Lue keskustelun säännöt.
Kun äitiys ei ollutkaan unelmien täyttymys. Onko täällä kukaan pettynyt äitiyteen?
27.04.2018 |
http://www.iltalehti.fi/tosielamaa/201804172200883595_ir.shtml
Eikö äitiys ollut sellaista kuin kuvittelit?
Itselläni on onneksi vain yksi lapsi. Yhden alunperin halusinkin.
Nyt olen lapsen myötä huomannut, miten sitovaa lapsen kanssa on ja miten lapsesta on jatkuva huoli. Kyllä nämä tiesin teoriassa ennen lapsen syntymää, mutta konkreettisiksi nämä asiat tulivat vasta lapsen syntymän jälkeen.
Jos yhden lapsen kanssa tunteet ovat tällaisia, niin useamman kanssa olisin jo mielisairaalassa. Onneksi olen yhden lapsen kanssa huomannut omat voimavarani, enkä ole pykännyt sitä toista ja sitä kolmatta lasta heti perään niinkuin monet tuntuvat nykyään tekevän.
Oma lapseni on kohta onneksi jo 10 vuotias ja olen onnellinen, etten tehnyt useampaa lasta. Nyt alkaa elämäkin jo helpottaa. Ehkä.
Tai sitten se sananlasku pitää paikkansa, että pieni lapsi pienet murheet, iso lapsi isot murheet. Saa nähdä, mitä elämä vielä lapsen kanssa eteen tuo. 🤔
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana kuulla näitä kokemuksia, vaikka niin ei varmaan saisi sanoa. Olen pesunkestävä vela ja valtavan painostuksen alla sekä äitini että anoppini taholta. Myös veljeni (lapseton) on sitä mieltä ettei ole mitään järkeä pyrkiä pysymään lapsettomana.
Ei se siis aina olekaan niin että lapsi tuo sanoinkuvaamattoman onnen tullessaan, kuten minulle on yritetty uskotella jo vuosia.
En ymmärrä, miksi näitä kokemuksia on ihana kuulla, jos olet vela. Auta minua ymmärtämään.
Koska velana kuulee nämä samat perustelut sille, miksi velaudesta pitää luopua:
- Kyllä omaa lastaan rakastaa (vaikka et pitäisi lapsista)
- Et tiedä rakkaudesta mitään ilman lasta
- Parasta lapsissa on ne pienet kädet ja jalat ja söpö naama sanomassa, että "äiti olet rakas!" - se kuittaa kaiken rankkuuden
- Lapset eivät muuta elämässä mitään, voit jatkaa elämää ja töitä ihan samalla tavalla
- Lapset voi ottaa kaikkialle mukaan
- Rankka pikkulapsivaihe kestää vain hetken
- Kadut sitten vanhana
- Lapset ovat parasta maailmassa
- Lasten hoitaminen ja kasvattaminen on helppoa
- Lapset ovat aina automaattisesti palkitseva urakka, johon kannattaa lähteä
- Äitiyttä ja lapsia ei voi katua
- Et kasva aikuiseksi ilman lapsia
- Et opi elämästä ilman lapsia
- Lapsen kasvun seuraaminen on niin palkitsevaa, että äitiyden rankkuus unohtuu
- Itse asiassa äitiys ei ole ikinä rankkaa, jos ei itse tee siitä sellaista kaikella tekemisellä ja touhottamisella
- Jos äitiys on rankkaa, se ei johdu ikinä lapsesta (vaikka olisi miten vammainen ja haastava lapsi), vaan sinä olet epäonnistunut vanhempana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana kuulla näitä kokemuksia, vaikka niin ei varmaan saisi sanoa. Olen pesunkestävä vela ja valtavan painostuksen alla sekä äitini että anoppini taholta. Myös veljeni (lapseton) on sitä mieltä ettei ole mitään järkeä pyrkiä pysymään lapsettomana.
Ei se siis aina olekaan niin että lapsi tuo sanoinkuvaamattoman onnen tullessaan, kuten minulle on yritetty uskotella jo vuosia.
En ymmärrä, miksi näitä kokemuksia on ihana kuulla, jos olet vela. Auta minua ymmärtämään.
Koska velana kuulee nämä samat perustelut sille, miksi velaudesta pitää luopua:
- Kyllä omaa lastaan rakastaa (vaikka et pitäisi lapsista)
- Et tiedä rakkaudesta mitään ilman lasta
- Parasta lapsissa on ne pienet kädet ja jalat ja söpö naama sanomassa, että "äiti olet rakas!" - se kuittaa kaiken rank
Niin, en edelleenkään ymmärrä, miksi on ihana kuulla, että jollekulle äitiys on pettymys, jos itse on valinnut ehdottomasti sen, että ei halua vanhemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
98% ihan hirveää, pelkkää kuskailua, maksamista, kokkaamista, siivoamista jne. Ehkä 2% sitä hyvää, palkitsevaa.
En suosittele kenellekään. Eniten pettynyt olin itseeni kun lapset muutti pois kotoa ja aloin tuntea viimein onnen tunteita loputtoman burn out-masiksen sijaan. En siis ollut melkein 20v aikana sopeutunut siihen perhe-elämään! Elin koko sen ajan odottaen, että saan viimein olla rauhassa, siistissä hiljaisessa kodissa.
Introvertit, älkää lisääntykö.
Mä olen eritysherkkä introvertti, mutta pidän äitiydestä. Vaikka lapseni on uskomattoman ekstrovertti, olen järkännyt elämäni niin, että se ei kuormita. Tein vain yhden lapsen vaikka halusin kolme. Tajusin, etten tule jaksamaan sitä. Harrastukset niin läheltä ettei kyytiä tarvitse. Hyödynnetään koululla olevia ilmaisia ja yksi muu siihen päälle jonka puoliso hoitaa.
Ei meillä ole yhtää enempää siivoamista tai muuta kuin ennenkään. Pyykkiä tulee enemmän, mutta iso pesukone ja kuivausrumpu auttaa.
Toisaalta itse pidän rutiineista ja lapseni on helppo, joten lapsen tuoma rytmi oli oikeinkin mukavaa. En mä muutenkaan käynyt juuri missään muualla kuin töissä ja jumpassa. Ja kun sitä on opetettu pienestä asti, niin nykyään siivoaa omat sotkunsa, lajittelee pyysit ja usein laittaa ruokaakin kotona.
Mukava, oikein ihastuttava lapsi joka tuo paljon iloa. (Tosin voisi olla myös raskas ja hankala, mutta geenilotossa kävi hyvin)
Me saimme 3 lasta ja kaikista olen onnellinen. Hermot joskus olivat pinnassa mutta mitään en muuttaisi.Mies on ollut mitä parhain ja aina apuna .Kaikkihan eivät sitä tukea saa joten ymmärrän tuonkin puolen .Kaikki lapset ovat jo aikuisia ja omissa oloissaan ja ovat saaneet töitä.Nykyään kun lapset ovat jotain nepsyjä en tiedä miksi vai eikö neuvolassa anneta ohjeita ottaa niitä kaikkia vitamiineja joita vielä 2000 luvulla neuvottiin ottamaan että lapsi sai kaiken avun jos äiti ei huolehtinut riittävästä syömisestään.
Syyllisyyttä enemmänkin tunnen siitä että en ole osannut olla niin hyvä äiti kun olisin halunnut, tarpeeksi hyvä ilmeisesti kun lapset tuntuvat minua rakastavan ja välit hyvät. En kadu tai ole pettyny, enemmänkin ovat kaikkeni ja tärkeintä maailmassa. Meillä on tosi kivaa yhdessä. Lapset jo 16v, 18v ja 19v
Sen sanon että omat voimavarani eivät riittäneet näin moneen lapseen ja hintana on mm. avioliitto mutta silti en kadu mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienenä ne polkee syliä, isona sydäntä, koettu on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana kuulla näitä kokemuksia, vaikka niin ei varmaan saisi sanoa. Olen pesunkestävä vela ja valtavan painostuksen alla sekä äitini että anoppini taholta. Myös veljeni (lapseton) on sitä mieltä ettei ole mitään järkeä pyrkiä pysymään lapsettomana.
Ei se siis aina olekaan niin että lapsi tuo sanoinkuvaamattoman onnen tullessaan, kuten minulle on yritetty uskotella jo vuosia.
En ymmärrä, miksi näitä kokemuksia on ihana kuulla, jos olet vela. Auta minua ymmärtämään.
Koska velana kuulee nämä samat perustelut sille, miksi velaudesta pitää luopua:
- Kyllä omaa lastaan rakastaa (vaikka et pitäisi lapsista)
- Et tiedä rakkaudesta mitään ilman lasta
- Parasta lapsissa on ne pienet kädet ja jalat ja söpö naama sanomassa
No olisiko vaikka ihan vaan jotain vahvistusta ihan vanhemmilta itseltään siihen, että tämä ei ollutkaan kaikille hyvä keikka, vaikka vanhemmuutta mainostetaan (muiden vanhempien toimesta) ihan kaikille ihmisille sopivaksi pikkujutuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole pettynyt äitiyteen. Olen äitiyden myötä oppinut kantamaan suuren vastuun ja saanut erittäin paljon elämänkokemusta, kykyjä, taitoja, hetkessä elämistä, nauttimisesta, olemaan huolehtimatta turhista, laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen ja onnellisuutta. Olen pettynyt lasten isovanhempiin ja muihin sukulaisiin. En kaikkiin, mutta isoon osaan heistä ja mikä vaikeinta, läheisempiin heistä.
Olen oppinut, että ihmiset ovat itsekkäitä ja jotkut hyvin kieroja ja ovelia itsekkyydessään. Tärkeä oppi tämäkin. Olen löytänyt hengenheimolaisiani. Luulin että antaja saa, mutta ei se aivan niin menekään. Olen oppinut olemaan pyyteetön vain silloin, kun koen itsekin saavani jotain ja hylkäämään ei kiinnostavat ehdotukset, tarpeet ja vaatimukset.
suurperheen äiti
Missä on sun mitallit?
Äitiys ei ole täysin, mutta pitkälti kapitalistisen kulutusyhteuskunnan sosiaalinen konstruktio, ainakin sen ulkopuolla, mitä tulee puhtaaseen suvunjatkamisviettiin. Naisia suoraan sanoen kusetetaan äideiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehotettiin kokeilemaan. Valitsin miehen jolla lapsia. Päädyin tiskirättiäkin alemmaksi. Olin piika siivooja pyykkimuija kokki lapsenvahti viihdyttäjä ja mieskin lopulta vaan makasi sohvalla ja odotti minulta palvelua. Kun hänen pentunsa viimein nukkuivat olisi minun pitänyt olla hehkeä rakastaja hänelle. Lasten äiti sätti ja valitti minusta jatkuvasti ja lasten täti kielsi minua kieltämättä mitään lapsilta. Eli en saanut puuttua mihinkään mitä lapset tekivät, en edes veitsillä leikkimiseen. Jos lapset hyppivät silmille, koska myöskään isänsä ei puuttunut mihinkään. Niin en saanut reagoida mitenkään. Jos erehdyin tekemään edes ilmeen niin mies nousi sohvalta haukkumaan sekä uhkailemaan minua. Maksoin kaiken tein kaiken olin ainoa työssä kävijä ja rahan tuoja. Kestin tätä kokeilua noin parivuotta. Sitten lähdin menemään. Oli siinä ajassa jotain kivaakin en vain oikein muista mitä. Ja en todellakaan tehnyt miehelle lisää lapsia vaikka hän usein pyyteli.
Ei se pettymys ollut mutta rankkuus yllätti. Ei sitä oikein voi ennakkoon tietää miltä tuntua valvoa käytännössä useita vuorokausia putkeen, ja miltä se saa pään tuntumaan. Lapsetkin ovat erilaisia, osa nukkuu paremmin sekä osalla on mahdollisia terveyshuolia. Ei myöskään ennakkoon tiedä muita kuormittavia asioita tulee tapahtumaan samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kokee hankalaksi tiukan säännölliset aikataulut, sitovuuden kotiin ja kasvattamisvastuun... niin älkää ottaako myöskään koiraa.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana kuulla näitä kokemuksia, vaikka niin ei varmaan saisi sanoa. Olen pesunkestävä vela ja valtavan painostuksen alla sekä äitini että anoppini taholta. Myös veljeni (lapseton) on sitä mieltä ettei ole mitään järkeä pyrkiä pysymään lapsettomana.
Ei se siis aina olekaan niin että lapsi tuo sanoinkuvaamattoman onnen tullessaan, kuten minulle on yritetty uskotella jo vuosia.
En ymmärrä, miksi näitä kokemuksia on ihana kuulla, jos olet vela. Auta minua ymmärtämään.
Koska velana kuulee nämä samat perustelut sille, miksi velaudesta pitää luopua:
- Kyllä omaa lastaan rakastaa (vaikka et pitäisi lapsista)
- Et tiedä rakkaudesta mitään ilman lasta
- Parasta lapsissa on ne pienet kädet ja jalat ja söpö naama sanomassa, että "äiti olet rakas!" - se kuittaa kaiken rank
Kuka haluaa sinun saavan lapsia? Useimmille ihmiselle on muiden yksityiset valinnat ihan sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kehotettiin kokeilemaan. Valitsin miehen jolla lapsia. Päädyin tiskirättiäkin alemmaksi. Olin piika siivooja pyykkimuija kokki lapsenvahti viihdyttäjä ja mieskin lopulta vaan makasi sohvalla ja odotti minulta palvelua. Kun hänen pentunsa viimein nukkuivat olisi minun pitänyt olla hehkeä rakastaja hänelle. Lasten äiti sätti ja valitti minusta jatkuvasti ja lasten täti kielsi minua kieltämättä mitään lapsilta. Eli en saanut puuttua mihinkään mitä lapset tekivät, en edes veitsillä leikkimiseen. Jos lapset hyppivät silmille, koska myöskään isänsä ei puuttunut mihinkään. Niin en saanut reagoida mitenkään. Jos erehdyin tekemään edes ilmeen niin mies nousi sohvalta haukkumaan sekä uhkailemaan minua. Maksoin kaiken tein kaiken olin ainoa työssä kävijä ja rahan tuoja. Kestin tätä kokeilua noin parivuotta. Sitten lähdin menemään. Oli siinä ajassa jotain kivaakin en vain oikein muista mitä. Ja en todellakaan tehnyt miehelle lisää lapsia vaikka h
Mihin se sinua edeltävä rätti oli karannut? Toivottavasti et luule kaikkien miesten olevan samanlaisia.
Ördög kirjoitti:
Lisää:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3987465/ketju/kun_lasten_hankkiminen_ka…
https://www.vauva.fi/keskustelu/5385603/kadun-lapsen-saamista
https://www.vauva.fi/keskustelu/5094416/yksi-viidesta-vanhemmista-katuu…
https://www.vauva.fi/keskustelu/3145149/aidit-jotka-katuvat-lasten-saam…
https://www.vauva.fi/keskustelu/2792995/sina-joka-olet-katunut-lasten-s…
https://www.vauva.fi/keskustelu/4584067/kuinka-yleista-katua-lasten-han…
https://www.vauva.fi/keskustelu/5963364/tabukeskustelu-oletko-katunut-l…
https://www.vauva.fi/keskustelu/3278292/kadutko-koskaan-lasten-hankkimi…
https://www.vauva.fi/keskustelu/4633370/imetin-ja-itkin-etta-mita-olemm…
https://www.vauva.fi/keskustelu/4626854/vaestoliiton-mukaan-lapsen-saam…
Ördög kirjoitti:
https://www.vauva.fi/keskustelu/4969247/aitiys-kaduttaa-tutkijat-pereht…
https://www.vauva.fi/keskustelu/3258273/kadutko-lapsien-hankkimista-mie…
https://www.vauva.fi/keskustelu/3855636/lastenhankinta-arveluttaa-ajatu…
https://www.vauva.fi/keskustelu/5664780/lapsiperhe-elama-aivan-hirveaa
https://www.vauva.fi/keskustelu/3875502/ketju/oletko_katunut_koskaan_et…
Minulla on kivat lapset, jotka olen itse hoitanut. Mitään en tekisi toisin paitsi itsekkäästi joskus aina sen parin viikon loman ystävättäreni kanssa jossain ulkomailla. Ja ehdottomasti niin, että mies pitäisi lapsista huolen lomani aikana ja ihan vaan siksi, että tietäisi mitä on olla yksinäinen kotiäiti ilman sukua tai muuta apua, piste!
En ole pettynyt, kun en mitään siltä odottanutkaan. Äitiys ei ikinä ollut minulle mikään unelma, vaan yksi asia elämässä, jonka halusin kokea.
Toivoin vaan, että lapsi on terve, pärjää elämässä ja on onnellinen. Nämä kaikki toteutuivat ja kaikki on ollut helpompaa kuin peloteltiin. Elämä menee omalla painollaan, kuten kuuluukin.