Lue keskustelun säännöt.
Luokanopettajien työn kuormittavuus?
Ihmettelijä
15.04.2018 |
Mikä tekee luokanopettajien työstä raskasta, kun sellainen kuva on tullut luokaope-kamuilta? Raskasta on kuulemma kokeiden korjaukset, tuntien suunnittelut ym. Mikä muu? Ymmärrän, että haastavaa on myös erityistä tukea kaipaavat oppilaat ja moni muu, mutta eikö se ole riittävää vastapainoa, että on pitkät kesälomat ym. Koulujen lomat päälle sekä lyhyet työpäivät? Eikö opettajatkin voisi siirtyä 8-16 työaikaan ja tehdä tällöin ne kokeiden korjaukset, wilmaan vastaamiset sekä tuntien suunnittelut. Ja vielä jäisi jäljelle monet lomat?
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Noh, ystäväni on luokanopettaja isossa kaupungissa Suomessa. Hänen luokassaan on puolet oppilaista ulkomaalaistaustaisia, eivätkä osaa Suomea kuin auttavasti. Ja hän on todella huolissaan tilanteesta ja lasten oppimisesta, eli mitään r-korttia on nyt turha viuhutella. Tämä tilanne on monissa pk-seudun kouluissa ja jotain pitäisi asialle tehdä. Ei ole kenenkään etu, että puolet luokasta ei osaa puhua suomea.
Mitä sinun mielestäsi asialle voisi tehdä? Niinpä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajilla ei ole mitään. Työkaverille voi purkautua ikävistä tilanteista, mutta sekin on itseasiassa laitonta (vaitiolovelvollisuus). Joissain kouluissa voi saada työnohjausta, jonka laatu tietysti vaihtelee kohtuullisesta surkeaan.
Rehtoreilta ei valitettavasti enää nykyään saa tukea. He pyrkivät usein mielistelemään huoltajia.
Mikä siitä poliisin työstä muka tekee kuormittavaa? Autolla joutuu vähän ajelemaan ja sakkoja kirjoittelemaan.
Mikä siitä tk-lääkärin työstä muka tekee kuormittavaa? Buranareseptejä kirjoittelee ja näpyttää tietokonetta.
Entä sairaanhoitajan? Pitkät vapaat yövuorojen vastapainoksi, eikö se nyt riitä palautumiseen?
Mikä niitä sosiaalityöntekijöitä muka kuormittaa? Mikä yrittäjiä, niillähän se helppoa on?
En tiedä oikeasti näistä töistä hevon helvettiä, mutta päättelen, että (aivan liian) helppoahan niillä kaikilla täytyy olla. Perustan päätelmäni sille, että olen joskus saanut sakot tai käynyt lääkärissä jne.
T: 5 viikkoa hiihtolomaan.
Vierailija kirjoitti:
Opettajilla ei ole mitään. Työkaverille voi purkautua ikävistä tilanteista, mutta sekin on itseasiassa laitonta (vaitiolovelvollisuus). Joissain kouluissa voi saada työnohjausta, jonka laatu tietysti vaihtelee kohtuullisesta surkeaan.
Rehtoreilta ei valitettavasti enää nykyään saa tukea. He pyrkivät usein mielistelemään huoltajia.
Rehtorit myös ymmärtävät taloudellisen tilanteen mahdottomuuden.
Pitää vain näytellä että asiat on kunnossa.
Joku jo mainitsikin että opettaja on kuin teatterinäyttelijä. Tosin teatterissa näyttelijää ei herjata ja heitellä pulloilla.
Nykyään kun oppitunnin lopettaa niin saakin tehdä siivoojan työn nöyränä. Ottaa pullot ja karkkipaperit lattioilta että seuraavilla oppilailla olisi siistimpää tulla sotkemaan luokka uudestaan :(
Ei se kuitenkaan ole niin kuormittavaa, että opettajat olisi valmiita vaihtamaan alaa. Lähinnä vaan toivotaan mukavampia työoloja. Tulijoita kyllä riittää ja opettajilla pitäisi olla rahkeita opiskella uusi ammatti. Vaan kun ei haluta, muualla kun ei ole kunnon lomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä siitä poliisin työstä muka tekee kuormittavaa? Autolla joutuu vähän ajelemaan ja sakkoja kirjoittelemaan.
Mikä siitä tk-lääkärin työstä muka tekee kuormittavaa? Buranareseptejä kirjoittelee ja näpyttää tietokonetta.
Entä sairaanhoitajan? Pitkät vapaat yövuorojen vastapainoksi, eikö se nyt riitä palautumiseen?
Mikä niitä sosiaalityöntekijöitä muka kuormittaa? Mikä yrittäjiä, niillähän se helppoa on?
En tiedä oikeasti näistä töistä hevon helvettiä, mutta päättelen, että (aivan liian) helppoahan niillä kaikilla täytyy olla. Perustan päätelmäni sille, että olen joskus saanut sakot tai käynyt lääkärissä jne.
T: 5 viikkoa hiihtolomaan.
Kyllähän ihminen luontaisesti väsyy jos päivän aikana tekee jotain asioita. Pelkästään mökillä väsyy jos puuhailee pihassa sen kuusikin tuntia.
Elämä väsyttää.
Ihmettelen tosiaan näitä onnekkaita jotka ei koskaan väsy muka mistään.
Vierailija kirjoitti:
Ei se kuitenkaan ole niin kuormittavaa, että opettajat olisi valmiita vaihtamaan alaa. Lähinnä vaan toivotaan mukavampia työoloja. Tulijoita kyllä riittää ja opettajilla pitäisi olla rahkeita opiskella uusi ammatti. Vaan kun ei haluta, muualla kun ei ole kunnon lomia.
Kävisit mieluummin lääkäreiden kimppuun.
Lääkärillähän ne hyvät oltavat on kun jää ansiosidonnaiselle niin saa melkein samat mitä opettaja saa nettona.
Ei tarvitse edes ottaa virkaa vastaan. Taktisempaa vetää pätkää niin saa hyvät ansiosidonnaiset. Voi ikäänkuin saada melko kelvollista korvausta jouten ollessa.
Opettajat sentään on käyneet koulunsa ja ovat älykkäämpiä kuin muut ovat. Siksi he ovat opettajia.
Oletko sitä mieltä että älykkyydestä ei pitäisi maksaa kelvollista korvausta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yläkoulun erkkaope, ollut jo 20 vuotta. Vaativaa on, haasteellista on, mutta en koe, että muu kuin suomenkielen osaamisen puuttuminen on erilaista kuin ennen.
Aina ollut väkivaltaisia, huume/alkoholi ongelmaisia, kodista ei välillä voi puhuakaan sillä sitä ei juuri ole.
Rakastan työtäni ja autan oppilaitani 110%.
Suomennatko vielä mikä aine on erkka?
Aina yhtä huvittavaa lukea palstalta, miten ihmisillä ei todellakaan ole mitään hajua opettajan työstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin erikoinen ristiriita. Opettajat valittavat, että heillä on täysin kohtuuton työ, mutta silti he pitävät kynsin hampain kiinni viroistaan. Esimerkiksi hoivatyöntekijät pakenevat sankoin joukoin alalta, mikä kertonee oikeasti vaikeista työoloista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajilla ei ole mitään. Työkaverille voi purkautua ikävistä tilanteista, mutta sekin on itseasiassa laitonta (vaitiolovelvollisuus). Joissain kouluissa voi saada työnohjausta, jonka laatu tietysti vaihtelee kohtuullisesta surkeaan.
Rehtoreilta ei valitettavasti enää nykyään saa tukea. He pyrkivät usein mielistelemään huoltajia.
Rehtorit myös ymmärtävät taloudellisen tilanteen mahdottomuuden.
Pitää vain näytellä että asiat on kunnossa.
Joku jo mainitsikin että opettaja on kuin teatterinäyttelijä. Tosin teatterissa näyttelijää ei herjata ja heitellä pulloilla.
Nykyään kun oppitunnin lopettaa niin saakin tehdä siivoojan työn nöyränä. Ottaa pullot ja karkkipaperit lattioilta että seuraavilla oppilailla olisi siistimpää tulla sotkemaan luokka uudestaan :(
Ite ottaisin ne pullot tippinä. Kerää nyt hyvä ihminen pullot talteen.
Saat tippiä vaivanpalkaksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin erikoinen ristiriita. Opettajat valittavat, että heillä on täysin kohtuuton työ, mutta silti he pitävät kynsin hampain kiinni viroistaan. Esimerkiksi hoivatyöntekijät pakenevat sankoin joukoin alalta, mikä kertonee oikeasti vaikeista työoloista.
Näin on.
Moni pätkätyöläinen onkin sitä mieltä että kaikilta opettajilta pitäisi vetää virat pois. Virka ei tarkoita että henkilö olisi ammataitoinen ja pätevä opettaja.
Se tarkoittaa vain ja ainoastaan turvatyöpaikkaa.
Eriarvoista asemaa muihin pätkätyöläisiin nähden.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen opettajien jatkuvaa nillitystä.
Jos työoloissa on epäkohtia, protestoikaa.
Mutta ei vauvapalstalla.
Tehkää aloitteita eduskuntaan, järjestäkää mielenosoituksia, menkää lakkoon.Vaikea uskoa että kasvatustieteeseen erikoistuneet korkeakoulutetut ihmiset joilla pitäisi olla itseilmaisu ja kommunikointitaidot hallussa eivät saa suutaan auki sille taholle, joka voi muuttaa asioita.
Eihän tämäkään ollut opettajien aloittama ketju. Saahan sitä puolustautua typeriä luuloja vastaa. En ole ope.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meteli, levottomat, sairaat lapset ja hankalat huoltajat tekivät työstä helvetin.
Vaihdoin alaa, mikä oli elämäni paras päätös.Arjen täytyy olla mielekästä. Luokanopettajan työssä arkeni oli hirveää. Nykytyössäni työpäivät ovat lähtökohtaisesti pidemmät ja lomaedut huonommat verrattuina opettajan työn vastaaviin. Silti elämäni on parempaa nyt.
Yksin helvetillinen meteli ja sekasorto olivat minulle aivan liikaa.
Ex-ope
Lasten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet kun vanhemmat ulkoistavat lapsen kasvatuksen ihan muille kuin itselleen. Ei ole aikaa niille eikä kiinnosta.
Taas näin hyvän esimerkin kun hain noutoruokaa pikaruokapaikasta jossa yksi kersa mekasti ruokapöydässä ihan taukoamatta ja aikuiset ihan hiljaa ympärillä. Lapsi oli siinä kun kuningas että minä määrään kaiken ja kaikki ihailkoon minua. Naurettavan näköistä.
Päiväkodissa ja koulussahan ne kunkut mölisee, kiljuu tai huutaa kaikki yhteen ääneen eikä kukaan kuuntele. Aikuinen on kuin sen lapsen roolissa jota lapsi ohjailee ja pomottaa. Koulussa ne eivät enään kuuntele opetusta vaan itse "opettaa" kälättämällä koko ajan. Kamalaa opettajien työ nykyään ja täytyy olla joku ihme tyyppi että kestää ja saa sen metelin yli äänensä kuuluviin.
Vanhemmilla ei ole valtaa enää.
Yhteiskunnan valvonta ja lasukiusaaminen on mennyt naurettavuuksiin. Alaikäiset ovat myös avuttomia nahjuksia, koska heidän kykyihinsä hoitaa omia asioitaan ei luoteta pätkääkään. Vanhemmat hääräävät mukana kaikessa.
Joten en ihmettele että lapsia ei haluta, ja että jos niitä on, elämä on näännyttävää.
Ipanat hyppii aikuisten nenälle niin kotona kuin koulussakin. Ja ovat niin väsyneitä että jaksavat just ja just lääppiä puhelintaan.
Mielenkiintoinen kysymys.
Omassa työpaikassani kuormittavuutta syntyy ainakin minulle siitä, että:
- Usein emme saa sijaista sairastavan kollegan tilalle, muut paikkaavat
- Häiriökäyttäytymistä on paljon, kaikilla koululaisilla ei ole vielä koululaisen taitoja, he eivät kykene opiskelemaan ja koko koulu joustaa, jotta kaikilla olisi turvallinen koulupäivä.
- Jonkun verran pitää pohtia kotien turvallisuutta. Se on aina rankkaa.
- Ilmiöjaksot pitää suunnitella ja luoda niistä sähköinen portfolio. Kun osa oppilaista ei vielä lue tai kirjoita kuin sanatasolla, se on aika hurja homma.
- Avustajia on huonosti saatavilla, niinpä opettajana on usein repeydyttävä joka suuntaan. Kun luokassa on 24 oppilasta joista 3 on erityisellä tuella, 5 tehostetulla ja 4 tarvitsee vahvaa kielellistä tukea, on aika paljon tekemistä oppitunnin aikana.
- Jossain välissä pitää organisoida joko eskariyhteistyö tai kuukauden retkipäivä. Rahaa ei ole. Eikä toista aikuista retkelle. Eli suunnittelun pitää olla aika huolellista. Ja retken pitäisi vielä jotenkin tarjota jotain opettavaista sisältöäkin. Ja meillä on velvoite tosiaan käydä keskimäärin kerran kuussa retkellä.
- Kokeita tehdään yhdelle ryhmälle aika monta. Perustaso, ylöspäin eriyttävä, alaspäin eriyttävä, yksilöllistetyn oppimäärän opiskelijoille omat.
- Ja se meteli. Pienessä tilassa on 20+ lasta. Niistä lähtee ääntä. Heillä on valtava tarve tulla nähdyksi.
- Työn rajaaminen. Esimerkiksi jos viikossa-kahdessa pitää 20+ vanhempaintapaamista, pitäisi tarkkaan miettiä montako minuuttia niihin voi käyttää. Jos vanhemmalla on paha olo ja tarve purkaa, monelle on vaikea vetää raja. Tuen hankkiminen vaatii usein opettajalta paljon töitä, mutta hyötyjä ei välttämättä näe. Mutta koska on virkavelvollisuus, eihän se auta.
- Erityispäivät ja tapahtumat, uudistuva ops. Ne vaativat aika isoa panosta ja organisointia.
- Oppimateriaalin puute. Lukuaineita on aika vaikea opettaa, jos materiaalina on vihko ja opettajan innovatiivisuus. Kun ottaa huomioon oppilaiden tasoerot, on hommassa vähän pohtimista.
Jos ei oteta huomioon kuntatason tyhmäilyjä, nämä nyt on mitä on. En vaihtaisi. Mutta olen työpäivän jälkeen poikki. Rasittavuus ja rakastettavuus eivät sulje toisiaan pois, enkä vaihtaisi yhtään erityistä oppilastani helpompaan työpäivään. Mutta toivoisin, että mitään ylimääräisiä sirkustemppuja ei jatkuvasti keksittäisi. Opettajat pääsääntöisesti kyllä pyrkivät tekemään hyvää työtä, ainakin minun työpaikallani. Yhden oppitunnin aikana vuorovaikutustilanteita on aika monta, se lienee se kuormittavin puoli työstä. Kuormittavuus on ihan ok, mutta määräänsä enempää ei ihminen yhden päivän aikana oppitunteja voi korkealaatuisesti pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin erikoinen ristiriita. Opettajat valittavat, että heillä on täysin kohtuuton työ, mutta silti he pitävät kynsin hampain kiinni viroistaan. Esimerkiksi hoivatyöntekijät pakenevat sankoin joukoin alalta, mikä kertonee oikeasti vaikeista työoloista.
Näin on.
Moni pätkätyöläinen onkin sitä mieltä että kaikilta opettajilta pitäisi vetää virat pois. Virka ei tarkoita että henkilö olisi ammataitoinen ja pätevä opettaja.
Se tarkoittaa vain ja ainoastaan turvatyöpaikkaa.
Eriarvoista asemaa muihin pätkätyöläisiin nähden.
Juuri näin. Valitettavasti virka alalla, jossa opetetaan käytännössä katsoen yksin vuosikymmenestä toiseen, mahdollistaa kaikenlaiset väärinkäytökset. Oma opettajani oli alkoholisti. Ei se meitä silloin haitannut, mutta eipä vaan kukaan muukaan siitä yliopistokaupungista päässyt sitäkään virkaa tekemään.
Tämä valitus viestii jotenkin laiskuudesta. Mistään tehtävistä ei tykätä, mutta mitään ei myöskään haluta tehdä oman elämäntilanteen muuttamiseksi. Onkohan vaan taas kyse naisvaltaisten alojen valituskulttuurista?
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen kysymys.
Omassa työpaikassani kuormittavuutta syntyy ainakin minulle siitä, että:
- Usein emme saa sijaista sairastavan kollegan tilalle, muut paikkaavat
- Häiriökäyttäytymistä on paljon, kaikilla koululaisilla ei ole vielä koululaisen taitoja, he eivät kykene opiskelemaan ja koko koulu joustaa, jotta kaikilla olisi turvallinen koulupäivä.
- Jonkun verran pitää pohtia kotien turvallisuutta. Se on aina rankkaa.
- Ilmiöjaksot pitää suunnitella ja luoda niistä sähköinen portfolio. Kun osa oppilaista ei vielä lue tai kirjoita kuin sanatasolla, se on aika hurja homma.
- Avustajia on huonosti saatavilla, niinpä opettajana on usein repeydyttävä joka suuntaan. Kun luokassa on 24 oppilasta joista 3 on erityisellä tuella, 5 tehostetulla ja 4 tarvitsee vahvaa kielellistä tukea, on aika paljon tekemistä oppitunnin aikana.
- Jossain välissä pitää organisoida joko eskariyhteistyö tai kuukauden retkipäivä. Rahaa ei ole. Eikä toista aikuista retkelle. Eli suunnittelun pitää olla aika huolellista. Ja retken pitäisi vielä jotenkin tarjota jotain opettavaista sisältöäkin. Ja meillä on velvoite tosiaan käydä keskimäärin kerran kuussa retkellä.
- Kokeita tehdään yhdelle ryhmälle aika monta. Perustaso, ylöspäin eriyttävä, alaspäin eriyttävä, yksilöllistetyn oppimäärän opiskelijoille omat.
- Ja se meteli. Pienessä tilassa on 20+ lasta. Niistä lähtee ääntä. Heillä on valtava tarve tulla nähdyksi.
- Työn rajaaminen. Esimerkiksi jos viikossa-kahdessa pitää 20+ vanhempaintapaamista, pitäisi tarkkaan miettiä montako minuuttia niihin voi käyttää. Jos vanhemmalla on paha olo ja tarve purkaa, monelle on vaikea vetää raja. Tuen hankkiminen vaatii usein opettajalta paljon töitä, mutta hyötyjä ei välttämättä näe. Mutta koska on virkavelvollisuus, eihän se auta.
- Erityispäivät ja tapahtumat, uudistuva ops. Ne vaativat aika isoa panosta ja organisointia.
- Oppimateriaalin puute. Lukuaineita on aika vaikea opettaa, jos materiaalina on vihko ja opettajan innovatiivisuus. Kun ottaa huomioon oppilaiden tasoerot, on hommassa vähän pohtimista.
Jos ei oteta huomioon kuntatason tyhmäilyjä, nämä nyt on mitä on. En vaihtaisi. Mutta olen työpäivän jälkeen poikki. Rasittavuus ja rakastettavuus eivät sulje toisiaan pois, enkä vaihtaisi yhtään erityistä oppilastani helpompaan työpäivään. Mutta toivoisin, että mitään ylimääräisiä sirkustemppuja ei jatkuvasti keksittäisi. Opettajat pääsääntöisesti kyllä pyrkivät tekemään hyvää työtä, ainakin minun työpaikallani. Yhden oppitunnin aikana vuorovaikutustilanteita on aika monta, se lienee se kuormittavin puoli työstä. Kuormittavuus on ihan ok, mutta määräänsä enempää ei ihminen yhden päivän aikana oppitunteja voi korkealaatuisesti pitää.
Miksi et ole vaihtanut toiselle alalle? Siihen lienee kolme syytä?
Ansiosidonnainen on se mikä tällä alalla vielä pitelee.
Muuten en tekisi ja en kyllä välttämättä ottaisi virkaakaan itselleni riippakiveksi.
Kun opettajalehteä lukee ja kuolinilmoituksia niin työn stressaavuudesta kertoo jo se, että opettajien elinikä on aika lyhyt. Moni menee alle seitsemänkymppisenä. Ajatelkaapa sitä :(
Ei niistä eläkepäivistäkään kerkeä nauttimaan kun noutaja tulee hyvin varhain.
Sääliksi käy kun he jos ketkä olisivat ansainneet rauhallisen eläke-elämän. Rauhan he toki saivat ja rauha heille kuuluu.
Ei käy kateeksi pitkän uran tehneitä. Kova elämä heillä takanaan.
Työterveyslääkäriltä saa rauhoittavia esiintymisjännitykseen, mutta ne väsyttävät.
Työpäivistä tulee todella väsyttäviä.
Ymmärrän hyvin näyttelijöitä. Opettajakin esiintyy luokalle. Teatterissa ei yleisö heittele paperitolloilla ja huutele rivouksia.