Lihavuudelle saattaa löytyä selitys suolistosta: Jotkut saavat samasta ruuasta enemmän energiaa kuin toiset – Ihminen ei olekaan vain sitä, mitä hän syö

Vierailija kirjoitti:

No kyllä se silti on niin että silloin lihoo jos syö enemmän kuin kuluttaa. Mutta juuri tässähän se pointti on. Et voi millään tarkasti tietää paljonko sinun pitäisi syödä, että olisi tasapainossa tilanne. Muuttujia on ainakin energian saannissa.

1 ruuaan määrä

2 hiilareiden määrä

3 proteiinien määrä

4 rasvan määrä

5 edellisten kolmen suhteet

6 ruokailutiheys

7 ruuan imeytyvyys

8 suolen bakteerikanta

9 muut ravintoaineet syödyssä ruuassa

Ja varmaan kulutuspuolella vähintään yhtä monta muuttujaa.

Yhtäkkiä tämä vähennyslasku sisääntuleva - kulutus = 0 muuttuikin yllättävän vaikeaksi.

No mitä ruuan elimistöön laittaminen sitten on, jos ruuan energiatehokkuus ihmiosen elimistössä sisältyy syömiseen käsitteenä?

Vierailija kirjoitti:

Miksei ennen sitten ole ollut lihavia? Moni lihava sanoo nytkin syövänsä terveellisesti ja hyvin. Syy entisajan laihuuteen ei siis voi olla siinä, että ennen kaikki söivät paremmin, kun mitään herkkuja ei ollut. Puhun nyt vaikkapa 1900-luvusta ja ajoista, jolloin ruokaa on kuitenkin ollut saatavilla normaalisti.

Itse olen lihonut 3 vuodessa 10 kg. Syyt: vähentynyt arkiliikunta, kun aloin kulkea joka paikkaan autolla. Herkkuja olen aina syönyt melkein päivittäin, nyt on ollut pakko rajoittaa niitä, koska liikunnan lisääminen entisiin määriin tuntuu mahdottomalta (ennen olin lapsen kanssa kotona, nyt toimistotyössä, pitkähkö työmatka jne).

Lihomisesi syy ei ole liikunnan vähäisyys, vaan sopimaton ravinto.

Syöt vähemmän kuin kulutat niin laihdut. Jos kuvittelet että suolistosi imee 50% enemmän energiaa ruuastasi kuin laiha kaverisi. Syö 50% vähemmän, jolloin teidän molempien energiansaanti on samassa. Tadaa

Vierailija kirjoitti:

Syöt vähemmän kuin kulutat niin laihdut. Jos kuvittelet että suolistosi imee 50% enemmän energiaa ruuastasi kuin laiha kaverisi. Syö 50% vähemmän, jolloin teidän molempien energiansaanti on samassa. Tadaa

Urpo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen otsikko, mutta siihen se jäikin kun en ole tilaaja. Mietin usein miksei isäni laihdu vaikka syö säälittävän vähän ja on työkiireiden takia jatkuvasti liikkeessä. Toivon tosin etteivät kaikki lihavat käytä suolistoa tekosyynä ja heitä sen takia pyyhettä kehään, sillä omalla toiminnallakin voi vaikuttaa ja paljon. Jos ei nyt ikinä pääsekään hoikaksi asti niin ainakin olisi paras ja hyvinvoivin versio itsestään.

Jos minulla on työstressiä ja vaikka liikkuisinkin ja söisin vähän, yleensä minulle tulee aina muutama kilo lisää painoa ja vastaavasti kun tahti hiljenee ja saan nukkua 8h syvät yöunet ja voin laiskotella, paino putoaa itsekseen, kun stressi helpottaa, mitään tekemättä.

Olen jo kauan sitten oivaltanut tuon jutun ja ettei paino johdu syömisestä, vaan monista muista asioista.

Minä taas lihon muuton yhteydessä aina pari kiloa. (Olen muuttanut monta kertaa).

Sisareni on kokoa 34-36. Syö liki tuplaten mitä minä.

Minä lihon jo siitä, kun kävelen ruokakaupan ohi.

Lääkäri oli sanonut sisarelleni, että voisit hieman katsoa ruokavaliotasi ja saada muutaman kilon lisää painoa. Lisää kiloja hän on yrittänyt, saada edes 2 kiloa lisää. Hän on onneton tämän painonsa vuoksi, kun on pituuteensa nähden aivan liian laiha. Hän syö oikein, mutta ei hän pysty yötä päivää syödä, pedissä makaamaan täysin liikkumatta, ettei energiaa kulu.

Minulle lääkäri sanoi, että tarkkaile painoasi, olet vaarassa saada aikuisiän sokeritaudin ja siihen kuuluvia liitännäis-sairauksia. Painoa on 17 kiloa liikaa. Oli jo 20. Olen onneton näiden liikakilojeni kanssa. Syön oikein, olen ollut puoli vuotta ruokateraupetilla seurannassa, mutta jos saan 5 kiloa pois, hups, kilot hetkessä takaisin. En minä syömättäkään pysty olemaan.

Sisareni ottaisi kiljuen minulta kiloja vastaan, minä antaisin vaikka kaikki kilot.

Laihana ihmisenä tässä pohdin... voisiko alkaa tekemään bisnestä myymällä omia ulostebakteereita. 😊

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista.

Osalle tosiaan painonhallinta on vaikeampaa. Minulta on mitattu lepoaineenvaihdunta, joka on 10% pienempi kuin kokoisellani keskimäärin. Kilpirauhasarvo tyroksiini on viitearvojen alarajalla tai vähän alle, ei kuitenkaan vajaatoimintaa. Molemmat menevät vielä normaalin vaihtelun piikkiin väestössä. Kehoni hakeutuu n.5 kilon ylipainoon. Jos elämäntavat olisivat huonot, kiloja olisi varmasti enemmän. Vielä 10 vuotta sitten pystyin pitämään 1200 kcal/vrk dieettejä, nykyisin sillä määrällä tuntuu ettei jaksa liikkua mihinkään.

Tuo viimeinen lause kertoo ongelman perimmäisen syyn. Dieteily johtaa joillakin kilpisrauhasen vajaatoimintaan.

Suoliston bakteerikantaa voi muokata koko ajan tahallaan ja vahingossa. Siihen vaikuttaa ravinto, stressi, antibiootit, e-pillerit jne. 

Olen saanut vuoden aikana muutettua omaa suolistoflooraani täysin toisenlaiseksi, huonosta paremmaksi. Samalla on muuttunut terveys paljon paremmaksi ja mieliteot vaihtuneet. Tunnen, etten saa enää roskaruuasta irti mitään, mutta terveellisestä ruuasta saan. Aiemmin en pystynyt sulattamaan terveellistä ruokaa ja oli pakko imeä energiaa helpoista lähteistä (energiatiheät ja epäterveelliset ruuat). 

Ei ole kyseessä vain bakteerit. Suoliston pituus vaihtelee ihmisillä yllättävän paljon. Ohutsuoli on aikuisella 4,5-10 metriä pitkä. Ajatelkaas miten paljon enemmän energiaa 10 metriä pitkän suolen omaava imee ruuasta... Kun keksisivät konstin lyhentää sitä helposti, moni laihtuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on tämänkin tiedon valossa sitä mitä hän syö ja juo. Jos syö ja juo suolistonsa epäkuntoon ja sairaaksi niin oma moka. Lihavakin voi aloittaa suolistonsa hoitamisen ja jättää kaikki sokeritärkkelyslisäainepommit pois. Moni muukin asia kohenee, paino on vain yksi oire.

Jospa se ei olekaan oma vika?

Mistähän tämä Chrohnin tauti on minulle tullut. Siis suolistotauti. Miten minä olisin paremmin voinut suoltani hoitaa, etten tätä viheliäisiä sairautta olisi saanut ?

Jos kerrot minulle täysin varman ja aukottomaan keinon hoitaa loppu- ohutsuoltani, ettei siitäkin taas jouduttaisiin palaa leikkaamaan, niin alan välittömästi sitä noudattamaaan.

Jos syöpä iskee aivoihin, niin onko ajateltu väärin vai syöty väärin vai miksi se sinne iski ?

Nämä suolistosairaudet ovat niin monimuotoisia ettei tosikaan. Olemme perheenä syöneet normaalia kotiruokaa. Meillä 3 poikaa. Keskimmäinen Colitis (paksusuoli ipaa-leikattu) , siis poistettu kokonaan, sairastui kun oli 19 vuotias. Minä Chrohn, sairastuin 60 vuotiaana, Mieheni ja muut pojat terveitä.

Mieheni isältä oli leikattu suolistoa, nyt jo edesmennyt, ei diagnoosia, siihen aikaan ei vielä tunnistettu Chrohn- ja Colitis. Synt. 1920

Minun äitini menehtyi suolistosyöpään synt. 1925 ja mieheni äiti mahasyöpään.synt. 1927

Joten ? Olisko syy kuitenkin perimässä? Kromosomi ? Ravinto ?

Vierailija kirjoitti:

Suoliston bakteerikantaa voi muokata koko ajan tahallaan ja vahingossa. Siihen vaikuttaa ravinto, stressi, antibiootit, e-pillerit jne. 

Olen saanut vuoden aikana muutettua omaa suolistoflooraani täysin toisenlaiseksi, huonosta paremmaksi. Samalla on muuttunut terveys paljon paremmaksi ja mieliteot vaihtuneet. Tunnen, etten saa enää roskaruuasta irti mitään, mutta terveellisestä ruuasta saan. Aiemmin en pystynyt sulattamaan terveellistä ruokaa ja oli pakko imeä energiaa helpoista lähteistä (energiatiheät ja epäterveelliset ruuat). 

Miten olet onnistunut? Minua kiinnostaisi sillä olen aina huonovointinen ja väsynyt mutta mitään vikaa ei löydy.

Vierailija kirjoitti:

Miksei ennen sitten ole ollut lihavia? Moni lihava sanoo nytkin syövänsä terveellisesti ja hyvin. Syy entisajan laihuuteen ei siis voi olla siinä, että ennen kaikki söivät paremmin, kun mitään herkkuja ei ollut. Puhun nyt vaikkapa 1900-luvusta ja ajoista, jolloin ruokaa on kuitenkin ollut saatavilla normaalisti.

Itse olen lihonut 3 vuodessa 10 kg. Syyt: vähentynyt arkiliikunta, kun aloin kulkea joka paikkaan autolla. Herkkuja olen aina syönyt melkein päivittäin, nyt on ollut pakko rajoittaa niitä, koska liikunnan lisääminen entisiin määriin tuntuu mahdottomalta (ennen olin lapsen kanssa kotona, nyt toimistotyössä, pitkähkö työmatka jne).

Milloin ennen? Ainakin viime vuosisadan puoliväliin asti ihmiset kärsivät ihan käytännössä ruoan puutteesta, ja ruokaa saadakseen piti ensin itse viljellä ja tehdä raskasta työtä sen eteen. 

Vierailija kirjoitti:

Sisareni on kokoa 34-36. Syö liki tuplaten mitä minä.

Minä lihon jo siitä, kun kävelen ruokakaupan ohi.

Lääkäri oli sanonut sisarelleni, että voisit hieman katsoa ruokavaliotasi ja saada muutaman kilon lisää painoa. Lisää kiloja hän on yrittänyt, saada edes 2 kiloa lisää. Hän on onneton tämän painonsa vuoksi, kun on pituuteensa nähden aivan liian laiha. Hän syö oikein, mutta ei hän pysty yötä päivää syödä, pedissä makaamaan täysin liikkumatta, ettei energiaa kulu.

Minulle lääkäri sanoi, että tarkkaile painoasi, olet vaarassa saada aikuisiän sokeritaudin ja siihen kuuluvia liitännäis-sairauksia. Painoa on 17 kiloa liikaa. Oli jo 20. Olen onneton näiden liikakilojeni kanssa. Syön oikein, olen ollut puoli vuotta ruokateraupetilla seurannassa, mutta jos saan 5 kiloa pois, hups, kilot hetkessä takaisin. En minä syömättäkään pysty olemaan.

Sisareni ottaisi kiljuen minulta kiloja vastaan, minä antaisin vaikka kaikki kilot.

Syöt oikein? Oletko aivan varma, että syömäsi ravinto sopii juuri sinulle?  Voisit yrittää muuttaa ruokavaliota ja katsoa mitä tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyseessä vain bakteerit. Suoliston pituus vaihtelee ihmisillä yllättävän paljon. Ohutsuoli on aikuisella 4,5-10 metriä pitkä. Ajatelkaas miten paljon enemmän energiaa 10 metriä pitkän suolen omaava imee ruuasta... Kun keksisivät konstin lyhentää sitä helposti, moni laihtuisi.

Minulta on leikattu pois ohutsuolta. En tiedä kuinka pitkä se oli ennen leikkausta. Ennen leikkausta, ennen kuin sairastuin, painoin n. 85 kg.

Laihduin ennen leikkausta rajusti ja painoin leikkauspäivänä 52 kg.

Nyt, liki 2 vuotta kulunut tuosta leikkauksesta ja painan takaisin tuon päälle 80 kg.

Joten ? Kamppailun edelleenkin painoni kanssa, mutta en kyllä toivo sairastavani uudelleen, että saisin painoani tippumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyseessä vain bakteerit. Suoliston pituus vaihtelee ihmisillä yllättävän paljon. Ohutsuoli on aikuisella 4,5-10 metriä pitkä. Ajatelkaas miten paljon enemmän energiaa 10 metriä pitkän suolen omaava imee ruuasta... Kun keksisivät konstin lyhentää sitä helposti, moni laihtuisi.

Minulta on leikattu pois ohutsuolta. En tiedä kuinka pitkä se oli ennen leikkausta. Ennen leikkausta, ennen kuin sairastuin, painoin n. 85 kg.

Laihduin ennen leikkausta rajusti ja painoin leikkauspäivänä 52 kg.

Nyt, liki 2 vuotta kulunut tuosta leikkauksesta ja painan takaisin tuon päälle 80 kg.

Joten ? Kamppailun edelleenkin painoni kanssa, mutta en kyllä toivo sairastavani uudelleen, että saisin painoani tippumaan.

Kertoiko lääkäri paljonko ohutsuolta leikattiin pois? Oleellinen tieto.

Olin 33-vuotiaaksi normaalipainoinen BMI 22.5. En vahtinut syömisiäni, söin myös ulkona, tosin herkkuja tai alkoholia ei paljoa. Arkiliikuntaa ja 2 kertaa viikossa painoilla.

Sitten koin traumaattisen tapahtuman jonka jälkeen itkin kotona 3 viikkoa putkeen. Painoni nousi 8 kiloa vaikka söin jugurtin ja pari leipää päivässä.

Noita kiloja pudotan edelleen 1.5 vuotta myöhemmin, mutta siihen liittyy myös tapahtumasta alkanut masennus, joka on varmasti vähentänyt liikuntaa. Mutta edelleenkään en mässäile.

Vuoden alusta olen syönyt salaatteja, vihanneksia, vaaleaa lihaa, hedelmiä, juustoa, jugurttia, oliiviöljyä, papuja, pähkinöitä... Enkä ole laihtunut vaikka aktiivisuusmittari näyttää 2000 kulutettua kaloria ja syön 1500 (punnitsen ruokani). Jokin on pielessä mutta mikä?

Ei syy-yhteyttä tiedetä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on tämänkin tiedon valossa sitä mitä hän syö ja juo. Jos syö ja juo suolistonsa epäkuntoon ja sairaaksi niin oma moka. Lihavakin voi aloittaa suolistonsa hoitamisen ja jättää kaikki sokeritärkkelyslisäainepommit pois. Moni muukin asia kohenee, paino on vain yksi oire.

Jospa se ei olekaan oma vika?

Mistähän tämä Chrohnin tauti on minulle tullut. Siis suolistotauti. Miten minä olisin paremmin voinut suoltani hoitaa, etten tätä viheliäisiä sairautta olisi saanut ?

Jos kerrot minulle täysin varman ja aukottomaan keinon hoitaa loppu- ohutsuoltani, ettei siitäkin taas jouduttaisiin palaa leikkaamaan, niin alan välittömästi sitä noudattamaaan.

Jos syöpä iskee aivoihin, niin onko ajateltu väärin vai syöty väärin vai miksi se sinne iski ?

Nämä suolistosairaudet ovat niin monimuotoisia ettei tosikaan. Olemme perheenä syöneet normaalia kotiruokaa. Meillä 3 poikaa. Keskimmäinen Colitis (paksusuoli ipaa-leikattu) , siis poistettu kokonaan, sairastui kun oli 19 vuotias. Minä Chrohn, sairastuin 60 vuotiaana, Mieheni ja muut pojat terveitä.

Mieheni isältä oli leikattu suolistoa, nyt jo edesmennyt, ei diagnoosia, siihen aikaan ei vielä tunnistettu Chrohn- ja Colitis. Synt. 1920

Minun äitini menehtyi suolistosyöpään synt. 1925 ja mieheni äiti mahasyöpään.synt. 1927

Joten ? Olisko syy kuitenkin perimässä? Kromosomi ? Ravinto ?

Kummalta halusit kysyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoliston bakteerikantaa voi muokata koko ajan tahallaan ja vahingossa. Siihen vaikuttaa ravinto, stressi, antibiootit, e-pillerit jne. 

Olen saanut vuoden aikana muutettua omaa suolistoflooraani täysin toisenlaiseksi, huonosta paremmaksi. Samalla on muuttunut terveys paljon paremmaksi ja mieliteot vaihtuneet. Tunnen, etten saa enää roskaruuasta irti mitään, mutta terveellisestä ruuasta saan. Aiemmin en pystynyt sulattamaan terveellistä ruokaa ja oli pakko imeä energiaa helpoista lähteistä (energiatiheät ja epäterveelliset ruuat). 

Miten olet onnistunut? Minua kiinnostaisi sillä olen aina huonovointinen ja väsynyt mutta mitään vikaa ei löydy.

Se on vaatinut paljon työtä, mutta palkinto on kannustanut jatkamaan. 

Ongelmat alkoivat lihomisesta, väsymyksestä, kroonisesta löysävatsaisuudesta ja ravinnepuutoksista (labrassa todettu mm. alhainen ferritiini ja d-vitamiini nautitusta lisästä huolimatta). 

Kävin elävän veren analyysissä, missä näkyi, että veressä verisolujen joukossa oli suolistosta levinnyttä candida albicans -hiivaa (sitä on aina suolistossa, mutta kun se leviää liikaa, suolen pinta hajoaa ja suolen sisältöä alkaa vuotaa ulkopuolelle, mikä rasittaa elimistöä, koska valkosolujen pitää siivota ne ylimääräiset kuonat verestä).

Aloin syödä ruuansulatusentsyymejä, pureskella ruokani täydellisesti (syljen entsyymituotanto), syödä ihmisperäisiä maitohappobakteereja + Biolatte Havitallia, juoda Boris-mehua, syödä boulardiita/hiivaxia, jätin pariksi kuukaudeksi sokerin kokonaan ja otin sen takaisin vain pienessä määrin. Jätin pois gluteeniviljat, syön vain kauraa ja sitäkin kohtuullisesti. Vähensin hiilareita, lisäsin hyviä rasvoja. Lisäsin kasviksia, jätin jäävuorisalaatin kokonaan pois (liettyy suolistossa). Lisäsin hummusta, papuja. Vältän prosessoitua ruokia ja syön vähemmän säilöntäaineita sisältäviä ruokia (monessa leivässäkin on säilöntäaineita). En syö makeutusaineita. Syön piitä/piihappogeeliä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisareni on kokoa 34-36. Syö liki tuplaten mitä minä.

Minä lihon jo siitä, kun kävelen ruokakaupan ohi.

Lääkäri oli sanonut sisarelleni, että voisit hieman katsoa ruokavaliotasi ja saada muutaman kilon lisää painoa. Lisää kiloja hän on yrittänyt, saada edes 2 kiloa lisää. Hän on onneton tämän painonsa vuoksi, kun on pituuteensa nähden aivan liian laiha. Hän syö oikein, mutta ei hän pysty yötä päivää syödä, pedissä makaamaan täysin liikkumatta, ettei energiaa kulu.

Minulle lääkäri sanoi, että tarkkaile painoasi, olet vaarassa saada aikuisiän sokeritaudin ja siihen kuuluvia liitännäis-sairauksia. Painoa on 17 kiloa liikaa. Oli jo 20. Olen onneton näiden liikakilojeni kanssa. Syön oikein, olen ollut puoli vuotta ruokateraupetilla seurannassa, mutta jos saan 5 kiloa pois, hups, kilot hetkessä takaisin. En minä syömättäkään pysty olemaan.

Sisareni ottaisi kiljuen minulta kiloja vastaan, minä antaisin vaikka kaikki kilot.

Syöt oikein? Oletko aivan varma, että syömäsi ravinto sopii juuri sinulle?  Voisit yrittää muuttaa ruokavaliota ja katsoa mitä tapahtuu.

Olet varmasti oikeassa. Minun on helpompi laihduttaa ruokavaliota muuttamalla kuin sisareni saada lisäkiloja. Tämän olemme molemmat todenneet.