Lapsiperhe-elämä on aivan hirveää!!!

Sitten, kun lapset täyttävät 12 vuotta, 13 vuotta ja siitä eteenpäin.

Silloin heitä ei kiinnosta vanhempien seura, eivät roiku jaloissa eivätkä vaadi huomiota, vaan vetäytyvät, tekevät itsenäisesti kaiken itse (käyvät vessassa ja suihkussa yksin) ja nukkuvat aamuisin pidempään.

Ainakin meillä näin.

Toki vaatii vanhemmalta sen, että opettaa miten tehdään lämmintä ruokaa, miten pyykinpesukonetta ja astianpesukonetta käytetään, miten käydään ruokakaupassa jne.

Eli ensin opetetaan noita perusarjen taitoja siinä murrosiän kynnyksellä ja sitten lapsille voi sen jälkeen nakittaa noita tehtäviä tyyliin: "siivoa keittiö, pistä astianpesukone päälle, pese koneellinen tummaa pyykkiä, ripusta pyykki kuivumaan tai laita kuivausrumpuun, vaihda ja pese omat lakanasi".

Mulla on ap helppoa. Mun teinini on 15v.

Saispa ensin perkele niiitä kakaroita, mutta ei mulle saatana niitä suoda.

Vierailija kirjoitti:

Saispa ensin perkele niiitä kakaroita, mutta ei mulle saatana niitä suoda.

Miksi olet noin aggressiivinen?

Vierailija kirjoitti:

Saispa ensin perkele niiitä kakaroita, mutta ei mulle saatana niitä suoda.

Turpas kiiinni! Et edes tajua kuinka onnellisessa asemassa olet, kun ei ole kersoja. Jos olet lottovoittaja tai miljoonaperijä, niin sitten voi olla aihetta valittaa. Mutta kun olet kuitenkin samanlainen demarielätti kuin muutkin, niin turha niistä kersoista ulista.

Meillä tuon vaiheen jälkeen tuli vuosikausia kestävä murrosikä omine huolineen, eivätkä ne suinkaan olleet pienempiä. Niin että vastaan että pari vuotta sen jälkeen, kun lapsi on muuttanut pois kotoa helpottaa, kun näkee toisella järkeä päässä ja siipien kantavan.

Vaikea aihe, koska kyseessä on niin vahva tabu ettei siitä saa puhua. Olen tismalleen samanikäinen mies ja ihan samaa mieltä. Vaikkei tästäkään saisi puhua, niin seksihän on lapsiperheen arjessa jotain totaalisen muuta, kuin mitä se oli ennen lapsia. Vanhin menee nukkumaan yhdeltätoista ja nuorin herää kuudelta. Esim. monien miesten rakastama aamuseksi on käytännössä täysin poissa. Iltaisin ollaan niin väsyneitä, että kyllä se on pikapano (jos sitäkään). Ei siinä kun on päivä touhuttu lasten kanssa, laitettu ruokaa, imuroitu, pesty pyykkiä jne. niin ole ole mikään hetki kaivaa käsirautoja ja rasvakettinkejä esiin.

Muutenhan se on sitä, että sä pidät "arjen pyörimässä". Koulun jälkeen kuskaat tanssiharkkoihin ja autat läksyissä. Koko ajan joutuu komentamaan jostakin ja siitä ns. rähjäämisestä on usein kaikilla paha mieli. Lapsia ketuttaa kun ei saa pelata koko aikaa ja vaimo on rättipoikkiväsynyt jatkuvasta pyykinpesusta. Viikonloppuisin mennään johonkin supertylsään (aikuisten mielestä) leikkipuistoon ja kesällä johonkin visvaiseen kylpylään. Rahaa ei nimittäin ole lapsiperheessä käydä jatkuvasti jossain Turkin aurinkolomalla.

Iltaisin jos saat omaa aikaa, niin pelaat yksin huoneessa jotain peliä, mikä sekin jatkuvasti keskeytetään. Minnalla kaatui maitolasi tai Kertulla tuli kakkaa housuun. Äiti ei nyt ehdi, koska se imuroi. Huoneen ovi lukossa iltaisin koitat nopeasti vänkätä aikuisviihteen avulla, koska tiedät ettei mitään muutakaan tänä iltana tule olemaan.

Aivan hirveää. Että milloin tulee taas se aika, että sä voit todellakin nukkua aamulla pitkään, käydä hakemassa croisantit Alepalta ja alkaa katselemaan vaimon kanssa siinä leppoisan aamupalan lomassa, että minkäslainen kaupunkiloma sitä varattaisiin parin viikon päähän. Että olisiko Pariisi vai Rooma.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea aihe, koska kyseessä on niin vahva tabu ettei siitä saa puhua. Olen tismalleen samanikäinen mies ja ihan samaa mieltä. Vaikkei tästäkään saisi puhua, niin seksihän on lapsiperheen arjessa jotain totaalisen muuta, kuin mitä se oli ennen lapsia. Vanhin menee nukkumaan yhdeltätoista ja nuorin herää kuudelta. Esim. monien miesten rakastama aamuseksi on käytännössä täysin poissa. Iltaisin ollaan niin väsyneitä, että kyllä se on pikapano (jos sitäkään). Ei siinä kun on päivä touhuttu lasten kanssa, laitettu ruokaa, imuroitu, pesty pyykkiä jne. niin ole ole mikään hetki kaivaa käsirautoja ja rasvakettinkejä esiin.

Muutenhan se on sitä, että sä pidät "arjen pyörimässä". Koulun jälkeen kuskaat tanssiharkkoihin ja autat läksyissä. Koko ajan joutuu komentamaan jostakin ja siitä ns. rähjäämisestä on usein kaikilla paha mieli. Lapsia ketuttaa kun ei saa pelata koko aikaa ja vaimo on rättipoikkiväsynyt jatkuvasta pyykinpesusta. Vi

Jotain pilkahduksia ja hengähdystaukoja voi saada kun nuorinkin on teini, jos eivät ole kovin vaikeita, mutta jos odotat aikaa, jolloin lapsia ei tarvitse ottaa huomioon, se koittaa, kun nuorin on muuttanut kotoa. Odotellessa kannattaa keskittyä etsimään pieniä iloja siitä arjesta, sitä nimittäin riittää.

Vierailija kirjoitti:

Sitten, kun lapset täyttävät 12 vuotta, 13 vuotta ja siitä eteenpäin.

Silloin heitä ei kiinnosta vanhempien seura, eivät roiku jaloissa eivätkä vaadi huomiota, vaan vetäytyvät, tekevät itsenäisesti kaiken itse (käyvät vessassa ja suihkussa yksin) ja nukkuvat aamuisin pidempään.

Ainakin meillä näin.

Toki vaatii vanhemmalta sen, että opettaa miten tehdään lämmintä ruokaa, miten pyykinpesukonetta ja astianpesukonetta käytetään, miten käydään ruokakaupassa jne.

Eli ensin opetetaan noita perusarjen taitoja siinä murrosiän kynnyksellä ja sitten lapsille voi sen jälkeen nakittaa noita tehtäviä tyyliin: "siivoa keittiö, pistä astianpesukone päälle, pese koneellinen tummaa pyykkiä, ripusta pyykki kuivumaan tai laita kuivausrumpuun, vaihda ja pese omat lakanasi".

 

 

Ei 12- ja 13-vuotiaan vanhemmatkaan voi tehdä mitä haluaa vaan kyllä niistä lapsista pitää huolehtia nii  kauan kuin ovat alaikäisiä. Vaikka mielellään teinit huitelisivatkin omillaan. Mutta valitettavasti aika monen teinin vanhemmat tuntuvat kyllä ajattelevan niin että vastuu ja jaksaminen päättyy tuohon.

Olitko lapsena hirviö itse ?

Vierailija kirjoitti:

Saispa ensin perkele niiitä kakaroita, mutta ei mulle saatana niitä suoda.

En halua niitä. Äläkä viitti esiintyä toisena henkilönä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea aihe, koska kyseessä on niin vahva tabu ettei siitä saa puhua. Olen tismalleen samanikäinen mies ja ihan samaa mieltä. Vaikkei tästäkään saisi puhua, niin seksihän on lapsiperheen arjessa jotain totaalisen muuta, kuin mitä se oli ennen lapsia. Vanhin menee nukkumaan yhdeltätoista ja nuorin herää kuudelta. Esim. monien miesten rakastama aamuseksi on käytännössä täysin poissa. Iltaisin ollaan niin väsyneitä, että kyllä se on pikapano (jos sitäkään). Ei siinä kun on päivä touhuttu lasten kanssa, laitettu ruokaa, imuroitu, pesty pyykkiä jne. niin ole ole mikään hetki kaivaa käsirautoja ja rasvakettinkejä esiin.

Muutenhan se on sitä, että sä pidät "arjen pyörimässä". Koulun jälkeen kuskaat tanssiharkkoihin ja autat läksyissä. Koko ajan joutuu komentamaan jostakin ja siitä ns. rähjäämisestä on usein kaikilla paha mieli. Lapsia ketuttaa kun ei saa pelata koko aikaa ja vaimo on rättipoikkiväsynyt jatkuvasta pyykinpesusta. Vi

Ei kyllä yhtään säälitä. Ihan omaa tyhmyyttä jos ei ole noita asioita tajunnut ennen lasten tekoa. Toiset nyt vaan on fiksumpia ja osaa kuvitella tuollaiset ihan helposti.

Minä olen päälle nelikymppinen mies ja lapsia on useampi, heistä vanhimmat jo teinejä, nuorin vasta vauva. En ole vieläkään kyllästynyt perhe-elämään. Pidämme puolison kanssa huolen että kumpikin pääsee nukkumaan ja harrastamaan. Lapset on osallistettu perheen askareisiin ihan pienestä asti.Kaksivuotiaina he ovat olleet jo remonteissa mukana ojentelemassa nauloja. Ei olla täytetty vapaa-aikaa kalliilla harrastuksilla ja suuri osa tarvikkeista on käytettyä.

Tässä vaikuttaa ehkä sekin että tykkään olla kotona, puuhailla kotiaskareita ja pidän kotiruoasta. En saa kiksejä matkustamisesta tai kuluttamisesta. Iltaisin lasten mentyä maate katselen luontofilmejä tai dokumentteja kaukaisista maista tuntien kiitollisuutta kuvausryhmiä kohtaan, kun ei tarvitse matkustaa itse hankkimaan turistiripulia, denguekuumetta, ebolaa tai malariaa.

Aiheesta ei tosiaan saisi puhua, kovin on tabu aihe. Mutta onhan se monin paikoin tuskaa. Jatkuvaa harrastusten rumbaa ja lähinnä kodin siivousta eri muodoissaan. Jotkut luovuttavat tämän siivouksen suhteen ja antavat kodin räjähtää likaiseksi. Itse en ole niitä ihmisiä. En vain voi. Seksi tosiaan muuttuu pikapanoiksi, mitä nyt kerta tai kaksi käydään sitten miehen kanssa kaksistaan joku reissu tekemässä, mikäli lastenhoito järkkääntyy. Mutta mulla on normityö noin 8-16 ja periaatteessa sen jälkeen alkaa 4-5h uusi työ kotona. Pyykkiä on alvariinsa, koko ajan jollain on kaatunut maidot pitkin lattioita (mikä on muuten mopattava, jos siivousihminen on, jää muuten tahmeaksi) ja aina jollain lapsista on mopsit ja kopsit (pehmoleluja) hukassa. Jos sitä ei heti löydetä, niin se on ilta pelkkää itkua. Tähän kodinhoitoon pitäisi olla varaa palkata ihan oma tekijänsä. Sitä vain kai aika harvalla on. 

Otat eron ja muutat toiselle puolelle maata tai maapalloa. Yksinkertainen ongelma, yksinkertainen ratkaisu. Mukavuudenhaluisten miesten ei kyllä koskaan kannata hankkia lapsia.

Asia on niin, että se lapsiperhe-elämä on juuri sellaista, millaisen aikunen siitä itse tekee. Jos lapset ovat terveitä, niin ihan on vanhemmista kiinni se, onko elämä kauheaa vai kivaa vai ihan ok. Itselläni on kaksi poikaa, isoja jo. Käytössä on ollut kasvatusmetodi, jossa aikuinen on perheen pomo ja siten lapsille tuki ja turva. Paljon on halattu, luettu, touhuttu lasten juttuja  ja pidetty hauskaa. Ei karjuta, kiljuta, rääytä, huudeta eikä kiroilla. Perheessä kukaan. Eikä vanhemmat ole kaveri-eikä curling-vanhempia.Rakkaus ja rajat.  Siinä se.

Vierailija kirjoitti:

Saispa ensin perkele niiitä kakaroita, mutta ei mulle saatana niitä suoda.

Hyvä. Ei tuollainen kiroilija lapsia osaisi kasvattaakaan.

Olen 42v nainen, lapset 13 ja 15. Pari vuotta sitten tuli viimeistään semmonen olo että tää lapsiperhekuvio on niin nähty. Olen tunnollisesti tätä vielä painanut, teinien ongelmien kanssa todella tehnyt työtä. Mutta tiedän että se sellainen aito kiinnostus ei enää palaa. Ja kun muuttavat pois kotoa niin en jää tyhjään pesää vollottamaan. Aila aikaansa kutakin. Onneksi ei enempää lapsia ole. 

Itse äitinä kaipaan eniten sitä, että ei tarvitsi joka helkkarin viikonloppuaamu olla klo 7.00 kokkaamassa aamupalaa, sen jälkeen kakan pesut, pikku kakkonen päälle ja silti keskeytyksiä tulee 3 minuutin välein ja sitten onkin jo lounaan valmistaminen ja pakko lähteä jonnekin ulos kerrostalosta etkä ole itse ehtinyt edes aamupalaa syömään.

Missä on se viikonlopun palautuminen, jotta jaksaa tehdä 42,5 tuntia viikossa töitä täysiä? Ei missään. Kun kotona on lapsia, et pääse palautumaan töistä vuosikausiin.

Eli eniten kaipaan sitä, että koko ajan ei tarvisi tehdä jotain ja joku pyytäisi jotain. Illalla on pakko mennä nukkumaan samantien kuin lapset, jotta jaksat laittaa aamupalaa pöytään klo 7.00...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea aihe, koska kyseessä on niin vahva tabu ettei siitä saa puhua. Olen tismalleen samanikäinen mies ja ihan samaa mieltä. Vaikkei tästäkään saisi puhua, niin seksihän on lapsiperheen arjessa jotain totaalisen muuta, kuin mitä se oli ennen lapsia. Vanhin menee nukkumaan yhdeltätoista ja nuorin herää kuudelta. Esim. monien miesten rakastama aamuseksi on käytännössä täysin poissa. Iltaisin ollaan niin väsyneitä, että kyllä se on pikapano (jos sitäkään). Ei siinä kun on päivä touhuttu lasten kanssa, laitettu ruokaa, imuroitu, pesty pyykkiä jne. niin ole ole mikään hetki kaivaa käsirautoja ja rasvakettinkejä esiin.

Muutenhan se on sitä, että sä pidät "arjen pyörimässä". Koulun jälkeen kuskaat tanssiharkkoihin ja autat läksyissä. Koko ajan joutuu komentamaan jostakin ja siitä ns. rähjäämisestä on usein kaikilla paha mieli. Lapsia ketuttaa kun ei saa pelata koko aikaa ja vaimo

Minua oikeastaan vähän säälittää. Liian moni lähtee perustamaan perhettä vain siksi koska "niin nyt vain kuuluu tehdä" ja huomaa olevansa yllä kuvatun kaltaisessa tilanteessa. Uskon, että hyvin moni katuu lasten hankintaa vaikkei sitä kerrokaan. 

Tällaisia ketjuja lukiessani olen onnellinen lapsettomuudestani.