Lue keskustelun säännöt.
Keskustelua rahasta. Olisin kaivannut ennakkoperintöä tai lainaa vanhemmiltani noin 25 vuotiaana, mutta en saanut
26.04.2026 |
Pyysin, mutta vanhempani eivät olleet tarpeeksi luottavaisia eivätkä yrittäjähenkisiä. Kyse oli 50 000 mk:sta. Pitivät minua jopa röyhkeänä, kun pyysin "valmista" heiltä. No, enpä saanut valmista alkua heiltä muutenkaan, mutta ei se haittaa enää.
Olisin aloittanut yritystoiminnan ja osakkaiksi olisin voinut ottaa myös vanhempani siihen asti, kun he olisivat saaneet varansa takaisin. Se olisi silloin muuttanut elämäni suunnan. Olisin päässyt vaurastumisen alkuun. Tuttuni aloitti yrityksen, mitä olin suunnitellut, toimii edelleen, on laajentanut ja menestynyt. Liiketilat parhaalla sijainnilla, joiden vuokraamiseen olisin tarvinnut varoja, menivät siis hänelle, kun en reagoinut riittävän nopeasti.
Minusta ei siis tullut ilman alkupääomaa yrittäjää, kun rohkeuteni ei riittänyt lainanottoon vierailta, mutta kouluttauduin eteenpäin ja olin ahkera palkkatöissä. En ottanut opintolainaa, kun elätin itseni opiskelijana. Opiskelinhan aina omin varoin, tehden samalla matalapalkkaista työtä, kun vanhempanikaan eivät tukeneet taloudellisesti.
Olen ansainnut sijoituksillani työni ohessa. Aloitin sijoittamisen 18-vuotiaana hankkimalla puhelinosakkeen, niinkuin moni muukin siihen aikaan, mutta minä vain olin silloin köyhä opiskelija, joka tahtoi pienentää juoksevia kulujaan omistamalla vuokraamisen sijaan, niinpä laitoin säästöni osakkeeseen. Puhelinlaskuni madaltui, kun ostin. Moni vain ei innostunut ostamaan pörssiosakkeita. Puhelinyhtiönikin listautui myöhemmin pörssiin. En ole tavoitellut nopeaa mielihyvää. Minulla on ollut aikaa odottaa, että raha tienaa puolestani.
Sain perintöni noin 50 vuotiaana ja sijoitin nekin. Jos olisin saanut varallisuuden haltuuni nuorempana, olisi se ehtinyt tuottaa enemmän, kuin vanhempieni säästötilillä. En tavoitellut nuorenakaan rikastumista kulutusmahdollisuuksien vuoksi, vaan vapauden, jonka varallisuus tuo. Kun on varaa, voi sanoa mielipitensä avoimemmin, kun ei tarvitse pelätä heti toimeentulonsa menettämistä. Olen muutaman kerran irtisanoutunut töistä. Nykyisessä työssänikin sanon sanottavani ääneen ilman pelkoa ja viivyn niin kauan kuin viihdyn, saan mielenkiintoisia tehtäviä ja kehityn.
Olen joskus tehnyt kokeiluja taloudellisesti holtittomien tuttavieni kanssa. Esim. maksan heille ruokakasseja, niin mihin he sen jälkeen laittavat varojaan? Maksavatko kulutusluottojaan pois? Ei, vaan jatkavat kohti luottotietojen menetystä. Sama meno on jatkunut, joten olen jättänyt heidät oman onnensa varaan. Toista kertaa en auta ihmisiä, jotka eivät kanna vastuuta taloudenpidostaan itse. Olen myös antanut pientä käteislainaa ja pyytänyt maksamaan kuukauden kuluttua takaisin ja jos on maksanut ja pyytänyt lainaa taas, olen lainannut rahan uudestaan ja taas uudestaan, mutta sitten yhtenä päivänä olenkin todennut, että en enää lainaa uudestaan, kun on omia tarpeita rahalle. Ilman korkoa nämä ja eivät he ymmärrä, että minulla on varallisuutta eli ei varsinaista tarvetta lainaamalleni rahalle.
Minua kiinnostaa ihmisluonne ja siinä turvallisuuden ja turvattomuuden tunne. En tahdo luoda turvattomuutta, mutta en myöskään ymmärrä, miten luottavaisesti jotkut tuhlaavat viimeiset senttinsäkin tietämättä mistä seuraava ruoka-annos ja katto pään päälle tulevat. En aina ymmärrä, että miksi osalla ihmisistä on riippuvuuksia ja toiset vain tavoittelevat turvaa ja vapautta Miten joillakin ei jää säästöön. Miten joillain ei ole läheisiä pelastamassa pulasta ja silti uskaltavat kuluttaa kaiken. Miten jotkut vain kokevat, että on selvittävä viimeiseen asti yksin.
Kommentit (30)
Ensimmäinen alapeukku annettu. Saadaanko hyvä talousaiheinen keskustelu? Suomalaisilla makaa yli 100 miljardia euroa tileillä sijoitusten sijaan. Jos laittaisimme niistä osan pörssiosakkeisiin? Vai keskustellaanko ruokakassien sisällöstä?
Ääripäät mahtuvat samaan keskusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä nyt hemmetti päästä yli vuosikymmenien takaisista asioista. Kuka jaksaa lukea jotain vanhoja katkeria tilityksiä joka hiton päivä?
Erikoinen kuvitelma, että pidät itsestään selvänä, että yrityksesi olisi menestynyt, jos vaan olisit saanut vanhemmiltasi rahaa silloin kun sitä pyysit.
Pääsin yli melkein heti ja keksityin jatko-opintoihini. Olisitte lukeneet jutun.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole yksin. Monella varakkaallakin vanhemmalla on kieroutunut käsitys, että omaa lasta ei auteta, vaikka tämä velkaantuisi eikä pääsisi jaloilleen kriittisissä elämånkohdissa. Minusta rämä on ollut aina sairasta ja uskomatonta. Sain tukea omien opintojen aikana tarpeeksi kotoa, toki otin aikoinaan markkalainaakin ja aina minua henkisesti myös tuettiin. He eivät olleet ökyrikkaita vaan keskituloisia. Olen todella kiitollinen heille. Molemmat edesmenneitä. Omaa lasta kohtaan haluan jakaa samaa rakkautta ja tukea. Olen hyvässä keskituloisessa työpaikassa ja asunto maksettu.
No ei saa tehdä velkaa eikä vanhemmilleen ikinä ! Hyi. Ihan kuin sahaa oksaa millä istuu. 25- vuotiaat on vielä pentuja mitään ennakkoperintöjä sen ikäisille anneta ! Sitten kun vanhemmat on 100 vuotiaita voit saada jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen alapeukku annettu. Saadaanko hyvä talousaiheinen keskustelu? Suomalaisilla makaa yli 100 miljardia euroa tileillä sijoitusten sijaan. Jos laittaisimme niistä osan pörssiosakkeisiin? Vai keskustellaanko ruokakassien sisällöstä?
Ääripäät mahtuvat samaan keskusteluun.
Juudas iskariot oli varas .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää vaan laittako ! Pörssit romahtaa yritykset menee nurin . Asuntoremontteja tulee ja tekohampaita tarvitaan kuin auton korjaamista on paljon maksuja vakuutukset asumiskulut verot .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvitelmani ei ole erikoinen. Silloinen opiskelukaverini perusti yrityksen. Hän sai vanhemmiltaan lainaa ja osti ko liiketilan. Olisin minäkin saanut sen toimimaan, mutta en tiedä olisinko jo myynyt toimivan yrityksen vai jatkanut, niinkuin opiskelukaverini tekee. Olen käynyt asiakkaana hänellä ja suositellut tuttavilleni myös.
Sain muuta sisältöä elämääni. Minua kiinnostaa tässä lähinnä ihmisyksilöiden suunnitelmat, tavoitteet ja toteutukset.
ap
Tällaista on, kun tietää kaiken hinnan, muttei minkään arvoa.
Vain raha pyörii mielessä. Ja katkeruus, vanhat kaunat ja muu "mukava".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moitit vanhempiasi siitä, että he eivät uskaltaneet sijoittaa yritykseesi. Samaan aikaan et kuitenkaan itsekään uskonut siihen niin paljon, että olisit uskaltanut ottaa lainaa. Tuttavasi menestys ei liiity tähän mitenkään. Hän on voinut olla esim. fiksumpi ja lahjakkaampi ja menestyä siksi paremmin kuin sinä olisit ikinä pärjännyt. Kirjoitustyylisi ei anna vaikutelmaa menestyjästä.
Kirjoituksesi perusteella voisi melkein tehdä autismidiagnoosin.
Vierailija kirjoitti:
Kuvitelmani ei ole erikoinen. Silloinen opiskelukaverini perusti yrityksen. Hän sai vanhemmiltaan lainaa ja osti ko liiketilan. Olisin minäkin saanut sen toimimaan, mutta en tiedä olisinko jo myynyt toimivan yrityksen vai jatkanut, niinkuin opiskelukaverini tekee. Olen käynyt asiakkaana hänellä ja suositellut tuttavilleni myös.
Sain muuta sisältöä elämääni. Minua kiinnostaa tässä lähinnä ihmisyksilöiden suunnitelmat, tavoitteet ja toteutukset.
ap
Tämä on varmasti monelle vanhemmalle ajankohtainen pohdinta. Omassa ystäväpiirissä on monia, jotka ovat lahjoittaneet lapsilleen aina sen verottomasti mahdollisen summan, joka on sijoitettu. Kun lapsi tulee täysi-ikäiseksi, hän huomaa, että onkin yllättäen varakas. Miten tämä vaikuttaa?
Miten sinuun olisi vaikuttanut, jos vanhempasi olisivat sijoittaneet yritykseesi? Olisit varmasti ollut iloinen ja onnellinen, mutta olisitko kehittänyt omaa kykyäsi olla itsenäinen? Entä jos firmasi olisikin mennyt huonosti? Olisitko reipastunut vai kokenut ikuista syyllisyyttä vanhempiesi rahojen hassaamisesta? Onko itsetunnollesi ollut hyvä asia, että olet joutunut hankkimaan rahasi itse?
Kun itsellä on mistä ottaa, lasta on helppo auttaa. Onko se lopulta karhunpalvelus?
Olin nuori ja olisin tarvinnut vanhemmiltani ainakin henkistä tsemppiä. Mielestäni he, jos kukaan, tunsivat minut ja tiesivät, että en esim. ostaisi nuorena velaksi Bemaria, vaan aina olin säästänyt ja tehnyt töitä. Heidänkin laina olisi ollut turvassa yrityksessäni ja liiketilan olisi voinut myös myydä, sillä se on edelleen parhaalla sijainnilla. Vanhempani olivat unelmoineet yrittäjyydestä itsekin, mutta eivät lopulta toteuttaneet sitä eläissään.
Harkitsivat mukaan lähtemistä. En moiti. Asiat menivät näin.
ap
Että sellainen satu sunnuntaipäivään, naurettavaa sympatia kalastelua.
Kummallista tuo vanhempien syyllistäminen. Voin kertoa, että monet ovat menestyneet ihan ilman vanhempiensa syyllistämistä.
Korjaan. Olin tarvinnut rahaa liiketilojen ostamiseen en vuokraamiseen siis. Olin opiskellut yrityksen perustamista ja suunnitelmat olivat valmiina. Laskin, että tilat olisi parasta omistaa, jotta alusta asti yritys toimisi hyvin. En tahtonut ottaa riskiä hyvän sijainnin menettämisestä.
ap