Lue keskustelun säännöt.
Lihavuudelle saattaa löytyä selitys suolistosta: Jotkut saavat samasta ruuasta enemmän energiaa kuin toiset – Ihminen ei olekaan vain sitä, mitä hän syö
13.04.2018 |
Kommentit (271)
Aivan. Painan itse 90 kiloa, ystäväni korkeimmillaan 70 kiloa ja käymme porukalla usein yhdessä syömässä. Minulla ei ole mitään syytä valehdella tätä enkä ole mikään piilosyöppö, mutta en kertakaikkiaan jaksa syödä niin isoja annoksia mitä ystäväni syövät ja ihan samanlaisia ruokia syödään. Ollaan porukalla tätä joskus ihmeteltykin että miten minuun tarttuu kaikki mitä laitan suuhuni. 😭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin 33-vuotiaaksi normaalipainoinen BMI 22.5. En vahtinut syömisiäni, söin myös ulkona, tosin herkkuja tai alkoholia ei paljoa. Arkiliikuntaa ja 2 kertaa viikossa painoilla.
Sitten koin traumaattisen tapahtuman jonka jälkeen itkin kotona 3 viikkoa putkeen. Painoni nousi 8 kiloa vaikka söin jugurtin ja pari leipää päivässä.
Noita kiloja pudotan edelleen 1.5 vuotta myöhemmin, mutta siihen liittyy myös tapahtumasta alkanut masennus, joka on varmasti vähentänyt liikuntaa. Mutta edelleenkään en mässäile.
Vuoden alusta olen syönyt salaatteja, vihanneksia, vaaleaa lihaa, hedelmiä, juustoa, jugurttia, oliiviöljyä, papuja, pähkinöitä... Enkä ole laihtunut vaikka aktiivisuusmittari näyttää 2000 kulutettua kaloria ja syön 1500 (punnitsen ruokani). Jokin on pielessä mutta mikä?
Tämä on hyvä esimerkki siitä miten stressi lihottaa. Jos kortisoliarvot on korkealla, läskiä kertyy ja varsinkin vatsan alueelle.
Vierailija kirjoitti:
Olin 33-vuotiaaksi normaalipainoinen BMI 22.5. En vahtinut syömisiäni, söin myös ulkona, tosin herkkuja tai alkoholia ei paljoa. Arkiliikuntaa ja 2 kertaa viikossa painoilla.
Sitten koin traumaattisen tapahtuman jonka jälkeen itkin kotona 3 viikkoa putkeen. Painoni nousi 8 kiloa vaikka söin jugurtin ja pari leipää päivässä.
Noita kiloja pudotan edelleen 1.5 vuotta myöhemmin, mutta siihen liittyy myös tapahtumasta alkanut masennus, joka on varmasti vähentänyt liikuntaa. Mutta edelleenkään en mässäile.
Vuoden alusta olen syönyt salaatteja, vihanneksia, vaaleaa lihaa, hedelmiä, juustoa, jugurttia, oliiviöljyä, papuja, pähkinöitä... Enkä ole laihtunut vaikka aktiivisuusmittari näyttää 2000 kulutettua kaloria ja syön 1500 (punnitsen ruokani). Jokin on pielessä mutta mikä?
Oletko väsynyt aamuisin? Olitko ennen? Ovatko aamusi muuttuneet jotenkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei ennen sitten ole ollut lihavia? Moni lihava sanoo nytkin syövänsä terveellisesti ja hyvin. Syy entisajan laihuuteen ei siis voi olla siinä, että ennen kaikki söivät paremmin, kun mitään herkkuja ei ollut. Puhun nyt vaikkapa 1900-luvusta ja ajoista, jolloin ruokaa on kuitenkin ollut saatavilla normaalisti.
Itse olen lihonut 3 vuodessa 10 kg. Syyt: vähentynyt arkiliikunta, kun aloin kulkea joka paikkaan autolla. Herkkuja olen aina syönyt melkein päivittäin, nyt on ollut pakko rajoittaa niitä, koska liikunnan lisääminen entisiin määriin tuntuu mahdottomalta (ennen olin lapsen kanssa kotona, nyt toimistotyössä, pitkähkö työmatka jne).
Milloin ennen? Ainakin viime vuosisadan puoliväliin asti ihmiset kärsivät ihan käytännössä ruoan puutteesta, ja ruokaa saadakseen piti ensin itse viljellä ja tehdä raskasta työtä sen eteen.
Ja on niitä lihavia ollut kautta historian. Ei kuitenkaan samassa määrin kuin nykyään, mutta on ollut kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suoliston bakteerikantaa voi muokata koko ajan tahallaan ja vahingossa. Siihen vaikuttaa ravinto, stressi, antibiootit, e-pillerit jne.
Olen saanut vuoden aikana muutettua omaa suolistoflooraani täysin toisenlaiseksi, huonosta paremmaksi. Samalla on muuttunut terveys paljon paremmaksi ja mieliteot vaihtuneet. Tunnen, etten saa enää roskaruuasta irti mitään, mutta terveellisestä ruuasta saan. Aiemmin en pystynyt sulattamaan terveellistä ruokaa ja oli pakko imeä energiaa helpoista lähteistä (energiatiheät ja epäterveelliset ruuat).
Miten olet onnistunut? Minua kiinnostaisi sillä olen aina huonovointinen ja väsynyt mutta mitään vikaa ei löydy.
Se on vaatinut paljon työtä, mutta palkinto on kannustanut jatkamaan.
Ongelmat alkoivat lihomisesta, väsymyksestä, kroonisesta löysävatsaisuudesta ja ravinnepuutoksista (labrassa todettu mm. alhainen ferritiini ja d-vitamiini nautitusta lisästä huolimatta).
Kävin elävän veren analyysissä, missä näkyi, että veressä verisolujen joukossa oli suolistosta levinnyttä candida albicans -hiivaa (sitä on aina suolistossa, mutta kun se leviää liikaa, suolen pinta hajoaa ja suolen sisältöä alkaa vuotaa ulkopuolelle, mikä rasittaa elimistöä, koska valkosolujen pitää siivota ne ylimääräiset kuonat verestä).
Aloin syödä ruuansulatusentsyymejä, pureskella ruokani täydellisesti (syljen entsyymituotanto), syödä ihmisperäisiä maitohappobakteereja + Biolatte Havitallia, juoda Boris-mehua, syödä boulardiita/hiivaxia, jätin pariksi kuukaudeksi sokerin kokonaan ja otin sen takaisin vain pienessä määrin. Jätin pois gluteeniviljat, syön vain kauraa ja sitäkin kohtuullisesti. Vähensin hiilareita, lisäsin hyviä rasvoja. Lisäsin kasviksia, jätin jäävuorisalaatin kokonaan pois (liettyy suolistossa). Lisäsin hummusta, papuja. Vältän prosessoitua ruokia ja syön vähemmän säilöntäaineita sisältäviä ruokia (monessa leivässäkin on säilöntäaineita). En syö makeutusaineita. Syön piitä/piihappogeeliä.
No huh huh. Tätä se siis tarkoittaa, kun muuttaa syömisensä toisenlaiseksi. Oliskohan minusta tähän? Eikö tuo tule tajuttoman kalliiksi ? Tekeekö perusterveyden hoito, niin pyytäessäni, nuo kokeet mitä tuossa mainitsit ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ainakin ne ns. "kukkakepit" todennäköisesti syö yleensä vain liian vähän. Laskennallisesti tarvitsisin 2200 kcals päivässä ylläpitääkseni painon. Kuitenkin tuntuu, että saavuttaakseni tuon, pitäisi ahtaa kaiken aikaa ruokaa kurkusta alas, nopeammin, kuin elimistö ehtii käsittelemään. Lihoakseni edes hieman tarvitsisin mieluiten 2500 kcals päivässä, mikä on jo lähellä utopian rajoja ilman makeita.
Rasvalla niitä kaloreita voi lisätä, ei tarvita mitään makeita.
Kukaan ei puhu tässä ketjussa energian kulutuksesta. Ateriat voivat olla pieniä, mutta mitä ovat välipalat, juomiset, herkut, iltapalat, roskaruuat jne? Upeaan lihavaan elämään löytyy monta tekijää. Löytyykö rehellisyyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suoliston bakteerikantaa voi muokata koko ajan tahallaan ja vahingossa. Siihen vaikuttaa ravinto, stressi, antibiootit, e-pillerit jne.
Olen saanut vuoden aikana muutettua omaa suolistoflooraani täysin toisenlaiseksi, huonosta paremmaksi. Samalla on muuttunut terveys paljon paremmaksi ja mieliteot vaihtuneet. Tunnen, etten saa enää roskaruuasta irti mitään, mutta terveellisestä ruuasta saan. Aiemmin en pystynyt sulattamaan terveellistä ruokaa ja oli pakko imeä energiaa helpoista lähteistä (energiatiheät ja epäterveelliset ruuat).
Miten olet onnistunut? Minua kiinnostaisi sillä olen aina huonovointinen ja väsynyt mutta mitään vikaa ei löydy.
Se on vaatinut paljon työtä, mutta palkinto on kannustanut jatkamaan.
Ongelmat alkoivat lihomisesta, väsymyksestä, kroonisesta löysävatsaisuudesta ja ravinnepuutoksista (labrassa todettu mm. alhainen ferritiini ja d-vitamiini nautitusta lisästä huolimatta).
Kävin elävän veren analyysissä, missä näkyi, että veressä verisolujen joukossa oli suolistosta levinnyttä candida albicans -hiivaa (sitä on aina suolistossa, mutta kun se leviää liikaa, suolen pinta hajoaa ja suolen sisältöä alkaa vuotaa ulkopuolelle, mikä rasittaa elimistöä, koska valkosolujen pitää siivota ne ylimääräiset kuonat verestä).
Aloin syödä ruuansulatusentsyymejä, pureskella ruokani täydellisesti (syljen entsyymituotanto), syödä ihmisperäisiä maitohappobakteereja + Biolatte Havitallia, juoda Boris-mehua, syödä boulardiita/hiivaxia, jätin pariksi kuukaudeksi sokerin kokonaan ja otin sen takaisin vain pienessä määrin. Jätin pois gluteeniviljat, syön vain kauraa ja sitäkin kohtuullisesti. Vähensin hiilareita, lisäsin hyviä rasvoja. Lisäsin kasviksia, jätin jäävuorisalaatin kokonaan pois (liettyy suolistossa). Lisäsin hummusta, papuja. Vältän prosessoitua ruokia ja syön vähemmän säilöntäaineita sisältäviä ruokia (monessa leivässäkin on säilöntäaineita). En syö makeutusaineita. Syön piitä/piihappogeeliä.
No huh huh. Tätä se siis tarkoittaa, kun muuttaa syömisensä toisenlaiseksi. Oliskohan minusta tähän? Eikö tuo tule tajuttoman kalliiksi ? Tekeekö perusterveyden hoito, niin pyytäessäni, nuo kokeet mitä tuossa mainitsit ?
Kallista syödä oikeaa ruokaa? Kalliimmaksi keinoruoka tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 33-vuotiaaksi normaalipainoinen BMI 22.5. En vahtinut syömisiäni, söin myös ulkona, tosin herkkuja tai alkoholia ei paljoa. Arkiliikuntaa ja 2 kertaa viikossa painoilla.
Sitten koin traumaattisen tapahtuman jonka jälkeen itkin kotona 3 viikkoa putkeen. Painoni nousi 8 kiloa vaikka söin jugurtin ja pari leipää päivässä.
Noita kiloja pudotan edelleen 1.5 vuotta myöhemmin, mutta siihen liittyy myös tapahtumasta alkanut masennus, joka on varmasti vähentänyt liikuntaa. Mutta edelleenkään en mässäile.
Vuoden alusta olen syönyt salaatteja, vihanneksia, vaaleaa lihaa, hedelmiä, juustoa, jugurttia, oliiviöljyä, papuja, pähkinöitä... Enkä ole laihtunut vaikka aktiivisuusmittari näyttää 2000 kulutettua kaloria ja syön 1500 (punnitsen ruokani). Jokin on pielessä mutta mikä?
Tämä on hyvä esimerkki siitä miten stressi lihottaa. Jos kortisoliarvot on korkealla, läskiä kertyy ja varsinkin vatsan alueelle.
Jep, jokainen gramma tuli vatsaan ja selkään. Jalat ovat edelleen hoikat ja sileät. Häpeän itseäni ja kesä ahdistaa, kun en vieläkään ole päässyt takaisin entiseen. Vaikka tämä ajattelu lisää taas osaltaan stressiä ja huonoa oloa ja vaikeuttaa laihtumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suoliston bakteerikantaa voi muokata koko ajan tahallaan ja vahingossa. Siihen vaikuttaa ravinto, stressi, antibiootit, e-pillerit jne.
Olen saanut vuoden aikana muutettua omaa suolistoflooraani täysin toisenlaiseksi, huonosta paremmaksi. Samalla on muuttunut terveys paljon paremmaksi ja mieliteot vaihtuneet. Tunnen, etten saa enää roskaruuasta irti mitään, mutta terveellisestä ruuasta saan. Aiemmin en pystynyt sulattamaan terveellistä ruokaa ja oli pakko imeä energiaa helpoista lähteistä (energiatiheät ja epäterveelliset ruuat).
Miten olet onnistunut? Minua kiinnostaisi sillä olen aina huonovointinen ja väsynyt mutta mitään vikaa ei löydy.
Se on vaatinut paljon työtä, mutta palkinto on kannustanut jatkamaan.
Ongelmat alkoivat lihomisesta, väsymyksestä, kroonisesta löysävatsaisuudesta ja ravinnepuutoksista (labrassa todettu mm. alhainen ferritiini ja d-vitamiini nautitusta lisästä huolimatta).
Kävin elävän veren analyysissä, missä näkyi, että veressä verisolujen joukossa oli suolistosta levinnyttä candida albicans -hiivaa (sitä on aina suolistossa, mutta kun se leviää liikaa, suolen pinta hajoaa ja suolen sisältöä alkaa vuotaa ulkopuolelle, mikä rasittaa elimistöä, koska valkosolujen pitää siivota ne ylimääräiset kuonat verestä).
Aloin syödä ruuansulatusentsyymejä, pureskella ruokani täydellisesti (syljen entsyymituotanto), syödä ihmisperäisiä maitohappobakteereja + Biolatte Havitallia, juoda Boris-mehua, syödä boulardiita/hiivaxia, jätin pariksi kuukaudeksi sokerin kokonaan ja otin sen takaisin vain pienessä määrin. Jätin pois gluteeniviljat, syön vain kauraa ja sitäkin kohtuullisesti. Vähensin hiilareita, lisäsin hyviä rasvoja. Lisäsin kasviksia, jätin jäävuorisalaatin kokonaan pois (liettyy suolistossa). Lisäsin hummusta, papuja. Vältän prosessoitua ruokia ja syön vähemmän säilöntäaineita sisältäviä ruokia (monessa leivässäkin on säilöntäaineita). En syö makeutusaineita. Syön piitä/piihappogeeliä.
No huh huh. Tätä se siis tarkoittaa, kun muuttaa syömisensä toisenlaiseksi. Oliskohan minusta tähän? Eikö tuo tule tajuttoman kalliiksi ? Tekeekö perusterveyden hoito, niin pyytäessäni, nuo kokeet mitä tuossa mainitsit ?
D-vitamiinin saatat saada pyydettyä. Ferritiiniä ehkä et. Hemoglobiinini oli hyvä, se riittää käypä hoidon lisäksi, joten terveyskeskusta ei kiinnostanut. Onneksi nykyään pääsee yksityislabraan ilman lähetettäkin. Kun pystyin osoittamaan terveyskeskukselle vian, olen saanut seurannan.
Tuo elävä veri on virallisen lääketieteen tukitoiminto, ei korvaaja. Siinä pääset itse näkemään miltä veresi näyttää. Onko punasoluja riittävästi, ovatko ne oikeanlaisia, onko valkosoluja ja toimivatko ne jne. Näin itse alkutilanteen ja myöhemmin sen, miten veri siistiytyi ja valkosoluja muodostui riittävästi tai siis ne eivät kuluneet loppuun veren siivoamisen ylikuormittamina.
Olin ensin niin väsynyt, että olin lähes työkyvytön ja harkitsin pakkosapattia. Paino on laskenut myös kymmenisen kiloa yhtään pinnistelemättä. Ja joo, rahaa on palanut eikä tuota ihan ilmaiseksi pysty tekemään, koska laadukkaat lisäravinteetkin maksavat. Ongelma lähti kuormittavasta elämäntilanteesta, johon sisältyi stressiä, surua sekä kiireessä syötyä väärää ravintoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ainakin ne ns. "kukkakepit" todennäköisesti syö yleensä vain liian vähän. Laskennallisesti tarvitsisin 2200 kcals päivässä ylläpitääkseni painon. Kuitenkin tuntuu, että saavuttaakseni tuon, pitäisi ahtaa kaiken aikaa ruokaa kurkusta alas, nopeammin, kuin elimistö ehtii käsittelemään. Lihoakseni edes hieman tarvitsisin mieluiten 2500 kcals päivässä, mikä on jo lähellä utopian rajoja ilman makeita.
Rasvalla niitä kaloreita voi lisätä, ei tarvita mitään makeita.
Oma elimistö on aika rasvanvastainen. Helposti huomaa, kun tulee raja vastaan. Nopeat hiilarit sitä vastoin kyllä uppoaisivat. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 33-vuotiaaksi normaalipainoinen BMI 22.5. En vahtinut syömisiäni, söin myös ulkona, tosin herkkuja tai alkoholia ei paljoa. Arkiliikuntaa ja 2 kertaa viikossa painoilla.
Sitten koin traumaattisen tapahtuman jonka jälkeen itkin kotona 3 viikkoa putkeen. Painoni nousi 8 kiloa vaikka söin jugurtin ja pari leipää päivässä.
Noita kiloja pudotan edelleen 1.5 vuotta myöhemmin, mutta siihen liittyy myös tapahtumasta alkanut masennus, joka on varmasti vähentänyt liikuntaa. Mutta edelleenkään en mässäile.
Vuoden alusta olen syönyt salaatteja, vihanneksia, vaaleaa lihaa, hedelmiä, juustoa, jugurttia, oliiviöljyä, papuja, pähkinöitä... Enkä ole laihtunut vaikka aktiivisuusmittari näyttää 2000 kulutettua kaloria ja syön 1500 (punnitsen ruokani). Jokin on pielessä mutta mikä?
Oletko väsynyt aamuisin? Olitko ennen? Ovatko aamusi muuttuneet jotenkin?
Olen kyllä, mutta niin on mielestäni ollut aina. Aktiivisuusmittarin mukaan saan unta 6-7 tuntia 8 sängyssä viettämästäni tunnista. Syvää unta yleensä vain 40 minuuttia. Hereillä olen jopa yli tunnin mutta muutaman minuutin pätkissä enkä muista tästä mitään (mittarin mukaan on normaalia).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyseessä vain bakteerit. Suoliston pituus vaihtelee ihmisillä yllättävän paljon. Ohutsuoli on aikuisella 4,5-10 metriä pitkä. Ajatelkaas miten paljon enemmän energiaa 10 metriä pitkän suolen omaava imee ruuasta... Kun keksisivät konstin lyhentää sitä helposti, moni laihtuisi.
Minulta on leikattu pois ohutsuolta. En tiedä kuinka pitkä se oli ennen leikkausta. Ennen leikkausta, ennen kuin sairastuin, painoin n. 85 kg.
Laihduin ennen leikkausta rajusti ja painoin leikkauspäivänä 52 kg.Nyt, liki 2 vuotta kulunut tuosta leikkauksesta ja painan takaisin tuon päälle 80 kg.
Joten ? Kamppailun edelleenkin painoni kanssa, mutta en kyllä toivo sairastavani uudelleen, että saisin painoani tippumaan.
Kertoiko lääkäri paljonko ohutsuolta leikattiin pois? Oleellinen tieto.
Kyllä kertoi, 40 cm. Kahdesta eri paikasta, 20 + 20 sekä samalla napatyrä. Heräsin avannepotilaana, nyttemmin tehty korjausleikkaus, ei siis enää avannetta. Minulta jouduttiin leikkaamaan ohut-ja paksunsuolen littymäkohdasta se toinen20 cm joten kun avanne suljettiin, pääsivät paksunsuolen ja ohutsuolen bakteerit sekottumaan suolistossa ees taas, mitä ne kuulemma normaalisti ei tee. Vessaravaamistahan se aiheutti ihan riittävästi. Mutta kas kummaa, pikkuhiljaa tilanne rauhoittui ja sitten nuo kilot alkoi tulla oikein rytinällä takaisin. Mutta mieluummin näin kuin mahakipuisena, leikkuriin menevänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 33-vuotiaaksi normaalipainoinen BMI 22.5. En vahtinut syömisiäni, söin myös ulkona, tosin herkkuja tai alkoholia ei paljoa. Arkiliikuntaa ja 2 kertaa viikossa painoilla.
Sitten koin traumaattisen tapahtuman jonka jälkeen itkin kotona 3 viikkoa putkeen. Painoni nousi 8 kiloa vaikka söin jugurtin ja pari leipää päivässä.
Noita kiloja pudotan edelleen 1.5 vuotta myöhemmin, mutta siihen liittyy myös tapahtumasta alkanut masennus, joka on varmasti vähentänyt liikuntaa. Mutta edelleenkään en mässäile.
Vuoden alusta olen syönyt salaatteja, vihanneksia, vaaleaa lihaa, hedelmiä, juustoa, jugurttia, oliiviöljyä, papuja, pähkinöitä... Enkä ole laihtunut vaikka aktiivisuusmittari näyttää 2000 kulutettua kaloria ja syön 1500 (punnitsen ruokani). Jokin on pielessä mutta mikä?
Tämä on hyvä esimerkki siitä miten stressi lihottaa. Jos kortisoliarvot on korkealla, läskiä kertyy ja varsinkin vatsan alueelle.
Jep, jokainen gramma tuli vatsaan ja selkään. Jalat ovat edelleen hoikat ja sileät. Häpeän itseäni ja kesä ahdistaa, kun en vieläkään ole päässyt takaisin entiseen. Vaikka tämä ajattelu lisää taas osaltaan stressiä ja huonoa oloa ja vaikeuttaa laihtumista.
Parhaassa tapauksessa sinulla on lymfa jumissa ja tilanne ratkeaa lymfahieronnalla. Pahemmassa stressihormonit edelleen koholla, suolisto huonossa kunnossa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ainakin ne ns. "kukkakepit" todennäköisesti syö yleensä vain liian vähän. Laskennallisesti tarvitsisin 2200 kcals päivässä ylläpitääkseni painon. Kuitenkin tuntuu, että saavuttaakseni tuon, pitäisi ahtaa kaiken aikaa ruokaa kurkusta alas, nopeammin, kuin elimistö ehtii käsittelemään. Lihoakseni edes hieman tarvitsisin mieluiten 2500 kcals päivässä, mikä on jo lähellä utopian rajoja ilman makeita.
Rasvalla niitä kaloreita voi lisätä, ei tarvita mitään makeita.
Oma elimistö on aika rasvanvastainen. Helposti huomaa, kun tulee raja vastaan. Nopeat hiilarit sitä vastoin kyllä uppoaisivat. :)
Riippuu siitä suolistokannasta. Candida albicans on pahis, joka rakastaa sokeria, vehnää, makeutusaineita ja lisäaineita. Se valtaa aggresti alaa hyviltä bakteereilta, jotka nauttisivat terveellisestä ruuasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ainakin ne ns. "kukkakepit" todennäköisesti syö yleensä vain liian vähän. Laskennallisesti tarvitsisin 2200 kcals päivässä ylläpitääkseni painon. Kuitenkin tuntuu, että saavuttaakseni tuon, pitäisi ahtaa kaiken aikaa ruokaa kurkusta alas, nopeammin, kuin elimistö ehtii käsittelemään. Lihoakseni edes hieman tarvitsisin mieluiten 2500 kcals päivässä, mikä on jo lähellä utopian rajoja ilman makeita.
Rasvalla niitä kaloreita voi lisätä, ei tarvita mitään makeita.
Oma elimistö on aika rasvanvastainen. Helposti huomaa, kun tulee raja vastaan. Nopeat hiilarit sitä vastoin kyllä uppoaisivat. :)
Näinhän se on kaikilla, rasvaa ei pysty liikaa syömään, mutta hiilarit vain lisäävät nälkää ja syömähaluja.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ihmiset eivät edelleenkään tahdo uskoa. Ihmiset kyllä hokevat sitä mantraa, että pitäisi syödä vähän, jotta olisi laiha.
En kyllä tunne yhtään laihaa ihmistä, joka söisi vähän. Kyllä he ovat yleensä juuri niitä, jotka syövät kunnolla. Ravinnolla, oikeanlaisella sellaisella, on yllättävä vaikutus suoliston bakteersistoon. Elämänaikaiset antibiootit, kasvuympäristön bakteerit ja niiden yksipuolisuus muovaavat ihmisen suolistoa myös.
Olennaista kyllä on, että siirtämällä laihojen bakteereita lihaville, voitaisiin todennäköisesti hoitaa lihavuutta. Kyllä se koirienkin suosima rimming olisi tässä tilanteessa hyvä ensiapu monelle lihavalle, ihan oikeasti siis.
Niinpä. Ihminen on vähemmistössä omassa kehossaan. Omia soluja vähemmän kuin bakteereja. Ne hyvät suolistobakteerit tarttee 50g kauraa joka päivä ollakseen "iskussa".
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri suositteli 2 kuukauden probioottikuuria antibioottikuurin jälkeen.
Omat kokemukset puoltavat tutkimustulosta. Antibiootit tuhoavat suolistobakteereja ja muuttavat ruuansulatusta.
Oliko peräti niin, että yksi antibioottikuuri tuhoaa suoliston (hyvän) bakteerikannan 1-3 vuodeksi.
Eiköhän ainakin ne ns. "kukkakepit" todennäköisesti syö yleensä vain liian vähän. Laskennallisesti tarvitsisin 2200 kcals päivässä ylläpitääkseni painon. Kuitenkin tuntuu, että saavuttaakseni tuon, pitäisi ahtaa kaiken aikaa ruokaa kurkusta alas, nopeammin, kuin elimistö ehtii käsittelemään. Lihoakseni edes hieman tarvitsisin mieluiten 2500 kcals päivässä, mikä on jo lähellä utopian rajoja ilman makeita.