas tekee sen avun saatuaan on itsestäänselvää, koska sitähän niistä tultiin hakemaankin, että sitten siihen kykenee. Ei asiakkaalta sitä voida vaatia, että riitttää, kun terapiaan menee, että se auttaa, jos itse "tekee töitä". Se ei takaa mitään, jos terapia on väärä.

Katsos kun se on sinun elämäsi. Kukaan ei voi vaatia sinulta mitään, sinulla on oikeus olla tekemättä töitä ja olla juuri niin passiivinen kuin haluat. Tosin kuin lapsuudenkodissasi, passiivisuutesi ei kauheasti haittaa muita ihmisiä. Suoraan sanottuna sen lisäksi, että he eivät provosoidu käytöksestäsi he eivät edes juurikaan välitä siitä tai edes huomaa sitä.

Mutta sinun omalle elämällesi on ihan hirveän iso merkitys, oletko sinä passiivinen ja vetäytyvä, jätätkö elämäsi sen varaan että joku huolehtii sinusta vai vastaatko itse itsestäsi. Terveydenhuolto ei ole luvannut kenellekään meille yhtään mitään, ei sitä että psykoterapia parantaa kaikki ongelmamme tai että syöpähoidot nujertavat syöpämme. Molempien kohdalla kannattaa kyllä ihan tosissaan yrittää. Mutta jos ei halua, ei täysi-ikäisen ole pakko, saa pitää sairautensa. Monen kohdalla tuttu turvallinen sairaus tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin ottaa askelia kohti täysin tuntematonta, paranemista. Surullista se toki on.

Mikä ihmeen asenne tämä on? Jos kela maksaa ja suo hoidot, niin totta kai kela edellyttää, että hoitajan eli terapeutin on ymmärretäävä asiakasta, ei asiakas sinne mene ymmärtämään terapeuttia, jolle ei synny hölkäsen pöläystä tajua siitä, miksi asiakas voi huonosti. Totta kai terapeutin työtä on saada se selville, ja auttaa.

Totta kai terapeutin tulee yrittää ymmärtää asiakasta. Mutta miten tämä liittyy siihen, että asiakas on tai ei ole halukas tekemään työtä? Nehän ovat ihan eri asioita. Eikö pikemminkin ole asiakkaan ymmärtämistä, että ymmärtää missä määrin asiakas haluaa parantua ja on valmis työskentelemään sen kanssa. Hyvin suuri osa masentuneista nimenomaan ei halua parantua. Sekin on asia, josta on hyvä puhua ihan suoraan ja ääneen. Sen jälkeen voidaan mahdollisesti päästä jopa pohtimaan, miksi asiakas ei halua parantua tai noudattaa annettuja ohjeita.

Häh? Mitä sä oikein selität?

Jos joku uskoo, ETTÄ EI VOI PARANTUA, JA ALISTUU SIIHEN, SE ON TÄYSIN eri asia, kuin se, ettei masentunut haluaisi parantua! Olet loukkaava. Oletko todella alalla?

Eiväthän he voi parantua, kun surkeat terapeutit eivät ymmärrä heidän ongelmiaan. Koska nykypsykiatriassa on paljon mätää. Syy ei tietenkään ole yksittäisten lampai... siis terapeuttien.

Mitä sinä räyhäät? On totta, että sairaus on myös suoja, siitä luopuminen ei aina onnistu. Sinua kun lukee, kuulut juuri siihen porukkaan, jota mätähoito ei lähetä terapiaan. Olet rakentanut kipeydestä selityksen ja maailmasi.

Mitä helvettiä!? Sairaus EI OLE KOSKAAN SUOJA. Siitä kärsivä ihminen kärsii aina enemmän, kuin siinä tilanteessa, minkä saavuttaakseen hän hakee apua.

Eli se tilanne olisi terve mieli.

Mikä mätähoito?

Sinä et vain pysty myöntämään, että syy miksi joku ei saa apua ja parane on se, että sinä tai muu terapeutti, jolle hän on päätynyt ei ymmärrä hänen ongelmiaan, eikä osaa auttaa ratkaisemaan niitä, eli ei osaa hoitaa potilasta terveeksi. Sori vaan.

Turha elämä kirjoitti:

Olen käynyt 15 vuotta terapiassa (psykologilla, hoitajalla, lääkärillä, millälie,...). Siitä ei ole ollut mitään hyötyä. En vieläkään tiedä syytä elää. Nyt lopetan. Ehkä vaihdan terapian alkoholiin.

Eikö sinulle kerrottu terapiassa, että alkoholi pahentaa oloa eikä missään nimessä auta pitkällä aikavälillä? Jos et ole tajunnut tuota 15 vuoden aikana, niin millä ihmeen valeterapeutilla olet oikeastaan käynyt? Tämän on pakko olla provo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeutin pitää ymmärtää asiakasta, se ei muuten tehoa. Eli kysymys ei ole siitä, että asiakkaan on tehtävä vain töitä, terapeutti ei paranna ketään. Bullshit. Ei tietenkään parannakaan, jos ei mitään ymmärrä mutta miksi kukaan maksaisi sellaisesta terapiasta? :D

Ja se työ, mitä terapiassa tehdään on se, että terapeutti työskentelee ymmärtääkseen asiakastaan, jotta voi sitten auttaa häntä. Asiakas ei tee sitä työtä, muuten ei tarttis mennä terapiaaan, obviously.

Eli, jos terapoit ihmisiä, eikä tuloksia näytä syntyvän, niin katso peiliin, rahastaja! Se olet SINÄ, joka olet syypää huonoihin tuloksiin! SINÄ et ymmärrä silloin asiakkaitasi. Vaihda alaa. Tai opettele ammattis paremmin, laajennu.

Me kaikki toki olemme uniikkeja lumihiutaleita, ainoita maailmassa. :) Mielenterveyden ongelmamme kuitenkin luokitellaan ICD-koodiston mukaisesti. Ihan karskisti meidät siis lokeroidaan ja saamme omat diagnoosimme. Sairauksille on myös määritelty kriteeristöjä, mitä tutkimuksia minkäkin potilaan kohdalla on tehtävä ja miten heitä täytyy hoitaa. Vaikkapa sitä sosiaalisten tilanteiden pelkoa tulee hoitaa tutkitusti tehokkailla konsteilla eli lääkehoidolla ja tietynlaisella terapialla. Nimenomaan sen terapeutin tulee vaan johdatella asiakasta kohti niitä ahdistavia tilanteita. Muunlainen hoito olisi jopa väärin, vaikka asiakas tästä kuinka kovasti mielensä pahoittaisikin.

Anteeksi vaan, mutta olet todella huono alallasi, jos olet terapeutti. Olet siis liukuhihnatyöntekijä, tai ellet itse ole, niin kuvittelet, että se on toimiva tapa hoitaa mielenterveyttä? Voi että mua raivostuttaa sinunkaltaisesi typerykset, joilla ei ole mitään vaatimuksia itseään kohtaan, siis et edes vaadi, että terapeutin pitää yksilöllisesti ymmärtää asiaksta!?! Tai ainakin sen terapian viitekehyksen oltava sitä, missä on kykyä siihen!?!???!!! Tietenkin sen on oltava niin. Jos se ei ole, se ei ole mikään selitys.

Sen on oltava niin, mikään muu kun ei auta.

Aivan sama kuin selittäisit, että on vain lonkka- ja polvileikkauksia, tuo olkapää on pakko hoidattaa jommassa kummassa niistä. Ei todellakaan ole OK. Sellainen mt-hoito on SURKEAA PASKAA. Eikä kaikkia pystytä juuri sen takia auttamaankaan! Tiedät sen itsekin, ja kehtaat kehua asiaintilaa. Häpeä.

Meillä kaikilla on oikeus tunteisiimme, ja on hyvä että osaat ilmaista niitä. :)

Sairauksia tulee kuitenkin hoitaa ihan "käsikirjan mukaisesti", ahdistukselle ja astmalle on kummallekin omat alatyyppinsä, ja hoito toki sen mukaan. Totta kai jokainen ihminen huomioidaan omana yksilönään, mutta kyllähän ihmisiä kaikkialla hoidetaan tietynlaisen hoitopolun tai sabloonan kautta. Olkapään hoito ei tietenkään voi noudattaa polven nivelrikon hoitopolkua, en ihan ymmärrä vertaustasi. Kaikki lääkärit ja muut terveydenhuoltoalan työntekijät tekevät sinun määritelmäsi mukaan liukuhihnatyötä, siihen on ihan velvoitekin. Kuten joku tähän ketjuun havaintonaan (minusta loistavana!) kirjoitti, ei se terapia nyt niin ihmeellistä ole. Ei siellä sen ihmeempiä taikakonsteja ole tarjolla kuin astmapolillakaan. 

Tämä on väärin. Se, että kannatat sitä osoittaa, ettet sovi alalle.

Siis lääketieteenkin puolella ollaan myöntämässä, ettei tuollainen hoito ole parasta mahdollista, siis astmassa, tai muussakaan.

Se on resurssikysymys, EI KYSYMYS SIITÄ, että näin saataisiin parasta mahdollista tehoavaa hoitoa. Mt-puolella uskon tämän näkyvän erityisen räikästi, ainakin omien kokemusteni omasta avunhaustani perusteella.

No, onko sinulle sanottu, että alkoholiongelma on hoidon este? Se nimittäin on.

Mitä? Ei mulla ole mitään alkoholiongelmaa, saaatanan lehmä. Vaan en vain ole saanut apua eli pois sitä pahoinvointia, johon hain apua, tajuatko? EIKÄ KUKAAN OLE PAHOITELLUT SITÄ, ETTÄ SYY OLI SE, KUN HE EIVÄT YMMÄRRÄ MINUA. Vaikka asia on niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeutin pitää ymmärtää asiakasta, se ei muuten tehoa. Eli kysymys ei ole siitä, että asiakkaan on tehtävä vain töitä, terapeutti ei paranna ketään. Bullshit. Ei tietenkään parannakaan, jos ei mitään ymmärrä mutta miksi kukaan maksaisi sellaisesta terapiasta? :D

Ja se työ, mitä terapiassa tehdään on se, että terapeutti työskentelee ymmärtääkseen asiakastaan, jotta voi sitten auttaa häntä. Asiakas ei tee sitä työtä, muuten ei tarttis mennä terapiaaan, obviously.

Eli, jos terapoit ihmisiä, eikä tuloksia näytä syntyvän, niin katso peiliin, rahastaja! Se olet SINÄ, joka olet syypää huonoihin tuloksiin! SINÄ et ymmärrä silloin asiakkaitasi. Vaihda alaa. Tai opettele ammattis paremmin, laajennu.

Me kaikki toki olemme uniikkeja lumihiutaleita, ainoita maailmassa. :) Mielenterveyden ongelmamme kuitenkin luokitellaan ICD-koodiston mukaisesti. Ihan karskisti meidät siis lokeroidaan ja saamme omat diagnoosimme. Sairauksille on myös määritelty kriteeristöjä, mitä tutkimuksia minkäkin potilaan kohdalla on tehtävä ja miten heitä täytyy hoitaa. Vaikkapa sitä sosiaalisten tilanteiden pelkoa tulee hoitaa tutkitusti tehokkailla konsteilla eli lääkehoidolla ja tietynlaisella terapialla. Nimenomaan sen terapeutin tulee vaan johdatella asiakasta kohti niitä ahdistavia tilanteita. Muunlainen hoito olisi jopa väärin, vaikka asiakas tästä kuinka kovasti mielensä pahoittaisikin.

Anteeksi vaan, mutta olet todella huono alallasi, jos olet terapeutti. Olet siis liukuhihnatyöntekijä, tai ellet itse ole, niin kuvittelet, että se on toimiva tapa hoitaa mielenterveyttä? Voi että mua raivostuttaa sinunkaltaisesi typerykset, joilla ei ole mitään vaatimuksia itseään kohtaan, siis et edes vaadi, että terapeutin pitää yksilöllisesti ymmärtää asiaksta!?! Tai ainakin sen terapian viitekehyksen oltava sitä, missä on kykyä siihen!?!???!!! Tietenkin sen on oltava niin. Jos se ei ole, se ei ole mikään selitys.

Sen on oltava niin, mikään muu kun ei auta.

Aivan sama kuin selittäisit, että on vain lonkka- ja polvileikkauksia, tuo olkapää on pakko hoidattaa jommassa kummassa niistä. Ei todellakaan ole OK. Sellainen mt-hoito on SURKEAA PASKAA. Eikä kaikkia pystytä juuri sen takia auttamaankaan! Tiedät sen itsekin, ja kehtaat kehua asiaintilaa. Häpeä.

Meillä kaikilla on oikeus tunteisiimme, ja on hyvä että osaat ilmaista niitä. :)

Sairauksia tulee kuitenkin hoitaa ihan "käsikirjan mukaisesti", ahdistukselle ja astmalle on kummallekin omat alatyyppinsä, ja hoito toki sen mukaan. Totta kai jokainen ihminen huomioidaan omana yksilönään, mutta kyllähän ihmisiä kaikkialla hoidetaan tietynlaisen hoitopolun tai sabloonan kautta. Olkapään hoito ei tietenkään voi noudattaa polven nivelrikon hoitopolkua, en ihan ymmärrä vertaustasi. Kaikki lääkärit ja muut terveydenhuoltoalan työntekijät tekevät sinun määritelmäsi mukaan liukuhihnatyötä, siihen on ihan velvoitekin. Kuten joku tähän ketjuun havaintonaan (minusta loistavana!) kirjoitti, ei se terapia nyt niin ihmeellistä ole. Ei siellä sen ihmeempiä taikakonsteja ole tarjolla kuin astmapolillakaan. 

Tämä on väärin. Se, että kannatat sitä osoittaa, ettet sovi alalle.

Siis lääketieteenkin puolella ollaan myöntämässä, ettei tuollainen hoito ole parasta mahdollista, siis astmassa, tai muussakaan.

Se on resurssikysymys, EI KYSYMYS SIITÄ, että näin saataisiin parasta mahdollista tehoavaa hoitoa. Mt-puolella uskon tämän näkyvän erityisen räikästi, ainakin omien kokemusteni omasta avunhaustani perusteella.

Eiköhän lääketieteen päivän sanoja ole nimenomaan näyttöön perustuva (evidence based) hoito ja toisekseen kustannustehokkuus. Astmassa hoidon kriteerit ovat oireettomuus ja keuhkojen normaali toiminta, ja näiden saavuttamiseen on hyvin tarkat hoitopolut, ja se normaali toiminta määritetään yksilöllisyyden sijaan tosi ankean kaavamaisesti. Ja kyllä, juuri se katsotaan parhaaksi mahdolliseksi hoidoksi. 

Terapia on oikeasti turhaa. Terapiassa annetaan ihmisen toteuttaa narsismiaan ja egoismiaan eli puhua siitä rakkaimmasta: minäminäminä. Ja toinen maksua vastaan esittää välittämistä.

Rahanhukkaa joka ei auta. Vain itse voi itseään auttaa. Kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis luulisi, että tyhmemmällekin olisi selvää, että se, että terapeutti kykenee ymmärtämään asiakasta on kaikkein tärkeintä. Aivan jumalattoman tyhmää jeesustella asiakkaan tekemästä työstä, kun kyse on nimenomaan siitä, että terapeutin pitää osata ymmärtää asiakasta ja auttaa tätä, kun asiakas ei ymmärrä, miksi ei pääse ongelmastaan eroon. Ei se terapia muuten etene ja auta.

t.äskeinen

Mutta kun eikös se asiakkaan ongelmien ymmärtäminen ole juuri se tärkein auttava tekijä terapiassa? Itselläni on terapeutti monta kertaa suoraan kieltäytynyt ottamasta vastuuta päätöksistäni, ja hyvä niin. En oikein ymmärrä mitä tämä muu auttaminen oikein on mistä puhut? Siis ymmärtämisen lisäksi.

Siis mitä vastuuta sun päätöksistä? Miten se terapeutti sellaiseen sotkeentuisi? Siis just vaikka jos joku ei uskalla mennä kauppaan, pitää ymmärtää, miksi ei uskalla (ja se on se vaikein osa!), ja sitten ratkoa se, että asiakas uskaltaa sitä kautta. Mutta se ei voi tulla sitä kautta, että vaan sanotaan, että mene. Kaikilla. Joillekin voi toimia se, mutta ei kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeutin pitää ymmärtää asiakasta, se ei muuten tehoa. Eli kysymys ei ole siitä, että asiakkaan on tehtävä vain töitä, terapeutti ei paranna ketään. Bullshit. Ei tietenkään parannakaan, jos ei mitään ymmärrä mutta miksi kukaan maksaisi sellaisesta terapiasta? :D

Ja se työ, mitä terapiassa tehdään on se, että terapeutti työskentelee ymmärtääkseen asiakastaan, jotta voi sitten auttaa häntä. Asiakas ei tee sitä työtä, muuten ei tarttis mennä terapiaaan, obviously.

Eli, jos terapoit ihmisiä, eikä tuloksia näytä syntyvän, niin katso peiliin, rahastaja! Se olet SINÄ, joka olet syypää huonoihin tuloksiin! SINÄ et ymmärrä silloin asiakkaitasi. Vaihda alaa. Tai opettele ammattis paremmin, laajennu.

Me kaikki toki olemme uniikkeja lumihiutaleita, ainoita maailmassa. :) Mielenterveyden ongelmamme kuitenkin luokitellaan ICD-koodiston mukaisesti. Ihan karskisti meidät siis lokeroidaan ja saamme omat diagnoosimme. Sairauksille on myös määritelty kriteeristöjä, mitä tutkimuksia minkäkin potilaan kohdalla on tehtävä ja miten heitä täytyy hoitaa. Vaikkapa sitä sosiaalisten tilanteiden pelkoa tulee hoitaa tutkitusti tehokkailla konsteilla eli lääkehoidolla ja tietynlaisella terapialla. Nimenomaan sen terapeutin tulee vaan johdatella asiakasta kohti niitä ahdistavia tilanteita. Muunlainen hoito olisi jopa väärin, vaikka asiakas tästä kuinka kovasti mielensä pahoittaisikin.

Anteeksi vaan, mutta olet todella huono alallasi, jos olet terapeutti. Olet siis liukuhihnatyöntekijä, tai ellet itse ole, niin kuvittelet, että se on toimiva tapa hoitaa mielenterveyttä? Voi että mua raivostuttaa sinunkaltaisesi typerykset, joilla ei ole mitään vaatimuksia itseään kohtaan, siis et edes vaadi, että terapeutin pitää yksilöllisesti ymmärtää asiaksta!?! Tai ainakin sen terapian viitekehyksen oltava sitä, missä on kykyä siihen!?!???!!! Tietenkin sen on oltava niin. Jos se ei ole, se ei ole mikään selitys.

Sen on oltava niin, mikään muu kun ei auta.

Aivan sama kuin selittäisit, että on vain lonkka- ja polvileikkauksia, tuo olkapää on pakko hoidattaa jommassa kummassa niistä. Ei todellakaan ole OK. Sellainen mt-hoito on SURKEAA PASKAA. Eikä kaikkia pystytä juuri sen takia auttamaankaan! Tiedät sen itsekin, ja kehtaat kehua asiaintilaa. Häpeä.

Meillä kaikilla on oikeus tunteisiimme, ja on hyvä että osaat ilmaista niitä. :)

Sairauksia tulee kuitenkin hoitaa ihan "käsikirjan mukaisesti", ahdistukselle ja astmalle on kummallekin omat alatyyppinsä, ja hoito toki sen mukaan. Totta kai jokainen ihminen huomioidaan omana yksilönään, mutta kyllähän ihmisiä kaikkialla hoidetaan tietynlaisen hoitopolun tai sabloonan kautta. Olkapään hoito ei tietenkään voi noudattaa polven nivelrikon hoitopolkua, en ihan ymmärrä vertaustasi. Kaikki lääkärit ja muut terveydenhuoltoalan työntekijät tekevät sinun määritelmäsi mukaan liukuhihnatyötä, siihen on ihan velvoitekin. Kuten joku tähän ketjuun havaintonaan (minusta loistavana!) kirjoitti, ei se terapia nyt niin ihmeellistä ole. Ei siellä sen ihmeempiä taikakonsteja ole tarjolla kuin astmapolillakaan. 

Tämä on väärin. Se, että kannatat sitä osoittaa, ettet sovi alalle.

Siis lääketieteenkin puolella ollaan myöntämässä, ettei tuollainen hoito ole parasta mahdollista, siis astmassa, tai muussakaan.

Se on resurssikysymys, EI KYSYMYS SIITÄ, että näin saataisiin parasta mahdollista tehoavaa hoitoa. Mt-puolella uskon tämän näkyvän erityisen räikästi, ainakin omien kokemusteni omasta avunhaustani perusteella.

No, onko sinulle sanottu, että alkoholiongelma on hoidon este? Se nimittäin on.

Mitä? Ei mulla ole mitään alkoholiongelmaa, saaatanan lehmä. Vaan en vain ole saanut apua eli pois sitä pahoinvointia, johon hain apua, tajuatko? EIKÄ KUKAAN OLE PAHOITELLUT SITÄ, ETTÄ SYY OLI SE, KUN HE EIVÄT YMMÄRRÄ MINUA. Vaikka asia on niin.

Lol. Tämän on pakko olla trolli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä käyn psykoterapiassa vain siksi, koska pakko jossain käydä kuntoutustukea saadakseen, vaikka en ole terapiasta saanut mitään hyötyä. Toinen vuosi menossa. Parempi kuitenkin tämä kuin käydä jossain aivottomassa kuntouttavassa työtoiminnassa :(

Jos lopetan psykoterapian niin sitten pitäs käydä mt-toimistossa juttelemassa psyk.sairaanhoitajan kanssa ja se vasta vielä turhempaa onkin.. Joten valitsen sen pienemmän pahan..

Ihan paskaa kaikki :( Mikään ei tehoa, ei terapiat, ei lääkkeet. Masentaa ja ahdistaa vuodesta toiseen. 15vuotta olen kärsinyt keskivaikeasta - vaikeasta masennuksesta ja todella vaikea asteisesta sosiaalisten tilanteiden pelosta. 

Terapeutti on mukava mutta vaikuttaa jotenkin osaamattomalta.. Siis sanoo samoja itsestäänselviä asioita joka käynti kerralla, kuten esim "Niihin vaikeisiin tilanteisiin pitäisi vain pikkuhiljaa yrittää mennä", ihan kuin en jo itse valmiiksi tietäisi sitä.. En tarvitse maksullista terapeuttia sanomaan tuota samaa asiaa, jonka olen tiennyt 15vuotta.. 

Jos olet 15 vuotta kärsinyt samoista taudeista yhtään paranematta, etköhän ole jo niiden suhteen aika kroonikko? Siihen kun lisätään, ettei sinulla ole hoitomyöntyvyyttä, et halua lääkkeitä, käyt terapiassa vain pakosta, kyseenalaistat terapeuttisi ammattitaidon ja kerrot, että et ole edes harkinnut terapeutin neuvojen noudattamista, niin eihän tuo paranemisennuste ihan parhaalta mahdolliselta vaikuta. Oletko jutellut terapeuttisi kanssa mahdollisuudesta, että sinulle haettaisiin pysyvää eläkettä? Sinun ei tarvitsisi käydä turhiksi kokemissasi jutuissa ja turhan vähäiset terapiaresurssit voitaisiin kohdentaa niille, jotka todella haluavat voida paremmin.

Älä syyllistä aloittajaa. Vika ja syy ei ole hänessä. Ei kaikki terapia auta ketä tahansa. Se olisi parasta tuon terapiamaailman tunnustaa ekana, eikä hoidella kun ovat hyödyttömiä, vaan ohjata erilaiseen terapiaan.

Mitähän se erilainen terapia mahtaisi olla? Kyllä pelkoja hoidetaan aika yleistyneen käytännön mukaan. Siinä ensin kartoitetaan niitä pelottavia ja ahdistavia asioita ja tilanteita, ja sen jälkeen pisteytetään tämä asiat ahdistavuudessaan (esim. ykkösestä kymppiin missä kymmenen on ahdistavin mahdollinen tilanne). Sitten tehdään suunnitelma, missä aletaan tekemään vaikkapa niitä ykkösen verran ahdistavia asioita, sen jälkeen kun niistä on jo rutiinia aletaan kokeilemaan kakkosia jne.

Fobioiden hoito ei ole tainnut koskaan onnistua ilman niitä lukuisia altistuksia ja toistoja, toistoja, toistoja. Olen itsekin kärsinyt lentopelosta ja kaikkein eniten siihen auttoi viisikymmentä ensimmäistä lentoa. Ei siihen ihan hirveästi olisi auttanut käydä terapeutilla kuuntelemassa, että pitäisi pikkuhiljaa mennä niitä vaikeita tilanteita päin. Sen sijaan pitää mennä lentokentälle katselemaan niitä koneita ja siitä sitten uskaltautua lyhyimmälle mahdolliselle lennolle. 

Mistä minä sen tiedän, en ole alalla? Mutta siis itsellänikin on inho ja pelko seksiä kohtaan. Kuvitteletko sä, että siihen auttoi meneminen seksiterapeuteille, niille saattanan hulluille nymfoille tai nymfopositiivisille? Ei todellakaan auttanut, vaan ihan muut seikat.

Melkein kaikki ongelmani ovat olleet vain oire, eivät mikään syy.

No jos et aiheesta mitään tiedä, ei ehkä kannattaa rummuttaa vahvana mielipiteenä, että pitää saada toisenlaista terapiaa?

En valitettavasti ihan kamalasti ymmärtänyt omasta kertomuksestasi. Sen kuitenkin tiedän, että mielen ongelmia on erilaisia ja eritasoisia. On ihan erinomaisen hyvä havainto, että monesti oireet ovat oireita ja niille on jokin erillinen, taustalla vaikuttava syy. Montaa ongelmaa kannattaa purkaa molemmista päistä: sekä ihan siellä käytännön toiminnan tasolla että porautumalla siihen alkuperäiseen syyhyn. Ammattilaisilta saa neuvoja ja ohjausta siihen, minkä verran kummastakin päästä missäkin kohtaa kannattaa ongelmaa työstää. Työston joutuu tekemään itse. :)

Haloo, ei siihen terapeutin koulutusta vaadita tajutakseen, että jos 15 vuotta terapiaa ei ole auttanut, vika on siinä terapiassa. Ja en ole kukaan, joka on tässä ketjussa terapioistaan kertonut. Ja se terapeutti ei ole vain kuuntelija vaan se, mitä hän sanoo, on se asia, joka terapiassa parantaa. Eli terapeutti sen tekee, se, mitä asiakas tekee sen avun saatuaan on itsestäänselvää, koska sitähän niistä tultiin hakemaankin, että sitten siihen kykenee. Ei asiakkaalta sitä voida vaatia, että riitttää, kun terapiaan menee, että se auttaa, jos itse "tekee töitä". Se ei takaa mitään, jos terapia on väärä.

Katsos kun se on sinun elämäsi. Kukaan ei voi vaatia sinulta mitään, sinulla on oikeus olla tekemättä töitä ja olla juuri niin passiivinen kuin haluat. Tosin kuin lapsuudenkodissasi, passiivisuutesi ei kauheasti haittaa muita ihmisiä. Suoraan sanottuna sen lisäksi, että he eivät provosoidu käytöksestäsi he eivät edes juurikaan välitä siitä tai edes huomaa sitä.

Mutta sinun omalle elämällesi on ihan hirveän iso merkitys, oletko sinä passiivinen ja vetäytyvä, jätätkö elämäsi sen varaan että joku huolehtii sinusta vai vastaatko itse itsestäsi. Terveydenhuolto ei ole luvannut kenellekään meille yhtään mitään, ei sitä että psykoterapia parantaa kaikki ongelmamme tai että syöpähoidot nujertavat syöpämme. Molempien kohdalla kannattaa kyllä ihan tosissaan yrittää. Mutta jos ei halua, ei täysi-ikäisen ole pakko, saa pitää sairautensa. Monen kohdalla tuttu turvallinen sairaus tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin ottaa askelia kohti täysin tuntematonta, paranemista. Surullista se toki on.

Mikä ihmeen asenne tämä on? Jos kela maksaa ja suo hoidot, niin totta kai kela edellyttää, että hoitajan eli terapeutin on ymmärretäävä asiakasta, ei asiakas sinne mene ymmärtämään terapeuttia, jolle ei synny hölkäsen pöläystä tajua siitä, miksi asiakas voi huonosti. Totta kai terapeutin työtä on saada se selville, ja auttaa.

Totta kai terapeutin tulee yrittää ymmärtää asiakasta. Mutta miten tämä liittyy siihen, että asiakas on tai ei ole halukas tekemään työtä? Nehän ovat ihan eri asioita. Eikö pikemminkin ole asiakkaan ymmärtämistä, että ymmärtää missä määrin asiakas haluaa parantua ja on valmis työskentelemään sen kanssa. Hyvin suuri osa masentuneista nimenomaan ei halua parantua. Sekin on asia, josta on hyvä puhua ihan suoraan ja ääneen. Sen jälkeen voidaan mahdollisesti päästä jopa pohtimaan, miksi asiakas ei halua parantua tai noudattaa annettuja ohjeita.

Häh? Mitä sä oikein selität?

Jos joku uskoo, ETTÄ EI VOI PARANTUA, JA ALISTUU SIIHEN, SE ON TÄYSIN eri asia, kuin se, ettei masentunut haluaisi parantua! Olet loukkaava. Oletko todella alalla?

Eiväthän he voi parantua, kun surkeat terapeutit eivät ymmärrä heidän ongelmiaan. Koska nykypsykiatriassa on paljon mätää. Syy ei tietenkään ole yksittäisten lampai... siis terapeuttien.

Mitä sinä räyhäät? On totta, että sairaus on myös suoja, siitä luopuminen ei aina onnistu. Sinua kun lukee, kuulut juuri siihen porukkaan, jota mätähoito ei lähetä terapiaan. Olet rakentanut kipeydestä selityksen ja maailmasi.

Mitä helvettiä!? Sairaus EI OLE KOSKAAN SUOJA. Siitä kärsivä ihminen kärsii aina enemmän, kuin siinä tilanteessa, minkä saavuttaakseen hän hakee apua.

Eli se tilanne olisi terve mieli.

Mikä mätähoito?

Sinä et vain pysty myöntämään, että syy miksi joku ei saa apua ja parane on se, että sinä tai muu terapeutti, jolle hän on päätynyt ei ymmärrä hänen ongelmiaan, eikä osaa auttaa ratkaisemaan niitä, eli ei osaa hoitaa potilasta terveeksi. Sori vaan.

Itse asiassa todella monet pitävät sairaan roolistaan niin paljon, että eivät halua parantua. Jotkut jopa haluavat kehitellä itselleen olemattomia oireita saadakseen olla kivassa sairaan roolissa. Kyllä aika moni meistä on saattanut alakoululaisena yrittää vilustuttaa itsensä, jottei tarvitsisi mennä seuraavana päivänä johonkin ikävään kokeeseen tai hiihtokilpailuun. Useimmat kasvavat siitä ohitse viimeistään aikuistuessaan, mutta ei suinkaan kaikki.