Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten lukiolaistytöillä on varaa ostaa Michael Korsin laukkua koululaukuksi?
17.04.2018 |
Pari tyttöä hyppäsi samanlaiset laukut kädessä bussista. Eipä itsellä ollut varaa..
Kommentit (307)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua näissä on sekin, että teini-ikäisten tuotevaatimukset ovat menneet melko "vanhoiksi": samoja kamoja on nelikymppisillä. Ihmettelen vaan, mistä he mahtavat unelmoida tai mitä he mahtavat itse ostaa nelikymppisinä, kun kaikki on jo saatu.
Se siinä juuri hassua onkin, eli tanttaantuvat nuorena ja sitten alkavat varmaan leikkiä jotain teiniä viiskymppisinä?
Sitäpaitsi jos joku näkee noilla hienommilla keski-ikäisrouvilla luksusmerkkituotteita, ja samat teinareilla tai nuorilla aikuisilla, niin tottakai kuvittelevat että nuoremmilla ne ovat noloja feikkejä, vaikka olisivat aitoja. Tuotteet kokevat periaatteessa inflaation nuoremmilla.
Niinpä. Meikit on kalliita merkkejä, laukut on kalliita merkkejä, astiastot fiinejä... Jotenkin tietty nuorten hassuttelu puuttuu kokonaan. Ei tietenkään historian tarvitse toistaa itseään eli että kaikki on vähän sitä sun tätä - ja olihan meillä 90-luvullakin tätä tanttalookia kera jakkujen ym. Toki varmasti nuoriso ajattelee vanhuksista, että "noi koittaa matkia meitä", mutta ei se kyllä ole niin. Olen voinut pitkään itse haaveilla jostakin jutusta, mutta sitten sukulaisnuoriso kurvaa jo nurkan takaa ohi. No mitäs siinä, toivotaan sitten samoja juttuja - ainoana erona, että minä koitan vähistä rahoistani säästää niihin pitkään. ;) Enkä raaski usein ostaa siltikään, koska paljon tärkeämpääkin ostettavaa on.
MInä sain nuorena lahjaksi pussilakanoita, kirjoja, rahaa, koruja, tax-freesta ehkä hajuveden... Sellaista suht järkevää. Ei minulla olisi edelleenkään mitään mahdollisuuksia saada keneltäkään 200 euron laukkua LAHJANA, koska kukaan ei lähipiirissäni pidä lahjaa juttuna, joka olisi arvoltaan näin suuri. Tuo on investointi, joka jokaisen on tehtävä itse. Avustusta siihen voi pyytää.
Itselläni ei ole lapsia, mutta olen ihmetellyt, onko 80-90-luvun nuoriso jäänyt jotenkin katkeraksi omasta lapsuudesta/nuoruudesta. Ja pyrkii siksi syytämään omalle jälkikasvulla kaikkea mahdollista.
Oikeasti 200e lahja on sinusta jotenkin hirveän kallis? Minä olen saanut mieheltäni 400e laukun, monen sadan puhelimen ja jopa auton :o itse olen myös ostanut perheenjäsenille helposti monen sadan lahjoja..
No sehän on sinun tapasi. :) Kyllä, minusta tuo on kallis lahja, ja sellaisessa kulttuurissa olen itse elänyt, vaikka en olekaan mistään ihan köyhästä perheestä.
Itse voin hyvin antaa esim. 20-30 euron joululahjoja ihmisille, mutta olenkin tällä hetkellä työtön. Eipä se tilanne silti radikaalisti muutu töiden myötäkään, sillä ideana on muistaa ihmisiä, ei ostaa heille jotain isoja investointeja.
Ohis...nimenomaan jokaisella on omat tapansa. Joku tekee mieluummin yhden ulkomaanmatkan vuodessa vähemmän ja käyttää siitä säästyneen rahan lahjoihin. Toinen taas säästää lahjoissa ja käyttää säästyneen rahan johonkin muuhun.
Kuitenkin tällä hetkellä Suomessa tilanne on se, että monella ei ole mitään, mistä säästää. Ulkomaanmatkat eivät kuulu ohjelmistoon lainkaan jne. Jotenkin tässä koko keskustelussa tuntuu nyt pitkälti olevan se lähtökohtana, että monella on ekstraa, vaikka se ei silti ole tilastollisesti totta. Ei siltikään, vaikka ihmisillä menisi näennäisesti ihan hyvin, koska monilla on esim. (liian) isot asuntolainat.
Toisaalta totta on se, että niitä, joilla taas rahaa on reippaasti, on ilmeisesti koko ajan enemmän. Kuilu kasvaa eli rikkaat ja köyhät lisääntyvät.
Olet ihan oikeassa, mutta tässä ketjussa on koitettu tuoda esille, että on myös niitä, joilla on rahaa ja /tai joiden läheisille kuten esim isovanhemmilla on rahaa. Nykyisin puhutaan paljon köyhyydestä, keskituloisten rahavaukeuksista jne, mutta unohdetaan, että edelleenkin on perheitä ja sukuja, joille 200 euron lahja teinille on ihan normaali lahja.
Jos siis ihmetellään merkkitavaroita lukiolaisella, niin melko varmasti tämä kuuluu hyväosaisiin.
Yhtä lailla tässä ketjussa koitetaan tuoda esille sitä, että ei monikaan isovanhempi ole kiinnostunut antamaan 200 euron turhanpäiväisiä lahjoja lapselle. Oli sitä rahaa tai ei. Miksi? Koska monilla on kuitenkin järkeä päässä, jos teinillä ei ole. Mutta näemmä on sukuja, joissa sitä järkeä ei taida olla enää juuri kellään.
Totta, mutta aloittaja puhuikin PARISTA lukiolaistytöstä eikä kaikista Suomen lukiolaistytöistä. Ja ihmetteli, miten näillä parilla tytöllä oli varaa merkkilaukkuihin.
Mitä tulee tuohon järkeen, niin omat vanhempani aikoinaan sanoivat haluavansa ilahduttaa elinaikanaan eikä vasta kuolemansa jälkeen. Eivät siis kerää mammuttimaista perintöä, joka tupsahtaa mulle heidän kuoltuaan ja vasta mun kuoltuani heidän lapsenlapsilleen. Mulla on ihan sama asenne. Haluan ilahduttaa ja auttaa läheisiäni elinaikanani enkä vasta kuolemani jälkeen. Tulee perintöä jäämään siitäkin huolimatta, että välillä haluaa toteuttaa läheistensä toiveitakin. Ehkä se ei ole järkevää, mutta ihan sama.
Aloittaja puhui joo parista, mutta faktahan kyllä on se, ettei Korsia voi edes ostaa enää, koska sitä on harvinaisen monella teinitytöllä ollut jo ikuisuus.
Lahjavero tulee isommissa jutuissa aika äkkiä vastaan. Ja tietty sit vanhuuden varalle ois hyvä olla rahaa omia sairausmenoja varten, ettei joudu jonnekin ihan surkeimpaan vaivaistaloon.
Alaikäiselle lapselleen voi ostaa ihan miten kalliin koululaukun, kengät, takin tms haluaa ilman, että sitä lasketaan osaksi lahjaveron alaista tuloa.
Kirjoittaja puhui läheisistä, ei lapsista. Ymmärsin sen tarkoittavan ylipäänsä läheisiä.
Verottoman lahjan raja on 4999 €/3 vuotta. Tarkoittaa, että esimerkiksi isoäiti voi ostaa lapsenlapselleen 3 vuoden aikana melkein 25 parin sadan euron laukkua, isoisä saman verran, täti saman verran jne. Aika vaikeaa on saada jollain MK:n laukuilla tuo veroraja ylittymään. Tottakai sitten, jos laitetaan laukun hintaan nolla perään, aletaan puhua summista, joista voi ehkä joutua maksamaan lahjaveroakin, jos saa tuollaisen lahjan yhdeltä ihmiseltä useamman kerran kolmen vuoden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapseni ulkovaatteet maksavat jo taaperoikäisenä satoja euroja, ei yksi Korsin laukku lukiolaisena tunnu yhtään kummalliselta. Varmasti saa haluamansa laukun, jos hoitaa hyvin koulunsa.
T: Yh-äippä
Eli siis mistä yh-äippä saa rahaa? Myymällä itseään, isovanhemmilta vai mistä? Hyvin palkatuta työstä, esim. lääkäri? Elämällä itse kitsaasti? Sehän on selvää, että kaikkea ei yh-äippä osta, jos rahaa ei vain ole. Halusi lapsi asioita miten paljon vaan. Keskustelussahan yritetään selvittää sitä, mistä se raha tulee. Ei sitä, miten moni ostaisi mitäkin.
Viittasin siis siihen, että vanhemmilta varmasti moni lukioikäinen saa rahaa, jopa yh-vanhempienkin lapset. ihmettelen sitä, kuinka ihmiset ihmettelevät "miten jollakin on varaa". Onko hyväpalkkainen työ oikeasti ihan utopiaa? Mikä estää tavoittelemasta hyväpalkkaista ammattia sen sijaan että ihmetellään "miten tolla on varaa".?
Minusta tällainen aloitus kertoo yhteiskunnan polarisoitumisesta. On ihmisiä, jotka eivät tunne ketään, jolla menisi hyvin. Ei ketään, jonka lähipiirissäkään ihmisillä menisi hyvin. Hyväpalkkainen työ nimenomaan on utopiaa, koska ei tunne ketään, jolla olisi hyväpalkkainen työ tai joka olisi edes sukua kenellekään, jolla on hyväpalkkainen työ.
En allekirjoita. Itse tunnen ensisijaisesti ihmisiä, joilla menee hyvin. Hyvä koulutus jne. Okei, en tunne aivokirurgeja tai kansanedustajia tmv. eli mikä nyt kenenkin mittari sitten on hyväpalkkaiselle työlle. Mutta hyvätuloisuus tai kohtuullinen palkka ei tarkoita _automaattisesti_ tyhjäpäisyyttä, arvojen menettämistä jne. Sitäkin tosi lähipiirissä on nähnyt. Rahassa voi vaikka uida, mutta rahat voidaan kohdistaa järkeviin kohteisiin.
Tottakai, mutta pitääkö kaikki rahansa kohdistaa järkeviin kohteisiin? Mä laitan ylimääräisistä rahoistani 70% järkeviin kohteisiin ja 30% kaikkeen mukavaan. Miksi ihmeessä pitäisi laittaa 100% järkeviin kohteisiin? Mulla menee jo 4-6 tuollaisen merkkilaukun verran vuosittain rahaa kulkukoirien auttamiseen, joten miksi ihmeessä en voisi joskus ostaa opiskelevalle nuorelle parin sadan merkkilaukkua?
Ihan vaan mielenkiinnosta: mihin tuotteeseen ja mihin hintaluokkaan sanoisit nuorelle, että ei onnistu?
Elämässä saa juu ostaa luksusta ja huvitella. Mutta itse näen, että ne on juttuja, jotka ostetaan itse eikä kustanneta muilla. Siinä sitä sitten oppii jotakin rahan arvosta. Mut on kasvatettu tähän suuntaan. Sinällään se on toki vanhemman menojen kannalta se ja sama, annetaanko rahaa ruokaan ja sähkölaskuun vai Korsin laukkuun. Mutta ideologisesti se ei ole sama asia. Toki on niitäkin vanhempia, jotka maksavat kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua näissä on sekin, että teini-ikäisten tuotevaatimukset ovat menneet melko "vanhoiksi": samoja kamoja on nelikymppisillä. Ihmettelen vaan, mistä he mahtavat unelmoida tai mitä he mahtavat itse ostaa nelikymppisinä, kun kaikki on jo saatu.
Se siinä juuri hassua onkin, eli tanttaantuvat nuorena ja sitten alkavat varmaan leikkiä jotain teiniä viiskymppisinä?
Sitäpaitsi jos joku näkee noilla hienommilla keski-ikäisrouvilla luksusmerkkituotteita, ja samat teinareilla tai nuorilla aikuisilla, niin tottakai kuvittelevat että nuoremmilla ne ovat noloja feikkejä, vaikka olisivat aitoja. Tuotteet kokevat periaatteessa inflaation nuoremmilla.
Niinpä. Meikit on kalliita merkkejä, laukut on kalliita merkkejä, astiastot fiinejä... Jotenkin tietty nuorten hassuttelu puuttuu kokonaan. Ei tietenkään historian tarvitse toistaa itseään eli että kaikki on vähän sitä sun tätä - ja olihan meillä 90-luvullakin tätä tanttalookia kera jakkujen ym. Toki varmasti nuoriso ajattelee vanhuksista, että "noi koittaa matkia meitä", mutta ei se kyllä ole niin. Olen voinut pitkään itse haaveilla jostakin jutusta, mutta sitten sukulaisnuoriso kurvaa jo nurkan takaa ohi. No mitäs siinä, toivotaan sitten samoja juttuja - ainoana erona, että minä koitan vähistä rahoistani säästää niihin pitkään. ;) Enkä raaski usein ostaa siltikään, koska paljon tärkeämpääkin ostettavaa on.
MInä sain nuorena lahjaksi pussilakanoita, kirjoja, rahaa, koruja, tax-freesta ehkä hajuveden... Sellaista suht järkevää. Ei minulla olisi edelleenkään mitään mahdollisuuksia saada keneltäkään 200 euron laukkua LAHJANA, koska kukaan ei lähipiirissäni pidä lahjaa juttuna, joka olisi arvoltaan näin suuri. Tuo on investointi, joka jokaisen on tehtävä itse. Avustusta siihen voi pyytää.
Itselläni ei ole lapsia, mutta olen ihmetellyt, onko 80-90-luvun nuoriso jäänyt jotenkin katkeraksi omasta lapsuudesta/nuoruudesta. Ja pyrkii siksi syytämään omalle jälkikasvulla kaikkea mahdollista.
Oikeasti 200e lahja on sinusta jotenkin hirveän kallis? Minä olen saanut mieheltäni 400e laukun, monen sadan puhelimen ja jopa auton :o itse olen myös ostanut perheenjäsenille helposti monen sadan lahjoja..
No sehän on sinun tapasi. :) Kyllä, minusta tuo on kallis lahja, ja sellaisessa kulttuurissa olen itse elänyt, vaikka en olekaan mistään ihan köyhästä perheestä.
Itse voin hyvin antaa esim. 20-30 euron joululahjoja ihmisille, mutta olenkin tällä hetkellä työtön. Eipä se tilanne silti radikaalisti muutu töiden myötäkään, sillä ideana on muistaa ihmisiä, ei ostaa heille jotain isoja investointeja.
Ohis...nimenomaan jokaisella on omat tapansa. Joku tekee mieluummin yhden ulkomaanmatkan vuodessa vähemmän ja käyttää siitä säästyneen rahan lahjoihin. Toinen taas säästää lahjoissa ja käyttää säästyneen rahan johonkin muuhun.
Kuitenkin tällä hetkellä Suomessa tilanne on se, että monella ei ole mitään, mistä säästää. Ulkomaanmatkat eivät kuulu ohjelmistoon lainkaan jne. Jotenkin tässä koko keskustelussa tuntuu nyt pitkälti olevan se lähtökohtana, että monella on ekstraa, vaikka se ei silti ole tilastollisesti totta. Ei siltikään, vaikka ihmisillä menisi näennäisesti ihan hyvin, koska monilla on esim. (liian) isot asuntolainat.
Toisaalta totta on se, että niitä, joilla taas rahaa on reippaasti, on ilmeisesti koko ajan enemmän. Kuilu kasvaa eli rikkaat ja köyhät lisääntyvät.
Olet ihan oikeassa, mutta tässä ketjussa on koitettu tuoda esille, että on myös niitä, joilla on rahaa ja /tai joiden läheisille kuten esim isovanhemmilla on rahaa. Nykyisin puhutaan paljon köyhyydestä, keskituloisten rahavaukeuksista jne, mutta unohdetaan, että edelleenkin on perheitä ja sukuja, joille 200 euron lahja teinille on ihan normaali lahja.
Jos siis ihmetellään merkkitavaroita lukiolaisella, niin melko varmasti tämä kuuluu hyväosaisiin.
Yhtä lailla tässä ketjussa koitetaan tuoda esille sitä, että ei monikaan isovanhempi ole kiinnostunut antamaan 200 euron turhanpäiväisiä lahjoja lapselle. Oli sitä rahaa tai ei. Miksi? Koska monilla on kuitenkin järkeä päässä, jos teinillä ei ole. Mutta näemmä on sukuja, joissa sitä järkeä ei taida olla enää juuri kellään.
Totta, mutta aloittaja puhuikin PARISTA lukiolaistytöstä eikä kaikista Suomen lukiolaistytöistä. Ja ihmetteli, miten näillä parilla tytöllä oli varaa merkkilaukkuihin.
Mitä tulee tuohon järkeen, niin omat vanhempani aikoinaan sanoivat haluavansa ilahduttaa elinaikanaan eikä vasta kuolemansa jälkeen. Eivät siis kerää mammuttimaista perintöä, joka tupsahtaa mulle heidän kuoltuaan ja vasta mun kuoltuani heidän lapsenlapsilleen. Mulla on ihan sama asenne. Haluan ilahduttaa ja auttaa läheisiäni elinaikanani enkä vasta kuolemani jälkeen. Tulee perintöä jäämään siitäkin huolimatta, että välillä haluaa toteuttaa läheistensä toiveitakin. Ehkä se ei ole järkevää, mutta ihan sama.
Aloittaja puhui joo parista, mutta faktahan kyllä on se, ettei Korsia voi edes ostaa enää, koska sitä on harvinaisen monella teinitytöllä ollut jo ikuisuus.
Lahjavero tulee isommissa jutuissa aika äkkiä vastaan. Ja tietty sit vanhuuden varalle ois hyvä olla rahaa omia sairausmenoja varten, ettei joudu jonnekin ihan surkeimpaan vaivaistaloon.
Alaikäiselle lapselleen voi ostaa ihan miten kalliin koululaukun, kengät, takin tms haluaa ilman, että sitä lasketaan osaksi lahjaveron alaista tuloa.
Kirjoittaja puhui läheisistä, ei lapsista. Ymmärsin sen tarkoittavan ylipäänsä läheisiä.
Verottoman lahjan raja on 4999 €/3 vuotta. Tarkoittaa, että esimerkiksi isoäiti voi ostaa lapsenlapselleen 3 vuoden aikana melkein 25 parin sadan euron laukkua, isoisä saman verran, täti saman verran jne. Aika vaikeaa on saada jollain MK:n laukuilla tuo veroraja ylittymään. Tottakai sitten, jos laitetaan laukun hintaan nolla perään, aletaan puhua summista, joista voi ehkä joutua maksamaan lahjaveroakin, jos saa tuollaisen lahjan yhdeltä ihmiseltä useamman kerran kolmen vuoden aikana.
Näin on. Henkilö ei tosiaan maininnut lahjojen suuruutta, joten kommentti oli yleinen. Joku täällä kuitenkin mainitsi jopa auton.
lukiossa ollessani tein kompromissin; kengät kirpparilta ja rahat säästyi hienoon laukkuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän ekaluokkalaisen reppu maksoi lähemmäs 200e. Olen todella hyvä "Schulranzen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapseni ulkovaatteet maksavat jo taaperoikäisenä satoja euroja, ei yksi Korsin laukku lukiolaisena tunnu yhtään kummalliselta. Varmasti saa haluamansa laukun, jos hoitaa hyvin koulunsa.
T: Yh-äippä
Eli siis mistä yh-äippä saa rahaa? Myymällä itseään, isovanhemmilta vai mistä? Hyvin palkatuta työstä, esim. lääkäri? Elämällä itse kitsaasti? Sehän on selvää, että kaikkea ei yh-äippä osta, jos rahaa ei vain ole. Halusi lapsi asioita miten paljon vaan. Keskustelussahan yritetään selvittää sitä, mistä se raha tulee. Ei sitä, miten moni ostaisi mitäkin.
Viittasin siis siihen, että vanhemmilta varmasti moni lukioikäinen saa rahaa, jopa yh-vanhempienkin lapset. ihmettelen sitä, kuinka ihmiset ihmettelevät "miten jollakin on varaa". Onko hyväpalkkainen työ oikeasti ihan utopiaa? Mikä estää tavoittelemasta hyväpalkkaista ammattia sen sijaan että ihmetellään "miten tolla on varaa".?
Minusta tällainen aloitus kertoo yhteiskunnan polarisoitumisesta. On ihmisiä, jotka eivät tunne ketään, jolla menisi hyvin. Ei ketään, jonka lähipiirissäkään ihmisillä menisi hyvin. Hyväpalkkainen työ nimenomaan on utopiaa, koska ei tunne ketään, jolla olisi hyväpalkkainen työ tai joka olisi edes sukua kenellekään, jolla on hyväpalkkainen työ.
Perintönä köyhyys.
Juuri näin. Eikä köyhyys vain periydy vaan se vaikuttaa myös muiden ihmissuhteiden syntymiseen. Kun taloudelliset seikat alkavat määrittää, kenen kanssa ystävystyy tai muuten viettää aikaansa, syntyy juuri tällainen ilmiö, missä hyväpalkkainen työ on utopiaa.
Siis jos ei oikein ymmärrä ylihintaisten laukkujen ostelua, hyväpalkkainen työ on utopiaa? Minulle tavallisena hieman yli keskituloisena on kyllä utopiaa syytää rahoja tuotteeseen, jossa maksetaan vain sen merkistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapseni ulkovaatteet maksavat jo taaperoikäisenä satoja euroja, ei yksi Korsin laukku lukiolaisena tunnu yhtään kummalliselta. Varmasti saa haluamansa laukun, jos hoitaa hyvin koulunsa.
T: Yh-äippä
Eli siis mistä yh-äippä saa rahaa? Myymällä itseään, isovanhemmilta vai mistä? Hyvin palkatuta työstä, esim. lääkäri? Elämällä itse kitsaasti? Sehän on selvää, että kaikkea ei yh-äippä osta, jos rahaa ei vain ole. Halusi lapsi asioita miten paljon vaan. Keskustelussahan yritetään selvittää sitä, mistä se raha tulee. Ei sitä, miten moni ostaisi mitäkin.
Viittasin siis siihen, että vanhemmilta varmasti moni lukioikäinen saa rahaa, jopa yh-vanhempienkin lapset. ihmettelen sitä, kuinka ihmiset ihmettelevät "miten jollakin on varaa". Onko hyväpalkkainen työ oikeasti ihan utopiaa? Mikä estää tavoittelemasta hyväpalkkaista ammattia sen sijaan että ihmetellään "miten tolla on varaa".?
Minusta tällainen aloitus kertoo yhteiskunnan polarisoitumisesta. On ihmisiä, jotka eivät tunne ketään, jolla menisi hyvin. Ei ketään, jonka lähipiirissäkään ihmisillä menisi hyvin. Hyväpalkkainen työ nimenomaan on utopiaa, koska ei tunne ketään, jolla olisi hyväpalkkainen työ tai joka olisi edes sukua kenellekään, jolla on hyväpalkkainen työ.
En allekirjoita. Itse tunnen ensisijaisesti ihmisiä, joilla menee hyvin. Hyvä koulutus jne. Okei, en tunne aivokirurgeja tai kansanedustajia tmv. eli mikä nyt kenenkin mittari sitten on hyväpalkkaiselle työlle. Mutta hyvätuloisuus tai kohtuullinen palkka ei tarkoita _automaattisesti_ tyhjäpäisyyttä, arvojen menettämistä jne. Sitäkin tosi lähipiirissä on nähnyt. Rahassa voi vaikka uida, mutta rahat voidaan kohdistaa järkeviin kohteisiin.
Tottakai, mutta pitääkö kaikki rahansa kohdistaa järkeviin kohteisiin? Mä laitan ylimääräisistä rahoistani 70% järkeviin kohteisiin ja 30% kaikkeen mukavaan. Miksi ihmeessä pitäisi laittaa 100% järkeviin kohteisiin? Mulla menee jo 4-6 tuollaisen merkkilaukun verran vuosittain rahaa kulkukoirien auttamiseen, joten miksi ihmeessä en voisi joskus ostaa opiskelevalle nuorelle parin sadan merkkilaukkua?
Ihan vaan mielenkiinnosta: mihin tuotteeseen ja mihin hintaluokkaan sanoisit nuorelle, että ei onnistu?
Elämässä saa juu ostaa luksusta ja huvitella. Mutta itse näen, että ne on juttuja, jotka ostetaan itse eikä kustanneta muilla. Siinä sitä sitten oppii jotakin rahan arvosta. Mut on kasvatettu tähän suuntaan. Sinällään se on toki vanhemman menojen kannalta se ja sama, annetaanko rahaa ruokaan ja sähkölaskuun vai Korsin laukkuun. Mutta ideologisesti se ei ole sama asia. Toki on niitäkin vanhempia, jotka maksavat kaiken.
Riippuu täysin tuotteesta. Tietokoneessa 3800 € voisi olla se raja, jonka jälkeen keskusteltaisiin kalliimman toiveen ominaisuuksista ja niiden ominaisuuksien tarpeesta. Kännykässä raja olisi ehkä 600 € ja sen ylittävästä hinnasta keskusteltaisiin kuten tietokoneenkin kohdalla. Ulkoilujalkineet ... 300 €. Laukku, jota käyttäisi koululaukkuna eli tarve olisi lähes päivittäistä ainakin kolmen vuoden ajan ... 250-300 €. Pieni iltalaukku, jota käyttäisi lähinnä vain juhlissa...100 €.
Kun kyse on nuoresta (16+) eikä enää lapsesta, pidän hintarajana samoja summia kuin mitä pidän omien hankintojenikin kohdalla.
Tähän on kuitenkin sanottava, että en osta lapsilleni kaikkea mitä he haluavat ja ihan milloin haluavat. Välttämättömät asiat ostetaan vain tarpeeseen ja sitten synttäri- ja joululahjoiksi saavat jotain tarpeetontakin, jos sellaisia haluavat. Tiedän perheitä, joissa teinit shoppailevat joka kuukausi jotain uutta, mutta meillä ei toimita niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapseni ulkovaatteet maksavat jo taaperoikäisenä satoja euroja, ei yksi Korsin laukku lukiolaisena tunnu yhtään kummalliselta. Varmasti saa haluamansa laukun, jos hoitaa hyvin koulunsa.
T: Yh-äippä
Eli siis mistä yh-äippä saa rahaa? Myymällä itseään, isovanhemmilta vai mistä? Hyvin palkatuta työstä, esim. lääkäri? Elämällä itse kitsaasti? Sehän on selvää, että kaikkea ei yh-äippä osta, jos rahaa ei vain ole. Halusi lapsi asioita miten paljon vaan. Keskustelussahan yritetään selvittää sitä, mistä se raha tulee. Ei sitä, miten moni ostaisi mitäkin.
Viittasin siis siihen, että vanhemmilta varmasti moni lukioikäinen saa rahaa, jopa yh-vanhempienkin lapset. ihmettelen sitä, kuinka ihmiset ihmettelevät "miten jollakin on varaa". Onko hyväpalkkainen työ oikeasti ihan utopiaa? Mikä estää tavoittelemasta hyväpalkkaista ammattia sen sijaan että ihmetellään "miten tolla on varaa".?
Minusta tällainen aloitus kertoo yhteiskunnan polarisoitumisesta. On ihmisiä, jotka eivät tunne ketään, jolla menisi hyvin. Ei ketään, jonka lähipiirissäkään ihmisillä menisi hyvin. Hyväpalkkainen työ nimenomaan on utopiaa, koska ei tunne ketään, jolla olisi hyväpalkkainen työ tai joka olisi edes sukua kenellekään, jolla on hyväpalkkainen työ.
En allekirjoita. Itse tunnen ensisijaisesti ihmisiä, joilla menee hyvin. Hyvä koulutus jne. Okei, en tunne aivokirurgeja tai kansanedustajia tmv. eli mikä nyt kenenkin mittari sitten on hyväpalkkaiselle työlle. Mutta hyvätuloisuus tai kohtuullinen palkka ei tarkoita _automaattisesti_ tyhjäpäisyyttä, arvojen menettämistä jne. Sitäkin tosi lähipiirissä on nähnyt. Rahassa voi vaikka uida, mutta rahat voidaan kohdistaa järkeviin kohteisiin.
Tottakai, mutta pitääkö kaikki rahansa kohdistaa järkeviin kohteisiin? Mä laitan ylimääräisistä rahoistani 70% järkeviin kohteisiin ja 30% kaikkeen mukavaan. Miksi ihmeessä pitäisi laittaa 100% järkeviin kohteisiin? Mulla menee jo 4-6 tuollaisen merkkilaukun verran vuosittain rahaa kulkukoirien auttamiseen, joten miksi ihmeessä en voisi joskus ostaa opiskelevalle nuorelle parin sadan merkkilaukkua?
Ihan vaan mielenkiinnosta: mihin tuotteeseen ja mihin hintaluokkaan sanoisit nuorelle, että ei onnistu?
Elämässä saa juu ostaa luksusta ja huvitella. Mutta itse näen, että ne on juttuja, jotka ostetaan itse eikä kustanneta muilla. Siinä sitä sitten oppii jotakin rahan arvosta. Mut on kasvatettu tähän suuntaan. Sinällään se on toki vanhemman menojen kannalta se ja sama, annetaanko rahaa ruokaan ja sähkölaskuun vai Korsin laukkuun. Mutta ideologisesti se ei ole sama asia. Toki on niitäkin vanhempia, jotka maksavat kaiken.
Riippuu täysin tuotteesta. Tietokoneessa 3800 € voisi olla se raja, jonka jälkeen keskusteltaisiin kalliimman toiveen ominaisuuksista ja niiden ominaisuuksien tarpeesta. Kännykässä raja olisi ehkä 600 € ja sen ylittävästä hinnasta keskusteltaisiin kuten tietokoneenkin kohdalla. Ulkoilujalkineet ... 300 €. Laukku, jota käyttäisi koululaukkuna eli tarve olisi lähes päivittäistä ainakin kolmen vuoden ajan ... 250-300 €. Pieni iltalaukku, jota käyttäisi lähinnä vain juhlissa...100 €.
Kun kyse on nuoresta (16+) eikä enää lapsesta, pidän hintarajana samoja summia kuin mitä pidän omien hankintojenikin kohdalla.
Tähän on kuitenkin sanottava, että en osta lapsilleni kaikkea mitä he haluavat ja ihan milloin haluavat. Välttämättömät asiat ostetaan vain tarpeeseen ja sitten synttäri- ja joululahjoiksi saavat jotain tarpeetontakin, jos sellaisia haluavat. Tiedän perheitä, joissa teinit shoppailevat joka kuukausi jotain uutta, mutta meillä ei toimita niin.
Joo, itse taasen näen niin, että aikuisella on oikeus korkeampiin haaveisiin omilla rahoillaan. Lapsi voi ostaa sitten kalliiimpia juttuja, kun niihin on pätäkkää.
Muuten, tietokone 3800 e?! Kääks, mä ostin viime kesänä MacBook Pron, ja tässä on 3 vuoden protectionit ym. "turhaa". Hintaa 2500 e eli järkky hinta (jotain pientä alea hinta tais jo sisältääkin), mutta eikö tuolla 3800 eurolla mennä jo kuuhun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapseni ulkovaatteet maksavat jo taaperoikäisenä satoja euroja, ei yksi Korsin laukku lukiolaisena tunnu yhtään kummalliselta. Varmasti saa haluamansa laukun, jos hoitaa hyvin koulunsa.
T: Yh-äippä
Eli siis mistä yh-äippä saa rahaa? Myymällä itseään, isovanhemmilta vai mistä? Hyvin palkatuta työstä, esim. lääkäri? Elämällä itse kitsaasti? Sehän on selvää, että kaikkea ei yh-äippä osta, jos rahaa ei vain ole. Halusi lapsi asioita miten paljon vaan. Keskustelussahan yritetään selvittää sitä, mistä se raha tulee. Ei sitä, miten moni ostaisi mitäkin.
Viittasin siis siihen, että vanhemmilta varmasti moni lukioikäinen saa rahaa, jopa yh-vanhempienkin lapset. ihmettelen sitä, kuinka ihmiset ihmettelevät "miten jollakin on varaa". Onko hyväpalkkainen työ oikeasti ihan utopiaa? Mikä estää tavoittelemasta hyväpalkkaista ammattia sen sijaan että ihmetellään "miten tolla on varaa".?
Minusta tällainen aloitus kertoo yhteiskunnan polarisoitumisesta. On ihmisiä, jotka eivät tunne ketään, jolla menisi hyvin. Ei ketään, jonka lähipiirissäkään ihmisillä menisi hyvin. Hyväpalkkainen työ nimenomaan on utopiaa, koska ei tunne ketään, jolla olisi hyväpalkkainen työ tai joka olisi edes sukua kenellekään, jolla on hyväpalkkainen työ.
En allekirjoita. Itse tunnen ensisijaisesti ihmisiä, joilla menee hyvin. Hyvä koulutus jne. Okei, en tunne aivokirurgeja tai kansanedustajia tmv. eli mikä nyt kenenkin mittari sitten on hyväpalkkaiselle työlle. Mutta hyvätuloisuus tai kohtuullinen palkka ei tarkoita _automaattisesti_ tyhjäpäisyyttä, arvojen menettämistä jne. Sitäkin tosi lähipiirissä on nähnyt. Rahassa voi vaikka uida, mutta rahat voidaan kohdistaa järkeviin kohteisiin.
Tottakai, mutta pitääkö kaikki rahansa kohdistaa järkeviin kohteisiin? Mä laitan ylimääräisistä rahoistani 70% järkeviin kohteisiin ja 30% kaikkeen mukavaan. Miksi ihmeessä pitäisi laittaa 100% järkeviin kohteisiin? Mulla menee jo 4-6 tuollaisen merkkilaukun verran vuosittain rahaa kulkukoirien auttamiseen, joten miksi ihmeessä en voisi joskus ostaa opiskelevalle nuorelle parin sadan merkkilaukkua?
Ihan vaan mielenkiinnosta: mihin tuotteeseen ja mihin hintaluokkaan sanoisit nuorelle, että ei onnistu?
Elämässä saa juu ostaa luksusta ja huvitella. Mutta itse näen, että ne on juttuja, jotka ostetaan itse eikä kustanneta muilla. Siinä sitä sitten oppii jotakin rahan arvosta. Mut on kasvatettu tähän suuntaan. Sinällään se on toki vanhemman menojen kannalta se ja sama, annetaanko rahaa ruokaan ja sähkölaskuun vai Korsin laukkuun. Mutta ideologisesti se ei ole sama asia. Toki on niitäkin vanhempia, jotka maksavat kaiken.
Riippuu täysin tuotteesta. Tietokoneessa 3800 € voisi olla se raja, jonka jälkeen keskusteltaisiin kalliimman toiveen ominaisuuksista ja niiden ominaisuuksien tarpeesta. Kännykässä raja olisi ehkä 600 € ja sen ylittävästä hinnasta keskusteltaisiin kuten tietokoneenkin kohdalla. Ulkoilujalkineet ... 300 €. Laukku, jota käyttäisi koululaukkuna eli tarve olisi lähes päivittäistä ainakin kolmen vuoden ajan ... 250-300 €. Pieni iltalaukku, jota käyttäisi lähinnä vain juhlissa...100 €.
Kun kyse on nuoresta (16+) eikä enää lapsesta, pidän hintarajana samoja summia kuin mitä pidän omien hankintojenikin kohdalla.
Tähän on kuitenkin sanottava, että en osta lapsilleni kaikkea mitä he haluavat ja ihan milloin haluavat. Välttämättömät asiat ostetaan vain tarpeeseen ja sitten synttäri- ja joululahjoiksi saavat jotain tarpeetontakin, jos sellaisia haluavat. Tiedän perheitä, joissa teinit shoppailevat joka kuukausi jotain uutta, mutta meillä ei toimita niin.
Joo, itse taasen näen niin, että aikuisella on oikeus korkeampiin haaveisiin omilla rahoillaan. Lapsi voi ostaa sitten kalliiimpia juttuja, kun niihin on pätäkkää.
Muuten, tietokone 3800 e?! Kääks, mä ostin viime kesänä MacBook Pron, ja tässä on 3 vuoden protectionit ym. "turhaa". Hintaa 2500 e eli järkky hinta (jotain pientä alea hinta tais jo sisältääkin), mutta eikö tuolla 3800 eurolla mennä jo kuuhun?
Mä taas ajattelen niin, että jos nuori tekee sillä tuotteella samaa kuin aikuinenkin, ei ole mitään syytä ostaa nuorelle yhtään huonompaa kuin aikuisellekaan. Meillä on ollut jopa niin, että toisella lapsella on ollut kalliimpi tietokone kuin mulla itselläni (vaikka teen töitä tietokoneellani), koska hänen harrastuksensa on ollut valokuvaus, digitaalinen kuvankäsittely (joka muuten vaati tonnin ohjelmiston koneen lisäksi) sekä elokuvien teko tietokoneella. Nyt hän on jo aikuinen ja teki harrastuksestaan itselleen myös ammatin.
Voi hassata rahansa ja aikansa vaikka vauva.fi:hin ja muuhun roskaan tai sitten säästää tavoitteellisesti. Ja monilla on varakkaita sukulaisia ja kummitätejä.
Kaikki mikä näyttää Michael Korsilta ei aina ole sitä, vaan made in China. Laukussa lukee Michael Korps.
No pääasia, että kadehtimisen aiheita riittää. Sehän on sinulle elinehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika laaja on hintahaitari noissa Michael Korsin laukuissa. Kallein on 18 000 dollaria, ja halvin siinä satasen kieppeillä. Näitä 400 dollaria ja alle saa alennusmyynneistä joitakin malleja hyvinkin halvalla. Kannatta ottaa huomioon, että outleteissa myytävät laukut voivat olla ihan eri laatua, ja ne on tehty varta vasten outleteihin myyntiin, eli eivät ole olleet "normaalissa" myynnissä. Eli kaikki mitä outleteissa myydään, ei ole jäännöseriä, vaan ovat outleteihin tehtyä tavaraa. Itse en osta outleteista koskaan mitään, vaan ostan alennusmyynneistä merkittävistä tavarataloista, tai merkkiliikkeen nettikaupoista.
According to a Goldman Sachs' report, Coach, followed by Michael Kors, is the most "well-owned" brand among girls in the age group of 13 to 29. The two brands are highly accessible to the masses due to their presence in thousands of department, retail, and outlet stores.
-Elatuslahja myös aikuiselle lapselle on verovapaa, edellyttäen, että lahjan antaja maksaa suoraan laskuja tai tavaraa, eikä anna rahaa. Eli voit verovapaasti maksaa aikuisen lapsesi vuokrat, mutta et antaa rahaa vuokran maksuun. Voit ostaa uudet keittiökalusteet, mutta et antaa rahaa niihin. Jne. Mitään ikärajaa tälle ei ole.
Eli koululaukut ja muut voi ostaa verovapaasti myös aikuiselle lapselle. Ei niin, että ne yleensä lähelläkään verollisesta rajaa olisivat muutenkaan.
Koulutus Suomessa periytyy, joten lukiolaisella on todennäköisesti koulutetut vanhemmat, joilla on keskimäärin parempi palkka ja vähemmän työttömyyttä kuin muilla. Lukiolaisen vanhemmat ovat myös yleensä jo tukevasti keski-iässä, eli palkka on jo noussut korkeimpaan kohtaansa, asunto on maksettu tai ainakin ollaan jo ihan turvallisella puolella, eikä suuria huolia ole. Jopa avioerot ja niistä johtuvat ongelmat ovat tilastollisesti korkeasti koulutetuilla harvinaisempia kuin muilla.
Joten ei ole mitenkään harvinaista, että lukiolaisen kodissa asiat ovat taloudellisesti ihan hyvin. Eikä joku kohtuuhintainen nahkalaukku ole mikään kovin ihmeellinen ostos. Eihän Korsissa mistään merkistä makseta, mistä muka saa oikeasti hyvästä nahkasta tehtyjä nahkalaukkuja olennaisesti halvemmalla? Itselläni ei noita ole, mutta jos tytär haluaisi, voisin ihan hyvin ostaa, enkä paheksuisi. Amerikassa tuo on ihan sellainen peruslaukku, jota löytyy kaikenlaisilta ihmisiltä. Ei kallis, ei öky tai mitään sellaista.
Enkä oikein usko noihin materialismin paheksujiin. Meillä on kaikilla omat mustat pisteemme. Joku ostaa mieleisiä käsilaukkuja, jonkun kaikki urheiluvarusteet ovat merkkitavaraa, jollekin musikkilaitteiden hifistely on tärkeää. Turha paheksua erilaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ostin täällä kerran yhden laukun kirpparilta 50 sentillä. Se oli sellaisessa laatikossa kirpparin ulkopuolella, kun se oli lopettamassa. Ajattelin, kun oli ihan uusikin, että teinpä hyvät kaupat. No en tehnyt, laukku hajosi parin viikon päästä. Olen tyylikkäästi pukeutuva ja yleensä ostan vaan laatua ja uutena, voin silti ihan hyvin ostaa tavaraa myös käytettynä esim. fb-kirppareilta. Missään vaatteessa tai tavarassa ei ole näkyviä logoja.
Noh... kuinkas sitten kävikään. Kävelin kadulla uuden laukkuni kanssa ja aloin ihmetellä tuijotusta ja yhdellä mimmillä kirjaimellisesti leuat loksahti auki. Aloin oivaltaa, että laukkuni on jonkun luksusmerkin feikki... Onko se joku Balenciaka vai mikä nyt onkaan, mutta sellainen logoton punoslaukku se oli (ruskea). Tajusin, katseiden määrästä, että sitähän ne hakee, jotka ostaa luksuslaukkuja (mitä MK ei tosiaankaan ole). Surullista.
Käsilaukkubrändejä on paljon, ja näistä jokaiselle löytyy varmasti mieleinen laukku hinnaltaankin. Yksi tavaratalo myy n. 80 erilaista laukkumerkkiä, johon ei sisälly luksusmerkit, ja toinen tavaratalo myy yli 200 erilaista laukkumerkkiä, ja mukana on myös luksusmerkkejä. Sitten on luksustavaratalo joka myy etupäässä luksusmerkkejä, mutta toki joukossa on myös halvempiakin merkkejä (Tory Burch, Rebecca Minkoff, Marc Jacobs, Longchamps, Kate Spade jne.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika,kaikkia joku vielä ihmettelee.On nääs vanhempia ja isovanhempia ,jotka tekevät ja ovat tehneet aina tötä. Siitä saa vatineeksi rahaa ,jota voi antaa sopivassa määrin tälle yhtä ahkeralle lukiolaiselle ,joka todella puurtaa,jotta saa mieluisan ja arvostamansa opiskelupaikan.,,Että sitä rataa,,,kyllä mummi maksaa mielellään!
Sitä koulua kuuluu käydä ihan itsensä takia, eipä siitä rahnuskaa tarvitse antaa.
Joo, en oo koskaan tajunnut näitä "jos tulee hyvä arvosana, saat rahaa" -juttuja. Oisin tosin saanut aimo kasan rahaa sillä logiikalla. ;) Jokin pieni kesälomaraha on sitten eri asia (ja siinä taas ei menestystä katsota).
Se imitoi monia aloja aikuisten elämässä = saavutat tuloksia, saat bonuksen. Ja auttaa nuorta ottamaan ohjat omasta taloudestaan.
Alue: Aihe vapaa
Kirjoittaja puhui läheisistä, ei lapsista. Ymmärsin sen tarkoittavan ylipäänsä läheisiä.