Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen poikani koulunkäynnin kanssa?
24.04.2018 |
Kirjoitin asiasta tänne jo perjantaina, mutta viesti ei koskaan päässyt läpi...
11-vuotiaan poikani koulunkäynti opettajan johdosta kärjistyi perjantaina. Luokka lähti retkelle museoon, mutta poikani jätettiin koululle, sillä ”töppäilysaldo” oli täynnä. Tästä koululle jätöstä ei ilmoitettu meille vanhemmille, vaan pelkästään pojalle samana aamuna koulussa.
Poika jäi erityisluokkaan päivän ajaksi tekemään tehtäviä. Ainakin melkein. Poikani ei ensimmäisellä tunnilla suostunut tekemään yhtään tehtävää. Tunnin päätyttyä poika oli menossa välitunnille, mutta erityisluokan opettaja sanoi pojalle, ettei ulos ole asiaa, vaan jää sisälle tekemään niitä tehtäviä. Poikani ei suostunut ja asian johdosta sekä aamuiset tapahtumat päätyivät raivattiin ja kiinnipitotilanteeseen. Erityisluokan opettaja siis piti poikaani tiukasti sylissään ja poikani oli raivonnut, että hänen tulee päästää irti niin tappaa itsensä :(. Opettaja ei luonnollisesti tähän suostunut, mutta pojan rauhoituttua päästi irti, jolloin poikani meni luokan säkkituoliin itkemään ja opettaja lohduttamaan. Poikani itki haluavansa kotiin, jolloin tuo erityisluokanopettaja soitti minulle.
Tämän jälkeen koko asia alkoi purkautumaan. Poikani kertoi, että osa oppilaista pääsee opiskelemaan käytävän oppimispisteille, mutta poikani ei kun ”ei osaa käyttäytyä”. Samoin suurin osa saa itse valita ryhmätyö -ryhmät, mutta poikani ohjataan ”valmiisiin” ryhmiin.
Ihmettelin jo alkuvuodesta pojan toistuvia päänsärkyjä, mitä aiemmin ei ole ollut. Sen lisäksi poika on puhunut, että haluaa vaihtaa koulua, koska lätkäkaverit olisi samassa koulussa. Miksi en ole osannut yhdistää näitä siihen, että nykyisessä koulussa on ongelmia. :(. Vaikka joka päivä kysyn miten koulussa mennyt jne. Wilman kautta tulee kyllä kaikki nega pojasta.
Poikani on vilkas, mutta hyvä koulussa. Kokeista tulee pääsääntöisesti ysejä ja tunnin keskittymisen herpaantumiset johtuu siitä, että saa tehtävät ja mahdolliset lisätehtävät tehtyä ennen tunnin loppua. Eteenpäinkään kun ei saa mennä.
Sydän oli särkyä, kun poika sanoi, että miksei saa edes näyttää että pystyy. Kun ei saa edes yrittää. ”Paha mikä paha”, totesi viimeisenä. :(
Kouluun en ole vielä ollut yhteydessä, kun poika nyt sairaana ja en tiedä otanko yhteyttä opettajaan, rehtoriin vai kenen? Neuvoja?
Kommentit (310)
Vierailija kirjoitti:
Mikäli koulussa olisi enemmän ongelmia ja väkivaltaista käytöstä, niin olettaisin, että koulusta oltaisiin kotiin yhteydessä. Nyt näin ei ole tapahtunut.
Missään nimessä emme katso läpi sormien tilannetta, emme ole leimanneet opettajaa tai puhuneet hänestä pahaa pojan kuullen. Minä ja mieheni haluamme vain pojan parasta, sitä että koulunkäynti rauhoittuu ja häiriköinti loppuu.
Täällä lynkataan pojasta jo huumeidenkäyttäjää... sairasta. Kuten joku sanoi 11-vuotias on vielä lapsi, jolla on kaikki edessään.
Joku ehdotti myös liikuntaa 7 kertaa viikossa. No, pojalla on kiekkotreenit 4 kertaa viikossa + pelit ja säbässä 3 kertaa viikossa. Ei käy kaikissa, kauden alussa kokeiltiin, mutta heijastui heti kotiin ja kouluun, kun ilmeni väsymyksenä yms. Itse haluaisi, mutta vanhemmat määrittelee rajat.
Anteeksi nyt ap, mutta suhtaudun erittäin epäluuloisesti sellaisten ihmisten suhteellisuudentajuun, jotka ovat hokemassa muiden näkökulmia ja huolenaiheita sairaiksi. Olin tähän asti valmis ymmärtämään näkökulmasi, mutta nyt epäilen, että olet itse niin jyrkästi jokotai-ihminen, että oma henkinen venymiskykysi ei riitä opettajan kanssa yhteistyöhön. joten poika on omillaan, ja tulee maksamaan omasta jyrkkyydestäsi. Olit valmis puhumaan koulunvaihdosta vaikka ette ole vielä edes yrittäneet löytää yhteistä säveltä opettajan kanssa.
Voi olla, että poika on silmätikkuuntumassa. Se on ikävää, ja hankalan opettajan kanssa on raskasta tuossa iässä yrittää touhuta. Mutta pojalle olisi valtavasti hyötyä siitä, jos onnistuisitte opastamaan häntä siinä, miten vihamielisyyksiä estetään pahenemasta omalla käytöksellä. Että miten osoitetaan kunnioitusta sellaisellekin auktoriteetille, jota ei henkilökohtaisesti oikein arvosteta. Eikä aleta haastaa täysillä, koska siinä ei mitään voitettavaa tässä kohtaa ole.
Mutta jos itse olet herkästi vihamielinen, miten ajattelet voivasi tukea poikaa sellaisessa? Onko tämä äkkinäisyys teillä perinnöllinen ominaisuus? Osataanko teillä olla rentojakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Häiriökäytös erikseen, mutta tuo retken epääminen on opettajan taholta kiusaamista ja käsittääkseni laitonta syrjimistä myös. Pahentaa vain tilannetta ja pojan käytöstä, oireilee vain pahemmin sitten. Vaihda koulua ja tee valitus jonnekin. Jotain lienee kotonakin kuitenkin pielessä, mutta sitä on tietysti vaikea itse nähdä.
Laitonta syrjimistä siirtää oppilas opiskelemaan toiseen ryhmään? Ei ole. Eikä ole laitonta olla ottamatta oppilasta käytöksen vuoksi kouun ulkopuoliseen opetukseen. Opettaja on vastuussa joka ikisestä luokan oppilaasta niin koulussa kuin koulun ulkopuolellakin koulupäivän aikana.
Ap, ymmärrän halusi jakaa huolesi täällä, mutta valitettavasti vain lapsen opettaja(t) voivat vastata mitä todella tapahtui ja mitkä tapahtumat edelsivät retken epäämistä. Äkkiseltään kuulostaa siltä, että lapsellasi todella on pulmaa itsesäätelyssä.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi on kasvatettu huonosti (tai ei ollenkaan), niin ei se opettajien vika ole vaan vanhempien. Poikaasi on varmasti rangaistu törttöilyistään täysin asianmukaisesti, eikä tuo nyt niin pahalta edes kuulosta. Jos ei osaa käyttäytyä, ei ansaitse silloin mitään luokkaretkiäkään, vaikka kuinka raivoaisi ja huutaisi tappavansa itsensä. Se on pojan aika jo tuohon ikään oppia, ettei elämässä aina saa kaikkea mitä haluaa.
Erityisopettajana yläkoulussa kohtaa jatkuvasti näitä lapsia, joilla ei ole koskaan ollut mitään takarajaa. Sitten sovitaan ja sovitaan asioita, lapsi ei noudata mitään, uhmaa jne. Sitten tulee sanktio, josta pääsee eroon, jos osoittaa parempaa toimintaa. Uhmaaminen jatkuu ja vanhempi väittää, että uhmaus loppuu, jos tuo sanktio päättyy ja sitten kaikki on ok. Kyllä pitkittyneissä ongelmissa lapsen pitää itsensä ansaita paremmalla toiminnalla se etuisuus, kun kerran luotto on täysin mennyt. Mutta ei. Nämä lapset vedättää loputtomiin vanhempiaan tällä pelillä... Aina lupaavat toimia paremmin, sitten voi taas venkoilla ja taas luvata, eikä koskaan tarvi kärsiä sitä rangaistusta loppuun tai muuttaa ensin käytöstään ennen etuisuutta.
Täytyy kyllä ap kertoa, että alakoulussakin työskennelleenä en ole koskaan joutunut pitämään kiinni oppilaasta. Nyt yläkoulussa en edes yrittäisi, mutta eipä ole tarvettakaan. Paitsi ehkä jossain äärimmäisessä väkivalta- tai itsemurhatilanteessa toki olisi pakko mennä fyysisesti väliin. Mietin vaan, että kuinka poikkeuksellisen haastava ap:n poika on, jos joudutaan jo pitämään kiinni ja ei ole mikään erityislapsi edes virallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli koulussa olisi enemmän ongelmia ja väkivaltaista käytöstä, niin olettaisin, että koulusta oltaisiin kotiin yhteydessä. Nyt näin ei ole tapahtunut.
Missään nimessä emme katso läpi sormien tilannetta, emme ole leimanneet opettajaa tai puhuneet hänestä pahaa pojan kuullen. Minä ja mieheni haluamme vain pojan parasta, sitä että koulunkäynti rauhoittuu ja häiriköinti loppuu.
Täällä lynkataan pojasta jo huumeidenkäyttäjää... sairasta. Kuten joku sanoi 11-vuotias on vielä lapsi, jolla on kaikki edessään.
Joku ehdotti myös liikuntaa 7 kertaa viikossa. No, pojalla on kiekkotreenit 4 kertaa viikossa + pelit ja säbässä 3 kertaa viikossa. Ei käy kaikissa, kauden alussa kokeiltiin, mutta heijastui heti kotiin ja kouluun, kun ilmeni väsymyksenä yms. Itse haluaisi, mutta vanhemmat määrittelee rajat.
Anteeksi nyt ap, mutta suhtaudun erittäin epäluuloisesti sellaisten ihmisten suhteellisuudentajuun, jotka ovat hokemassa muiden näkökulmia ja huolenaiheita sairaiksi. Olin tähän asti valmis ymmärtämään näkökulmasi, mutta nyt epäilen, että olet itse niin jyrkästi jokotai-ihminen, että oma henkinen venymiskykysi ei riitä opettajan kanssa yhteistyöhön. joten poika on omillaan, ja tulee maksamaan omasta jyrkkyydestäsi. Olit valmis puhumaan koulunvaihdosta vaikka ette ole vielä edes yrittäneet löytää yhteistä säveltä opettajan kanssa.
Voi olla, että poika on silmätikkuuntumassa. Se on ikävää, ja hankalan opettajan kanssa on raskasta tuossa iässä yrittää touhuta. Mutta pojalle olisi valtavasti hyötyä siitä, jos onnistuisitte opastamaan häntä siinä, miten vihamielisyyksiä estetään pahenemasta omalla käytöksellä. Että miten osoitetaan kunnioitusta sellaisellekin auktoriteetille, jota ei henkilökohtaisesti oikein arvosteta. Eikä aleta haastaa täysillä, koska siinä ei mitään voitettavaa tässä kohtaa ole.
Mutta jos itse olet herkästi vihamielinen, miten ajattelet voivasi tukea poikaa sellaisessa? Onko tämä äkkinäisyys teillä perinnöllinen ominaisuus? Osataanko teillä olla rentojakin?
Haluan päästä yhteisymmärrykseen koulun kanssa. Koulun vaihto on äärimmäisin keino.
Kyllä ostaan olla rentojakin! Pidetään leffailtoja, lautapeli-iltoja ja muutenkin vietetään aikaa sopimatta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma luokanopettajaystäväni tuskailee juuri tasoerojen kanssa, pitää koko ajan eriyttää. Olen ihmetellyt hänelle, miksi ihmeessä opettajat eivät voisi tehdä yhteistyötä, niin että esim. 3A:n opettaja ottaa matematiikassa huomaansa keskitasoiset oppilaat, 3B:n innostuneet ja lahjakkaat ja 3C:n ja 3D:n opettajat yhdistävät voimansa ja ottavat hoitoonsa enemmän tukea tarvitsevat. Tällaista voitaisiin tehdä minusta aina välillä, jolloin jokainen oppilas saisi omalle tasolleen sopivaa opetusta. Tällainen käytäntöhän on pitkälti esim. urheiluseuroissa, jossa lapset jaetaan tasoryhmiin.
Eihän niillä luokilla välttämättä ole matikan tunnit samaan aikaan!
En ole ope, mutta ihmettelen miksei oppilaita jaeta osaamistasonsa mukaan koulussa? Ihan kuten urheiluseurat tekevät. Hyvistä oppilaista yksi luokka, keskinkertaisista ja harjoitusta kaipaavista omat luokkansa jne. Mitä eriarvoista tässä muka olisi? Helpottaisi aika paljon opettajan työtä ja oppilaiden opiskelua.
News flash: Hyvin harvassa on oppilas joka on kaikissa aineissa "hyvä" tai "huono" tai edes "keskinkertainen".
Vaan yllättäen matikassa hyvä oppilas onkin tumpula ruotsissa, käsitöissä taitava ei menesty liikassa, englannissa keskiverto onkin loistava urheilija ja maantiedossa surkea.
Niin. Mutta maantiedossa surkean oppiminen ei siitä kärsi, että hänelle opetetaan uutta. Kielissä ja matematiikassa opitaan aiemman perustan päälle, ja jos edeltävä aines on jäänyt epäselväksi, uuden opettaminen vain sekoittaa pään lopullisesti. Jos imperfekti ei ole hallussa yksinäänkään, ei ole mitään järkeä opettaa would /if -rakenteita.
Jos sen sijaan ei päähän jäänyt Pohjoismaiden maantiedosta mitään, se ei haittaa sen oppimista, että Pariisi on ranskalaisten pääkaupunki ja sieltä löytyy eellä alkava korkea nähtävyys.Ennen maailmassa sait olla ihan rauhassa tumpula ruotsiksi mutta hyvä matikassa. Sitä varten kielissä ja matematiikassa oli jokaisessa omat tasokurssit. Ja siihenhän pitäisi voida palata nytkin. Jos oma kahdeksanvuotiaani alkaa aapeen lapsen iässä rettelöimään liian helpossa koulussa, opetan sitten itse. Kun oma kunnianhimoni on tärvelty koulussa, en halua samaa lapselleni.
Opettajan se ohje on erikoinen, että tehtävät pitäisi tehdä hitaammin. Joo, jos huitaisee ne niin ehkä. Mutta kun olen itse katsellut miten nopeasti oma lapsi ratkoo lisätehtäviä, en todellakaan ymmärrä miten hänen rakkauttaan kouluun lisäisi pakkovitkuttaminen niissä. Itsekin inhosin liian helppoja tehtäviä lapsena ja hypin niiden yli omin päin. Onneksi siihen aikaan ei ollut tapana tuijottaa niin tarkkaan, onko kaikki varmasti tehty. Tai sitten minulla oli hienotunteisia opettajia.
Opettaja haluaa että lapsi paneutuu tehtäviin. Ei hutaise niitä. Teillä lapsi on opetettu laukkamaan päivän läpi.
? En ole ap, meillä on kolme vuotta nuorempi. Opettaja voi haluta mitä hyvänsä, mutta ei ole mahdollista opettaa paneutumista niin helpoilla tehtävillä, että niitä tehdessään oppii vain loikkimaan. Meillä läksyt tehdään nopeammin kuin ehdin havaita, että niitä on alettu tehdä. Luulin, että ne ovat tarkoituksella nykykoulussa niin helppoja, mutta ilmeisesti moni tekee niitä tunninkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku täällä kirjoitti, että rinnakkaisluokkien oppilaat pitäisi jakaa "tasoihin" . No, tuota täysin laitonta palkitusta käytetään jonkin verran koulussa. Sitä perustellaan, että ryhmät ei ole pysyviä yms. Tasokurssit lopetettiin jo 80-luvulla ja syy oli se, että "kaikkien pitää voida mennä lukioon", koska tasokursseista heikoimmalta ei ollut asiaa lukioon.
Tätä kierretään myös näillä "oppiaineen ydinsisältö" -puheilla eli käytännössä tasokurssitetaan oppilaita, jotka ei meinaa muuten selvitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma luokanopettajaystäväni tuskailee juuri tasoerojen kanssa, pitää koko ajan eriyttää. Olen ihmetellyt hänelle, miksi ihmeessä opettajat eivät voisi tehdä yhteistyötä, niin että esim. 3A:n opettaja ottaa matematiikassa huomaansa keskitasoiset oppilaat, 3B:n innostuneet ja lahjakkaat ja 3C:n ja 3D:n opettajat yhdistävät voimansa ja ottavat hoitoonsa enemmän tukea tarvitsevat. Tällaista voitaisiin tehdä minusta aina välillä, jolloin jokainen oppilas saisi omalle tasolleen sopivaa opetusta. Tällainen käytäntöhän on pitkälti esim. urheiluseuroissa, jossa lapset jaetaan tasoryhmiin.
Eihän niillä luokilla välttämättä ole matikan tunnit samaan aikaan!
En ole ope, mutta ihmettelen miksei oppilaita jaeta osaamistasonsa mukaan koulussa? Ihan kuten urheiluseurat tekevät. Hyvistä oppilaista yksi luokka, keskinkertaisista ja harjoitusta kaipaavista omat luokkansa jne. Mitä eriarvoista tässä muka olisi? Helpottaisi aika paljon opettajan työtä ja oppilaiden opiskelua.
News flash: Hyvin harvassa on oppilas joka on kaikissa aineissa "hyvä" tai "huono" tai edes "keskinkertainen".
Vaan yllättäen matikassa hyvä oppilas onkin tumpula ruotsissa, käsitöissä taitava ei menesty liikassa, englannissa keskiverto onkin loistava urheilija ja maantiedossa surkea.
Niin. Mutta maantiedossa surkean oppiminen ei siitä kärsi, että hänelle opetetaan uutta. Kielissä ja matematiikassa opitaan aiemman perustan päälle, ja jos edeltävä aines on jäänyt epäselväksi, uuden opettaminen vain sekoittaa pään lopullisesti. Jos imperfekti ei ole hallussa yksinäänkään, ei ole mitään järkeä opettaa would /if -rakenteita.
Jos sen sijaan ei päähän jäänyt Pohjoismaiden maantiedosta mitään, se ei haittaa sen oppimista, että Pariisi on ranskalaisten pääkaupunki ja sieltä löytyy eellä alkava korkea nähtävyys.Ennen maailmassa sait olla ihan rauhassa tumpula ruotsiksi mutta hyvä matikassa. Sitä varten kielissä ja matematiikassa oli jokaisessa omat tasokurssit. Ja siihenhän pitäisi voida palata nytkin. Jos oma kahdeksanvuotiaani alkaa aapeen lapsen iässä rettelöimään liian helpossa koulussa, opetan sitten itse. Kun oma kunnianhimoni on tärvelty koulussa, en halua samaa lapselleni.
Opettajan se ohje on erikoinen, että tehtävät pitäisi tehdä hitaammin. Joo, jos huitaisee ne niin ehkä. Mutta kun olen itse katsellut miten nopeasti oma lapsi ratkoo lisätehtäviä, en todellakaan ymmärrä miten hänen rakkauttaan kouluun lisäisi pakkovitkuttaminen niissä. Itsekin inhosin liian helppoja tehtäviä lapsena ja hypin niiden yli omin päin. Onneksi siihen aikaan ei ollut tapana tuijottaa niin tarkkaan, onko kaikki varmasti tehty. Tai sitten minulla oli hienotunteisia opettajia.
Opettaja haluaa että lapsi paneutuu tehtäviin. Ei hutaise niitä. Teillä lapsi on opetettu laukkamaan päivän läpi.
? En ole ap, meillä on kolme vuotta nuorempi. Opettaja voi haluta mitä hyvänsä, mutta ei ole mahdollista opettaa paneutumista niin helpoilla tehtävillä, että niitä tehdessään oppii vain loikkimaan. Meillä läksyt tehdään nopeammin kuin ehdin havaita, että niitä on alettu tehdä. Luulin, että ne ovat tarkoituksella nykykoulussa niin helppoja, mutta ilmeisesti moni tekee niitä tunninkin.
Vitosella matikan tehtävät voi hutaista monella tapaa. Ap:n pojalla on liian tiukka aikataulu. Hän on oppinut juoksemaan päivän läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettaja teki minkä pystyi, kyllä tuo kuulostaa uskomattomalta käytökseltä pojaltasi. Kaikkeen opettajat nykyisin joutuvat kun ei ole minkäänlaista kunnioitusta oppilailta. Koulut ovat menettäneet auktoriteettinsa kun nykyisin ei saa enää pitää kunnon kuria vaan oppilast saavat esim. käyttää kännykkää tunneilla. Mutta saarnaamiset sikseen nyt yhteyttä rehtoriin tuo asia on keskusteltava läpi ja pojallesi ehkä siirto toiseen kouluun jos hänellä on paha olla. Muidenkin koulurauha kärsii tuommoisesta käytöksestä.
Meillä oli tokalla tai ekalla luokalla vastaava. Lapsi vilkas. Opettaja aina tähän kilttiin vilkkaaseen torut.
Lapseni kertoi minulle, että tykkää mennä kouluun, mutta aina kun menee sinne sisään, niin tulee paha olo. Kyselin ja tarkentelin.
Laitoin sitten opettajalle viestiä miten lapsi kokee.
Ihan rehellisesti sen mitä lapsi kertoi.
Opettaja vastasi ja kertoi, ettei tarkoitus ole ollut...
No tuki juttuja on nyt.
Tartu tilanteeseen. Vaikea sano, että miten opettaja reagoi. Paras on olla syyttelemättä vaan kertoa miten lapsi kertoo kokemansa.
Koulupsykologi tai kuraattori...ihan kumpi vain luontevimmalta tuntuu. Ota suoraan itse yhteys. Pyydä apua.
Koulun vaihto...eihän sekään ole huono asia. Ei pakene vaan menee kanssa samaan. Voisin olla psyykkisesti hyvä.
Meilläkin olk 10-11v kun halusi kavereiden kanssa toiseen kouluun. Ei vaihdettu ...ajateltiin, että tulee koulun. Aivot kuitenkin yläkoulun. ..oli sitten ongelmia....niitä ei lapset hevin kerro. Suojelevat toisiaan.
Selvittelyjä ja mutkia ja kiviä on, mutta apuja on saatu ja täällä kotonakin opitaan vähitellen omaa lasta. Ei mene hänellä asiat ihan perusreittejä. Hieno lapsi. Meidän rakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli koulussa olisi enemmän ongelmia ja väkivaltaista käytöstä, niin olettaisin, että koulusta oltaisiin kotiin yhteydessä. Nyt näin ei ole tapahtunut.
Missään nimessä emme katso läpi sormien tilannetta, emme ole leimanneet opettajaa tai puhuneet hänestä pahaa pojan kuullen. Minä ja mieheni haluamme vain pojan parasta, sitä että koulunkäynti rauhoittuu ja häiriköinti loppuu.
Täällä lynkataan pojasta jo huumeidenkäyttäjää... sairasta. Kuten joku sanoi 11-vuotias on vielä lapsi, jolla on kaikki edessään.
Joku ehdotti myös liikuntaa 7 kertaa viikossa. No, pojalla on kiekkotreenit 4 kertaa viikossa + pelit ja säbässä 3 kertaa viikossa. Ei käy kaikissa, kauden alussa kokeiltiin, mutta heijastui heti kotiin ja kouluun, kun ilmeni väsymyksenä yms. Itse haluaisi, mutta vanhemmat määrittelee rajat.
Anteeksi nyt ap, mutta suhtaudun erittäin epäluuloisesti sellaisten ihmisten suhteellisuudentajuun, jotka ovat hokemassa muiden näkökulmia ja huolenaiheita sairaiksi. Olin tähän asti valmis ymmärtämään näkökulmasi, mutta nyt epäilen, että olet itse niin jyrkästi jokotai-ihminen, että oma henkinen venymiskykysi ei riitä opettajan kanssa yhteistyöhön. joten poika on omillaan, ja tulee maksamaan omasta jyrkkyydestäsi. Olit valmis puhumaan koulunvaihdosta vaikka ette ole vielä edes yrittäneet löytää yhteistä säveltä opettajan kanssa.
Voi olla, että poika on silmätikkuuntumassa. Se on ikävää, ja hankalan opettajan kanssa on raskasta tuossa iässä yrittää touhuta. Mutta pojalle olisi valtavasti hyötyä siitä, jos onnistuisitte opastamaan häntä siinä, miten vihamielisyyksiä estetään pahenemasta omalla käytöksellä. Että miten osoitetaan kunnioitusta sellaisellekin auktoriteetille, jota ei henkilökohtaisesti oikein arvosteta. Eikä aleta haastaa täysillä, koska siinä ei mitään voitettavaa tässä kohtaa ole.
Mutta jos itse olet herkästi vihamielinen, miten ajattelet voivasi tukea poikaa sellaisessa? Onko tämä äkkinäisyys teillä perinnöllinen ominaisuus? Osataanko teillä olla rentojakin?
Haluan päästä yhteisymmärrykseen koulun kanssa. Koulun vaihto on äärimmäisin keino.
Kyllä ostaan olla rentojakin! Pidetään leffailtoja, lautapeli-iltoja ja muutenkin vietetään aikaa sopimatta mitään.
No hyvä. Mutta miksi on tullut vaikutelma, että näistä äärimmäisistä keinoista puhutaan ennen kuin on käyty niitä yksinkertaisia ja tavanomaisia keinoja läpi?
Suomen koulujärjestelmä ei tue kuin keskiverto-oppilasta. Nopeaa oppijaa palkitaan lisätyöllä. Koulun vaihto saattaa siinä mielessä auttaa, että poika saa aloittaa puhtaalta pöydältä ja ilman leimaa. Mutta siinä kohtaa pitäisi olla selvät sävelet, että mitä tuon käytöksen kanssa tehdään ja kunnollinen tuki sen, sekä oppimisen kannustamiseen kodin lisäksi koulussa.
Suomessa on myös vaihtoehtoja: kotioppiminen ja siihen liittyvät verkostot. Yksinäinen tie, mutta yksinäinen voi olla parempi kuin sekä oppilaiden, että opettajien silmätikku. Jotkut kotioppijat käyttävät lukuvuodessa noin 1/4 aikaa opiskeluun verrattuna peruskoulun lukujärjestykseen ja silti ylisuoriutuvat. Se kertoo mielestäni jotakin koulujärjestelmästämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leb kirjoitti:
Mene seuraamaan tuntia. Tai pyydä jotain sukulaista menemään.
Mieheni ilmoitti jo menevänsä virka-asussa (on poliisi). Mutta kaikkihan tietävät, ettei tilanne ole silloin luonnollinen.
Vaikuttaa vähän siltä, että perheessä ongelmia on muillakin, kuin poliisin pojalla...
Miten teidän parisuhteenne toimii? Onko teillä muita lapsia, miten heidän kanssaan menee? Mitä teette, harrastatte vapaa-aikoina kotona, yhdessä perheenä (muuta kuin lasten kuskaamista harrastuksiin, pois kotoa) ?
Ehkä äidin ja isän kannattaisi puhua keskenään välillä jostain muustakin, kuin pojan koulu/ urheilumenestyksestä?
Koska olen kaikkien alojen asiantuntija, kerron nyt kuinka ap:n tulee toimia:
Laitat viestin wilmassa kaikille lasta opettaville, rehtorille ja koulukuaattorille. Kerrot että olet huolissasi lapsesi koulunkäynnistä ja ymmälläsi mikä koulunkäynnissä on ongelmallista. Kerrot miltä tilanne kodin näkökulmasta näyttää. Saat ristiriitaista palautetta wilmassa. Lapsi ei omien puheidensa mukaan viihdy koulussa, toivoo koulun vaihtoa ja saa liian helppoja tehtäviä. Toivot rehellistä palautetta lapsen käytöksestä tunneilla ja välitunneilla sekä opiskelusta. Kerrot että mielestäsi nyt on aika kokoontua, ja miettiä yhdessä, miten koulunkäynti saadaan sujumaan.
Näin osoitat arvostusta koulun ammattitaitoa kohtaan, ja annat itsestäsi lastasi kasvattavan ja rakastavan kuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi on kasvatettu huonosti (tai ei ollenkaan), niin ei se opettajien vika ole vaan vanhempien. Poikaasi on varmasti rangaistu törttöilyistään täysin asianmukaisesti, eikä tuo nyt niin pahalta edes kuulosta. Jos ei osaa käyttäytyä, ei ansaitse silloin mitään luokkaretkiäkään, vaikka kuinka raivoaisi ja huutaisi tappavansa itsensä. Se on pojan aika jo tuohon ikään oppia, ettei elämässä aina saa kaikkea mitä haluaa.
Erityisopettajana yläkoulussa kohtaa jatkuvasti näitä lapsia, joilla ei ole koskaan ollut mitään takarajaa. Sitten sovitaan ja sovitaan asioita, lapsi ei noudata mitään, uhmaa jne. Sitten tulee sanktio, josta pääsee eroon, jos osoittaa parempaa toimintaa. Uhmaaminen jatkuu ja vanhempi väittää, että uhmaus loppuu, jos tuo sanktio päättyy ja sitten kaikki on ok. Kyllä pitkittyneissä ongelmissa lapsen pitää itsensä ansaita paremmalla toiminnalla se etuisuus, kun kerran luotto on täysin mennyt. Mutta ei. Nämä lapset vedättää loputtomiin vanhempiaan tällä pelillä... Aina lupaavat toimia paremmin, sitten voi taas venkoilla ja taas luvata, eikä koskaan tarvi kärsiä sitä rangaistusta loppuun tai muuttaa ensin käytöstään ennen etuisuutta.
Täytyy kyllä ap kertoa, että alakoulussakin työskennelleenä en ole koskaan joutunut pitämään kiinni oppilaasta. Nyt yläkoulussa en edes yrittäisi, mutta eipä ole tarvettakaan. Paitsi ehkä jossain äärimmäisessä väkivalta- tai itsemurhatilanteessa toki olisi pakko mennä fyysisesti väliin. Mietin vaan, että kuinka poikkeuksellisen haastava ap:n poika on, jos joudutaan jo pitämään kiinni ja ei ole mikään erityislapsi edes virallisesti.
Ei me kiinnipidot valitettavasti niin tavattomia ole. Riippuu paljon siitä miten henkilöstö on opetettu niitä tilanteita ratkomaan, ei suoraan oppilasaineksesta. Ei tarvitse olla kovin erityinen lapsi että sopivan stressaantuneena vääränlaisella kohtaamisella saadaan provosoitua perusteet fyysiselle rajoittamiselle. Rajattomuudesta olen samaa mieltä.
T. Sekä kouluilla että suljetulla työskennellyt psyk.sairaanhoitaja
Minun poikani koulunkäynti oli yhtä tuskaa neloselta kuutosluokan loppuun, kun opettajaksi vaihtui pitkään opetuksesta poissa ollut takakireä hikipinko. Kahden pienen tytön äiti siviilissä, eikä hän sietänyt esimurkkuikäisiä poikia sitten yhtään. Annoin poikani kohtelusta palautetta ja sain sillä myös erityisopen sekä reksin vihat niskaan, kun eihän hänessä tietenkään mitään vikaa ollut. Mitä nyt lähetteli asiattomia viestejä ja dissasi poikaani... Antoi mahdollisimman huonoja numeroita kostoksi, kevöttokariin kolme kutosta ja käytös seiska.
Nyt on 7. luokka lopuillaan ja kevättodistuksen ka. tulee olemaan lähellä ysiä. Käytös 9 tai 10. Että kyllä noissa opettajissakin voi olla vikaa, ei ne mitään erehtymättömiä pyhimyksiä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leb kirjoitti:
Mene seuraamaan tuntia. Tai pyydä jotain sukulaista menemään.
Mieheni ilmoitti jo menevänsä virka-asussa (on poliisi). Mutta kaikkihan tietävät, ettei tilanne ole silloin luonnollinen.
Vaikuttaa vähän siltä, että perheessä ongelmia on muillakin, kuin poliisin pojalla...
Miten teidän parisuhteenne toimii? Onko teillä muita lapsia, miten heidän kanssaan menee? Mitä teette, harrastatte vapaa-aikoina kotona, yhdessä perheenä (muuta kuin lasten kuskaamista harrastuksiin, pois kotoa) ?
Ehkä äidin ja isän kannattaisi puhua keskenään välillä jostain muustakin, kuin pojan koulu/ urheilumenestyksestä?
Meillä puhutaan aikuisten kesken kahdestaan ja vietetään aikaa myös kahden kesken.
Meillä on myös kaksi vanhempaa lasta 14v ja 16v. Pidämme leffailtoja, käymme mm. uimassa ja loma-aikoina matkoilla.
Vanhin lapsi harrasta tällä hetkellä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Koska olen kaikkien alojen asiantuntija, kerron nyt kuinka ap:n tulee toimia:
Laitat viestin wilmassa kaikille lasta opettaville, rehtorille ja koulukuaattorille. Kerrot että olet huolissasi lapsesi koulunkäynnistä ja ymmälläsi mikä koulunkäynnissä on ongelmallista. Kerrot miltä tilanne kodin näkökulmasta näyttää. Saat ristiriitaista palautetta wilmassa. Lapsi ei omien puheidensa mukaan viihdy koulussa, toivoo koulun vaihtoa ja saa liian helppoja tehtäviä. Toivot rehellistä palautetta lapsen käytöksestä tunneilla ja välitunneilla sekä opiskelusta. Kerrot että mielestäsi nyt on aika kokoontua, ja miettiä yhdessä, miten koulunkäynti saadaan sujumaan.
Näin osoitat arvostusta koulun ammattitaitoa kohtaan, ja annat itsestäsi lastasi kasvattavan ja rakastavan kuvan.
Kiitos, aion kysyä muilta opettajilta myös pojan käytöksestä.
Wilmasta tuli tänään viesti, että koulu-uinnit alkavat ensi viikolla, saa nähdä pääseekö poika mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska olen kaikkien alojen asiantuntija, kerron nyt kuinka ap:n tulee toimia:
Laitat viestin wilmassa kaikille lasta opettaville, rehtorille ja koulukuaattorille. Kerrot että olet huolissasi lapsesi koulunkäynnistä ja ymmälläsi mikä koulunkäynnissä on ongelmallista. Kerrot miltä tilanne kodin näkökulmasta näyttää. Saat ristiriitaista palautetta wilmassa. Lapsi ei omien puheidensa mukaan viihdy koulussa, toivoo koulun vaihtoa ja saa liian helppoja tehtäviä. Toivot rehellistä palautetta lapsen käytöksestä tunneilla ja välitunneilla sekä opiskelusta. Kerrot että mielestäsi nyt on aika kokoontua, ja miettiä yhdessä, miten koulunkäynti saadaan sujumaan.
Näin osoitat arvostusta koulun ammattitaitoa kohtaan, ja annat itsestäsi lastasi kasvattavan ja rakastavan kuvan.
Kiitos, aion kysyä muilta opettajilta myös pojan käytöksestä.
Wilmasta tuli tänään viesti, että koulu-uinnit alkavat ensi viikolla, saa nähdä pääseekö poika mukaan.
Muista nyt se opetuslautakunta ja Aluehallintovirasto.
Ja pidä toi uhriutuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska olen kaikkien alojen asiantuntija, kerron nyt kuinka ap:n tulee toimia:
Laitat viestin wilmassa kaikille lasta opettaville, rehtorille ja koulukuaattorille. Kerrot että olet huolissasi lapsesi koulunkäynnistä ja ymmälläsi mikä koulunkäynnissä on ongelmallista. Kerrot miltä tilanne kodin näkökulmasta näyttää. Saat ristiriitaista palautetta wilmassa. Lapsi ei omien puheidensa mukaan viihdy koulussa, toivoo koulun vaihtoa ja saa liian helppoja tehtäviä. Toivot rehellistä palautetta lapsen käytöksestä tunneilla ja välitunneilla sekä opiskelusta. Kerrot että mielestäsi nyt on aika kokoontua, ja miettiä yhdessä, miten koulunkäynti saadaan sujumaan.
Näin osoitat arvostusta koulun ammattitaitoa kohtaan, ja annat itsestäsi lastasi kasvattavan ja rakastavan kuvan.
Kiitos, aion kysyä muilta opettajilta myös pojan käytöksestä.
Wilmasta tuli tänään viesti, että koulu-uinnit alkavat ensi viikolla, saa nähdä pääseekö poika mukaan.
Muista nyt se opetuslautakunta ja Aluehallintovirasto.
Ja pidä toi uhriutuminen.
Mistään niin vakavasta ei ole kyse, että kyseiset instanssit pitäisi ottaa mukaan.
Näköjään täällä ei saa edes pohtia asioita.
Jos lapsi on ylivilkas ja rauhaton, hänelle pitää rakentaa rauhallisempi ohjelma. Ei mitään minuutin tarkkaa päiväohjelmaa joka juostaan läpi. Hänen pitää oppia paneutumaan, syventymään, rauhoittumaan.