Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kerrankin elämässäni maltoin mieleni (pettävä mies), ja nyt on koston hetki koittanut :)
23.04.2018 |
Sain tietää melkein kaksi kuukautta sitten että avomieheni on pettänyt minua. Tietääkseni vain kerran (työpaikan pikkujoulut), mutta se riittää minulle. Sain tietää kun hän oli työmatkalla, joten pakostakin asian ottaminen puheeksi venähti - onneksi, koska sain päähäni suunnitelman jonka olen nyt toteuttanut.
Tajusin saman tien tiedon saatuani, että tämä oli tässä. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Hetken mietittyäni tein näin: aloin heti etsiä uutta asuntoa, ja ihmeellisellä onnenkantamoisella eräällä puolitutulla oli vapautunut ihana asunto hyvällä paikalla. Eipä siinä mitään, nimet vuokrasopimukseen ja avaimet sain käteen parin viikon päästä. Sen jälkeen aloin pieni lasti kerrallaan siirtää tavaroitani uuteen asuntoon. Luotin siihen, että mies ei huomaa mitään, eikä hän ilmeisesti olekaan katsonut mm. vaatekaappiini tai työpöytäni laatikoihin. Olisi muuten kyllä havainnut eron entiseen. Mies on kyllä nyt ollut paljon poissa kotoa, joten se on helpottanut operaatiota huomattavasti.
Nyt mies on tämän päivän ja huomisen työreissulla, joten itse otin vapaapäivän ja kuljetin uuteen asuntooni isommat tavarat ja ne harvat huonekalut, jotka ovat minun ja jotka vielä haluan pitää. Viimeisellä reissulla entiseen kotiin jätin avaimen eteiseen. Nyt on muutto valmis, ja olo on aivan ihana. Toisaalta vähän kauhistuttaakin: mies sai tasan tarkkaan mitä ansaitsi, mutta onkohan ihan normaalia että oloni on näin kylmä, ja että saan näin suunnattomasti nautintoa siitä, että mies tulee palatessaan hämmästymään niin suuresti? Luonnollisesti en aio mm. vastata puheluihin tai viesteihin, eikä mies voi tietää mihin olen häipynyt. Syyn varmaan arvaa kyllä.
Joskus elämä näköjään voi olla kuin Salkkareista. Itse tämän draaman kehittelin, mutta näin minä nyt halusin tehdä, lapsellista tai ei :) Ei minua oikeastaan ollenkaan olisi kiinnostanutkaan puhua asiasta. Itse pettäminen on 100% varmaa, joten miksi kuuntelisin 1) huonoja tekosyitä ja valheita, tai 2) itkua ja anteeksi anelemista.
Kommentit (1155)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun suhde on rikki, keskustelujen aika exän kanssa on ohi. Siinä yrittää turhaan saada selvyyttä ja oikeutuksen tunteilleen exältä, eikä sitä saa.
Mikäli haluaa puida suhdetta, se tehdään keskustelemalla terapeutin, läheisen, tai ystävän kanssa, itsekseen tai lukemalla.
Yhteys exään on hyvä katkaista ja siirtyä elämässä eteenpäin.
Juuri näin on ap tehnyt, ja sekös palstamiehiä itkettää.
Mä olen ihan samaa mieltä. Kun ap. kerran tietää, ettei hänellä ole mitään halua jatkaa miehen kanssa, silloin näin voi toimia. Mun mies myös petti, ja se oli mulle ihan selvä juttu, että mua petetään yhden ihmisen toimesta tasan kerran. Ei mulla ollut sen jälkeen mitään halua puhua tai selvittää asioita.
Ja sitten siihen, että SUHTEESSA olisi jotain vikaa, kun toinen pettää: paskapuhetta. Kyllä se vika on siinä pettäjässä ja vain siinä. Toki suhteessakin voi olla moni asia pielessä, mutta pettäjä on se, joka päättää ratkaista asian pettämisellä. Lisäksi mä myös tiedän monia "unelmanaisia", joita on petetty, samoin kuin upeita miehiä. Nämä kun ovat eronneet pettäjistä ja löytäneet arvoisensa puolison, niin kaikki on muuttunut paremmaksi. Onneksi eivät jääneet vatkaamaan asioita pettäjien kanssa.
Yleensä ne tasapainoiset ja fiksut ihmiset just lähteekin ensimmäisestä pettämisestä, lyönnistä, muusta väärinkohtelusta. Ja seuraavan kerran valitsevat viisaammin.
Sitten on niitä läheisriippuvaisia ja muita meitä vajavaisia ihmisiä, jotka ei ihan heti lähde. Ja pahimmillaan entisestä pettäjästä tmv. päästyään löytävät uuden samanlaisen. Mä olin ennen tällainen. Kasvoin perheessä, jossa isäni petti äitiäni ja äitini jäin. Mutta olen oppinut tästä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta kun ystävä pettää ja toiminta sen jälkeen voin kertoa oman tarinani.
Olimme nuuruudenystävät erään ihmisen kanssa kymmeniä vuosia.
Kerran sitten tapahtui keskenämme sellainen asia, että loukkaannuin syvästi ja koin, että hän toimi minua kohtaan epäoidkeudenmukaisesti.
Olin silloin hänellä kylässä ja lähdin pois, sanoin kylläkin, että pyydän anteeksi jos olen tämänkaltainen ihminen, mutta en ole sitä tajunnut ja tiennyt, että ajattelet näin.
Sen jälkeen lopetin yhteydenpidon tyystin. Olin niin loukkaantunut, että koin se huojentavana ja oikeana toimintana.
Muutaman kerran tämä ihminen on laittanut viestejä ja yrittänyt sovintoa, mutta jääräpäisesti en ole vastannut mitään.
Mutta...kuitenkin asia vaivaa minua. Ja jotenkin haluaisin tehdä sovinnon, koska ajattelen, että on tyhmää vihanpitoa.
Edelleen olen loukkaantunut ja tiedän, että olen "oikeutettu" loukkaantumiseeni.
Mutta se toinen puoli taas haluaisin sovinnon ja välillä kaipaankin niitä yhteisiä juttuja.
Mutta monesti juuri on niin, kun aikaa kuluu ja vaikak haluais soitta tms. niin ei vaan pysty.
Varmaan molemmat olisimme valmiita puhumaan asiat selviksi ja antamaan anteeksi, mutta vielä ei ole se aika, että itse pysyn.
Mutta karkuun ja pakenemaan en asiaa pääse.
Luultavasti se vaivaa lopun ikääni ellei sovintoa jossain vaiheessa keskenämme tehdä.
Vaikka ystävyys ei ennalleen palaisikaan niin se toisi minulle rauhan, että asiat on sovittu niin hyvin kuin on pystytty.
Kostosta sen verran, että monet täällä sanoo, että kosto jää kalvamaan itseä. Mä olen joskus kostanut ihmiselle, joka on kohdellut mua väärin. Sain silloin siitä nautintoa. Nykyään en luultavasti enää tekisi niin, uskon olevani "kypsempi ja aikuisempi" kuin silloin. Toisaalta en kyllä myöskään kadu kostoani. Sen sijaan kadun erästä toista tilannetta toisen ihmisen kanssa... siinä kohtelin huonosti ihmistä, joka ei ollut tehnyt minulle mitään pahaa.
Outoa, että joillain on niin herkkä omatunto, että saavat morkkiksen kostosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki voisivat perustella, myös ap mikä siinä on niin vaikeaa kohdata ihmistä kasvokkain ja sanoa hyvästi? Miksi esim. sinä et pysty siihen?
En halua tietää onko sinun mielestäsi petetyllä velvollisuuksia tai pettäjällä oikeuksia, ei kuulu tähän. Minua kiinnostaa miksi et pysty sanoa hyvästi kasvokkain. Olen kohdannut ihmisiä, jotka ovat tulleet jätetyksi sanomatta mitään, feidattu, jätetty tekstarilla tai estetty tai jättäjä on muuttanut facen statuksen, heillä on iso kysymysmerkki ja ehkä joku muukin haluaa tietää syyn tai antaa vastauksen.
Nyt ihmettelen miksi ei haluta kohdata kasvotusten ja ap:n tapauksessa oli vielä yhteinen pitkä avoliitto.
Miksi sinä et kohtaa kasvotusten?
Se, mitä sinä näemmä et pysty ymmärtämään, että välttämättä ei ole ollenkaan kyse siitä, että ei pysty. Vaan siitä, että ei halua.
Minä olen tehnyt tämän kerran, jättänyt ilman mitään selityksiä taakse ihmisen. Tämä ihminen teki minulle ilkeän, inhottavan teon.
Minä olisin hyvin pystynyt kohtaamaan tämän ihmisen, mutta minä en halunnut. Minulla ei ollut mitään tarvetta. En ymmärrä, miksi minun olisi pitänyt tehdä jotakin, mitä en halua tehdä. Vain ehkä osoittaakseni olevani ihminen, joka pystyy kohtaamaan? En tarvitse siitä todisteita.
Voitko sinä selittää minulle, miksi minun olisi pitänyt haluta? Tosin etukäteen voin kertoa, että minulle ei selitykseksi kelpaa se, että tämä ihminen jäi ehkä miettimään, miksi toimin, kuten toimin. Sillä minä tosiaankin toivonkin hänen sitä miettineen ja hänen itsensä takia toivon, että keksi myös vastauksen.
Vastaan sinulle huolella ja kunnolla, kiitos kommentistasi. Vastaukseeni tarvitsisin vielä tiedon olitteko avoliitossa siis asuitteko yhdessä (eikä omia asuntoja) ja kuinka kauan olitte yhdessä? Syyksi riittää inhottava teko, en tarvitse syytä mutta suhteenne laatu ja kesto on hyvä tietää niin ymmärrän taustan ja osaan vastata siihen nähden. Ei sinun tarvitse kertoa mutta vastaan sinulle paremmin näillä tiedoilla
Outoa, että joillain EI ole niin herkkä omatunto, että eivät saa morkkista kostosta. Tai että asia ei jälkikäteen jollain tasolla vaivaa.
Ainakin sitten kun aikaa on kulunut.
Itse olen niin "epätäydellinen", että minulla on monessakin asiassa herkkä omatunto.
Myös se, että en ollenkaa usko, että itse toimin aina oikein ja huomioin toisen tunteet. Vaikka luulenkinkin toimivani.
Olen varmaan loukannut ihmisiä, vaikka en tahallani, niin tahattomasti ja huomaattani.
Sen vuoksi ihmettelen joidenkin ihmisten hyvinkin jyrkkiä kommentteja.
Ovatko he sitten itse täydelllisiä tai erehtymättömiä.
Minä en ole. En siksi halua ja voi olla äkkijyrkkä. Jos olen, niin se vaivaa.
Vaikka olisinkin oikeassa.
Tämä on kylläkin iän ja elämän mukanaan tuomaa, nuorempana olin hyvinkin mustavalkoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki voisivat perustella, myös ap mikä siinä on niin vaikeaa kohdata ihmistä kasvokkain ja sanoa hyvästi? Miksi esim. sinä et pysty siihen?
En halua tietää onko sinun mielestäsi petetyllä velvollisuuksia tai pettäjällä oikeuksia, ei kuulu tähän. Minua kiinnostaa miksi et pysty sanoa hyvästi kasvokkain. Olen kohdannut ihmisiä, jotka ovat tulleet jätetyksi sanomatta mitään, feidattu, jätetty tekstarilla tai estetty tai jättäjä on muuttanut facen statuksen, heillä on iso kysymysmerkki ja ehkä joku muukin haluaa tietää syyn tai antaa vastauksen.
Nyt ihmettelen miksi ei haluta kohdata kasvotusten ja ap:n tapauksessa oli vielä yhteinen pitkä avoliitto.
Miksi sinä et kohtaa kasvotusten?
Kas, palstallamme on oraakkeli. Nyt kaikki kyselemään!
Se, mitä sinä näemmä et pysty ymmärtämään, että välttämättä ei ole ollenkaan kyse siitä, että ei pysty. Vaan siitä, että ei halua.
Minä olen tehnyt tämän kerran, jättänyt ilman mitään selityksiä taakse ihmisen. Tämä ihminen teki minulle ilkeän, inhottavan teon.
Minä olisin hyvin pystynyt kohtaamaan tämän ihmisen, mutta minä en halunnut. Minulla ei ollut mitään tarvetta. En ymmärrä, miksi minun olisi pitänyt tehdä jotakin, mitä en halua tehdä. Vain ehkä osoittaakseni olevani ihminen, joka pystyy kohtaamaan? En tarvitse siitä todisteita.
Voitko sinä selittää minulle, miksi minun olisi pitänyt haluta? Tosin etukäteen voin kertoa, että minulle ei selitykseksi kelpaa se, että tämä ihminen jäi ehkä miettimään, miksi toimin, kuten toimin. Sillä minä tosiaankin toivonkin hänen sitä miettineen ja hänen itsensä takia toivon, että keksi myös vastauksen.
Vastaan sinulle huolella ja kunnolla, kiitos kommentistasi. Vastaukseeni tarvitsisin vielä tiedon olitteko avoliitossa siis asuitteko yhdessä (eikä omia asuntoja) ja kuinka kauan olitte yhdessä? Syyksi riittää inhottava teko, en tarvitse syytä mutta suhteenne laatu ja kesto on hyvä tietää niin ymmärrän taustan ja osaan vastata siihen nähden. Ei sinun tarvitse kertoa mutta vastaan sinulle paremmin näillä tiedoilla
AP tuntuu aika kypsymättömältä ihmiseltä.
Miehenä en jäisi tuollaista ihmistä kaipaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki voisivat perustella, myös ap mikä siinä on niin vaikeaa kohdata ihmistä kasvokkain ja sanoa hyvästi? Miksi esim. sinä et pysty siihen?
En halua tietää onko sinun mielestäsi petetyllä velvollisuuksia tai pettäjällä oikeuksia, ei kuulu tähän. Minua kiinnostaa miksi et pysty sanoa hyvästi kasvokkain. Olen kohdannut ihmisiä, jotka ovat tulleet jätetyksi sanomatta mitään, feidattu, jätetty tekstarilla tai estetty tai jättäjä on muuttanut facen statuksen, heillä on iso kysymysmerkki ja ehkä joku muukin haluaa tietää syyn tai antaa vastauksen.
Nyt ihmettelen miksi ei haluta kohdata kasvotusten ja ap:n tapauksessa oli vielä yhteinen pitkä avoliitto.
Miksi sinä et kohtaa kasvotusten?
Se, mitä sinä näemmä et pysty ymmärtämään, että välttämättä ei ole ollenkaan kyse siitä, että ei pysty. Vaan siitä, että ei halua.
Minä olen tehnyt tämän kerran, jättänyt ilman mitään selityksiä taakse ihmisen. Tämä ihminen teki minulle ilkeän, inhottavan teon.
Minä olisin hyvin pystynyt kohtaamaan tämän ihmisen, mutta minä en halunnut. Minulla ei ollut mitään tarvetta. En ymmärrä, miksi minun olisi pitänyt tehdä jotakin, mitä en halua tehdä. Vain ehkä osoittaakseni olevani ihminen, joka pystyy kohtaamaan? En tarvitse siitä todisteita.
Voitko sinä selittää minulle, miksi minun olisi pitänyt haluta? Tosin etukäteen voin kertoa, että minulle ei selitykseksi kelpaa se, että tämä ihminen jäi ehkä miettimään, miksi toimin, kuten toimin. Sillä minä tosiaankin toivonkin hänen sitä miettineen ja hänen itsensä takia toivon, että keksi myös vastauksen.
Vastaan sinulle huolella ja kunnolla, kiitos kommentistasi. Vastaukseeni tarvitsisin vielä tiedon olitteko avoliitossa siis asuitteko yhdessä (eikä omia asuntoja) ja kuinka kauan olitte yhdessä? Syyksi riittää inhottava teko, en tarvitse syytä mutta suhteenne laatu ja kesto on hyvä tietää niin ymmärrän taustan ja osaan vastata siihen nähden. Ei sinun tarvitse kertoa mutta vastaan sinulle paremmin näillä tiedoilla
En oikeastaan ymmärrä, mitä näillä tiedoilla on relevanssia minkään kanssa. Taustaksi mielestäni riittää se, että minä päätin, että en halua olla tämän ihmisen kanssa missään tekemisissä enää, olipa aikaisempi suhteemme laatu mikä hyvänsä. Aivan riippumatta siitä.
Tästä, ja vain tästä on kysymys. Minun omasta päätöksestäni sen suhteen, miten toimin tämän ihmisen kanssa. Ei siitä, mikä suhteemme oli. Ymmärrän, että tämä juuri voi kuulostaa kylmältä ja varmaan sitä onkin. Mutta se on se, miten minä halusin toimia, eikä niin, että en olisi pystynyt toimimaan toisin.
Eli ei minusta sinullakaan ole mitään syytä tarkastella tätä jonkin taustan kautta. Voisit toki pohtia suhteemme laatua ja kestoa, mutta mitään lisäinfoa en minä näe niissä olevan. Elämä kun ei ole semmoinen nollasummapeli, jossa asioita mitataan suhteen vuosien, yhdessä asumisien tms. kautta vaan ainoastaan sen kautta, mitä siinä olevat tuntevat ja tekevät, minun mielestäni.
"Minä olen tehnyt tämän kerran, jättänyt ilman mitään selityksiä taakse ihmisen. Tämä ihminen teki minulle ilkeän, inhottavan teon. Minä olisin hyvin pystynyt kohtaamaan tämän ihmisen, mutta minä en halunnut."
Oliko kyseessä R-kioskin myyjä, yhden illan suhde vai seurustelukumppani vai ystävä? Asuitteko yhdessä ja olitteko avo-/avioliitossa?
Ihan sama jos tyyppi on sun työväenopiston harrastuskaveri. Jos olet elänyt tyypin kanssa saman katon alla 20 vuotta niin sitten on eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outoa, että joillain EI ole niin herkkä omatunto, että eivät saa morkkista kostosta. Tai että asia ei jälkikäteen jollain tasolla vaivaa.
Ainakin sitten kun aikaa on kulunut.
Itse olen niin "epätäydellinen", että minulla on monessakin asiassa herkkä omatunto.
Myös se, että en ollenkaa usko, että itse toimin aina oikein ja huomioin toisen tunteet. Vaikka luulenkinkin toimivani.
Olen varmaan loukannut ihmisiä, vaikka en tahallani, niin tahattomasti ja huomaattani.
Sen vuoksi ihmettelen joidenkin ihmisten hyvinkin jyrkkiä kommentteja.
Ovatko he sitten itse täydelllisiä tai erehtymättömiä.
Minä en ole. En siksi halua ja voi olla äkkijyrkkä. Jos olen, niin se vaivaa.
Vaikka olisinkin oikeassa.
Tämä on kylläkin iän ja elämän mukanaan tuomaa, nuorempana olin hyvinkin mustavalkoinen.
Minulla on herkkä omatunto silloin, kun olen loukannut ihmistä, joka on kohdellut minua väärin. Ei se ulotu niihin, jotka ovat toimineet minua kohtaan tökerösti.
Olen äkkijyrkkä. Se on mulle luontaista ja helppoa. Tiedän, että se joskus satuttaa niitä, jotka ovat kohdelleet minua huonosti ja haluaisivat kuitenkin pysyä silti kavereina. Mutta mä vaan en halua. En näe syytä pakottaa itseäni johonkin, mitä en halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki voisivat perustella, myös ap mikä siinä on niin vaikeaa kohdata ihmistä kasvokkain ja sanoa hyvästi? Miksi esim. sinä et pysty siihen?
En halua tietää onko sinun mielestäsi petetyllä velvollisuuksia tai pettäjällä oikeuksia, ei kuulu tähän. Minua kiinnostaa miksi et pysty sanoa hyvästi kasvokkain. Olen kohdannut ihmisiä, jotka ovat tulleet jätetyksi sanomatta mitään, feidattu, jätetty tekstarilla tai estetty tai jättäjä on muuttanut facen statuksen, heillä on iso kysymysmerkki ja ehkä joku muukin haluaa tietää syyn tai antaa vastauksen.
Nyt ihmettelen miksi ei haluta kohdata kasvotusten ja ap:n tapauksessa oli vielä yhteinen pitkä avoliitto.
Miksi sinä et kohtaa kasvotusten?
Se, mitä sinä näemmä et pysty ymmärtämään, että välttämättä ei ole ollenkaan kyse siitä, että ei pysty. Vaan siitä, että ei halua.
Minä olen tehnyt tämän kerran, jättänyt ilman mitään selityksiä taakse ihmisen. Tämä ihminen teki minulle ilkeän, inhottavan teon.
Minä olisin hyvin pystynyt kohtaamaan tämän ihmisen, mutta minä en halunnut. Minulla ei ollut mitään tarvetta. En ymmärrä, miksi minun olisi pitänyt tehdä jotakin, mitä en halua tehdä. Vain ehkä osoittaakseni olevani ihminen, joka pystyy kohtaamaan? En tarvitse siitä todisteita.
Voitko sinä selittää minulle, miksi minun olisi pitänyt haluta? Tosin etukäteen voin kertoa, että minulle ei selitykseksi kelpaa se, että tämä ihminen jäi ehkä miettimään, miksi toimin, kuten toimin. Sillä minä tosiaankin toivonkin hänen sitä miettineen ja hänen itsensä takia toivon, että keksi myös vastauksen.
Vastaan sinulle huolella ja kunnolla, kiitos kommentistasi. Vastaukseeni tarvitsisin vielä tiedon olitteko avoliitossa siis asuitteko yhdessä (eikä omia asuntoja) ja kuinka kauan olitte yhdessä? Syyksi riittää inhottava teko, en tarvitse syytä mutta suhteenne laatu ja kesto on hyvä tietää niin ymmärrän taustan ja osaan vastata siihen nähden. Ei sinun tarvitse kertoa mutta vastaan sinulle paremmin näillä tiedoilla
En oikeastaan ymmärrä, mitä näillä tiedoilla on relevanssia minkään kanssa. Taustaksi mielestäni riittää se, että minä päätin, että en halua olla tämän ihmisen kanssa missään tekemisissä enää, olipa aikaisempi suhteemme laatu mikä hyvänsä. Aivan riippumatta siitä.
Tästä, ja vain tästä on kysymys. Minun omasta päätöksestäni sen suhteen, miten toimin tämän ihmisen kanssa. Ei siitä, mikä suhteemme oli. Ymmärrän, että tämä juuri voi kuulostaa kylmältä ja varmaan sitä onkin. Mutta se on se, miten minä halusin toimia, eikä niin, että en olisi pystynyt toimimaan toisin.
Eli ei minusta sinullakaan ole mitään syytä tarkastella tätä jonkin taustan kautta. Voisit toki pohtia suhteemme laatua ja kestoa, mutta mitään lisäinfoa en minä näe niissä olevan. Elämä kun ei ole semmoinen nollasummapeli, jossa asioita mitataan suhteen vuosien, yhdessä asumisien tms. kautta vaan ainoastaan sen kautta, mitä siinä olevat tuntevat ja tekevät, minun mielestäni.
Eipä kiinnostele, unohda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa, että joillain EI ole niin herkkä omatunto, että eivät saa morkkista kostosta. Tai että asia ei jälkikäteen jollain tasolla vaivaa.
Ainakin sitten kun aikaa on kulunut.
Itse olen niin "epätäydellinen", että minulla on monessakin asiassa herkkä omatunto.
Myös se, että en ollenkaa usko, että itse toimin aina oikein ja huomioin toisen tunteet. Vaikka luulenkinkin toimivani.
Olen varmaan loukannut ihmisiä, vaikka en tahallani, niin tahattomasti ja huomaattani.
Sen vuoksi ihmettelen joidenkin ihmisten hyvinkin jyrkkiä kommentteja.
Ovatko he sitten itse täydelllisiä tai erehtymättömiä.
Minä en ole. En siksi halua ja voi olla äkkijyrkkä. Jos olen, niin se vaivaa.
Vaikka olisinkin oikeassa.
Tämä on kylläkin iän ja elämän mukanaan tuomaa, nuorempana olin hyvinkin mustavalkoinen.
Minulla on herkkä omatunto silloin, kun olen loukannut ihmistä, joka on kohdellut minua väärin. Ei se ulotu niihin, jotka ovat toimineet minua kohtaan tökerösti.
Olen äkkijyrkkä. Se on mulle luontaista ja helppoa. Tiedän, että se joskus satuttaa niitä, jotka ovat kohdelleet minua huonosti ja haluaisivat kuitenkin pysyä silti kavereina. Mutta mä vaan en halua. En näe syytä pakottaa itseäni johonkin, mitä en halua.
Piti kirjoittaa, että herkkä omatunto silloin, kun olen loukannut ihmistä, joka EI ole kohdellut minua väärin.
Vierailija kirjoitti:
Miten aloittaja voi olla varma, että mies olisi edes halunnut jäädä suhteeseen, jos olisi keskusteltu.
Tässä nyt nähdään vain kertojan puoli, miehellä olisi ihan oma tarinansa.
Jotenkin nyt saa sellaisen kuvan, että ero oli ainoastaan aloittajan ratkaisu.
Ihan yhtä hyvin se olisi voinut olla myös miehenkin ratkaisu.
Pettäminen oli tapahtunut, mutta oliko jo miehellä ajatus, että saakin tulla ilmi.
Aloittaja pitää jotenkin ilmiselvänä, että ainoastaan hän halusi pois suhteesta, miksi se niin varmaa olisi ollut?
Koska asiaa ei selvitetty niin sitä ei tiedä, se on vain oma oletus.
Eli mies oli niin kertakaikkisen saamaton että meni ja petti jotta ap ottaisi eron jota mies haluaa mutta ei saa aikaiseksi?
Anna mun kaikki kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outoa, että joillain EI ole niin herkkä omatunto, että eivät saa morkkista kostosta. Tai että asia ei jälkikäteen jollain tasolla vaivaa.
Ainakin sitten kun aikaa on kulunut.
Itse olen niin "epätäydellinen", että minulla on monessakin asiassa herkkä omatunto.
Myös se, että en ollenkaa usko, että itse toimin aina oikein ja huomioin toisen tunteet. Vaikka luulenkinkin toimivani.
Olen varmaan loukannut ihmisiä, vaikka en tahallani, niin tahattomasti ja huomaattani.
Sen vuoksi ihmettelen joidenkin ihmisten hyvinkin jyrkkiä kommentteja.
Ovatko he sitten itse täydelllisiä tai erehtymättömiä.
Minä en ole. En siksi halua ja voi olla äkkijyrkkä. Jos olen, niin se vaivaa.
Vaikka olisinkin oikeassa.
Tämä on kylläkin iän ja elämän mukanaan tuomaa, nuorempana olin hyvinkin mustavalkoinen.
No jaa. Itselleni ikä on tuonut sen ymmärryksen, että tekoja on eriasteisia. Ei jokaista loukkausta ja pahaa sanaa kannata jäädä edes miettimään, saatika kostamaan.
Ja sitten on niitä tekoja, joita on hyvin vaikea saada anteeksi edes hartaasti pyytämällä.
Lisäksi on erilaisia ihmistyyppejä, ronskimpia ja herkempiä, ja se pitää ottaa huomioon omissa toimissaan.
Ei tässä kukaan ole käsittääkseni erehtymättömyyttä vaatinut, mutta jos toinen pitää esimerkiksi pettämistä omalla kohdallaan maailmanloppuna, ei toinen voi kuitata tekemäänsä lipsahduksena tai pikkuvirheenä.
Minäkin tein nuoruuttani ja suhdekokemattomuuttani sen virheen, että jäin jankkaamaan ja tankkaamaan miehen kanssa, joka kohteli mua monin tavoin huonosti. Anelin selityksiä hänen käytökselleen, ja sainkin niitä. Monenlaisia.
Mä opin epäluuloiseksi, kireäksi, epävarmaksi, vihaiseksi.
Hän oppi että mua saa kohdella huonosti.
Kun sanotaan että erotaan liian helposti, ja että yhteiselämää pitää opetella.
Suhde päättyi pitkän avioliiton kautta lopulta eroon. Tuhlasin parhaat vuoteni ihmiseen, joka ei ollut sen arvoinen. Kyllä kaduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki voisivat perustella, myös ap mikä siinä on niin vaikeaa kohdata ihmistä kasvokkain ja sanoa hyvästi? Miksi esim. sinä et pysty siihen?
En halua tietää onko sinun mielestäsi petetyllä velvollisuuksia tai pettäjällä oikeuksia, ei kuulu tähän. Minua kiinnostaa miksi et pysty sanoa hyvästi kasvokkain. Olen kohdannut ihmisiä, jotka ovat tulleet jätetyksi sanomatta mitään, feidattu, jätetty tekstarilla tai estetty tai jättäjä on muuttanut facen statuksen, heillä on iso kysymysmerkki ja ehkä joku muukin haluaa tietää syyn tai antaa vastauksen.
Nyt ihmettelen miksi ei haluta kohdata kasvotusten ja ap:n tapauksessa oli vielä yhteinen pitkä avoliitto.
Miksi sinä et kohtaa kasvotusten?
Se, mitä sinä näemmä et pysty ymmärtämään, että välttämättä ei ole ollenkaan kyse siitä, että ei pysty. Vaan siitä, että ei halua.
Minä olen tehnyt tämän kerran, jättänyt ilman mitään selityksiä taakse ihmisen. Tämä ihminen teki minulle ilkeän, inhottavan teon.
Minä olisin hyvin pystynyt kohtaamaan tämän ihmisen, mutta minä en halunnut. Minulla ei ollut mitään tarvetta. En ymmärrä, miksi minun olisi pitänyt tehdä jotakin, mitä en halua tehdä. Vain ehkä osoittaakseni olevani ihminen, joka pystyy kohtaamaan? En tarvitse siitä todisteita.
Voitko sinä selittää minulle, miksi minun olisi pitänyt haluta? Tosin etukäteen voin kertoa, että minulle ei selitykseksi kelpaa se, että tämä ihminen jäi ehkä miettimään, miksi toimin, kuten toimin. Sillä minä tosiaankin toivonkin hänen sitä miettineen ja hänen itsensä takia toivon, että keksi myös vastauksen.
Vastaan sinulle huolella ja kunnolla, kiitos kommentistasi. Vastaukseeni tarvitsisin vielä tiedon olitteko avoliitossa siis asuitteko yhdessä (eikä omia asuntoja) ja kuinka kauan olitte yhdessä? Syyksi riittää inhottava teko, en tarvitse syytä mutta suhteenne laatu ja kesto on hyvä tietää niin ymmärrän taustan ja osaan vastata siihen nähden. Ei sinun tarvitse kertoa mutta vastaan sinulle paremmin näillä tiedoilla
En oikeastaan ymmärrä, mitä näillä tiedoilla on relevanssia minkään kanssa. Taustaksi mielestäni riittää se, että minä päätin, että en halua olla tämän ihmisen kanssa missään tekemisissä enää, olipa aikaisempi suhteemme laatu mikä hyvänsä. Aivan riippumatta siitä.
Tästä, ja vain tästä on kysymys. Minun omasta päätöksestäni sen suhteen, miten toimin tämän ihmisen kanssa. Ei siitä, mikä suhteemme oli. Ymmärrän, että tämä juuri voi kuulostaa kylmältä ja varmaan sitä onkin. Mutta se on se, miten minä halusin toimia, eikä niin, että en olisi pystynyt toimimaan toisin.
Eli ei minusta sinullakaan ole mitään syytä tarkastella tätä jonkin taustan kautta. Voisit toki pohtia suhteemme laatua ja kestoa, mutta mitään lisäinfoa en minä näe niissä olevan. Elämä kun ei ole semmoinen nollasummapeli, jossa asioita mitataan suhteen vuosien, yhdessä asumisien tms. kautta vaan ainoastaan sen kautta, mitä siinä olevat tuntevat ja tekevät, minun mielestäni.
Eipä kiinnostele, unohda.
= Hän ei haluakaan kuulla oraakkelimaisia viisauksiani, yhyyy!
Vierailija kirjoitti:
"Minä olen tehnyt tämän kerran, jättänyt ilman mitään selityksiä taakse ihmisen. Tämä ihminen teki minulle ilkeän, inhottavan teon. Minä olisin hyvin pystynyt kohtaamaan tämän ihmisen, mutta minä en halunnut."
Oliko kyseessä R-kioskin myyjä, yhden illan suhde vai seurustelukumppani vai ystävä? Asuitteko yhdessä ja olitteko avo-/avioliitossa?
Ihan sama jos tyyppi on sun työväenopiston harrastuskaveri. Jos olet elänyt tyypin kanssa saman katon alla 20 vuotta niin sitten on eri asia.
Niin, sinä kun et vaan ole pätevä määrittelemään, mikä minun elämässäni on sitten on eri asia.
Pointtini oli, että turha marista, eikö pystytä kohtaamaan, jos kysymys on siitä, että ei haluta kohdata. Ja sitä toiset eivät määrittele, mikä saa tai pitää olla suhteen laatu, jos ja kun sen päätöksen tekee, että ei halua kohdata.
Vierailija kirjoitti:
Mites tämä periaatteen ihminen sitten ajattelee tapauksesta, että mies kyllä pettää, mutta tekee sen niin taitavasti ettei sitä saa selville?
Luuletteko, että kaikki pettämiset tulevat ilmi?
Vaikka kuinka vannotaan, että meidän suhteessa ei petetä, niin miten sen takaa?Kukaan ei voi vahtia toista koko aikaa.
Ei sitä tarvitse niin kamalasti vannoa. Oletuksena on, että ei petetä.
Vannoi tai ei, voi pettää tai olla pettämättä.Ei elämä ole noin mustavalkoista, että kun on kerran vannottu, niin se on sitten varmaan niin.
Ei elämässä ole mikään varmaa. Mitä vain voi tapahtua, kenelle vaan.
Ja kaikki asiat eivät tule toisen tietoon koskaan.
En ole tuo sama periaatteen nainen mutta samoilla linjoilla hänen kanssaan.
Olen täysin huoleti mieheni kanssa enkä mieti tai pelkää pettämistä.
Tietenkin hän on saattanut pettää mutta mitään ei ole tullut ilmi koskaan , ei edes mitään aavistusta tms.
Aion olla vastedeskin huoleton.
Jos hän jää kiinni niin homma on siinä, en jää pelkäämään sitä että milloin tulee toinen kerta tms.
Olisin toki surullinen ja varmaan masentaisikin jne mutta pelkäämään en ala.
Siksi se on kerrasta poikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki voisivat perustella, myös ap mikä siinä on niin vaikeaa kohdata ihmistä kasvokkain ja sanoa hyvästi? Miksi esim. sinä et pysty siihen?
En halua tietää onko sinun mielestäsi petetyllä velvollisuuksia tai pettäjällä oikeuksia, ei kuulu tähän. Minua kiinnostaa miksi et pysty sanoa hyvästi kasvokkain. Olen kohdannut ihmisiä, jotka ovat tulleet jätetyksi sanomatta mitään, feidattu, jätetty tekstarilla tai estetty tai jättäjä on muuttanut facen statuksen, heillä on iso kysymysmerkki ja ehkä joku muukin haluaa tietää syyn tai antaa vastauksen.
Nyt ihmettelen miksi ei haluta kohdata kasvotusten ja ap:n tapauksessa oli vielä yhteinen pitkä avoliitto.
Miksi sinä et kohtaa kasvotusten?
Se, mitä sinä näemmä et pysty ymmärtämään, että välttämättä ei ole ollenkaan kyse siitä, että ei pysty. Vaan siitä, että ei halua.
Minä olen tehnyt tämän kerran, jättänyt ilman mitään selityksiä taakse ihmisen. Tämä ihminen teki minulle ilkeän, inhottavan teon.
Minä olisin hyvin pystynyt kohtaamaan tämän ihmisen, mutta minä en halunnut. Minulla ei ollut mitään tarvetta. En ymmärrä, miksi minun olisi pitänyt tehdä jotakin, mitä en halua tehdä. Vain ehkä osoittaakseni olevani ihminen, joka pystyy kohtaamaan? En tarvitse siitä todisteita.
Voitko sinä selittää minulle, miksi minun olisi pitänyt haluta? Tosin etukäteen voin kertoa, että minulle ei selitykseksi kelpaa se, että tämä ihminen jäi ehkä miettimään, miksi toimin, kuten toimin. Sillä minä tosiaankin toivonkin hänen sitä miettineen ja hänen itsensä takia toivon, että keksi myös vastauksen.
Vastaan sinulle huolella ja kunnolla, kiitos kommentistasi. Vastaukseeni tarvitsisin vielä tiedon olitteko avoliitossa siis asuitteko yhdessä (eikä omia asuntoja) ja kuinka kauan olitte yhdessä? Syyksi riittää inhottava teko, en tarvitse syytä mutta suhteenne laatu ja kesto on hyvä tietää niin ymmärrän taustan ja osaan vastata siihen nähden. Ei sinun tarvitse kertoa mutta vastaan sinulle paremmin näillä tiedoilla
En oikeastaan ymmärrä, mitä näillä tiedoilla on relevanssia minkään kanssa. Taustaksi mielestäni riittää se, että minä päätin, että en halua olla tämän ihmisen kanssa missään tekemisissä enää, olipa aikaisempi suhteemme laatu mikä hyvänsä. Aivan riippumatta siitä.
Tästä, ja vain tästä on kysymys. Minun omasta päätöksestäni sen suhteen, miten toimin tämän ihmisen kanssa. Ei siitä, mikä suhteemme oli. Ymmärrän, että tämä juuri voi kuulostaa kylmältä ja varmaan sitä onkin. Mutta se on se, miten minä halusin toimia, eikä niin, että en olisi pystynyt toimimaan toisin.
Eli ei minusta sinullakaan ole mitään syytä tarkastella tätä jonkin taustan kautta. Voisit toki pohtia suhteemme laatua ja kestoa, mutta mitään lisäinfoa en minä näe niissä olevan. Elämä kun ei ole semmoinen nollasummapeli, jossa asioita mitataan suhteen vuosien, yhdessä asumisien tms. kautta vaan ainoastaan sen kautta, mitä siinä olevat tuntevat ja tekevät, minun mielestäni.
Eipä kiinnostele, unohda.
= Hän ei haluakaan kuulla oraakkelimaisia viisauksiani, yhyyy!
Koska ei halua kertoa asioita, joista voisin vedellä huoletta epäolennaisia teoreemoja siitä, mitä "oikeasti" tapahtui, eipä kiinnostele.
Alue: Aihe vapaa
Minä mietin, tietävätkö nämä keskustelua vaativat (jankkaavat), mitä siinä voi parhaillaan saada, kun jää keskustelemaan tilanteessa, joka ei keskusteluilla parane?
Itse olin myös aikani hyvin naivi ja oletin, että puhumalla kaikki asiat selviää. Kyse ei ollut parisuhteesta, vaan läheisestä ystävyydestä, mutta aika sama juttu. Keskusteltiin ja keskusteltiin, ja aina päädyttiin siihen, että ainakin minulle jäi miljoona kysymystä yhden annetun vastauksen palkinnoksi. Nimittäin jokainen vastaus oli sellainen, että ihmettelin, elimmekö me oikeastaan edes samassa maailmassa asioiden tapahtuessa. Niin eri tavoin ne näimme.
Lisäksi kaikki, mitä minä sanoin, kierretettiin koko kaveripiirin kautta hieman erilaisin painotuksin ja asiayhteyksistään irrotettuna. Että herätti aika saatanasti kysymyksiä muuallakin.
Lopulta käsissä oli sellainen soppa, että kieltäydyin keskusteluista ja sanoin, että jokainen tehkööt nyt ihan omat päätelmänsä asioista sen perusteella, mitä meistä molemmista tietää.
En tunne itseäni todellakaan paremmaksi ihmiseksi näiden keskustelujen kautta ja todellakin toivon, että en olisi ikinä vastannut siihen:"Kyllä tämä pitää pystyä aikuisten kesken keskustelemaan" viestiin mitään.