Miten lukiolaistytöillä on varaa ostaa Michael Korsin laukkua koululaukuksi?

Ja mitäpä aina myöskään siitä rahasta, mutta kun koko ajan puhutaan ekologisuudesta ja ilmastonmuutoksesta, niin miten samalla nämä tämän hetken vanhemmat voivat olla tosi tiedottamattomia ja rakastaa materiaa näin jumalattoman paljon? Jos jokin menee rikki, niin uutta vain ostetaan eikä korjata vanhaa. "Uusi on halvempaa" ei selityksenä toimi läheskään aina. 

Osa nuorista on onneksi tiedostavia eli heistä on kehittynyt älykkäämpiä kuin vanhemmistaan. Vielä tosin ovat vähemmistössä ikäryhmässään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua näissä on sekin, että teini-ikäisten tuotevaatimukset ovat menneet melko "vanhoiksi": samoja kamoja on nelikymppisillä. Ihmettelen vaan, mistä he mahtavat unelmoida tai mitä he mahtavat itse ostaa nelikymppisinä, kun kaikki on jo saatu.

Se siinä juuri hassua onkin, eli tanttaantuvat nuorena ja sitten alkavat varmaan leikkiä jotain teiniä viiskymppisinä?

Sitäpaitsi jos joku näkee noilla hienommilla keski-ikäisrouvilla luksusmerkkituotteita, ja samat teinareilla tai nuorilla aikuisilla, niin tottakai kuvittelevat että nuoremmilla ne ovat noloja feikkejä, vaikka olisivat aitoja. Tuotteet kokevat periaatteessa inflaation nuoremmilla.

Niinpä. Meikit on kalliita merkkejä, laukut on kalliita merkkejä, astiastot fiinejä... Jotenkin tietty nuorten hassuttelu puuttuu kokonaan. Ei tietenkään historian tarvitse toistaa itseään eli että kaikki on vähän sitä sun tätä  - ja olihan meillä 90-luvullakin tätä tanttalookia kera jakkujen ym. Toki varmasti nuoriso ajattelee vanhuksista, että "noi koittaa matkia meitä", mutta ei se kyllä ole niin. Olen voinut pitkään itse haaveilla jostakin jutusta, mutta sitten sukulaisnuoriso kurvaa jo nurkan takaa ohi. No mitäs siinä, toivotaan sitten samoja juttuja - ainoana erona, että minä koitan vähistä rahoistani säästää niihin pitkään. ;) Enkä raaski usein ostaa siltikään, koska paljon tärkeämpääkin ostettavaa on. 

MInä sain nuorena lahjaksi pussilakanoita, kirjoja, rahaa, koruja, tax-freesta ehkä hajuveden... Sellaista suht järkevää. Ei minulla olisi edelleenkään mitään mahdollisuuksia saada keneltäkään 200 euron laukkua LAHJANA, koska kukaan ei lähipiirissäni pidä lahjaa juttuna, joka olisi arvoltaan näin suuri. Tuo on investointi, joka jokaisen on tehtävä itse. Avustusta siihen voi pyytää. 

Itselläni ei ole lapsia, mutta olen ihmetellyt, onko 80-90-luvun nuoriso jäänyt jotenkin katkeraksi omasta lapsuudesta/nuoruudesta. Ja pyrkii siksi syytämään omalle jälkikasvulla kaikkea mahdollista. 

Oikeasti 200e lahja on sinusta jotenkin hirveän kallis? Minä olen saanut mieheltäni 400e laukun, monen sadan puhelimen ja jopa auton :o itse olen myös ostanut perheenjäsenille helposti monen sadan lahjoja..

No sehän on sinun tapasi. :) Kyllä, minusta tuo on kallis lahja, ja sellaisessa kulttuurissa olen itse elänyt, vaikka en olekaan mistään ihan köyhästä perheestä.

Itse voin hyvin antaa esim. 20-30 euron joululahjoja ihmisille, mutta olenkin tällä hetkellä työtön. Eipä se tilanne silti radikaalisti muutu töiden myötäkään, sillä ideana on muistaa ihmisiä, ei ostaa heille jotain isoja investointeja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua näissä on sekin, että teini-ikäisten tuotevaatimukset ovat menneet melko "vanhoiksi": samoja kamoja on nelikymppisillä. Ihmettelen vaan, mistä he mahtavat unelmoida tai mitä he mahtavat itse ostaa nelikymppisinä, kun kaikki on jo saatu.

Se siinä juuri hassua onkin, eli tanttaantuvat nuorena ja sitten alkavat varmaan leikkiä jotain teiniä viiskymppisinä?

Sitäpaitsi jos joku näkee noilla hienommilla keski-ikäisrouvilla luksusmerkkituotteita, ja samat teinareilla tai nuorilla aikuisilla, niin tottakai kuvittelevat että nuoremmilla ne ovat noloja feikkejä, vaikka olisivat aitoja. Tuotteet kokevat periaatteessa inflaation nuoremmilla.

Niinpä. Meikit on kalliita merkkejä, laukut on kalliita merkkejä, astiastot fiinejä... Jotenkin tietty nuorten hassuttelu puuttuu kokonaan. Ei tietenkään historian tarvitse toistaa itseään eli että kaikki on vähän sitä sun tätä  - ja olihan meillä 90-luvullakin tätä tanttalookia kera jakkujen ym. Toki varmasti nuoriso ajattelee vanhuksista, että "noi koittaa matkia meitä", mutta ei se kyllä ole niin. Olen voinut pitkään itse haaveilla jostakin jutusta, mutta sitten sukulaisnuoriso kurvaa jo nurkan takaa ohi. No mitäs siinä, toivotaan sitten samoja juttuja - ainoana erona, että minä koitan vähistä rahoistani säästää niihin pitkään. ;) Enkä raaski usein ostaa siltikään, koska paljon tärkeämpääkin ostettavaa on. 

MInä sain nuorena lahjaksi pussilakanoita, kirjoja, rahaa, koruja, tax-freesta ehkä hajuveden... Sellaista suht järkevää. Ei minulla olisi edelleenkään mitään mahdollisuuksia saada keneltäkään 200 euron laukkua LAHJANA, koska kukaan ei lähipiirissäni pidä lahjaa juttuna, joka olisi arvoltaan näin suuri. Tuo on investointi, joka jokaisen on tehtävä itse. Avustusta siihen voi pyytää. 

Itselläni ei ole lapsia, mutta olen ihmetellyt, onko 80-90-luvun nuoriso jäänyt jotenkin katkeraksi omasta lapsuudesta/nuoruudesta. Ja pyrkii siksi syytämään omalle jälkikasvulla kaikkea mahdollista. 

Kun olin lukiossa 1970-luvun lopulla, kundit alkoi hankkia vanhoja 1950-luvun jenkkirautoja. Tottakai me tytötkin siinä porukassa haluttiin pukeutua saman aikakauden tyyliin. Onneksi äidilläni oli vielä ihania avokkaita ja kellohelmaleninkejä. Kasari menikin sitten olkatoppauksissa ja pöyheäksi föönatussa tukassa. Ysärillä en ehtinyt oikein mitään, kun lapset olivat pieniä. Sen jälkeen tulikin heivattua kaikki kasari- ja ysärikamat veks ja hankittua uutta. Nyt ovat lapseni jo kolmekymppisiä ja kummasti heille on iskenyt nostalgia omaa lapsuuttaan kohtaan. Kun täytin 50, aloin maksaa melko järjettömiä summia 1970-luvun retrosta. Viimeisin retrohankintani on hieman ruosteinen roskakori, josta maksoin 150 €. Ja kummasti nyt, kun alan tulla mummoikään, olen alkanut haluta kaikenlaista omassa mummolassani ollutta kuten vanhoja Arabian astioita. 

En siis oikein osaa ajatella, että juuri tietyssä iässä pitäisi haluta juuri tiettyjä asioita. Aivan varmasti tulevaisuus tuo tullessaan kaikkea sellaistakin, mitä ei ole ennen ollut. Tai sitten voi käydä kuten itseni kaltaisille, että iskee nostalgiavaihe. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua näissä on sekin, että teini-ikäisten tuotevaatimukset ovat menneet melko "vanhoiksi": samoja kamoja on nelikymppisillä. Ihmettelen vaan, mistä he mahtavat unelmoida tai mitä he mahtavat itse ostaa nelikymppisinä, kun kaikki on jo saatu.

Se siinä juuri hassua onkin, eli tanttaantuvat nuorena ja sitten alkavat varmaan leikkiä jotain teiniä viiskymppisinä?

Sitäpaitsi jos joku näkee noilla hienommilla keski-ikäisrouvilla luksusmerkkituotteita, ja samat teinareilla tai nuorilla aikuisilla, niin tottakai kuvittelevat että nuoremmilla ne ovat noloja feikkejä, vaikka olisivat aitoja. Tuotteet kokevat periaatteessa inflaation nuoremmilla.

Niinpä. Meikit on kalliita merkkejä, laukut on kalliita merkkejä, astiastot fiinejä... Jotenkin tietty nuorten hassuttelu puuttuu kokonaan. Ei tietenkään historian tarvitse toistaa itseään eli että kaikki on vähän sitä sun tätä  - ja olihan meillä 90-luvullakin tätä tanttalookia kera jakkujen ym. Toki varmasti nuoriso ajattelee vanhuksista, että "noi koittaa matkia meitä", mutta ei se kyllä ole niin. Olen voinut pitkään itse haaveilla jostakin jutusta, mutta sitten sukulaisnuoriso kurvaa jo nurkan takaa ohi. No mitäs siinä, toivotaan sitten samoja juttuja - ainoana erona, että minä koitan vähistä rahoistani säästää niihin pitkään. ;) Enkä raaski usein ostaa siltikään, koska paljon tärkeämpääkin ostettavaa on. 

MInä sain nuorena lahjaksi pussilakanoita, kirjoja, rahaa, koruja, tax-freesta ehkä hajuveden... Sellaista suht järkevää. Ei minulla olisi edelleenkään mitään mahdollisuuksia saada keneltäkään 200 euron laukkua LAHJANA, koska kukaan ei lähipiirissäni pidä lahjaa juttuna, joka olisi arvoltaan näin suuri. Tuo on investointi, joka jokaisen on tehtävä itse. Avustusta siihen voi pyytää. 

Itselläni ei ole lapsia, mutta olen ihmetellyt, onko 80-90-luvun nuoriso jäänyt jotenkin katkeraksi omasta lapsuudesta/nuoruudesta. Ja pyrkii siksi syytämään omalle jälkikasvulla kaikkea mahdollista. 

Oikeasti 200e lahja on sinusta jotenkin hirveän kallis? Minä olen saanut mieheltäni 400e laukun, monen sadan puhelimen ja jopa auton :o itse olen myös ostanut perheenjäsenille helposti monen sadan lahjoja..

No sehän on sinun tapasi. :) Kyllä, minusta tuo on kallis lahja, ja sellaisessa kulttuurissa olen itse elänyt, vaikka en olekaan mistään ihan köyhästä perheestä.

Itse voin hyvin antaa esim. 20-30 euron joululahjoja ihmisille, mutta olenkin tällä hetkellä työtön. Eipä se tilanne silti radikaalisti muutu töiden myötäkään, sillä ideana on muistaa ihmisiä, ei ostaa heille jotain isoja investointeja. 

Ohis...nimenomaan jokaisella on omat tapansa. Joku tekee mieluummin yhden ulkomaanmatkan vuodessa vähemmän ja käyttää siitä säästyneen rahan lahjoihin. Toinen taas säästää lahjoissa ja käyttää säästyneen rahan johonkin muuhun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne laukut on halpoja. Ns. perus"koululaukku" maksaa noin 200 e. Miksi lukiolaisella ei olisi siihen varaa?

Ei todellakaan ole halpoja, jos maksavat 200 euroa.

Peruskoululaukku maksaa 50 euroa.

Meidän lukiolaisen vanhemmat kävivät aikoinaan koulunsa kunnolla, hankivat ammatin ja työpaikan ja vasta sitten lapsia. Siksi meidän lukiolaiselle 200 euron laukku on halpa. Kyse on siitä, millaiset vanhemmat itselleen valitsee.

No minä voisin ottaa varakkaat ja ystävällisemmät vanhemmat kiitos! Onko jossain outlet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka lapsen/nuoren lahjatoiveen tietäessään päättää valita jonkun halvemman version. Ostaisi sitten mieluummin jotain muuta tai antaisi rahana, josta lapsi voisi itse säästää toivelahjaansa. Tai ostaisi toivelahjan vaikka kimpassa muiden kanssa. Siskontyttö toivoo joka vuosi joululahjaksi Vicoria's secret -kosmetiikkaa ja vaikka suihkugeeli+vartalovoide -lahjapakkaus maksaakin satasen, joka vuosi olen sellaisen hänelle ostanut. Prismasta saisin tottakai Nivean lahjapakkauksen paljon halvemmalla, mutta mulle on tärkeämpää toteuttaa toive kuin päästä mahdollisimman halvalla. 

OT: mahtaa olla hienosti pakattu lahjapakkaus. Meidän paikallisessa halpahallissa Victoria's Secretin vartalotuotteet oli -50% alessa, eli about 5€/kpl. Miltä näyttää 90 euron paketointi?

Olihan se hienosti pakattu. Pyöreä laatikko pehmusteineen ja samettirusetteineen silkkipaperilla vuoratussa VS:n kassissa. Joulun alla yleensä on kallista ja just niitä hienoja pakkauksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua näissä on sekin, että teini-ikäisten tuotevaatimukset ovat menneet melko "vanhoiksi": samoja kamoja on nelikymppisillä. Ihmettelen vaan, mistä he mahtavat unelmoida tai mitä he mahtavat itse ostaa nelikymppisinä, kun kaikki on jo saatu.

Se siinä juuri hassua onkin, eli tanttaantuvat nuorena ja sitten alkavat varmaan leikkiä jotain teiniä viiskymppisinä?

Sitäpaitsi jos joku näkee noilla hienommilla keski-ikäisrouvilla luksusmerkkituotteita, ja samat teinareilla tai nuorilla aikuisilla, niin tottakai kuvittelevat että nuoremmilla ne ovat noloja feikkejä, vaikka olisivat aitoja. Tuotteet kokevat periaatteessa inflaation nuoremmilla.

Niinpä. Meikit on kalliita merkkejä, laukut on kalliita merkkejä, astiastot fiinejä... Jotenkin tietty nuorten hassuttelu puuttuu kokonaan. Ei tietenkään historian tarvitse toistaa itseään eli että kaikki on vähän sitä sun tätä  - ja olihan meillä 90-luvullakin tätä tanttalookia kera jakkujen ym. Toki varmasti nuoriso ajattelee vanhuksista, että "noi koittaa matkia meitä", mutta ei se kyllä ole niin. Olen voinut pitkään itse haaveilla jostakin jutusta, mutta sitten sukulaisnuoriso kurvaa jo nurkan takaa ohi. No mitäs siinä, toivotaan sitten samoja juttuja - ainoana erona, että minä koitan vähistä rahoistani säästää niihin pitkään. ;) Enkä raaski usein ostaa siltikään, koska paljon tärkeämpääkin ostettavaa on. 

MInä sain nuorena lahjaksi pussilakanoita, kirjoja, rahaa, koruja, tax-freesta ehkä hajuveden... Sellaista suht järkevää. Ei minulla olisi edelleenkään mitään mahdollisuuksia saada keneltäkään 200 euron laukkua LAHJANA, koska kukaan ei lähipiirissäni pidä lahjaa juttuna, joka olisi arvoltaan näin suuri. Tuo on investointi, joka jokaisen on tehtävä itse. Avustusta siihen voi pyytää. 

Itselläni ei ole lapsia, mutta olen ihmetellyt, onko 80-90-luvun nuoriso jäänyt jotenkin katkeraksi omasta lapsuudesta/nuoruudesta. Ja pyrkii siksi syytämään omalle jälkikasvulla kaikkea mahdollista. 

Oikeasti 200e lahja on sinusta jotenkin hirveän kallis? Minä olen saanut mieheltäni 400e laukun, monen sadan puhelimen ja jopa auton :o itse olen myös ostanut perheenjäsenille helposti monen sadan lahjoja..

No sehän on sinun tapasi. :) Kyllä, minusta tuo on kallis lahja, ja sellaisessa kulttuurissa olen itse elänyt, vaikka en olekaan mistään ihan köyhästä perheestä.

Itse voin hyvin antaa esim. 20-30 euron joululahjoja ihmisille, mutta olenkin tällä hetkellä työtön. Eipä se tilanne silti radikaalisti muutu töiden myötäkään, sillä ideana on muistaa ihmisiä, ei ostaa heille jotain isoja investointeja. 

Ohis...nimenomaan jokaisella on omat tapansa. Joku tekee mieluummin yhden ulkomaanmatkan vuodessa vähemmän ja käyttää siitä säästyneen rahan lahjoihin. Toinen taas säästää lahjoissa ja käyttää säästyneen rahan johonkin muuhun. 

Kuitenkin tällä hetkellä Suomessa tilanne on se, että monella ei ole mitään, mistä säästää. Ulkomaanmatkat eivät kuulu ohjelmistoon lainkaan jne. Jotenkin tässä koko keskustelussa tuntuu nyt pitkälti olevan se lähtökohtana, että monella on ekstraa, vaikka se ei silti ole tilastollisesti totta. Ei siltikään, vaikka ihmisillä menisi näennäisesti ihan hyvin, koska monilla on esim. (liian) isot asuntolainat. 

Toisaalta totta on se, että niitä, joilla taas rahaa on reippaasti, on ilmeisesti koko ajan enemmän.  Kuilu kasvaa eli rikkaat ja köyhät lisääntyvät. 

https://www.michaelkors.com/handbags/view-all-handbags/_/N-283i?Ns=high…

Michael Korsin laukkuja.

Vierailija kirjoitti:

https://www.michaelkors.com/handbags/view-all-handbags/_/N-283i?Ns=high…

Michael Korsin laukkuja.

https://www.michaelkors.com/handbags/view-all-handbags/_/N-283i?Ns=high…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua näissä on sekin, että teini-ikäisten tuotevaatimukset ovat menneet melko "vanhoiksi": samoja kamoja on nelikymppisillä. Ihmettelen vaan, mistä he mahtavat unelmoida tai mitä he mahtavat itse ostaa nelikymppisinä, kun kaikki on jo saatu.

Se siinä juuri hassua onkin, eli tanttaantuvat nuorena ja sitten alkavat varmaan leikkiä jotain teiniä viiskymppisinä?

Sitäpaitsi jos joku näkee noilla hienommilla keski-ikäisrouvilla luksusmerkkituotteita, ja samat teinareilla tai nuorilla aikuisilla, niin tottakai kuvittelevat että nuoremmilla ne ovat noloja feikkejä, vaikka olisivat aitoja. Tuotteet kokevat periaatteessa inflaation nuoremmilla.

Niinpä. Meikit on kalliita merkkejä, laukut on kalliita merkkejä, astiastot fiinejä... Jotenkin tietty nuorten hassuttelu puuttuu kokonaan. Ei tietenkään historian tarvitse toistaa itseään eli että kaikki on vähän sitä sun tätä  - ja olihan meillä 90-luvullakin tätä tanttalookia kera jakkujen ym. Toki varmasti nuoriso ajattelee vanhuksista, että "noi koittaa matkia meitä", mutta ei se kyllä ole niin. Olen voinut pitkään itse haaveilla jostakin jutusta, mutta sitten sukulaisnuoriso kurvaa jo nurkan takaa ohi. No mitäs siinä, toivotaan sitten samoja juttuja - ainoana erona, että minä koitan vähistä rahoistani säästää niihin pitkään. ;) Enkä raaski usein ostaa siltikään, koska paljon tärkeämpääkin ostettavaa on. 

MInä sain nuorena lahjaksi pussilakanoita, kirjoja, rahaa, koruja, tax-freesta ehkä hajuveden... Sellaista suht järkevää. Ei minulla olisi edelleenkään mitään mahdollisuuksia saada keneltäkään 200 euron laukkua LAHJANA, koska kukaan ei lähipiirissäni pidä lahjaa juttuna, joka olisi arvoltaan näin suuri. Tuo on investointi, joka jokaisen on tehtävä itse. Avustusta siihen voi pyytää. 

Itselläni ei ole lapsia, mutta olen ihmetellyt, onko 80-90-luvun nuoriso jäänyt jotenkin katkeraksi omasta lapsuudesta/nuoruudesta. Ja pyrkii siksi syytämään omalle jälkikasvulla kaikkea mahdollista. 

Oikeasti 200e lahja on sinusta jotenkin hirveän kallis? Minä olen saanut mieheltäni 400e laukun, monen sadan puhelimen ja jopa auton :o itse olen myös ostanut perheenjäsenille helposti monen sadan lahjoja..

No sehän on sinun tapasi. :) Kyllä, minusta tuo on kallis lahja, ja sellaisessa kulttuurissa olen itse elänyt, vaikka en olekaan mistään ihan köyhästä perheestä.

Itse voin hyvin antaa esim. 20-30 euron joululahjoja ihmisille, mutta olenkin tällä hetkellä työtön. Eipä se tilanne silti radikaalisti muutu töiden myötäkään, sillä ideana on muistaa ihmisiä, ei ostaa heille jotain isoja investointeja. 

Ohis...nimenomaan jokaisella on omat tapansa. Joku tekee mieluummin yhden ulkomaanmatkan vuodessa vähemmän ja käyttää siitä säästyneen rahan lahjoihin. Toinen taas säästää lahjoissa ja käyttää säästyneen rahan johonkin muuhun. 

Kuitenkin tällä hetkellä Suomessa tilanne on se, että monella ei ole mitään, mistä säästää. Ulkomaanmatkat eivät kuulu ohjelmistoon lainkaan jne. Jotenkin tässä koko keskustelussa tuntuu nyt pitkälti olevan se lähtökohtana, että monella on ekstraa, vaikka se ei silti ole tilastollisesti totta. Ei siltikään, vaikka ihmisillä menisi näennäisesti ihan hyvin, koska monilla on esim. (liian) isot asuntolainat. 

Toisaalta totta on se, että niitä, joilla taas rahaa on reippaasti, on ilmeisesti koko ajan enemmän.  Kuilu kasvaa eli rikkaat ja köyhät lisääntyvät. 

Olet ihan oikeassa, mutta tässä ketjussa on koitettu tuoda esille, että on myös niitä, joilla on rahaa ja /tai joiden läheisille kuten esim isovanhemmilla on rahaa. Nykyisin puhutaan paljon köyhyydestä, keskituloisten rahavaukeuksista jne, mutta unohdetaan, että edelleenkin on perheitä ja sukuja, joille 200 euron lahja teinille on ihan normaali lahja.

Jos siis ihmetellään merkkitavaroita lukiolaisella, niin melko varmasti tämä kuuluu hyväosaisiin.

Kuka niitä laukkuja enää edes ostaa? Ei kukaan oikeasti tyylikäs ainakaan. Ne kellä on varaa ja tietää pukeutumisesta jotain, ei osta merkkivaatteita jossa on pääosassa merkin logo..:-) Tosin, eipä voi olettaa että lukiotytöt mitään näistä oliskaan.

Olen abi ja mulla on 4 Korsin laukkua sekä yksi Vuitton. Olen niistä haaveillut vuosia ennen ostoa ja ihan normaalisti olen tehnyt töitä koko kolme lukiovuottani viikonloppuisin ja lomilla. Yhden kuukauden palkka on noin 400€, kyllähän sillä laukun ostaa jos pari aika nopeastikin😂

Vierailija kirjoitti:

Pari tyttöä hyppäsi samanlaiset laukut kädessä bussista. Eipä itsellä ollut varaa..

ootko sä jotenkin vajaaälyinen?

tässä maassa on rahaa vaikka kuinka paljon. Lukiötyttöjen vanhemmat on ne laukut tod.näk ostaneet.

tai aina mahdollisuus että tytöt itse säästäneet kesätöillä ne.

Nyt vähän valoja päälle.

Netin kiinakaupoista feikkeinä? Ei mulla ollu varaa tollasii ja ainakin kånkeita ihmiset tilaa hulluna kiinasta...

Vierailija kirjoitti:

Varmaan feikkejä. Tilattu parilla kympillä ebaysta.

Veikkaan tätä.

Voi hyvänen aika,kaikkia joku vielä ihmettelee.On nääs vanhempia ja isovanhempia ,jotka tekevät ja ovat tehneet aina tötä. Siitä saa vatineeksi rahaa ,jota voi antaa sopivassa määrin tälle yhtä ahkeralle lukiolaiselle ,joka todella puurtaa,jotta saa mieluisan ja arvostamansa opiskelupaikan.,,Että sitä rataa,,,kyllä mummi maksaa mielellään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapseni ulkovaatteet maksavat jo taaperoikäisenä satoja euroja, ei yksi Korsin laukku lukiolaisena tunnu yhtään kummalliselta. Varmasti saa haluamansa laukun, jos hoitaa hyvin koulunsa.

T: Yh-äippä

Eli siis mistä yh-äippä saa rahaa? Myymällä itseään, isovanhemmilta vai mistä? Hyvin palkatuta työstä, esim. lääkäri? Elämällä itse kitsaasti? Sehän on selvää, että kaikkea ei yh-äippä osta, jos rahaa ei vain ole. Halusi lapsi asioita miten paljon vaan. Keskustelussahan yritetään selvittää sitä, mistä se raha tulee. Ei sitä, miten moni ostaisi mitäkin.

Viittasin siis siihen, että vanhemmilta varmasti moni lukioikäinen saa rahaa, jopa yh-vanhempienkin lapset. ihmettelen sitä, kuinka ihmiset ihmettelevät "miten jollakin on varaa". Onko hyväpalkkainen työ oikeasti ihan utopiaa? Mikä estää tavoittelemasta hyväpalkkaista ammattia sen sijaan että ihmetellään "miten tolla on varaa".?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapseni ulkovaatteet maksavat jo taaperoikäisenä satoja euroja, ei yksi Korsin laukku lukiolaisena tunnu yhtään kummalliselta. Varmasti saa haluamansa laukun, jos hoitaa hyvin koulunsa.

T: Yh-äippä

Eli siis mistä yh-äippä saa rahaa? Myymällä itseään, isovanhemmilta vai mistä? Hyvin palkatuta työstä, esim. lääkäri? Elämällä itse kitsaasti? Sehän on selvää, että kaikkea ei yh-äippä osta, jos rahaa ei vain ole. Halusi lapsi asioita miten paljon vaan. Keskustelussahan yritetään selvittää sitä, mistä se raha tulee. Ei sitä, miten moni ostaisi mitäkin.

Viittasin siis siihen, että vanhemmilta varmasti moni lukioikäinen saa rahaa, jopa yh-vanhempienkin lapset. ihmettelen sitä, kuinka ihmiset ihmettelevät "miten jollakin on varaa". Onko hyväpalkkainen työ oikeasti ihan utopiaa? Mikä estää tavoittelemasta hyväpalkkaista ammattia sen sijaan että ihmetellään "miten tolla on varaa".?

Minusta tällainen aloitus kertoo yhteiskunnan polarisoitumisesta. On ihmisiä, jotka eivät tunne ketään, jolla menisi hyvin. Ei ketään, jonka lähipiirissäkään ihmisillä menisi hyvin. Hyväpalkkainen työ nimenomaan on utopiaa, koska ei tunne ketään, jolla olisi hyväpalkkainen työ tai joka olisi edes sukua kenellekään, jolla on hyväpalkkainen työ.

mitä te tällästä spekuloitte.

suomessa on rahaa ku roskaa. jollain on sitä ja jollain ei.

Vierailija kirjoitti:

Mun tyttö ei käytä Korseja tai jotein Vuittoneita. Olen opettanut sille muutaman jutun:

-kannattaa elämän fokus siirtää itsestä pois päin muihin ihmisiin. Lähimmäisen huomioiminen on tärkeää. Olemme syntyneet tänne palvelemaan muita ihmisiä ja auttamaan lähimmäistä. Ihminen joka keskittyy pelkästään itseensä voi huonosti.

-Annan joka vuosi hänelle 500e rahaa hyväntekeväisyyteen, hän saa valita kohteen. Hän ymmärtää että 500e pystyy muuttamaan jos ei maailmaa niin jonkun yksittäisen ihmisen maailman, esim. tukemalla ikäisensä tytön koulunkäyntiä.

-opetin hänelle jo pienenä Gandhin sanoman "jos ostat jotain mitä et todella tarvitse se on toiselta varastamista", meillä on vain yksi maapallo ja yhdet luonnonvarat, varastamme tulevilta sukupolvilta

-maailma on epävarma, laita ylimääräinen esim. nordnetin sijoitusinstrumentteihin.

-olisin erittäin surullinen jos tyttäreni ostaisi merkkilaukun ja laittaisi someen jotain belfieitä, tietysti tyttöni voi kapinoida ja tehdä niin mutta ei niin kauan kun hän asuu minun kattoni alla minä pystyn onneksi vielä vaikuttamaan asioihin, hän on erittäin fiksu ja tiedostava tyttö :)

Kannattaa lopettaa se huumeiden käyttö