Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen poikani koulunkäynnin kanssa?
24.04.2018 |
Kirjoitin asiasta tänne jo perjantaina, mutta viesti ei koskaan päässyt läpi...
11-vuotiaan poikani koulunkäynti opettajan johdosta kärjistyi perjantaina. Luokka lähti retkelle museoon, mutta poikani jätettiin koululle, sillä ”töppäilysaldo” oli täynnä. Tästä koululle jätöstä ei ilmoitettu meille vanhemmille, vaan pelkästään pojalle samana aamuna koulussa.
Poika jäi erityisluokkaan päivän ajaksi tekemään tehtäviä. Ainakin melkein. Poikani ei ensimmäisellä tunnilla suostunut tekemään yhtään tehtävää. Tunnin päätyttyä poika oli menossa välitunnille, mutta erityisluokan opettaja sanoi pojalle, ettei ulos ole asiaa, vaan jää sisälle tekemään niitä tehtäviä. Poikani ei suostunut ja asian johdosta sekä aamuiset tapahtumat päätyivät raivattiin ja kiinnipitotilanteeseen. Erityisluokan opettaja siis piti poikaani tiukasti sylissään ja poikani oli raivonnut, että hänen tulee päästää irti niin tappaa itsensä :(. Opettaja ei luonnollisesti tähän suostunut, mutta pojan rauhoituttua päästi irti, jolloin poikani meni luokan säkkituoliin itkemään ja opettaja lohduttamaan. Poikani itki haluavansa kotiin, jolloin tuo erityisluokanopettaja soitti minulle.
Tämän jälkeen koko asia alkoi purkautumaan. Poikani kertoi, että osa oppilaista pääsee opiskelemaan käytävän oppimispisteille, mutta poikani ei kun ”ei osaa käyttäytyä”. Samoin suurin osa saa itse valita ryhmätyö -ryhmät, mutta poikani ohjataan ”valmiisiin” ryhmiin.
Ihmettelin jo alkuvuodesta pojan toistuvia päänsärkyjä, mitä aiemmin ei ole ollut. Sen lisäksi poika on puhunut, että haluaa vaihtaa koulua, koska lätkäkaverit olisi samassa koulussa. Miksi en ole osannut yhdistää näitä siihen, että nykyisessä koulussa on ongelmia. :(. Vaikka joka päivä kysyn miten koulussa mennyt jne. Wilman kautta tulee kyllä kaikki nega pojasta.
Poikani on vilkas, mutta hyvä koulussa. Kokeista tulee pääsääntöisesti ysejä ja tunnin keskittymisen herpaantumiset johtuu siitä, että saa tehtävät ja mahdolliset lisätehtävät tehtyä ennen tunnin loppua. Eteenpäinkään kun ei saa mennä.
Sydän oli särkyä, kun poika sanoi, että miksei saa edes näyttää että pystyy. Kun ei saa edes yrittää. ”Paha mikä paha”, totesi viimeisenä. :(
Kouluun en ole vielä ollut yhteydessä, kun poika nyt sairaana ja en tiedä otanko yhteyttä opettajaan, rehtoriin vai kenen? Neuvoja?
Kommentit (310)
Meidän pojan opettaja otti silmätikukseen heti ekalla luokalla. Muut oppilaat saivat käyttää omia kirjoitustarvikkeitaan tunnilla, meidän pojan penaali takavarikoitiin tunnin ajaksi. Muut pojat saivat valita istumapaikkansa, meidän pojan paikka oli tyttöjen keskellä. Poikaa kiusattiin mennen tullen kaksi ensimmäistä vuotta muitten oppilaitten toimesta, opettajan mielestä syy oli kiusatussa. Poika oli loppujen lopuksi tämän kyseisen opettajan toimesta muissa luokissa opiskelemassa kyseisen opettajan tuntien ajan koska ei sietänyt poikaa silmissään. Pieni koulu, pienet piirit. Kun nostimme kissan pöydälle asiat vaan paheni. Lapsi joutui esim välinevarastoon tehtäviä tekemään, ei tuolia, ei pulpettia vaan pelkkä penkki missä istua. Poika oli siellä ollut ilman valvontaa, opettaja oli n kaksi kertaa käynyt katsomassa opppitunnin aikana että on vielä tallessa. Pojalle tuli läksyjä enemmän kuin muille, häntä koski aina eri säännöt kuin muita. Ja kyllä, tämä on totta.
Poika aloitti viime syksynä uudessa koulussa eikä mitään ongelmia ole ollut enää. On suosittu kaveri ja opettaja tykkää myös hänestä.
Vieläkin mietin välillä valituksen tekemistä ko koulusta mutta oli niin raskas koettelemus ettei voimia ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten päästään oman open havaintoihin. Kuraattori oli ensin pyytänyt kertomaan pojasta opettajan omin sanoin. Myös opettajan mielestä poika on nopea oppimaan, tekee aina läksyt ja tehtävät, sekä ei osoita, että joku aine olisi selkeä inhokki, vaan hoitaa kaikki lukuaineet ”kunnialla”. Kertoi, että keskittyminen pettää juurikin tuntien loppupuolella, tai jos joltain tippuu luokassa kynä, käytävällä tai ulkona tapahtuu jotain ”mielenkiintoista”.
Vastaavasti saattaa taas uppoutua omiin ajatuksiinsa jolloin pitää ”herätellä”, jonka jälkeen mielenkiinto ei aina siirry tehtävään vaan siihen mitä luokassa tapahtuu. Kuraattori oli myös kysynyt, pitääkö paikkansa, että poika on aina ”syyllistettävässä” asemassa, oli opettaja tämän myöntänyt. Syyksi oli sanonut, että ”kun se on jo niin tottunut siihen”. Kuraattori oli tähän todennut, että eihän asioita noin hoideta, niin opettaja ei ollut sanonut mitään.
Käytävätyöskennellystä kysyttäessä, oli sanonut, kuten minulle, että luokassa tytöt pääsevät vuorotellen käytävään, suurin osa pojista on aina luokassa, mutta muutama poikkeus on tehty. Kertoo siis siitä, että luokalla on muitakin eloisia poikia. Kysyttäessä, onko poikamme päässyt käytävään oli opettaja sanonut, että ei, johon kuraattori oli kysynyt onko annettu edes mahdollisuutta, oli tähänkin vastaus että ei.
Perjantain retkestä opettaja kertoi, että teki päätöksen aamulla, ennen kuin oppilaat tulivat sisälle. Oli kertonut kuraattorille, että ”oli riittävästi tuntimerkintöjä”. Ajatteli, että nyt kun saa kerran isomman rangaistuksen, niin menee paremmin perille.
Oli loppuun sanonut, että itse poika ei ole paha, mutta kun se on aina siellä missä tapahtuu. Sovin kuraattorin ehdotuksesta, että vanhemmat, kuraattori ja opettaja istumme alas ensi viikolla.
Tästäkin selviää miten opettaja ottanu pojan silmätikuksi. Ei ole vanhempien kasvatuksen vika.
Vierailija kirjoitti:
Satuja ja tarinoita.
Valitettavasti ei ole. Mikä siinä on niin vaikea uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ongelma jota ei tajuta eikä myönnetä.
Itselläni lahjakas tytär, joka turhautui jankkaamaan luokan mukana pakotettuna asioita jotka jo osasi ja oli itsestän selviä. Tyttö halusi yksistään itsenäisesti edetä tehtävissä, mutta sai häirikön leiman. Kuinka lapsi jaksaa istua tehtävän ääressä, joka on itsestään selvä ja jonka osaa etu- ja takaperin? Mieli palaa oppia uutta, sitä ei sallita!
Ryhmätöissä hän oli se, joka teki tehtävän, muut odottivat valmista. Varsinkin pojat halusivat hänet ryhmäänsä, ei tarvinnut itse pistää rikkaa ristiin.
Oli tosin kaksi opettajaa, jotka ymmärsivät ja tukivat. Heidän kanssaan tästä puhuttiin, mutta koska koulussa on seurattava opetussuunnitelmaa niin siitä ei sitten poiketa.
Tytöllä älyä ja lahjakkuutta vaikka muille jakaa. Se yritettiin tappaa ja tukahduttaa koulun ahtailla säännöillä, ja niinhän siinä kävi että hän masentui vakavasti 16-vuotiaana. Tilanne oli tosi paha, ja itsemurhavaara todellinen. Opettaja kiljui ettei sinusta mitään koskaan tule. Kaupan kassalla tulet loppuikäsi istumaan, muuhun sinusta ei ole.
18-vuotiaana kouluttamattomana hän piruuntui kaikkeen, muutti ulkomaille ja elämä alkoi sujua. Ensin sai sikäläisen Nordean konttorista perunkijoitus osastolta töitä, mutta mieli ajoi haastavampaan ja on nyt ollut reilun vuoden koodarina ruotsalaisessa firmassa (ei Ruotsissa). Eteneminen koko ajan mielessä. Ja työn hän sai omalla sinnikkyydellään ja osasi vakuuttaa työnantajan. Hienosti on mennyt, ja kehuja saa. Kielitaitoinen fiksu nuori nainen.
Ap, lapsessasi ei toden näköisesti ole mitään muuta "vikaa" kuin lahjakkuus. Hän on varmasti eteenpäin pyrkivä eikä jaksa tyytyä keskinkertaiseen. Tällaista lasta tulee tukea! Helppoa teillä ei totisesti tule olemaan :( Voimia teille, jaksakaa!
Höpö höpö. Sinä sekoitat nyt lahjakkuuden ja käytöstapojen puutteen. Oma esikoiseni on 14v. poika, jolle koulu on aina ollut tosi helppoa. Aineessa kun aineessa hän on suoriutunut kiitettävästi vaivatta ja on kaivannut enemmän haasteita. Hän on kuitenkin osannut hoitaa homman häiriköimättä muita ja nauttinut aina koulunkäynnistä. Hänellä on paljon omia juttujaan, joista on sopinut open kanssa. Esim. hän on hommannut netistä haastavia matikan kirjoja, joita tekee luokassa sitten jos tai kun on valmis ennen muita. Oma kuopukseni on ekalla ja hänenkin luokallaan on oppilas, joka on esim. lukemisessa valovuosia muita edellä. Muut lukevat vielä tosi helppoja kirjoja ja tekstejä, mutta tämä tyttö paukuttaa jotain tiiliskiven paksuista Taru sormusten herrasta tms. Ei hänkään kuulema yhtään häiriköi vaan tekee vain usein eri tehtäviä kuin muut.
On mielestäni naurettavaa oikeuttaa asiatonta käytöstä erityislahjakkuuteen vedoten. Fiksu lapsi ja fiksut vanhemmat osaavat hoitaa nämä asiat siten, että muut saavat työrauhan luokassa. Ja ainahan niitä lisähaasteita voi hankkia myös vapaa-ajalla esim. kuopuksen luokkakaveri saa ymmärtääkseni haasteita vaativan viulunsoiton open opissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajan ammatti on arvostettu, tuntuu, että on hyvin vaikeaa ymmärtää, että opettaja voi toimia väärin tai olla epäreilu. Ihmisiähän me kaikki ollaan, eipä ole ketään täydellistä, ei yksityiselämässä eikä työssä. Nuorena opena tein sijaisuuksia, ja täytyy sanoa, että monessa opettajanhuoneesssa oli erittäin huono ilmapiiri. Ihmiset, joiden kuvittelisi olevan sosiaalisia ja muiden kanssa hyvin toimeentulevia, eivät kyllä ole. Aika vähän on edelleen sellaista ihan työkaveruutta, moni opettaja painii ongelmien kanssa tosi yksin.
Minusta on tosi hyvä, että pidät lapsesi puolta. Eipä sitä kukaan muu tee. Lapsen ottaminen silmätikuksi ei ole epätavallista. Kun aikoinaan itse tein harjoittelua, olin järkyttynyt, kun vakituinen opettaja (minun ohjaajani siis) listasi luokan oppilaat minulle, kertoi tyyliin " se on oikeasti tosi huono, mutta ihanat vanhemmat on, läksyt aina tehty", yksi poika oli asunut vuosia ulkomailla, ja hän oli opettajan mielestä paljon muita fiksumpi, parempi, aikuisempi (itse en huomannut noita ominaisuuksia lainkaan), yksi tyttö oli "pieni pinkki, paljon muita tyhmempi" jne.
No siis tuossa alkuperäisen ongelmassahan kyse oli juuri siitä, että lapselle EI annettu mitään lisätehtäviä tai eritytetty ylöspäin. Jotkut opettajat niin tekee. Lukekaa, hyvät ihmiset, paremmin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei älykäs lapsi ajaudu 11-vuotiaana kiinnipitotilanteeseen. Jossain asiassa poikasi on selväsi ikätasoaan jäljessä. Tuollainen käytös olisi ymmärrettävää eskarissa.
Itsemurhalla uhkailu ei ole normaalia käytöstä. Viittaa narsismiin. Otahan, ap, yhteyttä myös psykologiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettajan ammatti on arvostettu, tuntuu, että on hyvin vaikeaa ymmärtää, että opettaja voi toimia väärin tai olla epäreilu. Ihmisiähän me kaikki ollaan, eipä ole ketään täydellistä, ei yksityiselämässä eikä työssä. Nuorena opena tein sijaisuuksia, ja täytyy sanoa, että monessa opettajanhuoneesssa oli erittäin huono ilmapiiri. Ihmiset, joiden kuvittelisi olevan sosiaalisia ja muiden kanssa hyvin toimeentulevia, eivät kyllä ole. Aika vähän on edelleen sellaista ihan työkaveruutta, moni opettaja painii ongelmien kanssa tosi yksin.
Minusta on tosi hyvä, että pidät lapsesi puolta. Eipä sitä kukaan muu tee. Lapsen ottaminen silmätikuksi ei ole epätavallista. Kun aikoinaan itse tein harjoittelua, olin järkyttynyt, kun vakituinen opettaja (minun ohjaajani siis) listasi luokan oppilaat minulle, kertoi tyyliin " se on oikeasti tosi huono, mutta ihanat vanhemmat on, läksyt aina tehty", yksi poika oli asunut vuosia ulkomailla, ja hän oli opettajan mielestä paljon muita fiksumpi, parempi, aikuisempi (itse en huomannut noita ominaisuuksia lainkaan), yksi tyttö oli "pieni pinkki, paljon muita tyhmempi" jne.
Kiitos, luonnollisestikin pidän lapseni puolia. Kuuntelen myös koulussa olevia aikuisia, mutta myös poikaani, meillä lapset saavat myös ilmaista mielipiteitään.
Vierailija kirjoitti:
Itsemurhalla uhkailu ei ole normaalia käytöstä. Viittaa narsismiin. Otahan, ap, yhteyttä myös psykologiin.
Pojallani ei ole narsismia. Koulupsykologiin otettu yhteyttä kylläkin, mutta ei ole valitettavasti tänään koululla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaisi, että ap:n pojalla on ADHD.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikasi ei osaa käyttäytyä koulussa asianmukaisesti. Se on tässä otettava keskustelunaiheeksi, mitänsille voisi tehdä. Kaikkia selityksiä löytyy mutta on otettava kissa pöydälle. Jos on raivoamista ja aggressiota kiinnipitämiseen asti, ei todellakaan kaikki ole normaalisti. Nyt tarvitaan keskusteluapua esim.koulukuraattorin tai psykologin kanssa.
Osaa kyllä käyttäytyä, kehuja tulee mm. kielten ja liikunnan opettajalta. Luokanopettaja tuntuu ottaneen poikani silmätikuksi.
Samoin poika toimii joukkueensa kapteenina, johon opettaja oli todennut ”miten tuo on mahdollista”.
Joskus on vaan otettava lusikka kauniiseen käteen ja myönnettävä, että se oma kultamussukka ei olekaan niin kultainen mussukka. Tällä asian maton alle lakaisemisella ja poikasi palvomisella teet pelkästään hallaa hänen tulevaisuudelleen. Tuon ikäisen pitää jo ymmärtää, että asioilla on aina joku seuraus. Sen ymmärtävät päiväkodissa jo 5-vuotiaatkin oikein hyvin. Vika ei aina ole "jossain muualla", usein se on ihan siinä kultamussukassa itsessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikasi ei osaa käyttäytyä koulussa asianmukaisesti. Se on tässä otettava keskustelunaiheeksi, mitänsille voisi tehdä. Kaikkia selityksiä löytyy mutta on otettava kissa pöydälle. Jos on raivoamista ja aggressiota kiinnipitämiseen asti, ei todellakaan kaikki ole normaalisti. Nyt tarvitaan keskusteluapua esim.koulukuraattorin tai psykologin kanssa.
Osaa kyllä käyttäytyä, kehuja tulee mm. kielten ja liikunnan opettajalta. Luokanopettaja tuntuu ottaneen poikani silmätikuksi.
Samoin poika toimii joukkueensa kapteenina, johon opettaja oli todennut ”miten tuo on mahdollista”.
Joskus on vaan otettava lusikka kauniiseen käteen ja myönnettävä, että se oma kultamussukka ei olekaan niin kultainen mussukka. Tällä asian maton alle lakaisemisella ja poikasi palvomisella teet pelkästään hallaa hänen tulevaisuudelleen. Tuon ikäisen pitää jo ymmärtää, että asioilla on aina joku seuraus. Sen ymmärtävät päiväkodissa jo 5-vuotiaatkin oikein hyvin. Vika ei aina ole "jossain muualla", usein se on ihan siinä kultamussukassa itsessään.
Tiedot perustuvat siihen infoon, mitä koulusta olen opettajilta saanut.
sinänsä viihdyttävä ketju, mutta mietin miksi AP kertoo lapsensa asioita julkisesti näinkin tarkasti
Vierailija kirjoitti:
sinänsä viihdyttävä ketju, mutta mietin miksi AP kertoo lapsensa asioita julkisesti näinkin tarkasti
Ihan vaan, jotta saisi muidenkin näkemyksiä ja olisi mahdollisimman vähän väärinkäsityksiä, kun epämääräisillä viestillä.
Mitään yksityiskohtaisia tunnisteta ei ole.
Vierailija kirjoitti:
On myös mahdollista, että on joutunut silmätikuksi. Minusta kuulostaa huolestuttavalta, että lapsi haluaa vaihtaa koulua. Hyvin harva haluaa tätä erityisesti kun se tarkoittaa myös luokkakavereiden vaihtumista.
Valitettavasti on olemassa opeja, jotka eivät kohtele tasapuolisesti! On myös opeja joiden käytös on suoranaista kiusaamista!
Minusta on hirvittävää, että lähtökohtaisesti tässäkin tapauksessa mennään heti opettajan puolelle. Opettajilla on valtaa ja pieni oppilas on aika avuton opettajaa vastaan.
Ota selvää asiasta.
Itselläni on kokemusta silmätikuksi joutumisesta. Vuotta myöhemmin ko. opettaja joutui psykoosin takia sairaalahoitoon.
Kouluissa on ainakin pääkaupunkiseudulla paljon epäpäteviä opettajia tekemässä pitkäaikaisia sijaisuuksia.
Omana harjoitteluaikana työskentelin yhdessä luokanopettajan kanssa, jolla oli silmätikku luokassa. Vieläkin harmittaa, etten rohjennut ottaa asiaa puheeksi kenenkään kanssa. Itse hakeuduin opettajan hommista myöhemmin ihan toiselle alalle.
Kannattaa rauhassa selvitellä tilannetta ja pohtia, missä ongelma oikeesti on. Joskus myös se opettaja voi olla ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Opettajan ammatti on arvostettu, tuntuu, että on hyvin vaikeaa ymmärtää, että opettaja voi toimia väärin tai olla epäreilu. Ihmisiähän me kaikki ollaan, eipä ole ketään täydellistä, ei yksityiselämässä eikä työssä. Nuorena opena tein sijaisuuksia, ja täytyy sanoa, että monessa opettajanhuoneesssa oli erittäin huono ilmapiiri. Ihmiset, joiden kuvittelisi olevan sosiaalisia ja muiden kanssa hyvin toimeentulevia, eivät kyllä ole. Aika vähän on edelleen sellaista ihan työkaveruutta, moni opettaja painii ongelmien kanssa tosi yksin.
Minusta on tosi hyvä, että pidät lapsesi puolta. Eipä sitä kukaan muu tee. Lapsen ottaminen silmätikuksi ei ole epätavallista. Kun aikoinaan itse tein harjoittelua, olin järkyttynyt, kun vakituinen opettaja (minun ohjaajani siis) listasi luokan oppilaat minulle, kertoi tyyliin " se on oikeasti tosi huono, mutta ihanat vanhemmat on, läksyt aina tehty", yksi poika oli asunut vuosia ulkomailla, ja hän oli opettajan mielestä paljon muita fiksumpi, parempi, aikuisempi (itse en huomannut noita ominaisuuksia lainkaan), yksi tyttö oli "pieni pinkki, paljon muita tyhmempi" jne.
Oliko ohjaavan lehtorin nimikirjaimet HM?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On myös mahdollista, että on joutunut silmätikuksi. Minusta kuulostaa huolestuttavalta, että lapsi haluaa vaihtaa koulua. Hyvin harva haluaa tätä erityisesti kun se tarkoittaa myös luokkakavereiden vaihtumista.
Valitettavasti on olemassa opeja, jotka eivät kohtele tasapuolisesti! On myös opeja joiden käytös on suoranaista kiusaamista!
Minusta on hirvittävää, että lähtökohtaisesti tässäkin tapauksessa mennään heti opettajan puolelle. Opettajilla on valtaa ja pieni oppilas on aika avuton opettajaa vastaan.
Ota selvää asiasta.Itselläni on kokemusta silmätikuksi joutumisesta. Vuotta myöhemmin ko. opettaja joutui psykoosin takia sairaalahoitoon.
Kouluissa on ainakin pääkaupunkiseudulla paljon epäpäteviä opettajia tekemässä pitkäaikaisia sijaisuuksia.
Omana harjoitteluaikana työskentelin yhdessä luokanopettajan kanssa, jolla oli silmätikku luokassa. Vieläkin harmittaa, etten rohjennut ottaa asiaa puheeksi kenenkään kanssa. Itse hakeuduin opettajan hommista myöhemmin ihan toiselle alalle.
Kannattaa rauhassa selvitellä tilannetta ja pohtia, missä ongelma oikeesti on. Joskus myös se opettaja voi olla ongelma.
Tämä on totta, pk-seudulla on todellakin pula pätevistä opettajista.
Tästäkin kommentista huokuu kilometrien päähän, kun lasta ei kuunnella eikä hänen sanomisellaan ole mitään arvoa, vaikka luulisen vanhempien olevan lapselle se tuki ja turva mitä lapsi tarvitsee. Ja jo lakiin i
on kirjoitettu lapsen oikeudet, joita vanhempien tulisi valvoa, että ne koulussa toteutuu.
Monet vanhemmat heräävät vasta kun se on jo liian myöhäistä. Tässäkin tapauksessa 11v uhkaa itsemurhalla, joka on yleensä se viimeinen hätähuuto.