Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten lukiolaistytöillä on varaa ostaa Michael Korsin laukkua koululaukuksi?
17.04.2018 |
Pari tyttöä hyppäsi samanlaiset laukut kädessä bussista. Eipä itsellä ollut varaa..
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua näissä on sekin, että teini-ikäisten tuotevaatimukset ovat menneet melko "vanhoiksi": samoja kamoja on nelikymppisillä. Ihmettelen vaan, mistä he mahtavat unelmoida tai mitä he mahtavat itse ostaa nelikymppisinä, kun kaikki on jo saatu.
Se siinä juuri hassua onkin, eli tanttaantuvat nuorena ja sitten alkavat varmaan leikkiä jotain teiniä viiskymppisinä?
Sitäpaitsi jos joku näkee noilla hienommilla keski-ikäisrouvilla luksusmerkkituotteita, ja samat teinareilla tai nuorilla aikuisilla, niin tottakai kuvittelevat että nuoremmilla ne ovat noloja feikkejä, vaikka olisivat aitoja. Tuotteet kokevat periaatteessa inflaation nuoremmilla.
Niinpä. Meikit on kalliita merkkejä, laukut on kalliita merkkejä, astiastot fiinejä... Jotenkin tietty nuorten hassuttelu puuttuu kokonaan. Ei tietenkään historian tarvitse toistaa itseään eli että kaikki on vähän sitä sun tätä - ja olihan meillä 90-luvullakin tätä tanttalookia kera jakkujen ym. Toki varmasti nuoriso ajattelee vanhuksista, että "noi koittaa matkia meitä", mutta ei se kyllä ole niin. Olen voinut pitkään itse haaveilla jostakin jutusta, mutta sitten sukulaisnuoriso kurvaa jo nurkan takaa ohi. No mitäs siinä, toivotaan sitten samoja juttuja - ainoana erona, että minä koitan vähistä rahoistani säästää niihin pitkään. ;) Enkä raaski usein ostaa siltikään, koska paljon tärkeämpääkin ostettavaa on.
MInä sain nuorena lahjaksi pussilakanoita, kirjoja, rahaa, koruja, tax-freesta ehkä hajuveden... Sellaista suht järkevää. Ei minulla olisi edelleenkään mitään mahdollisuuksia saada keneltäkään 200 euron laukkua LAHJANA, koska kukaan ei lähipiirissäni pidä lahjaa juttuna, joka olisi arvoltaan näin suuri. Tuo on investointi, joka jokaisen on tehtävä itse. Avustusta siihen voi pyytää.
Itselläni ei ole lapsia, mutta olen ihmetellyt, onko 80-90-luvun nuoriso jäänyt jotenkin katkeraksi omasta lapsuudesta/nuoruudesta. Ja pyrkii siksi syytämään omalle jälkikasvulla kaikkea mahdollista.
Oikeasti 200e lahja on sinusta jotenkin hirveän kallis? Minä olen saanut mieheltäni 400e laukun, monen sadan puhelimen ja jopa auton :o itse olen myös ostanut perheenjäsenille helposti monen sadan lahjoja..
No sehän on sinun tapasi. :) Kyllä, minusta tuo on kallis lahja, ja sellaisessa kulttuurissa olen itse elänyt, vaikka en olekaan mistään ihan köyhästä perheestä.
Itse voin hyvin antaa esim. 20-30 euron joululahjoja ihmisille, mutta olenkin tällä hetkellä työtön. Eipä se tilanne silti radikaalisti muutu töiden myötäkään, sillä ideana on muistaa ihmisiä, ei ostaa heille jotain isoja investointeja.
Ohis...nimenomaan jokaisella on omat tapansa. Joku tekee mieluummin yhden ulkomaanmatkan vuodessa vähemmän ja käyttää siitä säästyneen rahan lahjoihin. Toinen taas säästää lahjoissa ja käyttää säästyneen rahan johonkin muuhun.
Kuitenkin tällä hetkellä Suomessa tilanne on se, että monella ei ole mitään, mistä säästää. Ulkomaanmatkat eivät kuulu ohjelmistoon lainkaan jne. Jotenkin tässä koko keskustelussa tuntuu nyt pitkälti olevan se lähtökohtana, että monella on ekstraa, vaikka se ei silti ole tilastollisesti totta. Ei siltikään, vaikka ihmisillä menisi näennäisesti ihan hyvin, koska monilla on esim. (liian) isot asuntolainat.
Toisaalta totta on se, että niitä, joilla taas rahaa on reippaasti, on ilmeisesti koko ajan enemmän. Kuilu kasvaa eli rikkaat ja köyhät lisääntyvät.
Ei kaikilla kuulukaan olla sama tulotaso. Kuka haluaisi elää kommarivaltiossa. Lähihoitajan ei voi olettaa pystyvänsä ostamaan säännöllisesti Korsseja tai ulkomaanmatkoja. Ainakaan perheellisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua näissä on sekin, että teini-ikäisten tuotevaatimukset ovat menneet melko "vanhoiksi": samoja kamoja on nelikymppisillä. Ihmettelen vaan, mistä he mahtavat unelmoida tai mitä he mahtavat itse ostaa nelikymppisinä, kun kaikki on jo saatu.
Se siinä juuri hassua onkin, eli tanttaantuvat nuorena ja sitten alkavat varmaan leikkiä jotain teiniä viiskymppisinä?
Sitäpaitsi jos joku näkee noilla hienommilla keski-ikäisrouvilla luksusmerkkituotteita, ja samat teinareilla tai nuorilla aikuisilla, niin tottakai kuvittelevat että nuoremmilla ne ovat noloja feikkejä, vaikka olisivat aitoja. Tuotteet kokevat periaatteessa inflaation nuoremmilla.
Niinpä. Meikit on kalliita merkkejä, laukut on kalliita merkkejä, astiastot fiinejä... Jotenkin tietty nuorten hassuttelu puuttuu kokonaan. Ei tietenkään historian tarvitse toistaa itseään eli että kaikki on vähän sitä sun tätä - ja olihan meillä 90-luvullakin tätä tanttalookia kera jakkujen ym. Toki varmasti nuoriso ajattelee vanhuksista, että "noi koittaa matkia meitä", mutta ei se kyllä ole niin. Olen voinut pitkään itse haaveilla jostakin jutusta, mutta sitten sukulaisnuoriso kurvaa jo nurkan takaa ohi. No mitäs siinä, toivotaan sitten samoja juttuja - ainoana erona, että minä koitan vähistä rahoistani säästää niihin pitkään. ;) Enkä raaski usein ostaa siltikään, koska paljon tärkeämpääkin ostettavaa on.
MInä sain nuorena lahjaksi pussilakanoita, kirjoja, rahaa, koruja, tax-freesta ehkä hajuveden... Sellaista suht järkevää. Ei minulla olisi edelleenkään mitään mahdollisuuksia saada keneltäkään 200 euron laukkua LAHJANA, koska kukaan ei lähipiirissäni pidä lahjaa juttuna, joka olisi arvoltaan näin suuri. Tuo on investointi, joka jokaisen on tehtävä itse. Avustusta siihen voi pyytää.
Itselläni ei ole lapsia, mutta olen ihmetellyt, onko 80-90-luvun nuoriso jäänyt jotenkin katkeraksi omasta lapsuudesta/nuoruudesta. Ja pyrkii siksi syytämään omalle jälkikasvulla kaikkea mahdollista.
Oikeasti 200e lahja on sinusta jotenkin hirveän kallis? Minä olen saanut mieheltäni 400e laukun, monen sadan puhelimen ja jopa auton :o itse olen myös ostanut perheenjäsenille helposti monen sadan lahjoja..
No sehän on sinun tapasi. :) Kyllä, minusta tuo on kallis lahja, ja sellaisessa kulttuurissa olen itse elänyt, vaikka en olekaan mistään ihan köyhästä perheestä.
Itse voin hyvin antaa esim. 20-30 euron joululahjoja ihmisille, mutta olenkin tällä hetkellä työtön. Eipä se tilanne silti radikaalisti muutu töiden myötäkään, sillä ideana on muistaa ihmisiä, ei ostaa heille jotain isoja investointeja.
Ohis...nimenomaan jokaisella on omat tapansa. Joku tekee mieluummin yhden ulkomaanmatkan vuodessa vähemmän ja käyttää siitä säästyneen rahan lahjoihin. Toinen taas säästää lahjoissa ja käyttää säästyneen rahan johonkin muuhun.
Kuitenkin tällä hetkellä Suomessa tilanne on se, että monella ei ole mitään, mistä säästää. Ulkomaanmatkat eivät kuulu ohjelmistoon lainkaan jne. Jotenkin tässä koko keskustelussa tuntuu nyt pitkälti olevan se lähtökohtana, että monella on ekstraa, vaikka se ei silti ole tilastollisesti totta. Ei siltikään, vaikka ihmisillä menisi näennäisesti ihan hyvin, koska monilla on esim. (liian) isot asuntolainat.
Toisaalta totta on se, että niitä, joilla taas rahaa on reippaasti, on ilmeisesti koko ajan enemmän. Kuilu kasvaa eli rikkaat ja köyhät lisääntyvät.
Olet ihan oikeassa, mutta tässä ketjussa on koitettu tuoda esille, että on myös niitä, joilla on rahaa ja /tai joiden läheisille kuten esim isovanhemmilla on rahaa. Nykyisin puhutaan paljon köyhyydestä, keskituloisten rahavaukeuksista jne, mutta unohdetaan, että edelleenkin on perheitä ja sukuja, joille 200 euron lahja teinille on ihan normaali lahja.
Jos siis ihmetellään merkkitavaroita lukiolaisella, niin melko varmasti tämä kuuluu hyväosaisiin.
Yhtä lailla tässä ketjussa koitetaan tuoda esille sitä, että ei monikaan isovanhempi ole kiinnostunut antamaan 200 euron turhanpäiväisiä lahjoja lapselle. Oli sitä rahaa tai ei. Miksi? Koska monilla on kuitenkin järkeä päässä, jos teinillä ei ole. Mutta näemmä on sukuja, joissa sitä järkeä ei taida olla enää juuri kellään.
Olis itsellä ollu 8 vuotta sitten lukiossa varaa, säästöissä oli kaikista kesätöistä 2000€, lisäksi säästin aina kaikki synttärilahjarahat, jotka laitoin rahastoihin ja lisäksi tein töitä lukion ohella, josta tienasi 900€/kk, josta maksoin kirjat. Moni ostaa feikkejä mutta ei ole mikään mahdottomuus, että nuorella olisi aito laukku. Tosin siihen en ota kantaa onko järkevää tuhlailla tuollaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapseni ulkovaatteet maksavat jo taaperoikäisenä satoja euroja, ei yksi Korsin laukku lukiolaisena tunnu yhtään kummalliselta. Varmasti saa haluamansa laukun, jos hoitaa hyvin koulunsa.
T: Yh-äippä
Eli siis mistä yh-äippä saa rahaa? Myymällä itseään, isovanhemmilta vai mistä? Hyvin palkatuta työstä, esim. lääkäri? Elämällä itse kitsaasti? Sehän on selvää, että kaikkea ei yh-äippä osta, jos rahaa ei vain ole. Halusi lapsi asioita miten paljon vaan. Keskustelussahan yritetään selvittää sitä, mistä se raha tulee. Ei sitä, miten moni ostaisi mitäkin.
Viittasin siis siihen, että vanhemmilta varmasti moni lukioikäinen saa rahaa, jopa yh-vanhempienkin lapset. ihmettelen sitä, kuinka ihmiset ihmettelevät "miten jollakin on varaa". Onko hyväpalkkainen työ oikeasti ihan utopiaa? Mikä estää tavoittelemasta hyväpalkkaista ammattia sen sijaan että ihmetellään "miten tolla on varaa".?
Let's see. Itselläni molemmat vanhemmat akateemisia, toisella oli hyvin palkattu työkin, mutta äiti oli yh. Yh ei pääse kovin helposti tilanteeseen, jossa hänellä on huomattavan paljon rahaa. Toki myös lasten lukumäärä vaikuttaa asiaan, kuten sekin, miten paljon toinen osallistuu kulunkeihin. Ja tietysti on myös henkilöitä, jotka tienaavat kahden edestä. Toki jos mitään ei myöskään halua säästää, vaan Korsin laukut on tärkeämpiä mamman pikku mussukalle, niin tällöin varmasti rahaa siihen löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua näissä on sekin, että teini-ikäisten tuotevaatimukset ovat menneet melko "vanhoiksi": samoja kamoja on nelikymppisillä. Ihmettelen vaan, mistä he mahtavat unelmoida tai mitä he mahtavat itse ostaa nelikymppisinä, kun kaikki on jo saatu.
Se siinä juuri hassua onkin, eli tanttaantuvat nuorena ja sitten alkavat varmaan leikkiä jotain teiniä viiskymppisinä?
Sitäpaitsi jos joku näkee noilla hienommilla keski-ikäisrouvilla luksusmerkkituotteita, ja samat teinareilla tai nuorilla aikuisilla, niin tottakai kuvittelevat että nuoremmilla ne ovat noloja feikkejä, vaikka olisivat aitoja. Tuotteet kokevat periaatteessa inflaation nuoremmilla.
Niinpä. Meikit on kalliita merkkejä, laukut on kalliita merkkejä, astiastot fiinejä... Jotenkin tietty nuorten hassuttelu puuttuu kokonaan. Ei tietenkään historian tarvitse toistaa itseään eli että kaikki on vähän sitä sun tätä - ja olihan meillä 90-luvullakin tätä tanttalookia kera jakkujen ym. Toki varmasti nuoriso ajattelee vanhuksista, että "noi koittaa matkia meitä", mutta ei se kyllä ole niin. Olen voinut pitkään itse haaveilla jostakin jutusta, mutta sitten sukulaisnuoriso kurvaa jo nurkan takaa ohi. No mitäs siinä, toivotaan sitten samoja juttuja - ainoana erona, että minä koitan vähistä rahoistani säästää niihin pitkään. ;) Enkä raaski usein ostaa siltikään, koska paljon tärkeämpääkin ostettavaa on.
MInä sain nuorena lahjaksi pussilakanoita, kirjoja, rahaa, koruja, tax-freesta ehkä hajuveden... Sellaista suht järkevää. Ei minulla olisi edelleenkään mitään mahdollisuuksia saada keneltäkään 200 euron laukkua LAHJANA, koska kukaan ei lähipiirissäni pidä lahjaa juttuna, joka olisi arvoltaan näin suuri. Tuo on investointi, joka jokaisen on tehtävä itse. Avustusta siihen voi pyytää.
Itselläni ei ole lapsia, mutta olen ihmetellyt, onko 80-90-luvun nuoriso jäänyt jotenkin katkeraksi omasta lapsuudesta/nuoruudesta. Ja pyrkii siksi syytämään omalle jälkikasvulla kaikkea mahdollista.
Oikeasti 200e lahja on sinusta jotenkin hirveän kallis? Minä olen saanut mieheltäni 400e laukun, monen sadan puhelimen ja jopa auton :o itse olen myös ostanut perheenjäsenille helposti monen sadan lahjoja..
No sehän on sinun tapasi. :) Kyllä, minusta tuo on kallis lahja, ja sellaisessa kulttuurissa olen itse elänyt, vaikka en olekaan mistään ihan köyhästä perheestä.
Itse voin hyvin antaa esim. 20-30 euron joululahjoja ihmisille, mutta olenkin tällä hetkellä työtön. Eipä se tilanne silti radikaalisti muutu töiden myötäkään, sillä ideana on muistaa ihmisiä, ei ostaa heille jotain isoja investointeja.
Ohis...nimenomaan jokaisella on omat tapansa. Joku tekee mieluummin yhden ulkomaanmatkan vuodessa vähemmän ja käyttää siitä säästyneen rahan lahjoihin. Toinen taas säästää lahjoissa ja käyttää säästyneen rahan johonkin muuhun.
Kuitenkin tällä hetkellä Suomessa tilanne on se, että monella ei ole mitään, mistä säästää. Ulkomaanmatkat eivät kuulu ohjelmistoon lainkaan jne. Jotenkin tässä koko keskustelussa tuntuu nyt pitkälti olevan se lähtökohtana, että monella on ekstraa, vaikka se ei silti ole tilastollisesti totta. Ei siltikään, vaikka ihmisillä menisi näennäisesti ihan hyvin, koska monilla on esim. (liian) isot asuntolainat.
Toisaalta totta on se, että niitä, joilla taas rahaa on reippaasti, on ilmeisesti koko ajan enemmän. Kuilu kasvaa eli rikkaat ja köyhät lisääntyvät.
Olet ihan oikeassa, mutta tässä ketjussa on koitettu tuoda esille, että on myös niitä, joilla on rahaa ja /tai joiden läheisille kuten esim isovanhemmilla on rahaa. Nykyisin puhutaan paljon köyhyydestä, keskituloisten rahavaukeuksista jne, mutta unohdetaan, että edelleenkin on perheitä ja sukuja, joille 200 euron lahja teinille on ihan normaali lahja.
Jos siis ihmetellään merkkitavaroita lukiolaisella, niin melko varmasti tämä kuuluu hyväosaisiin.
Yhtä lailla tässä ketjussa koitetaan tuoda esille sitä, että ei monikaan isovanhempi ole kiinnostunut antamaan 200 euron turhanpäiväisiä lahjoja lapselle. Oli sitä rahaa tai ei. Miksi? Koska monilla on kuitenkin järkeä päässä, jos teinillä ei ole. Mutta näemmä on sukuja, joissa sitä järkeä ei taida olla enää juuri kellään.
Totta, mutta aloittaja puhuikin PARISTA lukiolaistytöstä eikä kaikista Suomen lukiolaistytöistä. Ja ihmetteli, miten näillä parilla tytöllä oli varaa merkkilaukkuihin.
Mitä tulee tuohon järkeen, niin omat vanhempani aikoinaan sanoivat haluavansa ilahduttaa elinaikanaan eikä vasta kuolemansa jälkeen. Eivät siis kerää mammuttimaista perintöä, joka tupsahtaa mulle heidän kuoltuaan ja vasta mun kuoltuani heidän lapsenlapsilleen. Mulla on ihan sama asenne. Haluan ilahduttaa ja auttaa läheisiäni elinaikanani enkä vasta kuolemani jälkeen. Tulee perintöä jäämään siitäkin huolimatta, että välillä haluaa toteuttaa läheistensä toiveitakin. Ehkä se ei ole järkevää, mutta ihan sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapseni ulkovaatteet maksavat jo taaperoikäisenä satoja euroja, ei yksi Korsin laukku lukiolaisena tunnu yhtään kummalliselta. Varmasti saa haluamansa laukun, jos hoitaa hyvin koulunsa.
T: Yh-äippä
Eli siis mistä yh-äippä saa rahaa? Myymällä itseään, isovanhemmilta vai mistä? Hyvin palkatuta työstä, esim. lääkäri? Elämällä itse kitsaasti? Sehän on selvää, että kaikkea ei yh-äippä osta, jos rahaa ei vain ole. Halusi lapsi asioita miten paljon vaan. Keskustelussahan yritetään selvittää sitä, mistä se raha tulee. Ei sitä, miten moni ostaisi mitäkin.
Viittasin siis siihen, että vanhemmilta varmasti moni lukioikäinen saa rahaa, jopa yh-vanhempienkin lapset. ihmettelen sitä, kuinka ihmiset ihmettelevät "miten jollakin on varaa". Onko hyväpalkkainen työ oikeasti ihan utopiaa? Mikä estää tavoittelemasta hyväpalkkaista ammattia sen sijaan että ihmetellään "miten tolla on varaa".?
Minusta tällainen aloitus kertoo yhteiskunnan polarisoitumisesta. On ihmisiä, jotka eivät tunne ketään, jolla menisi hyvin. Ei ketään, jonka lähipiirissäkään ihmisillä menisi hyvin. Hyväpalkkainen työ nimenomaan on utopiaa, koska ei tunne ketään, jolla olisi hyväpalkkainen työ tai joka olisi edes sukua kenellekään, jolla on hyväpalkkainen työ.
Perintönä köyhyys.
Vierailija kirjoitti:
Olen abi ja mulla on 4 Korsin laukkua sekä yksi Vuitton. Olen niistä haaveillut vuosia ennen ostoa ja ihan normaalisti olen tehnyt töitä koko kolme lukiovuottani viikonloppuisin ja lomilla. Yhden kuukauden palkka on noin 400€, kyllähän sillä laukun ostaa jos pari aika nopeastikin😂
Mutta eikös se palkka kulu esim. vaatteisiin, elokuviin ym.? Vai siis meneekö tämä niin, että käydään töissä, mutta silti se ei tuo vanhemmille mitään helpotusta, vaan edelleen voidaan monet menot syytää vanhemmille, jotta sitten voidaan niillä omilla rahoilla ostaa jotain oikein spesiaalia luksusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laukkukauppias nauraa paskaista naurua kun jymäytetty nirppanokka tuhlaa 500€ laukkuun jonka kustannukset on 9€ josta 3 orjalle jotka sen neuloivat kasaan menee 2€
kestävää kehitystä ja eettisiä arvoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laukkukauppias nauraa paskaista naurua kun jymäytetty nirppanokka tuhlaa 500€ laukkuun jonka kustannukset on 9€ josta 3 orjalle jotka sen neuloivat kasaan menee 2€
kestävää kehitystä ja eettisiä arvoja
Ja jos ostat Zarasta, se kolme euroa menee 30 orjalle.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika,kaikkia joku vielä ihmettelee.On nääs vanhempia ja isovanhempia ,jotka tekevät ja ovat tehneet aina tötä. Siitä saa vatineeksi rahaa ,jota voi antaa sopivassa määrin tälle yhtä ahkeralle lukiolaiselle ,joka todella puurtaa,jotta saa mieluisan ja arvostamansa opiskelupaikan.,,Että sitä rataa,,,kyllä mummi maksaa mielellään!
Sitä koulua kuuluu käydä ihan itsensä takia, eipä siitä rahnuskaa tarvitse antaa.
Joo, en oo koskaan tajunnut näitä "jos tulee hyvä arvosana, saat rahaa" -juttuja. Oisin tosin saanut aimo kasan rahaa sillä logiikalla. ;) Jokin pieni kesälomaraha on sitten eri asia (ja siinä taas ei menestystä katsota).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapseni ulkovaatteet maksavat jo taaperoikäisenä satoja euroja, ei yksi Korsin laukku lukiolaisena tunnu yhtään kummalliselta. Varmasti saa haluamansa laukun, jos hoitaa hyvin koulunsa.
T: Yh-äippä
Eli siis mistä yh-äippä saa rahaa? Myymällä itseään, isovanhemmilta vai mistä? Hyvin palkatuta työstä, esim. lääkäri? Elämällä itse kitsaasti? Sehän on selvää, että kaikkea ei yh-äippä osta, jos rahaa ei vain ole. Halusi lapsi asioita miten paljon vaan. Keskustelussahan yritetään selvittää sitä, mistä se raha tulee. Ei sitä, miten moni ostaisi mitäkin.
Viittasin siis siihen, että vanhemmilta varmasti moni lukioikäinen saa rahaa, jopa yh-vanhempienkin lapset. ihmettelen sitä, kuinka ihmiset ihmettelevät "miten jollakin on varaa". Onko hyväpalkkainen työ oikeasti ihan utopiaa? Mikä estää tavoittelemasta hyväpalkkaista ammattia sen sijaan että ihmetellään "miten tolla on varaa".?
Minusta tällainen aloitus kertoo yhteiskunnan polarisoitumisesta. On ihmisiä, jotka eivät tunne ketään, jolla menisi hyvin. Ei ketään, jonka lähipiirissäkään ihmisillä menisi hyvin. Hyväpalkkainen työ nimenomaan on utopiaa, koska ei tunne ketään, jolla olisi hyväpalkkainen työ tai joka olisi edes sukua kenellekään, jolla on hyväpalkkainen työ.
En allekirjoita. Itse tunnen ensisijaisesti ihmisiä, joilla menee hyvin. Hyvä koulutus jne. Okei, en tunne aivokirurgeja tai kansanedustajia tmv. eli mikä nyt kenenkin mittari sitten on hyväpalkkaiselle työlle. Mutta hyvätuloisuus tai kohtuullinen palkka ei tarkoita _automaattisesti_ tyhjäpäisyyttä, arvojen menettämistä jne. Sitäkin tosi lähipiirissä on nähnyt. Rahassa voi vaikka uida, mutta rahat voidaan kohdistaa järkeviin kohteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapseni ulkovaatteet maksavat jo taaperoikäisenä satoja euroja, ei yksi Korsin laukku lukiolaisena tunnu yhtään kummalliselta. Varmasti saa haluamansa laukun, jos hoitaa hyvin koulunsa.
T: Yh-äippä
Eli siis mistä yh-äippä saa rahaa? Myymällä itseään, isovanhemmilta vai mistä? Hyvin palkatuta työstä, esim. lääkäri? Elämällä itse kitsaasti? Sehän on selvää, että kaikkea ei yh-äippä osta, jos rahaa ei vain ole. Halusi lapsi asioita miten paljon vaan. Keskustelussahan yritetään selvittää sitä, mistä se raha tulee. Ei sitä, miten moni ostaisi mitäkin.
Viittasin siis siihen, että vanhemmilta varmasti moni lukioikäinen saa rahaa, jopa yh-vanhempienkin lapset. ihmettelen sitä, kuinka ihmiset ihmettelevät "miten jollakin on varaa". Onko hyväpalkkainen työ oikeasti ihan utopiaa? Mikä estää tavoittelemasta hyväpalkkaista ammattia sen sijaan että ihmetellään "miten tolla on varaa".?
Minusta tällainen aloitus kertoo yhteiskunnan polarisoitumisesta. On ihmisiä, jotka eivät tunne ketään, jolla menisi hyvin. Ei ketään, jonka lähipiirissäkään ihmisillä menisi hyvin. Hyväpalkkainen työ nimenomaan on utopiaa, koska ei tunne ketään, jolla olisi hyväpalkkainen työ tai joka olisi edes sukua kenellekään, jolla on hyväpalkkainen työ.
Perintönä köyhyys.
Juuri näin. Eikä köyhyys vain periydy vaan se vaikuttaa myös muiden ihmissuhteiden syntymiseen. Kun taloudelliset seikat alkavat määrittää, kenen kanssa ystävystyy tai muuten viettää aikaansa, syntyy juuri tällainen ilmiö, missä hyväpalkkainen työ on utopiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua näissä on sekin, että teini-ikäisten tuotevaatimukset ovat menneet melko "vanhoiksi": samoja kamoja on nelikymppisillä. Ihmettelen vaan, mistä he mahtavat unelmoida tai mitä he mahtavat itse ostaa nelikymppisinä, kun kaikki on jo saatu.
Se siinä juuri hassua onkin, eli tanttaantuvat nuorena ja sitten alkavat varmaan leikkiä jotain teiniä viiskymppisinä?
Sitäpaitsi jos joku näkee noilla hienommilla keski-ikäisrouvilla luksusmerkkituotteita, ja samat teinareilla tai nuorilla aikuisilla, niin tottakai kuvittelevat että nuoremmilla ne ovat noloja feikkejä, vaikka olisivat aitoja. Tuotteet kokevat periaatteessa inflaation nuoremmilla.
Niinpä. Meikit on kalliita merkkejä, laukut on kalliita merkkejä, astiastot fiinejä... Jotenkin tietty nuorten hassuttelu puuttuu kokonaan. Ei tietenkään historian tarvitse toistaa itseään eli että kaikki on vähän sitä sun tätä - ja olihan meillä 90-luvullakin tätä tanttalookia kera jakkujen ym. Toki varmasti nuoriso ajattelee vanhuksista, että "noi koittaa matkia meitä", mutta ei se kyllä ole niin. Olen voinut pitkään itse haaveilla jostakin jutusta, mutta sitten sukulaisnuoriso kurvaa jo nurkan takaa ohi. No mitäs siinä, toivotaan sitten samoja juttuja - ainoana erona, että minä koitan vähistä rahoistani säästää niihin pitkään. ;) Enkä raaski usein ostaa siltikään, koska paljon tärkeämpääkin ostettavaa on.
MInä sain nuorena lahjaksi pussilakanoita, kirjoja, rahaa, koruja, tax-freesta ehkä hajuveden... Sellaista suht järkevää. Ei minulla olisi edelleenkään mitään mahdollisuuksia saada keneltäkään 200 euron laukkua LAHJANA, koska kukaan ei lähipiirissäni pidä lahjaa juttuna, joka olisi arvoltaan näin suuri. Tuo on investointi, joka jokaisen on tehtävä itse. Avustusta siihen voi pyytää.
Itselläni ei ole lapsia, mutta olen ihmetellyt, onko 80-90-luvun nuoriso jäänyt jotenkin katkeraksi omasta lapsuudesta/nuoruudesta. Ja pyrkii siksi syytämään omalle jälkikasvulla kaikkea mahdollista.
Oikeasti 200e lahja on sinusta jotenkin hirveän kallis? Minä olen saanut mieheltäni 400e laukun, monen sadan puhelimen ja jopa auton :o itse olen myös ostanut perheenjäsenille helposti monen sadan lahjoja..
No sehän on sinun tapasi. :) Kyllä, minusta tuo on kallis lahja, ja sellaisessa kulttuurissa olen itse elänyt, vaikka en olekaan mistään ihan köyhästä perheestä.
Itse voin hyvin antaa esim. 20-30 euron joululahjoja ihmisille, mutta olenkin tällä hetkellä työtön. Eipä se tilanne silti radikaalisti muutu töiden myötäkään, sillä ideana on muistaa ihmisiä, ei ostaa heille jotain isoja investointeja.
Ohis...nimenomaan jokaisella on omat tapansa. Joku tekee mieluummin yhden ulkomaanmatkan vuodessa vähemmän ja käyttää siitä säästyneen rahan lahjoihin. Toinen taas säästää lahjoissa ja käyttää säästyneen rahan johonkin muuhun.
Kuitenkin tällä hetkellä Suomessa tilanne on se, että monella ei ole mitään, mistä säästää. Ulkomaanmatkat eivät kuulu ohjelmistoon lainkaan jne. Jotenkin tässä koko keskustelussa tuntuu nyt pitkälti olevan se lähtökohtana, että monella on ekstraa, vaikka se ei silti ole tilastollisesti totta. Ei siltikään, vaikka ihmisillä menisi näennäisesti ihan hyvin, koska monilla on esim. (liian) isot asuntolainat.
Toisaalta totta on se, että niitä, joilla taas rahaa on reippaasti, on ilmeisesti koko ajan enemmän. Kuilu kasvaa eli rikkaat ja köyhät lisääntyvät.
Olet ihan oikeassa, mutta tässä ketjussa on koitettu tuoda esille, että on myös niitä, joilla on rahaa ja /tai joiden läheisille kuten esim isovanhemmilla on rahaa. Nykyisin puhutaan paljon köyhyydestä, keskituloisten rahavaukeuksista jne, mutta unohdetaan, että edelleenkin on perheitä ja sukuja, joille 200 euron lahja teinille on ihan normaali lahja.
Jos siis ihmetellään merkkitavaroita lukiolaisella, niin melko varmasti tämä kuuluu hyväosaisiin.
Yhtä lailla tässä ketjussa koitetaan tuoda esille sitä, että ei monikaan isovanhempi ole kiinnostunut antamaan 200 euron turhanpäiväisiä lahjoja lapselle. Oli sitä rahaa tai ei. Miksi? Koska monilla on kuitenkin järkeä päässä, jos teinillä ei ole. Mutta näemmä on sukuja, joissa sitä järkeä ei taida olla enää juuri kellään.
Totta, mutta aloittaja puhuikin PARISTA lukiolaistytöstä eikä kaikista Suomen lukiolaistytöistä. Ja ihmetteli, miten näillä parilla tytöllä oli varaa merkkilaukkuihin.
Mitä tulee tuohon järkeen, niin omat vanhempani aikoinaan sanoivat haluavansa ilahduttaa elinaikanaan eikä vasta kuolemansa jälkeen. Eivät siis kerää mammuttimaista perintöä, joka tupsahtaa mulle heidän kuoltuaan ja vasta mun kuoltuani heidän lapsenlapsilleen. Mulla on ihan sama asenne. Haluan ilahduttaa ja auttaa läheisiäni elinaikanani enkä vasta kuolemani jälkeen. Tulee perintöä jäämään siitäkin huolimatta, että välillä haluaa toteuttaa läheistensä toiveitakin. Ehkä se ei ole järkevää, mutta ihan sama.
Aloittaja puhui joo parista, mutta faktahan kyllä on se, ettei Korsia voi edes ostaa enää, koska sitä on harvinaisen monella teinitytöllä ollut jo ikuisuus.
Lahjavero tulee isommissa jutuissa aika äkkiä vastaan. Ja tietty sit vanhuuden varalle ois hyvä olla rahaa omia sairausmenoja varten, ettei joudu jonnekin ihan surkeimpaan vaivaistaloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapseni ulkovaatteet maksavat jo taaperoikäisenä satoja euroja, ei yksi Korsin laukku lukiolaisena tunnu yhtään kummalliselta. Varmasti saa haluamansa laukun, jos hoitaa hyvin koulunsa.
T: Yh-äippä
Eli siis mistä yh-äippä saa rahaa? Myymällä itseään, isovanhemmilta vai mistä? Hyvin palkatuta työstä, esim. lääkäri? Elämällä itse kitsaasti? Sehän on selvää, että kaikkea ei yh-äippä osta, jos rahaa ei vain ole. Halusi lapsi asioita miten paljon vaan. Keskustelussahan yritetään selvittää sitä, mistä se raha tulee. Ei sitä, miten moni ostaisi mitäkin.
Viittasin siis siihen, että vanhemmilta varmasti moni lukioikäinen saa rahaa, jopa yh-vanhempienkin lapset. ihmettelen sitä, kuinka ihmiset ihmettelevät "miten jollakin on varaa". Onko hyväpalkkainen työ oikeasti ihan utopiaa? Mikä estää tavoittelemasta hyväpalkkaista ammattia sen sijaan että ihmetellään "miten tolla on varaa".?
Minusta tällainen aloitus kertoo yhteiskunnan polarisoitumisesta. On ihmisiä, jotka eivät tunne ketään, jolla menisi hyvin. Ei ketään, jonka lähipiirissäkään ihmisillä menisi hyvin. Hyväpalkkainen työ nimenomaan on utopiaa, koska ei tunne ketään, jolla olisi hyväpalkkainen työ tai joka olisi edes sukua kenellekään, jolla on hyväpalkkainen työ.
En allekirjoita. Itse tunnen ensisijaisesti ihmisiä, joilla menee hyvin. Hyvä koulutus jne. Okei, en tunne aivokirurgeja tai kansanedustajia tmv. eli mikä nyt kenenkin mittari sitten on hyväpalkkaiselle työlle. Mutta hyvätuloisuus tai kohtuullinen palkka ei tarkoita _automaattisesti_ tyhjäpäisyyttä, arvojen menettämistä jne. Sitäkin tosi lähipiirissä on nähnyt. Rahassa voi vaikka uida, mutta rahat voidaan kohdistaa järkeviin kohteisiin.
Tottakai, mutta pitääkö kaikki rahansa kohdistaa järkeviin kohteisiin? Mä laitan ylimääräisistä rahoistani 70% järkeviin kohteisiin ja 30% kaikkeen mukavaan. Miksi ihmeessä pitäisi laittaa 100% järkeviin kohteisiin? Mulla menee jo 4-6 tuollaisen merkkilaukun verran vuosittain rahaa kulkukoirien auttamiseen, joten miksi ihmeessä en voisi joskus ostaa opiskelevalle nuorelle parin sadan merkkilaukkua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapseni ulkovaatteet maksavat jo taaperoikäisenä satoja euroja, ei yksi Korsin laukku lukiolaisena tunnu yhtään kummalliselta. Varmasti saa haluamansa laukun, jos hoitaa hyvin koulunsa.
T: Yh-äippä
Eli siis mistä yh-äippä saa rahaa? Myymällä itseään, isovanhemmilta vai mistä? Hyvin palkatuta työstä, esim. lääkäri? Elämällä itse kitsaasti? Sehän on selvää, että kaikkea ei yh-äippä osta, jos rahaa ei vain ole. Halusi lapsi asioita miten paljon vaan. Keskustelussahan yritetään selvittää sitä, mistä se raha tulee. Ei sitä, miten moni ostaisi mitäkin.
Viittasin siis siihen, että vanhemmilta varmasti moni lukioikäinen saa rahaa, jopa yh-vanhempienkin lapset. ihmettelen sitä, kuinka ihmiset ihmettelevät "miten jollakin on varaa". Onko hyväpalkkainen työ oikeasti ihan utopiaa? Mikä estää tavoittelemasta hyväpalkkaista ammattia sen sijaan että ihmetellään "miten tolla on varaa".?
Minusta tällainen aloitus kertoo yhteiskunnan polarisoitumisesta. On ihmisiä, jotka eivät tunne ketään, jolla menisi hyvin. Ei ketään, jonka lähipiirissäkään ihmisillä menisi hyvin. Hyväpalkkainen työ nimenomaan on utopiaa, koska ei tunne ketään, jolla olisi hyväpalkkainen työ tai joka olisi edes sukua kenellekään, jolla on hyväpalkkainen työ.
Perintönä köyhyys.
Aukoton teoria: joku ihmettelee, miten lukiolaisella voi olla rahaa kalliiseen laukkuun, niin tästä päädytään siihen, että aloituksesta näkyy se, että perintönä köyhyys. Koska eihän sitä muuten äimistelisi, että jollain nuorella on kallis laukku. Tutkimuksen validiteetti selvästi kohdillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua näissä on sekin, että teini-ikäisten tuotevaatimukset ovat menneet melko "vanhoiksi": samoja kamoja on nelikymppisillä. Ihmettelen vaan, mistä he mahtavat unelmoida tai mitä he mahtavat itse ostaa nelikymppisinä, kun kaikki on jo saatu.
Se siinä juuri hassua onkin, eli tanttaantuvat nuorena ja sitten alkavat varmaan leikkiä jotain teiniä viiskymppisinä?
Sitäpaitsi jos joku näkee noilla hienommilla keski-ikäisrouvilla luksusmerkkituotteita, ja samat teinareilla tai nuorilla aikuisilla, niin tottakai kuvittelevat että nuoremmilla ne ovat noloja feikkejä, vaikka olisivat aitoja. Tuotteet kokevat periaatteessa inflaation nuoremmilla.
Niinpä. Meikit on kalliita merkkejä, laukut on kalliita merkkejä, astiastot fiinejä... Jotenkin tietty nuorten hassuttelu puuttuu kokonaan. Ei tietenkään historian tarvitse toistaa itseään eli että kaikki on vähän sitä sun tätä - ja olihan meillä 90-luvullakin tätä tanttalookia kera jakkujen ym. Toki varmasti nuoriso ajattelee vanhuksista, että "noi koittaa matkia meitä", mutta ei se kyllä ole niin. Olen voinut pitkään itse haaveilla jostakin jutusta, mutta sitten sukulaisnuoriso kurvaa jo nurkan takaa ohi. No mitäs siinä, toivotaan sitten samoja juttuja - ainoana erona, että minä koitan vähistä rahoistani säästää niihin pitkään. ;) Enkä raaski usein ostaa siltikään, koska paljon tärkeämpääkin ostettavaa on.
MInä sain nuorena lahjaksi pussilakanoita, kirjoja, rahaa, koruja, tax-freesta ehkä hajuveden... Sellaista suht järkevää. Ei minulla olisi edelleenkään mitään mahdollisuuksia saada keneltäkään 200 euron laukkua LAHJANA, koska kukaan ei lähipiirissäni pidä lahjaa juttuna, joka olisi arvoltaan näin suuri. Tuo on investointi, joka jokaisen on tehtävä itse. Avustusta siihen voi pyytää.
Itselläni ei ole lapsia, mutta olen ihmetellyt, onko 80-90-luvun nuoriso jäänyt jotenkin katkeraksi omasta lapsuudesta/nuoruudesta. Ja pyrkii siksi syytämään omalle jälkikasvulla kaikkea mahdollista.
Oikeasti 200e lahja on sinusta jotenkin hirveän kallis? Minä olen saanut mieheltäni 400e laukun, monen sadan puhelimen ja jopa auton :o itse olen myös ostanut perheenjäsenille helposti monen sadan lahjoja..
No sehän on sinun tapasi. :) Kyllä, minusta tuo on kallis lahja, ja sellaisessa kulttuurissa olen itse elänyt, vaikka en olekaan mistään ihan köyhästä perheestä.
Itse voin hyvin antaa esim. 20-30 euron joululahjoja ihmisille, mutta olenkin tällä hetkellä työtön. Eipä se tilanne silti radikaalisti muutu töiden myötäkään, sillä ideana on muistaa ihmisiä, ei ostaa heille jotain isoja investointeja.
Ohis...nimenomaan jokaisella on omat tapansa. Joku tekee mieluummin yhden ulkomaanmatkan vuodessa vähemmän ja käyttää siitä säästyneen rahan lahjoihin. Toinen taas säästää lahjoissa ja käyttää säästyneen rahan johonkin muuhun.
Kuitenkin tällä hetkellä Suomessa tilanne on se, että monella ei ole mitään, mistä säästää. Ulkomaanmatkat eivät kuulu ohjelmistoon lainkaan jne. Jotenkin tässä koko keskustelussa tuntuu nyt pitkälti olevan se lähtökohtana, että monella on ekstraa, vaikka se ei silti ole tilastollisesti totta. Ei siltikään, vaikka ihmisillä menisi näennäisesti ihan hyvin, koska monilla on esim. (liian) isot asuntolainat.
Toisaalta totta on se, että niitä, joilla taas rahaa on reippaasti, on ilmeisesti koko ajan enemmän. Kuilu kasvaa eli rikkaat ja köyhät lisääntyvät.
Olet ihan oikeassa, mutta tässä ketjussa on koitettu tuoda esille, että on myös niitä, joilla on rahaa ja /tai joiden läheisille kuten esim isovanhemmilla on rahaa. Nykyisin puhutaan paljon köyhyydestä, keskituloisten rahavaukeuksista jne, mutta unohdetaan, että edelleenkin on perheitä ja sukuja, joille 200 euron lahja teinille on ihan normaali lahja.
Jos siis ihmetellään merkkitavaroita lukiolaisella, niin melko varmasti tämä kuuluu hyväosaisiin.
Yhtä lailla tässä ketjussa koitetaan tuoda esille sitä, että ei monikaan isovanhempi ole kiinnostunut antamaan 200 euron turhanpäiväisiä lahjoja lapselle. Oli sitä rahaa tai ei. Miksi? Koska monilla on kuitenkin järkeä päässä, jos teinillä ei ole. Mutta näemmä on sukuja, joissa sitä järkeä ei taida olla enää juuri kellään.
Totta, mutta aloittaja puhuikin PARISTA lukiolaistytöstä eikä kaikista Suomen lukiolaistytöistä. Ja ihmetteli, miten näillä parilla tytöllä oli varaa merkkilaukkuihin.
Mitä tulee tuohon järkeen, niin omat vanhempani aikoinaan sanoivat haluavansa ilahduttaa elinaikanaan eikä vasta kuolemansa jälkeen. Eivät siis kerää mammuttimaista perintöä, joka tupsahtaa mulle heidän kuoltuaan ja vasta mun kuoltuani heidän lapsenlapsilleen. Mulla on ihan sama asenne. Haluan ilahduttaa ja auttaa läheisiäni elinaikanani enkä vasta kuolemani jälkeen. Tulee perintöä jäämään siitäkin huolimatta, että välillä haluaa toteuttaa läheistensä toiveitakin. Ehkä se ei ole järkevää, mutta ihan sama.
Aloittaja puhui joo parista, mutta faktahan kyllä on se, ettei Korsia voi edes ostaa enää, koska sitä on harvinaisen monella teinitytöllä ollut jo ikuisuus.
Lahjavero tulee isommissa jutuissa aika äkkiä vastaan. Ja tietty sit vanhuuden varalle ois hyvä olla rahaa omia sairausmenoja varten, ettei joudu jonnekin ihan surkeimpaan vaivaistaloon.
Alaikäiselle lapselleen voi ostaa ihan miten kalliin koululaukun, kengät, takin tms haluaa ilman, että sitä lasketaan osaksi lahjaveron alaista tuloa.
Alue: Aihe vapaa
Tytöillä varmaan sugardaddy, joka maksaa laukut ja muut ja saa siitä hyvästä nuorta pimpsukkarallaa.