Lue keskustelun säännöt.
Luokanopettajien työn kuormittavuus?
Ihmettelijä
15.04.2018 |
Mikä tekee luokanopettajien työstä raskasta, kun sellainen kuva on tullut luokaope-kamuilta? Raskasta on kuulemma kokeiden korjaukset, tuntien suunnittelut ym. Mikä muu? Ymmärrän, että haastavaa on myös erityistä tukea kaipaavat oppilaat ja moni muu, mutta eikö se ole riittävää vastapainoa, että on pitkät kesälomat ym. Koulujen lomat päälle sekä lyhyet työpäivät? Eikö opettajatkin voisi siirtyä 8-16 työaikaan ja tehdä tällöin ne kokeiden korjaukset, wilmaan vastaamiset sekä tuntien suunnittelut. Ja vielä jäisi jäljelle monet lomat?
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen kysymys.
Omassa työpaikassani kuormittavuutta syntyy ainakin minulle siitä, että:
- Usein emme saa sijaista sairastavan kollegan tilalle, muut paikkaavat
- Häiriökäyttäytymistä on paljon, kaikilla koululaisilla ei ole vielä koululaisen taitoja, he eivät kykene opiskelemaan ja koko koulu joustaa, jotta kaikilla olisi turvallinen koulupäivä.
- Jonkun verran pitää pohtia kotien turvallisuutta. Se on aina rankkaa.
- Ilmiöjaksot pitää suunnitella ja luoda niistä sähköinen portfolio. Kun osa oppilaista ei vielä lue tai kirjoita kuin sanatasolla, se on aika hurja homma.
- Avustajia on huonosti saatavilla, niinpä opettajana on usein repeydyttävä joka suuntaan. Kun luokassa on 24 oppilasta joista 3 on erityisellä tuella, 5 tehostetulla ja 4 tarvitsee vahvaa kielellistä tukea, on aika paljon tekemistä oppitunnin aikana.
- Jossain välissä pitää organisoida joko eskariyhteistyö tai kuukauden retkipäivä. Rahaa ei ole. Eikä toista aikuista retkelle. Eli suunnittelun pitää olla aika huolellista. Ja retken pitäisi vielä jotenkin tarjota jotain opettavaista sisältöäkin. Ja meillä on velvoite tosiaan käydä keskimäärin kerran kuussa retkellä.
- Kokeita tehdään yhdelle ryhmälle aika monta. Perustaso, ylöspäin eriyttävä, alaspäin eriyttävä, yksilöllistetyn oppimäärän opiskelijoille omat.
- Ja se meteli. Pienessä tilassa on 20+ lasta. Niistä lähtee ääntä. Heillä on valtava tarve tulla nähdyksi.
- Työn rajaaminen. Esimerkiksi jos viikossa-kahdessa pitää 20+ vanhempaintapaamista, pitäisi tarkkaan miettiä montako minuuttia niihin voi käyttää. Jos vanhemmalla on paha olo ja tarve purkaa, monelle on vaikea vetää raja. Tuen hankkiminen vaatii usein opettajalta paljon töitä, mutta hyötyjä ei välttämättä näe. Mutta koska on virkavelvollisuus, eihän se auta.
- Erityispäivät ja tapahtumat, uudistuva ops. Ne vaativat aika isoa panosta ja organisointia.
- Oppimateriaalin puute. Lukuaineita on aika vaikea opettaa, jos materiaalina on vihko ja opettajan innovatiivisuus. Kun ottaa huomioon oppilaiden tasoerot, on hommassa vähän pohtimista.
Jos ei oteta huomioon kuntatason tyhmäilyjä, nämä nyt on mitä on. En vaihtaisi. Mutta olen työpäivän jälkeen poikki. Rasittavuus ja rakastettavuus eivät sulje toisiaan pois, enkä vaihtaisi yhtään erityistä oppilastani helpompaan työpäivään. Mutta toivoisin, että mitään ylimääräisiä sirkustemppuja ei jatkuvasti keksittäisi. Opettajat pääsääntöisesti kyllä pyrkivät tekemään hyvää työtä, ainakin minun työpaikallani. Yhden oppitunnin aikana vuorovaikutustilanteita on aika monta, se lienee se kuormittavin puoli työstä. Kuormittavuus on ihan ok, mutta määräänsä enempää ei ihminen yhden päivän aikana oppitunteja voi korkealaatuisesti pitää.
Miksi et ole vaihtanut toiselle alalle? Siihen lienee kolme syytä?
Häh? Luitko sä ollenkaan mun vastausta? Mä rakastan mun työtä, vaikka se onkin rasittavaa ja mielestäni osa rasittavuudesta johtuu kunnan typeristä ratkaisusta. Miksi vaihtaisin? Kolme syytä hyvinkin: pidän mun oppilaista, haluan tehdä merkityksellistä työtä ja arvostan työyhteisöäni.
Toki oletan, että viittaat lomien määrään. Saisin helposti tonnin parempaa kuukausipalkkaa, sillä kyllä ostaisi nopsaan kuukauden pari lisää lomaa. Mutta pidän ihan oikeasti työstäni. Samaan aikaan työni on tosi kuormittavaa. En siltikään ole vaihtamassa.
Ilo kuulla, että pidät työstäsi etkä ole vaihtamassa alaa. Tätä puhetta toivoisi lisää, eikä jatkuvaa valittamista asioista, joille ei itse kuitenkaan aio tehdä mitään. Ilon kautta!
No, kunnan tyhmäilyille on vaikea tehdä mitään, mutta pakko niistä on pitää ääntä. Ikävä kyllä. Samoin oppilaiden etujen polkemisesta aion edelleen pitää ääntä. Muuten en kai erityisemmin rutise, nyt toki kysyttiin, niin vastasin.
Tarkoitatko "äänen pitämisellä" mutinaa ja ruikutusta, vai oletko oikeasti yrittänyt tehdä jotain, osoittanut mieltä, kirjoittanut päättäjille, kerännyt adressiin nimiä?
Olen ollut yhteydessä ylimpään päätöksentekotahoon. Antanut palautetta rehtorille, luottamusmiehelle ja erinäisiin kyselyihin. En osaa arvioida onko se mielestäsi mutinaa ja ruikutusta. Myönnän auliisti kuitenkin, että mutisen ja ruikutan, kun oheispalvelut, esim. ruokahuolto pettävät, koska niistä reklamoinnista ei ole seurannut kuin kerran ylimääräinen jäätelö. Paitsi allergikoille, jotka saivat banaanit.
Olen muuten aika varma siitä, että näiden epäkohtien tuominen yleiseen julkiseen keskusteluun on paljon tehokkaampi tapa toimia, kuin ns viralliset kanavat. Ne viralliset kanavat toimvat kuin alikersantti Lahtisen kiroamat armeijan kalorilaskelmat: "menes valittamaan nälkääs, niin ne lyö sulle eteen sellaiset rätingit, että sulla ei voi olla nälkä".
Virallisen tahon suhteen opettajan on syytä toimia, kuten minäkin. Kaikista ongelmia käsittelevistä wilma- ja sähköpostiasioista kuvakaappaukset talteen. Kaikista vastaavista puhelinkeskusteluista voice and call recorder -nauhoitus. Mitään tällaisia keskusteluja ei pidä käydä, muutoin kuin formaateissa, joista saat tallenteen (ei siis vain suullista kommunikaatiota kasvokkain) jne.
Olen kerran pelastanut itseni noiden avulla. Tilanteessa, jossa olin vaatimalla vaatinut tiettyjä tukitoimia, mutta ne oli evätty jopa melko ivalliseen ja alentavaan sävyyn. Sitten tapahtui se, mitä pelkäsin. Siinä vaiheessa on hyvä, kun voi sanoa, että minulla on tässä nämä viestit ja puhelunauhoitteet. Jos ei ole, olet lirissä. "Opettaja ei ole huolehtinut", "opettaja ei ole noudattanut", "opettaja ei ole puuttunut", "opettaja ei ole tuonut tietoon". Asia haudattiin sitten hiljaisuudessa, mutta ai jumankauta, että sai hykerrellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika paljon voi vaikuttaa myös itse. Nuorena opena luulin, että homman clue on loputtomassa työnteossa ja marttyyriasenteessa. Nyt vanhana olen päättänyt ottaa tästä ammatista sen hyvän, mikä on tarjolla. Suunnittelen opetusta todella vähän, pidän kokeita hyvin niukasti enkä edes yritä olla mikään Wilma-friikki. En enää pidä itseäni Jeesuksena. Teen sen, minkä voin. Loppu on korkeemman käres.
Olen haastanut itseäni: valitan mahdollisimman vähän työoloista ja nautin ammatin eduista eli lyhyistä päivistä ja pitkistä lomista.
Kukaan ei tunnu kärsivän siitä, etten tapa itseäni stressillä ja vedän oppitunnit suoraan openoppaasta. Myös digiloikka ja muu sössötys on saanut jäädä. Jos saan lapset lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan, niin se riittää.
Ope kirjoitti:
Aika paljon voi vaikuttaa myös itse. Nuorena opena luulin, että homman clue on loputtomassa työnteossa ja marttyyriasenteessa. Nyt vanhana olen päättänyt ottaa tästä ammatista sen hyvän, mikä on tarjolla. Suunnittelen opetusta todella vähän, pidän kokeita hyvin niukasti enkä edes yritä olla mikään Wilma-friikki. En enää pidä itseäni Jeesuksena. Teen sen, minkä voin. Loppu on korkeemman käres.
Olen haastanut itseäni: valitan mahdollisimman vähän työoloista ja nautin ammatin eduista eli lyhyistä päivistä ja pitkistä lomista.
Kukaan ei tunnu kärsivän siitä, etten tapa itseäni stressillä ja vedän oppitunnit suoraan openoppaasta. Myös digiloikka ja muu sössötys on saanut jäädä. Jos saan lapset lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan, niin se riittää.
Kiva. Ikävää itseni kannalta, ettei tämä auta minua. Niin ovat työpaikat, työnjohto ja kuntien vaatimukset ja seurannat erilaisia. Mutta olen toki iloinen, että sinä et koe kuormitusta.
Itse en aina ole tyytyväinen, nautin silti työstäni ja sen eduista. Ehkä erilaisuus suodaan meillekin?
Miettikää päiväkodissa työskenteleviä, jotka on samassa metelissä ja sirkuksessa koko päivän, mutta silti lomat samat kuin muillakin aloilla. Opettajat aina sanovat, että eivät jaksaisi työtä ilman pitkiä lomia. Päiväkodissa kuitenkin pitää jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Ope kirjoitti:
Aika paljon voi vaikuttaa myös itse. Nuorena opena luulin, että homman clue on loputtomassa työnteossa ja marttyyriasenteessa. Nyt vanhana olen päättänyt ottaa tästä ammatista sen hyvän, mikä on tarjolla. Suunnittelen opetusta todella vähän, pidän kokeita hyvin niukasti enkä edes yritä olla mikään Wilma-friikki. En enää pidä itseäni Jeesuksena. Teen sen, minkä voin. Loppu on korkeemman käres.
Olen haastanut itseäni: valitan mahdollisimman vähän työoloista ja nautin ammatin eduista eli lyhyistä päivistä ja pitkistä lomista.
Kukaan ei tunnu kärsivän siitä, etten tapa itseäni stressillä ja vedän oppitunnit suoraan openoppaasta. Myös digiloikka ja muu sössötys on saanut jäädä. Jos saan lapset lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan, niin se riittää.
Kiva. Ikävää itseni kannalta, ettei tämä auta minua. Niin ovat työpaikat, työnjohto ja kuntien vaatimukset ja seurannat erilaisia. Mutta olen toki iloinen, että sinä et koe kuormitusta.
Itse en aina ole tyytyväinen, nautin silti työstäni ja sen eduista. Ehkä erilaisuus suodaan meillekin?
Kuulostaa inhottavalta. Kyttääkö reksi tai kunnanpamput teillä opettajien toimintaa?
Meillä johtoporras antaa työrauhan opettajille, ja siksi opet voivat keskimäärin aika hyvin.
Uskon kyllä, että yksin johtoporras pystyy tekemään tästä työstä yhtä helvettiä ilmiöopetus- ja digitaalisuusvaatimuksineen.
Todella kiittelen onneani, kuinka hyvin oma työnantajakuntani hoitaa hommat. Resurssit riittää ja opettajien ammattitaitoon luotetaan.
Mielestäni näillä palkoilla ei voi ihan mielettömyyksiä tehdä. Sanoisin, että noin 30 viikkotyötuntia on ok panostus tähän palkkaan nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaa taas, että on naiset asialla. Miesvaltaisilla aloilla ei koskaan syntyisi vastaavaa marttyyrikulttuuria. Näyttää vellominen olevan oikein itsetarkoitus, kun niitä oikeita ratkaisuja tai asennemuutosta ei edes haluta tehdä. Kärvistelkää sitten luokkahuoneissanne, mutta ei tarvitse ihmetellä jos ei muita paljoa kiinnosta kuunnella.
Kieltämättä opettajien viesti kärsii vähän vaihtoehtojen puutteesta. Lähdöllä on huono uhkailla, kun ei aio lähteä ja tulijoita on tilalle. "Antakaa paremmat työolot, tai lähden pois ja uusi tulee tilalle. Tai vielä pahempaa - aion jatkaa kuten ennenkin!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomaa taas, että on naiset asialla. Miesvaltaisilla aloilla ei koskaan syntyisi vastaavaa marttyyrikulttuuria. Näyttää vellominen olevan oikein itsetarkoitus, kun niitä oikeita ratkaisuja tai asennemuutosta ei edes haluta tehdä. Kärvistelkää sitten luokkahuoneissanne, mutta ei tarvitse ihmetellä jos ei muita paljoa kiinnosta kuunnella.
[sarkasmi]
Totta. Voi, kunpa miehet olisivat johtajia kaikkialla maailmassa, niin kaikki ongelmat (marttyyrius, sodat, kriisit) loppuis. Historia opettaa, että miesten johdatuksessa kaikki sujuu leppoisasti, ilman turhia valituksia, sotia ja ongelmia.
[/sarkasmi]
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä opettajien viesti kärsii vähän vaihtoehtojen puutteesta. Lähdöllä on huono uhkailla, kun ei aio lähteä ja tulijoita on tilalle. "Antakaa paremmat työolot, tai lähden pois ja uusi tulee tilalle. Tai vielä pahempaa - aion jatkaa kuten ennenkin!"
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen opettajien jatkuvaa nillitystä.
Jos työoloissa on epäkohtia, protestoikaa.
Mutta ei vauvapalstalla.
Tehkää aloitteita eduskuntaan, järjestäkää mielenosoituksia, menkää lakkoon.Vaikea uskoa että kasvatustieteeseen erikoistuneet korkeakoulutetut ihmiset joilla pitäisi olla itseilmaisu ja kommunikointitaidot hallussa eivät saa suutaan auki sille taholle, joka voi muuttaa asioita.
OAJ:n puheenjohtaja Luukkainen on jo yli vuoden vihjaillut lakon mahdollisuudesta. Tes päättyy maaliskuun lopulla, joten saa nähdä, tuleeko huhti-toukokuussa lakkoja myös opettajille.
Suuret erot vastuussa, suunnittelussa ja työajan ulkopuolella tehtävässä työssä. Päiväkodilla kyllästyin myös siihen, että ”kaikki tekee kaikkea” lässytykseen. Kokemuksesta voin sanoa, että vakaopen homma on paljon helpompaa luokanopeen verrattuna. Itse vaihdoin koululle juuri siksi, kun halusin tehdä haastavampaa työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomaa taas, että on naiset asialla. Miesvaltaisilla aloilla ei koskaan syntyisi vastaavaa marttyyrikulttuuria. Näyttää vellominen olevan oikein itsetarkoitus, kun niitä oikeita ratkaisuja tai asennemuutosta ei edes haluta tehdä. Kärvistelkää sitten luokkahuoneissanne, mutta ei tarvitse ihmetellä jos ei muita paljoa kiinnosta kuunnella.
En nyt kyllä tajua. Mä olen kertonut, että annan palautetta päättäville tahoille, mulle ehdotettiin alanvaihtoa, jos et osaa ottaa ilon kautta. Mikä tässä nyt on ongelma? Sekö, että työ on kuormittavaa? Moni muukin työ on. Meillä myös miehet ovat kokeneet työn kuormittavaksi. Ja silti me jotenkin vaan joka päivä teemme työmme mahdollisimman hyvin ja harva irtisanoutuu. Niin kai aikuiset ihmiset toimivat. Kunta-alalla kuormittavuus on aika monella alalla arkipäivää, kaikki eivät voine vaihtaa alaa eivätkä oikeat ongelmat, sanotaan vaikka sisäilmaongelmat tai kunnan säästötoimien järjettömyys, poistu tekohymyllä.
Aina unohdetaan ohjaajat, jotka pahimmassa tapauksessa joutuvat tekemään sen opettajankin työn, kun ope ei jaksa. Ohjaaja kyllä jaksaa, puolta pienemmällä palkalla, jatkuvassa vastuussa, yhden kahvitauon voimalla opettaa, ohjata ja valvoa välitunnit kun opettaja menee kahville. Ohjaajilla monesti on paljon parempi käsitys oppilaasta kokonaisuutena kuin patalaiskalla opettajalla, joka perjantaina kaasuttaa ennen 12 kotiin, kun ohjaaja vielä tappelee oppilaiden kanssa taksipaikalla. Opettajan lomaillessa on ohjaaja joko lomautettuna tai yrittää rääpiä jollain sijaisuuksilla itselleen lisäliksaa, ettei mene palkattomaksi koko loma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ope kirjoitti:
Aika paljon voi vaikuttaa myös itse. Nuorena opena luulin, että homman clue on loputtomassa työnteossa ja marttyyriasenteessa. Nyt vanhana olen päättänyt ottaa tästä ammatista sen hyvän, mikä on tarjolla. Suunnittelen opetusta todella vähän, pidän kokeita hyvin niukasti enkä edes yritä olla mikään Wilma-friikki. En enää pidä itseäni Jeesuksena. Teen sen, minkä voin. Loppu on korkeemman käres.
Olen haastanut itseäni: valitan mahdollisimman vähän työoloista ja nautin ammatin eduista eli lyhyistä päivistä ja pitkistä lomista.
Kukaan ei tunnu kärsivän siitä, etten tapa itseäni stressillä ja vedän oppitunnit suoraan openoppaasta. Myös digiloikka ja muu sössötys on saanut jäädä. Jos saan lapset lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan, niin se riittää.
Kiva. Ikävää itseni kannalta, ettei tämä auta minua. Niin ovat työpaikat, työnjohto ja kuntien vaatimukset ja seurannat erilaisia. Mutta olen toki iloinen, että sinä et koe kuormitusta.
Itse en aina ole tyytyväinen, nautin silti työstäni ja sen eduista. Ehkä erilaisuus suodaan meillekin?
Kuulostaa inhottavalta. Kyttääkö reksi tai kunnanpamput teillä opettajien toimintaa?
Meillä johtoporras antaa työrauhan opettajille, ja siksi opet voivat keskimäärin aika hyvin.
Uskon kyllä, että yksin johtoporras pystyy tekemään tästä työstä yhtä helvettiä ilmiöopetus- ja digitaalisuusvaatimuksineen.Todella kiittelen onneani, kuinka hyvin oma työnantajakuntani hoitaa hommat. Resurssit riittää ja opettajien ammattitaitoon luotetaan.
Mielestäni näillä palkoilla ei voi ihan mielettömyyksiä tehdä. Sanoisin, että noin 30 viikkotyötuntia on ok panostus tähän palkkaan nähden.
Meillä on opetusvirastossa äärimmäisen tarkkoja visioita siitä, miten hommat pitää tehdä. Arjen vaatimukset ovat siinä sitten sivuseikkoja. Rehtorit joutuvat aika tiukkoihin puhutteluihin, jos koulu jää tavoitteista, niitä seurataan mm. wilma-merkintöjen kautta. Lähikunnissa olen kuullut olevan samankaltaisia pulmia, joten muuttamatta ei liene suurta toivoa järkevämmästä johtamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa taas, että on naiset asialla. Miesvaltaisilla aloilla ei koskaan syntyisi vastaavaa marttyyrikulttuuria. Näyttää vellominen olevan oikein itsetarkoitus, kun niitä oikeita ratkaisuja tai asennemuutosta ei edes haluta tehdä. Kärvistelkää sitten luokkahuoneissanne, mutta ei tarvitse ihmetellä jos ei muita paljoa kiinnosta kuunnella.
En nyt kyllä tajua. Mä olen kertonut, että annan palautetta päättäville tahoille, mulle ehdotettiin alanvaihtoa, jos et osaa ottaa ilon kautta. Mikä tässä nyt on ongelma? Sekö, että työ on kuormittavaa? Moni muukin työ on. Meillä myös miehet ovat kokeneet työn kuormittavaksi. Ja silti me jotenkin vaan joka päivä teemme työmme mahdollisimman hyvin ja harva irtisanoutuu. Niin kai aikuiset ihmiset toimivat. Kunta-alalla kuormittavuus on aika monella alalla arkipäivää, kaikki eivät voine vaihtaa alaa eivätkä oikeat ongelmat, sanotaan vaikka sisäilmaongelmat tai kunnan säästötoimien järjettömyys, poistu tekohymyllä.
Alaa voi vaihtaa. Niinhän ne aidosti kuormittavalla alalla olevat tekevät.
En tunne yhtään täyspäistä opettajaa. Kaikki tuntemani opettajaihmiset vähintään erikoisia tapauksia. Opettajiksi hakee monenlaisia hulluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa taas, että on naiset asialla. Miesvaltaisilla aloilla ei koskaan syntyisi vastaavaa marttyyrikulttuuria. Näyttää vellominen olevan oikein itsetarkoitus, kun niitä oikeita ratkaisuja tai asennemuutosta ei edes haluta tehdä. Kärvistelkää sitten luokkahuoneissanne, mutta ei tarvitse ihmetellä jos ei muita paljoa kiinnosta kuunnella.
En nyt kyllä tajua. Mä olen kertonut, että annan palautetta päättäville tahoille, mulle ehdotettiin alanvaihtoa, jos et osaa ottaa ilon kautta. Mikä tässä nyt on ongelma? Sekö, että työ on kuormittavaa? Moni muukin työ on. Meillä myös miehet ovat kokeneet työn kuormittavaksi. Ja silti me jotenkin vaan joka päivä teemme työmme mahdollisimman hyvin ja harva irtisanoutuu. Niin kai aikuiset ihmiset toimivat. Kunta-alalla kuormittavuus on aika monella alalla arkipäivää, kaikki eivät voine vaihtaa alaa eivätkä oikeat ongelmat, sanotaan vaikka sisäilmaongelmat tai kunnan säästötoimien järjettömyys, poistu tekohymyllä.
Alaa voi vaihtaa. Niinhän ne aidosti kuormittavalla alalla olevat tekevät.
Ah. Eli kyse on siitä, että jos jää alalle, ei ole mielestäsi kuormittunut? Ok. No mikäs siinä sitten. Olipa hassu vääntö tästä. Minä olen silti itse mielestäni kuormittunut ja tiedän kyllä, että alaa voi vaihtaa. Valitsen silti tämän. Harmi, että se on tuntuu olevan sinulle ongelma, mutta lohduttaudu sillä, että itse elän valintojeni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ope kirjoitti:
Aika paljon voi vaikuttaa myös itse. Nuorena opena luulin, että homman clue on loputtomassa työnteossa ja marttyyriasenteessa. Nyt vanhana olen päättänyt ottaa tästä ammatista sen hyvän, mikä on tarjolla. Suunnittelen opetusta todella vähän, pidän kokeita hyvin niukasti enkä edes yritä olla mikään Wilma-friikki. En enää pidä itseäni Jeesuksena. Teen sen, minkä voin. Loppu on korkeemman käres.
Olen haastanut itseäni: valitan mahdollisimman vähän työoloista ja nautin ammatin eduista eli lyhyistä päivistä ja pitkistä lomista.
Kukaan ei tunnu kärsivän siitä, etten tapa itseäni stressillä ja vedän oppitunnit suoraan openoppaasta. Myös digiloikka ja muu sössötys on saanut jäädä. Jos saan lapset lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan, niin se riittää.
Kiva. Ikävää itseni kannalta, ettei tämä auta minua. Niin ovat työpaikat, työnjohto ja kuntien vaatimukset ja seurannat erilaisia. Mutta olen toki iloinen, että sinä et koe kuormitusta.
Itse en aina ole tyytyväinen, nautin silti työstäni ja sen eduista. Ehkä erilaisuus suodaan meillekin?
Kuulostaa inhottavalta. Kyttääkö reksi tai kunnanpamput teillä opettajien toimintaa?
Meillä johtoporras antaa työrauhan opettajille, ja siksi opet voivat keskimäärin aika hyvin.
Uskon kyllä, että yksin johtoporras pystyy tekemään tästä työstä yhtä helvettiä ilmiöopetus- ja digitaalisuusvaatimuksineen.Todella kiittelen onneani, kuinka hyvin oma työnantajakuntani hoitaa hommat. Resurssit riittää ja opettajien ammattitaitoon luotetaan.
Mielestäni näillä palkoilla ei voi ihan mielettömyyksiä tehdä. Sanoisin, että noin 30 viikkotyötuntia on ok panostus tähän palkkaan nähden.
Meillä on opetusvirastossa äärimmäisen tarkkoja visioita siitä, miten hommat pitää tehdä. Arjen vaatimukset ovat siinä sitten sivuseikkoja. Rehtorit joutuvat aika tiukkoihin puhutteluihin, jos koulu jää tavoitteista, niitä seurataan mm. wilma-merkintöjen kautta. Lähikunnissa olen kuullut olevan samankaltaisia pulmia, joten muuttamatta ei liene suurta toivoa järkevämmästä johtamisesta.
Suurin ongelma lienee tämä.
Opettajan työ on yksi raskaimpia nykyajalla. Jos joku väittää jotain muuta niin ei kyllä elä tässä todellisuudessa. Voimia jokaiselle opelle.
Täähän on ihan kuin kuvaus mun tästä päivästä 28 kolmosen kanssa. Ja tänään oli sentään helppo päivä.