Lihavuudelle saattaa löytyä selitys suolistosta: Jotkut saavat samasta ruuasta enemmän energiaa kuin toiset – Ihminen ei olekaan vain sitä, mitä hän syö
Kommentit (271)
ei mikään yllätys, että laihat tulevat tätä uutista ja ketjua dissaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina ollut vähän alipainoinen ja voin periaatteessa syödä vaikka mitä epäterveellistä, enkä kovin helposti liho. Tosin kaloreita en ikinä laske, niin hyvin mahdollista että en kuitenkaan syö paljoa enempää kuin peruskulutukseni on, ja välillä jos tulee syötyä liikaa, niin automaattisesti tasoittuu seuraavina päivinä.
Mutta nykyään kärsin paljon vatsavaivoista, niin pakko yrittää löytää sopiva ruokavalio. Noin vuosi sitten olin joutunut vajaan puolen vuoden aikana syömään kolme antibioottikuuria, ja tuntuu että siitä meni suolisto ihan sekaisin eikä ole korjaantunut vieläkään.kannattaisi hommata vivomixx maitohappobakteeri kuuri, joka palauttaa mahan bakteerikannan oikeaan. Tuota pitäisi syödä kuuri luontoisesti.
Tai vaikka gefiluspiimää lasillinen päivässä. Hiivakin häviää tuolla näppärästi ja voi tehdä smoothien jolloin ei edes maistu millekään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ainakin ne ns. "kukkakepit" todennäköisesti syö yleensä vain liian vähän. Laskennallisesti tarvitsisin 2200 kcals päivässä ylläpitääkseni painon. Kuitenkin tuntuu, että saavuttaakseni tuon, pitäisi ahtaa kaiken aikaa ruokaa kurkusta alas, nopeammin, kuin elimistö ehtii käsittelemään. Lihoakseni edes hieman tarvitsisin mieluiten 2500 kcals päivässä, mikä on jo lähellä utopian rajoja ilman makeita.
Eivät syö. Mieheni on "kukkakeppi", samoin kuin molemmat vanhempansa. Hän syö aktiivisuusrannekkeen kalorilaskurin mukaan huomattavasti enemmän kuin kuluttaa mutta silti hän on laiha ja jos hän ei todella keskity tankkaamaan riittävästi ruokaa, hän alkaa heti laihtua. Edes 3500 kcal päivässä ei tahdo riittää hänelle, vaikka hän tekee kevyttä istumatyötä eikä hän edes urheile kohtuuttomasti, lenkkeilee pari kertaa viikossa.
Mikähän oireyhtymä miehelläsi on? Tuohan on sellainen tilanne, jossa hänen ”geeneillään” olisi kuollut vain alle 100 vuotta sitten.
Toinen vaihtoehto on, että te olette yksinkertaisesti aivan liian tyhmiä, geneettisesti, laskemaan oikein ja käyttämään laiskureita oikein. Occamin partaveitsi viittaa jälkimmäiseen.
Jännittävää. Joko miehesi on laboratoriokokeiden arvoinen poikkeusyksilö tai olette pari retardia niin kovin kovin tohkeissaan. 
Eri ihmisissä on erilaista rasvaaskin. Ne eri rasvatkin on sekä ulkonäöllisesti että toiminnaltaan erilaisia. Niiden syntyyn vaikuttaa eri asiat. Ulkonäöllisesti ihmiset lihoo eritavalla. Ihmiset on erilaisia ja asioihin vaikuttaa vaikka kuinka monta erilaista asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Israelissa tehtiin iso tutkimus (1000 hlö) joiden verensokeri mitattiin aina aterian (50 kpl/hlö) jälkeen. Havaittiin että sama ruoka vaikutti eri ihmisiin eri tavalla, esim jollain riisi piti verensokerin tasaisena ja jäätelö nosti sitä, toisella päinvastoin. Youtubesta löytyy aiheesta TEDtalk, otsikko jotain tyyliin "no best diet for humans".
Jossain toisessa tutkimuksessa (en valitettavasti muista missä, mutta luin tuloksista viimeisen 6 kk sisällä) huomattiin että jotkut lihovat herkästi sokerista, toiset rasvasta ja jotkut molemmista. Selittää miksi mikään yksittäinen dieetti (vähärasvainen, karppaus jne) ei toimi kaikilla yhtä hyvin.
Olen aina miettinyt, miksi mun painossa on vain todella pieniä vaihteluita, vaikka kalorit olisi miinuksella. Olen kokeillut erilaisia ruokavalioitakin, esimerkiksi vhh:ta, joka ei tuonut toivottua nopeampaa painonpudotusta (olen tosin normaalipainoinen, mutta ylärajoilla). Sittemmin tein geenitestin, jonka mukaan olisin taipuvaisempi lihomaan tyydyttyneillä rasvahapoilla kuin suurin osa muista ihmisistä ja kyseisiä rasvahappoja en ole ainakaan vuosiin erityisemmin vältellyt, joten ajattelin kokeilla sitä vaihteeksi.
Elin juuri ennen noiden tuloksien saamista sattumalta viikon melkein vain riisillä ja tomaattikasvispapukeitolla, tyydyttynyttä rasvaa ei (lähes) lainkaan. Paino oli lähtenyt putoamaan selvästi. Aiemmin olen ajatellut, että pitäisi vältellä hiilareita, mutta se ei ole tehnyt yhtään mitään tulosta. Ehkä ratkaisu painonpudotukseen todella on minulle erilainen geenieni takia.
Tuolla Sara Forsberg -ketjussa mainittiin BBCn dokkari The Best Diet For You - suosittelen! Siinä testataan koehenkilöt juuri geneettisesti ja psykologisesti koska lihominen ei todellakaan ole kalorit siaään - kalorit ulos - matematiikkaa. Siihen vaikuttaa niin moni asia.
Itse sain vuosi sitten kortikosteroidilääkityksen. En ole ikinä kokenut vastaavaa kropan sekoittumista. Heräsin joka yö monta kertaa siihen että mielessä oli ruoka. Mikään annos ei riittänyt. Taistelin tätä vastaan laskemalla kalorit tiukasti mutta paino nousi 5kg.
Samaan aikaan elämässäni alkoi surullinen aika. Saatoin itkeä joka ilta 4 tuntia putkeen. Söin salaattia ja leivän päivässä. Paino nousi 4 kuukaudessa 10kg. En todellakaan syönyt pizzaa ja karkkia!
Nyt voin paremmin ja alan tiputtaa kiloja. Jotain tuhoa on sisälmyksissä tapahtunut mutta korjataan kaikki se mitä voidaan. Ehkä joudun lopun ikääni vahtimaan syömisiäni vaikka lääkitykseen asti kaikki oli hyvin enkä ikinä laskenut kaloreita. Katsotaan miten käy.
Vierailija kirjoitti:
Minä laihdutin syömällä puhdasta simppeliä ruokaa, josta leikkasin pois kokonaan: einekset ja valmisruuat, alkoholi, karkit, valmismehut, maitotuotteet, viljatuotteet. Eineksistä otin mukaan vain yksinkertaiset kuten hernekeittosäilyke, jossa ei ole mitään ylimääräistä. En syönyt keksejä, en proteiinipatukoita, en piirakoita, pitsaa, mikrossa lämmitettävää pikaruokaa. En jäätelöä, karkkia, suklaata, pullaa.
En ole syönyt mitään mainitsemistasi asioista yli vuoteen ja paino ei ole laskenut yhtään. Liikun ja mätän kasviksia, sopivasti proteiinia ja rasvaa. Jokin on pielessä... yleisolo sentään parempi nyt.
Joku mainitsi että naisen on vaikea päästä 2500 kcal kulutukseen. No, olen peruspullukka 163/70. Eilen kävin aamulenkillä + sen perään lyhyt yläkroppatreeni painoilla. Siivosin, järjestelin, touhusin. Illalla kävelin 25 min kauppaan ja sama takaisin kauppakassin kanssa. 2800 kcal.
Arkipäivinä kävelen metrolle ja taas metrolta töihin, 2000 askelta. Sama iltapäivällä, yht. 4000. Lounaan syön työpöydän ääressä ja kävelen puoli tuntia, yht. 8000-9000 askelta. Illalla kauppaan tai lenkille, helposti päiväsaldoksi 12 000-18 000 askelta. Kulutus yleensä 2200, jos hölkkätreeni niin 2500.
Ei vaadi sen suurempia ponnistuksia tai 4 tunnin lenkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Joku mainitsi että naisen on vaikea päästä 2500 kcal kulutukseen. No, olen peruspullukka 163/70. Eilen kävin aamulenkillä + sen perään lyhyt yläkroppatreeni painoilla. Siivosin, järjestelin, touhusin. Illalla kävelin 25 min kauppaan ja sama takaisin kauppakassin kanssa. 2800 kcal.
Arkipäivinä kävelen metrolle ja taas metrolta töihin, 2000 askelta. Sama iltapäivällä, yht. 4000. Lounaan syön työpöydän ääressä ja kävelen puoli tuntia, yht. 8000-9000 askelta. Illalla kauppaan tai lenkille, helposti päiväsaldoksi 12 000-18 000 askelta. Kulutus yleensä 2200, jos hölkkätreeni niin 2500.
Ei vaadi sen suurempia ponnistuksia tai 4 tunnin lenkkejä.
Kulutat tosi paljon? Mulla ei kulu juuri mitään vaikka kävelisin 30000 askelta kun tunnin reipas kävely kuluttaa vain n 250 kcal.
Eli jos kävelen kotoa uima-hallille (30min suuntaansa), vesijuoksen tunnin ja päälle vielä 30 min vesijumppaa ja kävely kotiin olen kuluttanut vasta 1200 kcal.
1600 kalorin kulutus tuohon päälle - reipasta juoksua yli 3h!! Enhän mä ehtisi muuta tekemäänkään:D
Jos kuittaan nuo vesijuoksun ja jumpan pilateksella (sama kävelymäärä) päivän kulutus on vain 372 kcal.
Parhaimmillaankin ihminen (ei huippu-urheilija) pystyy kuluttamaan liikunnalla n 750 kcal tunnissa, sinun pitäisi siis treenata tosissaan 3,7 tuntia (kävelyllä ei tuohon pääse...)
Mutta ehkä joillakin kertyy paremmin tuo kulutus?
Tämä olisi oikein hyvä ketju ilman noita läskivihaajia, jotka täällä huutavat että "Syökää vähemmän!"
Olin muutaman vuoden hyvin sairas ja kävin läpi leikkauksia ja antibioottihoitoja. Paino nousi lähes 20 kg. Kun paranin, paino alkoi laskea aivan itsestään, vaikka en muuttanut ruokailutapoja enkä lisännyt liikuntaa. Nyt olen jo lähes yhtä hoikka kuin ennen sairastumista.
Sairauden aiheuttama stressi ja antibioottikuurit ilmeisesti saivat minut lihomaan. Nyt suolisto on toipunut ja paino putoaa.