Yksi viidestä vanhemmista katuu lapsen saamista ja haluaisi mieluummin elää ilman (Saksa)
Yksi viidestä saksalaisäidistä ja -isästä katuu lapsen saamista, kertoo hiljattain julkaistu YouGov-tutkimus. Kyselyssä selvitettiin, että 19 prosenttia äideistä ja 20 prosenttia isistä olisi mieluummin elänyt elämänsä ilman lapsia. Tutkimuksen mukaan lapsen saamiseen liittyy monenlaisia haasteita, kuten jatkuva ruokkiminen, nuhan pyyhkiminen ja vaipanvaihto. Jotkut vanhemmat kokevat, että lapset rajoittavat heidän elämäänsä. Lisäksi monet vanhemmat kokevat, että lapsenhoidon hoitomahdollisuudet ovat riittämättömät.
Tutkimuksen mukaan vanhemmat, joilla on enemmän hoitovaihtoehtoja, katuvat vähemmän lasten saamista. Myös ammatillinen täyttymys on tärkeä kysymys. Tutkimuksessa 44 prosenttia äideistä ja 20 prosenttia isistä ilmoitti, että he olisivat menestyneet paremmin urallaan, jos heillä ei olisi ollut lapsia.
Tästä huolimatta 77 prosenttia vastaajista piti vanhemmuutta palkitsevana. 95 prosenttia vastaajista ilmoitti rakastavansa lapsiaan. YouGovin tutkimuksen mukaan saksalaisten syntymäaste on laskenut jatkuvasti, joten vanhempien kasvava epäröinti lasten saamisessa on huolestuttavaa.
Tämän kyselyn tulokset herättävät paljon kysymyksiä siitä, millaisessa yhteiskunnassa elämme. Vanhemmuuden haasteet ovat todellisia, mutta on tärkeää muistaa, että lapset eivät ole vain rasite tai taakka vaan myös suuri ilo ja lahja.
Vaikka lapsen saaminen on valtava muutos elämässä, on tärkeää suhtautua siihen harkitsevasti ja realistisesti. Vanhemmuus vaatii paljon aikaa, vaivaa ja rakkautta. Sen sijaan, että vanhemmat tuntevat katkeruutta tai pettymystä, heidän tulisi olla tietoisia haasteista ja olla valmiita työskentelemään niiden kanssa.
Kommentit (7)
Tärkeää on myös huomioida vanhempien tukeminen lastenhoidossa. Laadukkaat hoitovaihtoehdot ovat tärkeitä, jotta vanhemmat voivat tasapainottaa perhe- ja työelämäänsä. Poliitikkojen ja päättäjien on tehtävä enemmän, jotta vanhemmille tarjotaan tarvittavaa apua ja tukea lastenhoidossa.
Tutkimusta ja keskustelua tarvitaan myös vanhemmuuden roolien jakamisesta ja sukupuolten tasa-arvosta. Naiset kantavat edelleen suurimman vastuun lapsenhoidosta ja ovat usein joutuneet tekemään uravalintoja perhe-elämän tarpeiden mukaan. Tämä voi vaikuttaa heidän ammatilliseen kehitykseensä ja aiheuttaa taloudellisia haasteita perheelle.
Lopuksi on tärkeää muistaa, että vanhemmuus on monimutkainen ja yksilöllinen kokemus, joka vaikuttaa jokaiseen eri tavalla. Tutkimus voi auttaa yhteiskuntaa ymmärtämään vanhemmuuden haasteita ja tarjoamaan parempaa tukea vanhemmille. Samalla on tärkeää ymmärtää, että vanhemmuus on myös suuri ilo ja lahja, joka vaatii paljon omistautumista ja rakkautta.
On tärkeää muistaa, että eurooppalaisista on tullut niin itsekkäitä ettei enää edes omia lapsiaan haluta hoitaa ja kasvattaa kunnialla.
Niin, onko enemmän ihmisiä jotka katuu lapsen saamista vai lapsettomuuttaan?
Täytyy myös muistaa, että on ihmisiä, jotka aina katuvat valitsevat mitä tahansa. Kyllä se toinen vaihtoehto olisi varmaan sitten ollut parempi!
Ei siitä ole kuin muutama sukupolvi, kun lastenhoitovastuu jakautui kokonaiselle yhteisöille hyvinkin vapaasti ja sopuisasti. Nykyihanteena huoltajia on vain kaksi tai pahimmillaan yksi, jonka pitäisi kyetä täyttämään kaikki lapsen tarpeet. Kaikki on saamarin lokeroitua, luokiteltua ja tehokasta. Orgaaninen, ihmissuhteisiin perustuva joustokyky ja keskinäinen luottamus on katoava luonnonvara. Ei ihme, etteivät nykyaikuiset jaksa tehdä lapsia. He tekevät niska limassa töitä pitääkseen talouden pystyssä ja ennennäkemättömän runsaslukuiset eläkeläisjoukot leivän syrjässä kiinni. Aika riski äijjä ja mamma pitää olla, että selviytyy kaikesta tästä yksin tai korkeintaan puolison avustuksella, ja hankkii siihen vielä laskennalliset 2,3 naperoa jalkoihin pyörimään.
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä ole kuin muutama sukupolvi, kun lastenhoitovastuu jakautui kokonaiselle yhteisöille hyvinkin vapaasti ja sopuisasti. Nykyihanteena huoltajia on vain kaksi tai pahimmillaan yksi, jonka pitäisi kyetä täyttämään kaikki lapsen tarpeet. Kaikki on saamarin lokeroitua, luokiteltua ja tehokasta. Orgaaninen, ihmissuhteisiin perustuva joustokyky ja keskinäinen luottamus on katoava luonnonvara. Ei ihme, etteivät nykyaikuiset jaksa tehdä lapsia. He tekevät niska limassa töitä pitääkseen talouden pystyssä ja ennennäkemättömän runsaslukuiset eläkeläisjoukot leivän syrjässä kiinni. Aika riski äijjä ja mamma pitää olla, että selviytyy kaikesta tästä yksin tai korkeintaan puolison avustuksella, ja hankkii siihen vielä laskennalliset 2,3 naperoa jalkoihin pyörimään.
Vielä 40 vuotta sitten maailma oli sellainen, että tarvittaessa jopa 12-v. pärjäsi pitkät ajat itsekseen. Käppäili kauppaan omin jaloin, haki kylän pankkineidiltä rahaa ja vei iskälle tupakat. Nykymaailman ei ole enää sellainen, että 12-vuotiaanakin pärjäisi. Kauppa voi olla 15 kilsan päässä, pankkitunnukset ovat miltei pakolliset ja noh, muksuthan eivät saa kaupasta edes tulitikkuja. Eikä meinaa pärjätä 50-vuotiaan aivoillakaan enää, ennen ne riittivät hyvin. Nykymaailma vaatii ihan hitonmoista holhoamista, että lapset ja lahopäät pysyvät terveinä ja turvassa. Maailman pitäisi olla niin yksinkertainen ja looginen, että täällä pärjättäisiin. Nyt tämä on vain sekasotku, joka vaatii harvoilta ymmärtäjiltä aina vaan laupeampaa ja huolehtivampaa asennetta, ettei me tampiot pudota täysin kärryiltä.
Lähde https://www.dw.com/en/poll-regrets-german-parents-increasingly-have-a-f…