Uusi laki: Saikuttelijan saa irtisanoa ja palkata tilalle toisen :) MITÄS TYKKÄÄTTE?
Hallitus madaltaa pienyrittäjien (alle 20 työntekijää) kynnystä rekrytoida lisää ihmisiä uudella lailla. Enää alle 20 työntekijän työnantaja ei ole automaattisesti naimisissa työntekijöidensä kanssa, vaan voi irtisanoa näitä, jos työntekijä on yrittäjälle liiallinen rasite. Tällainen tilanne voi syntyä esim. työntekijän sairastellessa niin, että siitä syntyy työnantajalle huomattavaa haittaa.
Tämä on työttömien kannalta hyvä juttu, koska nyt työkykyisillä on mahdollisuus päästä töihin ns. saikuttajien tilalle. :)
Kerrankin fiksuja tekoja hallitukselta! Peukutan!
Kommentit (263)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, tämä ei koske teitä pitkäaikaissairaita jotka joutuvat olemaan viikosta muutamaan kuukauteen poissa, silloin saa vielä helposti sijaisen. Eikä niitä, jotka sairastuvat kuumeeseen/flunssaan/mihinlie kerran tai kaksi vuodessa.
Tämä koskee niitä, jotka saikuttaa jos sattuu työpäivä epämieluisaan ajankohtaan (esim loma-aikoihin), tai saikuttavat järjestelmällisesti perjantait tai maanantait. Tai ihan millä syyllä tahansa hakevat saikkua monta kertaa kuukaudessa. Sijaista on hankala saada yhdeksi päiväksi nopealla aikataululla.
Saikkulapussa on sairauden syy tai edes se koodi. Syöpä/leikkaus/tmv ovat ymmärrettäviä, jokamaanantainen ripuli ei. Jos olet hyvä työntekijä niin ei sinua korvata satunnaisen parin viikon saikun takia.
Osa työnantajista varmasti käyttää tätä väärin. Uhkailee potkuilla, jos kehtaa norossa saikuttaa.
Tee niin tai näin, niin väärintekijöitä löytyy aina kummaltakin puolen. Ja siltikin nää on vähemmistössä. Senpä takia vois miettiä, jonkinlaisia maksusuunnitelmia.
Vaikkapa sais puolet palkasta saikulla tietyn aikaa ja viikon parin päästä tippuis päivärahoille/ei sais mitään. Eri sairauksissa olisi erilaiset ajat, kun murtumat ei viikossa hellitä, kuten norossa.
Enemmän vastuuta työntekijöille sairaslomistaan (säästöt) ja samalla kuitenkin pitäs vahtia, ettei kukaan mene puolikuntoisena töihin.
Kukaan työnantaja ei ala etsimään uutta työntekijää vain siksi että joku on pari päivää noroviruksen tai flunssan takia poissa pari kertaa vuodessa.
Se uuden rekrtyointi ja perehdyttäminen ei ole halpaa tai helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras uutinen aikoihin. Olen usein keskustellut aiheesta ja lähes aina ihmiset on puhunu pienyrittäjien palkkaamisen vaikeuksista ja riskeistä. On ihmetelty että miks ei oteta mallia esim Australiasta missä työnantaja voi palkata töihin vaikka 1 päiväksi jos tarve on ilman kauheeta byrokratiaa. No nytkö se tapahtuu, tai ainakin helpottaa ihmiset alkavat moittia hallitusta. Mitä ihmettä? Tässä ei ole kuin kiitettävää että jotain järkevääkin osataan kerranki tehdä.
Suomessahan on täysin mahdollista palkata työntekijä töihin vaikka yhdeksi päiväksi, eikä tämä edes ole mitenkään epätyypillistä. Esimerkkinä mainittakoon vaikka sosiaali- ja terveysala, jolle on hyvinkin tyypillistä palkata keikkatyöntekijöitä hyvinkin lyhyisiin työsuhteisiin. Ja, jos työnantaja ei halua ryhtyä tällaiseen palkkausmalliin, hän voi palkata työntekijän nollasopimuksella.
Ja koska tämä alkaa Suomessa olla yhä tavallisempaa, se tarkoittaa sitä, että entistä harvemmalla on mahdollisuus päästä kiinni pidempiaikaisiin määräaikaisuuksiin, saati toistaiseksi voimassaoleviin työsuhteisiin. Yhä useampi elää yhä pidempään työttömyys tavalla tai toisella osana elämäänsä, joko jaksottaisina kausina, tai käytännössä vakiintuneena, jolloin työnteosta huolimatta osa, tai jopa valtaosa ansioista nostetaan työttömyystukena.
Käytännössä tällainen työkulttuuri tarkoittaa sitä, että meille tulee - ja on jo tullut - työväen luokka, jolla ei työnteosta huolimatta ole ostovoimaa eikä mitään tukevaa pohjaa, mille rakentaa omaa elämäänsä.
Sen takiahan niitä nollasopimuksia tehdään, kun esim just jatkuvasti saikuttelevaa työntekijää ei ole voinut irtisanoa.
Nyt työnantajat ehkä uskaltaa helpommin palkata ihan tuntisopimuksella, kun työntekijän voi irtisanoa jos se sattuu "sairastumaan" aina sopivasti just kiireiseen aikaan, parhaaseen loma-aikaan ja muutenkin melkein joka maanantai tai perjantai.
Jos sairastuu pitkäaikaista poissaoloa vaativaan sairauteen, talous voi romahtaa ilman työpaikan menetystäkin. Kiva saada toipilaana irtisanominen käteen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä laki saattaa kääntyä pienyrittäjien haitaksi.
Tilastollisesti lusmuja on työntekijöistä 2-5%, joiden irtisanomisesta tulee nyt näppärämpää.
Jo tähän asti isot firmat ovat houkutelleet kovimpia asiantuntijoita vakaampina työpaikkoina ja usein parempien etenemis- ja koulutusmahdollisuuksien kautta. Nyt pikkufirmasta voi saada kaiken lisäksi helpommin kenkää kuin suuremmasta yrityksestä.
Kuka haluaa tai uskaltaa enää mennä pienyritykseen töihin?
Noo, isoja firmoja on muutama hassu prosentti kaikista. Kyllä sieltä jokunen jää yli.
Ja ainakin it-alalla pienemmät firmat ovat yleensä halutuimpia työnantajia. Niissä kun saa tehdä muutakin kuin sitä peruskoodaamista.
No mikä ettei. Kauan ne saikuttelijat on saaneetkin lusmuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras uutinen aikoihin. Olen usein keskustellut aiheesta ja lähes aina ihmiset on puhunu pienyrittäjien palkkaamisen vaikeuksista ja riskeistä. On ihmetelty että miks ei oteta mallia esim Australiasta missä työnantaja voi palkata töihin vaikka 1 päiväksi jos tarve on ilman kauheeta byrokratiaa. No nytkö se tapahtuu, tai ainakin helpottaa ihmiset alkavat moittia hallitusta. Mitä ihmettä? Tässä ei ole kuin kiitettävää että jotain järkevääkin osataan kerranki tehdä.
Suomessahan on täysin mahdollista palkata työntekijä töihin vaikka yhdeksi päiväksi, eikä tämä edes ole mitenkään epätyypillistä. Esimerkkinä mainittakoon vaikka sosiaali- ja terveysala, jolle on hyvinkin tyypillistä palkata keikkatyöntekijöitä hyvinkin lyhyisiin työsuhteisiin. Ja, jos työnantaja ei halua ryhtyä tällaiseen palkkausmalliin, hän voi palkata työntekijän nollasopimuksella.
Ja koska tämä alkaa Suomessa olla yhä tavallisempaa, se tarkoittaa sitä, että entistä harvemmalla on mahdollisuus päästä kiinni pidempiaikaisiin määräaikaisuuksiin, saati toistaiseksi voimassaoleviin työsuhteisiin. Yhä useampi elää yhä pidempään työttömyys tavalla tai toisella osana elämäänsä, joko jaksottaisina kausina, tai käytännössä vakiintuneena, jolloin työnteosta huolimatta osa, tai jopa valtaosa ansioista nostetaan työttömyystukena.
Käytännössä tällainen työkulttuuri tarkoittaa sitä, että meille tulee - ja on jo tullut - työväen luokka, jolla ei työnteosta huolimatta ole ostovoimaa eikä mitään tukevaa pohjaa, mille rakentaa omaa elämäänsä.
Sen takiahan niitä nollasopimuksia tehdään, kun esim just jatkuvasti saikuttelevaa työntekijää ei ole voinut irtisanoa.
Nyt työnantajat ehkä uskaltaa helpommin palkata ihan tuntisopimuksella, kun työntekijän voi irtisanoa jos se sattuu "sairastumaan" aina sopivasti just kiireiseen aikaan, parhaaseen loma-aikaan ja muutenkin melkein joka maanantai tai perjantai.
Nollasopimushan on siitä kätevä, että työnantajan ei tarvitse sitoutua käytännössä lainkaan työntekijäänsä. Siksi sitä käytetäänkin nykyisin niin paljon, ja siksipä meillä on entistä suurempi joukko työntekijöitä, joiden pääasiallisen "palkan" maksaa valtio sosiaalitukina palkan oheen. Ei tämä ole mikään hupisaikuttelijoiden aiheuttama ilmiö, vaan yksinkertaisesti mahdollisuus, johon yritykset ovat hanakasti tarttuneet. Ja tällaisina mahdollisuuksina näen myös nämä tulevat heikennykset, eli en usko, että ainoastaan hupisaikuttelijat olisivat tähtäimessä. Käytännössähän tämä antaa yrityksille (ja 20 työntekijän yritys on aika iso otanta Suomen mittakaavassa) vain vapaammat kädet irtisanoa, mikä taas tarkoittaa vielä lisää epävarmuutta työntekijöille.
Puhumattakaan tästä alle 30-vuotiaiden perusteettomista määräaikaisuuksista, joiden pitäisi parantaa työllisyyttä. Alle kolmekymmenvuotiailla on jo nyt vaikeuksia päästä työelämään, ja roikkuvat pitkäänkin osa-aikaisten, määräaikaisten ja nollasopimusten varassa. Tämä "parannus" tarkoittaisi ainoastaan sitä, että alle kolmekymmentävuotiaille olisi tarjolla entistä enemmän epävarmuutta, eikä se todennäköisesti tule nostamaan ostovoimaa yhtään sen enempää kuin mitä se nykyiselläänkään on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hyvä. Tiedän monia jotka saikuttavat säännöllisesti vähintään 60 pv joka vuosi. Sellasten kuuluu jo hakea eläkkeelle tai kuntoutukseen. Ratkaistava suuret poissaolot.
Tuolla poissaolomäärällä kannattaa jo miettiä, missä on vika. Jos esim flunssaista / ripulista kärsivää painostetaan kovasti töihin, niin voi olla ihan työilmapiirissä se syy, miksi noin paljon tulee poissaoloja.
...ripulista kärsivää painostetaan kovasti töihin..., ootko ihan tosissasi????
Ihan oikein. Jos saa vakavan infektion, syövän, rajun vatsataudin yms, niin on tottakai ymmärrettävää, että on saikulla. Mutta suurin osa eniten sairastelijoista on perusterveitä elämäntapa-saikuttelijoita, joilla ei ole mitään työmoraalia. Tätä sitten selitetään sillä ettei haluta mennä muka muita tartuttamaan yms. Joillain pelkkä kurkun karheus riittää siihen, että jäädään kotiin. Osa vaan on laiskoja ja Suomessa saa liian hyvin rahaa näistä jatkuvista pikkusaikuista. Kun itse tekee kolmen ihmisen työt näiden jatkuvasti sairaana olevien perusterveiden takia, niin alkaa vituttaa. Eräs kolmekymppinen työkaveri ei joulun jälkeen ole ollut yhtään ehjää viikkoa töissä. On kuulemma flunssaa, poskiontelovaivaa, tykytystä, migreeniä, vatsatautia, jännetupin särkyjä, paineen tunnetta siellä ja täällä, selkäkipua, huimausta, korvatulehdusta, nenäverenvuotoa, virtsavaivaa, äänen käheyttä......Meillä siis istumatyö sisätiloissa, joka ei ole fyysisesti kuormittavaa ja saa olla hiljaa koko päivän, eli lievä äänen käheys ei haittaa. Jos olisin esimies, niin antaisin potkut heti jos se olisi mahdollista. Jotenkin huvittavaa, kun samassa toimistossa on jo eläkeiässä oleva nainen, joka ei ole koskaan pois vaikka kärsii vaikeista perussairauksista ja liikuntakyky on sen takia heikentynyt.
Hallituksen pitäisi ensin lukea perustuslaki huolella ennenkuin rupeaa esittämään lakiesityksiään.
Vierailija kirjoitti:
Jos yrityksessäsi alkaa kovin usein henkilöstö vaihtumaan, niin se taitaa kertoa enemmän sinusta kuin työntekijöistäsi.
Nimenomaan näin!!!!!
Kyllä se kertoo pomosta/pomoista ja työpaikan ilmapiiristä, jos sairauspooissaoloja on ns. kohtuuttoman paljon.
Se on yksinkertainen fakta, että hyvässä ilmapiirissä ihminen sairastelee harvemmin, ainakaan henkisesti, mikä on iso osuus kaikista sairaslomien syistä.
Olin joskus kuutisen vuotta töissä pienessä firmassa (alle 15 työntekijää), jossa vaihtuvuus oli minun aikanani ja oli ollut ennen minua ja jälkeenikin aivan käsittämätöntä luokkaa.
Muistan olleeni kauhuissani, kun asiakkaat ensimmäisen vuoteni aikana usein totesivat, että "Jaha, taas uusi työntekijä! Miksiköhän täällä porukka vaihtuu niin usein?"
No, tiedänpä nyt, miksi.
Työilmapiiri oli kuin myrkkykaasua, olisi pitänyt mennä flunssassa tai oksennustaudissa sinne tartuttamaan koko henkilökunta ja asiakkaatkin samaan sairauteen.
Miksi joku haluaisi palkata toisen saikuttelijan? Eikö toinen työntekijä olisi järkevämpää palkata?
Saikutus ei ole sidoksissa ikään tai edes terveydentilaan vaan enemmän riippuu ihmisen persoonasta. Omassa firmassani eniten saikuttavat 90-luvulla syntyneet pullamössöt. 50-luvulla syntyneillä ei ole yhtään enempää saikkuja vaikka luulisi, että 40 vuotta korkeampi ikä antaisi siihen jo aihetta. Sytostaattihoidoissa käyvä saattaa käydä töissä muuten kuin pahimpana oksennuspäivänä, mutta terve 22-v saattaa olla 4- 7 päivää flunssan takia sairaslomalla vähintään kerran kuussa. Iäkkäät miehet sairastavat yllättäen vähiten ja heistäkin vain muutama joilla selkeästi alkoholiongelmia.
Jos minut on työntekijänä helpompi irtisanoa alle 20 työntekijän yrityksessä kuin sitä suuremmassa, en todennäköisesti valitsisi alle 20 työntekijän yritystä työpaikakseni. Eikä kyse ole siitä, että pelkäisin menettäväni mitään maanantain ja perjantain "flunssa"rokulipäiviä, vaan siitä, että todellisuudessa se irtisanomisen syy voi olla keveämpikin kuin jokin näinkin ilmeinen kuin huvikseen saikuttelu. Oikeuskäsitykseeni ei myöskään mene se, että olisin oikeuksiltani heikommassa asemassa kuin työntekijä, joka sattuu työskentelemään suuremmassa yrityksessä, kuin mitä minä työskentelen. Ja sama juttu muuten tuohon alle kolmekymmenvuotiaiden määräaikaisuuksiin: onko ikä todellakin riittävä peruste heikentämään minun oikeuksiani työntekijänä? Ihan joka ajatuksenpoikasta en osta vain sillä, että minulla olisi mahdollisuus saada solmia vielä entistäkin epävarmempia työsuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras uutinen aikoihin. Olen usein keskustellut aiheesta ja lähes aina ihmiset on puhunu pienyrittäjien palkkaamisen vaikeuksista ja riskeistä. On ihmetelty että miks ei oteta mallia esim Australiasta missä työnantaja voi palkata töihin vaikka 1 päiväksi jos tarve on ilman kauheeta byrokratiaa. No nytkö se tapahtuu, tai ainakin helpottaa ihmiset alkavat moittia hallitusta. Mitä ihmettä? Tässä ei ole kuin kiitettävää että jotain järkevääkin osataan kerranki tehdä.
Suomessahan on täysin mahdollista palkata työntekijä töihin vaikka yhdeksi päiväksi, eikä tämä edes ole mitenkään epätyypillistä. Esimerkkinä mainittakoon vaikka sosiaali- ja terveysala, jolle on hyvinkin tyypillistä palkata keikkatyöntekijöitä hyvinkin lyhyisiin työsuhteisiin. Ja, jos työnantaja ei halua ryhtyä tällaiseen palkkausmalliin, hän voi palkata työntekijän nollasopimuksella.
Ja koska tämä alkaa Suomessa olla yhä tavallisempaa, se tarkoittaa sitä, että entistä harvemmalla on mahdollisuus päästä kiinni pidempiaikaisiin määräaikaisuuksiin, saati toistaiseksi voimassaoleviin työsuhteisiin. Yhä useampi elää yhä pidempään työttömyys tavalla tai toisella osana elämäänsä, joko jaksottaisina kausina, tai käytännössä vakiintuneena, jolloin työnteosta huolimatta osa, tai jopa valtaosa ansioista nostetaan työttömyystukena.
Käytännössä tällainen työkulttuuri tarkoittaa sitä, että meille tulee - ja on jo tullut - työväen luokka, jolla ei työnteosta huolimatta ole ostovoimaa eikä mitään tukevaa pohjaa, mille rakentaa omaa elämäänsä.
Sen takiahan niitä nollasopimuksia tehdään, kun esim just jatkuvasti saikuttelevaa työntekijää ei ole voinut irtisanoa.
Nyt työnantajat ehkä uskaltaa helpommin palkata ihan tuntisopimuksella, kun työntekijän voi irtisanoa jos se sattuu "sairastumaan" aina sopivasti just kiireiseen aikaan, parhaaseen loma-aikaan ja muutenkin melkein joka maanantai tai perjantai.Nollasopimushan on siitä kätevä, että työnantajan ei tarvitse sitoutua käytännössä lainkaan työntekijäänsä. Siksi sitä käytetäänkin nykyisin niin paljon, ja siksipä meillä on entistä suurempi joukko työntekijöitä, joiden pääasiallisen "palkan" maksaa valtio sosiaalitukina palkan oheen. Ei tämä ole mikään hupisaikuttelijoiden aiheuttama ilmiö, vaan yksinkertaisesti mahdollisuus, johon yritykset ovat hanakasti tarttuneet. Ja tällaisina mahdollisuuksina näen myös nämä tulevat heikennykset, eli en usko, että ainoastaan hupisaikuttelijat olisivat tähtäimessä. Käytännössähän tämä antaa yrityksille (ja 20 työntekijän yritys on aika iso otanta Suomen mittakaavassa) vain vapaammat kädet irtisanoa, mikä taas tarkoittaa vielä lisää epävarmuutta työntekijöille.
Puhumattakaan tästä alle 30-vuotiaiden perusteettomista määräaikaisuuksista, joiden pitäisi parantaa työllisyyttä. Alle kolmekymmenvuotiailla on jo nyt vaikeuksia päästä työelämään, ja roikkuvat pitkäänkin osa-aikaisten, määräaikaisten ja nollasopimusten varassa. Tämä "parannus" tarkoittaisi ainoastaan sitä, että alle kolmekymmentävuotiaille olisi tarjolla entistä enemmän epävarmuutta, eikä se todennäköisesti tule nostamaan ostovoimaa yhtään sen enempää kuin mitä se nykyiselläänkään on.
En edes jaksa alkaa vääntää tästä, näköjään muut näköjään tietää taas kerran paremmin miksi nollasoppareita tehdään, ja miten työntekijöitä kohdellaan, mistä tulot koostuu jne, kun itse nollasopparilla työskennelleet.
Onko kenelläkään tullut mieleen, että näihin "ikisaikuttelijoihin" kuuluvat myös he, jotka todellakin haluaisivat päästä eläkkeelle, mutta joita ei sinne päästetä, vaan passitetaan takaisin töihin?
Rakennat elämääsi työtulojesi mukaan. Otat asuntolainan ja teet lapset. Sitten sairastelet, menetät työpaikkasi, pian kotisi ja perheesi.
Ei helvata! Ei voi enää pienen(kään) firman varaan rakentaa mitään. Ei ihme, kun ei lapsia uskalleta tehdä. Jos työ pilaisi elämäni, niin sittenhän mulla ei ois enää mitään menetettävää. Kellehän kostaisin? Jenkkimeininkiinkö ollaan menossa?
Vierailija kirjoitti:
No mikä ettei. Kauan ne saikuttelijat on saaneetkin lusmuilla.
Julkisella jatkuu edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras uutinen aikoihin. Olen usein keskustellut aiheesta ja lähes aina ihmiset on puhunu pienyrittäjien palkkaamisen vaikeuksista ja riskeistä. On ihmetelty että miks ei oteta mallia esim Australiasta missä työnantaja voi palkata töihin vaikka 1 päiväksi jos tarve on ilman kauheeta byrokratiaa. No nytkö se tapahtuu, tai ainakin helpottaa ihmiset alkavat moittia hallitusta. Mitä ihmettä? Tässä ei ole kuin kiitettävää että jotain järkevääkin osataan kerranki tehdä.
Suomessahan on täysin mahdollista palkata työntekijä töihin vaikka yhdeksi päiväksi, eikä tämä edes ole mitenkään epätyypillistä. Esimerkkinä mainittakoon vaikka sosiaali- ja terveysala, jolle on hyvinkin tyypillistä palkata keikkatyöntekijöitä hyvinkin lyhyisiin työsuhteisiin. Ja, jos työnantaja ei halua ryhtyä tällaiseen palkkausmalliin, hän voi palkata työntekijän nollasopimuksella.
Ja koska tämä alkaa Suomessa olla yhä tavallisempaa, se tarkoittaa sitä, että entistä harvemmalla on mahdollisuus päästä kiinni pidempiaikaisiin määräaikaisuuksiin, saati toistaiseksi voimassaoleviin työsuhteisiin. Yhä useampi elää yhä pidempään työttömyys tavalla tai toisella osana elämäänsä, joko jaksottaisina kausina, tai käytännössä vakiintuneena, jolloin työnteosta huolimatta osa, tai jopa valtaosa ansioista nostetaan työttömyystukena.
Käytännössä tällainen työkulttuuri tarkoittaa sitä, että meille tulee - ja on jo tullut - työväen luokka, jolla ei työnteosta huolimatta ole ostovoimaa eikä mitään tukevaa pohjaa, mille rakentaa omaa elämäänsä.
Sen takiahan niitä nollasopimuksia tehdään, kun esim just jatkuvasti saikuttelevaa työntekijää ei ole voinut irtisanoa.
Nyt työnantajat ehkä uskaltaa helpommin palkata ihan tuntisopimuksella, kun työntekijän voi irtisanoa jos se sattuu "sairastumaan" aina sopivasti just kiireiseen aikaan, parhaaseen loma-aikaan ja muutenkin melkein joka maanantai tai perjantai.Nollasopimushan on siitä kätevä, että työnantajan ei tarvitse sitoutua käytännössä lainkaan työntekijäänsä. Siksi sitä käytetäänkin nykyisin niin paljon, ja siksipä meillä on entistä suurempi joukko työntekijöitä, joiden pääasiallisen "palkan" maksaa valtio sosiaalitukina palkan oheen. Ei tämä ole mikään hupisaikuttelijoiden aiheuttama ilmiö, vaan yksinkertaisesti mahdollisuus, johon yritykset ovat hanakasti tarttuneet. Ja tällaisina mahdollisuuksina näen myös nämä tulevat heikennykset, eli en usko, että ainoastaan hupisaikuttelijat olisivat tähtäimessä. Käytännössähän tämä antaa yrityksille (ja 20 työntekijän yritys on aika iso otanta Suomen mittakaavassa) vain vapaammat kädet irtisanoa, mikä taas tarkoittaa vielä lisää epävarmuutta työntekijöille.
Puhumattakaan tästä alle 30-vuotiaiden perusteettomista määräaikaisuuksista, joiden pitäisi parantaa työllisyyttä. Alle kolmekymmenvuotiailla on jo nyt vaikeuksia päästä työelämään, ja roikkuvat pitkäänkin osa-aikaisten, määräaikaisten ja nollasopimusten varassa. Tämä "parannus" tarkoittaisi ainoastaan sitä, että alle kolmekymmentävuotiaille olisi tarjolla entistä enemmän epävarmuutta, eikä se todennäköisesti tule nostamaan ostovoimaa yhtään sen enempää kuin mitä se nykyiselläänkään on.
En edes jaksa alkaa vääntää tästä, näköjään muut näköjään tietää taas kerran paremmin miksi nollasoppareita tehdään, ja miten työntekijöitä kohdellaan, mistä tulot koostuu jne, kun itse nollasopparilla työskennelleet.
Olen tuo joka kirjoitti lainaamasi, ja olen todellakin työskennellyt nollasopimuksella, kuin myös keikkatyöläisenä ja lyhyissä määräaikaisuuksissa.
Nykyään ihmiset jää paljon helpommin kotiin joten tälläiset lait on tarpeen. Pikku pääkipu tai pieni niiskaus saa jo monet laittamaan itsensä sairaslomalle. Ja sitten on toki näitä monivikaisia, joilla aina johonkin koskee.
Valitettavasti työntekijällä on paljon vähemmän vaikutusmahdollisuuksia oman sairastumiseensa kuin työnantajalla, joka pihiydessään halusi säästää toimitilakustannuksista ja rakensi avotoimiston. Nyt on puolet vuodesta kolmasosa yhtäaikaa sairaana ja ihan oikeasti jopa. Sama avokonttoribuumi siellä on Ruotsinkin kasvaneiden lukujen taustalla.